Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

4.8.2020 mennessä blogissa on arvosteltu 1439 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.12.11

Liebfraumilch Marienglöckhen 2009

Liebfraumilch Marienglöckhen 2009
  • Valmistaja: Rehfeld
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen
  • Rypäleet: Riesling, Rivaner, Sylvaner, Kerner
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 5,88e (Huhtikuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 6,29e (Tammikuu 2014, Alko)

Keväällä 2011 olin mukana järjestämässä viinipruuvaustilaisuutta, jonne otimme "Libbiksen" mukaan jokeriksi.

Viinin tuoksu yllätti - aluksi ei haistanut mitään, vaikka yrittämällä yritti, mutta sitten kun kunnolla nuuhkaisi, hajusteluelimiin iskeytyi vienon tympeä, märän pahvinen ja homeinen, suurin piirtein maakellarimainen tuoksu. Vanha sieni oli toinen adjektiivi joka osuvasti kuvasi tuoksua. Ensimmäiseksi olisi voinut veikata korkkivikaa, mutta sen todennäköisyys katosi sillä, että a) viinissä on metallinen kierrekorkki b) kaikki pruuvin kolme viiniä olivat samanlaisia.

Maku oli suurin piirtein samanlainen järkytys. Kahden kuivan valkoviinin jälkeen Libbiksen sokerimäärät olivat aivan liikaa. Viinin lähes imeläksi äityvä makeus peitti alleen lähes kaikki muut maut, eikä viinistä paljastunut juuri mitään muuta makua kuin hento ja kaukainen, Rieslingistä tuttu, kypsän sitruksinen hedelmäisyys. Yleisenä makumielikuvana suuhun jäi vain runsas makeus sekä alkoholi.

Viini ei allekirjoittaneelle sopisi makeutensa puolesta tissutteluviiniksikään, koska edes pientä pruuvilasillista en saanut tyhjennettyä loppuun viinin liiallisen makeuden ruvetessa tökkimään. Vaikea kuvitella notta minkälainen ruoka kaipaisi näin yksinkertaista ja vähähappoista mutta silti yltiömakeata viiniä. Makealle jälkiruoallekaan en uskaltaisi viiniä yhdistää, koska jälkkärin leikatessa viinin makeuden tunnun pois, jäljelle jää vain tympeän yksinkertainen hedelmä ja tunkkainen multaisuus.

Tämä Liebfraumilch kuuluu ylivoimaisesti Monopolin halvimpiin tuotteisiin, mutta siitä huolimatta omasta mielestäni ei missään nimessä ole rahan arvoinen ostos. Euron pari kun pistää lisää, rupeaa valikoimasta löytymään jo ihan nauttimiseen kelpaavia tuotteita.

Lyhyesti: Kamala, ylitsevuotavan makea mutta tympeän tunkkainen valkoviini.

Arvio: Ala-arvoinen – tätä en tarjoaisi edes tehdäkseni verivihollisia.

Hinnan (6,29e) ja laadun suhde: Laatua ei ole – nollalla jakaminen ei ole mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti