Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.2.12

Fonseca Moscatel de Setúbal 2004

Fonseca Moscatel de Setúbal 2004

Nyt on vuorossa Alkon hyllyjen melko unohdettu jälkiruokaviini – Fonsecan Moscatel. Moscatel-, Muscatel- ja Muscato-viinit ovat Muscat-rypäleiden eri lajikkeista valmistettuja jälkiruokaviinejä, joiden käyminen keskeytetään lisäämällä rypäletislettä kunnes viininalkoholipitoisuus on niin korkea, että hiiva kuolee (n. 16-20%.) Tällöin rypäleiden sokerit eivät pääse käymään alkoholiksi, vaan jäävät viiniin tuomaan makeutta.

Portugalin suurimman viinitalon, Fonsecan, Moscatel de Setúbalissa voi maistaa palan Portugalin viinihistoriaa, sillä Setúbalin niemimaalla on valmistettu viiniä melko muuttumattomin menetelmin suurin piirtein yhtä kauan kuin viiniä on osattu valmistaa, ja se on valmistettu perinteisesti Muscat of Alexandria -rypäleestä – paikallisille nimellä Moscatel de Setúbal – jota pidetään maailman vanhimpana muuttumattomana rypälelajikkeena. Tämän viinin käyminen on oletettavimmin keskeytetty melko varhaisessa vaiheessa, sillä sen sokeripitoisuus on lähes 200 g/l.

Viinin väri on todella kaunis, kirkkaan oranssiin taittuva kuparinruskea. Sen tuoksussa on runsaasti rusinaa, kuivattua aprikoosia, kukkeutta, kevyttä tammekasta mausteisuutta ja aromikasta vaahterasiirappia. Tuoksun aromit jatkuvat myös melko muuttumattomina viinin maussa, tosin makea rusinaisuus ottaa siinä suurimman roolin.

Viinin vähäisistä hapoista ja runsaasta sokeristaan huolimatta se ei tunnu kovinkaan raskaalta eikä mitenkään dominoivan imelältä, vaikkakin sen sokeripitoisuus tekee viinin viskositeetistä melko korkean, eli viini on melko paksua ja täyteläisen tuntuista suussa. Todennäköisesti viinin alkoholipitoisuus (17,5%) tuo viiniin jonkin verran ryhtiä ja keventää raskautta, sillä alkoholi tuntuu kevyenä aromina sekä tuoksussa että maussa.

Jälkimaku viinissä on melko yksinkertainen ja lyhyt. Makeus pysyy hetken kielellä aprikoosisuutena, kunnes se haipuu kieleltä pois, jolloin hapot nostavat kevyesti vettä kielelle.

Viinin komponentit ovat hyvin tasapainossa ja runsaasta sokeristaan huolimatta viini pysyy oikein miellyttävänä pakettina – toki edellyttäen, että viini tarjoillaan hyvin viilennettynä. Kovinkaan moniulotteisesta ja kompleksisesta viinistä ei ole kyse, eli viini ei kilpaile esimerkiksi samassa sarjassa elegantimpien jalohomeisten jälkiruokaviinien kanssa. Se on kuitenkin oiva valinta esimerkiksi hieman arkisemman juhla-aterian päätteeksi ihan sellaisenaan tai erilaisten, makeiden hedelmä- ja suklaajälkiruokien kumppaniksi.

Lyhyesti: Miellyttävä, mutkaton ja rusinainen jälkiruokaviini edullisesti.

Arvio: OK – viini on mitä tyypillisin ja perinteisin väkevöity jälkiruokaviini. Aromit ovat juuri sitä, mitä voi odottaa, eli viini on melko yllätyksetön, mutta toisaalta viinissä ei ole myöskään mitään vikaa, vaan siinä on osat juuri kohdallaan. Mukava ja monikäyttöinen perusjälkkäri.

Hinnan (8,28e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti