- Valmistaja: Robertson Winery
- Tyyppi: Jälkiruokaviini, WO Robertson
- Maa: Etelä-Afrikka
- Alue: Western Cape, Breede River Valley, Robertson
- Rypäleet: Riesling (100%)
- Koko: 0,375
- Hinta ostohetkellä: 6,98e (Helmikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Tämä viini päätyi kaappiini sen jälkeen kun ystävällinen kollegani vinkkasi lähi-Alkosta löytyvän etelä-afrikkalaista jälkiruokaviiniä, joka oli halpaa kuin saippua. Pakkohan sitä oli pullo kokeeksi ostaa; tähän hintaan jälkiruokaviini saa olla aika hirvittävää kuraa jotta se ei olisi hintansa väärti. Viini päätyikin pian testattavaksi juomaksi edellisillan herkuttelusta jääneiden juustontähteiden tuhoamisoperaatiossa.
Viini on niin väriltään kuin tuoksultaankin kuin todella nestemäistä hunajaa. Tämä kullankeltainen neste on viskositeetiltaan melko paksua, muttei läheskään yhtä tuhtia tavaraa kuin edellinen testaamani vastaava viini, Premium Noble Late Harvest. Tuoksussa on paljon jalohomeen tuomaa hunajaa ja kukkeaa aromikkuutta, mutta ei juuri muuta. Viinin lämmettyä jo yli suositeltavan tarjoilulämpötilan alkaa tulla esiin myös astetta selvemmin hieman vaniljainen, nuori tammi.
Viinin maku jatkaa tuoksua – suoraan sanottuna tuntuu kuin olisin viinin sijaan ottanut hörpyn hunajaa. Suun täyttää hyvin runsas ja mausteisen makea hunajaisuus joka jatkuu vielä jonkin verran lyhyehköön jälkimakuun, tuoden matkalla aavistuksen verran toffeista tammisuutta. Rakenteeltaan viini ei ole lässähtänyt paksukainen, vaan siinä on tuntuvasta hunajaisuudestaan huolimatta Rieslingin kepeyttä ja hyvän happorakenteen tuomaa raikkautta.
Jälkimaku on, kuten aiemmin todettu, ikävän lyhyt. Aromikas, viheromenainen hedelmäisyys ja hunajaisuus katoavat kieleltä lähes hetkessä ja suuhun jää vain kevyt tammisuus ja happojen nostattama karvaus. Pienen veden viini ehtii kielelle nostaa, mutta hapot kuitenkin jäävät kokonaisuudeltaan kohtalaisiksi. Lopuksi nieluun jää vain kevyt alkoholin tuoma lämpö.
Viinin suurin kompastuskivi on sen yksinkertaisuus – viinissä on hyvin vähän edes yleisesti jälkiruokaviineille tyypillisiä kuivattuja hedelmiä ja viini on lähes yksinomaan hunajainen. Sen sijaan sen rakenne on – todennäköisesti käytetystä lajikkeesta johtuen – sopivan ryhdikäs ja pirteähkö, vaikkei viini mitenkään huomattavan hapokas olekaan jälkiruokaviinien asteikolla. Tämä osoittaa sen, että viinintekijä ei ole viiniä tehdessään mennyt siitä, mistä aita on matalin, mutta kuitenkin viini olisi kaivannut esimerkiksi jotain aromikkaampaa lajiketta Rieslingin kumppaniksi tuomaan monipuolisempaa ja runsaampaa makupalettia. Aivan jääkaappikylmänä viiniä ei kannata nauttia, sillä silloin sen aromit jäävät täysin kadoksiin. Hieman lämmettyään ne nousevat sopivasti esiin tekemättä viinin makeudesta liian imelää.
Almond Grove osoittaa, miksi jälkiruokaviineistä kannattaa maksaa enemmän – silloin niistä vain saa yksinkertaisesti enemmän. Toistaalta, seitsemän euroa on aivan naurettavan halpa hinta melkeinpä mistä tahansa jälkiruokaviinistä. Jos et kaipaa suuria makuelämyksiä, vaan haluat jotain mukavan makeata nektaria itsellesi tai vieraillesi, kannattaa tätä tavaraa pitää ainakin yksi pullo varalla jääkaapissa. Se ei ehkä anna kauheasti, mutta se ei myöskään maksa juuri yhtään.
Lyhyesti: Yksinkertainen, selvän hunajainen ja kohtuullisen ryhdikäs jälkiruokaviini naurettavan edullisesti.
Arvio: OK – viini on todella yksipuolinen, mutta se ei kuitenkaan ole lattea tai millään tasolla huono esitys, vaan hintaansa nähden oikein positiivinen tapaus. Jälkiruokaviinien ystävä ei viinistä paljoa saa irti, mutta vasta-alkajalle Almond Grove on suositeltava tuttavuus.
Hinnan (6,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Viini on niin väriltään kuin tuoksultaankin kuin todella nestemäistä hunajaa. Tämä kullankeltainen neste on viskositeetiltaan melko paksua, muttei läheskään yhtä tuhtia tavaraa kuin edellinen testaamani vastaava viini, Premium Noble Late Harvest. Tuoksussa on paljon jalohomeen tuomaa hunajaa ja kukkeaa aromikkuutta, mutta ei juuri muuta. Viinin lämmettyä jo yli suositeltavan tarjoilulämpötilan alkaa tulla esiin myös astetta selvemmin hieman vaniljainen, nuori tammi.
Viinin maku jatkaa tuoksua – suoraan sanottuna tuntuu kuin olisin viinin sijaan ottanut hörpyn hunajaa. Suun täyttää hyvin runsas ja mausteisen makea hunajaisuus joka jatkuu vielä jonkin verran lyhyehköön jälkimakuun, tuoden matkalla aavistuksen verran toffeista tammisuutta. Rakenteeltaan viini ei ole lässähtänyt paksukainen, vaan siinä on tuntuvasta hunajaisuudestaan huolimatta Rieslingin kepeyttä ja hyvän happorakenteen tuomaa raikkautta.
Jälkimaku on, kuten aiemmin todettu, ikävän lyhyt. Aromikas, viheromenainen hedelmäisyys ja hunajaisuus katoavat kieleltä lähes hetkessä ja suuhun jää vain kevyt tammisuus ja happojen nostattama karvaus. Pienen veden viini ehtii kielelle nostaa, mutta hapot kuitenkin jäävät kokonaisuudeltaan kohtalaisiksi. Lopuksi nieluun jää vain kevyt alkoholin tuoma lämpö.
Viinin suurin kompastuskivi on sen yksinkertaisuus – viinissä on hyvin vähän edes yleisesti jälkiruokaviineille tyypillisiä kuivattuja hedelmiä ja viini on lähes yksinomaan hunajainen. Sen sijaan sen rakenne on – todennäköisesti käytetystä lajikkeesta johtuen – sopivan ryhdikäs ja pirteähkö, vaikkei viini mitenkään huomattavan hapokas olekaan jälkiruokaviinien asteikolla. Tämä osoittaa sen, että viinintekijä ei ole viiniä tehdessään mennyt siitä, mistä aita on matalin, mutta kuitenkin viini olisi kaivannut esimerkiksi jotain aromikkaampaa lajiketta Rieslingin kumppaniksi tuomaan monipuolisempaa ja runsaampaa makupalettia. Aivan jääkaappikylmänä viiniä ei kannata nauttia, sillä silloin sen aromit jäävät täysin kadoksiin. Hieman lämmettyään ne nousevat sopivasti esiin tekemättä viinin makeudesta liian imelää.
Almond Grove osoittaa, miksi jälkiruokaviineistä kannattaa maksaa enemmän – silloin niistä vain saa yksinkertaisesti enemmän. Toistaalta, seitsemän euroa on aivan naurettavan halpa hinta melkeinpä mistä tahansa jälkiruokaviinistä. Jos et kaipaa suuria makuelämyksiä, vaan haluat jotain mukavan makeata nektaria itsellesi tai vieraillesi, kannattaa tätä tavaraa pitää ainakin yksi pullo varalla jääkaapissa. Se ei ehkä anna kauheasti, mutta se ei myöskään maksa juuri yhtään.
Lyhyesti: Yksinkertainen, selvän hunajainen ja kohtuullisen ryhdikäs jälkiruokaviini naurettavan edullisesti.
Arvio: OK – viini on todella yksipuolinen, mutta se ei kuitenkaan ole lattea tai millään tasolla huono esitys, vaan hintaansa nähden oikein positiivinen tapaus. Jälkiruokaviinien ystävä ei viinistä paljoa saa irti, mutta vasta-alkajalle Almond Grove on suositeltava tuttavuus.
Hinnan (6,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti