- Valmistaja: Luigi Righetti
- Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella
- Maa: Italia
- Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
- Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 185,00 SEK (~22,41e, Elokuu 2012, Systembolaget),
25,60e (Alko, tilausvalikoima) - Hinta nyt: 187,00 SEK (~20,80e, Helmikuu 2014, Systembolaget),
26,30e (Alko, tilausvalikoima)
Turun mökkireissullamme päädyimme valitsemaan muutamasta mielenkiintoisesta vaihtoehdosta italialaisen Luigi Righettin Amaronen massiivisten Risk-lautapeliotteluidemme tueksi ja turvaksi. Tämä kyseinen, Valpolicellassa sijaitseva viinitalo on iältään yli satavuotias ja se on edelleen perheomisteinen – seitsemänkymppinen Luigi Righettikin on edelleen mukana talon bisneksessä. Viinitalo lienee parhaiten tuttu suomalaisille Alkon hyllyiltä löytyvän Campolieti Ripasson muodossa, mutta tilausvalikoimasta löytyy tämä talon lippulaivatuote Amarone-asteikolla varsin kohtuulliseen hintaan. Viinin rypäleitä (joiden mäski käytetään myöhemmin Campolieti Ripasson valmistuksessa) kuivataan 4 kuukautta rusinoiksi, minkä jälkeen niistä valmistettua viiniä kypsytetään ranskalaisissa barrique-tynnyreissä ja slavonialaisissa tammisammioissa sekä pullossa yhteensä vajaan 4 vuoden ajan.
Itse nappasin tämän pullon mukaani viime kesänä pyörähtäessäni Haaparannan Systembolagetista, jossa laskeskelin sen kustantavan muutaman euron vähemmän kuin rajan toisella puolella. Tällä hetkellä tilanne on vielä parempi hinnan noustua Suomessa samalla kun kruunun ja euron välinen kurssi on laskenut viinin suhteellista hintaa Ruotsissa.
Väriltään viini on hyvin tummanpunainen, kevyesti violetinpunaiseen taittuva, tiivis ja läpinäkymätön.
Tuoksu on, kuten hyvältä Amaronelta on lupa odottaakin, varsin muhkea, runsas ja vivahteikas; makeata viikunaisuutta, neilikkaista joulumausteisuutta, kypsää mustikkaisuutta, savua ja aavistuksen verran puista tammisuutta. Melko runsas (15%) alkoholi ja kypsä viikunaisuus tuo kokonaisuuteen selvästi Portviinimäistä, polttelevaa luonnetta.
Viinin maku on varsin mehevä ja täyteläinen, mutta samalla myös kuiva ja jopa yllättävän tiukka ja ryhdikäs Amaroneksi – viini ei ole semmoinen perinteinen lempeä jättiläinen kuin monet muut Amaronet, vaan se on suuri ja massiivinen, mutta myös varsin lihaksikas ja voimakas. Kypsän luumuista, hapankirsikkaista, makean herukkaista ja kuivatun viikunaista makumaailmaa tiukentavat pippuriset ja kevyen bitterisen yrttiset vivahteet sekä melko tuntuva, tiivis tanniinisuus; lisäksi viini on yllättävänkin hapokas Amaroneksi. Taustalla pyörii kevyttä joulumausteisuutta ja hillittyyn vaniljankukkaisuuteen taittuvaa tammisuutta. Alkoholi tuo suutuntumaan sekä täyteläisyyttä että portviinimäistä tulisuutta.
Pitkähköä jälkimakua hallitsevat luumuiset, yrttiset, kevyen katkeroiset, vaniljaiset ja tammisen mausteiset aromit sekä kuiva, tumma metsämarjaisuus. Vaikka alkoholi tuntui melko tuhdisti tuoksussa ja keskimaussa, jättää se jälkimakuun vain hennon lämmönhohkan suun limakalvoille.
Kokonaisuutena Capitel de' Roari on varsin vakuuttava viini, muttei niinkään selkeä Amarone, vaan ennemminkin poikkeuksellinen tuhti ja moniulotteinen Ripasso – eikä tämä ole tällä kertaa varsinaisesti mikään haukku! Yleensä ei-niin-selvät Amaronet ovat itselle pienoisia pettymyksiä, mutta tällä kertaa viini ei ollut alisuoriutuja tällä saralla, vaan poikkeuksellisen ryhdikäs ja tiukka esitys; viini vaikutti välillä jopa turhankin nuorena korkatulta!
Kyseessä ei siis ole (ainakaan vielä) lempeä meditaatio-Amarone, jonka aromien voi antaa huuhdella makuaistimia ajatusten velloessa muualla, vaan varsin ryhdikäs, jopa tiukka ja varsin aromikas ruokaviini, joka kestää helposti melkein minkä tahansa tuhdin aterian – jos Zenaton Ripassa on poikkeuksellisen Amaronemainen Ripasso, on tämä poikkeuksellisen Ripassomainen Amarone; ryhdikäs, napakka, eikä niin valtavan muhkea. Tosin luotan kyllä, että viinistä tulee vielä kuoriutumaan varsin salonkikelpoinen huippu-Amarone, kunhan sille vain antaa ensiksi aikaa tulla esiin kovan kuoren alta. Kypsytystä ajatellen viinissä on kuitenkin varsin kiitettävästi sekä kestävää runkoa että runsasta hedelmää.
Lyhyesti: Hyvin nuori, tiukka ja aromikas Amarone, jossa muhkea ja joka suuntaan vyöryvä suutuntuma on korvattu varsin napakalla ja ryhdikkäällä olemuksella. Vaikkakin varsin mainio esitys, kaipaa se ruokaa tai pidempää ikää loistaakseen kunnolla.
Arvio: Tyylikäs – vaikkei varsinaisesti tyylipuhdas esitys, on viini silti varsin tyylikäs Amaroneksi – kokonaisuudesta kyllä löytyy kuivattujen rypäleiden tuomaa muhkeutta, mutta samalla myös kiitettävän tiukkaa ja nuorekasta ilmaisua. Yleensä olen mieltänyt Ripassot ruoka- ja Amaronet nautiskeluviineiksi, mutta tämä viini on enemmän Ripasso toiseen potenssiin kuin se mielikuvieni perinteinen Amarone. Suosittelen joka tapauksessa antamaan viinille lisää ikää – se kyllä tulee kestämään sen.
Hinnan (20,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (26,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti