Lombardia

Yleistä

Pohjois-Italiassa, Sveitsin rajalla, Piemonten, Trentino-Alto Adigen ja Veneton maakuntien välissä sijaitseva Lombardia on erityisen tunnettu tyylikkäistä kuohuviineistään, Nebbiolo-punaviineistään sekä valkoviineistään. Viiniensä laadusta huolimatta Lombardia jää usein ympäröivien Veneton Valpolicellan ja Piemonten maailmanlaajuisesti arvostettujen viinien varjoon.

Rypäleet

Alueella valmistetaan viinejä pääasiassa paikallisista rypälelajikkeista, mutta myös muutamia kansainvälisiä lajikkeita käytetään esimerkiksi Bordeaux-henkisissä punaviineissä sekä Bourgogne-henkisissä valkoviineissä.

Merkittävimmät punaiset lajikkeet:

• Barbera – merkittävä lajike erityisesti Oltrepò Pavesen viiniappellaatiossa, jossa rypäleestä tehdään sekä punaviinejä että pirskahtelevia viinejä. Muissa Lombardian alueissa Barbera on usein osa sekoiteviinejä.'
• Chiavennasca (muualla maailmassa Nebbiolo) – erityisesti Lombardian pohjoisin viinialue Valtellina tuottaa naapurimaakuntaansa Piemontea vähätanniinisempia ja kevyempihappoisempia Nebbiolo-viinejä, jotka ovat usein melko kevyitä, yksinkertaisia ja nuorena juotaviksi tarkoitettuja.
• Lambrusco – Lombardian etelärajalla sijaitsevassa Lambrusco Mantovanon viiniappellaatiosta tästä lajikkeesta tehdään punaisia kuohuviinejä.
• Pinot Nero (muualla maailmassa Pinot Noir) – alueella valmistetaan rypäleestä pääasiassa Bourgogne-henkisiä punaviinejä, minkä lisäksi rypäle toimii Oltrepò Pavesen kuohuviineissä pääasiallisena sekoiterypäleenä.

Merkittävimmät valkoiset lajikkeet:

• Chardonnay – Franciacortan alueen kuohuviinien merkittävin lajike sekä tärkeä lajike Oltrepò Pavesen valko- ja kuohuviineissä. Lisäksi alueella valmistetaan Chardonnaysta paljon tammitettuja, Bourgogne-henkisiä viinejä.
• Moscato (muualla maailmassa Muscat) – merkittävä rypäle makeiden jälkiruokaviinien valmistuksessa ympäri Lombardiaa.
• Pinot Bianco (muualla maailmassa Pinot Blanc) – yksi Franciacortan ja Oltrepò Pavesen kuohuviinien merkittävimpiä sekoitelajikkeita.
• Trebbiano – rypälelajike, josta valmistetaan Garda-järven rannalla sijaitsevassa Luganan viiniappellaatiossa mehukkaita ja kypsän hedelmäisiä valkoviinejä.

Viinialueet ja -appellaatiot

Lombardiassa sijaitsee 3 DOCG-tasoista, 15 DOC-tasoista ja 13 IGT-tasoista viiniappellaatiota. Niistä merkittävimmät ovat mielestäni seuraavat:

• Franciacorta – erityisesti tyylikkäistä, shamppanja-tyylisistä, DOCG-tasoisista kuohuviineistään tunnettu alue. DOCG Franciacorta -kuohuviinit valmistetaan pääasiassa Chardonnaysta ja Pinot Biancosta ja ne saattavat olla aavistuksen makeampia kuin vastaavat Champagnen viinit. Vuosikertamerkitsemättömiä viinejä tulee kypsyttää hiivasakan kanssa 18 kuukautta, vuosikertamerkittyjä 30 kuukautta, jonka lisäksi vuosikertamerkittyjen viinien rypäleiden tulee olla vähintään 85% merkitystä vuosikerrasta. Lisäksi alueella valmistetaan DOC-tasoisia valko- ja punaviinejä (DOC Terre di Franciacorta) sekä kevyempihiilihappoisempia, pehmeitä kuohuviinejä (Satén.)
• Lambrusco Mantovano – yksi viidestä Italian viiniappellaatiosta, jossa valmistetaan kuohuvaa punaista Lambrusco-viiniä – loput neljä appellaatiota sijaitsevat eteläisemmässä Emilia-Romagnan maakunnassa.
• Lugana – Garda-järven rannalla sijaitseva viiniappellaatio, joka sijaitsee puoliksi Lombardiassa ja puoliksi Veneton maakunnassa. Alueella tuotetaan mehevän hedelmäisiä ja keskihapokkaita valkoviinejä.
• Oltrepò Pavese – Lombardian merkittävin viiniappellaatio, jossa tuotetaan yli puolet koko alueen viineistä. Alueella valmistetaan sekä puna- että valkoviinejä monista eri lajikkeista, minkä lisäksi alueella valmistetaan runsaasti pirskahtelevia viinejä ja kuohuviinejä. Metodo classico -viinit ovat perinteisellä shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) valmistettuja kuohuviinejä, Buttafuoco-viinit ovat kuivia, pirskahtelevia punaviinejä ja Sangue di Giuda -viinit ovat makeita tai puolimakeita, pirskahtelevia punaviinejä.
• Valtellina – Maakunnan pohjoislaidalla, Alpeilla, sijaitseva viinialue on tunnettu erityisesti Nebbiolosta valmistetuista DOC Valtellina -viineistään. Arvostetuimmilla viinialueilla voidaan valmistaa DOCG Valtellina Superiore -viinejä, joita tulee kypsyttää vähintään kaksi vuotta, tai DOCG Valtellina Superiore Riserva -viinejä, joita tulee kypsyttää vähintään neljä vuotta. Tämän lisäksi alueella valmistetaan rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä Amarone-tyylisiä, voimakkaita DOCG Sforzato -viinejä.

Lombardia Alkon hyllyllä

Lombardia on melko lapsipuolen asemassa tällä hetkellä Alkon tuotteista. Melkeinpä ainoa lombardialainen punaviini on Nebbiolosta valmistettu, DOCG Valtellina Superiore -tasoinen Nino Negri Mazèr Inferno. Valkoviineistä ei tule mieleen ainoatakaan, mutta Veneton alueelta tulevat Zenato Lugana San Benedetto ja Lugana Riserva edustavat samaa tyyliä kuin Lombardialaiset Luganat. Kuohuviineistä hyllyille ovat päätyneet vallan erinomaiset Franciacortan Ca' del Bosco Cuvée Prestige ja Satén.

Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition 2010

Willy Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition 2010

• Valmistaja: Willy Gisselbrecht
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,99e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 13,69e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämä puolikuivan ja puolimakean välimaastossa tasapainotteleva valkoviini valikoitui hieman aasialaishenkisen, mangolla maustetun kanan seuraksi. Gisselbrechtin tuoksu on Traminerille ominaisen kukkea ja avoin, mutta viinin kohtuullisenpuoleinen jäännössokeri nousee tuoksuun asti mehevällä aprikoosihilloisuudellaan ja hunajaisuudellaan. Väri on haalean kullankeltainen.

Maku on voimakas ja suuntäyttävä, runsaan aromikas ja suutuntumaltaan melko paksun täyteläinen, sokerisuuden tuoman paksun viskositeettinsä myötä jopa kevyen öljyinen. Gewürztiksi viini on myös yllättävänkin hapokas, joka tuo siihen miellyttävää karheutta ja särmää. Lisäksi maun hunajaisuuden vuoksi viini on yllättävän samanoloinen aromeiltaan kuin esimerkiksi saksalaiset, melko makeat Auslesen-viinit ja muut vastaavan makeat jälkiruokaviinit, vaikkei viini yllä makeudellaan lähellekään samoja tasoja.

Gisselbrechtin jälkimaku on melko pitkä ja se on edelleen siinäkin makean hunajainen, mutta esiin nousee enemmän myös pistävää pippurisuutta sekä aiemmin jo esillä ollutta hapokkuutta.

Yleisesti tämä kevyen makeahko viini oli varsinainen nappihankinta hieman makeamman ja maustetun mutta kuitenkin melko kevyen kanan ryydittäjänä, sen aromit komppasivat ruoan aromeja ja viinin makeus kesti erinomaisesti ruoan mausteisen ja makeahkon kastikkeen. Viini on Alsacen viineistä matalampaa keskihintaluokkaa, mutta laatu ja aromimaailma oli siinä hintaan nähden vallan kohdallaan. Viini ei kuitenkaan vaikuta rakenteeltaan kovinkaan pitkäikäiseltä ja se lieneekin parhaimmillaan nuorena, jolloin sen aromikkuus ja hedelmäisyys on runsaimmillaan. Kelpo ostos miedoille juustoille ja Aasian makeille, tulisille tai mausteisille ruoille.

Lyhyesti: Hunajainen, runsaan aromikas ja makean hedelmäinen Alsacen valkoviini aasialaisille ruoille. Viinin särmikäs happorakenne saa sen kestämään hyvin öljyisempiä ja kermaisempiakin ruokia.

Arvio: Tyylikäs – viini ei makeudestaan huolimatta ole kosiskeleva ja helppo lipittelyviini, vaan luonteikas ja runsaan aromikas jälkiruokaviini, joka muistuttaa ajoittain jopa hämmentävästi jälkiruokaviinejä aromeiltaan.

Hinnan (13,69e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Willi Opitz Beerenauslese Cuvée 2007

Willi Opitz Beerenauslese Cuvée 2007

• Valmistaja: Willi Opitz
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Beerenauslese
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland, Neusiedlersee
• Rypäleet: Welschriesling, Scheurebe
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 12,59e (Joulu 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 12,89e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: the corkscrew

Vuodenvaihtumisen kunniaksi piskuisessa pöydässämme oli muutamia mietoja, pehmeitä juustoja, joiden seuralaiseksi valikoitui pikaisten arpajaisten jälkeen itävaltalaisen, biodynaamisia viinejä viljelevän Willi Opitzin Beerenauslese Cuvée Alkon tilausvalikoimasta. Viinin kuvauksessa mainittu "vähähappoinen" toisaalta oli melkoinen peloite allekirjoittaneelle, mutta aiemmin maistetun Opitzin Pinot Noir -viinin omaperäinen, savuinen erinomaisuus sekä tämän viinin edukas hintalappu olivat omiaan kääntämään ostopäätöksen loppujen lopuksi myönteiseksi päätökseksi.

Jääkaapista viini päätyi lämpiämään huoneenlämpöön puoleksi tunniksi ennen nauttimista. Ensivaikutelma tuoksun perusteella oli melko vaisu ja sulkeutunut; tämä ei kuitenkaan ollut mikään suuri yllätys, eikä jälkiruokaviinejä tulisi tuomita niiden tuoksun perusteella.

Ensimaun perusteella ymmärsin mitä Alkon hyllylapun "vähähappoisuus" tarkoitti – viinissä on kyllä varsin hyvin happoja, mitkä tulevat erityisesti jälkimaussa esille, mutta melko viileänäkin viini oli rakenteeltaan hyvin täyteläinen ja jopa melko öljyinen suutuntumaltaan, mikä peittoaa helposti runsaammatkin hapot viinistä. Viini siis on kaikkea muuta kuin vähähappoinen, mutta se ei selvästikään ole jälkiruokaviinien raikkaimmasta päästä.

Runsas maku tuo melko intensiivistäkin kuivattua aprikoosia ja kypsänmakeaa appelsiinia, hunajaa ja hunajamelonia. Maun voimakkuus kulkee käsi kädessä viinin täyteläisen suutuntuman kanssa ja vaikka lopuksi jälkimaku putoaakin hyvin nopeasti melko hennoksi, kielelle jää erittäin pitkäksi aikaa raikastava, kirpeäkin happoisuus ja hillitty kypsän hedelmäinen makeus, joita ryydittää sekä Grüner Veltlineriä mieleen tuova pippurisuus että jalohomeen hento, hieman hunajainen ominaisaromi.

Hieman enemmän lämmettyään myös viinin tuoksu aukeni paljon runsaammaksi, tarjoten erityisesti aprikoosin kiveä, sekoitusta kuivattuja hedelmiä sekä hunajaa. Maku sen sijaan pysyi lämpötilasta riippumatta muuttumattomana, eikä sen makeus muuttunut viinin lämmetessä taittumaan imelään suuntaan.

Viini olisi toisaalta saattanut kaivata happovoittoisempaa ja raikkaampaa suutuntumaa kermaisten ja valkohomeisten juustojen peittoamiseen, minkä roolin viini täytti vain joten kuten, mutta toisaalta paremmin harkitussa roolissa ja viinin rakenne huomioon ottaen Willi Opitzin Beerenauslese on oikein tyylikäs ja miellyttävän luonteikas jälkiruokaviini, joka on laatuunsa nähden lähes naurettavan halpa.

Lyhyesti: Keskimääräistä täyteläisempi jälkiruokaviini jossa häivähtelee hyvin omaleimainen pippurisuus.

Arvio: Tyylikäs – Kevyemmille, makeille jälkiruoille viini on päivänselmä täsmäohjus.

Hinnan (12,89e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Quinta da Garrida Touriga Nacional 2007

Quinta da Garrida Touriga Nacional 2007

• Quinta da Garrida
• Tyyppi: Punaviini, DOC Dão
• Maa: Portugali
• Alue: Beiras, Dão
• Rypäleet: Touriga Nacional (100%)
  
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,98e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 15,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Kuvausten perusteella tiedossa tuntui olevan hyvinkin tömäkkä viini, joten korkkauksen jälkeen viini siirtyi suosiolla karahviin vartomaan. Ensimaistaminen tapahtui kuitenkin varsin pian, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen.

Viini on todella tummanpunainen ja läpinäkymätön, reunoiltaan kuitenkin aavistuksen sineen taittuvan purppurainen. Tuoksu on todella runsas, antava, kypsän luumuinen ja tamminen. Lisäksi valmistuksessa käytetty rypäle ilmiantaa itsensä tuoksumalla aavistuksen verran portviinimäisesti makean taateliselta.

Ensimmäisen maistamisen perusteella maku on todella tiukka, voimakkaan maustepippurinen, kuiva, hyvin tumman marjainen ja tanniininen. Voimakkaasti suuta kuivattavan tunteen lisäksi tanniinit jopa tuntuvat maistuvan asteen verran karvaalta. Erityisesti pitkässä jälkimaussa tanniinien karvaus korostuu bitterisen mausteisuuden kanssa.

Parin tunnin odottelun jälkeen viini tuntuu selvästi auenneen ja tuoksussa esillä ollut tammi on saapunut hyvin esiin myös makuun tarjoillen pyöreätä, aromikasta, kevyesti makeaan vaniljaan taipuvaa tammea. Lisäksi tanniinien tiukkuus ja katkeroisuus ovat tehneet tilaa paahteisemman makeaksi muodostuneelle tummalle marjasadolle. Jälkimaku on pyöristynyt ja muuttunut selvästi tammisemmaksi ja marjaisemmaksi.

Viini on melko massiivinen ja tuhti paketti, joka noin 15 euron hinnallaan painii kovassa sarjassa, mutta pärjää siellä myös vallan hyvin. Se kuitenkin vaatii reilusti aikaa avautuakseen, sillä vielä kahden kolmen tunnin paikkeilla viini tuntui vielä edelleen vaativan hengittelyä karahvissa.

Lyhyesti: Roteva, tamminen ja tanniininen väkivaltaviini Portugalista.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on mehevä ja tanniininen elämys erityisesti kärsivälliselle rotevien punaviinin ystävälle.

Hinnan (15,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Thill's Pinot Blanc 2010

Thill's Pinot Blanc 2010

• Valmistaja: Domaine Thill
• Tyyppi: Valkoviini, AC Moselle Luxembourgeoise Grand Premier Cru
• Maa: Luxemburg
• Alue: Moselle
• Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,49e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 8,89 poistuessaan)

Joulupöydän valkoinen on usein punaista helpompi valita, sillä moni joulupöydän herkku on yleisesti kovin valkoviiniystävällinen. Kuitenkin esimerkiksi graavatun lohen kanssa viinin tulee olla riittävän hapokas pärjätäkseen kalan rasvalle, minkä lisäksi pieni makeus kantaa viiniä paremmin kalan suolauksen parissa. Itse päädyin valitsemaan jouluvalkkariksi piskuisen Luxemburgin taidonnäytteen, Thill'sin. Viini edustaa Luxemburgin korkeinta appellaatioluokitusta, Grand Premier Cru'ta, joka ei nimensä samankaltaisuudesta huolimatta ole samanlainen kuin esimerkiksi Bordeaux'n tai Bourgognen appellaatio.

Viinin tuoksu on kypsän hedelmäinen; hedelmistä eniten esille nousevat raikas greippisyys ja kevyt päärynäisyys.

Tuoksusta tuttu greippisyys jatkuu myös itse makuun, joka on kuivahko, hyvin raikas, mineraalinen ja terävän hapokas. Viinin melko kypsä hedelmäisyys on hyvin tasapainossa raikkaan hapokkaan greippisyyden ja mineraalisuuden kanssa.

Jälkimaku on lyhyehkö, kirpeän hapokas, mineraalinen ja tuoreen viheromenainen.

Yleisesti viini on todella raikas ja monikäyttöisen oloinen ruokaviini, erittäin samantyyppinen monien raikkaampien Alsacen viinien kanssa. Alkon hyllylappu luokittelee Thill'sin puolikuivaksi sen 10 gramman jäännössokerin perusteella, mutta viinin jäännössokeri ei tunnu juuri ollenkaan maussa kypsää hedelmäisyyttä lukuunottamatta ja loppuviimein viini on omasta mielestäni enneminkin kuiva.

Thill's ei ole järin omalaatuinen Pinot Blanc, vaan melko lajiketyypillinen viini, mutta oikein hyvin tehty ja toimiva sellainen. Hinta on viinin laatuun nähden varsin kohdallaan.

Lyhyesti: Lajityypillinen, puhdaspiirteinen, hapokas ja mineraalinen Pinot Blanc -viini monille raikasta valkoviiniä kaipaaville ruoille.

Arvio: Hyvä – viinillä ei ole varsinaisesti mitään omaa jippoaan hihassa, mutta toisaalta on kaikin puolin hyvin tehty, perinteinen kuiva ja rakennevetoinen Pinot Blanc, jossa osaset ovat hyvin kohdallaan.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Château de Mercey Maranges 1er Cru 2008

Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots 2008

• Valmistaja: Antonin Rodet
• Tyyppi: Punaviini, AOC Maranges 1er Cru Les Clos Roussots
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Cheilly-lès-Maranges
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,46e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 22,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Joulupöydässä punaviinin virkaan ei kannata asettaa liian muhkeata ja jyräävää viiniä, tai lopputuloksena jouluherkuista ei maista mitään. Lisäksi kevyemmälle kinkulle, kalalle ja laatikolle olisi hyvä, jos viini on myös maultaan kevyempi, mutta rakenteeltaan vastaavasti hapokkaampi, jotta se jaksaa "leikata" ruoan läpi. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin valitsemaan valmistusalueensa, Bourgognen, perusteella tällaiset kriteerit täyttävän Château de Merceyn joulupöytämme punaiseksi.

Viinin väri on keskisyvän viininpunainen. Tuoksussa on paljon raikasta punaista marjaa, kuten karpaloa ja puolukkaa, mutta seassa on myös orvokkisuutta, alkoholisuutta ja kevyttä, mutta selvää vaniljaista tammea.

Viinin maku on kepeähkö, mutta hyvin ryhdikkään ja raikkaan hapokas. Maku tuo paljon tuoretta punaherukkaa, vadelmaa, sekä aavistuksen kosteata syksyn metsää ja kevyen pippurista mausteisuutta.

Tanniineja viinissä on Pinot Noir'lle tyypillisesti melko vähän, mutta kuitenkin sentään joten kuten tuntuen. Jälkimaku on pitkä, hapokas ja vadelmainen.

Yleisesti viini oli oikein miellyttävä ja tasapainoinen esitys. Kevyestä maustaan huolimatta Château de Mercey ei ollut missään nimessä pliisu tai vetinen, vaan miellyttävän ryhdikäs ja raikas. Se ei jyrännyt joulupöydän antimia alleen, muttei myöskään joutunut niiden liiskaamaksi. Nappisuoritus tyylikkäältä burgundilaiselta, hinta on viinillä juuri kohdallaan.

Lyhyesti: Perinteisen tyylikäs, hillitty, tyylikkäästi tammitettu kevyehkö ruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viini ei ole niinkään seurusteluviini, mutta sen sijaan ruokapöydässä sopivan miedonmakuisten ruokien parissa tämä elegantti viini pääsee oikeuksiinsa.

Hinnan (22,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Bourgogne

Yleistä

Keski-Ranskassa, Rhône-joen sivuhaaran ympärillä sijaitseva Bourgognen viiniappellaatio (myös saksalaishenkisesti Burgundi) on noussut maailmanlaajuiseen suosioon erityisesti laadukkailla Pinot Noir- ja Chardonnay-viineillään. Bourgognen alueella sijaitsevat myös kuuluisa ja arvostettu Chablis'n valkoviinialue sekä nuorekkaista ja kevyistä punaviineistään tunnettu Beaujolais'n alue, mutta niitä ei yleensä pidetä varsinaisina Bourgognen alueen viineinä, ns. Burgundereina, vaan ne yleensä luetaan omiksi viinialueikseen.

Alueella on arvioidaan valmistetun viiniä jo yli kahden tuhannen vuoden ajan ja ensimmäiset kirjalliset merkinnät alueen viineistä ovat jo 500-luvulta. 1300-luvulle tultaessa alueen viinit saavuttivat huomattavaa tunnustusta saavuttaessaan kirkollishallinnon tunnustuksen laadukkaana viininä. Samoin jo 1300-luvulla havaittiin, että eri viinitarhat tuottivat samasta rypäleestä hyvin erilaisia ja eri tasoisia viinejä, mikä loi pohjan Bourgognessa nykyisin erittäin vahvana elävälle, maaperän merkitystä painottavalle terroir-ajattelulle.

Bourgognen viinien taso pysyi korkeana ja arvostettuna läpi keskiajan ja esimerkiksi 1700-luvulla Bourgogne kilpaili viineillään naapurimaakunta Champagnen vastaavanlaisia, kevyitä punaviinejä vastaan tuottoisista Pariisin markkinoista. Bourgognen ja Champagnen viininvalmistajat pysyivät riitaisina kilpailijoina aina siihen asti, että Champagne ryhtyi painottamaan viininvalmistustaan kuohuviinien suuntaan.

1800-luvulla alueelle kehitettiin alustava jako viiteen eri tason viiniluokitukseen tunnustuksena sille, että alueen viinien laatu tuntui vaihtelevan todella paljon maaperän, terroir'n, mukaan. Vuonna 1936 tätä jakoa hieman yksinkertaistettiin ja alueelle luotiin yksin Ranskan ensimmäisistä lainvoimaisista AOC-appellaatioista. Bourgognessa monet alueen sisäiset appellaatiot saattavat terroir'n hengessä osoittaa vain yhtä tiettyä viinitarhaa. Tällöin sadan metrin päässä sijaitseva naapuritarha saattaa olla ilman appellaatiota tai omata täysin toisen appellaation johtuen sen erilaisesta maaperästä.

Toisen maailmansodan aikana alueen viininviljelijät pakenivat alueelta ja viinitilojen kunto romahti. Kun sodan jälkeen viljelijät palasivat tiloilleen tavoitteenaan palauttaa tilan kunto entiselleen, monet lannoittivat maaperän kaliumilla, mikä teki maaperästä todella ravinteikasta ja sai köynnökset tuottamaan erittäin runsaasti hedelmää, minkä seurauksena viinit olivat pitkään melko laimeita, yksiulotteisia ja vaatimattomia. Vasta 80- 90-lukujen taitteessa köynnökset olivat kuluttaneet maaperän ravinteet loppuun, minkä seurauksena ne ryhtyivät tuottamaan vähemmän satoa, mutta samalla intensiivisempiä ja voimakkaampia viinejä. Tällä hetkellä Bourgognesta tulee yksiä maailman arvostetuimmista, tyylikkäimmistä ja - vähemmän yllättäen - myös maailman kalleimmista puna- ja valkoviineistä.


Rypäleet

Valkoisista rypäleistä alueella viljellään lähes yksinomaan Chardonnayta. Chablis'n alueen Chardonnayt ovat yleensä täysin tammettomia tai korkeintaan kevyesti tammitettuja, kun taas muualla Bourgognessa Chardonnayt ovat usein paljon selvemmin tammitettuja. Alueella viljellään myös hapokkaampia ja neutraalimpia valkoviinejä tuottavaa Aligoté-lajiketta, mutta se on melko harvinainen, ja monien alueiden valkoviinituotanto on 100% Chardonnayta.

Punaisista rypäleistä ylivoimaisesti merkittävin on Pinot Noir, josta valmistetaan 100% Côte d'Or'n punaisista viineistä. Toinen alueella käytetty rypäle on Gamay, jota viljellään hyvin harvakseltaan muualla, mutta käytännössä kaikki Beaujolais'n viinit ovat Gamaysta valmistettuja.


Viinialueet

Bourgognen viinialue jakaantuu kuuteen ala-alueeseen, jotka jakautuvat edelleen yhä pienempiin viiniappellaatioihin. Nämä kuusi ala-aluetta sijaitsevat pystysuorassa linjassa Lyonin kaupungin pohjoispuolella ja niistä kaksi kuuluisinta muodostavat legendaarisen Côte d'Or'n viinialueen, jossa sijaitsee Chablis Grand Cru'ta lukuunottamatta kaikki alueen korkeimman luokan Grand Cru -appellaatiot.

Bourgognen kuusi ala-aluetta ovat pohjoisesta etelään lueteltuna seuraavat:

• Chablis (Côte d'Auxerre) – Bourgognen pohjoisin viinialue, joka on tunnettu yksinomaan 100% Chardonnay-viineistään. Chablis'n Chardonnay-viinejä pidetään lajikepuhtaimpina viineinä, sillä alueen viininvalmistus suosii mahdollisimman netraaleja aromeja tuottavia menetelmiä, mm. tammitynnyrikypsytystä ei käytetä juuri ollenkaan, toisin kuin muualla Bourgognessa. Alueen valkoviinit ovat pääasiassa hyvin raikkaan hapokkaita, viheromenaisia, piikivisen mineraalisia, teräksisiä ja hillityn tyylikkäitä. Parhaimmat ja voimakkaimmat Chablis Grand- ja Premier Cru -viinit ovat harvoja viinejä, joita saatetaan kypsyttää tammitynnyrissä ja nämä viinit ovat rakenteeltaan usein yksiä maailman pitkäikäisimmistä Chardonnay-viineistä, kestäen jopa yli kymmenen vuoden kypsytystä.
• Côte de Nuits – kuuluisan Côte d'Or'n viinialueen pohjoinen puolisko, jossa valmistetaan lähes yksinomaan maailmanlaajuisesti arvostettuja Pinot Noir -viinejä. Vaikka alueella valmistetaan lähes samoin menetelmin samasta lajikkeesta viinejä, alueen viinien väleillä saattaa olla hyvinkin suuria eroja johtuen Pinot Noir'n tavasta ilmentää voimakkaasti alueen maaperän tuomia ominaisaromeja, terroiria. Côte de Nuits'n alueella sijaitsee 24 alueen 27:stä punaviini-Grand Cru -appellaatiosta.
• Côte de Beaune – kuuluisan Côte d'Or'n viinialueen eteläinen puolisko, jossa valmistetaan pääasiassa legendaarisia Chardonnay-viinejä, sekä pienissä määrin myös Pinot Noir -viinejä, kuten esimerkiksi Volnayn alueelta tulevat hyvin kevyet ja hennot punaviinit. Côte de Beaunessa sijaitsevat muutamat maailman legendaarisimmista valkoviinialueista, kuten esimerkiksi Montrachet ja Meursault, joista jälkimmäisessä hieman yllättäen ei sijaitse ensimmäistäkään Grand Cru -tasoista appellaatiota. Alueella sijaitsee kolme punaviini-Grand Cru-appellaatiota sekä Chablis'ta lukuunottamatta kaikki Bourgognen valkoviini-Grand Cru-appellaatiot.
• Côte Chalonnaise – Bourgognen viinialueen keskellä sijaitseva viinialue, josta ei löydy ensimmäistäkään Grand Cru -tasoista appellaatiota, mutta runsaasti arvostettuja Premier Cru -appellaatioita, kuten mm. tyylikkäitä valkoisia viinejä tuottava Rullyn alue, elegantteja punaisia valmistava Mercureyn alue sekä AOC Bouzeron, joka on Bourgognen ainoa appellaatio, joka sallii Aligoté-lajikeviinien valmistuksen. Lisäksi alueelta tulee suurin osa Bourgognen geneerisistä puna- ja valkoviineistä.
• Mâconnais – tyylikkäitä Chardonnay-valkoviinejä tuottava viinialue Bourgognen eteläpuolella. Erityisesti alueella sijaitsevan Pouilly-Fuissén tammiset Chardonnay-viinit ovat erityisen suosittuja siitäkin huolimatta, että tällä alueella ei sijaitse ensimmäistäkään Grand- tai Premier Cru -appellaatiota.
• Beaujolais – Bourgognen viinialueen etelälaidalla sijaitseva Beaujolais on koko viinialueen suurin ala-alue ja tuottaa enemmän viiniä kuin viisi muuta aluetta yhteensä. 99% alueen viinistä on Gamay-rypäleestä valmistettua hailakkaa, kevyttä ja hapokasta punaviiniä, loput 1% on Chardonnaysta ja Aligotésta valmistettua valkoviiniä. Alueen punaviinejä ei pidetä juurikaan samanarvoisina kuin muita Bourgognen punaviinejä, ja käytännössä voimakkaimmat ja arvostetuimmatkin Beaujolais'n viinit suositellaan yleensä nauttimaan kolmen vuoden kuluessa vuosikerrasta. Alue on erityisen kuuluisa ns. Beaujolais Nouvea -viineistä, jotka ovat vuosikerran ensimmäiset valmistetut viinit ja ne vapautetaan markkinoille marraskuun kolmantena torstaina. Nämä viinit eivät säily kuin muutamia kuukausia ja ne ovat hyvin hentoja, kevyitä ja esterisen makuisia. Viiniekspertti Karen MacNeil on kirjoittanutkin että ne ovat maailman ainoita punaviinejä, jotka vain sattuvat olemaan valkoisia, ja Beaujolais Nouveau -viinejä yleensä suositellaan käyttämään ruokien kanssa valkoviinien tapaan.

Appellaatiot

Bourgognen appellaatiot jakautuvat kolmeen eri järjestelmään: Beaujolais'n appellaatioihin, Chablis'n appellaatioihin sekä lopun Borgognen käsittäviin yleisappellaatioihin.

Côte Chalonnais'n, Côte d'Or'n ja Mâconnais'n käsittävä yleisappellaatio:

• Grand Cru – alueen korkealuokkaisin appellaatio. Viinit kehittyvät pitkään ja niitä suositellaankin nauttimaan vasta vähintään 5-7 vuoden iässä. Viinit voivat kypsyä helposti toista kymmentä vuotta. Etiketissä vaaditaan appellaatio edellyttää merkintää vain viinitarhasta sekä appellaatiomerkintää Grand Cru (esim. Montrachet Grand Cru.) Grand Cru't tuottavat 2% alueen viineistä.
• Premier Cru – arvostetuilta viinitarhoilta tulevat viinit, jotka eivät ole saavuttaneet Grand Cru -tilojen prestiisiä. Näitä viinejä suositellaan nauttimaan vasta 3-5 vuoden iässä ja viinit voivat kypsyä jopa yli kymmenen vuoden ikäisiksi. Etiketissä edellytetään merkitsemään kylän nimi, appellaatiomerkintä Premier Cru, sekä viinitarhan nimi (esim. Volnay 1er Cru Les Caillerets.) Jos viinitarhan nimeä ei anneta, viiniin käytetyt rypäleet ovat tulleet useammalta viinitarhalta. Premier Cru't tuottavat 14% alueen viineistä.
• Village – useampien alueiden viinitilojen viineistä tehty sekoite tai jopa yhden luokittelemattoman viinitarhan rypäleistä valmistettu viini, jonka pidetään ilmentävän tietyn kylän viinityyliä. Viinit suositellaan nauttimaan 2-4 vuoden ikäsinä, mutta monet viinit saattavat kestää hyvin paljon pidempäänkin. Etiketissä lukee usein kylän nimi, sekä viinitilan nimi, jos viiniin käytetyt rypäleet ovat yhdeltä tilalta peräisin (esim. Beaune Clos Saint-Désiré.)
• AOC Bourgogne – koko Bourgognen viinialueelta tulevista rypäleistä valmistettu, usein arkiviinitasoinen viini, joka suositellaan nautittavaksi n. 3 vuoden kuluessa vuosikerrasta. Jos ala-alueen kylällä ei ole omaa Village-appellaatiota, voi kylä valmistaa viinit "alueellisen" appellaation alla (esim. AOC Côtes-de-Nuits), mikä on spesifimpi appellaatio kuin koko Bourgognen käsittävä appellaatio.

Chablis'n appellaatio:

• Chablis Grand Cru – selvimmin alueen maaperää, terroiria, ilmentävä appellaatio, jonka viinit ovat usein moniulotteisia, tyylikkäitä, hapokkaan hedelmäisiä ja joskus kevyen tammitettuja. Chablis'n alueella sijaitsee seitsemän Grand Cru -viinitarhaa ja ne tuottavat 3% koko alueen viinituotannosta.
• Chablis Premier Cru – melko pitkäikäisiä, tyylikkäitä, voimakkaita ja mineraalisia valkoviinejä tuottava appellaatio. Alueella sijatsee 40 Premier Cru -viinitarhaa.
• AOC Chablis – Chablis'n ydinalueella sijaitseva appellaatio, joka tuottaa suurimman osan alueen viineistä. Tämän appellaation sisällä laadun vaihtelu on suurinta viinien valmistajien ja vuosikertojen välillä.
• AOC Petit Chablis – Chablis'n reuna-alueilla sijaitseva viiniappellaatio, jonka viinit ovat usein hieman kevyempiä ja yksinkertaisempia kuin korkeammin luokitellut Chablis'n viinit.

Beaujolais'n appellaatio:

• Cru Beaujolais – Beaujolais'n korkein appellaatio. Toisin kuin muualla Bourgognessa, termi Cru ei käsitä vain yhtä tiettyä, arvostettua viinitarhaa, vaan kokonaisen viinialueen. Cru Beaujolais -viinit ovat usein muun Beaujolais'n viinejä tummempia, täyteläisempiä ja pitkäikäisempiä, eivätkä tämän appellaation tilat saa valmistaa Nouveau-viiniä. Alueen arvostetuin Cru on Moulin-à-Vent, jossa valmistetaan poikkeuksellisen ryhdikkäitä, kevyesti tammitettuja ja pitkäikäisiä Beaujolais-viinejä.
• AOC Beaujolais-Villages – tiettyjen 39 kylän ympäristössä kasvatettuja ja valmistettuja viinejä, joita pidetään muuta alueen viinejä parempitasoisena, voidaan merkitä Villages-appellaatiolla. Jos viini tulee yhdeltä tarhalta, voidaan appellaatiomerkinnän yhteyteen merkitä tarhan tai kylän nimi. Viinit suositellaan nautittaviksi 2-3 vuoden sisällä vuosikerrasta.
• AOC Beaujolais – geneerinen appellaatio, joka käsittää lähes koko Beaujolais'n punaviinituotannon. Viinin minimialkoholipitoisuus on oltava yli 9%, ja jos viinin alkoholipitoisuus ylittää 10%, viinin saa merkitä appellaatiolla AOC Beaujolais Supérieur.
• AOC Beaujolais Blanc, AOC Beaujolais Rosé – alueella valmistetut valko- ja roséeviinit.

Bourgogne Alkon hyllyllä

• Punaviinit: Alueen viineistä löytyy varsin mukavasti valinnanvaraa Alkossa; on edullisempia AOC Bourgogne ja Beaujolais -viinejä, arvostetumpien alueiden Village- ja 1er Cru -viinejä sekä todella hinnakkaita, legendaarisia Grand Cru -viinejä, jotka kannattaa pistää kaappiin odottamaan vähintäänkin muutamaksi vuodeksi, mieluiten 5-10 vuodeksi. Yleisesti Bourgognelaiset viinit ovat hyvä valinta, kun kaivataan kevyempää mutta riittävän hapokasta ja ryhdikästä punaista ruokapöytään, eivätkä ne ole parhaimmillaan sellaisenaan. Alkosta kannattaa ostella kuitenkin lähinnä niitä arkisempia ja yksinkertaisempia viinejä, joiden järkevä hintaluokka alkaa vajaasta kympistä ja hintansa veroisia saa vielä ainakin pariin kymppiin asti. Sitä kalliimpien kanssa rupeaa olemaan hieman tuuripeliä saako rahalleen riittävästi vastinetta, sillä laadukkaat Burgunderit tuppaavat maksamaan melko runsaasti monopolissamme. Tästä syystä oikeasti arvostettuja ja runsaita punaisia Burgundereita kannattaa metsästää mielummin nettikaupoista ja ulkomailta kuin Alkosta.
  
  Suosittelen: Cave de Lugny Pinot Noir, Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots, Joseph Drouhin Moulin-á-Vent, La Buxynoise Bourgogne Réserve, Roger Sauvestre Côte de Beaune Villages


• Valkoviinit: Bourgognelaisten valkoviinien valikoima on myös melko kiitettävä, painottuen eniten raikkaan mineraalisiin Chablis'n viineihin. Seassa on kuitenkin myös muita, tammisempiakin Burgundereita. Lähes kaikki alueen valkoviinit ovat nappivalinta melkeinpä mille tahansa lohiruoalle ja hyvän hinta-laatusuhteen luokka alkaa reilun kympin kieppeiltä. Koska Bourgognen alueella sijaitsee suuri määrä maailman parhaimpiin luettuja viinitarhoja, voi kuitenkin viineistä pulittaa useita kymppejä ja silti saada rahalle runsaasti vastinetta.
  
  Suosittelen: Blason de Bourgogne Mâcon-Villages, Bouchard Hautes-Côtes de Beaune 'Les Prieurés', Chassagne-Montrachet Clos Devant, Joseph Drouhin Laforet, Joseph Drouhin Rully, La Chablisienne Chablis "le Finage", La Soufrandise Pouilly-Fuissé Vieilles Vignes, Vincent Girardin Meursault Vieilles Vignes


• Kuohuviinit: Noh, mitä tähän nyt voi sanoa? Alkon valikoimissa on yksi Crémant de Bourgogne, mutta yleisesti Crémant-viinit ovat ihan rahan arvoisia. Osta jos haluat tutustua, ei kuitenkaan rahat tule hukkaan menemään.

Quinta das Setencostas 2008

Quinta das Setencostas 2008

• Valmistaja: Casa Santos Lima
• Tyyppi: Punaviini, DOC Alenquer
• Maa: Portugali
• Alue: Lisboa, Alenquer
• Rypäleet: Periquita (50%), Camarate (30%), Tinta Miúda (10%), Preto Martinho (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,44e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 9,88 (Tammikuu 2013, Alko)

Melko syvänpunaisen viinin tuoksussa on selvästi esillä Portugalin henki: kypsän mehukkaan ja mausteisen tuoksun seasta voi erottaa punaisista portviineistä tuttua viikunaisuuden aromia. Yleisesti tuoksu on runsas ja lupaa hyvää tulevasta.

Maun ensivaikutelma on runsas, melko pehmeä ja suht täyteläinen. Alkoholi on melko vahvasti mukana, mutta ei kuitenkaan hallitse mehevää makumaailmaa. Seassa on sopivasti makean vaniljaista tammea, kypsiä tummia marjoja, tuoksusta tuttua viikunaa ja kevyen pippurista mausteisuutta. Tanniineja ei ole erityisen paljon, mutta ne ovat selvästi vielä kovin terhakoita ja tarttuvat kirpeinä hanakasti suun limakalvoille.

Happoja on jonkin verran, mutta ovat täyteläiseen suutuntumaan nähden sen verran vähäisiä, että viini soljuu pyöreänä kielenkärjestä nieluun huolettomasti. Jälkimaussa kielellä jää pitkään leijumaan pisteliäs ja miellyttävä bitterinen mausteisuus sekä kuiva, puinen tammi.

Täyteläisten viinien ystäville viini on oikein kelpo valinta luonteikkaaksi seurusteluviiniksikin, mutta tanniinipelkoisille viini kannattaa yhdistää esimerkiksi riistan tai lampaan kumppaniksi pehmentämään viinin terävimpiä puolia.

Alle kympin hintaluokassa viini on oikein miellyttävä esitys, joka on helppo muttei kuitenkaan yksinkertainen tai miellyttämisenhaluinen. Jälleen yksi loistoesimerkki Portugalin viiniosaamisesta, jossa laadukas lopputulos ja järkevä hintalappu lyövät kättä sulassa sovussa.

Lyhyesti: Kypsän luumuinen, tanniininen ja pippurinen punaviini Euroopan länsilaidalta.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on yllättävänkin luonteikas ja miellyttävä esitys hintaluokkansa edustajaksi. Parhaita punaisia mitä Alkosta saa alle kympillä.

Hinnan (9,88e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

• Valmistaja: Casa de la Ermita
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DO Jumilla
• Maa: Espanja
• Alue: Murcia, Jumilla
• Rypäleet: Mourvèdre (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 12,41e (Syksy 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; 8,89e poistuessaan)

Valmistaja Casa de la Ermita mainostaa viinin olevan valmistettu yli 60 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä, joten tässä nyt ihmetellään näkyykö tämä ikä viinin moniulotteisuutena tai muuten vain erinomaisuutena.

Ensimmäiset lasilliset tulivat nautittua pullosta, joka oli otettu vain tovi pari etukäteen jääkaapista, mikä osoittautui hieman ongelmalliseksi: viinin viileys oli kyllä painanut viinin reipasta alkoholia jonkin verran alaspäin, mutta enemmän oli heikentynyt viinin makea hedelmäisyys. Itse hieman kyseenalaistaisin tuottajan suosituksen, joka sanoo viinin tarjoilulämpötilan olevan n. 7-8 asteessa. Viilennettynä viini vain maistui täyteläiseltä mutta melko yksiuloitteiselta, makealta punaviiniltä, jossa oli aivan liian paljon alkoholia.

Viinin alettua lämpeämään alkoi tasapaino löytymään niin tuoksun kuin maunkin osalta. Tuoksu oli hyvin Mourvèdremäisen tumman marjainen, mutta viinin runsas makeus muutti tuoksun paksun hillomaiseksi. Runsas alkoholisuus kuitenkin leikkasi edelleen tuoksun lävitse.

Viinin maku oli kuitenkin paljon tasapainoisempi ja miellyttävämpi: kypsä ja makea hedelmäisyys oli kasvanut sopimaan viinin korkeaan alkoholipitoisuuteen ja täyteläisen paksuun suutuntumaan. Aromimaailma oli tuoksua myötäillen hyvin makea ja kuningatarhilloinen, mutta mukana oli myös raikasta mausteisuutta, joka tuki viinin mehevää suutuntumaa happojen ja tanniinien loistaessa poissaolollaan.

Jälkimaussa makeus jäi vain hentona tunteena kielelle siinä missä tammi otti tuntuvan niskalenkin nielusta samalla kun mausteisuus pääsi vapaaksi hilloisen marjaisuuden ikeestä. Alkoholi ei lämmenneessä viinissä päässyt juuri dominoimaan, vaan pysyi hyvin ruodussa ja jäi jälkimaussakin vain lämmittämään miellyttävästi niin suuta kuin nielua.

Kokonaisuutena viini on miellyttävä, mutta myös hieman yksipuolinen ja helppo, eikä se tarjoa juurikaan vastusta arvokkaammille makeille viineille. Toisaalta tämä myös heijastuu viinin hintaan, mikä on varsin kohtuullinen – etenkin 0,5l pullolle. Viinin hinta on siis jotakuinkin viinin veroinen.

Helppo valinta suklaisten hetkien viinikumppaniksi tai esimerkiksi runsaampien homejuustojen pariksi.

Lyhyesti: Hieman yksiulotteinen mutta toisaalta oikein miellyttävä makea punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Keskinkertainen –Viini on melko yksinkertainen jälkiruokaviiniksi, mutta toisaalta on perin edullinen viini melko harvinaisten makeiden punaisten jälkiruokaviinien keskuudessa. Jos tarpeena on makea, punainen viini ilman sen suurempaa eleganssia, on Casa de la Ermitan Dulce oikein onnistunut valinta.

Hinnan (12,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Trimbach Pinot Gris Réserve 2007

Trimbach Pinot Gris Réserve 2007

• Valmistaja: Maison Trimbach
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,98e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 16,98e (Kesäkuu 2012, Alko)

Trimbach on yksi Alsacen arvostetuista, huippuviinejä valmistavista viinitaloista, jonka viineistä merkittävä osa tulee Grand Cru -viinitiloilta, mutta Trimbach kuitenkin luokittelee viininsä mielummin normaalin AOC Alsace -appellaation mukaisesti. Réserve-tason viinit eivät ole vielä Trimbachin lippulaivatuotteita, mutta askeleen verran parempia talon perustason Classique-sarjasta. Viinitalo lupaakin valkoviineilleen jopa 10 vuoden kypsytyskestävyyttä, mikä on merkittävästi, sillä valkoviinit yleensä nautitaan n. vuoden tai kahden sisällä vuosikerrasta. Viinin ikä näkyy pelkästään hyllyillä olevan viinin iästä – Pinot Gris Réserven edellinen vuosikerta on 2008 ja Alkon valikoimista löytyy edelleen kohta puoli vuosikymmentä vanha 2007.

Viini on väriltään todella hunajankeltainen ja värin puolesta melkein voisi jo luulla lasista löytyvän nestemäistä kultaa.

Olen kaksi kertaa aiemminkin maistanut tätä viiniä ja molemmilla kerroilla lasissa on ollut vastassa todella hämmentävä, ilmiselvä herkkusienen tuoksu (joka onneksi ei ole seurannut viinin makuun!) Tällä kertaa herkkusienet puuttuivat tuoksusta täysin ja sen sijaan viinin valloittava tuoksu tarjoili nokkaani raikasta, runsaan kukkeaa ja kevyen greippistä aromia sekoittuneena huumaavan makeaan hunajaiseen tuoksuun. Viini on ostamisen arvoinen jo pelkästään valloittavan tuoksunsa vuoksi.

Viinin maku on melko vahva, kuiva ja raikkaan hapokas, mutta samalla myös kevyesti makeaan, kuivattuihin trooppisiin hedelmiin taittuva ja näin hapokkaaksi viiniksi suorastaan hämmentävän täyteläinen. Valloittava ja aromikas maku taittuu hennon ja tyylikkään jalohomeisen vivahteen siivittämänä pitkään, tasapainoiseen, hapokkaaseen ja makean hedelmäiseen jälkimakuun.

Pinot Gris Réserve on melko hinnakas valkoviiniksi, mutta se tarjoilee niin uskomattoman, omintakeisen ja vastaansanomattoman makuelämyksen, että jo ensi lasillisen jälkeen tässä joutuu toteamaan viinin olevan selvästi enemmän kuin rahansa väärti. Hurmaava valkoviiniosaamisen taidonnäyte.

Lyhyesti: Uskomattoman moniulotteinen, hunajainen, kypsän hedelmäinen ja täyteläinen valkoviini mereneläville ja vaalealle lihalle. Myöskin täydellinen valkoviini seurusteluun ja nautiskeluun.

Arvio: Täydellinen – alle kahdella kympillä vastaani ei ole tullut yhtä hurmaavan herkullista valkoviiniä. Viini on tyylikkäästi vuosien saatossa kehittynyt, mutta varmasti tulee kehittymään edullisesti edelleen vielä vähintään toiset samanmoiset.

Hinnan (16,98e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Alsace

Yleistä

Alsace, myös saksalaisittain Elsass, on Ranskan itärajalla, Saksan kyljessä sijaitseva viinialue, joka on tunnettu maailmanlaajuisesti raikkaista valkoviineistään, jotka pullotetaan pitkiin ja hoikkiin viinipulloihin (flûtes d'Alsace.)

Alsace on historian aikana ollut useampaan otteeseen myös osa Saksan valtiota, minkä johdosta alsacelaiset valkoviinit ovat tyyliltään huomattavasti saksalaishenkisempiä kuin valtaosa ranskalaisviineistä.

Rypäleet

Alueella puna- ja roséeviinejä valmistetaan käytännössä yksinomaan Pinot Noir'sta, mutta niiden osuus on Alsacessa on todella pieni, sillä vuosittain alueen viineistä keskimäärin 90% on valkoista. Alsace sen sijaan on erityisen tunnettu todella tyylikkäistä ja aromikkaista Riesling-, Gewürztraminer- ja Pinot Gris -viineistään.

Alueen merkittävimmät valkoiset rypäleet ovat mielestäni seuraavat:

• Auxerrois Blanc – rypälelajike, joka on merkittävä erityisesti alueen arvostetuissa sekoiteviineissä sekä Crémant d'Alsace -kuohuviineissä.
• Gewürztraminer – usein hieman vähähappoisempia, mutta runsaan aromikkaita ja kukkeita valkoviinejä tuottava lajike. Monet viinikriitikot pitävät Alsacea maailman parhaimpia Gewürztraminereita tuottavana viinialueena, ja Gewürztraminer onkin Alsacen toiseksi viljellyin lajike.
• Muscat Blanc à Petits Grains – kevyt, mutta aromikas, kukkea ja rusinainen rypälelajike, josta valmistetaan Alsacessa niin kuivia valkoviinejä kuin makeita jälkiruokaviinejä.
• Pinot Blanc – rypälelajike, joka tunnetaan Alsacessa myös nimellä Klevner. Usein melko täyteläisiä, raikkaita, sitruksisia tai viheromenaisia viinejä tuottava lajike.
• Pinot Gris – myös nimellä Tokay kulkeva rypälelajike, josta valmistetaan Alsacessa erityisesti todella runsaita, voimakkaita ja aromikkaita valkoviinejä sekä makeita jälkiruokaviinejä. Vuosikerrasta 2007 Tokay-nimen käyttäminen etiketissä on ollut kiellettyä.
• Riesling –yli 20% osuudellaan Alsacen merkittävin rypälelajike, josta valmistetaan pääasiassa raikkaita, hapokkaita, mineraalisia ja voimakkaita valkoviinejä. Alsacen Riesling ei ole koskaan tammitynnyrikypsytettyä ja parhaimmat alueen Riesling-viinit ovat todella pitkäikäisiä ja voivat kestää useamman vuosikymmenen kypsytystä.

Muut Alsacen alueella sallitut lajikkeet ovat:

• Chardonnay
• Chasselas
• Chasselas Rosé
• Muscat Ottonel
• Muscat Rosé à Petits Grains
• Savagnin eli Traminer
• Savagnin Rosé eli Klevener
• Sylvaner

Viinityylit

• Alsacen valkoviinit ovat usein hyvin raikkaita, mineraalisia ja mausteisia, ja koska viinejä ei juuri koskaan kypsytetä tammitynnyrissä, ovat ne hyvin puhdasaromisia. Saksan vaikutuksesta Alsacen viinit ovat perinteisesti olleet hyvin saksalaishenkisiä, aina viineissä käytettyjä rypälelajikkeita myöten. Toisen maailmansodan jälkeen merkittävin ero saksalais- ja alsacelaisviinien välille syntyi siitä, että Saksassa ryhdyttiin valmistamaan keskimäärin kevyempiä ja makeampia viinejä, kun taas Alsacessa viinien annettiin käydä kokonaan kuiviksi ja ne olivat luonteeltaan voimakkaampia ja alkoholipitoisempia, jolloin niitä oli helpompi yhdistää ruoan kanssa. Tämä ero on kuitenkin kadonnut Saksan palatessa viinintuotannossaan suurelta osin yhä kuivempiin ja voimakkaampiin viineihin, siinä missä monet Alsacelaiset viininvalmistajat ovat alkaneet jättää pieniä määriä jäännössokeria viiniin tuomaan lisää runsautta ja hedelmäisyyttä. Alueen keskimäärin hyvin lämpimän ja aurinkoisen ilmaston vuoksi Alsacen viinit ovat kuitenkin saksalaisia verrokkeja hieman kypsempiä ja raskastekoisempia, tyylillisesti ehkä lähempänä Itävallan muhkeampia kuin Saksan linjakkaampia viinejä.
• Historiallisesti Alsacen punaviinejä on pidetty melko vaatimattomina ja väriltään ohkaisina esityksinä, jotka muistuttavat enemmän syvää roséeviiniä kuin varsinaista punaviiniä. Ilmaston lämmetessä tilanne on kuitenkin muuttunut melkoisesti ja Pinot Noirista voidaankin tätä nykyä tehdä varsin vakuuttavia punaviinejä myös Alsacessa. Omasta mielestäni parhaat esitykset kuitenkin ovat usein kepeitä ja leikkisiä, tyylillisesti enemmän happo- ja mineraalivoittoisia. Tämä johtuu siitä, että Alsacessa myös yritään haastaa Burgundin arvostettuja Pinot Noireja, mutta usein tähän tyyliin valmistetut viinit tuntuvat lähinnä liian kypsiltä, liian tammitetuilta ja tasapainoltaan hieman kömpelöiltä. Vaikka alueelta löytyy erinomaisia valkoviinejä, tuntuu, että monelta osin Alsacella on edelleen opittavaa vakavasti otettavien punaviinien tuotannossa.
  
• Alsace on myös kuuluisa laadukkaista kuohuviineistään, jotka tunnetaan nimellä Crémant d'Alsace. Kuohuviinejä on valmistettu alueella jo 1900-luvun alusta ja niitä koskevat hyvin pitkälti samat säädökset kuin Champagnen kuohuviinejäkin. Crémantiin käytettävät rypäleet poimitaan käsin ja aikaisemmin kuin muihin viineihin tarkoitetut rypäleet. Viinit tulee valmistaa ns. shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) ja etiketissä tulee ilmoittaa samat tiedot kuin shamppanjankin (esimerkiksi erittäin kuivat viinit merkinnällä brut, vuosikertaviinit merkinnällä millésimé, jne.) Crémant d'Alsacet ovat hyvin shamppanjahenkisiä, mutta Champagnen viineihin verrattuna usein hieman vähemmän mineraalisia ja niiden hedelmäisyys on hieman runsaampaa ja saattaa aromeiltaan taipua jopa trooppisiin hedelmiin.


• Lisäksi Alsacessa valmistetaan makeampia viinejä sekä jopa varsinaisia jälkiruokaviinejä. Vendange Tardive -viinit (VT) ovat myöhään korjatuista, kevyesti rusinoituneista rypäleistä tehtyjä viinejä ("late harvest"), joissa on melko paljon sokeria, lähtien puolimakeista Riesling-viineistä melko makeisiin Gewürztraminer-viineihin. Nämä viinit eivät pääasiassa ole vielä jälkiruokaviinejä, vaan viinejä ruokalajeille, jotka edellyttävät selvästi makeampaa viiniä. Sélection de Grains Nobles -viinit (SGN) ovat jalohomeisista rypäleistä tehtyjä, selvästi makeita jälkiruokaviinejä. Nämä viinit ovat usein hengeltään Saksan ja Itävallan samanlaisia Beerenauslesen-viinit, mutta niissä on pääasiassa Beerenauslesen-viinejä vähemmän sokeria ja vastaavasti enemmän alkoholia. Erittäin runsaat, makeat ja intensiiviset, Trockenbeerenauslese-tyyppiset Alsacen jälkiruokaviinit voidaan merkitä nimellä Quintessence de Grains Nobles (QGN), mutta tällä merkinnällä ei ole varsinaista lain suojaa. Tällaiset viinit kuitenkin käytännössä vastaavat aina korkealaatuisimpia Trockenbeerenauslesen-viinejä.

Appellaatiot ja viinilainsäädäntö Alueella käytännössä kaikki valmistettu viini on laatuluokiteltua. Alsacella ei ole IGP / VdP -tasoista alueviinien laatuluokitusta, joten viinit jotka eivät täytä matalimpia AOC-tason kriteerejä, luokitellaan automaattisesti vuosikerta- ja aluemerkitsemättömiksi pöytäviineiksi. Alueella valmistetuista viineistä 78% oli AOC Alsace -tasoista, 18% AOC Crémant d'Alsace -tasoista ja 4% AOC Alsace Grand Cru -tasoista.

• AOC Alsace – alueen perusappellaatio, johon kuuluvat kaikki minimivaatimukset täyttävät puna-, rosée ja valkoviinit. Viinit on valmistettava n. 15 sallitusta rypälelajikkeesta. Sekoiteviinien etiketissä saa lukea vain joko yhden pääasiallisen lajikkeen nimi tai erityinen sekoitteen nimi (Edelzwicker = kaikki sallitut lajikkeet, Klevner = kaikki erilaiset Pinot-lajikkeet sekä Auxerrois Blanc, Gentil = korkeatasoinen Edelzwicker, josta vähintään 50% on oltava Grand Cru -tason neljää arvolajiketta.)
• AOC Alsace Grand Cru – vain arvostetuimmat, AOC Alsace -tasot täyttävät vanhat viinitarhat, jotka sijaitsevat alueella 200 ja 300 metrin välillä merenpinnasta voivat valmistaa tiukat laatuvaatimukset edellyttävää Grand Cru -tasoista viiniä. Tämän vuonna 1975 perustetun huippuappellaation viinit ovat aina valkoisia ja ne tulee valmistaa neljästä arvolajikkeesta (Gewürztraminer, Muscat, Pinot Gris, Riesling.) Viinien tulee olla aina lajikeviinejä, mutta viinit voivat olla myös makeampia Vendange Tardive- tai Sélection de Grains Nobles -viinejä. Vain kaksi viinitarhaa (Altenberg de Bergheim, Kaefferkopf) saavat valmistaa appellaation alla historiallisista syistä myös sekoiteviinejä. Nykyisin on olemassa 51 Alsace Grand Cru -tasoista viinitarhaa.
• AOC Crémant d'Alsace – vuonna 1976 perustettu appellaatio, joka suojelee Alsacen kuohuviinien alkuperää. Viinit tulee valmistaa perinteisellä shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) AOC Alsacen edellyttämistä rypälelajikkeista ja viini tulee pullottaa shamppanjapulloihin. Lisäksi Crémant d'Alsace on ainoa Alsacen viiniappellaatio, joka hyväksyy Chardonnayn käytön viinissä.

Alsace Alkon hyllyllä

• Punaviinit: tällä hetkellä valikoimissa on peräti yksi (1) Alsacelainen punaviini: Wolfberger Pinot Noir. Alsacelaiset punaviinit ovat ymmärtääkseni usein melko hentoja ja marjaisia, mutta omaa kokemusta tästä Wolfbergeristä ei ole.
• Valkoviinit: valkoviinit ovat Alsacen erikoisalaa. Ne ovat erinomainen valinta lähes mille tahansa mereneläville, mutta monet toimivat myös loistavasti mm. pastojen, salaattien ja aasialaisten ruokien kanssa.
  
  Suosittelen: André Stenz Riesling, Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition, Jean-Baptiste Adam Pinot Gris Réserve, Jean-Baptiste Adam Riesling Letzenberg Cuvée, Muehlforst Riesling Lieu-dit, Trimbach Pinot Gris Réserve, Trimbach Pinot Gris Réserve Personelle, Trimbach Riesling Réserve, Wolfberger Riesling, Wolfberger Riesling-Pinot Gris
• Kuohuviinit: Alkon hyllyiltä löytyy vain pari hassua Crémant d'Alsacea, mutta ne ovatkin sitten järjestään laadukkaita ja rahan arvoisia kuohuviinejä.
  
  Suosittelen: Wolfberger Crémant d'Alsace
• Roséeviinit: Alkon hyllyille saapuu usein kesän kausiroséeksi myös ainakin yksi rosée Alsacesta. Ne saattavat olla mitä tahansa runsaista ja tasapainoisista viineistä hentoihin ja kireän hapokkaisiin. Testailua omalla vastuulla.

Zenato Ripassa 2007

Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2007

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Sangiovese (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,00e (Kesä 2010)
• Hinta nyt: 19,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämä kelpo italialainen päätyi puolisentoista vuotta sitten viinikaappiini kun kollegani kertoi saaneensa nettikaupasta Zenaton vallan erinomaista Ripassaa vaivaiseen kymmenen euron pullohintaan ja kyseli haluaisinko ostaa yhden ylimääräisen pois. Mikäs siinä, kyllähän aina laatuviiniä puoleen hintaan ostaa.

Oma kappaleeni ehti makoilla reilusti päälle vuoden kaapissa, mutta mitään kiirettä viinin kanssa ei ehtinyt päästä syntymään – oli tässä matkan varrella ehditty jo maistaa Ripassa vuosikertaa 2001, joka oli edelleen vallan voimissaan, joten luottoa viinin kestävyyteen oli runsaasti. Viini tulikin lopuksi aukaistua vuoden 2011 loppusyksyn lämmikkeeksi iltaa vietellessä.

Ripassan väri on syvän purppurainen ja viinin reunoilta voi nähdä vielä häivähdyksen nuoruuden sineä.

Tuoksu on todella runsas, antava, makean hedelmäinen ja kypsän marjainen. Tuoksun läpi tuntuu kyllä kevyesti myös runsaahkon alkoholin ominaishaju.

Maku on todella pehmeä ja runsaan, lähes pureksittavan täyteläinen. Maku on melko kuiva ja mausteinen, mutta erityisesti aluksi siinä tuntuu myös makeahkon kypsää hedelmää, mikä lienee Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden uudelleenkäyttämisen peruja Ripassaa valmistettaessa. Melko nuorekkaan hedelmäisen maun keskivaiheilla pyörii kypsää mustikkaa ja syvyyttä tuovaa boysenmarjaa, jotka jälkimaussa rupeavat siirtymään syrjään ja antamaan tilaa pitkälle ja lämmittävälle tunteelle, jota siivittävät kevyen pippurinen mausteisuus sekä kevyehkö tammisuus.

Viinin tanniinit ovat erittäin reippaat ja ne kuivaavat suun hetkessä hiekkapaperiksi, ellei jotain syötävää satu löytymään viinin kumppaniksi. Ripassan pohjalla oleva Valpolicella-viini tuo viiniin mukavasti happorakennetta, mutta viinin massiivisen paksu suutuntuma melkein vaatisi happoja enemmänkin kantamaan viinin loppuun saakka.

Ripassa on kaikin puolin hurmaava kokonaisuus ja yksi parhaista italialaisista, jotka saa kannettua Monopolista kahdella kympillä. Vaikka viini on kaikin puolin nautittavissa nuorena, on vanhempaan Ripassaan tutustuneena pakko todeta, että viinin huippuikä kuitenkin lienee jossain 5:n ja 10:n vuoden välillä vuosikerrasta – nyt oikein miellyttävä paksukainen tulee muutamien vuosien odottelulla karistamaan yltään paljon ylimääräistä, jolloin jäljelle jää mitä hurmaavin ja tasapainoisin Ripasso-viini.

Viinin hinta-laatusuhde nykykunnossa on varsin kelvollinen, ja vain sen käyttötarkoitus heilauttaa sen joko hyvään tai erinomaiseen. Nyt odotetun vapaapäivän juhlistajana viini suoritti tehtävänsä erinomaisesti, joten pitäähän se nyt tällä kertaa kallistua erinomaisen puoleen. Joka tapauksessa viini on kelpo ostos.

Lyhyesti: Tuhti, muheva ja makeankypsä pohjoisitalialainen, joka on nuorena varsin nautinnollinen viini sellaisenaan, mutta tulee kypsymään vielä vuosia edukseen.

Arvio: Erinomainen – Nuori Ripassa on lähintä mitä pääsee kunnon Amaronea kohtuullisella hinnalla. Jos haluat Amaronea edullisesti, suosittelen lämpimästi ottamaan hyllystä mielummin Ripassan kuin esimerkiksi Verrocchion halpis-Amaronen.

Hinnan (19,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Château Bonnin Pichon 2006

Château Bonnin Pichon Grande Réserve 2006

• Valmistaja: Vignobles Hostein-Bonnin
• Tyyppi: Punaviini, AOC Lussac-Saint-Émilion
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Libournais, Lussac-Saint-Émilion
• Rypäleet: Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,85e (Joulu 2010, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Tämä viini tuli ostettua vuosi sitten Arkadian Alkon myyjän suosituksesta kriteereillä "reilun kympin vanhan maailman viini, joka on valmis nautittavaksi nyt, mutta kestää hyvin myös odottelua jos ei sopivaa hetkeä tule." Myyjän muutamasta suosituksesta päädyin lopuksi varsin kohtuuhintaiselta vaikuttavaan Bordeaux'n "oikean rannan", Saint-Émilionin ympäristöstä tulevaan Bonnin Pichoniin. Sopivassa hetkessä kestikin lähes vuoden päivät, joten viini korkattiin suurella mielenkiinnolla.

Melko syvän rubiininpunaisen viinin tuoksu on todella rikas, siinä on jonkin verran kypsää ja runsasta punaherukkaista Merlot'ta sekä vanhaa nahkatakkia, mutta myös selvää tammisuutta. Kunnolla nuuhkimalla rupeaa lasista nousemaan myös märän multaista metsänpohjaa, suklaata ja ala-asteelta tuttua lyijykynää.

Positiiviseksi yllätyksekseni viinin maku on todella avoin jo melkein suoraan pullosta kaadettuna, ja vaikka viini avautui ja parani kiitettävästi tunnin dekantoinnilla, oli se jo pullosta kaadettaessakin oikein miellyttävä ja tasapainoinen suoraan juotavaksi.

Bonnin Pichonin suutuntuma on melko täyteläinen ja runsas, tanniinit ovat runsaita mutta myös pehmeän ystävällisiä. Happojakin löytyy sopivasti, mutta ne eivät hallitse viinin yleisvaikutelmaa samalla lailla kuin esimerkiksi italialaisissa Sangiovese-viineissä tai bourgognelaisissa Pinot Noireissa, vaan komppaavat täyteläistä makua piilossa sen takana ja alla.

Yleisesti maku on yhtä aikaa kursailemattoman ja pippurisen pisteliäs että pehmeän punaherukkainen. Tuoksussa esillä oleva tammi antaa ensimaulle hyvin aikaa tarjota nahkaan verhottua kypsää marjasatoa makuhermoille ennenkuin ryhtyy pikku hiljaa valtaamaan estradia. Pitkässä jälkimaussa herukkaisuus ja tammi vääntävät kättä hetken, ennen kuin marjat aivan yht'äkkiä väistyvät sivuun ja tammi päästetään antamaan pitkä ja elegantti loppuhuipennus.

Tyylikäs, tasapainoinen ja perinteinen "oikean rannan" Bordeaux. Loistava rakenne takaa viinin sekä antavan tilaa että ottavan tilansa niin kevyiden arkiruokien kuin tuhtien juustojen ja puoliraakojen pihvien kyljestä. Vaikka viinin hinta on pikku hiljaa kivunnut jo vajaaseen neljääntoista euroon, on se silti hintaansa nähden loisto-ostos. Harvoin tulee yhtä edulliseen hintaan yhtä miellyttäviä Bdx-viinejä vastaan.

Lyhyesti: Tyylikkäästi kypsynyt, moniulotteinen ja nyt mitä parhaimmassa iässään oleva punaviini arvostetun Saint-Émilionin viiniappellaation reunamilta.

Arvio: Erinomainen – viini on mitä positiivisin yllätys ollakseen melko edullinen Bordeaux'lainen. Monipuolisessa maussa riittää ihasteltavaa ja viini on sekä monipuolinen ruokaviini että käyttökelpoinen nautiskeluviini.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Barone Ricasoli Rocca Guicciarda Chianti Classico 2008

Barone Ricasoli Rocca Guicciarda Chianti Classico Riserva 2008

• Valmistaja: Barone Ricasoli
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico Riserva
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
  
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 139,00 SEK (~15,50e, Elokuu 2011, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa) / 139,00 SEK (~16,18e, Tammikuu 2013, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Heti pullon avaamisen jälkeen tuoksu on tuoreen marjainen, tuoden esille pääasiassa kirsikkaa ja karpaloa sekä kevyttä rustiikkisuutta. Viinin väri on tummanpunainen mutta kuitenkin myös melko läpinäkyvän hailakka.

Nuorehko, melko täyteläinen maku on sen sijaan melko antava mutta silti tiukka. Siinä on paljon Sangioveselle ominaista hapokkuutta, pippurista mausteisuutta ja kirpeähköä hapankirsikkaisuutta, samalla kun melko runsas tanniinisuus on terhakkaa. Maussa kuitenkaan ei tunnu riittävän potkua ihan tarpeeksi peittämään alkoholin makua, joka häivähtelee makupaletin seasta aika ajoin. Jälkimaku on pitkähkö ja kevyen bitterisen mausteinen. Ricasolin Chianti Classico tuntuu vielä tässä vaiheessa olevan enemmän ruoan kylkeen pistettävä juoma kuin lempeä seurusteluviini.

Reilun tunnin jälkeen viini on laskenut puolustustaan ja ryhtynyt sovittelevammalle kannalle: tuoksuun on tullut uudeksi elementiksi kirsikan ja maalaisuuden ohelle vaniljainen tammitynnyri, kun taas maku on pyöristynyt ja kirsikkaisuus antanut tilaa hennon palaneelle tammen aromille. Myös häivähdys lakritsia tuntuu pyörivän suussa, nousten tammen ohella paremmin esille jälkimaussa.

Yleisesti viini on edelleen suuta supistavan hapokas ja kovan tanniininen, mutta se toimii jo selvästi paremmin myös sellaisenaan. Viini ei ole Chianti Classicoksi erityisen elegantti tai arvokkaan oloinen, mutta siinä tuntuu juuri oikeat palaset loksahtavan hyvin kohdalleen ja vaikka olen kuullut Ricasolin olevan hieman enemmän mehevien Supertoscanalaisten perään, on tämä viini hengeltään kuitenkin selvästi enemmän perinteisen tiukka ja hapokas Chianti, kuin modernin kosiskeleva, tammessa uitettu hedelmäpommi.

Länsinaapurin Systembolaget tarjoaa perinteistä, italialaista viiniosaamista varsin kohtuulliseen hintaan. Ricasolin Chianti Classicossa tuntuu kyllä saavan himpun verran enemmänkin mitä sen hinta antaa odottaa.

Lyhyesti: Kohtuullisella dekantoinnilla aukeneva varsin miellyttävä, hapokkaan tanniininen Toscanalainen.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on hyvin perinteinen, hapankirsikkaisen tiukka Chianti Classico, joka toimii vallan erinomaisesti terhakkaana ruokaviininä.

Hinnan (16,18e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Torres Salmos 2007

Torres Salmos 2007

• Valmistaja: Miguel Torres
• Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia, Priorat
• Rypäleet: Grenache, Carignan, Syrah
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 20,90e (Marraskuu 2011, Silja Lines) / 27,00e (Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 29,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: torres

Viini oli yksi Silja Linesin Tax Free -myymälästä mukaan tarttuneista ostoksista. Ostopäätöksessäni eniten minua vakuuttivat valmistaja Torres, jonka tiedän valmistavan vallan laadukkaita ja yleishyviä viinejä, sekä valmistusalue Priorat, joka on toinen Espanjan kahdesta korkeimman appellaatioluokituksen saaneista alueista.

Salmosin väri on tumma mutta kevyen läpinäkyvä, kun taas tuoksu on tumman hedelmäinen, melko paahteinen, kevyen hilloinen ja tamminen.

Kuiva ja melko mehukas maku on todella rikas ja se seuraa tuoksun jälkiä: se on kypsynyt, paahtunut, hennon nahkainen, omaan makuuni juuri sopivasti tyylikkään tamminen (eli hillitysti tammitettu, aavistuksen vaniljaan vivahtaen), kevyen mausteinen, lämmin ja sopivan voimakas. Suutuntuma on miellyttävän keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Viini on hieman kevyemmäksi viiniksi keskihapokas, mutta se riittää oikein hyvin tässä tapauksessa, kun viiniä nautitaan sellaisenaan.

Salmosin jälkimaku on pitkä, puiseva, kevyesti kirsikkahilloinen ja melko voimakas.

Yleisesti Salmos on oikein miellyttävä kokonaisuus, mutta kuitenkin Alkon hyllyssä hieman hintava lähemmäs kolmen kympin hintalapullaan – viinin aromimaailma on todella monipuolinen ja viehättävä, mutta odotin viiniltä kuitenkin hintaan nähden hieman enemmän ja sanoisin järkevän hinnan viinille olevan lähempänä kahta kymppiä, jollaisena sitä myydäänkin laivalla. Prioratista olen kuitenkin tottunut saamaan tukevia ja persoonallisia viinejä, mutta niihin verrattuna Torres Salmos tuntui kenties hieman vaisuhkolta ja jopa turhan varman päälle pelaavalta.

Jos kuitenkin haluaa viiniin satsata hieman enemmän, vaikuttaa elegantin hillitty mutta miellyttävän ryhdikäs Salmos kelpo ratkaisulta esimerkiksi joulupöytään.

Lyhyesti: Keskitäyteläinen, aromikas, paahteinen ja miellyttävän moniulotteinen Prioraton viini.

Arvio: Tyylikäs – viinissä on kypsäksi ja paahteiseksi viiniksi oikein hyvin eleganssia ja tyyliä, mutta toisaalta myös sopivasti voimaa. Varsin fiini paketti.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (20,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Don David Malbec Reserve 2009

Don David Malbec Reserve 2009

• Valmistaja: Michel Torino
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Argentiina
• Alue: Salta, Valle de Cafayate
• Rypäleet: Malbec (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,90e (Syksy 2011, Silja Lines) / 11,99e (Alko)
• Hinta nyt: 11,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Yhtyeemme kierrellessä kansainvälisiä vesiä Suomen ja Ruotsin välissä, valikoitui verovapaasta myymälästä seurueemme seurustelujuomaksi kehuttu argentiinalainen Don David Malbec.

Viinin väri on Malbeceille tyypillisesti todella tumma, lähes musta. Tuoksu on kevyen mustaherukkainen ja karhunvatukkainen, yleisesti kuitenkin melko hillitty.

Suoraan avaamisen jälkeen viinin maku oli suht voimakas, mutta yllättävän ohut ja lyhyt. Yleisvaikutelma viinistä oli raa'an kitkerähkö, mausteinen, keskihapokas ja verinen. Jälkimaku oli melko pitkä mutta ohuehko ja melko vetinen. Tanniinit olivat lukemistani arvosteluista poiketen mielestäni melko vähäisiä eivätkä niin kovin ponnekkaita. Noh, viini tuntuu kaikesta päätellen olevan sulkeutunut ja täten avautumisen tarpeessa, joten annetaan sille aikaa tunti pari.

Odotuksen jälkeen tuoksu onkin yllättäen kovin antelias; mausteinen jossa seassa kypsää marjaa. Maku on täyteläisempi ja selvästi pidempi. Yleismaku on melko täyteläinen, kuiva, tumman hedelmäinen mutta edelleen melko tiukka, persoonallisen maamainen, tamminen ja lämmin. Viini on silti hieman turhan rustiikkisenkarhea sellaisenaan nautittuna seurustelujuomana ja melkeinpä huutaa punaista lihaa ohelleen.

Don David vaatii selvästi pidemmän dekantoinnin, sillä viini tuoreeltaan pullosta on täysin toisenlainen verrattuna samaan nesteeseen paria tuntia myöhemmin. Odotus palkitsee selvästi.

Monopolin hinnoittelulla viini saa hinta-laatu-suhteekseen heikohkon OK:n, eli se on jotakuinkin hintansa väärti. Allekirjoittanut kun sen sijaan osti viinin Siljan verovapaasta myymälästä varsin kohtuulliseen 7,90 euron hintaan, kipuaa hinta-laatu-suhde vähintään pykälän ylöspäin.

Lyhyesti: Tiukka, tamminen ja kulmikkaankarhea, dekantointia vaativa punaviini mediumkypsälle grilliruoalle.

Arvio: OK – viini on toisaalta melko yksiuloitteinen ja tiukka, mutta toisaalta toimiva valinta grilliruoan kanssa sekä selvästi asteen verran omaperäisempi esitys keskimääräiseen argentiinalais-Malbeciin verrattuna.

Hinnan (11,99) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (7,90) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Mayor de Castilla Gran Reserva 2004

Mayor de Castilla Gran Reserva 2004

• Valmistaja: Garcia Carrión
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,49e (Espanja)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa) / 9,00e + postikulut (Garcia Carrión)

kuva: garcia carrión

Mayor de Castilla oli ystäväni Espanjantuliainen, joka tuli korkattua ja kokeiltua illanistujaisissa. Pullo oli kuulemma löytynyt varsin kohtuulliseen 9,49 euron hintaan paikallisesta ruokakaupasta.

Viinin tuoksusta nousee nenään tuntuvaa tallinpohjaa ja yleisvaikutelmaltaan viinin tuoksu on muheva ja ronski. Väri on todella syvän punainen ja läpinäkymätön, himmeässä valaistuksessa juoma näyttääkin lähes mustalta.

Suutuntuma on todella paksu, lähes pureksittavan täyteläinen ja hyvin mehukas. Maku on runsas ja intensiivinen, kypsän hedelmäinen ja mukavasti kehittynyt. Aromit ovat hyvin perinteisen espanjalaisia; paahtuneita, tammisia ja rustiikkisia. Tammi maistuu vaniljaisena, mutta se ei kuitenkaan dominoi viiniä, vaan antaa muille aromeille tilaa pyöriä suussa.

Maussa maistuvat reilut, melkeinpä kireät hapot, sekä erittäin runsaat mutta pehmeät tanniinit, jotka ilman viinin kanssa syötävää hiukopalaa kuivaavat suun lähes väkisin.

Jälkimaku on pitkä, voimakas, puisevan tamminen ja kevyen bitterinen. Kokonaisuutena viini on aivan loistava, modernin mehevä Ribera del Duero, joka kruunaa varmasti minkä tahansa tuhdimman liha-aterian, mutta on aivan loistava valinta täyteläisten viinien ystäville seurusteluviininä.

Lisäksi suosittelen lämpimästi dekantoimaan viinin, sillä pullon pohjalle oli ehtinyt kerääntyä pieni sakkakerros reilun puolen vuosikymmenen kypsymisen seurauksena.

Viini löytyi hyvin kuluttajaystävälliseen hintaan Espanjan auringon alta, mutta koska kyseessä lienee tämän viinin ensimmäinen sikäläisille hyllyille saapunut vuosikerta, ei tuotetta ole varmasti vähään aikaan odotettavissa kotomaan monopolimme hyllyille. Toivon kuitenkin sydämestäni viinin saapuvan joskus tänne pohjolankin perukoille, ja toivottavasti myös järkevällä hintalapulla varustettuna. Joka tapauksessa, viini on loisto-ostos melkeinpä hintaan kuin hintaan, ja voin lämpimästi suositella jokaista Espanjaan matkaavaa viininystävää ostamaan laatikollisen tätä mukaansa. Toinen vaihtoehto on pistää tilaus vetämään suoraan valmistajalta. Paikallisella hinnoittelulla viinin hinta-laatu-suhteelle ei enää löydy superlatiiveja.

Lyhyesti: Uskomattoman paksu, mehukas, runsas ja kypsä hedelmäpommi Espanjasta.

Arvio: Täydellinen – viini ei yritä olla elegantti esitys, vaan hurmaa puhtaalla voimalla ja runsaudellaan. Mayor de Castillassa yhdistyy mahtavasti uuden maailman viinien muhevuus perinteisiin espanjalaisiin aromeihin ja viiniosaamiseen. Olen myyty.

Hinnan (9,49e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Ribera del Duero

Yleistä

Castilla y Leónin maakunnassa, Duero- eli Douro-joen ympärillä sijaitseva Ribera del Dueron viiniappellaatio on hyvin tunnettu ja arvostettu alue maailmanlaajuisesti. Tämä on kuitenkin hyvin uusi trendi viinimaailmassa, sillä vaikka Ribera del Duerossa on valmistettu viiniä useita tuhansia vuosia ja varsinaista viiniin keskittyvää viininviljelyäkin alueella on tehty jo lähemmäs tuhat vuotta, on Ribera del Duero ollut viinimaailman kartalla vasta 1970-luvulta lähtien.

Espanjan kenties tunnetuin ja arvostetuin viinitalo Vega Sicilia on sijainnut Ribera del Dueron alueella jo vuodesta 1864, mutta se oli käytännössä ainoa punaviineihin keskittynyt viinitalo alueella, jossa muuten valmistettiin pääasiassa yksinkertaisia Garnacha- (Grenache-) pohjaisia roséeviinejä. Vasta 1970-luvulla alueen viininvalmistus ryhtyi muuttumaan, kun alueelle Alejandro Fernández'n vastaperustama viinitalo Pesquera ryhtyi valmistamaan 100% Tempranillo-pohjaisia, tuhteja ja runsaan hedelmäisiä punaviinejä. Pesqueran kotimaisen ja kansainvälisen menestyksen seurauksena alueelle perustettiin runsaasti uusia viinitaloja 80- ja 90-lukujen aikana ja viinien laatujen takaamiseksi Ribera del Duero sai oman DO-appellaationsa vuonna 1982. Ribera del Duero nauttii yhä edelleen kasvavasta suosiosta.


Rypäleet

Ribera del Dueron viinit ovat pääasiassa Tempranillosta valmistettuja (rypäle tunnetaan paikallisesti nimellä Tinto Fino), mutta viineihin saatetaan sekoittaa myös Grenachea (paikallisille Garnacha), sekä pienempiä määriä Cabernet Sauvignonia, Malbecia tai Merlot'ta.

Alueella valmistetaan myös valkoviinejä, mutta pääasiassa ainoastaan paikalliseen kulutukseen. Ainoa sallittu valkoinen rypäle on Albillo.


Viinityylit

Ribera del Dueron viinejä valmistetaan melko lailla lähellä sijaitsevan Riojan punaviinien hengessä, mutta Ribera del Duerot ovat pääasiassa Riojalaisia viinejä tuhdimpia, muhkeamman hedelmäisempiä ja hieman lähempänä uuden maailman kypsän hedelmäistä henkeä. Kuitenkin sekä Riojalaiset että Ribera del Dueron viinit ovat usein erittäin kypsytyskestäviä ja tanniinisia ja saattavat kypsyä suotuisasti jopa useampien vuosikymmenten ajan.

Alueen kuuluisimmat viinit ovat Vega Sicilian Unico ja Alejandro Fernández'n Tinto Pesquera.

• Unico on pääasiassa (n. 80%, vuosikerrasta riippuen)Tempranillosta valmistettu viini, johon usein sekoitetaan pieniä määriä ns. Bordeaux-blendistä tuttua Cabernet Sauvignonia. Unicoa kuvaillaankin Bordeaux'laisten viinien kypsempänä ja paahtuneempana etelänserkkuna. Unicoa kypsytetään yleensä vähintään 10 vuotta ennen sen päästämistä markkinoille, mutta viinitalo on saattanut kypsyttää viinejään tätäkin kauemmin. Huonoina vuosikertoina viinitalo saattaa jättää valmistamatta Unicoa ollenkaan. Lisäksi Vega Sicilia valmistaa viinistä 5 vuotta kypsytettyä versiota, "Valbuena 5°", jota pidetään Unicon edullisempana (ns. second wine) -versiona.
• Tinto Pesquera on perinteisesti 100% Tempranillosta valmistettu kypsän mehevä, tuhti, tamminen ja roteva kulttiviini, jolla Ribera del Dueron alue nousi viinimaailman tietouteen.

Laatuluokitukset

Ribera del Dueron viinit jaetaan neljään eri laatuluokkaan:

• Ribera del Duero – Alle vuoden tammitynnyrissä kypsytetty viini, jonka rypäleet on kasvatettu Ribera del Dueron viinialueella.
• Crianza – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään kaksi vuotta ja josta vähintään vuosi on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein melko nuorekas ja pääasiassa tarkoitettu nuorena juotavaksi, vaikka laadukkaat Crianzat saattavat kestää pidempääkin kypsytystä.
• Reserva – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään kolme vuotta ja josta vähintään vuosi on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein kypsyneen oloinen, aromikas ja tyylikäs. Tammi maistuu selvästi, mutta viinissä on myös melko runsaasti hedelmäisyyttä. Kestää kypsytystä.
• Gran Reserva – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään viisi vuotta ja josta vähintään kaksi vuotta on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein melko ronski ja monesti tammen aromit hallitsevat viiniä; useat pidempään Gran Reservat saattavat olla paahtuneen hedelmäisiä sekä melko puisia maultaan. Monilla viineillä on hyvä kypsytyskestävyys.

Comportillo Gran Reserva 2001

Comportillo Gran Reserva 2001

• Valmistaja: Bodegas Ontañon
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Baja
• Rypäleet: Tempranillo (95%), Grenache (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: n. 7,50e (Syksy 2011, Espanja)
• Hinta nyt: 198,00 SEK (~22,06e, Kesäkuu 2012,
  Systembolaget, beställningssortiment)

kuva: bodegas ontanon

Korkin alta paljastuva tuoksu on todella runsas, punamarjainen, kevyen maamainen ja vaniljaisen tamminen. Rustiikkisuus ja tammi osoittavat siis hyvin tyypillistä Riojaa löytyvän pullosta.

Maku on hieman kevyempi mitä tuoksu antoi odottaa, mutta suutuntuma on kuitenkin pyöreän täyteläinen. Raikkaan hapokkaassa ja miellyttävän marjaisessa maussa on havaittavissa myös kevyttä vaniljaista tammisuutta sekä lähes hikistä eläimellisyyttä.

Tanniineja ei ole kovinkaan runsaasti ja ne, jotka lopulta tuntuvat, ovat silkkisen pehmeitä ja ystävällisiä. Jälkimaku on pitkä, hapokas ja kevyn karpaloinen.

Yleisvaikutelmana viini on hyvin kehittynyt, melko mehukas ja viehättävän maalaishenkinen. Vaikka maku ei varsinaisesti hyökkää naamalle, on viinissä selvää riojalaista, viiksekästä röyhkeyttä.

Alkon valikoimasta viiniä ei lödy, vaan viini oli tarttunut ostajan mukaan reilun seitsemän euron hintaan espanjalaisesta ruokakaupasta. Tällä hinnalla viinin hinta-laatusuhde rikkoo kaikki tunnetut asteikot. Sen sijaan naapurivallan Systemistä viiniä kyllä löytyy, mutta vasta n. 22 euron hintaan, jolla viinin hinta-laatusuhde humahtaa juuri ja juuri OK-tasolle – viini on siis siellä suomalaisen viinihinnoittelun viitekehyksessä jotakuinkin hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Hyvin tyypillinen, ryhdikkään röyhkeä riojalainen, joka toimii oikein erinomaisesti niin seurusteluviininä kuin kypsän punaisen lihan tai juustojen kanssa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on oikein tasapainoinen, eikä siitä tunnu heikkoja kohtia löytyvän.

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Hinnan (22,06e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Fog Head Reserve Pinot Noir 2008

Fog Head Reserve Pinot Noir 2008

• Valmistaja: Delicato Family Vineyards
• Tyyppi: Punaviini, AVA Monterey
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, Central Coast, Monterey
• Rypäleet: Pinot Noir (84%), Durif (11%), Merlot (3%), Syrah (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,98e (Syyskuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Luonnonkorkin alta paljastuu hailakan punainen, kepeästi läpinäkyvä viini, joka tuoksuu vadelmalta, puolukalta sekä tammelta, joka tyylikkäästi tasapainottelee vaniljaisuuden ja puisevuuden välissä olematta selvästi kumpaakaan.

Maku on selvästi keveä, mutta runsaan aromikas. Maussa on hieman Bourgognen hengessä käytetty hillitysti mutta kuitenkin havaittavasti tammea, joka komppaa hyvin vadelma- ja punaherukkamaista hedelmäisyyttä tuoden viinille hentoa leveyttä ja täyteläisyyttä. Tanniineja ei ole juuri ollenkaan, mutta happoja varsin kohtuullisesti. Pinot Noiriksi viini on keskimääräistä kevythappoisempi, mutta on kuitenkin perusviiniä selvästi hapokkaampi. Toisin sanoen aivan rasvaisimmille ruoille viini ei todennäköisesti sovi, mutta toisaalta on loistava pinot sellaisenaan nautittavaksi seurusteluviiniksi.

Suutuntuma on todella pyöreä ja miellyttävä. Kokonaisuus on runsas ja mehukas olematta käytännössä yhtään hillomainen (jota viinin kotimaan perusteella jo vähän ehdinkin pelätä.) Viinissä käytetyt muut lajikkeet tuovat ryhtiä ja runsautta viiniin, mutta antavat päälajikkeen Pinot Noir'n hallita viiniä tyylikkäästi.

Jälkimaku on kevyen vadelmainen, mausteinen ja melko lyhyt. Tästä huolimatta kokonaisuus on hyvin miellyttävä ja positiivinen yllätys uuden maailman Pinot'ksi. Kyseessä on siis enemmän tyylikäs mutta mutkaton seurustelupinot kuin elegantti ja herkkä burgunderipinot ruoan seuraksi. Hinta on laatuun nähden juurikin kohdallaan – enempää ei kannattaisi maksaa, mutta toisaalta rahalle saa sopivasti vastinetta.

Lyhyesti: Mehukas ja helppo, mutta sopivan elegantti Pinot, joka sopii paremmin seurusteluun kuin ruoan kylkeen.

Arvio: Miellyttävä – viini ei saavuta perinteisten laatu-Pinot'den eleganssia, mutta vastavuoroisesti ei myöskään kaipaa ruokaa pehmittämään usein Pinot Noiriin yhdistettyä tiukkaa hapokkuutta.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.