Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.5.13

Väliaikatiedote #12: viikko Lissabonissa

No niin, reissu Portugaliin on takanapäin ja tässä on hyvin ehditty kotiutua jo kokonaisen vuorokauden verran. Maisemat olivat upeita, leivonnaiset herkullisia ja kieli outoa (puhuttu kieli lähinnä; kirjoitettua kieltä ymmärsi melko ongelmitta.) Viinitkin varmasti olisivat olleet upeita, jos niistä olisi maistanut jotain – mukava matkaflunssa kun vei kaiken haju- ja makuaistini ensimmäisen päivän parin jälkeen. Pariin otteeseen reissun aikana ehtivät aistit palata hetkeksi, mutta muuten tukossa oltiin – ja ollaan edelleen. Kyllähän tämmöinen hieman viininystävää nyppii, kun opiskelijan budjetista kasattu ja puoli vuotta odotettu loma viinimaahan onkin sitten täysin hajuton ja mauton. Onneksi tuliaisia tuli kuitenkin ostettua hieman korjaamaan menetystä; tosin ikävä kyllä en saanut tuotua muassani niitä viinibaareja, joista sai tilattua jopa 50- tai 60-luvuilta peräisin olevia portugalilaisia puna- ja portviinipulloja halvimmillaan jopa 20 euron hintaan... No, kai se on sitten joskus tulevaisuudessa matkustettava kaupunkiin uudestaan. Nyt kun alueen nähtävyydet on katsastettu, voi ensi kerralla keskittyä olennaiseen, eli maan viineihin.

Noh, pistän tähän kuitenkin muutamia reissun kohokohtia siltä varalta jos joku blogin lukijoista olisi suunnitellut myös matkustavansa Lissaboniin tässä lähitulevaisuudessa. Jos joku paikka kiinnostaa, kannattaa se merkitä johonkin karttaan ennen matkaa. Itse tein niin näppärästi Google Mapsilla ja näytin koko reissun suurin piirtein tältä:
Mutta löysimmepähän joka kerta perille!

Viineistä

Nopeasti myymälöiden viinihyllyjä vilkaisemalla saa hyvän yleiskuvan viinien hintatasosta. Pienemmistä ruokakaupoista (joissa viinien hinta on yleensä 1,5-5e) kannattaa katsoa muutamat yleisimmät tuotteet sekä niiden keskimääräinen hinta, sillä usein näistä viineistä löytyy joitain myös paremmista viinimyymälöistä. Jos hinta on varsinaisessa viinimyymälässä suurin piirtein samaa luokkaa, ovat hinnakkaammatkin viinit yleensä varsin edullisia; mutta jos tutut tuotteet ovat taas selvästi kalliimpia, on yleensä myös niissä harvinaisemmissa ja tyyriimmissä viineissäkin ilmaa hinnassa.

Lissabonin "keskusesplanadin", Avenida da Liberdaden (jonka varrella myös hotellimme näppärästi sijaitsi) lähistöltä löytyy vallan viihtyisä viinibaari Chafariz do Vinho, jonka useita sivuja pitkän viinilistan sivuilta löytyy edullisten perusviinien lisäksi myös pulloittain tilattavia, hyvinkin vanhoja (60-, 70- ja 80-luvuilta) peräisin olevia portugalilaisviinejä, joista useimmat ovat peräti naurettavan edullisia (20-40 euroa!) Ravintola ei kuitenkaan takaa viinien kuntoa tai laatua, sillä pulloja ostetaan ravintolaan jatkuvasti halvalla huutokaupoista. Hieman tupla-tai-kuitti-meininkiä, mutta silti kutkuttavaa! Tänne olisimme palanneet mielellämme testaamaan jonkun iäkkäämmän viinipullon, mutta lenssun vietyä maku- ja hajuaistini ei paikkaan tultu koskaan mentyä uudelleen.

Keskusaukio Praça da Figueiran lounaisnurkassa sijaitsevan pienen myymälä Garrafeira Manuel Tavaresin valikoima on suppeahko eikä mitenkään poikkeuksellisen edullinen, mutta paikasta löytyy myös vanhempia ja mielenkiintoisempia tuotteita, ilmaista portviinin maistatusta (mitä kyllä saa melkeinpä joka paikassa) ja palvelu oli ainakin meidän kohdallamme varsin ystävällistä.

Ydinkeskusta Baixan alueelta löytyy myös muitakin mainioita viinikauppoja – erityisesti Rua dos Fanqueirosin varrelta löytyy useampi todella kattavalla valikoimalla ja edullisilla hinnoilla varusteltu myymälä (mm. kadun kahdelle puolelle jakautunut Napoleão.) Voiton kuitenkin vienee aivan vierestä, Rua de Santa Justan varrelta löytyvä "kansallisen viinimyymälä" Garrafeira Nacionalin vanha myymälä, josta löytyy kaikkea mahdollista edukkaista valkoviineistä aina useiden satojen eurojen hintaisiin ja useita vuosikymmeniä vanhoihin Port- ja Madeiraviinipulloihin. Paikasta ei kannata poistua ilman vähintään yhtä iäkkäämpää ostosta – niitä kun on vaikeampi löytää tätä halvemmalla kaupungista. Muutenkin jos reissun ostot suunnittelee keskittävänsä vain yhteen myymälään, kannattanee tehdä se tänne.

Hieman kaukaisempaan Belémin kaupunginosaan (jonne pääsee mm. ratikalla nro. 15 Praça da Figueiralta) suosittelen matkustamaan nähtävyyksien ja herkullisten pasteis de Belém -leivosten lisäksi myös viinin takia; Belémin kulttuurikeskuksessa, modernin taiteen museon edessä nököttävä pieni Coisas do Arco do Vinho tarjoaa varsin järkevällä hintatasolla piskuisesta valikoimastaan huolimatta todella kattavasti mielenkiintoa kutkuttavan läpileikkauksen Portugalin viinityyleistä. Lisäksi palvelu myymälässä oli erittäin asiantuntevaa ja ennen kaikkea ystävällistä – tarjoutuipa kaupasta vastaava herrasmies peräti itse viemään usean pullon ostokseni hotellillemme myymälän sulkeuduttua jotta pääsisimme vaivattomasti jatkamaan Belémin ihmettelyä ilman ostoskasseja.

Belémistä löytyy myös piskuinen mutta kehuttu viinikahvila Enoteca Belém Lissabonin ydinkeskustaa lähinnä olevalta kaupunginlaidalta, huomaamattoman pieneltä Travessa da Ermidalta. Paikassa viinilistaa pyytäessäni tarjoilija toi minulle teatterikiikarit ja viittoi pulloihin tiskin yläpuolella – jokaista esillä ollutta viiniä sai tilata laseittain neljän euron hintaan. Ruoka-annokset olivat kahvilassa pieniä ja kokoonsa nähden hieman hintavampia, mutta yhtä kaikki herkullisia.

Kattavinta perusviinien valikoimaa etsivän kannattaa suunnata kaupungin keskuksena toimivan Marquês de Pombalin liikenneympyrän pohjoispuolelta löytyvän El Corte Inglés -tavaratalon ruokakauppaan, josta löytyy valtava valikoima erilaisia viinejä ja myös väkevämpiä erittäin halvalla. Kuriositeetteja ja vanhempia vuosikertoja kaupasta ei juurikaan löydy, mutta esimerkiksi tavallinen suomalainen Alko jää mymmälän valikoiman rinnalla kakkoseksi. Ruokakauppaa vastapäätä löytyy oma Gourmet-osasto, jolla on oma viinimyymälänsä. Sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoisuuksia ympäri maailmaa sekä harvinaisuuksiakin, mutta hintataso on samalla täysin naurettavalla tasolla – monen tutun viinin löytää ihan Alkon valikoimastakin edullisemmalla hinnalla.

Lissabonin kenties kiinnostavin viinipaikka löytyy kun lähtee kulkemaan keskustan Restauradoresin aukiolta suoraan ylös rinnettä, kohti mäkistä Chiadon aluetta. Huipulta, Rossion juna-aseman takaa, löytyy São Pedro de Alcântran näköalapuisto, jonka vieressä sijaitsee Solar do Vinho do Porto – portviinibaari, josta saa sekä Vintage Porteja pulloittain että mitä tahansa muita portviinejä laseittain – lasillisten hinta lähtee parista eurosta (perusportit) aina kolmen kympin hujakoille (Krohn Colheita 1961.) Lisäksi baarista saa myös ostaa mukaansa portviinejä, jolloin pullon hinnasta putoaa n. 5-20 euroa.

Portugalin viinien tiedotusta edistävän Viniportugalin omat tilat löytyvät keskustan vierestä, kaupungin rannalla sijaitsevan kauppatorin (Terreiro do Paço) laidalta. Paikassa järjestetään kerran tunnissa viininmaistelutilaisuus, jossa maistatetaan muutama paikallinen viini, joita voi halutessaan kommentoida. Kovin kummoista elämystä paikalta on kuitenkin turha odottaa; maistelussamme kävimme läpi kolme n. 4-10 euron arvoista viiniä varsin piskuisilla maisteluannoksilla. Pisteet kuitenkin ilmaisuudesta – ei kai tähän "hintaan" voi kovinkaan kummoista odottaa.

Sen sijaan meillä kävi varsin hyvä mäihä sen suhteen, että onnistuimme osumaan Lissaboniin juuri siksi viikonlopuksi, kun Viniportugal järjesti Alentejon, Lissabonin ja Setúbalin viinejä sekä muita paikallisia herkkuja käsittelevät viinimessut – kaikille avoimen tilaisuuden kymmeniä tuottajia kattavasta tarjonnasta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, eikä koko lysti kustantanut mitään 5 euron sisäänpääsymaksun jälkeen!


Viiniostoksia ei kannata säästellä lentokentälle muussa tapauksessa kuin jos haluaa kantaa pulloja mielummin käsimatkatavaroiden mukana kuin matkalaukuissa – valikoima on pienehkö, melko tylsä ja hintatasokin on suurin piirtein Suomen luokkaa, jos kohta piirun verran matalampi.

Muuta

Avenida da Liberdaren varrella sijaitsevasta hotellistamme oli helppo löytää kaupungin ehkä kehutuimpaan kasvisravintolaan, Os Tibetanosiin. Ravintola ei ole erityisen perinteisen portugalilainen tarjontansa puolesta, mutta tarjoaa upean valikoiman erilaisia aasialaishenkisiä kasvisruokia, joita toivoisi näkevän enemmän myös suomalaisravintoloissa. Viinitarjonta on keskittynyt lähinnä edullisempiin perusviineihin, mutta toisaalta – niin valtaosa ruokiin, ei viineihin panostavat ravintolat Lissabonissa.

Tunnin junamatkan päässä sijaitseva, Moscatel-viineistään kuuluisa Setúbalin kaupunki oli (etenkin hiljaisena lauantaina) melko tylsä paikka, eikä sieltä juuri löytynyt mitään ihmeempiä ihmeteltäviä. Toista oli Tróian niemimaalla, jonne pääsi vartin lauttareissulla Setúbalista! Kunhan Tróian pikkuisesta, kasinoiden ja ultramodernien kerrostalohotellien kansoittamasta mikroskooppisesta keskustasta pääsee pois, tulee vastaan loputtomat hiekkarannat Atlantin reunalla – täysin toisenlaista, mitä näkee lahdenpohjukassa sijaitsevasta Lissabonista!



Kolmen vartin junamatkalla pääsee myös Sintran kaupunkiin, joka itsessään ei ole mitenkään ihmeellinen paikka, mutta jonka nähtävyydet – Sintran vuorilla sijaitsevat maurien linnoitus ja Penan palatsi – ovat ehdottomasti katsastamisen arvoisia! Siitäkin huolimatta, että niihin pitää seikkailla noin tunnin kävelymatka käsittämättömän jyrkkää metsäpolkua pitkin. Tosin juuri tämä nousu takaa molemmista paikoista avautuvat upeat näkymät niin Lissaboniin kuin Sintra-Cascaisin puiston yli pitkälle Atlantille.

Lissabonistakin löytyy upeita näkymiä – keskustan yläpuolella sijaitsevasta São Jorgen linnasta voi ihastella melkeinpä koko kaupunkia, kun taas näköalakahvila Noobaista avautuu upea näkymä Tagus-joen lahden yli Setúbalin niemimaalle.

 Tuliaisiksi mukanani tuli nuhan lisäksi tämmöinen kattaus.

5 kommenttia:

  1. Odotan mielenkiinnolla 10-vuotiaan valkoisen portin arviota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumman? :D Yksi tuli jo reissussa maistettua, mutta siitä en kirjoittanut mitään talteen. Tuomisista Kopken pidän itsellani tallessa, Ferreira mennee tuliaislahjaksi!

      Poista
  2. Juu, se Kopke.

    VastaaPoista
  3. Nimetön6/6/13 00:24

    Ihan mielenkiinnosta tulevaisuutta varten kaipaisin hyviä vinkkejä miten tuollainen läjä pulloja matkaa tuliaisina ulkomailta kotiin.

    Itse pohdin jopa tuliaisten lähettämistä FedExillä itselleni takaisin Suomeen, kun taitaa jopa tulla halvemmaksi kuin lisäkilot lennolla, mutta en tiedä mitä tulli siihen sanoo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi ihmistä kun matkustaa lähes tyhien matkalaukkujen kanssa, saa mukaan ihmeen paljon tuliaisia! Suuri osa välttämättömyyksistä (alusvaatteet, hygieniatavarat, yms.) menevät helposti 5 kg:n käsimatkatavarassa. Matkalaukut kun painavat 3-4 kg, jää 23 kg:n painorajaan vajaa parikymmentä kiloa - mikä tarkoittaa n. 20 pulloa per laukku! Toki muut tavarat vievät sieltä osan, mutta kymmenen pulloa mahtuu helposti painorajan puolesta laukkuun.

      Mukana on toki iso kasa pullojen kuljetukseen tarkoitettuja styroksisuojaputkiloita, jotka painavat n. 100 g/kpl, jolloin laukkua saa paiskoa miten huvittaa ilman pelkoa lestien rikkoontumisesta. :)

      En kyllä suostuisi lisäkiloista maksamaan, nostaisi sen verran keskimääräistä pullojen hintaa; hieman sama rahtifirmojenkin kanssa. Tullilla ei pitäisi olla asiaan mitään sanottavaa niin kauan kun tavara tulee EU:n rajojen sisäpuolelta. Esim. Jenkit tai Aasia ovat toinen juttu.

      Poista