Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.10.12

Blecua 2001

Blecua 2001
  • Valmistaja: Viñas del Vero
  • Tyyppi: Punaviini, DO Somontano
  • Maa: Espanja
  • Alue: Aragón, Somontano
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Grenache, Merlot, Tempranillo
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 62,00e (Syyskuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Olisi mennyt täysin ohi suun tämäkin viini Mikä viini -tapahtumassa, ellei ystävällinen tuttuni olisi tullut hehkuttamaan tätä viiniä maasta taivaisiin. Piti siis seurata hehkutusta sen alkulähteille, Viñas del Veron ständille.

Blecua on siis jonkin sortin Superespanjalainen – viini, jota on tehty vasta vuosikerrasta 1997 eteenpäin, mutta joka on hyvin lyhyessä ajassa kerännyt ympärilleen melkoisesti hypeä, hehkutusta ja arvostusta. Esimerkiksi juuri kyseessä olevaa Blecuan vuosikertaa 2001 moni arvostelija pitää yhtenä Espanjan parhaista viineistä. Tämä viini tulee Pohjois-Espanjasta, läheltä Ranskan rajaa, Pyreneiden vuoriston juurestam missä sijaitsee viiniin käytetyt seitsemän Viñas del Veron parasta, vanhaa ja hyvin vähäsatoista tarhaa. Tarkkaa rypälesekoitusta en tälle vuosikerralle löytänyt, mutta ymmärtääkseni ensimmäinen vuosikerta oli 25/25/25/25-blend samoja rypäleitä mitä tästä viinistä löytyy. Nykyisin viini valmistetaan kypsyttämällä kaikkia, tarkasti valikoiduista rypäleistä tehtyjä viinejä aluksi 12 kuukautta erikseen uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, minkä jälkeen kypsyneiden viinien tason perusteella sekoitetaan lopullinen blend, jota kypsytetään edelleen 8 kuukautta lisää ranskalaisessa tammessa. Päästäkseen pulloon viini siis kokee kolminkertaisen valikoinnin: aluksi vain parhaat viinitarhat kelpaavat; niistä vain parhaat rypäleet; lopuksi vain laadukkaimmat tynnyrilliset käytetään.

Väriltään viini on hyvin tumman viininpunainen ja reunoille asti lähes läpinäkymätön. Tuoksu on todella tuhti ja mehevä, se tuntuu käytännössä vyöryvän lasista päin näköä. Tukevassa tuoksussa on makeata herukkahilloisuutta, kypsiä luumuja, karhunvatukkaa, vaniljaista tammea, lähi-idän mausteita ja paahteisuutta.

Ensimmäinen kirjoittamani huomio itse viinin mausta: "jestas sentään." Maku on siis todella runsas ja tuhti. Iso. Massiivinen. Ja kaikesta huolimatta myös uskomattoman tasapainoinen. Maussa on runsaasti kypsiä, tummia hedelmiä, mustaherukkaa, maustepippuria, vaniljaa, puista tammea. Kokonaisuus on lähes lihainen ja pullotus suodattamattomana tuntuu: viini on suutuntumaltaan pureskeltavan paksu ja uskomattoman täyteläinen. Hapokkuutta riittää sopivasti, mutta viinin varsinainen runko ja rakenne tulee lempeistä, mutta erittäin runsaista tanniineista. Yleivaikutelmaltaan viini on hyvin moderni, todella massiivinen konsentraatiopommi ja silti varsin säväyttävä. Iästään huolimatta viini on erittäin nuoren oloinen, ikä ei tunnu, näy tai maistu vielä missään.

Erittäin pitkä jälkimaku on keskimakua selvästi kuivempi, tuntuvan herukkainen, nahkainen, karvaan yrttinen ja tumman suklainen sekä hennosti vaniljaisen tamminen.

Viini on todella iso ja kypsänmakeakin, mutta silti mielestäni todella hyvä ja ylipäänsä varsin vaikuttava. Tyylillisesti se on kuitenkin hyvin moderni ja lähempänä uutta maailmaa kuin Espanjaa, joka vain vilahtelee paikka paikoin hentoisena taustavireenä, minkä vuoksi aluksi mietin että miksi tällaista viiniä pitää tehdä perinteikkäässä Espanjassa. Sitten rupesin miettimään, että vastaani kyllä ei ole tullut ensimmäistäkään yhtä vaikuttavaa "kansainvälistä" viiniä uudesta maailmasta, joten kaipa viini ihan perustellusti saa tulla sieltä Espanjasta, vaikkei varsinaisesti espanjalaiselta vaikutakaan. Ja ihan perustellusti viini on hehkutuksensa ansainnut. Upea tuotos.

Kun kyselin esittelijältä viinin kypsytyskestävyydestä, hän sanoi ettei osaa oikein sanoa. Melko vähän aikaa sitten hän oli maistanut ensimmäistä vuosikertaa, eli 1997:ää, joka oli kuulemma vielä erittäin nuoressa tikissä, eli ei hirveästi eronnut tästä 2001:stä. Yleisesti vain totesi, että viinillä on helposti vielä useita vuosia, jopa useampi vuosikymmen edessään. Enpä olisi itsekään muuta osannut epäillä.

Lyhyesti: Erittäin suuri, tuhti, jopa massiivinen punaviini, josta löytyy paljon kaikkea – myös juuri tämänlaisessa viinissä elintärkeätä tasapainoa ja harmoniaa. Helpostilähestyttävä superviini jo nyt, mutta varmasti tulee kehittymään edukseen vielä vuosikymmeniä.

Arvio: Täydellinen – ollakseen uuden maailman tyyliin tehty konsentraatiopommi, on Blecua sanalla sanoen melko päräyttävä tapaus. Lainatakseni uudelleen havaintojani viinistä: "jestas sentään." Jos tällainen moderni viini onnistuu saamaan tällaisen reaktion positiivisessa mielessä, ollaan yleensä oikeilla jäljillä.

Hinnan (62,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Tottavie uskomaton viini! Mielestäni paras joka oli tarjolla Mikä viini! -messuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja syystä! Melko 50-50 tappelu tämän ja Bollinger Grande Annéen välillä, mutta uutena ja ennenmaistamattomana tapauksena tämä kyllä vei voiton kaikista. Punaviini puun takaa.

      Poista