Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.4.12

Van Volxem Scharzhofberger Pergentsknopp 2009

Van Volxem Scharzhofberger Pergentsknopp Riesling 2009
  • Valmistaja: Weingut Van Volxem
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Scharzhofberg
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 26-39e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla pidetyllä luennolla Master of Wine Caro Maurerin valitsemista 8 viinistä viimeinen valkoviini oli Weingut Van Volxemin yhden tarhan Riesling. Ihmettelin aluksi miksi kahden Großes Gewächs -viinin jälkeen listassa oli yksi laatuluokittelematon viini. MW Maurer avasi viiniin saapuessamme tätä valintaa esitellessään Weingut Van Volxemin viinifilosofiaa.

Viinimessuilla omia Van Volxemin viinejä esittelemään saapunut pitkänhuiskea Roman Niewodniscanski osti Van Volxemin tilan valmistaakseen sellaisia perinteisiä Saarin alueen viinejä, jotka olivat muinoin keränneet enemmän arvostusta ja suurempia hintalappuja kuin Bordeaux'n alueen punaviinit. Hän hylkäsi Saksan nykyaikaiset laatuluokitusjärjestelmät ja tutki vanhoista 1800-luvun kartoista minkälaisilla alueilla tilan viinitarhat olivat alunperin sijainneet. Nykyisin Niewodniscanski valmistaa viinejä, joiden hän uskoo tuovan alueen maaperää parhaiten esille ja jotka edustavat alueen alkuperäistä viinityyliä. Tämän vuoksi Van Volxemin viinit eroavat tyyliltään perinteisistä Moselin Erste Lage ja Großes Gewächs -viineistä, mutta monet pärjäävät vertailussa helposti parhaimpienkin sellaisten kanssa. Meille esittelyssä on villihiivoilla käytetty, luonnonmukaisesti valmistettu, hiivasakan päällä kypsytetty ja suodattamaton Großes Gewächs -tasoa vastaava yhden tarhan viini. Viini ei sovi Saksan laatuluokituksiin mm. jäännössokerinsa vuoksi, joka vaihtelee vuosikerrasta toiseen. Esimerkiksi vuosikerrassa 2009 on jäännössokeria n. 14 g/l, kun Großes Gewächs -viinissä korkein sallittu jäännössokerin määrä on 13,5 g/l.

Scharzhofberger Pergentsknopp on lasissa todella keltainen, jopa lähes kullan värinen, muistuttaen enemmän tammekasta Bourgognen Chardonnayta kuin saksalaista rieslingiä. Tuoksu on huumaava, kukkean makea, hunajainen, kevyen mantelinen ja silti jotenkin hillitty eikä kovinkaan runsas. Yleisvaikutelmaltaan tuoksu on todella elegantti, joka tietää, millä pelata, mutta osaa myös säästellä ässiä hihassaan.

Maku tarjoaa todella suuren paletin, muttei mitään liikaa. Siinä on hapokasta mausteisuutta, aavistus hunajaa, kevyesti ranskanleipäistä ja shamppanjan mieleen tuovaa hiivaisuutta, jonkinlaista kuivaa puun aromia, niin kypsiä persikoita kuin persikankiviäkin, ja mineraalia. Viini tuntuu yhdistävän kaikkien erilaisten saksalaisten viinityylien parhaat puolet yhteen pulloon.

Hapokkuus on loistavassa tasapainossa kohtalaisen jäännössokerin kanssa: viini on korkeintaan keskitäyteläinen ja makeus tuntuu lähinnä kypsinä aprikoosin ja hunajan vivahteina. Yleisesti viinistä on vaikeata sanoa onko se kuiva vai puolikuiva, niin hyvin makeat vivahteet toimivat koko harmonisen kokonaisuuden seassa.

Jälkimaku on aluksi limettinen ja mineraalinen, mutta kun muut maut haipuvat kieleltä pois, jää suuhun todella tyylikäs, leivosmainen hiivaisuus, jota maustavat kielen kärjellä tuntuvat hunajan vivahteet.

Viini on todella vaikuttava esitys; se on uskomattoman kompleksi ja loistavan tasapainoinen viini nautiskeluun. Viinin voimakas runko pärjää helposti ruoalle kuin ruoalle, mutta tämä on niin uskomattoman aromikas paketti, että ruoka saattaa kadottaa monet viinin vaikuttavista, persoonallisista vivahteista, jotka tekevät siitä niin uskomattoman hurmaavan ja moniulotteisen. Olen vaikuttunut, niin viinin täydellisestä harmonisuudesta, kuin viinintekijän kompromissittomasta lähestymistavastaan viineihin. Tämä viini kuuluu ehdottomasti illan kolmen parhaan viinin kärkikastiin ja jää varmasti korvan taakse. Tällä hetkellä houkutus on suuri tutustua viinin muihin vuosikertoihin ja katsella minkälaista vuosikertojen välinen vaihtelu on viinitalon tuotteissa. Todennäköisesti myös tämä viini tulee kehittymään upeasti vielä vähintään seuraavan vuosikymmenen ajan.

Jatkoon.

Lyhyesti: Syvyydessään, kompleksisuudessaan ja harmonisuudessaan yksinkertaisesti valloittava, kompromissiton valkoviini. Yksi parhaista, joita olen kuunaan maistanut. Orgasmi makuhermoissa. Kyllä.

Arvio: Täydellinen – superlatiivit loppuivat kesken. Lue ylempi kohta uudelleen, jos tarpeen.

Hinnan (26-29) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Hinnan (30-36) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (37-39) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

2 kommenttia:

  1. Tämä on tuottaja, jota olen pitkään halunnut maistaa - en yleensä pidä kuivemmista tyyleistä Saksassa, mutta olen monesti kuullut, että van Volxemit olisivat jopa minunkin makuun!

    Nyt on tullut paljon tekstiä Grosses Gewächseistä ja muusta kuivemman puoleisesta; oliko siellä esillä perinteistä Kabinettia, Spätleseä, Auslesea jne. jossa on ihan tuntuvasti makeutta? Vai onko Saksalaisten trocken-innostus niin kova, ettei näitä perinteisiä tyylejä haluttu maistattaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Volxemeja voin kyllä suositella varauksetta kenelle tahansa Rieslingien ystävälle! Myöskin talon edullisemman tason viineihin tuli tutustuttua, eikä pettymyksiä sielläkään puolella tullut vastaan.

      Messuilla oli tarjolla lähes jokaista mahdollista viinityyliä, mutta MW Maurer oli varannut esitelmäänsä valkoisten puolelta ainoastaan kuivia (ja niiden lisäksi kaksi punaista Spätburgunderia), johtuen melko lyhyestä ajasta, joka esitelmöinnille oli varattu. Siellä siis ei makeista esitelmöity - saatettiin myös odottaa, että ne ovat suurelle yleisölle tutumpia, kun taas kuivat saksalaiset ovat vielä suurelle yleisölle melko tuntemattomia.

      Blogiin kyllä on lähiaikoina pamahtelemassa arvosteluita myös mm. makeammista viinityyleistä, mutta pääpaino messuilla tuntui olevan kuivissa ja puolikuivissa Rieslingeissä - niitä oli näppituntumalta arvioiden n. 50% kaikista viineistä - joten niistä tullee myös eniten juttua. Makeampia Rieslingejä, muita valkoisia rypälelajikkeita sekä punaviinejä oli messuilla sitten se toinen 50%, eli ei niitäkään sentään häpeilty ja piiloteltu.

      Poista