Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: chicago. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: chicago. Näytä kaikki tekstit

31.8.14

Goose Island Bourbon County Stout 2012

Goose Island Bourbon County Stout 2012
  • Valmistaja: Goose Island
  • Tyyppi: Olut, Stout/porter
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Chicago
  • Maltaat: 2-Row, debittered malt, karamelli-, München-, paahdettu ohra-, suklaa-
  • Humala: Willamette
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 16,80e (Helmikuu 2014, Olutravintola Kaisla, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Chicagolaispanimo Goose Islandin Bourbon County Stout tunnetaan olutharrastajien piirissä melkoisena kulttioluena – niin täällä Atlantin toisella puolella kuin oluen kotimaassakin. Tätä kyseistä olutta nimittäin pidetään maailman ensimmäisenä suuressa mittakaavassa valmistettuna oluena, jota keksittiin kypsyttää tammitynnyreissä ennen pullotusta (en tiedä kuinka paljon totuuspohjaa tuolla väitteellä on, mutta sellaisella statuksella BCS kulkee!)

Ensimmäisen kerran törmäsin Bourbon County Stoutiin muutamia vuosia sitten Arkadian Alkossa. Olin etsimässä Goose Islandin erinomaiseksi belgihenkiseksi aleksi toteamaani Pére Jacques -olutta, mutta se oli päässyt harmillisesti loppumaan. Noh, samalta panimolta näytti löytyvän hyllyiltä meikäläiselle tuntematon, mutta ihan lupaavan stout mallia 2009, joten otin sen sitten kokeeksi mukaan.

Illalla tulikin pienoinen yllätys vastaan kun korkkasin oluen ja otin siemauksen. Yllätys oli siis luokkaa "HERRAN JESTAS MITÄ IHMETTÄ HYVÄ LUOJA". Odotuksissani nimittäin oli jotain Koffin Portterin tai Belhavenin Stoutin tapaista olutta, ei tämmöistä järjettömän jyhkeää superolutta – esimerkiksi oluen 13% tuntumassa huiteleva alkoholikin oli jäänyt etiketistä täysin huomioimatta!

Noh, olut oli sitten myöhemmin kadonnut myös Arkadian Alkon valikoimista ja tämä olut sai jäädä muutamiksi vuosiksi vain kalpeneviin muistikuviini pohjautuvaksi haaveeksi yhdestä maailman upeimmasta superkonsentraatiostoutista – en nimittäin älynnyt raapustaa oluesta mitään muistiin kun en kirjoittanut silloin vielä blogia. Noh, ilokseni bongasin tässä alkuvuodesta tämän kyseisen oluen Helsingin keskustan mainiosta Kaislasta, joten pitihän se ottaa olut uudelleen testattavaksi – jotta voisi tarkastaa, ovatko muistikuvani pettäneet, vai onko olut todella yhtä käsittämättömän massiivista tavaraa edelleen!

Bourbon County Stout vuosikertaa 2012 on stout, joka on kypsynyt Heaven Hill -tislaamon tynnyreissä ja josta löytyy voltteja massiiviset 13%.

Snifter-tyyliseen konjakkilasiin kaatuu raskasta, paksua ja viskositeetiltaan raakaöljymäistä olutta, jolla on täysin läpinäkymättömän musta väri. Maitokahvinruskeaa vaahtoa kerääntyy oluen päälle hyvin kevyt kerros, mutta se sulaa oluen joukkoon varsin nopeasti jättämättä sen kummempia jälkiä.

Lasista kohoava, äärimmäisen massiivinen tuoksu on täynnä sulanutta maitosuklaata, luumulikööriä, toffeista maltaisuutta, tervaisen palaneita piirteitä ja hillittyä, hieman madeiramaisen hapettunutta aromia.

Kuten oluen raskas ja hyvin pikimäinen ulkonäkö osaa antaa odottaa, on olut suutuntumaltaan erittäin täyteläinen. Makumaailmaa hallitsee voimakas ja kompleksinen tammisuus, melko runsas vaniljaisuus ja makea bourbonmaisuus. Järjettömän massiivinen maltaisuus pistää tammen aromeille vastapalloon suklaisia, runsaan lakritsisia, suklaakakkuisia, maitokahvisia ja voimakkaan tumman siirappisia vivahteita. Seassa häilyy myös punaisen portviinimäistä viikunaisuutta ja mustikkaista marjaisuutta. Maku on, kuten muistikuvani kertoivat, aivan ylettömän intensiivinen ja makuhermoja rankalla kädellä kurittava. Runsas alkoholi tuntuu olutta suussa pyöritellessä voimakkaasti lämmittävänä ja myös haihtuvana tunteena nenän puolella. Hiilihappo on tällaisen massan alle puristuneena vain hyvin keveästi kieltä nipistelevää ja hyvin hennosti erottuvaa.

Jälkimaussa voimakkaana elementtinä on kovin yllätyksettömästi runsas alkoholin lämpö, mutta sen ohelta löytyy kyllä kaikkea mahdollista muutakin. Suuhun jäävä monisyinen jälkimaku on makean maitosuklainen, kaakaoinen, tyylikkään puinen, kevyen karvas, siirappisen tahmea ja hillityn soijakastikkeinen, sekä kestoltaan minuutteja pitkä.

Bourbon County Stout lunasti kyllä hyvin kaikki mielikuvat, mitä ensitapaaminen oluen kanssa muutama vuosi sitten oli jättänyt. Itse asiassa en ole varma, mahtoiko tämä vk. 2012 olla jopa vielä suurempi ja massiivisempi esitys kuin aiemminmaistamani vk. 2009, sillä tämä oli suorastaan käsittämätöntä tykitystä alusta loppuun. No, olihan se edellinenkin, mutta tämä tuntui olevan perstuntumalta jotain vielä enemmän – suorastaan olutnäkemys mustasta aukosta. Bourbon County Stoutin tiheys ja konsentraatio painivat aivan omassa sarjassaan. Ja silti se onnistuu olemaan samalla suorastaan hämmentävän tasapainoinen ja äärettömän hedonistinen olut – sillä oletuksella, että tämmöiset makeat ja massiiviset imperial stoutit nyt sattuvat maistumaan.

Monesti olutmaailmassa käy niin, että tyylilajiensa pioneerit ovat hetken aikaa maailman kuninkaita, mutta ajan myötä markkinoille ilmaantuu toinen toistaan parempia tulkintoja alkuperäisversiosta, minkä vuoksi originaalista katoaa se vaikuttavuus, mitä se on alun perin tarjoillut. Sen sijaan Bourbon County Stoutin kanssa ei ole päässyt käymään näin – on tässä vuosien varrella tullut maisteltua yksi jos toinenkin tynnörikypsytelty stout, mutta kyllä BCS on edelleen yksi vaikuttavimmista superoluista mitä vastaani on tullut!

Lyhyesti: Järjettömän jyhkeä ja massiivinen, siirappisen makea ja paksu sekä loputtoman aromikas, Bourbon-tynnyreissä kypsytelty jälkiruokastout.

Arvio: Täydellinen – tämä ei ole mikään kepeä ja harmoninen särpimisolut, vaan huolella ja hartaudella siemailtava meditointistout (itsellä meni tämän yhden pullon tyhjentämiseen piirun päältä toista tuntia, vaikka maistatin sitä vähän väliä muulle pöytäseurueelle). Tyylilajinsa pioneereja ja edelleen yksi mielettömimmistä maistamistani stouteista.

Hinnan (16,80e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa veroinen.

23.5.13

Goose Island India Pale Ale

http://www.alko.fi/tuotteet/744464/
Goose Island India Pale Ale
  • Valmistaja: Goose Island
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Chicago
  • Maltaat: Pale ale
  • Humala: Pilgrim, Styrian Savinjski, Cascade;
    kuivahumalina Cascade ja Centennial
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 4,07e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 4,25e (Tammikuu 2014, Alko)

Nyt jos koskaan blogi palaa niiden kuuluisien perusasioiden äärelle. Nimittäin jos pitäisi nimittää se perusolut, jonka useimmiten nappaan Alkosta mukaani, lienee Goose Islandin IPA ykkössijalla – ja näin on tainnut olla peräti siitä asti kun ko. olut rantautui Alkon valikoimiin puolisentoista vuotta sitten.

Alun perin tutustuin Goose Islandin tuotteisiin muutamia vuosia sitten kun eräs tuttuni lahjoitti minulle joululahjaksi Arkadian Alkosta sittemmin poistuneen Pere Jacques -alen, joka on edelleen yksi niitä harvoja belgihenkisiä oluita jonka voin ostaa hyvillä mielin aidon belgin sijaan. Hieman myöhemmin Alkosta löytyi myös käsittämättömän upea Bourbon County Stout joka sitten sinetöikin uskoni amerikkalaisten craft- ja microbrewery-panimojen tasoon (vaikka Goose Island ei olekaan ollut erityisen micro sitten vuoden '95.) Iloni olikin silloin joskus varsin suuri kun sain kuulla tämän panimon perusoluen vihdoin saapuvan ihan Alkon pysyvään perusvalikoimaan.

Väriltään olut on kultaisen kellanruskea ja etäisesti utuisen sameahko. Olut nostaa päälleen kohtuullisen runsaan ja melko kestävän vaahtokukan.

Kuten runsaasti humaloidulta IPA:lta on lupa odottaa, on myös Goose Islandin tuoksu todella voimakkaan ja ihastuttavan aromihumalainen. Yleisilmettä hallitsee sitruksinen Fairy-tiskiaineen aromi, raikas greippisyys, trooppinen aprikoosisuus ja kevyt kukkeus; alta löytyy kuitenkin myös makean keksinen ja kevyesti toffeeseen taittuva maltainen runko.

Tasaisen hiilihappoinen, pehmeähkö ja kuiva maku jatkaa tyypillisellä jenkki-IPA-meiningillä; runsaasti aromihumalaa ja vielä runsaammin katkeroa. Kevyt, raikas ja kevyen maltainen runko kannattelee yllään runsasta, makean sitruksista ja jopa trooppiseen taittuvaa, passioisen hedelmäistä aromimaailmaa, jolle pihkainen ja tuntuvan karhea katkerohumalointi piirtää selvät raamit.

Runsas katkero jättää kielelle erittäin pitkän, saippuaisen, kevyen sitruksisen ja tuntuvasti karvaan karhean jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Goose Islandin IPA on erittäin miellyttävä, tasapainoinen ja tyylipuhdas jenkki-IPA. Ilman sen runsasta humalointia olut olisi varsin klassinen ja kepeä pale ale, mutta rohkealla IPA-humaloinnilla siihen on saatu sekä lisää syvyyttä että purutuntumaa ilman että balanssi on missään vaiheessa joutunut hukkaan. Oluen osa-alueet ovat kokonaisuutta tarkastellessa erittäin sopusuhtaiset toisiinsa nähden ja yleisilme on erittäin tyylikäs. Goose Islandin IPA ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen tai päräyttävä IPA-rintamalla, mutta yleisesti se on sen verran tasapainoinen, raikas ja maukas esitys, että parempaa arkiolutta saa eläinten kanssa etsiä.

Lyhyesti: Tasapainoinen, runsaan hedelmäinen ja varsin reilulla kädellä katkerohumaloitu jenkki-IPA. Maukas, helppo ja kaikin puolin miellyttävä arkiolut erityisesti lämpimille kesäpäiville.

Arvio: Erittäin hyvä – jos pitää etsiä Alkon perusvalikoimasta huippuoluita jotka irtoaisivat mukaan viitosen setelillä, on Goosen IPA omasta mielestäni ehdottomasti tarjonnan kirkkainta kärkeä. Utopistisessa maailmassa oluen hinta olisi kyllä euron edullisempi, mutta on olut mielestäni vieläkin kelpo ostos nykyhinnallaankin.

Hinnan (4,25e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.