Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.4.13

Dreissigacker Bechtheimer Riesling 2010

Dreissigacker Bechtheimer Riesling Trocken 2010
  • Valmistaja: Weingut Dreissigacker
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen, Bechtheim
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22,90e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Hiljattain Alkon valikoimassa pyörähti mielenkiintoisen saksalaistuottaja Dreissigackerin Grauburgunder. Viini kuitenkin ehti kadota ennen kuin onnistuin tekemään ostopäätöstä viinin suhteen, mutta onneksi Winestaten Saksan viinit -maistelutilaisuudessa oli tarjolla Dreissigackerilta sekä kylä- että tarhatasoinen Riesling. Ensimmäinen Riesling tuli Bechtheimin kylän ympäristössä löytyvistä tarhoista.

Minkä takia Dreissigacker on sitten mielenkiintoinen viinitalo? No, viinitalo pyrkii mahdollisimman luonnonmukaiseen ilmaisuunsa viineissään, eli sen lisäksi, että käsinpoimitut rypäleet ovat kasvatettu luomuna, on viinit myös käytetty spontaanisti omilla villihiivoillaan. Lisäksi talo pyrkii pitämään rypäleidensä ja viiniensä laadun mahdollisimman korkealla rajoittamalla satoa reippaasti ennen sadonkorjuuta – tämän seurauksena niin rypäleiden kuin niistä saatavien viinienkin määrä putoaa vähintään kolmanneksen, mutta jäljellejäävän osuuden laatu onkin sitten huomattavasti korkeampi. Muuten viinitalo pyrkii puuttumaan mahdollisimman vähän prosessiin rypäleen matkasta viiniksi. Paperilla tuottaja vaikuttaa siis erittäin korkealaatuisia viinejä tuottavalta – katsotaanpa miten tämä vastaa todellisuutta!

Väriltään viini on hennon kullankeltainen ja muiden Rieslingien joukossa melko syvä.

Mutta jestas sentään, minkälainen tuoksujen kirjo tervehtii nuuskijaa! Pähkinäinen, savuinen, kermainen ja hennon vahamainen aromimaailma pitää syleilyssään runsasta hedelmää, josta voi erottaa kuivattuja trooppisia hedelmiä, kypsää päärynää ja makeata omenaa.

Aikaisempien, hyvin hapokkaiden ja paikoitellen jopa raa'an karunoloisten Rieslingien rinnalla tämä Dreissigackerin esitys vaikuttaa varsin massiiviselta ja lihaksikkaalta tapaukselta. Yleisilme on sopivan kypsä, täyteläinen, isokokoinen ja hyvin mehukas. Aromipuoli on hyvin rehevää ja varsin persoonallista; kypsänmakean punaomenaisen ja hillityn mausteisuuden seasta löytyy myös melonia, persikkaa ja kivennäisvetistä mineraalisuutta. Yleisilme on kypsästä hedelmästään ja täyteläisestä suutuntumastaan huolimatta varsin kuiva ja ryhdikäs; myöskin hapot tuntuvat selvästi, vaikkeivät ne onnistukaan tuomaan kokonaisuuteen hirveästi raikkautta tai kepeyttä.

Tuoksun ja keskimaun tavoin myös viinin jälkimaku on ihastuttavan persoonallinen ja perinteisistä Risukoiden aromeista hieman poikkeava; kielelle jää kypsän omenaisuuden ja kevyen omenankukkaisuuden ohelle kuivattua aprikoosisuutta, savuista mineraalia ja hentoa, ranskanleipäistä hiivaisuutta. Jälkivaikutelma on erittäin vivahteikas ja se vain jatkuu ja jatkuu...

Tämä Dreissigackerin Riesling selvästi pelaa enemmän massan ja voimakkuuden tuomalla vaikuttavuus-kertoimella kuin tilaisuudessa tähän asti esiteltyjen Rieslingien tyyliin, jotka pelaavat selvästi enemmän raikkaudellaan, kepeydellään ja eleganssillaan. Vaikka viinissä paino ja massa on korvannut tyylikkyyden ja kepeyden, onnistuu silti viini vaikuttamaan allekirjoittaneen; hapokkuus on silti varsin sopusuhtaista runsaaseen runkoon nähden, minkä lisäksi aromipuolelta löytyy enemmän hämmästeltävää ja ihasteltavaa kuin muista illan Rieslingeistä yhteensä! Lisääkin voi varmasti odottaa, jos viiniä jaksaa kypsyttää, mutta sellaista viini ei varsinaisesti kaipaa, vaan on varsin korkattavissa juuri nyt.

Viini pelaa varmasti paremmin esimerkiksi aromikkaiden ja kevyesti maustettujen aasialaisruokien, kuin todella voimakkaiden, tuhtien tai paksun ravaisten ruokalajien kumppanina. Viini kannattaa tarjoilla riittävän hyvin viilennettynä, jotta hapokkuuden tuomaa raikkautta saa paremmin esille täyteläisen rungon alta. Halutessaan viiniä voi vielä kypsytellä lisää arvioidakseni 2-4 vuoden ajan.

Lyhyesti: Todella suurikokoinen, aromikas, persoonallinen ja vivahteikas kylätason viini (ortswein), jossa mennään kepeyden ja eleganssin sijaan täyteläinen rakenne edellä.

Arvio: Erinomainen – vaikka useammin allekirjoittaneeseen iskevät kepeät ja raikkaat Rieslingit paremmin kuin ne runsaat ja raskaat, tuntuu että ne kaikista vakuuttavimmat ja vaikuttavimmat Riesling-kokemukset ovat silti niitä melko massiivisia ja aromeiltaan reheviä esityksiä – parhaimmat sellaiset kun tuntuvat pystyvän loppujen lopuksi antamaan (ainakin näin nuorina) enemmän kuin esimerkiksi ne karut ja painottoman kepeät tapaukset.

Hinnan (22,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti