Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.4.13

Nøgne Ø Red Horizon 2. edition 2011

Nøgne Ø Red Horizon 2. edition 2011
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, Sake ale
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 11,99e (Helmikuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: 12,21 (Tammikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)



Tuossa kuukausi pari takaperin huomasin vanhasta kunnon Red Horizonista tulleen uuden version Arkadian Alkon hyllyille – hintaakin oli isketty vajaat kolme euroa lisää edelliseen, joka poistui vain n. vuosi sitten valikoimista... Noh, hinnasta viis ja pullo testaukseen! Sovimme oluita harrastelevan ystäväni kanssa treffit, kaivoin kaapistani pari vuotta kypsymässä olleen Dark Horizon 3:n tämän oluen seuraksi ja lähdin matkaan.

Red Horizon on siis varsin erikoinen ale – runsaasta määrästä ohra- ja vehnämallasta valmistettu olut, joka on reippaasti humaloitu ja käytetty perinteistä Sake-hiivaa käyttäen poikkeuksellisen korkeisiin voltteihin. Olut on pullotettu suodattamattomana ja pastöroimattomana. Normaalin, usein melko neutraaliaromisen hiivan sijaan tällä kertaa käytetyllä Sake-hiiva #7:llä Norjan kokeelliset oluenpanijat ovat toivoneet saavansa olueen lisää mielenkiintoisuutta ja persoonaa.

Väriltään olut on varsin samean punaruskea ja käytännössä läpinäkymätön; kaadettaessa syntyy varsin hillitty vaahtokukka, joka katoaa varsin nopeasti.

Tuoksultaan olut on melko kevyt, aromikkaan kukkea ja hillityn viljainen. Seassa on myös hennon trooppista hedelmäisyyttä ja maltaan tuomaa makeata siirappia, mutta selkeästi vähemmän – hieman sakemainen viljaisuus tuntuu olevan tuoksussa pääosassa.

Maultaan olut on hyvin makea, höttöisen pehmeä ja täyteläinen. Tuoksun hillitty sakemaisuus ei jatku oluen makuun, muttei tämä kyllä erityisen olutmainenkaan ole. Ensisijaisesti makua hallitsee makea, tumman siirappinen maltaisuus, mutta seasta löytyy uskomaton kirjo muita vivahteita – kevyttä, kanelista mausteisuutta, hillittyä hunajaa, kypsää omenaisuutta, vivahteikasta aromihumalointia, Omar-toffeeta ja kevyttä hunajamelonisuutta. Makumaailma on ensimmäisen Red Horizonin tavoin todella moniulotteinen ja mielenkiintoinen, mutta myöskin selvästi omanlaisensa. Plussaa panimolle kuitenkin pistäisin erityisesti järkevämmästä alkoholipitoisuudesta (17% -> 13,5%!), minkä seurauksena olut ei ole tällä kertaa niin massiivisen oloinen ja liioitellun tuntuinen.

Jälkimaussa humalointi pääsee paremmin parrasvaloihin; aromikkaan, mausteisen, melassisen makean ja kevyen hedelmäisen jälkimaun saapuu siistimään kokonaisuuteen nähden varsin sopusuhtainen ja mukavasti tuntuva katkerohumalointi. Jälkivaikutelma on varsin moniulotteinen, vivahteikas ja pitkä.

Yleisesti Red Horizonin kakkospainos jatkaa mainiosti norjalaisten panimovelhojen erikoisten oluiden linjalla. Olut ei ole yhtä päräyttävä kokemus kuin ensimmäinen, mutta sen sijaan siihen on selkeästi haettu enemmän tasapainoa ja harmoniaa älyttömän tykityksen ja aromimaailman äärilaitojen hakemisen sijaan. Perinteiset oluen ystävät saattavat kavahtaa näin makeata ja alkoholista tapausta, mutta esimerkiksi jälkiruokaviinien ystävät saattavat löytää tästä oluesta kokonaan uuden maailman – pieni pullo toimii mainiona jälkiruokana ihan sellaisenaan, mutta on varmasti varsin toimiva ja omintakeinen kumppani esimerkiksi hedelmäkakuille tai makeille piiraille.

Tällä hetkellä olut vaikutti varsin lupaavalta kypsyttelyä ajatellen, joten on todettava että onneksi vielä toinen samanlainen makoilee kaapissa kypsymässä. Sekä pari kappaletta oluen 3. versiota (josta siis voidaan odottaa arvostelua lähiaikoina)!

Lyhyesti: Makea, mehevä, persoonallinen ja erittäin vivahteikas jälkiruokaolut. Mallikas ja omintakeinen esitys Norjasta.

Arvio: Tyylikäs – kenties jopa vielä enemmän kuin 1. versio oluesta, kiitos maltillisemman alkoholivolyymin ja tasapainoisemman makumaailman. Hintaa on tosin rukattu edellisestä lähes kolme euroa ylöspäin, joten varsin piskuiseen pullosta johtuen on todettava, että ei se oluen laatu kuitenkaan ole pysynyt ihan hinnankehityksen perässä. Olut on järkevä ostos (erityisesti kypsytyskestäviä) makeita kuriositeetteja hakeville viinin- ja/tai oluenystäville, mutta muille hädin tuskin.

Hinnan (12,21e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti