Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: faugères. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: faugères. Näytä kaikki tekstit

2.1.15

La Lanterne Rouge 2013

La Lanterne Rouge 2013
  • Valmistaja:
  • Tyyppi: Punaviini, Vin de France
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Faugères
  • Rypäleet: Aramon (50%), Cinsault (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9,90e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Onko Aramon tuttu rypälelajike? Todennäköisesti ei, sillä nykyisin se on hyvin epätrendikäs ja siksi myös melko harvoin tavattu eteläranskalainen rypälelajike. Toista oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin koko Languedoc-Roussillonin alue oli viljelty täyteen tätä rypälelajiketta – se oli silloin peräti Ranskan viljellyin rypälelajike. Aramon on hyvin runsassatoinen rypälelajike, joka on myös erityisen vastustuskykyinen erilaisia tauteja ja vaivoja vastaan, mutta jos köynnöksen kasvua ei hallita, tuottavat rypäleet hyvin ohuita ja vaatimattomia viinejä. Kun 1970-luvulta alkaen kuluttajat alkoivat suosia yhä laadukkaampia viinejä, alkoi Aramon-lajikkeen alamäki ja nykyisin sitä viljellään melko harvassa.

Nykyisin jotkut tuottajat ovat kuitenkin innostuneet Aramoniasta, sillä jos sen satoisuutta harvennetaan runsaasti, voivat rypäleet tuottaa hyvin luonteikasta, mausteista ja rustiikkista punaviiniä. Yksi tämmöinen tuottaja on Fagères'n alueella sijaitseva, kolmen sisaruksen pyörittämä Clos Fantine, jotka viljelevät 28 hehtaaria paikallisia lajikkeita. Olivier Andrieu huolehtii talon köynnöksistä, enologiaa Montpellierissä opiskellut Corinne valmistaa talon viinit ja taloutta opiskellut Carole pyörittää talon talous- ja paperipuolta. He perivät viinitalon isältään, joka viljeli rypäleitä luonnonmukaisesti ja myi ne eteenpäin paikalliselle, jo toimintansa lopettaneelle Autignac-osuuskunnalle. Andrieuiden isän kuoleman jälkeen sisarukset rakensivat oman viinitalon vuonna 2000 ja ryhtyivät viljelemään ja valmistamaan viinejä luomuperiaatteiden lisäksi täysin natural-hengessä, ilman minkäänlaista peukalointia. Tarhoilla, joilla kasvaa ainoastaan tukemattomia "bushvine"-köynnöksiä, ei ole sertifikaatteja, mutta Andrieut luottavat käsittelemättömien luomuviinien ystävien löytävän heidän viininsä sertifikaateista riippumatta.

La Lanterne Rouge, "punainen lyhty" valmistetaan käyttämällä aluksi rangatut Cinsaut-rypäleet luonnonhiivoilla, jolloin käymisen yhteydessä astiaan muodostuu viiniä hapettumiselta suojaava hiilidioksidipatja. Käymisen käynnistyttyä viiniin lisätään kokonaiset Aramon-tertut, viini saa käydä ja maseroitua joitain päiviä, jonka jälkeen rypäleenkuoret puristetaan ja poistetaan astiasta, mutta käymisen annetaan jatkua. Viiniä ei lapota toiseen astiaan, jotta viini pysyisi jatkuvasti hiilidioksidipatjan suojaamana.
Viinin väri on läpinäkyvä, syvä rubiini, johon Aramon tuo lajikkeelle tyypillisen, hennon purppuraisen sävyn.

Kypsän marjainen ja ennen kaikkea todella kukkea tuoksu – varsinainen bouquet – on erittäin hurmaava, joskin hieman kevyehkö ja pidättyväinen. Kukkaisuuden rinnalta löytyy hillittyä kirsikkaisuutta ja eteläranskalaisille punaviineille ominaista, hieman auringossapaahtunutta fiilistä.

Sekamarjainen (niin punaista kuin tummempaa vastapoimittua metsämarjaa tarjoileva) makumaailma on eloisa, kypsän marjainen, makean kirsikkainen, hennosti tuoreen luumuinen ja kohtalaisen hapokas. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mukavan liukas ja melko mutkattomaan yleisilmeeseensä nähden melko tanniininen. Lisäksi kokonaisuudesta voi erottaa hentoa pistelevyyttä, mikä lienee hippunen käymisessä viiniin sitoutunutta hiilidioksidia.

Maukas ja melko vivahteikas jälkimaku on hedelmäisen aromikas, tuoreen marjainen ja hennon aromaattisen yrttinen. Suuhun jää viinistä pitkä ja kiehtova jälkivaikutelma.

La Lanterne on tietyllä tavalla simppeli viini, eli samalla lailla kuin monet Alkon kympin viinit, mutta erotuksena niihin, tämä on sellaiseksi ihastuttavan eloisa, puhdaspiirteinen ja mukavan rakenteikas – hapot kantavat ja tanniinit purevat! Vastaavanlaista puhtautta, energiaa ja purevuutta on mahdotonta kuvitella löytävänsä mistään Alkon kympin viinistä.

Viini ei ole mitenkään niin rakenteikas tai pureva, että se välttämättä kaipaisi rinnalleen mitään tiukkaa tai tuhtia ruokaa, eli "punaisen lyhdyn" voi helposti nostaa pöytään ihan vain sellaisenaan tarjottavaksi, mutta omaan makuuni viini toimi varsin näppärästi erilaisten arkiruokien palan painikkeena. Tämä viini ei ole tarkoitettu elämyshakuiseen maisteluun, vaan yksinkertaisten, puhtaiden ja ilmaisuvoimaisten makujen fiilistelyyn ja arkokäyttöön – jos ruoka-analogiaa kaivataan, tämä ei ole sitä Saarioisten einestä (mitä Alkon hyllyiltä vastaavasta hintaluokasta niin helposti löytää), vaan aitoa, rehellistä ja maukasta kotiruokaa luomuraaka-aineista.

Lyhyesti: Kaikin puolin maukas, eloisa, rakenteikas ja puhdaspiirteinen natural wine Cinsaut'sta ja huonosta maineesta kärsivästä Aramon-rypäleestä.

Arvio: Hyvä – viini on simppeli, mutta sellaiseksi kaikin puolin freesi, maukas ja ennen kaikkea hurmaavan tuoksuinen esitys.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

20.5.13

Leon Barral Faugères Tradition 2009

Domaine Léon Barral Faugères Tradition 2009
  • Valmistaja: Domaine Léon Barral
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Faugères
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Faugères
  • Rypäleet: Carignan (50%), Grenache (30%), Cinsaut (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11e / 12 cl (Maaliskuu 2013, Viiniravintola Grotesk, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vuodenvaihteen korvilla Helsinkiin ilmestyi uusi viinibaari kun vanhan Erottajan Alkon tiloihin ilmestyi ravintola Groteskin viinipuoli. Itselläni kesti kuitenkin jonkin verran raahautua paikan päälle ihmettelemään tarjontaa (pari kertaa olisinkin paikassa jo käynyt, mutta olimme aina onnistuneet saapumaan paikalle silloin, kun koko muu pk-seutu oli päättänyt tehdä samoin) ja pääsin vihdoin viimein kummastelemaan tarjontaa vasta maaliskuun loppupuolella. Jätin viinilistan ihmettelyn vain muutamaan yleissilmäykseen ja lähdin henkilökunnan suosittelulinjalle. Kriteereillä "enemmän persoonaa kuin kypsää hedelmää ja mielummin runkoa kuin tammea" kaadettiin maistiaisiksi viinintuottaja Didier Barralin biodynaamisesti valmistettua viiniä, joka vakuutti niin nopeasti, ettei enempää ehdokkaita tarvinnut enää etsiä.

Didier Barralin viinitila Domaine Léon Barral sijaitsee lähinnä edullisista massaviineistä tunnetun Languedocin keskiosissa. Barralin perustason Faugères-viini on talon työhevonen, jota tuotetaan enemmän kuin seuraavan tason "Jadis" ja "Valinière" -viinejä. Barral valmistaa kaikki viininsä biodynaamisesti, käsinpoimituista luomurypäleistä, luonnonhiivoilla ja ilman rikin lisäystä. Tämä perus-Faugères on valmistettu perinteisistä eteläranskalaisista rypälelajikkeista ja se on kypsynyt kahden vuoden ajan teräs- ja sementtisammioissa, eli viinistä on turha etsiä tielle tulevia tammen aromeita.

Edessäni lasissa makoilee tumman viininpunainen, läpinäkymätön, tiivis, reunoilta syvän verenpunainen viini.

Aivan ensimmäiseksi, jo pienellä maistiaisella minut vakuutti viinin hyvin maanläheinen ja multainen tuoksu; ensivaikutelmasta löytyy maakellaria ilman korkkivikaa (semmoista vanhaa ja pölyistä fiilistä ilman ummehtuneita, homeisia fiiliksiä), kevyttä eläimellisyyttä, pölyistä maaperää ja likaista brettaa. Kun nenä tottuu rustiikkisen tiukkaan pamaukseen rupeaa kokonaisuudesta löytymään melko voimakastakin nahkaisuutta, aavistuksen verran kukkeutta, karhunvatukkaa ja yleisesti melko kypsää, lämpimän ilmaston tuntuvan paahteista, tummanpuhuvaa hedelmää.

Tiiviissä ja voimakkaanpuoleisessa maussa kypsä tumma hedelmäisyys jatkuu, mutta makuun tulee mukaan mustikkaa, nahkaa, kevyttä lihaisuutta ja luumumehua; rustiikkisuuttakin löytyy, muttei läheskään samaa vertaa kuin tuoksussa. Yleisilme on ihastuttavan puhdaspiirteinen ja erittäin aromikas; ei loppujen lopuksi mitenkään erityisen moniulotteinen (erityisesti todella vivahteikkaaseen tuoksuun verraten), mutta uskomattoman miellyttävä ja tasapainoinen, sekä melko tuntuvan tanniininen. Suutuntumaltaan viini on suunmyötäisen täyteläinen, silkkinen ja kovahkon tanniinisuutensa puolesta varsin rakenteikas. Vaikka happoja löytyykin viinistä jonkin verran, ei näin kypsä ja tummanpuhuva ole niinkään freesi kuin erittäin kiehtova ja jännittävä.

Jälkimaussa tanniinit kuivattavat suuta voimakkaasti; kielelle jää makeata tummaa marjaa, bitteriä, aromaattisia yrttejä, kevyttä nahkaa, märkää metsänpohjaa ja aavistuksen verran tummaa muttei tammiselta maistuvaa suklaisuutta.

Kokonaisuutena Barralin Faugères on yksinkertaisesti upea punaviini. Viini on uskomattoman maukas, rakenteikas ja persoonallinen viini, jossa maistuu sekä viinin alkuperä että sen tekijän kädenjälki. Tammen poissaolo tekee kokonaisuudesta yksinkertaisesti upean puhdaspiirteisen ja konstailemattoman; viini on hyvin karhea, hiomaton ja maalainen, mikä tekee siitä uskomattoman persoonallisen ja valloittavan. Runsaan tanniinisuutensa puolesta viini kaipaisi ruokaa kylkeensä, mutta näin ihastuttavalle viinille antaa mieluiten sataprosenttisen huomionsa. Vaikka viini edustaa talon peruslinjastoa, on viini kaikin puolin vakuuttava teos ja ehdoton puoltoääni luonnollisten viinien puolesta.

Vaikka viini on ns. perustason punaviiniksi hieman hinnakkaammanpuoleinen – kuten melkeinpä kaikki Groteskissa (tämä viini oli siis yksi listan edullisimmista viineistä!) – maksoi näin mainiosta viinistä aivan mielellään reilun kympin lasillisesta. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan jos Punavuoren suunnalla satutte liikkumaan!

Lyhyesti: Rustiikkinen, voimakas ja vahvarunkoinen luomupunaviini Välimeren rannikoilta. Nyt varsin nautittavissa, ihan sellaisenaankin, mutta myös mainio valinta niin keskipitkään kypsyttelyyn kuin tuhdin ruoan kumppaniksikin.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin miellyttävä, luonteikas ja ennen kaikkea vaarallisen herkullinen punaviini. Languedocilla ei olisi mitään ongelmaa viiniensä maineen kanssa jos kaikki sieltä tulevat viinit olisivat yhtä mainioita esityksiä kuin tämä!

Hinnan (11e) ja laadun suhde: Viiniravintola Groteskissa 12 cl lasillinen oli ihan kohtuullisen hintainen.