Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.4.13

Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition 2008

Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition 2008
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, porter
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 9,09e (Marraskuu 2011, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kun Nöggiksen Red Horizon 2 päätyi testattavaksi, oli otettava mukaan jotain muutakin – 0,25-litrainen pullo kun katoaa melko ketterästi ihan yksinkin nautiskellessa!

Päätin siis kaivella kaappieni perältä viimeisen varastossani makaavan Dark Horizon 3. editionin – olut, joka tunnetaan harrastelevien kesken tuttavallisesti nimellä "DH3". Tämän viimeisen varastooni päätyneen putelin (sekä edellisen testaamani DH3:n) ostin muita hamstraamiani Horisontteja myöhemmin, loppuvuodesta 2011, jolloin tämä Alkon kertaostona hankkima erikoisuus oli jo huvennut lähes kokonaan myymälöiden hyllyiltä; kaapissani olut oli ehtinyt kypsyä siis jo vajaat puolitoista vuotta ennen korkkaamista, mutta muutenkin putelilla oli varsin kiitettävästi ikää – olut on pantu vuonna 2008, joten olut tuli avattua 5-vuotissyntymäpäiviensä korvilla!

Ensimmäisen kerran olut tuli testattua melko tasan pari vuotta sitten; suht tarkasti vuosi sitten oluesta päätyi toiseksi viimeisestä pullostani myös arvostelu tänne blogiini. Ajattelin, että nyt kun tämä 100 IBU:n edestä katkeroitu, kahvilla maustettu porter on saanut taas yhden vuoden lisää ikää, olisi aika tehdä uudet havainnot!

Väriltään olut on läpinäkymättömän tummanruskea, lähes musta; todella paksu ja tahmea olut nostaa kaadettaessa maitokahvinruskeata vaahtoa hyvin niukasti lasin reunoille, mutta varsinaista vaahtokukkaa ei pääse syntymään.

Makeata ja muhkeata tuoksua hallitsee tumma, siirappinen maltaisuus ja kevyehkö, paahteinen kärtsä; taustalla tuntuu kevyttä vaniljan aromia ja aavistuksen verran ikääntyneen oluen hapanleipäistä aromia.

Erittäin aromikas maku on yhtä uskomaton kuin ennenkin; hyvin makea ja syvä makumaailma tarjoilee loputtomasti suklaan ja kaakaon eri vivahteita, kevyttä joulumausteisuutta ja vaniljaista, melassista arrakkisuutta. Voimakas paahteisuus sointuu upeasti varsin makean maltaiseen aromimaailmaan. Erittäin makea ja mehukkaan ylikypsä, tumman marjainen aromikkuus yhdistettynä voimakkaaseen suklaisuuteen ja melko korkeaan alkoholisuuteen tekee oluesta varsin portviinimäisen luonteeltaan. Sen sijaan oluen kahvisuus on siirtynyt paljon pienempään sivuosaan vuoden aikana; myös humaloinnin katkeroisuus ja entuudestaan vaatimaton hiilihappoisuus ovat kadonneet lähes kokonaan, mikä tuntuu vain korostavan oluen makeutta sekä sen pehmeätä, hyvin täyteläistä ja jopa tahmeata suutuntumaa.

Jälkimaussa maun portviinimäisyys korostuu entisestään, mutta tummimpien aromien kadotessa ja siirappisen maltaiden ja hennon oksidoituneiden aromien vaikutuksesta maku taittuu hyvin voimakkaasti tawnymaiseen portviinisuuteen – jopa niin pitkälle, että sen enempää analysoimatta voisi arvata siemailevansa tasokasta, 10-vuotiasta Tawny Portia. Tawnyisten aromien lisäksi jälkimaussa on maitosuklaata, vaniljaa ja neilikkaa, mutta ei juuri yhtään katkeroiden puraisua. Myös voimakkaimmat kahvin aromit ovat kadonneet muiden aromien alle piiloon. Varsin runsas (15,5%) alkoholisuus nostaa jonkin verran lämmönhohkaa nieluun.

DH3 on edelleen uskomattoman hyvä olut, sekä yksi harvoja luokassaan, mutta kehittynyt selvästi siitä, minkälainen se oli vuosi sitten. Nyt makumaailma oli muuttunut selvästi runsaampaan, kehittyneempään ja tahmaisempaan suuntaan ja raikkaus oli jäänyt selkeästi enemmän taka-alalle; olut silti toimii todella mainiosti hedonistisena nautiskeluoluena edelleenkin. Osuvin valinta oluelle lienee kuitenkin joku makea suklaakakku, -leivonnainen tai muu jälkiruoka – sen makea ja suklainen makumaailma sointuu varmasti erinomaisesti niiden kanssa yhteen.

Suosittelen nauttimaan melko hyvin jäähdytettynä valko- tai portviinilasista. Olutta voi vielä kypsytellä muutamia vuosia, mutta hirveästi pidempään en suosittele – se on nyt kuitenkin jo uskomattoman hyvässä tikissä.

Lyhyesti: Todella muhkea, uskomattoman aromikas ja tumman siirappisessa maltaisuudessaan intensiivisen makea jälkiruokaportteri, josta rupeaa pikku hiljaa löytymään niitä kypsyneemmän oluen kompleksisempia vivahteita.

Arvio: Erinomainen – olisi vaikeata pistää DH3 nyt ja vuosi sitten paremmuusjärjestykseen; molemmat ovat olleet selvästi erilaisia, mutta myös todella upeita ja nautinnollisia tapauksia. Edellisessä oli enemmän katkeruutta, raikkautta ja ryhtiä; tässä mehevyyttä, kehittyneisyyttä ja hurmaavaa portviinimäisyyttä.

Hinnan (9,09e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti