Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.2.12

Le Cop 2010

Le Cop 2010
  • Valmistaja: Cazes
  • Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays des Côtes Catalanes, luomu
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon
  • Rypäleet: Syrah (35%), Merlot (30%), Grenache (20%), Cabernet Sauvignon (10%), Carignan (5%)
  • Koko: 1,50
  • Hinta arviointihetkellä: 16,90e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 18,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämän pussiviinin ulkonäkö kyllä jaksaa hämätä, sillä vihreät viiniköynnösten lehdet kyllä tuovat mieleen enemmän raikkaan valkoviinin Saksasta kuin mehevän punaviinin Etelä-Ranskasta. Lisäksi yleisvaikutelma viinistä on hieman halvan oloinen, eikä kannusta juurikaan kokeilemaan. No, kokeillaan silti.

Tuoksu on hieman multaisen tunkkainen, väri tumma ja syvä sinipunainen. Ei varsinaisesti houkutteleva kuvaus, mutta tuoksu ei ole kovinkaan vastenmielinen vaan ennemminkin melko neutraali. Tuoksu on melko tyypillinen Languedocin ja eteläisen Rhônen punaviineille.

Maku on mausteinen, hedelmäisyydeltään makeankypsä ja mehevä, muttei raskas vaan pehmeä ja keskitäyteläinen. Tanniineja on, muttei kovin runsaasti. Yleisesti viini tuntuu pehmoisenpyöreältä ja vähän höttöisen rakenteettomalta, muttei vedä kuitenkaan kypsyydessään ns. överiksi, vaan pysyy hyvin kohtuuden ja tasapainon rajoissa. Alkoholi ajoittain polttelee pippurisesti suun limakalvoilla, muttei tule kuitenkaan ilmi maussa tai tuoksussa. Aromeiltaan viini on melkoinen sekametelisoppa, josta on hyvin vaikea löytää erityisiä piirteitä; viini tarjoilee runsaasti kypsiä hedelmiä ja meheviä tummia marjoja.

Viinin hapot tulevat esille vain hieman tunkkaisessa ja mausteisessa jälkimaussa, jolloin paksuin hedelmäisyys väistyy pois tieltä. Alkoholi jää lämmittelemään kevyesti nielua ja kielen takaosia.

Viinissä ei nostata suuria hurraahuutoja, mutta ei se myöskään hirveästi epäonnistu missään. Le Cop tuntuu olevan kaikessa keskinkertaisuudessaan ihan passeli laatikkoviinin puolikas. Lisäksi viini saa vielä peukun luonnonmukaisuudesta, biodynaaminen kun on.

Lyhyesti: Pehmeä, kypsä, mausteinen ja hieman harmiton eteläranskalainen pussipunkero arkikäyttöön.

Arvio: OK – Le Cop on helppo mutta siitä huolimatta ei yhtään hullumpi esitys. Viini ei suuria elämyksiä tarjoile, mutta kyllä tätä ihan hyvin kehtaa tarjota viineistä jotain ymmärtäville.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti