Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.5.13

Heinrich Beerenauslese 2010

Heinrich Beerenauslese 2010
  • Valmistaja: Weingut Heinrich
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland
  • Rypäleet: Zweigelt, Blaufränkisch
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 10e / 8cl (Maaliskuu 2013, Tintå, Turku)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tintåssa pariin otteeseen istuttuamme rupesi tarjonnan seasta bongattu itävaltalaisen Heinrichin Beerenauslese kummittelemaan siihen malliin, että pakko sitäkin oli lasillinen testata vielä kun sijaitsimme Turussa!

Kyseessä on siis melko erikoinen tapaus – sekä keskieurooppalaiset viinit että jälkiruokaviinit ovat yleensä tunnettuja valkoisesta väristään, muttä tässä meillä nyt kaikesta huolimatta on makea, punainen jälkiruokaviini! Viini on valmistettu kahdesta Itävallassa suositusta rypäleestä, Zweigeltista ja Blaufränkiscistä, jotka ovat kerätty hyvin myöhään – sadonkorjuu on kestänyt loppulokakuusta marraskuun puoleenväliin. Lisäksi Beerenauslese-viineissä rypäleet ovat usein jo jalohomeisia. Lopuksi viiniä on kypsytetty n. vuoden verran 500 litran tammitynnyrissä.

Väriltään viini on varsin upea; se on kirkkaan tummanpunainen, mutta sävyltään hennosti punaruskeaan taittuva ja reunoille asti tasainen.

Tuoksu on varsin hillitty, mutta erikoisesti se ei vihjaile juuri mitään viinin väristä – silmät kiinni nuuskiessa voisi helposti päätellä, että kyseessä on jälkiruokaviini, mutta ei oikeastaan mitenkään sitä, että se on punainen. Viinin raikas ja hedelmäinen nokka tarjoaa siis hillittyä hunajaisuutta ja aprikoosihilloa, hentoa toffeisuutta ja aavistuksen verran savua. Ainoastaan kepeä karpalohilloisuus taustalla antaa vihjeitä viinin punaisemmasta luonteesta.

Kielellä viini on makea, muttei paksu, raskas tai hallitseva – tästä lienee kiittäminen varsin kohtuullista (gg g/l) jäännössokeria. Maussa on paljon perinteisiä vaaleiden jälkiruokaviinien vivahteita (aprikoosia, hunajaa, kevyttä kuivattua ananasta, hentoa päärynää), mutta myös tuoksua enemmän tummempia sävyjä (punertavaa hedelmäisyyttä, kevyttä luumuisuutta.) Tammi tuo makumaailmaan hentoa vaniljaa ja pähkinäisyyttä, mutta mehevä hedelmäisyys onnistuu painamaan sen mainiosti taustalle. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mutta jälkiruokaviiniksi mielluttävän raikas ja kaikin puolin tasapainoinen.

Pehmeässä ja makeassa jälkimaussa Zweigeltin tumma mustikkaisuus ja tumma marjahilloisuus tulevat entistä paremmin esiin, mutta keskipitkässä jälkivaikutelmassa myös aprikoosihilloisella ja sitruksenkuorisella hedelmällä on myös reilusti jalansijaa. Alkoholi (13%) jättää kevyesti lämmittävän tunteen suun takaosiin.

Yleisesti viini oli vallan mainio, erikoinenkin kokemus. Monin paikoin viinistä oli todella vaikea huomata, että kyseessä oli punainen jälkiruokaviini; makumaailma kun oli selvästi lähempänä tavallisia Beerenauslese-viinejä kuin esimerkiksi punaisia Recioto- tai Banyuls-viinejä, mutta seasta myös löytyi vivahteita punaisemmasta hedelmästä. Yleisvaikutelma kuitenkin oli lähinnä sellainen, että perus-Beerenauslese olisi valmistettu pienen määrän punaisia rypäleitä kanssa – en olisi suoraan sanottuna tällaisesta viinistä osannut arvata, että viini on 100% punaisista rypäleistä valmistettu!

Koska viinin jäännössokeri oli melko hillittyä, viini tuskin olisi kovinkaan montaa jälkiruokaa kyennyt kantamaan kunnialla, mutta sellaisenaan viinillä sai suun oikein mainiosti makeaksi ja se tarjosi tälle pistäytymiselle Tintåån varsin mainion lopetuksen! Viini on ehdottomasti hauska ja erikoinen kokemus erityisesti kaikille valkoisten jälkiruokaviinien ystäville.

Lyhyesti: Enemmän perinteisiä Beerenausleseja kuin punaisia jälkiruokaviinejä muistuttava, noh, punainen jälkiruokaviini. Vaikka viini on makea, ei se ole ylettömän makea, minkä takia viini toiminee parhaiten ihan sellaisenaan – tai kenties esimerkiksi suolaisten jälkiruokien parina.

Arvio: Tyylikäs – varsin mielenkiintoinen, taiten tehty ja harmoninen esitys viinityylistä, jota ei juurikaan maailmalla valmisteta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen erikoisuus.

Hinnan (10e) ja laadun suhde: Ravintola Tintåssa 8cl lasillinen oli järkevän hintainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti