Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


1.4.13

Tommasi Crearo 2009

Tommasi Crearo 2009
  • Valmistaja: Tommasi Viticoltori
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (50%), Cabernet Franc (35%), Oseleta (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,99e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 18,46e (Helmikuu 2014, Alko)

Nyt on vuorossa todellinen Tommasin outolintu: Crearo on yhden Valpolicella Classicossa sijaitsevan viinitarhan – Conca d'Oro – viini, mutta viini ei olekaan perus-Valpolicella Classico, sillä blendin perinteisen komponentin, Rondinellan, tilalla tarhalla kasvatetaan ranskalaista Cabernet Francia; Italiassa varsin harvinaista rypälettä. Lisäksi viini on aiemminmaistetun Graticcion tapaan ns. appassimento parziale -viini, eli vain osaa rypäleistä on kuivatettu rusinoiksi – tässä tapauksessa perinteisiä italialaislajikkeita, Corvinaa ja Oseletaa, on kuivattu reilun kuukauden ajan ennen viiniksi puristamista. Tämän jälkeen viiniä on kypsytetty aluksi puoli vuotta ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vuoden verran suurissa tammisammioissa. Yleisesti Crearo on siis jonkinlainen paremman pään "Supervenetolainen" – harvemmin näkee ei-italialaisista lajikkeista tehtyjä viinejä, jotka olisivat perinteisten alueiden sydämestä peräisin!

Väriltään viini on todella tumma, lähes läpinäkymätön ja mustanpuhuva; reunoilta viinin väri taittuu kuulaaseen viininpunaiseen.

Tuoksu on todella muheva ja runsas; tuhti ja kevyesti makeaan hedelmään taittuva nokka tarjoilee pölyistä maata, liköörikonvehtia, mustaherukkaa, maatalon nahkaa, likaa ja sontaa, lihaisuutta, paahteista tammea ja kirsikkahilloa.

Suussa Crearo jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, eli kielellä viini paljastuu mehevänmakeaksi ja varsin persoonallisen aromikkaaksi. Viinin makumaailma on makean kirsikkainen, lihaisa, kevyesti savuisen maamainen, makean mutta hillityn konjakkitamminen, aavistuksen mustaherukkahilloinen, kypsän luumuinen ja kevyen nahkainen. Yleisvaikutelma on melko hapokas, mukavan tasapainoinen ja jopa yllättävän freesi tuhtiin makuun nähden; tanniinit ovat kuitenkin melko hillityt ja pehmeät, vaikkakin ajan kanssa paremmin esiintulevat. Suutuntuma on täyteläinen ja melko pehmeä, muttei löysä tai raskas.

Jälkimaku on keskipitkä, keskimakua hapokkaampi ja varsin raikas; kielelle jää tuoretta hapankirsikkaa, tummia ja punaisia metsämarjoja, kevyttä rusinaisuutta, palanutta, tumman ja bitterisen suklaista tammea ja loppua kohden katkeroituvaa yrttisyyttä.

Kokonaisuutena Crearo on suorastaan yllättävän hyvä – en nääs odottanut kovinkaan kummoista esitystä kevyesti kuivatetuista rypäleistä valmistetulta IGT-viiniltä, jossa on vielä seassa kansainvälistä lajiketta. Sen sijaan näköjään Valpolicella Classicon maaperä tuottaa laadukasta tavaraa myös muistakin kuin perinteisista Valpolicellan rypäleistä (no ok, tämä nyt ei ollut mikään suuri uutinen) ja Crearosta on saatu varsin mainio, persoonallinen tuhdin pään italialainen. Viinissä on melko paljon Ripasso-henkeä, mutta myös hyvin paljon omaa meininkiä. Yleisesti viini on varsin hyvä, tuhti ja sopivan pehmeä tapaus, joka toimii mainiosti sellaisenaan, mutta on varmasti myös passeli kumppani erilaisille tummille lihoille.

Lyhyesti: Tuhti, pehmeä ja persoonallinen laatu-Appassimento. Vaikka viini on hengeltään selkeästi italialainen, on siinä myös mukavasti ristiriitaisuutta tuovaa aromikkuutta, joka ei oikein sovi kuvaan, mutta siksi luo lähinnä mielenkiintoa tuovaa jännitystä kokonaisuuteen.

Arvio: Erittäin hyvä – tämä viini on niin hintansa puolesta kuin yleisestikin samalla viivalla Tommasin Ripasson kanssa, mutta siinä missä Ripasso on tyylilajissaan hieman turhan turvallinen ja yllätyksetön valinta, on Crearo hieman yllättävämpi ja persoonallisempi. Itse siis kallistuisin näiden kahden viinin välillä omalaatuisemman Crearon suuntaan.

Hinnan (18,46e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti