Rawson's Retreat Organic Cabernet Shiraz Merlot 2015

Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot 2015

• Valmistaja: Penfolds
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: South Australia, Victoria
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (75%), Syrah (15%), Merlot (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,99e (Kesäkuu 2017, Alko)
• Hinta nyt: 8,99e (Syyskuu 2017, Alko)

Tuossa muutama kuukausi takaperin tuli pitkästä aikaa näytepulloa oven taakse. Varmaan blogini fokus oli jäänyt lähettävältä taholta hieman hämärän peittoon tai sitten siellä vain oltiin turhan optimistisella päällä, kun näytteeksi saapui alle kympin aussipunkkua. Ei siinä mitään, kyllähän minä aina ihan mielelläni uusia viinejä testailen ja toivotan kaikki näytetuotteet tervetulleiksi – jos ei muuhun, niin itseäni sivistävään käyttöön. Eikä siinä mitään, jos ollaan any publicity is good publicity -asenteella liikkeellä, mutta jos toivotaan kehuvia sanoja blogini suunnalta, olisi kuitenkin ihan kiva, jos tuotteet olisivat kehujen arvoisia. Minulla kun ei ole ollut tapana kehuskella juomia vain siitä syystä, että ne ovat ilmaisia. Ja jos katselee blogissani arvioitujen edukkaiden aussipunkkujen tarjontaa, voi aika nopeasti todeta, että sellaiset eivät keskimäärin kovinkaan kummoisia pisteitä täällä kerää.

Mutta ainahan voi käydä niin, että tämä viini onkin säännön rikkova poikkeus?

Testissä on nyt siis (mm. legendaarisesta Grange-viinistään tunnetun) australialaisen Penfoldsin uutukainen Alkon valikoimissa. Viini on valmistettu luomuna viljellyistä rypäleistä ja pääosaa rypälesekoituksessa näyttelee ympäri maailmaa suosittu Cabernet Sauvignon. Voltteja löytyy australialaisille punaviineille tuttuun tyyliin 14%.

Viinillä on lähes läpinäkymättömän tumma rubiininpunainen väri, joka taittuu kevyesti nuorekkaaseen purppuraan.

Tuoksu on selkeästi kypsänmakea, eli lämpimät seudut kyllä erottuvat, mutta samalla se on melko epämääräinen; nokkapuolelta löytyy lähinnä makeaa mustaherukkaa, hyvin kypsää Syrah’n pippuroitua tummaa hedelmää ja hentoa punaista marjahilloa ujolla tammisella taustajuonteella. Melko klassinen ja geneerinen aussituoksu ilman sen kummempaa karaktääriä.

Suussa viini on täyteläinen ja makeahko, mutta onneksi makumaailmasta löytyy myös kohtalaista karvautta, joka hieman suitsii makumaailman makeimpia piirteitä. Muuten makupuolelta löytyy Syrah'lle tyypillistä pippurista mausteisuutta, hillittyä karhunvatukkahilloa ja ujosti kypsänmakeaa herukkaa. Viinillä on kohtalaisen pehmoinen suutuntuma ja melko matalien happojen ja lempeästi (mutta yllättäen kohtalaisen innokkaasti) tarraavien kypsien tanniinien vuoksi suhteellisen lempeä ja kiltti rakenne.

Jälkimaussa tuntuu kohtalaisen karvasta, pippurivetoista mausteisuutta, hyvin kypsää karhunvatukkaa, hillittyä mustaherukkaa ja aavistus makeampaa luumuhilloa. Alkoholi lämmittää hieman nielussa ja kielelle jäävä jälkivaikutelma on melko kestävää pippurisuutta lukuun ottamatta lyhyehkö.

Yllätyksiä ei päässyt tulemaan, eli viini oli melko lailla oppikirjamainen esimerkkiviini yhdeksän euron aussipunkusta. Rehellisyyden nimissä olisin voinut kirjoittaa ylläolevan arvostelun avaamatta koskaan pulloa, pelkästään inspiroitumalla viinin etiketistä. Jos jotain plussaa pitää hakea, niin mainittakoon, että viinistä ei ilahduttavasti olti hiottu aivan kaikkia särmiä pois: tanniineja ei ollut paljoa, mutta niissä oli mukavaa särmää ja mukavan rouhea, korostunut pippurisuus antoi hyvää vastapainoa viinin hedelmäpuolen makeudelle.

Kokonaisuus jätti kuitenkin melko paljon toivomisen varaa. Jatkuvasti sitä lukee artikkeleita, kuinka Australiassa jyllää kokonaan uusi, kepeyteen ja raikkauteen keskittyvä viinitrendi, mutta tämä viini oli mitä geneerisin esitys sitä Australian väsähtänyttä, makeaan ja pehmoiseen hedelmään painottunutta tyyliä, jota maassa on tehty jo monta vuosikymmentä. Vaikka saatekirje suositteli viiniä vaikka minkälaisten grillilihojen kylkeen, on mielestäni näin pehmoinen ja makea viini passeli lähinnä sellaiseen tissutteluun, jossa viinin laadulla ei ole suuremmin merkitystä.

Lyhyesti: Suuren tuottajan pehmeä, makeahko ja melko ennalta-arvattava luomupunaviini Australiasta.

Arvio: Keskinkertainen – hyvin pitkälti sellainen viini, mitä etiketin perusteella voisi odottaakin.

Hinnan (8,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Basilisk Tempranillo 2009

Basilisk Tempranillo 2009

• Valmistaja: McPherson Wines
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria, Central Victoria
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,10e / 12 cl (Joulukuu 2012, Baker's Tempo Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: mcpherson wines

Alkon valikoimista löytyvillä Curious-viineillä Suomessa näkyvyyttä saaneen McPherson Winesin Basilisk Tempranillo sattui tulemaan vastaani Baker'sin viinibaari Tempossa. Valmistajan kotisivujen mukaan Basilisk-linjasto on viinitalon "premium"-sarja, eli edustavat viinitalon parasta osaamista.

Espanjalainen Tempranillo ja italialainen Sangiovese ovat eräitä lempirypäleistäni – mutta yleensä vain edustaessaan omaa kotimaataan. Monesti käy niin, että muualle siirrettynä rypäleet menettävät oman persoonallisen charminsa ja muuttuvat paljon geneerisemmiksi ja tylsemmiksi. Silti aina mielenkiinnosta olen tutustumassa uudestaan miten nämä rypäleet pärjäävät muualla. Nyt siis mm. Espanjan Riojasta ja Ribera del Duerosta tuttu Tempranillo tuleekin Victoriasta, Australian kaakkoisnurkasta!

Väriltään viini on hyvin tumma, lähesmustanpunainen ja vain aavistuksen verran läpinäkyvään taittuva. Reunoilta viinin väri on hyvin vaalea ja ohut.

Tuoksussa on sekä kypsää mansikkaa että kevyttä mustaherukkaisuutta, myös australialaiseen tyyliin jopa makeaksi hillomaisuudeksi asti. Seassa on myös kevyesti vivahde sekä rypäleen omaa mausteisuutta että kevyttä tammen maustetta.

Viini jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, tarjoten melko täyteläiseen runkoon verhottua makeankypsää mansikkaisuutta, luumua ja kirsikkahilloa, sekä hitusen puista mausteisuutta. Rungoltaan viini on korkeintaan keskihapokas ja vaatimattoman tanniininen. Viinillä on melko lineaarinen profiili, eikä se onnistu tarjoamaan minkäänlaisia yllätyksiä lasillisen aikana.

Jälkimaku on aluksi makean marjainen, mutta kehittyy pian tummemmaksi luumuisuudeksi. Kohtuullisesta (13,5%) alkoholistaan huolimatta kielen takaosiin jää jonkin verran lämmön hohkaa. Jälkivaikutelma on melko vaatimaton.

Yleisesti viini on melko tylsä, yllätyksetön ja yhdentekevä; viini ei tee juuri minkäänlaista pesäeroa helpoihin espanjalaisiin perus-Tempranilloihin. Näköjään rypäle viihtyy hyvin Espanjan ulkopuolellakin, mutta joko siitä ei onnistuta saamaan muualla mielenkiintoa esiin, tai sitten vain tämän viinitalon premium-tason sarja ei vastaa käsitystäni sanasta "premium". Kokonaisuus ei nimittäin säväyttänyt juuri lainkaan; viini on melko harmiton esitys, jonka hörppi baarissa istuskellessa, mutta ei sille tullut uhrattua juurikaan ajatusta vaatimattoman ensivaikutelman jälkeen. Suosittelen jättämään tämän viinin omaan arvoonsa.

Lyhyesti: Makean marjainen, yllätyksetön ja varsin harmiton espanjalaisrypäleestä tehty peruspunaviini Australiasta.

Arvio: Kehno – todella tylsä esitys viiniksi. Yllätyksettömiä perus-aussipunaviinin aromeja olisi voinut antaa anteeksi, jos runko olisi ollut kunnossa, mutta tylsät aromit yhdistettynä vetelään viiniin saa vain suupielet alaspäin.

Hinnan (6,10e) ja laadun suhde: Baker's Tempossa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin.

Brown Brothers Orange Muscat & Flora 2010

Brown Brothers Orange Muscat & Flora 2010

• Valmistaja: Brown Brothers
• Tyyppi: Jälkiruokaviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria
• Rypäleet: Orange Muscat (80%), Flora (20%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 12,98e (Syyskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 12,98e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: brown brothers

Viimeiseksi maistamakseni viiniksi Mikä viini -tapahtumassa jäi Brown Brothersin jälkiruokaviini, joka on valmistettu melko yllättävistä rypäleistä: pääasiallisena komponenttina toimii lähinnä pienessä osassa Yhdysvaltoja kasvatettu Muscat-rypäleen mutaatio, Orange Muscat, jota täydentää 20% Floraa – hybridilajiketta, joka on luotu risteyttämällä Gewürztraminer ja Sémillon.

Väriltään viini on, jälkiruokaviineille hyvin tyypillisesti, kullankeltainen. Tuoksu on hyvin raikas ja pirteä, aromipuolelta löytyy kukkeutta, aprikoosia, rusinaa, appelsiininkuorta, rusinaa ja simaisuutta.

Makealta maultaan viini seuraa melko paljon tuoksun jäljillä: on runsasta simaisuutta, kukkaisaa mausteisuutta, hunajaa, rusinaa ja ylikypsää aprikoosia. Suutuntuma on hyvin runsas, leveä, täyteläinen ja melko raskas. Kokonaisuus ei ole kovinkaan hapokas, minkä seurauksena runsaasta mausta puuttuu kaivattua intensiteettiä ja raikkautta.

Lyhyehkö jälkimaku on ylikypsän mehevä, kukkea, hunajainen ja appelsiininkuorinen.

Mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta viini jää melko yllätyksettömäksi perusesitykseksi. Aromipuolella ei tullut vastaan juurikaan mitään erikoista ja viinin rakenne taki kokonaisuudesta melko lattean. Orange Muscat & Flora on varsin tyypillinen ja yllätyksetön uuden maailman jälkiruokaviini, joka maistuu ihan hyvältä ja hoitaa varmasti hommansa ongelmitta, mutta ei tuo varsinaisesti mitään uutta tai mielenkiintoista.

Lyhyesti: Perusmaukas mutta melko rakenteeton ja yllätyksetön jälkiruokaviini. Paljon ylikypsää hedelmää ja makeata simaisuutta ilman tuoretta raikkautta vastapainoksi.

Arvio: Keskinkertainen – eipä tätä maistelemalla hullua hurskaammaksi tule. Paitsi jos kivennäisvettä heittää sekaan, voi leikkiä hörppivänsä erikoista simaa.

Hinnan (12,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Brown Brothers Chenin Blanc 2011

Brown Brothers Chenin Blanc 2011

• Valmistaja: Brown Brothers
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria
• Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6e / 12 cl (Syyskuu 2012, Rotterdam)
  10,64e (Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 11,24e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: wennerco

Brown Brothersin valkoinen Chenin Blanc Alkon tilausvalikoiman lisäksi monista S-ryhmän olutbaareista. Itse olen bongannut viinin mm. Kampin Rotterdamista. Chenin Blanc tunnetaan parhaiten Loiren laaksossa tuotettuna monipuolisena viininä, josta tehdään niin kuivia kuin makeampiakin valkoviinejä, jälkiruokaviinejä tai jopa elegantteja kuohuviinejä. Kuitenkin viime aikoina rypäle on tullut jopa Ranskaa kuuluisammaksi Etelä-Afrikan viininä, jossa sitä valmistetaan selvästi hedelmäisemmällä tyylillä, jopa karkkiseen esanssisuuteen asti, minkä lisäksi useita viinejä kypsytetään uusissa tammitynnyreissä. Muualla uudessa maailmassa, kuten esimerkiksi Australiassa, josta tämä viini on peräisin, viinit valmistetaan pääasiassa samaan, korostetun hedelmäiseen tyyliin kuin Etelä-Afrikassa, verrattuna esimerkiksi Loiren elegantteihin ja kukkeisiin viineihin.

Väriltään viini on kellertävään taittuva ja melko neutraali. Tuoksu on melko hedelmäinen, hyvin kypsän omenainen ja päärynäinen, mutta muuten melko kevyt ja raikkaanpuoleinen.

Hentoon tuoksuunsa nähden viini on maultaan yllättävän voimakas, kuivahko tai puolikuiva (vaikkakin melkein kaikkialla puhutaan puolimakeasta – viinissä on 18 g/l jäännössokeria) ja leveä. Aromipuolella viinissä on erityisesti hapanomenainen, hennon pähkinäinen ja kevyesti hunajaan taittuva maku, jonka seassa on hentoa nallekarkkisuutta, hieman karheaa mausteisuutta, hyvin voimakasta kukkaisuutta ja kevyen kiniinistä karvautta. Keskitäyteläinen suutuntuma on melko hapokas muttei aromiensa vuoksi erityisen raikas.

Jälkimaku on melko kukkea ja mausteinen, rapsakan hapokas sekä lyhyehkö. Lopuksi viini jättää suuhun aavistuksen tanniinista kiristystä.

Viini on selvästi tehty Ranska takaraivossa, sillä viini ei ole monien uuden maailman Chenin Blancien tyyliin ylitsepursuavan nallekarkkinen ja trooppisen hedelmäinen, vaan seassa on paljon hienostunutta floraalisuutta, hunajaisuutta ja makeudelle hyvin vastapainoa tuovaa karvautta. Tästä huolimatta viini on mielestäni aivan liian raskas ja mausteinen ollakseen sellaisena kovinkaan miellyttävä – erityisesti kun viini on juoma-, ei ruokaravintolan listalla. Varsin erikoinen valinta ottaa näin tuhti valkoviini valikoimaan – todennäköisesti valintaa tehdessä on vain katsottu, että kyseessä on makeahko viini, eli se on hyvä ottaa niille, jotka eivät kuivista viineistä perusta. Omaan makuuni viini olisi ehdottomasti järkevämpi valinta esimerkiksi voimakkaasti mausteisen tai jopa tulisen aasialaisen ruoan kumppaniksi, sillä vain 12 cl lasillinen tätä viiniä pelkiltään rupesi jo hieman tökkimään. Enkä kuitenkaan makeita viinejä vierasta.

Lyhyesti: Puolikuivan ja -makean välimaastossa keikkuva voimakas, mausteinen ja melko hedelmäinen valkoviini.

Arvio: OK – viini oli positiivinen tapaus siinä mielessä, että odotin selvästi helpompaa, tylsempää ja simppelimpää hedelmäpommia, jollainen tämä viini ei kuitenkaan ollut. Vaikka kokonaisuus ei varsinaisesti jättänyt kylmäksi, ei se myöskään oikeastaan hetkauttanut juuri suuntaan tai toiseen.

Hinnan (11,24e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Brown Brothers Shiraz 2009

Brown Brothers Shiraz 2009

• Valmistaja: Brown Brothers
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria, Central Victoria
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,68e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Australialainen Shiraz – sikäläisten antama nimi Ranskasta lähtöisin olevalle Syrah-lajikkeelle – on yksi suomalaisten viininkuluttajien lempilapsia. Hillitty, mausteinen, tanniininen ja elegantti lajike saadaan Australian lämmössä tuottamaan hyvin monenlaisia viinejä, alkaen rypäleen pohjoisrhônelaista alkuperää kunnioittavista, tyylikkäistä viineistä aina supertäyteläisiin, makeanhilloisiin ja hahmottoman läskeihin tusinapunkkuihin, jotka vetoavat kosiskelevan helpolla ja makean hedelmäisellä maullaan lähinnä "happamia viinejä" karttaviin ostajiin. Siksi itselleni aussi-Shiraz on aina pienellä riskialueella: jopa makeanhilloisista viineistä voidaan saada erinomaisia ja nautittavia, mutta silloin viinin täytyy olla tasapainoltaan tappiin asti hiottu kokonaisuus.

Hinta ei aina tällaisissa tapauksissa kulje käsi kädessä viinin laadun kanssa: usein alle kympillä saa Alkon Australia-hyllystä vain tylsiä ja helppoja tusinaviinejä, mutta hinnan kohotessa todennäköisyys saada tasapainoisempaa ja tasokkaampaa tavaraa kasvaa. Silti korkeassakin hintaluokassa piilee yllätyksiä, sillä jotkut viinitalot vain keräävät tunnetulla nimellään tai brändillään korkeampaa hintaa korkeintaan keskitasoisella viinillään, kun taas monille australialaisille viinitaloille "isompi = parempi" jolloin saa samaa tavaraa kuin kympillä mutta överiksivedettynä massiivitykityksenä, ilman tietoakaan tasapainosta. Brown Brothersin tuotteet ovat olleet minulle melko tuntematonta aluetta, mitä nyt kerran ohimennen olen päässyt talon Petit Verdot'hon tutustumaan, mikä vaikutti alustavasti ihan kelvolliselta esitykseltä.

Pian avaamisen jälkeen lasiin kaadetun tumman, aavistuksen purppuraisen viinin tuoksu on nuorehko ja voimallinen. Tuoksu tuntuu suorastaan uivan tammessa, joka tuo siihen todella runsaasti toffeeta ja palanutta kärtsää. Palaneen tammisen tuoksun seassa on aavistus ylikypsää luumua ja herukkaisuutta, mutta tammi dominoi kyllä tuoksua suurella voimalla. Viinin avautuminen ja lämpeneminen ei auttanut tilanteeseen yhtään, vaan tammi jatkoi vain korostumistaan.

Viinin maussa on mm. tammea, tammea ja tammea. Tarkemmin analysoituna viinistä löytyy mm. kuivaa, tiukkaa puuta, makeaa vaniljauutosta ja toffeeta. Viinin suutuntuma on selvän täyteläinen, mutta happoja viinistä löytyy hyvin, joten rakenne on ihan jees. Silti viinin runsas, poltteleva alkoholisuus tuntuu olevan vähän liikaa. Tanniinisuutta on, mutta rotevaan tammisuuteen verrattuna melko heikonoloisesti.

Jälkimaku on aika lyhyt, hieman teräksinen ja australialaiseen henkeen jopa aavistuksen eukalyptuksinen. Maun kadotessa nopeasti kieleltä jää aavistuksen toffeinen maku haipumaan suuhun.

Valtavana tammipommina Brown Brothersin Shiraz ei ollut kyllä juurikaan allekirjoittaneen mieleen. Rypäleen ominaisaromia ei tammen alta löytynyt juuri ollenkaan, joten viinin tapauksessa on aika lailla yksi ja sama mikä lajike pullon etiketistä löytyy. Oikeanlaisen ruoan, kuten esimerkiksi mediumkypsän paistin kanssa viinin liiallista tammea ja hentoa, hillomaisen kypsää hedelmää on mahdollista saada paremmin tasapainoon keskenään, mutta viini tuntuu silti olevan suunniteltu enemmän tammea rakastavien, uuden maailman in your face -viinien ystäville kuin allekirjoittaneelle.

Lyhyesti: Roteva ja täyteläinen tammipommi perinteiseen australialaiseen tyyliin.

Arvio: Tylsä – viinin rakenne on saatu jopa ihan hyvin kohdalleen, mutta sen vastapainona viinin oma henki on onnistuttu kadottamaan tehokkaasti täysin ylilyödyllä tammen käytöllä. Viini ei varsinaisesti ole huono, mutta omaan makuun näin liiallinen tammitus ei enää toimi.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Heikko – viinin laatu ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Coldstream Hills Pinot Noir 2007

Coldstream Hills Pinot Noir 2007

• Valmistaja: Coldstream Hills
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria, Yarra Valley
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 24,60e (Kesäkuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: coldstream hills

Coldstreamin tuoksu on hillityn, mutta jopa yllättävän savuinen – erityisesti tottuneena aussi-Pinot'iden runsaan punaiseen ja kypsänmakeaan marjaisuuteen. Viinin väri on läpikuultava, tumma oranssinpunainen.

Maku on punaisen marjainen ja suht kevyt, antaen hyvin tilaa viinin ryhdikkäille hapoille. Lisäksi mausta erottuu yllättävä mutta miellyttävä nahkaisuus. Tammi maistuu pienenä paahtuneisuutena, eikä se dominoi, vaan tukee makumaailmaa. Yleisvaikutelma on pitkä, miellyttävä ja ryhdikäs. Viini on vielä hyvässä kunnossa, mutta vaikea sanoa kuinka kauan tämä vuosikerta kestää. Viiniä ostaessa lienee turvallisinta katsella jo nuorempaa vuosikertaa.

Yleisesti viini on todella erinomainen aussi-Pinot. Se ei ole yhtä jyrkästi mielipiteitä jakavan asenteellinen kuin esimerkiksi tiukan hapokas ja mausteinen Tasmanian Ninth Island, mutta ei myöskään liian makean hedelmäinen ja täyteläinen kuin monet Australian Pinot't.

Coldstream Hills on sopivan kevyt ja tyylikäs esitys uuden maailman Pinot Noiriksi. Ainoastaan 25 euron hinnassa on mielestäni lähes kymppi ylimääräistä, koska nykyisessä hintaluokassaan viinillä on kilpailijoina niin paljon laadukkaita Ranskan Pinot Noireja, ettei sillä ole juuri jakoa. Jos kuitenkin on valmis satsaamaan reilut pari kymppiä viiniin, tarjoaa Coldstream Hills oikein varteenotettavan vaihtoehdon.

Lyhyesti: Raikkaan hapokas, keveähkö ja tasapainoinen Pinot Noir Australiasta.

Arvio: Tyylikäs – jos joskus tulee tarve erinomaisille Pinot'ille Ranskan ulkopuolelta, on Coldstream Hills silloin hyvin vahvoilla.

Hinnan (23,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.