Karmeliter Acolon 2011
- Valmistaja: Genossenschaftskellerei Heilbronn, Weingärtner Flein-Tahlheim
- Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Württemberg
- Maa: Saksa
- Alue: Württemberg, Heilbronn
- Rypäleet: Acolon (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 18,00e (Maaliskuu 2013, Winestate)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Toinen kahdesta Winestaten viinitilaisuudessa esitellystä viiniosuuskunta Heilbronnin punaviinistä oli tämä Württembergin erikoisuudesta, Acolonista, valmistettu punaviini (Acolon on kahden Saksassa suositumman rypälelajikkeen, Dornfelderin ja Blaufränkischin, risteytys.) Viiniin tulevat rypäleet kerätään Heilbronnissa sijaitsevan, 1500-luvulla rakennetun karmeliittaluostarin ympäristössä sijaitsevilta viinitarhoilta ja viiniä kypsytetään vanhoissa, 1200-litraisissa tammisammioissa 6 kuukauden ajan.
Tämä on nyt ensikosketukseni Acoloniin, joten on melko mahdotonta sanoa mitä pitäisi odottaa viiniltä! (Erikoista tässä viinissä on se, että Winestaten data väittäisi viinistä löytyvän 2,2 g/l jäännössokeria, kun taas monet Googlen lähteistä puhuvat 6,5 g/l jäännössokerista. Mene ja tiedä.)
Väriltään viini on tumman ja nuorekkaan purppurainen sekä tiivis; lasissa viini on käytännössä läpinäkymätöntä.
Tuoksu on raikkaan marjainen, runsas ja musteisen paksu. Hallitsevan, makean karhunvatukkaisuuden ja kuningatarhilloisuuden alta kuitenkin löytää punaviinille varsin persoonallisia ja jopa yllättäviä sävyjä; hennosti kypsänmakeita, trooppisia hedelmiä ja Rieslingmäistä valkoista kukkaisuutta.
Suussa viinin Akilleen kantapää paljastuu – varsin matalat hapot. Kielellä pyörivä viini on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta myös hyvin pehmeä ja hieman veltohko – mikä on sääli, sillä aromipuoli on varsin mielenkiintoinen: makean mansikkaisuuden ja tuoreiden metsämarjojen ohelta löytyy myös trooppista hedelmäisyyttä ja kevyttä päärynäisyyttä. Hento tamminen mausteisuus on mainiosti integroitunut kokonaisuuteen ja häivähtelee vain harvakseltaan peittämättä viinin hedelmäisiä aromeja. Tanniinit ovat viinissä niin vaatimattomassa roolissa, ettei niitä meinaa löytyä edes etsimälläkään.
Pitkähkö ja pehmeä jälkimaku jättää musteisen, tummanpuhuvan, kevyesti vaniljaan taittuvan ja kaikin puolin tasapainoisen jälkivaikutelman. Kokonaisuus on miellyttävän persoonallinen, mutta toisaalta myös melko harmiton ja puhditon.
Vaikka Karmeliter Acolon oli ihan kelvollinen peruspunaviini, oli ensikosketukseni Acolon-rypäleeseen hieman antikliimaksinen – olisi mielenkiintoista tietää, onko matala hapokkuus rypäleen ominaisuus, vuosikerrallista vaihtelua, vai ihan viinintekijän tietoinen ratkaisu. Viinin persoonallinen, omalla tavallaan etäisesti hieman kypsien valkoviinien aromien kanssa flirttaileva makumaailma oli varsin mukavaa vaihtelua ihan yleisestikin punaviinien maailmassa, mutta kokonaisuus jätti silti jonkin verran toivomisen varaa. Sopivasti viilennettynä tällaista siemailee sen kummempia miettimättä ihan sellaisenaan tai jonkun todella arkisen perusruoan kanssa, mutta ei tämä viini kyllä onnistu mielestäni vastaamaan ihan 18 euron hintalappuaan – puolta siitä korkeintaan.
Lyhyesti: Persoonallinen punaviini, jonka mehevän marjaisessa makumaailmassa tuntuu olevan myös jotain valkoviinistäkin – ikävästi kokonaisuutta häiritsee viinin vaatimaton ja puhditon rakenne.
Arvio: OK – kiehtovalla tavalla hieman erilainen punaviini todella keskinkertaisessa paketissa. Hauska tuttavuus rypäleenä, mutta viininä hienoinen pettymys.
Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti