Torres Gran Viña Sol 2011

Torres Gran Viña Sol 2011

• Valmistaja: Miguel Torres
• Tyyppi: Valkoviini, DO Penedès
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia, Penedès
• Rypäleet: Chardonnay (85%), Parellada (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,90e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 10,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Torresin Viña Solit olen aina, syystä tai toisesta, onnistunut niputtamaan niihin yhdentekeviin valkoviineihin, joita on turha lähteä edes maistamaan. Kuitenkin Torresin tilaisuudessa Ravintola Lasipalatsissa edessäni nökötti lasillinen Gran Viña Solia, joten kai sitä nyt kuitenkin oli maistettava.

Väriltään viini on kirkkaan kellanvihreä, taittuen ehkä himpun verran enemmän keltaiseen kuin vihertävään.

Tuoksussa on tuoretta omenaa ja vehreyttä, mutta sen vastapainona myös kermaisuutta ja kevyen toffeista tammea.

Viinin makumaailma on melko puhdas; seassa on tuoksuun nähden vain hyvin hillitysti kevyttä tammisuutta, joka tuo kokonaisuuteen varsin toimivasti kermatoffeisuutta ja hentoa vaniljaa. Yleisesti aromimaailmaa hallitsee Chardonnayn omenainen maku, jonka seassa on kevyttä appelsiininkuorta, yrttiä ja kukkia. Kokonaisuus on aavistuksen kypsänmakea, mutta myöskin sopivan hapokas ja raikas. Tammitetuksi Chardonnayksi yllättävän kepeä esitys. Balanssi on kunnossa ja kokonaisuus on varsin miellyttävä.

Jälkimaku on runsas, napakka, tuoreen hedelmäinen, raikkaan yrttinen, puhdaspiirteinen – eli tammi ei maistu – ja jopa voimakkaampi kuin itse keskimaku.

Olen varsin yllättynyt. Gran Viña Sol on varsin toimiva ja tasapainoinen valkoviini. Selvästikin Torresin yritys päästä kevyesti tammitettujen Burgundereiden hiekkalaatikolle (eikä esimerkiksi uuden maailman löysien hedelmävetoisten ja / tai tammipommien hallitsemille markkinoille), joka pärjää hintaluokka huomioon otettuna varsin näppärästi. Tammea on käytetty hyvin harkiten, Chardonnay on varsin raikasta ja puhdaspiirteistä, balanssi on varsin hyvin kohdallaan ja pieni määrä Parelladaa ei vesitä viinin Chardonnaysuutta, vaan päinvastoin, tuo siihen miellyttävää kepeyttä ja yrttisyyttä. Gran Viña Sol on varsin klassinen, kevyenpuoleinen ja tasapainoinen tammitettu Chardonnay. Tuskin tuo Chardonnay-harrastelijoille mitään uutta, mutta satunnaisia Espanjan valkoisia harrastaville viini on varsin näppärä, yleiskäyttöinen ruokapöytävalkkari. Ennakkoasenteeni osoittautuivat varsin vääriksi, sillä tämähän on kaiken kaikkiaan edullisen hintansa väärti esitys.

Lyhyesti: Hillitysti tammitettu, kevyehkö mutta miellyttävän aromikas, raikas ja tasapainoinen melkein-Chardonnay. Kannattaa nauttia hyvin viilennettynä ja pian korkkaamisen jälkeen ettei tammi pääse tulemaan liikaa etualalle.

Arvio: Hyvä – oikein miellyttävä ja taiten tehty Espanjan valkoviini – joita ei kyllä liiaksi Alkon valikoimassa ole. Melko turvallinen valinta monille mereneläville.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Torres Las Mulas Viognier 2011

Torres Las Mulas Viognier 2011

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Viognier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 9,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Toinen Miguel Torresin luotsaamassa Torres-tilaisuudessa esitelty valkoviini oli toukokuussa Alkon valikoimiin saapunut luomu-Viognier Torresin Chilen-osastolta.

Väriltään viini on kuulaan ja intensiivisen kellanvihreä. Tuoksu on hyvin trooppinen ja aromaattinen; päällimmäisenä löytyy kypsää omenaa ja kukkakauppaa, minkä alla on kevyt persikkainen ja päärynämehuinen pohjavire.

Maku on leveä, syvä, hyvin aromikas ja melko runsas. Mausta löytyy paljon kypsää omenaa, hieman lähi-idän mausteisuutta ja tuoreita trooppisia hedelmiä. Suutuntuma on pehmeähkö ja jopa kevyen öljyinen – osatekijänä saattaa olla korkeahko (14%) alkoholi, joka ei kuitenkaan muuten maistu tai tuo itseään esiin. Viini on melko hapokas, mutta runsaan aromikkuutensa vuoksi se ei ole erityisen kepeä, vaan ennemminkin keskiraskas.

Jälkimaku on lyhyehkö, mutta miellyttävä. Kielelle jää omenaa, hentoa ananasta, tuntuvampaa hapokkuutta ja aavistus mineraalisuutta.

Yleisesti Torresin Las Mulas on varsin kelvollinen ja toimiva perusvalkoviini. Se ei yritä olla ylitehty, överiaromaattinen ja -mausteinen Viognier, vaan sopivan tasapainoinen ja yleiskäyttöinen valkoviini. Ihan kelvollinen sellaisenaan seurusteluunkin, vaikkei kepeyden puutteensa takia varsinainen ykkösvalinta sellaiseksi. Sen sijaan se on oikein toimiva ja tasapainoinen valinta esimerkiksi runsaammille salaateille tai aasialaistyyppisille kana- tai porsasruoille. Assez bien, kuten fransmanni sanoisi.

Lyhyesti: Miellyttävä, tasapainoinen ja yleiskäyttöinen luomu-Viognier Chilestä.

Arvio: Erittäin hyvä – on tämä parhaita Torresin valkoviinejä, mitä on tullut maistettua. Ja myös parhaita uuden maailman Viognierejä. Vahvistaa käsitystäni siitä, että Chile on omaan makuuni paljon parempi valkoviinimaa kuin punaviinimaa.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Torres Nerola White 2010

Torres Nerola White 2010

• Valmistaja: Miguel Torres
• Tyyppi: Valkoviini, DO Catalunya
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia
• Rypäleet: Xarel•lo, Grenache Blanc
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: torres

Kuluvan kuun alkupuolella yksi Espanjan – ja myös koko maailman – suurimpia viinipersoonallisuuksia, Miguel Torres, tuli Sangre de Toron 40-vuotisen Suomen-taipaleen kunniaksi esittelemään viinejään Helsinkiin pieneen tilaisuuteen Ravintola Lasipalatsissa. Tilaisuuden ensimmäinen esitelty valkoviini oli valkoinen Nerola. Vaikka Torresin viinitalo on viimeisen 20 vuoden aikana pyrkinyt olemaan käyttämättä torjunta-aineita tarhoillaan, on Nerola talon ensimmäinen luomustandardit täyttävä, sertifioitu luomuviini.

Väriltään viini on puhtaan viherkeltainen. Tuoksultaan Nerola on yllättävän vivahteikas ja pirteä: yleisvaikutelmaa hallitsee vehreä sitruksisuus, greippisyys ja sauvignonblanc-mainen hento herukanlehtisyys; alla piilee miellyttävää aniksisuutta sekä kepeästi tammea, joka tuo tuoksuun mukavasti leveyttä peittämättä mitään tai tekemättä yleisvaikutelmaa tunkkaiseksi.

Suussa viini on lempeän pehmeä ja keskitäyteläinen eikä maku oikein seuraa tuoksua. Maku on kypsän greippinen, kevyen persikkainen, fenkolinen ja tuoksua selvemmin toffeisen tamminen. Keskihapokas rakenne ei tunnu jaksavan tuoda makuun sellaista puhtia ja raikkautta, mitä tuoksu vihjaili. Kokonaisuus on hieman yllätyksetön ja tyyliltään loppujen lopuksi melko massoihinvetoava.

Jälkimaku on lyhyehkö ja vaatimaton, mutta keskimakua pirteämpi, tuoreen hedelmäinen ja mukavan raikas.

Tuoksu lupasi selvästi tässä viinissä parempaa. Miellyttävän persoonallinen ja raikas tuoksu johdattikin melko vaisuun ja yllätyksettömään perusvalkkariin. Viini on ihan maistuva, mutta hyvin ennalta-arvattava perusviini arkisille, riisipohjaisille ruoille tai sellaisenaan siemailuun.

Lyhyesti: Pirteällä ja mielenkiintoisella tuoksulla varustettu tylsähkö ja melko tamminen perusluomuvalkkari.

Arvio: Keskinkertainen – harvoin viinin tuoksu onnistuu lataamaan näin kovat odotukset, jotka maku onnistuu kaatamaan. Ilman tuoksun luomia odotuksia viini on hieman parempi tapaus, mutta silti turhan tamminen ja vetelä makuuni.

Hinnan (14,25e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château Cap de l'Ousteau 2008

Château Cap de l'Ousteau 2008

• Valmistaja: Château Cap de l'Ousteau
• Tyyppi: Punaviini, AOC Haut-Médoc
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot, Petit Verdot
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,20e / 12 cl (Lokakuu 2012, Café Strindberg, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: redmart

Syys-lokakuun vaihteessa rakas äitikultani halusi viedä poikansa lounastamaan Helsingissä, joten päädyimme pikaisen pohdinnan perusteella kahvila Strindbergin yläkerran viihtyisään kirjastokahvilaan. Siellä tilasin Bellmanin pyttipannun ja lasillisen minulle entuudestaan täysin tuntematonta punaista Bordeaux'ta. Pikainen Googlaaminen paljastaa viinin hinnaksi kotimaassaan n. 6-8 euroa, mikä ei kyllä kerro juurikaan vielä paikallisesta hintatasosta. Muualta maailmasta kun koettaa hintoja löytää, tulee tuloksia melko vähän, mutta keskiarvo näyttää pyörivän n. 11-14 euron tuntumassa – tosin pääasiassa Suomea alhaisemman verotuksen maissa. Eli hinta ei ole aivan halvimmasta päästä, mutta kun ottaa huomioon kahvilan sijainnin, puitteet ja yleisen hintatason (piccolo-pullo mustaa Freixenetiä 16e!), on viinin hinta sittenkin ihan sellainen, että sitä kehtaa tilata lasillisen kokeeksi.

Väriltään viini on hyvin tumma, syvä ja melko läpinäkymätön. Värin sävy on vielä hyvin nuorekkaan sinipunainen.

Viinin tuoksu on hyvin runsas, antava ja tumman ja kypsän marjainen. Pinnassa on erityisesti créme de cassista, mutta myös hennon märkää metsäisyyttä.

Maultaan viini on tumman marjaisa, luumuinen, mehevä, melko makean tamminen ja maukas. Suutuntuma on melko täyteläinen, kevyen havaittavasti tanniininen ja keskihapokas. Rakenteessa ei ole varsinaista raikkautta tai keveyttä, mutta paketti on hyvin balanssissa ja kokonaisuus on miellyttävän pehmeä ja harmoninen.

Keskipitkä jälkimaku on herukkainen, kevyen suklainen ja lempeä.

Kokonaisuutena Cap de l'Oustau ei ole erityisen kummoinen Médoc, mutta palikat ovat paikallaan ja viini toimii, joten lopputuloksena on ihan maukas perus-Bordeaux, joka toimi moitteettomasti tasokkaan pyttipannun kanssa, mutta oli erityisen mukava ihan sellaisenaan.

Lyhyesti: Ehkä hieman yllätykseton perustason Médoc, mutta sellaiseksi varsin toimiva ja tasapainoinen. Kelvollinen seurusteluviini ja hyvä perusviini arkiruoille.

Arvio: Miellyttävä – pehmeä ja maukas perus-Bordeaux. Ei tämä erityisesti mieleen jää, mutta eipä tästä kyllä myöskään mitään pahaakaan keksi.

Hinnan (11,20e) ja laadun suhde: Café Strindbergillä 12cl lasillinen oli (puitteet huomioonottaen) varsin kohtuullisen hintainen.

Henri de Villamont Chassagne-Montrachet 2009

Henri de Villamont Chassagne-Montrachet 2009

• Valmistaja: Henri de Villamont
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Chassagne-Montrachet
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Chassagne-Montrachet
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 39,80e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 40,70e (Tammikuu 2014, Alko)

Viime kuussa Alkon valikoimat kasvoivat kahdella Côte de Beaunen laadukkalla valkoviinillä; yhdellä Puligny-Montrachet'lla ja yhdellä Chassagne-Montrachet'lla. Vaikka molemmat näistä kylistä tuottavat erittäin arvostettua viiniä, lienevät ne kuitenkin tunnetuimpia erityisesti näiden kylien rajalla sijaitsevasta, Grand Cru -tasoisesta Montrachet'n viinitarhasta, jonka Chardonnay-rypäleistä valmistettua valkoviiniä pidetään yhtenä maailman parhaista, ellei jopa parhaana.

Chassagne-Montrachet'n muut viinit tehdään pääasiassa samalla lailla kuin itse Montrachet'n viinit: Chardonnaysta ja tammessa kypsyttämällä. Ostamalla Montrachet'n sijaan perus-Chassagne-Montrachet'ta, jää paitsi ylivertaisena pidetystä Montrachet'n terroirista ja vanhojen köynnösten tuottamasta intensiivisestä viinistä, mutta samalla lompakkoon tulee n. 100-1000 euroa pienempi lovi. Eivätkä nämä kylien "perus"-viinitkään nauti arvostusta ihan sieltä pienimmästä päästä.

Väriltään Henri de Villamontin Chassagne-Montrachet on melko kellervä, seassa on kevyen vihertävä juonne. Viinin 11 kuukautta pienissä tammitynnyreissä tulevat tuoksussa selvästi esiin: päällä on kermatoffeeta, voita, puista tammea ja vasta niiden alla on kypsää omenaa ja hentoa keltaluumua. Kokonaisuus on hyvin runsas, mehevä ja kutsuva.

Runsas maku jatkaa tyylikkäästi siitä mihin tuoksussa jäätiin: suutuntuma on leveä, pehmeä mutta ryhdikäs ja tasapainoinen. Makumaailmassa on ananasta, tuoretta omenaa, trooppisuutta, erinomaisesti integroitunutta mausteista tammisuutta ja voimaisuutta. Yleisvaikutelmalta on hapokkaan ryhdikäs, mutta samalla niin runsas, että viini vain liukuu silkkisesti kielellä.

Jälkimaku on hento mutta pitkänpuoleinen. Tammisuus maistuu hetken puisena mausteisuutena, mutta sitten trooppinen hedelmäisyys saapuu framille ja loppusilaus muuttuu makeaksi, lähes hedelmäkarkkiseksi, jättäen tyylikkäälle viinille hieman erikoisen loppuhuipennuksen. Jääköön maistajan päätettäväksi onko tämä tyylirikko vai huvittava kuriositeetti – itselle tämä ainakin toi sopivasti huumoria muuten kovin vakavamielisen oloiseen viiniin.

Kokonaisuus on varsin tyylikäs ja runsas, ilman että sorrutaan minkäänlaiseen liioitteluun. Vaikka uusi maailma hallitsee tammitettujen Chardonnay-viinien myyntiä määrällisesti, löytyy todella harvoin uudesta maailmassa yhtä tyylillä tammitettuja Chardonnay-viinejä kuin Burgundista. Tässäkin viinissä on tammea ja paljonkin, mutta toisin kuin monessa uuden maailman tammipommissa, tässä se on juuri erinomaisesti balanssissa hedelmän kanssa (eli hedelmä maistuu tammen alta, mutta samalla hedelmä ei peitä tammea, jolloin tammi ainoastaan tekee hedelmästä tunkkaisen ja väsyneen oloista) ja loistavasti integroituneena kokonaisuuteen – on vaikeata erottaa missä tammen aromit loppuvat ja hedelmä alkaa.

Viinipullolla on kyllä hintaa, mutta tyyliä ja eleganssiakin löytyy pienen kylän verran. Silti viini ei vaikuta sieltä ryhdikkäimmästä ja kypsytyskestävimmästä päästä, enkä uskaltaisi itse odottaa tämän viinin kanssa juurikaan 4-5 vuotta pidempään, sillä kokonaisuus on varsin kypsän ja helpostilähestyttävän oloisessa tikissä jo nyt – ja nelisen kymppiä on melko paljon nuorena juotavasta Burgunderista. HdV:n Chassagne-Montrachet on oikein upea ja vaikuttava valkoviini, mutta hinta-laatusuhde kiikkuu OK:n ja heikon välillä, kallistuen himpun verran jälkimmäisen suuntaan.

Mutta jos nytheti kaivataan tyylikästä Beaunea ruokapöytään, on tämä varmempi ratkaisu kuin Seguin-Manuelin uutuus.

Lyhyesti: Tyylikkään tamminen, runsas, ryhdikäs ja elegantti Côte de Beaunen valkoviini niin fiinien ruokien kanssa kuin puhtaaseen nautiskeluunkin.

Arvio: Tyylikäs – varsin upea, tasapainoinen ja vivahteikas tammitettu Chardonnay. Kokonaisuus vaikuttaa enemmän nuorena juotavalta kuin pitkää säilytystä kaipaavalta.

Hinnan (40,70e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Jacob's Creek Grenache Shiraz 2010

Jacob's Creek Grenache Shiraz 2010

• Valmistaja: Jacob's Creek / Orlando Wines
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: South Eastern Australia
• Rypäleet: Grenache, Syrah
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,00e / 12 cl (Syyskuu 2012, Rotterdam), 9,18e (Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Kerran Kampin oluthuone Rotterdamissa pyörähtäessäni tuli testattua jälleen yksi Australian ihmeistä, joka löytyy myös Alkon perusvalikoimasta: Etelä-Rhônen viinien kanssa flirttaileva Jacob's Creek Grenache Shiraz. En löytänyt mistään tietoa rypäleiden syhteesta viinissä, mutta koska kyse on uuden maailman viinistä, villi veikkaukseni menisi dynaamisen 50-50 blendin suuntaan.

Viinin väri on syvä ja melko läpinäkymättömän rubiininpunainen.

Tuoksu on mehevä ja tummanpuhuva, siinä on mansikkaisuutta, kevyen pippurista mausteisuutta ja makeata kuningatarhilloisuutta.

Maultaan Grenach Shiraz on mehevä ja melko hilloinen. Viini ei ole erityisen runsas, mutta koska se ei ole myöskään kovinkaan hapokas tai rakenteikas, on yleivaikutelma suuntäyttävän täyteläinen. Viini on melko pippurinen, tuoreen mansikkainen, makean vadelmainen, luumuinen, makean mausteinen, hennon savuinen ja aika lailla helppo. Pientä ryhtiä tuo melko tuntuva keskitanniininen puraisu.

Keskipitkässä jälkimaussa on pippurisuutta, paahdettuja mausteita ja kuivattua luumua. Yleisvaikutemaltaan viini on hyvin geneerinen aussipunaviini ja siksi tylsähkö. Aromimaailma on melko lailla ennalta-arvattava ja rakenne kovin hukassa, joten kovinkaan kaksisesta viinistä ei ole kyse. Kyllähän tällaista siemailee tai vaikkapa pistää jonkun arkisen grillipossun kumppaniksi ilman sen suurempia vastaväitteitä, mutta kyllä rahansa voi mielenkiintoisempiinkin viineihin hassata. Jopa tässä hintaluokassa.

Lyhyesti: Yllätyksetön, arkinen ja mehevänpuoleinen peruspunaviini Australiasta.

Arvio: Kehno – olisin arvioinut viinin "tylsäksi" tai "keskinkertaiseksi" muuten, mutta haukotuttavan ennalta-arvattavaa aromimaailmaa tukee (tai siis ei tue) niin heikko ja löysä rakenne, että arvio putoaa entisestään. Viini ei ole mitenkään pahaa, mutta kehno se mielestäni on.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Henri Bourgeois Petit Bourgeois Sauvignon 2011

Henri Bourgeois Petit Bourgeois Sauvignon Blanc 2011

• Valmistaja: Henri Bourgeois
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays de Loire
• Maa: Ranska
• Alue: Loire
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,98e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 11,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Tällä kertaa on pöydässä vanha tuttu: muutaman kerran aikaisemmin vastaan tullut Loiren Sauvignon Blanc alueen yhdeltä kuuluisimmista tuottajista, Henri Bourgeois'lta. Toisin kuin muut Bourgeois'n viinit, jotka pääasiassa tulevat joko Pouilly-Fumén tai Sancerren alueilta (tai Uudesta-Seelannista), on Petit Bourgeois ("Pikkuporvari") -sarjalaiset valmistettu rypäleistä, jotka ovat korjattu Loiren laakson rinteiltä noin yleisesti – ei miltään tietyltä appellaatiolta. Tämän takia nämä viinit ovat myös selkeästi huokeampia kuin vastaavat arvokkailta appellaatioilta.

Väriltään Petit Bourgeois on hailakan vihertävä. Tuoksussa paljon aromeja, joita voisi yhtä hyvin odottaa Pouilly-Fumén tai Sancerren Sauvignoneilta: vihreätä omenaa, herukanlehtiä, juuriselleriä, pistävää kissanpissaa ja hennosti tuoretta mustaherukkaa.

Maultaan Petit Bourgeois on melko intensiivinen mutta silti varsin kepeä; viinissä ei ole samanlaista leveyttä, runsautta ja täyteläisyyttä kuin Sancerren tai Pouilly-Fumén viineillä – todennäköisesti johtuen siitä, että Petit Bourgeois ei kypsy ollenkaan tammessa, vaan ainoastaan teräksessä hiivasakkojen kanssa. Maultaan viini on hyvin kuiva, hillitty, hennon mineraalinen ja vehreän ruohoinen; toisin kuin esimerkiksi Uuden-Seelannin Sauvignon Blanceissa, tässä viinissä ei niinkään ole hedelmiä. Hedelmäpuoli on ainoastaan hapokkaan sitrusmainen ja kevyen karviaismainen, joiden seassa on hennosti makeata valkoherukkaa. Kokonaisuus on varsin puhdaspiirteinen, kirpakan raikas ja hapokas, eikä jyrää vaan pysyy alusta loppuun hienostuneen hillittynä.

Jälkimaussa on raakaa karviaista, nokkosta, yrttiä ja voimakasta mineraalia. Yleisvaikutelma jatkuu kielellä pitkään.

Kokonaisuutena Petit Bourgeois on hyvin jees. Se on selvästi alkuperälleen uskollinen, hillitty ranskalainen Sauvignon, eikä uuden maailman tyyliin tehty valtava hedelmäräjähdys. Varsin kuiva, hillitty ja napakka kokonaisuus on varsin miellyttävä ja sopii monia liioitellun rehvakkaita uuden maailman Sauvignon Blanceja paremmin omiin mieltymyksiini. Viilennettynä ihastuttavan puhdaspiirteinen viini niin pastoille, salaateille tai mereneläville, kuin myös sellaisenaankin kuumana kesäpäivänä.

Lyhyesti: Kuiva, hillitty, aromikas ja vehreä vanhan maailman Sauvignon Blanc luotettavalta ja tasokkaalta tuottajalta.

Arvio: Erinomainen – varsin näppärä ja maukas arki-SB todella kohtuulliseen hintaan. Loistovalinta sellaisille, joita uuden maailman korostetun hedelmäiset Sauvignon Blancit rupeavat kyllästyttämään.

Hinnan (11,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cellier des Princes Châteauneuf-du-Pape Blanc 2010

Cellier des Princes Châteauneuf-du-Pape Blanc 2010

• Valmistaja: Cellier des Princes
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Châteauneuf-du-Pape
• Maa: Ranska
• Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Châteauneuf-du-Pape
• Rypäleet: Grenache Blanc (65%), Clairette (15%), Bourboulenc (5%), Roussanne (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 24,90e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 27,10e (Tammikuu 2014, Alko)

Nyt vuorossa viime keväänä Alkon valikoimiin saapunut hieman harvinaisempi tapaus: valkoinen Châteauneuf-du-Pape. Perusvalikoimaan kuuluu itseoikeutetusti useampi punainen CdP – onhan tämä alue Etelä-Rhônen kuuluisin ja arvostetuin yksittäinen appellaatio – mutta valkoisia näkee melko harvoin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Rhônen alue yleensäkin on keskittynyt lähinnä punaviineihin ja kuuluisia valkoviinejä tulee lähinnä Pohjois-Rhônesta. Esimerkiksi Châteauneuf-du-Papen alueella vain n. 5% koko tuotannosta on valkoviinejä, joten kaipa se on ymmärrettävää, ettei valkoisia Châteaunefeja, tai Rhônelaisia yleensäkään, Alkoon juurikaan päädy – tosin tuore uutuus Belleruche Blanc on varsin mukava yllätys. Vielä kun löytyisi muutama Pohjois-Rhônen valkoinen...

Mutta itse asiaan. Lasissa viini on väriltään hyvin hailakka, vetinen ja vain kevyesti vihertävä.

Heti korkatessa tuoksussa on lähinnä asetonia, kevyttä mausteisuutta ja marsipaania. Avauduttuaan tuoksu rehevöityy melkoisesti, tarjoten puolentoista tunnin dekantoinnin jälkeen hieman Soavemaista kypsää kriikunaa, hentoa päärynämehua, etäistä banaania, mantelia, leivosmaisuutta ja keväisiä kukkia. Vaikka alun marsipaanisuus on jäänyt taustalle, on asetonisuus kadonnut lähes kokonaan. Silti tuoksun selvä kriikunaisuus tai keltaluumuisuus on niin selvä tuoksussa, että maistamatta voisin veikata lasissa olevan Soavea. Tosin tuoksu on valkoviiniksi niin erikoinen, että sokkona maistettaessa veikkaus voisi mennä yhtä hyvin luumuisen Aussi-Shiraz'n suuntaan. Hämmentävää tavaraa.

Heti korkkaamisen jälkeen viinin makumaailma ei tarjoa juuri mitään. Maku on melko hajanainen ja hyvin neutraali. Yleisesti aromimaailma on rutikuiva ja muistuttaa lähinnä valkoista Havana Club -rommia, jossa on hennon hedelmäinen vivahde. Asetonisuus on tuntuvaa, minkä johdosta viini tuo mieleen lähinnä kynsilakanpoistoaineen. Juuri tämä sai viinin lentämään karahviin vajaaksi tunniksi ennen nauttimista.

Kun viiniin palataan kokkailun jälkeen on täysin toinen ääni kellossa. Hennon ja melko neutraalin aromin tilalla on selvää Etelä-Rhônen valkoviinien aromimaailmaa – josta on vaikeata saada otetta. Melkeinpä jokaisen valkoisen etelärhônelaisen kanssa olen todennut viinin maun olevan sellainen, että siinä on todella paljon kaikkea, mutta jokainen osa on niin pieni, että yksittäisiä komponentteja on hyvin vaikeata erotella. Yleisilmeeltään viini on kuitenkin melko suuri, leveä ja voimakas. Maku on melko kypsänmakeaan tuoksuun nähden yllättävänkin kuiva – jopa rutikuiva. Hedelmäisyys on trooppista, mutta tuoretta, tarjoillen mm. kriikunaa, ananasta, aprikoosia, mangoa ja päärynää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja tukevahkon alkoholinsa (14%) vuoksi hieman öljyinenkin, mutta viinissä on varsin hyvät hapot, minkä vuoksi viini ei koostaan huolimatta tunnu varsinaisesti raskaalta. Maku on varsin voimakas ja siinä on paljon syvyyttä, mutta myös napakkuutta ja eleganssia. Ainoastaan alkoholi puskee ajoittain hedelmän alta, mutta yleisesti pysyy hyvin aisoissa.

Pitkä jälkimaku on rutikuiva, heinäinen, bitterisyydessään kevyen yrttinen ja hieman kiniininen, sekä tuntuvan lämmin. Silloin tällöin tulee häivähdys tammista puisuutta tai pähkinäisyyttä, minkä vuoksi piti tarkastaa onko viini tammitettu – ja olihan se! Tai siis, hyvin pieneltä osin. 80% viinistä kypsytetään teräksessä hiivasakan kanssa ja vain 20% tammessa. Tammi siis todennäköisesti on antanut viinille enemmän syvyyttä ja rakennetta kuin aromia, sillä itse en erottanut tammea juurikaan muualla kuin jälkimaussa.

Tämä ei ollut kuitenkaan ensikosketukseni viiniin, sillä olin päässyt maistamaan jo viiniä pian sen jälkeen kun se saapui Alkon valikoimiin. Silloin viinistä jäi lähinnä mieleen vain voimakas asetonisuus ja alkoholi – johtuen siitä, että pullo oli korkattu vain hetki aiemmin. Luotin kuitenkin siihen, että kaapissani makoilevasta viinistä olisi enempäänkin, joten säästelin sitä kärsivällisesti sopivaa hetkeä varten.

Viini tulikin lopulta nautittua varsin syksyisissä merkeissä: kermassa haudutettujen suppilovahveroiden ja muhennettujen juuresten kera. Ruoan kermaisen paksu rakenne sai syötyä tehokkaasti viinin tuhtia alkoholisuutta kun taas viinin hapot onnistuivat leikkaamaan ja tuomaan sienten sekaan omaa persoonallista aromikkuuttaan. Onnistunut lopputulos vain vahvisti käsitystäni siitä, että viini on kärsivällisyydellä nautittava ruokaviini. Heti korkkaamisen jälkeen tai sellaisenaan viini on hyvin vaatimaton ja lähinnä pettymys, mutta taas tunnin odottelemalla ja sopivaa ruokaa viinin kanssa herkutellessa ei voi kuin hymyillä onnistuneelle lopputulokselle. Onhan 25 euroa suht tavallisesta – siis myös tasokkaasta – valkoisesta CdP:stä melko paljon, enkä todennäköisesti tule ostamaan viiniä uudelleen, mutta kokonaisuus huomioon ottaen ei hinta kyllä loppujen lopuksi kovinkaan kauhea ole. Hieman tavanomainen, muttei missään nimessä tylsä tai yllätyksetön Rhônen valkoinen ja varsin persoonallinen lisä Alkon valikoimaan.

Lyhyesti: Kohtuullista avautumista kaipaava tuhti, persoonallinen, hyvin kuiva ja melko alkoholinenkin Rhônen valkoviini.

Arvio: Tyylikäs – valkoviini, jossa kohtaavat ihastuttavalla tavalla runsaus ja tyylikäs. Cellier des Princesin valkoinen CdP on varsin onnistunut esitys Etelä-Rhônen (usein myös yliarvostetulta ja -hinnoitellulta) legendaarisimmalta alueelta.

Hinnan (27,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Brown Brothers Orange Muscat & Flora 2010

Brown Brothers Orange Muscat & Flora 2010

• Valmistaja: Brown Brothers
• Tyyppi: Jälkiruokaviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria
• Rypäleet: Orange Muscat (80%), Flora (20%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 12,98e (Syyskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 12,98e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: brown brothers

Viimeiseksi maistamakseni viiniksi Mikä viini -tapahtumassa jäi Brown Brothersin jälkiruokaviini, joka on valmistettu melko yllättävistä rypäleistä: pääasiallisena komponenttina toimii lähinnä pienessä osassa Yhdysvaltoja kasvatettu Muscat-rypäleen mutaatio, Orange Muscat, jota täydentää 20% Floraa – hybridilajiketta, joka on luotu risteyttämällä Gewürztraminer ja Sémillon.

Väriltään viini on, jälkiruokaviineille hyvin tyypillisesti, kullankeltainen. Tuoksu on hyvin raikas ja pirteä, aromipuolelta löytyy kukkeutta, aprikoosia, rusinaa, appelsiininkuorta, rusinaa ja simaisuutta.

Makealta maultaan viini seuraa melko paljon tuoksun jäljillä: on runsasta simaisuutta, kukkaisaa mausteisuutta, hunajaa, rusinaa ja ylikypsää aprikoosia. Suutuntuma on hyvin runsas, leveä, täyteläinen ja melko raskas. Kokonaisuus ei ole kovinkaan hapokas, minkä seurauksena runsaasta mausta puuttuu kaivattua intensiteettiä ja raikkautta.

Lyhyehkö jälkimaku on ylikypsän mehevä, kukkea, hunajainen ja appelsiininkuorinen.

Mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta viini jää melko yllätyksettömäksi perusesitykseksi. Aromipuolella ei tullut vastaan juurikaan mitään erikoista ja viinin rakenne taki kokonaisuudesta melko lattean. Orange Muscat & Flora on varsin tyypillinen ja yllätyksetön uuden maailman jälkiruokaviini, joka maistuu ihan hyvältä ja hoitaa varmasti hommansa ongelmitta, mutta ei tuo varsinaisesti mitään uutta tai mielenkiintoista.

Lyhyesti: Perusmaukas mutta melko rakenteeton ja yllätyksetön jälkiruokaviini. Paljon ylikypsää hedelmää ja makeata simaisuutta ilman tuoretta raikkautta vastapainoksi.

Arvio: Keskinkertainen – eipä tätä maistelemalla hullua hurskaammaksi tule. Paitsi jos kivennäisvettä heittää sekaan, voi leikkiä hörppivänsä erikoista simaa.

Hinnan (12,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Brown Brothers Chenin Blanc 2011

Brown Brothers Chenin Blanc 2011

• Valmistaja: Brown Brothers
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria
• Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6e / 12 cl (Syyskuu 2012, Rotterdam)
  10,64e (Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 11,24e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: wennerco

Brown Brothersin valkoinen Chenin Blanc Alkon tilausvalikoiman lisäksi monista S-ryhmän olutbaareista. Itse olen bongannut viinin mm. Kampin Rotterdamista. Chenin Blanc tunnetaan parhaiten Loiren laaksossa tuotettuna monipuolisena viininä, josta tehdään niin kuivia kuin makeampiakin valkoviinejä, jälkiruokaviinejä tai jopa elegantteja kuohuviinejä. Kuitenkin viime aikoina rypäle on tullut jopa Ranskaa kuuluisammaksi Etelä-Afrikan viininä, jossa sitä valmistetaan selvästi hedelmäisemmällä tyylillä, jopa karkkiseen esanssisuuteen asti, minkä lisäksi useita viinejä kypsytetään uusissa tammitynnyreissä. Muualla uudessa maailmassa, kuten esimerkiksi Australiassa, josta tämä viini on peräisin, viinit valmistetaan pääasiassa samaan, korostetun hedelmäiseen tyyliin kuin Etelä-Afrikassa, verrattuna esimerkiksi Loiren elegantteihin ja kukkeisiin viineihin.

Väriltään viini on kellertävään taittuva ja melko neutraali. Tuoksu on melko hedelmäinen, hyvin kypsän omenainen ja päärynäinen, mutta muuten melko kevyt ja raikkaanpuoleinen.

Hentoon tuoksuunsa nähden viini on maultaan yllättävän voimakas, kuivahko tai puolikuiva (vaikkakin melkein kaikkialla puhutaan puolimakeasta – viinissä on 18 g/l jäännössokeria) ja leveä. Aromipuolella viinissä on erityisesti hapanomenainen, hennon pähkinäinen ja kevyesti hunajaan taittuva maku, jonka seassa on hentoa nallekarkkisuutta, hieman karheaa mausteisuutta, hyvin voimakasta kukkaisuutta ja kevyen kiniinistä karvautta. Keskitäyteläinen suutuntuma on melko hapokas muttei aromiensa vuoksi erityisen raikas.

Jälkimaku on melko kukkea ja mausteinen, rapsakan hapokas sekä lyhyehkö. Lopuksi viini jättää suuhun aavistuksen tanniinista kiristystä.

Viini on selvästi tehty Ranska takaraivossa, sillä viini ei ole monien uuden maailman Chenin Blancien tyyliin ylitsepursuavan nallekarkkinen ja trooppisen hedelmäinen, vaan seassa on paljon hienostunutta floraalisuutta, hunajaisuutta ja makeudelle hyvin vastapainoa tuovaa karvautta. Tästä huolimatta viini on mielestäni aivan liian raskas ja mausteinen ollakseen sellaisena kovinkaan miellyttävä – erityisesti kun viini on juoma-, ei ruokaravintolan listalla. Varsin erikoinen valinta ottaa näin tuhti valkoviini valikoimaan – todennäköisesti valintaa tehdessä on vain katsottu, että kyseessä on makeahko viini, eli se on hyvä ottaa niille, jotka eivät kuivista viineistä perusta. Omaan makuuni viini olisi ehdottomasti järkevämpi valinta esimerkiksi voimakkaasti mausteisen tai jopa tulisen aasialaisen ruoan kumppaniksi, sillä vain 12 cl lasillinen tätä viiniä pelkiltään rupesi jo hieman tökkimään. Enkä kuitenkaan makeita viinejä vierasta.

Lyhyesti: Puolikuivan ja -makean välimaastossa keikkuva voimakas, mausteinen ja melko hedelmäinen valkoviini.

Arvio: OK – viini oli positiivinen tapaus siinä mielessä, että odotin selvästi helpompaa, tylsempää ja simppelimpää hedelmäpommia, jollainen tämä viini ei kuitenkaan ollut. Vaikka kokonaisuus ei varsinaisesti jättänyt kylmäksi, ei se myöskään oikeastaan hetkauttanut juuri suuntaan tai toiseen.

Hinnan (11,24e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Catania Crianza 2009

Catania Crianza 2009

• Valmistaja: Viñedos y Bodegas Gormaz
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Crianza
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,62e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Aina kun kohdalleni siunaantuu tilaisuus maistaa Ribera del Dueroa, olen iloinen, sillä useimmiten Riberat ovat varsin positiivisia tapauksia. Monissa Riberoissa on hyvin paljon samaa perinteistä Espanjan henkeä kuin Riojan alueen viineissä, mutta hedelmä on niissä usein paljon muhkeampaa ja tammisuus hieman hillitympää balanssin ollessa monissa kohdallaan. Poikkeuksiakin toki löytyy niin Riberoista kuin Riojoista.

Väriltään Catania on hyvin tumman läpinäkymätön, sävyltään reunoille asti mustaan taittuvan viininpunainen. Tuoksu on hyvin tummanpuhuva, lihainen ja nahkainen. Seassa on kevyesti puista tammea ja tuoretta luumua.

Maku on makeankypsä, paahteinen, luumuinen, kevyen punamarjainen, viskisen tamminen ja jopa kevyesti pureksittavan paksu, mutta samalla myös hieman ohuehkon oloinen. Yleisvaikutelmaltaan viini on pehmeä ja helppo.

Lyhyehkö jälkimaku on mausteisen tamminen ja siinä korostuu keskimaussa taustalla piileskelleet tuoreet punaiset marjat.

Kokonaisuutena Catania on ihan maukas, mutta myös hieman simppeli ja turhan geneerinen nuori espanjalainen. Viinissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa ja se toimii ihan hyvänä yleisviininä, mutta siinä on melko vähän persoonallisuutta. Viini on ihan maistuva ja hyvin balanssissa, mutta jää taakse aiemmin tapaamistani Riberoista. Kelvollinen arkiviini perusruoille, ei sen kummempaa. Joskus sekin riittää.

Lyhyesti: Hyvin tyypillinen ja melko yllätyksetön perus-Ribera, josta löytyy espanjan paahteista aurinkoa, kypsää luumua ja tujua tammea.

Arvio: Keskinkertainen – hieman vaatimaton Ribera del Dueron viini, mutta varsin helppo ja tasapainoinen ruokaviini arkiaterioille.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Raimat Abadía Crianza 2008

Raimat Abadía Cabernet Sauvignon Tempranillo Crianza 2008

• Valmistaja: Raimat
• Tyyppi: Punaviini, DO Costers del Segre
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia, Costers del Segre
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (65%), Tempranillo (35%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 9,28e (Tammikuu 2014, Alko)

Blogistani löytyy jo aikaisemmin arvosteltuna tilausvalikoiman Raimatin hanapakkauksessa tuleva perus-Abadia, mutta tällä kertaa vuorossa on perusvalikoiman pulloversio, jonka etiketistä löytyy myös termi "Crianza", jonka perusteella voisi odottaa ainakin hieman erilaista tavaraa.

Väriltään viini on reunoille asti mustanpuhuvan punertava ja melko läpinäkymätön. Tuoksussa on mustetta, paahteisuutta, mansikkaa, kevyttä herukkaistuutta ja hentoa nahkaa. Tammisuus on esillä lähinnä makeana mausteisuutena. Kokonaisuus on melko moderninpuoleinen espanjalaiseksi.

Maultaan viini on mausteisen tamminen, makean kirsikkainen, herukkainen, tumman hedelmäinen ja yleisesti melko moderninpuoleinen ja nuorehko. Suussa pyöritellessä mukaan tulee myös puisuutta ja nahkaisuutta. Viinissä ei ole juurikaan tanniinisuutta, mutta happoja sopivasti. Silti kokonaisuus on melko helppo ja varsin tylsä.

Jälkimaku on lyhyehkö, lämmin ja nahkainen. Yleisaromi on selvästi kuivempi ja puisempi kuin keskimaku. Jälkimaku jatkuu keskipitkänä ja jättää melko karhean ja tympeän yleisvaikutelman.

Yleisesti viini on tylsähkö, moderninpuoleinen perusespanjalainen eikä mitenkään erityisen hyvä. En kyllä itse ostaisi. Plusmiinus euron hintahaarukalla saa kyllä paljon parempaakin Alkon Espanja-hyllystä.

Lyhyesti: Hyvin yllätyksetön eikä erityisen miellyttävä peruspunaviini Espanjasta.

Arvio: Tylsä – viinillä on melko vähän annettavaa. Kun espanjalaisesta punaviinistä siivotaan pois suuri osa espanjalaisuudesta, jää jäljelle melko vähän.

Hinnan (9,28e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Two Oceans Shiraz 2012

Two Oceans Shiraz 2012

• Valmistaja: Bergkelder
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 3,0
• Hinta arviointihetkellä: 28,70e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 29,90e (Tammikuu 2014, Alko)

200. punaviinin kunniaksi ensimmäinen arvostelu vuosikerrasta 2012! Ja tässä tapauksessa ei ole kyse vielä siitä perinteisestä "uuden sadon viinistä", eli Beaujolais Nouveausta, vaan ihan tavallisesta eteläisen pallonpuoliskon viinistä – siellä kun sato kylvetään edellisen vuoden loppupuolella ja korjataan alkukeväästä.

Arvostelussani Mezzacoronan Teroldegosta kerroin, kuinka saimme kutsun saapua syömään kun tuttumme halusi kokata liiat sienet ja riistat pois. Yksi tarjolla olevista viineistä oli aikaisemmin positiivisia mielikuvia luomaan onnistunut eteläafrikkalainen punaviini, Two Oceans Shiraz. Usein hanaviinit eivät ole juuri mistään kotoisin, sillä hanapakkauksiin yleensä pakataan viiniä alimmasta hintaluokasta (esimerkiksi tämä viini olisi pullohinnaltaan n. 7,20e...) ettei laatikoiden hinta karkaisi aivan naurettavuuksiin. Kuitenkin suhteellisesti halvasta hinnastaan huolimatta aina silloin tällöin vastaan tulee varsin kelvollisia BIB-tuotteita.

Väriltään viini on reunoille asti synkän mustanpunainen ja keskipaksu – läpinäkyvyyttä löytyy vain juuri ja juuri. Tuoksu osoittaa, että viini on Etelä-Afrikasta: lasista nousee kevyttä savuisuutta ja tervaa, mutta kuitenkin melko hillitynpuoleisesti. Seassa on myös makeata suklaisuutta, kypsää marjaisuutta ja hentoa lihaisuutta.

Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen ja pyöreä. Alkumaku on kevyesti kypsän makeahko, joka ehtii lähes pelästyttää viinin olevan geneerinen hillomehu, mutta pian suun täyttää kuivahko, pippurinen ja hennon savuinen yleisvaikutelma. Yleisvaikutelmaltaan viini on kevyen mansikkainen, etäisesti vaniljaisen tamminen ja pehmeähkö, mutta hanapakkausviiniksi miellyttävän luonteikas. Kovinkaan vaikea tapaus viini ei ole, mutta helpoksi perusviiniksi kuitenkin varsin toimiva tapaus. Tanniineissa löytyy jonkin verran, joten viini kaipailee maistellessa ruokaa vierelleen.

Keskipitkä jälkimaku on karvaan mausteinen, hennon tuoreen marjainen ja hieman ohuehko. Keskimaku on viinissä selvästi enemmän mielenkiintoa tarjoava osa-alue.

Erityisen kummoisesta viinistä ei ole kyse, mutta kun ottaa viinin litrahinnan huomioon, on Two Oceans varsin näppärä tapaus, eikä se juurikaan hävennyt muiden tarjolla olleiden punaviinien rinnalla. Melko helppoa perustavaraa, mutta sellaistahan yleensä kaivataan kun hanapakkauksen verran ostetaan, eikö totta? Kyseessä on kuitenkin ihan kelvollinen ja hyvin tehty punaviini, joka ei ole läheskään niin selkeästi kosiskelevaa uuden maailman hedelmävetoista tyyliä, kuin voisi pelätä. Näppärä valinta yleisviiniksi, jos tarjolla on jotain tuhdimpaa syötävää tai paljon grillattavaa.

Lyhyesti: Runsaan marjainen, kevyen savuinen, ryhdikäs ja tasapainoinen punaviini – erityisesti hanapakkaukseksi.

Arvio: Hyvä – "seitsemän euron" tuhdinpuoleiseksi uuden maailman viiniksi ihan toimiva esitys. Yksi parhaista Alkon punaisista BIBeistä.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Errázuriz Don Maximiano Reserve 2008

Errazuriz Don Maximiano Founder's Reserve 2008

• Valmistaja: Viña Errázuriz
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (84%), Carménère (8%),
  Syrah (5%), Petit Verdot (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: errázuriz

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että joka kerta tutustun mielenkiinnolla uusiin "Super-Chileläisiin", ja jotakuinkin joka kerralla viini on enemmän tai vähemmän pettymys. Jotkut ovat kyllä varsin kelvollisen oloisia, mutta sellaisten ongelmana on poikkeuksetta täysin naurettava, lähes aggressivinen hinnoittelu – miksi maksaisin täysin naurettavia summia melko tavanomaisesta, vaikkakin hyvintehdystä uuden maailman viinistä, jos samaan hintaan saa varsin loistavia, ikääntyessään vain paranevia italialaisia tai ranskalaisia? Ja jos sijoitusta kaipaa, lienee näiden viinien hinnalla usein samanhintainen Tignanello paljon luotettavampi ostos – se sentään nauttii kovan hintansa lisäksi sentään maailmalla tunnustetun statuksen asemasta.

Nämä ajatukset päässäni pyörien marssin Mikä viini -tapahtumassa Errázurizin ständille ja pyysin maistiaisen talon lippulaivaviiniä, viinitalon perustaneen Don Maximianon kunniaksi nimettyä, n. 20 kuukautta uudessa tammessa kypsytettyä Cabernet Sauvignon -vetoista Reserve-punaviiniä. Tämä Reserve / Reserva -termin käyttö jaksaa kyllä huvituttaa chileläisissä viineissä, sillä termillä ei ole maassa varsinaisesti mitään määritelmää, minkä lisäksi monesti sillä ei ole edes käytännön merkitystä – onpahan tullut tapauksia, joissa valmistusmenetelmällisesti "reserve" ja perusviini eivät ero juuri mitenkään, mille selityksenä oli Reserve-viinin "reserve-viiniltä odotettava makuprofiili." No just niin.

No mutta. Itse aiheeseen, eli Don Maximianoon. Väriltään viini on todella paksu ja käytännössä täysin läpinäkymättömän viininpunainen. Melkein jalat tutisevat, jos pelkästään ulkonäkö saa viinin näyttämään todella raskaalta.

Tuoksultaan viini on todella mehevä. Selvimpänä elementtinä on tuoretta Cabernet'n herukkaisuutta, mutta mukana on myös kevyttä (lue: ilahduttavasti odottamaani hillitympää) hilloista punamarjaisuutta, kevyesti makeaan vaniljaan taittuvaa tammea, savuisuutta ja mustikkaa.

Maku on paksu ja mehevä, mutta ilahduttavasti ja yllättävästi melko kuivahko. Aromipuolella on runsaasti, jopa massiivisesti mustaherukkaa, tupakkaa, puista tammea, luumua ja nahkaa, sekä melko runsaista tanniineista tulevaa bitteriä. Rakenne on todella helppo ja pehmeä, sillä happorakenne ei tunnu mitenkään kantavan näin massiivista runkoa. Edes tanniinien kanssa hapot eivät jaksa tuoda ryhtiä ja napakkuutta kokonaisuuteen.

Jälkimaku on keskimakua kypsemmän makeampi ja vaniljaisempi sekä melko lyhyehkö. Lisäksi kielellä häivähtelee hieman tummia hedelmiä ja leivontamausteita.

Ei tätä nyt oikein voi sanoa hedelmävetoiseksi viiniksi. Ei tämä ole edes hedelmävoittoinen viini. Tämä tuntuu olevan pelkkää hedelmää ilman varsinaista rakennetta. Makua on todella paljon, mutta missä ryhti? Missä luonne? Kyllähän tämä viini on nyt jo vallan nautittavissa ja hedelmää riittää varmasti ainakin kymmenen vuoden kypsytykseen – saattaisi jopa suurin liiallisuus lähteä keskimausta – mutta ennen kuin minulle toisin todistetaan, epäilen että tällä viinillä (tai sen vuosikerralla) ei rakennetta ole. Jo parilla kympillä saa samanlaisia naurettavuuteen asti yliuutettuja ja -tammitettuja hedelmäpommeja, joten en näe miksi kukaan haluaisi sijoittaa tähän kuutta kymppiä. Tämän ikäisenä ja tämän tyylilajin edustajana viini ei puhutellut oikeastaan ollenkaan.

Lyhyesti: Todella stereotyyppinen uuden maailman jättiläisviini. Jo näin nuorena hyvin helppo, pehmeä ja erittäin hedelmävoittoinen punaviini, joka lienee paras sellaisenaan nautittuna – en tähän hätään keksi oikeastaan mitään syötävää, joka sopisi näin massiiviselle ja rakenteettomalle chileläispommille.

Arvio: Tylsä – viinissä on oikein paljon jopa miellyttäviäkin Cabernet'n aromeja, mutta koko homma on aluksi vesitetty kypsyttämällä rypäleet niin ylikypsiksi, että missään ei ole jälkeäkään tuoreudesta ja hapoista, minkä jälkeen homma on viimeistelty peittämällä kaikki mielenkiinto liiallisella, yliuuttuneella tammella. Yhtä mielenkiintoisia hedelmäpommeja saa Suomestakin paljon halvemmalla.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaa hintaan saa paljon parempaakin.

Errazuriz Single Vineyard Sauvignon Blanc 2011

Errazuriz Single Vineyard Sauvignon Blanc 2011

• Valmistaja: Errazuriz
• Tyyppi: Valkoviini, DO Valle de Casablanca
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, Casablanca
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 13,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Aconcaguan alue Chilessä ei ole vielä tähän asti onnistunut vakuuttamaan minua punaviineillään, mutta sen sijaan monet alueen valkoviinit ovat olleet varsin positiivisia tapauksia; siksi myös Alkon valikoimista löytyvän Errazurizin Sauvignon Blanc oli aiheuttanut jo jonkin verran kiinnostusta. Kyseessä on siis Errazurizin sivujen mukaan Casablancan laaksosta löytyvän yhden viinitarhan, melko pienisatoisen La Esculturan, rypäleistä puristettu valkoviini, josta 2% on kypsytetty tammessa ja 98% teräksessä hiivasakkojen päällä.

Väriltään viini on melko hailakka, vaaleankellertävä. Tuoksun perusteella viini on ilmiselvä Sauvignon Blanc: hyvin runsasta, makeaan taittuvaa trooppista hedelmää, kypsää herukkaisuutta ja tomaatinlehtiä, joita sävyttävät revitty nokkonen, leikattu nurmi, viherpippuri ja imelä kissanpissaisuus.

Maultaan viini on yllättävän suuri ja leveä – monien Sauvignon Blancien napakka fokus ja leikkaava terä on korvattu melko massiivisella ja hieman perinteistä pehmeämmällä ilmaisulla. Aromipuolella tulee intensiivistä passiohedelmää sekä hieman vähemmässä määrin muitakin kypsiä, trooppisia hedelmiä. Kuitenkin melko nopeasti raikas ja napakka hapokkuus saapuu täyteläisen suutuntuman takaa etualalle ja kokonaisuus kevenee, saaden edelleen lisää intensiteettiä ja tuoden tukevan hedelmäisyyden takaa vehreätä vegetaalisuutta, makeata valkoherukkaa ja kevyttä parsaisuutta.

Jälkimaku on leveä, makua selvästi kuivempi ja voimakkaan mineraalinen. Seassa tuntuu myös jonkin verran alkoholista lämpöä.

Kokonaisuutena Errazurizin SV SB on varsin hyvä Chilen Sauvignon Blanc. Viini on ehkä turhankin voimakas ja jopa päällekäyvä, mutta balanssissa silti pysytään. Itse olisin suosinut hieman hillitympää ja kuivempaa ilmaisua, mutta onneksi viinissä on kuitenkin hyvin rypäleelle ominainen, tiukka selkäranka ha vehreä aromikkuus. Oikein hyvä, muttei missään nimessä erinomainen. Hyvin yleiskäyttöinen, vaikkakin melko lailla voimakas viini, josta on helppo pitää.

Lyhyesti: Melko suuri ja intensiivinen valkoviini, jossa yhdistyy hyvin ryhdikäs hapokkuus, kuivan vehreä yleisilme ja voimakas, hieman kypsänmakea hedelmäisyys. Tyyli ja eleganssi on korvattu väkivallalla, mutta kokonaisuus pelaa.

Arvio: Erittäin hyvä – vähempikin riittäisi. Viinissä riittää potkua vaikka pienelle pitäjälle. Toimii selvästi paremmin ruoan kanssa, jolloin runsain aggressio saa hieman vastapainoa.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2009

Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2009

• Valmistaja: Mezzacorona
• Tyyppi: Punaviini, DOC Teroldego Rotaliano
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Trentino
• Rypäleet: Teroldego (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,80e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Reilu viikko takaperin saimme yllätyskutsun tuttumme luokse. Kuulemma hänellä oli kaapit täynnä riistaa ja sieniä, minkä takia suunnitelmissa oli kokata liiat pois ja kutsua ihmisiä paikalle syömään. Varsin ystävällistä ja houkuttelevaa (kiitti Tuksu!) Pikainen skannaus osoitti, että vaikka kaapissani on viinejä reilummanpuoleisesti, ei sieltä löytynyt kuitenkaan mitään sopivaa, jonka kehtaisi avata jo nyt ja iskeä pöytään kaikkien hamstrattavaksi. Siispä lähimonopoliin etsimään viiniä, jossa olisi potkua riistalle, muttei liikaa, jotta sienipuoli ei jäisi jyrätyksi. Italia ja Ranska nyt yleisesti edustavat tällaiseen herkutteluun sopivaa tavaraa, joten tällä kertaa valinta kohdistui hieman ennalta-arvattavasti Pohjois-Italian erikoisuuteen, Mezzacoronan tuottamaan Teroldegoon.

Kyseessä oleva viini on runsaasti Pohjois-Italian persoonallisia perusviinejä tuottavan Mezzacoronan paremmasta päästä. Toisin kuin talon perus-Teroldego, tähän viiniin tarkoitetut rypäleet kerätään käsin ja vain parhaina vuosina Mezzacoronan neljältä parhaalta Piana Rotalianassa. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään kaksi vuotta, joista toinen tammessa.

Väriltään viini on hyvin tummansyvä, mustaantaittuvan kirsikkainen. Tuoksu on kirsikkainen, luumuinen ja kevyen savuinen, tammi tuo siihen mausteisuutta ja hieman setriseen taittuvaa makeata pehmeyttä. Alkoholi tuo tuoksuun hentoa apteekkieetterisyyttä.

Viinin maku on kypsän kirsikkainen, melko uuttunut ja pehmeähkö, mutta silti ilahduttavasti sopivan hapokas ja hennon karvas. Suutuntuma on keskitäyteläinen, aromimaailma melko runsas ja mausteinen. Kirsikkaisuus on melko kypsää, tuoden viiniin pientä makeutta, mutta yleisilmeeltään viini on melko kuiva ja kevyen bitterinen. Päällimmäisen kirsikkaisuuden ohelle tulee viinin avautuessa kevyttä mustikkaisuutta ja setripuista tammea.

Jälkimaku on tumman marjainen, voimakkaan mineraalinen ja maukas. Erityisesti kevyt savun aromi leijailee kielellä miellyttävän pitkään.

Odotin hieman enemmän omaperäisyyttä itselleni melko tuntemattomasta lajikkeesta valmistetulta Pohjois-Italian punaviiniltä, sillä viini oli melko yleis-italialainen ja geneerisen kirsikkainen. Rakenteenkin puolesta olisin voinut odottaa jotain hieman vähemmän uuttunutta ja vielä hapokkaampaa. Tästä voisi päätellä, että viini olisi voinut olla pettymys, mutta päinvastoin: viini oli varsin erinomainen kumppani tarjotuille ruoille ja oli sellaisenaankin hyvin maukas. Ehkä kaipasin hieman enemmän persoonaa, mutta viini ei kuitenkaan jättänyt kylmäksi, vaikka olikin hieman geneerisempi kuin odotin. Rakenne kuitenkin oli varsin hyvin kohdillaan, aromimaailma klassisen pohjoisitalialainen, eikä viini ollut hinnallakaan pilattu.

Lyhyesti: Helppo, yleiskäyttöinen ja klassisen aromikas Pohjois-Italian punaviini sieltä hieman perusviinejä paremmalta tasolta.

Arvio: Miellyttävä – viini on melko tavanomainen ja helppo pohjoisitalialainen, mutta samalla myös ilahduttavan maukas ja varsin hyvin tehty tapaus. Melko turvallinen valinta yleiseksi ruokapunaviiniksi.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

R. Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2007

Robert Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2007

• Valmistaja: Robert Mondavi Winery
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (90%), Cabernet Franc (7%), Petit Verdot (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 89,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: robert mondavi

Mikä viini -tapahtumassa melko vaisuksi jättäneen Cabernet Sauvignon Reserve 2008:n jälkeen siirryin yhtä vuosikertaa vanhemman viinin pariin, toivoen viinin olevan edes hiukan parempi, jotta voisin ymmärtää sen melko käsittämättömän tuntuisen hintalapun hieman paremmin.

Viini on väriltään erittäin tumman purppurainen – vielä tummempi kuin 2008, jos vain mahdollista. Tuoksu on hyvin mehevänmakea, herukkahilloinen, mokkainen, kypsän luumuinen, hennon maamainen ja suklaapirtelöinen.

Hyvin nuorekkaalta maultaan viini on makea, ylikypsän luumuinen, voimakkaan mustaherukkahilloinen ja maitosuklainen. Suussa pyöritellessä löytyy myös häivähdyksiä karhunvatukoista, hennosta vaniljaisuudesta ja paahtuneesta maasta. Mehevässä, jopa massiivisessa, ja erittäin konsentroituneessa suutuntumassa ei tunnu olevan juurikaan happoja, minkä vuoksi viini on silkkisen pehmeä, mutta samalla se vaikuttaa myös melko löysältä ja ponnettomalta, leviten joka suuntaan. Viinissä on kuitenkin melko runsaasti tanniineja, minkä vuoksi kokonaisuus on hyvin roteva ja yleisesti tämä vuosikerta vaikuttaa voimakkaammalta kuin 2008. Tässä tukevassa viinissä on sopivaa kompleksisuutta, mutta se on yleisesti niin massojakosiskelevan hedelmävetoinen hillopommi, ettei se yleisesti vaikuta omaan makuuni erityisen houkuttelevalta.

Jälkimaku on lyhyenpuoleinen, jättäen kielelle lähinnä maitosuklaista ja hennon karvasta tammea, kypsiä tummia hedelmiä ja makeata vaniljaa.

Tämä tapaus on selvästi parempi kuin vuosikerta 2008, mutta silti omaan makuuni aivan liian massoille suunnattu ja helppo tyyliltään. Tämän rakenne antaa enemmän luottoa pidempään kypsytykseen kuin 2008, johtuen tuhdin hedelmän lisäksi tukevasta tanniinirakenteesta. Tällaisenaan viini on järkevintä nauttia sellaisenaan, jos pitää todella muhkeista ja makean hilloisista Jenkki-Caberneteista, mutta muuten jättäisin viinin kypsymään noin kymmeneksi vuodeksi toivoen, että viini karistaisi yltään runsaimman makeuden ja tuhdeimmat tammet. Jos kuitenkin haluaa nauttia viinin nykykunnossa, muistuttaisin, että hintahaarukassa 10-25 euroa löytyy hyvin paljon vastaavanlaisia, nuoria ja muhkeita uuden maailman Cabernet Sauvignoneita.

Lyhyesti: Todella muhkea, paksu, melko tanniininen ja makean hilloinen Jenkki-Cabernet, joka on varsin nautittavissa nykykunnossa, mutta parantunee vielä monien vuosien ajan. Vain massiivisten viinien ystäville.

Arvio: Hyvä – toisin kuin Cabernet Reserve 2008, tässä oli sentään jotain yritystä saada viiniin rakennetta ja tiukempaa ilmaisua, mutta lopputulos on silti melko lihava. Alkoholi ei sentään puske tässä vuosikerrassa yhtä pahasti esiin kuin.

Hinnan (89,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

R. Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2008

Robert Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2008

• Valmistaja: Robert Mondavi Winery
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (85%), Cabernet Franc (8%), Petit Verdot (7%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 89,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: robert mondavi

Maistettuani Mondavin Pinot Noirin, oli aika siirtyä tuhdimpaan tavaraan – Cabernet Sauvignoniin. Kyseessä on siis Robert Mondavin Reserve Cabernet, joka on talon valikoimassa peruslinjaston ja paremman Private Selection -linjaston yläpuolella – ainakin hintansa puolesta.

Väriltään viini on hyvin tumma, lähes läpinäkymättömän purppuranpunainen. Tuoksu on varsin rehevä, kypsä, makeahkon mustikkainen ja melko hilloisen herukkainen. Tammi tuntuu jonkin verran vaniljaisuutena ja sikarilaatikkoisuutena.

Maku on ensisiemaukselta hyvin täyteläinen ja hilloinen. Hedelmää dominoi tuntuva herukkaisuus ja kypsä boysenmarjaisuus, jota komppaa hento tallisuus.Tammisuus on melko tuntuvaa, esiintyen lähinnä vaniljaisuutena ja maitosuklaisuutena. Yleisvaikutelma ei ole kovinkaan hapokas, mutta melko alkoholisen tulinen – tasapaino tuntuu olevan hakusessa; viini tuntuu olevan valmistettu todella hedelmävetoiseksi. Yllättävästi viini on käytettyyn rypälelajikkeeseen ja nuoreen ikäänsä nähden korkeintaan keskitanniininen.

Jälkimaku on tuntuvan herukkainen, lämmin, mehevä, leivontamausteinen ja melko lyhyehkö. Kokonaisuutena viini on mehukas ja täyteläinen, mutta myös melko mehumainen. Vaikka viini on hyvänmakuinen, on se liian helppo ja yllätyksetön. Potentiaalia riittää kenties n. kymmeneksi vuodeksi, ainakin hedelmän puolesta, mutta happoisuus on jo lähtökohtaisesti melko vaatimatonta. Ikää kerätessään viini todennäköisesti tulee menettämään runsainta konsentraatiotaan ja makeata hilloisuuttaan, mutta löysästä ja raskaasta rakenteestaan se tuskin koskaan tullee pääsemään eroon. Viini on varsin helppo ja hauska, mutta auttamattoman kosiskeleva ja mutkaton ollakseen lähes satasen punaviini. Ei missään nimessä rahansa arvoinen.

Lyhyesti: Todella mehevä, maukas ja helppo konsentraatiopommi Yhdysvalloista. Klassinen uuden maailman hillo-Cabernet, joka kaivannee ikää tuomaan lisää syvyyttä makuun. Näin nuorena ei tarjoa juuri mitään mitä ei saisi alle kahdella kympillä.

Arvio: OK – Hyvin runsas, tuhti ja intensiivinen Cabernet, josta puuttuu rakennetta ja tasapainoa. Tällainen tyypillinen uuden maailman "perse-edellä-puuhun-Cabernet" ihmisille, jotka kaipaavat todella isoa, kypsää hedelmää etualalle, koska muuten viini on "hapan ja liian vaikea." En syttynyt.

Hinnan (90,60e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

R. Mondavi Pinot Noir Private Selection 2010

Robert Mondavi Pinot Noir Private Selection 2010

• Valmistaja: Robert Mondavi Winery
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 119 SEK (~14,03e, Syyskuu 2012,
  Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: 119 SEK (~13,83e, Lokakuu 2012,
  Systembolaget, beställningssortiment)

kuva: robert mondavi

Mikä viini -tapahtumassa uuden maailman puolella silmäni osuivat heti ensimmäiseksi legendaarisen Robert Mondavin ständiin. Robert Mondavi oli mies, joka elinaikanaan loi paljon uutta Kaliforniassa (mm. Yhdysvalloissa suosittu tammitettu Sauvignon Blanc, paikallisille Fumé Blanc on hänen ansiotaan) sekä teki runsaasti yhteistyötä maailman arvostetuimpien viinintuottajien kanssa. Vaikka en yleensä jenkkiviineistä hirveästi perusta, on sitä pakko kyllä tietää, minkälaisia viinejä miehen nimellä tätä nykyä myydään.

Tarjolla oli talon Pinot Noir ja kaksi eri vuosikertaa Cabernet Sauvignonia, mutta juuri kun olin pyytämässä maistiaisia Pinot Noir'sta, ilmestyi pöydän alta mystinen pullo Pinot Noir Private Selectionia – pienehkö hyppy laatuluokassa ylöspäin. Ajattelin, että perus-Pinot voidaan tällä kertaa ajan vähyyden vuoksi skipata ja siirtyä heti (toivottavasti) astetta parempaan viiniin – Suomessa kun ei ole muuten juurikaan mahdollisuutta päästä tutustumaan viiniin; lähin sitä myyvä myymälä löytyy Pohjanlahden tuolta puolen.

Väriltään viini on melko tummanpunainen Pinot'ksi, mutta myös hailakan läpinäkyvä ja varsin elegantin oloinen.

Ensimmäiseksi melko hillitystä tuoksusta nousee esiin savuisuutta, jonka alta paljastuu karpaloa, hentoa havuisuutta ja häivähdys minttua. Yleisvaikutelmaltaan tuoksu on tuore ja viileä. Tammen erottaa tuoksusta kevyenä suklaisuutena. Enemmän avauduttuaan tuoksun sekaan ilmestyy hennosti palaneen kumimainen juonne.

Viileä ja hillitty tuoksu antoi minun odottaa melko samanhenkistä viiniä makuprofiililtaan, mutta viinin amerikkalaisjuuret tulevat esiin keskimaussa: viini on melko runsas ja pehmeä; erityisesti aluksi, kunnes reippaampi mausteisuus ja hyvä hapokkuus tuovat ryhtiä ja napakkuutta suutuntumaan. Maussa on kypsää karpaloa ja melko makeaakin vadelmaisuutta, hentoa kirsikkahilloa, pippurisuutta ja hentoa tervaa. Melko rehevä maku on hieman suoraviivainen: se menee suoraan asiaan eikä jätä aromeja juurikaan arvailun varaan. Kokonaisuus on melko runsaasti uutettu ja hedelmävetoinen, mutta onneksi viiniä ei ole valmistettu perinteiseen jenkkityyliin, eli pelkkää hedelmää happojen kustannuksella. Lopputuloksena viini on napakka ja voimakas, mutta sen vastapainona melko kepeä.

Jälkimaku on tuoreen punamarjainen, hennon tervainen ja mineraalinen. Alkoholisuus nostaa ensimmäisen kerran päätään nielun takaosien tuhtina lämmönhohkana.

Viini on yleisesti ihan jeppis tapaus muuten, mutta aivan auttamattomasti uutta maailmaa. Tässä viinissä on kyllä niitä aromeja, joita Pinot Noir'lta odotan, mutta jotenkin naurettavan korostettuina ja aivan liian voimakkaina, minkä seurauksena viinistä puuttuu sitä herkkyyttä ja eleganssia, joka tekee rypäleestä niin uniikin. Mondavin Pinot Noir Private Selection on varsin tyypillinen, vaikkakin hyvin tehty uuden maailman Pinot Noir. Todennäköisesti varsin kelpo jenkkiviini jenkkiruoan kylkeen, eli tuhti burgeri lienee paras kumppani tällaiselle. Tai sitten vain seurusteluun, sillä viinissä ei ole juuri särmiä, joita ruoan tarvitsisi pehmitellä.

Lyhyesti: Melko tuhti ja hyvin tehty Pinot Noir, joka on vain tyyliltään liian uuden maailman viini ollakseen omaan makuuni. Runsaampien ja hedelmävetoisten Pinot Noirien ystäville varmasti nappiosuma.

Arvio: Hyvä – onhan tämä ihan hyvä ja juotava tapaus arkisemmille ruoille – jos vain unohtaa, että viinin pitäisi olla Pinot Noir. Rypäleen edustajana ei vakuuta, mutta yleisesti punaviininä ihan kelvollinen tapaus, jos kohta turhan suoraviivainen.

Hinnan (13,83e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Colterenzio Schreckbichl Moscato Sand 2011

Colterenzio Schreckbichl Moscato Giallo Sand 2011

• Valmistaja: Colterenzio
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Alto Adige
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Alto Adige
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,86e (Heinäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 14,19e)

Heinäkuun alussa Alkoon saapui melko suuri kertaosto hieman harvinaisempaa valkoviiniä: kuivaa italialaista Muscat'ta. Viini tulee Alppien juuresta, Italian pohjoisrajalla sijaitsevasta Alto Adigesta – alueelta, joka myös Etelä-Tirolina tunnetaan. Viini on valmistettu Muscat-rypäleen keltaisesta variantista, joka tunnetaan Italiassa yllättäen nimellä Moscato Giallo – "keltainen Muscat". Viini on Colterenzion Praedium-sarjalainen, eli se on ns. single vineyard -viini; viinin rypäleet eivät tule ympäri Alto Adigea, vaan kaikki viiniin käytetyt rypäleet tulevat Sand-nimiseltä tarhalta, jolle on istutettu nyt n. 20-vuotiaita Muscat-köynnöksiä.

Väriltään viini on melko väritön, hieman hailakan vihertävä. Tuoksu sen sijaan on runsas ja aromaattinen: lasista leijailee päärynähilloa, kukkia, passiohedelmää, rypälemehua, kevyen muskottipähkinäistä mausteisuutta ja hentoa, eetterimäistä alkoholisuutta.

Maku on kuiva mutta silti mehevän hedelmäinen. Aromipuolelta löytyy kypsää päärynää, kriikunaa, hunajamelonia ja viinirypäleisyyttä. Rakenteeltaan viini on melko täyteläinen ja lähes öljyisen oloinen, mutta happopuolella riittää puhtia hyvin pitää viinin ryhti kunnossa ja raskaus poissa, vaikkei Sand Moscato olekaan mitenkään erityisen raikas tapaus. Balanssi on siis ihan hyvin kohdallaan. Kokonaisuutena viini on melko runsas mutta silti miellyttävän kepeähkö.

Jälkimaku on lempeän mausteinen, melko hapokas ja kevyen mineraalinen. Erityisesti jälkimmäinen maku jatkuu kielellä melko pitkään. Jälkimaussa myös hyvin selvä lämmön hohka nousee nieluun ja suun limakalvoille, vaikkei viinin voltit ole mitenkään erityisen korkeat (12,5%).

Viini tuli nautittua aasialaishenkisen, mausteisen – muttei tulisen – nuudeliwokin kumppanina, ja täytyy myöntää, kyllä Muscat on melko toimiva rypälelajike aasialaisille ruoille. Tämän ruoan tapauksessa viinin mausteisuus sointui saumattomasti ruoan aromaattisiin mausteisiin samalla kun viinin mehevä hedelmäisyys toi erinomaisesti vastapainoa. Sen sijaan sellaisenaan nautittuna tämä viini – vaikkakin varsin elegantti ja tyylipuhdas – oli hieman ennalta-arvattava ja tasapaksu.

Suuria yllätyksiä Colterenzion Muscat ei onnistunut tuomaan, mutta toisaalta, Alkossa on kyllä harvinaisen vähän hyviä kuivia Muscatteja, ja sellainen tämä viini on selvästi. Viinin suurin ongelma onkin sen hinta: kun muutama hyvä Alsacen Muscat irtoaa monopolista kympillä, on tämän viinin kaksinkertainen hinta hieman liioitellun tuntuinen. Kyllä viinistä tämän yhden kerran sen pari kymppiä maksoi, mutta tulevaisuudessa taidan pysytellä ihan kympin Muscateissa; niin harva viini vaikuttaa tarjoavan niin korkeata laatua, että korkeampaa hintaa viitsisi maksaa.

Lyhyesti: Tyylikäs, tasapainoinen ja tyylipuhdas kuiva Muscat, jonka runsas aromikkuus jatkuu tuoksusta makuun ja jää pitkäksi aikaa kielelle. Varsin yleiskäyttöinen valkoviini mausteiselle aasialaisruoalle.

Arvio: Miellyttävä – viini on taiten tehty ja laadukas kuiva Muscat – totta puhuen, yksi parhaista maistamistani – mutta toisaalta myös melko tavanomainen. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta melko vähän mitään sellaista, mikä saisi viinin jäämään mieleen. Varsin laadukas, mutta melko unohdettava valkoviini.

Hinnan (20,00) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.