SanVigilio Merlot 2011

SanVigilio Merlot 2011

• Valmistaja: Cavit
• Tyyppi: Punaviini, DOC Trentino
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Trentino
• Rypäleet: Merlot (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 4,98e (Heinäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 4,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Merlot tuntuu olevan melko universaalisti sellainen lajike, jota ei vain tule ostettua, koska se ei onnistu juuri koskaan säväyttämään allekirjoittanutta. Poikkeuksia kuitenkin aina silloin tällöin löytyy, mm. oikean rannan Bordoot tai satunnaiset yllättäjät yleensä vanhasta maailmasta – tosin kyllä on tullut vastaan myös poikkeusten poikkeuksia, kuten australialainen Climbing Merlot. Tällä kertaa kuitenkin päätin napata piskuisen Merlot-putelin arvioitavaksi, sillä ragù alla bolognese -kastike kaipasi paria desiä punaviiniä – eikä ruoan kanssa tarjoiltavaksi suunniteltu Brunello ollut mielestäni hinnaltaan enää ihan sitä luokkaa, että tohtisin uhrata sitä niin paljoa pataan...

Viinin tuottanut Cavit (Cantina Viticoltori del Trentino) on Trentinon maakunnassa sijaitseva, 11 viinitalon ja 4500 viininviljelijän osuuskunta. Talon puolikaskokoisen Merlot'n lisäksi talo on tuttu Alkon hyllyiltä myös valkoisten SanVigilio Chardonnayn ja Pinot Grigion muodoissa.

Viinin väri on tasaisen tummanpunainen ja kevyesti läpinäkyvä.

Tuoksu on hieman kevyehkö ja pehmeä; siitä löytyy makeata luumuisuutta ja punaista, ylikypsää marjaisuutta. Viinillä on melko geneerinen ja vaisuhko yleisilme; italialaisuus ei tunnu paistavan tuoksusta läpi mitenkään.

Maku on makeata tuoksua kuivempi ja yleisilmeeltään tuoreen marjainen, tarjoillen erityisesti vadelmaa, kevyttä mustikkaa ja kypsää kirsikkaa, mutta taustalla väijyy edelleen Merlot'lle tyypillistä makeata luumuisuutta sekä kevyen tupakkaista savuisuutta. Suutuntumaltaan viini on kevyehkön keskitäyteläinen ja varsin pehmeä. Tasapainoinen hapokkuus pitää pakettia kohtalaisesti kasassa tanniinien loistaessa poissaolollaan.

Kypsän marjainen jälkimaku loppuu lyhyeen kuin Suomen kesä ja jäljelle jää vain hieman alkoholin lämpöä nieluun.

Kokonaisuutena SanViglio on varsin simppeli esitys, joka ei hierrä eikä kierrä, muttei varsinaisesti tökikään. Viinistä olisi helppo tykätä, jos sillä vain sattuisi olemaan jonkinlainen luonne; nyt se on tylsänpuoleista peruskamaa, joka menettelee arkisena tusinaviininä, mutta mielestäni sopii paremmin ruoanlaittoon kuin viinilasiin. Suoritti tärkeän tehtävänsä ragùn pohjana moitteettomasti.

Lyhyesti: Yllätyksetön, kevyehkö ja marjainen perus-Merlot, joka soveltuu ruokapöytään apremmin punaviinikastikkeena kuin ruokajuomana.

Arvio: Tylsä – viini ei ole varsinaisesti huono, muttei siinä ole mitään sellaistakaan, joka saisi minut kaipaamaan uutta lasillista.

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Rotari Riserva Brut 2007

Rotari Riserva Brut 2007

• Valmistaja: Cantina Rotari
• Tyyppi: Kuohuviini, DOC Trento
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto-Adige, Trentino, Trento
• Rypäleet: Chardonnay (90%), Pinot Noir (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,95e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,50e (Tammikuu 2014, Alko)

Juhannuksen vietimme kavereidemme luona kokkaillen ja lautapelejä pelaillen. Kuten viime vuonna, päätin tänäkin vuonna napata mukaani skumppapullon, jolla voisi juhlia keskikesän saapumista ja valoisinta yötä. Alkon hyllyillä kohtasin kuitenkin dilemman: kun olin päätynyt valitsemaan italialaisen Rotari Riservan, huomasin viinistä löytyvän kahta eri vuosikertaa, 2007 ja 2008 – kumpi olisi se oikea valinta? Yleensä edullisemmat skumpat ovat sitä parempia mitä nuorempia ne ovat, mutta paremman pään tyylikkäämmät edustajat voivat hyvin kehittyä ikääntyessään. Mutta kumpaa Rotari edustaa?

Päädyin lopulta vajaat 6 vuotta vanhaan vuosikertaan 2007.

Kuohuviinitalo Cantina Rotari sijaitsee Trentinon pääkaupungissa Trentossa, Dolomiittien – Italian Alppien – juurella aivan maan pohjoisosassa ja se on suuren, pohjoisitalialaisen Mezzacorona-yhtymän omistuksessa. Talon kaikki viinit valmistetaan perinteisellä méthode champenoise -pullokäymismenetelmällä; niiden kaikkien annetaan kypsyä vähintään 24 kuukautta hiivasakan päällä; ja niiden dosage tapahtuu barrique-tammitynnyreissä kypsytetyllä, makealla liquore della casa -viinillä. Rotari Riserva Brut eroaa 100% Chardonnaysta tehdystä perus-Brut-viinistä sillä, että siitä löytyy myös 10% Pinot Noiria ja sitä on kypsytetty peräti 36 kuukauden ajan ennen makeutusta ja uudelleenkorkitusta. Tämän jälkeen viinin on annettu asettua vielä muutaman kuukauden ajan ennen myyntiinlaskua.

Lasissa Rotari Riserva Brut on runsaasti kuohuava ja väriltään kirkkaan neonvihreä.

Hieman makeahkon hedelmäinen tuoksu on hillitty, kypsähkö, kevyen sitruunamarmeladinen, aavistuksen trooppisen hedelmäinen ja hennon paahteinen. Yleisilme on kevyt mutta yllättävän hienostunut.

Viinin suutuntuma on täyteläinen ja hyvin kevyen hiilihappoinen varsin pienillä kuplilla. Kuiva muttei erittäin kuiva maku vihjailee makeudesta, tarjoillen kielellä sitruunamarmeladisuutta ja kevyttä hunajaisuutta sekä hiivaisia ja paahteisia vivahteita. Viini on hedelmävoittoinen, mutta yleisilmeeltään ikäänsä nähden varsin tuore. Kokonaisuus raikas, helppo, pehmeänpuoleinen ja kaikin puolin miellyttävä.

Jälkimaku on melko pitkä ja siinä kevyen kehittyneet piirteet nousevat hieman enemmän esiin hedelmän alta tarjoillen aavistuksen verran palanutta paahtoleipää ja pähkinäisyyttä. Viinistä jää pehmeä, lempeä ja makean sitruksinen jälkivaikutelma.

Yleisesti Rotari Riserva pysyi mainiosti plussan puolella. Kokonaisuuten se oli helppo, miellyttävä ja kypsän sitruksinen perusskumppa. Pitkästä kypsytyksestään ja Riserva-lisänimestään huolimatta viini ei ollut mitenkään erityisen kunnianhimoinen tapaus, vaan varsin tasapainoinen paremman pään peruskupliva, joka tarjosi varsin hyvää haastetta saman hintaluokan Cavoille ja uuden maailman kuohuville. Sen sijaan italialaiseksi kuohuvaksi Rotari oli kyllä varsin vakuuttava ja tasapainoinen esitys – siinä missä Proseccot harvemmin saavat aikaan meikäläisessä hurraahuutoja, nosti Rotari jo ujon "jippiin." Eihän tämä rapeille Franciacortille pärjää, mutta hintaa on sitten vastaavasti huomattavasti vähemmän.

Shamppanjarypäleistä ja -kypsytyksestään huolimatta Rotari Riserva ei kyllä erityisesti shamppiksia tuo mieleen, mutta toimii tästä huolimatta varsin miellyttävänä ja maukkaana peruskuplivana. Viinin vieno makeus, hillitty hapokkuus ja pehmeä mousse tekevät viinistä myös varsin helpostilähestyttävän niille, jotka karsastavat niitä kuivimpia ja kirpeimpiä kuplivia – tosin tästä samasta pehmeydestään johtuen viini ei ole ehkä optimaalisin kumppani ruokapöytään. Maljakuohuvana sen sijaan Rotari Riserva pelittää todistetusti varsin mainiosti!

Lyhyesti: Pehmeä, makeita aromeita vihjaileva ja tyylikkäällä tavalla arkinen kuiva kuohuva Italian pohjoisrajalta.

Arvio: Erittäin hyvä – kohtuulliseen hintaansa nähden varsin maukasta kamaa sekä varsin mukavaa vaihtelua iänikuisille Cavoille. Mukavaa, että Alkosta löytyy muitakin italialaisia peruskuplivia kuin Proseccot.

Hinnan (14,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2009

Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2009

• Valmistaja: Mezzacorona
• Tyyppi: Punaviini, DOC Teroldego Rotaliano
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Trentino
• Rypäleet: Teroldego (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,80e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Reilu viikko takaperin saimme yllätyskutsun tuttumme luokse. Kuulemma hänellä oli kaapit täynnä riistaa ja sieniä, minkä takia suunnitelmissa oli kokata liiat pois ja kutsua ihmisiä paikalle syömään. Varsin ystävällistä ja houkuttelevaa (kiitti Tuksu!) Pikainen skannaus osoitti, että vaikka kaapissani on viinejä reilummanpuoleisesti, ei sieltä löytynyt kuitenkaan mitään sopivaa, jonka kehtaisi avata jo nyt ja iskeä pöytään kaikkien hamstrattavaksi. Siispä lähimonopoliin etsimään viiniä, jossa olisi potkua riistalle, muttei liikaa, jotta sienipuoli ei jäisi jyrätyksi. Italia ja Ranska nyt yleisesti edustavat tällaiseen herkutteluun sopivaa tavaraa, joten tällä kertaa valinta kohdistui hieman ennalta-arvattavasti Pohjois-Italian erikoisuuteen, Mezzacoronan tuottamaan Teroldegoon.

Kyseessä oleva viini on runsaasti Pohjois-Italian persoonallisia perusviinejä tuottavan Mezzacoronan paremmasta päästä. Toisin kuin talon perus-Teroldego, tähän viiniin tarkoitetut rypäleet kerätään käsin ja vain parhaina vuosina Mezzacoronan neljältä parhaalta Piana Rotalianassa. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään kaksi vuotta, joista toinen tammessa.

Väriltään viini on hyvin tummansyvä, mustaantaittuvan kirsikkainen. Tuoksu on kirsikkainen, luumuinen ja kevyen savuinen, tammi tuo siihen mausteisuutta ja hieman setriseen taittuvaa makeata pehmeyttä. Alkoholi tuo tuoksuun hentoa apteekkieetterisyyttä.

Viinin maku on kypsän kirsikkainen, melko uuttunut ja pehmeähkö, mutta silti ilahduttavasti sopivan hapokas ja hennon karvas. Suutuntuma on keskitäyteläinen, aromimaailma melko runsas ja mausteinen. Kirsikkaisuus on melko kypsää, tuoden viiniin pientä makeutta, mutta yleisilmeeltään viini on melko kuiva ja kevyen bitterinen. Päällimmäisen kirsikkaisuuden ohelle tulee viinin avautuessa kevyttä mustikkaisuutta ja setripuista tammea.

Jälkimaku on tumman marjainen, voimakkaan mineraalinen ja maukas. Erityisesti kevyt savun aromi leijailee kielellä miellyttävän pitkään.

Odotin hieman enemmän omaperäisyyttä itselleni melko tuntemattomasta lajikkeesta valmistetulta Pohjois-Italian punaviiniltä, sillä viini oli melko yleis-italialainen ja geneerisen kirsikkainen. Rakenteenkin puolesta olisin voinut odottaa jotain hieman vähemmän uuttunutta ja vielä hapokkaampaa. Tästä voisi päätellä, että viini olisi voinut olla pettymys, mutta päinvastoin: viini oli varsin erinomainen kumppani tarjotuille ruoille ja oli sellaisenaankin hyvin maukas. Ehkä kaipasin hieman enemmän persoonaa, mutta viini ei kuitenkaan jättänyt kylmäksi, vaikka olikin hieman geneerisempi kuin odotin. Rakenne kuitenkin oli varsin hyvin kohdillaan, aromimaailma klassisen pohjoisitalialainen, eikä viini ollut hinnallakaan pilattu.

Lyhyesti: Helppo, yleiskäyttöinen ja klassisen aromikas Pohjois-Italian punaviini sieltä hieman perusviinejä paremmalta tasolta.

Arvio: Miellyttävä – viini on melko tavanomainen ja helppo pohjoisitalialainen, mutta samalla myös ilahduttavan maukas ja varsin hyvin tehty tapaus. Melko turvallinen valinta yleiseksi ruokapunaviiniksi.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Riposo Marzemino 2010

Riposo Marzemino 2010

• Valmistaja: Cantine Atesine
• Tyyppi: Punaviini, DOC Trentino
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Trentino
• Rypäleet: Marzemino (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,39e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 9,79e (Tammikuu 2014, Alko)

Italian Pohjoisin osa, mm. Etelä-Tirolin alueen käsittävä Trentino-Alto Adige on tunnettu erityisesti valko- ja kuohuviineistään, eikä niinkään punaviineistä – mikä varmasti on heijastunut myös Alkon valikoimiin, sillä pitkään Mezzacoronan Teroldego Rotaliano Riserva oli valikoiman ainoa täysikokoisessa pullossa em. alueelta tuleva punaviini. Nyt kesän alussa valikoimiin kuitenkin tuli toinen punaviini: Pohjois-Italian omasta rypäleestä, nykyisin jo melko harvinaiseksi käyneestä Marzeminosta, valmistettu Riposo.

Väriltään viini on ruskeanpunainen ja jonkin verran hailakan läpinäkyvä. Tuoksussa on tuoretta karhunvatukkaa, nahkaa, intialaisia mausteita ja erityisesti Italian viineille ominaista, kypsänmakeata kirsikkaa.

Maku on aluksi pehmeänmakea, mutta sitten melko hapokas rakenne ottaa homman haltuun raikastaen ja keventäen suutuntumaa. Yleismaultaan melko kepeä Riposo on puhdasarominen (eli esimerkiksi ylimääräistä tammea ei löydy) makean kirsikkainen, kevyen luumuinen ja mukavan mausteinen. Oikein perusmiellyttävä, vaikkakin hieman rakenteeton ja arkinen esitys.

Jälkimaku on kukkea, marjaisa, hapokkuudessaan pirteä ja jopa yllättävän tyylikäs. Jälkimaun luoma yleisvaikutelma onnistuu luomaan viinistä vielä aiempaa positiivisemman mielikuvan. Varsin jeppis kokonaisuus. Näköjään Marzeminosta saa aikaan ainakin ihan käyttökelpoisia arkiviinejä.

Pähkinänkuoressa Riposo on arkinen, mutta mukavan kevyt ja raikas punaviini, joka ei kepeästä tyylistään huolimatta jää vaisuksi tai mauttomaksi. Tämmöinen kepeä ja sympaattinen arkiviini sopii loistavasti kesäiseksi ruoka- ja piknikpunaviiniksi, erityisesti jos sen saa vielä kevyesti viilennettyä – lämpimämpi tarjoilulämpötila kun tuntuu korostavan viinin pehmeyttä ja rakenteettomuutta. Tällaisen kepeän viinin avainsana on kuitenkin kepeään makumaailmaan sointuva raikkaus.

Lyhyesti: Melko kepeä, mukavan mausteinen, raikas ja yleiskäyttöinen Pohjois-Italian punaviini.

Arvio: Hyvä – arkisen simppeli mutta miellyttävän kepeä ja maukas peruspunaviini. Lisää tällaisia geneeristen, mauttomien ja läskien tusinapunkeroiden tilalle!

Hinnan (9,79e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.