Chile

Yleistä

Chilellä on uuden maailman viinimaaksi melko pitkä historia viinien kanssa – espanjalaiset konkistadorit toivat ensimmäiset viiniköynnökset maahan jo 1500-luvulla. Kuitenkin maan viinintuotanto pysyi lapsenkengissään vuosisatoja ja vasta 1800-luvulla chileläiset maanomistajat innostuivat ranskalaisesta viininvalmistuksesta ja tällöin maahan tuotiin runsaasti erilaisia ranskalaisia rypälelajikkeita. Kesti kuitenkin 1980-luvulle ennen kuin chileläisten viinien laatu alkoi parantua merkittävästi. 2000-luvulle tultaessa Chilestä oli tullut yksi maailman suurimpia viinin viejämaita.

Ennen 1980-lukua chileläisten viinien laatu oli kehno johtuen ns. tulvakastelumenetelmästä, jossa viinitarhat kasteltiin laskemalla tarhoille runsaasti vettä tulvimalla, jonka jälkeen veden annettiin imeytyä maaperään. Köynnökset saivan näin todella runsaasti vettä ja tuottivat runsaaita satoja, mutta rypäleiden laatu oli tästä samasta syystä johtuen huono – viiniä tehtäessä on oleellista saada köynnös tuottamaan vain vähän laadukkaita rypäleitä, ei runsaasti kehnoja. Tähän tuli muutos 1980-luvulla, kun ulkomaiset sijoittajat ja viinintekijät kiinnostuivat Chilestä ja toivat monia merkitäviä uudistuksia maan viininvalmistukseen, kuten mm. pisarakastelun, teräksiset käymistankit ja tammiset kypsytystynnyrit.

Rypäleet

Chile tuottaa erityisesti punaviinejä, mutta maassa valmistetaan myös jonkin verran valkoviinejä. Chilellä ei ole ollenkaan alkuperäislajikkeita, vaan kaikki rypäleet on tuotu maahan Euroopasta. Chilen merkittävimpiä punaisia rypälelajikkeita ovat:

• Cabernet Sauvignon (mm. 2000-luvulla Chilen yleisimmäksi rypäleeksi noussut ranskalaisperäinen lajike, josta tehdään merkittävä osa vientiin menevästä punaviinistä.)


• Carménère (Chilen "kansallislajike"; alunperin Ranskasta peräisin oleva rypäle, jota nykyisin kasvatetaan lähes yksinomaan vain Chilessä – tuottaa pääasiassa voimakkaita ja mausteisia punaviinejä, joissa on selvä paprikan aromi.)


• Pais (espanjalaisten konkistadorien tuoma helppohoitoinen ja runsassatoinen lajike, joka oli ennen 2000-lukua Chilen viljellyin rypäle – tuottaa kevyitä ja heikkolaatuisia, ruskeahkoja punaviinejä.)


• Merlot (Ranskasta peräisin oleva lajike, joka tuottaa pehmeitä, muhkeita ja hedelmäisiä punaviinejä.)

Tärkeimmät Chilen valkoiset rypälelajikkeet ovat:

• Chardonnay (ranskalaisperäinen lajike, josta valmistetaan Chilessä pääasiassa hyvin geneerisiä valkoviinejä ns. "uuden maailman hengessä.")


• Sauvignon Blanc (melko hapokas ja raikkaan hedelmäinen lajike, josta tuotetaan Chilessä hieman muuta maailmaa kypsempiä ja vähähappoisempia valkoviinejä.)

Viinityylit

Yleisesti Chilessä valmistetaan helppoja, pehmeitä ja melko vähätanniinisia viinejä. Johtuen melko lämpimästä ilmastosta, rypäleet kypsyvät usein nopeasti, jolloin viineistä tulee usein melko vähähappoisia ja hedelmäisyydeltään kypsän makeita, jopa hillomaisia. Viileämmillä Chilen alueilla valmistetaan myös tyylikkäitä laatuviinejä, jotka ovat voittaneet monia kansainvälisiä palkintoja.

Chilen syrjäisestä sijainnista johtuen viinikirva ei ole ikinä saapunut maahan, jonka ansiosta Chile on Argentiinan ohella yksi harvoja maita maailmassa, joissa aitoviinit voidaan kasvattaa suoraan maahan sen sijaan, että ne täytyisi erikseen varttaa viinikirvalle vastustuskykyisen törmäviinin runkoon. Useat Chileläiset viininvalmistajat sanovat tämän tuovan heidän viiniinsä erityisen "puhdaspiirteisen" maun, mutta yleinen asiantuntijoiden mielipide on, että suurin etu tässä on ylimääräisen kustannusvaiheen poisjääminen.

Chilen suurimpia myyntivaltteja on ollut sen merkittävien viinitilojen lyhyt historia – yli kaksi kolmasosaa maan viinitiloista on korkeintaan 15 vuotta vanhoja. Tämän seurauksena viinitiloilla ei ole omaa, perinteistä ja uniikkia tyyliä, vaan he voivat vapaammin seurata maailman viinitrendejä ja kysellä suoraan kuluttajilta, maahantuojilta tai jälleenmyyjiltä minkätyylisistä viineistä missäkin maassa pidetään. Tämä yhdistettynä kustannustehokkaaseen, teolliseen viininvalmistukseen tekee Chilen viineistä edullisia, kuluttajien makutottumuksiin täsmäkohdennettuja makupommeja. Asian varjopuolena on se, että valtaosa Chilen viineistä maistuu hyvin teolliselta, kosiskelevalta tai miellyttämisenhaluiselta ja suoraan sanottuna toinen toisensa kopiolta – tämä ilmiö korostuu sitä selvempänä ja voimakkaampana mitä edullisempiin viineihin siirrytään. Omasta mielestäni suurella osalla maan viineistä ei tunnu olevan juuri mitään omaa, vaan kaikki viinit ovat kuin samasta tylsästä muotista valettuja. Poikkeuksia rupeaa tulemaan vastaan sitä mukaa kun siirrytään korkeampaan hintaluokkaan.

Laatuluokituksista

Chilellä ei ole varsinaisia laatuluokituksia ollenkaan ja vuonna 1995 voimaan tulleet viininvalmistusta koskevat rajoitteet ovat hieman vapaammat kuin muissa maissa:

• Rypäleitä, niiden kasvatusta tai viiniinvalmistusta koskevia rajoitteita ei ole.
• Jos viinin etiketti kertoo viinin olevan tehty jostain tietystä lajikkeesta, viinistä on oltava vähintään 75% mainittua lajiketta (muualla maailmassa yleensä 80-85%)
• Jos viini on tehty tietyn vuosikerran rypäleistä, viinistä on oltava vähintään 75% mainitulta vuodelta.
• Termillä Reserve tai Reserva ei ole merkitystä ja sitä saa käyttää vapaasti etiketissä.

Viinialueet

Chilellä ei ole samanlaista viinialueita koskevaa appellaatio-järjestelmää kuin Euroopassa, mutta vuonna 1994 Chilen viinilainsäädännössä maa jaettiin viiteen alueeseen ja niissä edelleen ala-alueisiin. Jokainen viinialue sijaitsee Chilen keskiosassa ja niistä merkittävimmät pohjoisesta etelään ovat:

• Aconcagua (alue, jossa valmistetaan tunnetuimpia Chilen korkealaatuisista viineistä) – Aconcagua, Casablanca
• Valle Central (lämpimän ilmaston alue, josta tulee valtaosa Chilen viineistä) – Curicó, Maipo, Maule, Rapel
• Zona Sur (hieman viileämpi Eteläinen alue) – Bío-Bío, Itata

Johtuen Chilen viinialueiden korkeasta sijainnista ja kuivasta ilmastosta, Chilen viinitarhoilla esiintyy hyvin vähän tuholaishyönteisiä, -sieniä tai -homeita, minkä johdosta viinirypäleitä voidaan kasvattaa hyvin vähäisellä myrkytyksellä ja luomuviinien valmistus on monesti helppoa.

Chile Alkon hyllyllä

• Punaviinit: Chilen myyntivaltti tuntuu olevan edullinen hinta, ei laatu. Moni väittää Chilen viineistä löytyvän paras hinta-laatusuhde, mutta mielestäni Chileläiset ovat usein melko lailla laatunsa mukaan hinnoiteltu. Monet vielä pykälän verran ylöspäin. Ihmiset monesti sekoittavat viinin "helppouden" sen "laatuun", sillä Chileläiset punaviinit ovat lähes poikkeuksetta melko harmitonta ja tasapaksua sakkia, jossa samassa hintaluokassa ja rypälelajikkeessa liikkuessa eroa ei tahdo edes löytää ja merkitsevintä on saada viiniin mahdollisimman täyteläinen ja mutkaton maku. Aromit viineissä ovat monesti hyvin teennäisen tai teollisen oloisia (erityisesti perinteinen esimerkki tammi, joka tuntuu monissa viineissä todella irtonaisen oloiselta teolliselta elementillä ja joka monissa tapauksissa saadaankin viiniin uittamalla isoa määrää tammilastuja terästankissa kypsyvässä viinissä, ei kypsyttämällä viiniä kuukausien ajan tammitynnyrissä, kuten esimerkiksi Eurooppalaisissa viineissä.) Lisäksi viinien rakenne monesti on suunniteltu enemmän harmittomaan tissutteluun kuin ruoan kanssa yhdistämiseen, sillä viinit ovat usein hyvin vähähappoisia ja tanniinittomia, jolloin ne lässähtävät helposti kevyenkin ruoan alla. Vasta 15 euron hintahaarukkaa lähestyttäessä rupeaa löytymään ihan vakuuttavia esityksiä, jotka vetävät vertoja muille uuden maailman punaviineille, vaikka niissäkin surullisen monet pelaavat varman päälle ja hiovat viinistä kaikki persoonalliset särmät pois. Alle kympillä on lähes mahdotonta löytää mitään muuta kuin harmitonta, helppoa ja aromeiltaan täysin yhdentekevää bulkkiviiniä.
  
  Suosittelen: Coyam, Escudo Rojo, Leyda Las Brisas Pinot Noir, Leyda T.H. Syrah


• Valkoviinit: Alkon chileläisten valkoviinien valikoima on punaviinivalikoimaa paljon parempi ja sieltä löytyy useampia ihan vakuuttavia viinejä niin seurustelu- kuin ruokailukäyttöön. Edullisimmat viinit ovat punaviinien tapaan melko tasotonta bulkkilirua, mutta kympillä-viidellätoista eurolla saa jo oikein tasokkaita viinejä monista eri rypälelajikkeista.
  
  Suosittelen: Adobe Gewürztraminer, Cono Sur Visión Riesling, Leyda Garuma Sauvignon Blanc, Leyda Lot 4 Sauvignon Blanc, Torres Santa Digna Gewürztraminer, Torres Santa Digna Sauvignon Blanc, Valdivieso Reserva Viognier


• Kuohuviinit: melko mitäänsanomatonta huttua. Samanlaista mutta parempaa tuppaa saamaan esimerkiksi Espanjasta.