- Valmistaja: Cecilia Beretta, Pasqua
- Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
- Maa: Italia
- Alue: Veneto, Valpolicella
- Rypäleet: Corvina, Cabernet Sauvignon, Merlot
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 19,99e (Helmikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Vuorossa on 200. viini, josta olen onnistunut keräämään edes auttavat muistiinpanot ja lisäämään arvion blogiini. Tässähän siis rupeaa olemaan vallan kattava kokoelma muistiinpanoja taustalla!
Cecilia Beretta on italialaisen viinijätti Pasquan astetta tasokkaampiin viineihin keskittynyt tytäryhtiö. Suomeen tuodaan kolmea Berettan viiniä: Alkon perusvalikoimasta löytyvää Ripassoa sekä tilausvalikoimasta löytyviä Amaronea, ja nyt arvosteltavaksi päätynyttä Picàieta.
Picàie pyrkii olemaan hieman samanlainen viini Amaroneille kuin Supertoscanalaiset ovat Chianti Classicolle; eräänlainen "Supervenetolainen." Picàie on alueelle tyypillisesti Corvina-vetoinen, mutta lajiketta on täydennetty paikallisia rypäleitä mehukkaammilla Suuren Maailman lajikkeilla, Cabernet Sauvignonilla ja Merlot'lla. Viininvalmistuksellisesti Picàie on eräänlainen köyhän miehen Amarone: rypäleitä kuivatetaan rusinoiksi n. kuukauden ajan (vrt. Amarone-viinien 3-4 kk kuivausaika), minkä jälkeen viini käytetään terästankeissa, kypsytetään 6 kk tammessa ja lopuksi vuoden ajan pullossa. Valmistusvaiheessa käytetään lisäksi malolaktista käymistä, minkä seurauksena Corvinan tuoma ryhdikäs hapokkuus kevenee ja viinin suutuntuma pehmenee.
Viini oli tullut aiemmin maistettua kahteen kertaan ohimennen, jolloin siitä oli jäänyt oikein positiivinen, pehmeä ja runsaan marjaisa yleisvaikutelma. Positiivisten mielikuvien vuoksi viini jossakin vaiheessa päätyi kaappiin köllimään, mistä se hieman myöhemmin tarttui mukaan illanistumiseen seurusteluviiniksi.
Väri on hyvin tumma rubiininpunainen, mutta siinä on aavistus läpinäkyvyyttä. Tuoksu on hyvin kypsän ja makean marjainen, siinä on tuoreeltaan runsaasti myös luumuisuutta, ja avautuessaan viinin tammen aromit sekoittuvat mokkaisiksi ja kaakaoisiksi vivahteiksi. Tammi kuitenkin pitäytyy vaatimattomassa roolissa mehevien marjan aromien hallitessa. Tuoksusta löytyy paljon Amaronea, mutta käytettyjen lajikkeiden puolesta myös runsaasti uuden maailman hedelmäpommien vivahteita ilman naurettavuuksiin meneviä ylilyöntejä.
Picàien maku seuraa luontevasti tuoksua. Se on todella pehmeä ja kypsässä mustikkaisuudessaan ja karhunvatukkaisuudessaan makean marjainen. Avautuessaan siinä rupeaa tuntumaan myös runsaasti vadelmaa ja hillottua kirsikkaa sekä kevyttä luumumaista rusinaa. Tammi tuntuu ajoittain kevyenä mausteisuutena, muttei tule juurikaan esille marjojen keskeltä.
Reipas alkoholisuus tuntuu jonkin verran niin maussa kuin jälkimaussa. Alkoholin tuoman lämmön lisäksi pitkähköstä jälkimausta löytyy myös runsasta mustikkaisuutta ja aavustus tammea.
Viinissä on nuorehkoja ja intensiivisiä tanniineja melkoisesti mutta happoja ei kovinkaan paljon. Viini muistuttaakin tyylillisesti melko paljon Amaroneja pehmeän vähähappoisella rakenteellaan, jota tukevat intensiivinen suutuntuma, tanniinit ja tuhti alkoholi. Kokonaisuus on mehevä mutta melko tasapainoinen.
Viini itsessään on omissa silmissäni kuitenkin hieman sekä lintu että kala. Viinissä on hyvin paljon uuden maailman henkeä: hillitysti hillottua marjaa, kevyttä happorakennetta, täyteläistä ja selkeätä aromimaailmaa. Amaroneissa on usein paljon paikallisempi, selvästi Valpolicellan viinien persoonallisempi vivahde, kun taas Picàien tyyli on melko kansainvälinen. Pehmeitä ja runsaita uuden maailman seurusteluviinejä etsiville esimerkiksi Australia tarjoaa ihan mallikaita, mehukkaita viinejä lähes puoleen hintaan, kun taas tyylikästä ja tuhtia italiano-luokkaa edustaa mm. Cecilia Berettan mallikas Ripasso. Picàie on syvälle uuteen maailmaan kumartava, monipuolinen, taiten tehty ja tyylikäs punaviini seurusteluun tai tuhtien arkiruokien pariin, mutta hintansa puolesta hieman väliinputoajan asemassa. Viini onkin paras vaihtoehto silloin, kun etsitään erinomaista, tyylikästä ja asteen verran parempaa viiniä parin kympin hintaluokasta, mutta uuden maailman edustus on jo tuttua huttua. Käyttötarkoituksestaan ja makumieltymyksistään riippuen viinin hinta-laatu-suhde heittelee "heikon" ja "hyvän" välimaastossa.
Lyhyesti: Nuorena juotavaksi tarkoitettu mehevän marjainen ja runsas italialainen, joka naittaa ansiokkaasti yhteen Amarone-viinejä ja uuden maailman hedelmäpommeja.
Arvio: Erittäin hyvä – viini on maukas ja miellyttävä, mutta vaikka se onnistuu tuomaan miellyttävästi Amaronemaisia vivahteita moderniin uuden maailman viinityyliinsä, on se kuitenkin hieman yllätyksetön hintaluokkansa edustaja. Parhaimmillaan mehevänä seurusteluviininä, ei niinkään ruokapöydässä.
Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.
Onneksi olkoon 200. viinijulkaisusta. Itselläni on vielä hetken verran matkaa kyseiseen merkkipaaluun :)
VastaaPoistaKiitokset, ja kyllä se päivä jokaiselle sitkeälle bloggaajalle koettaa, ennemmin tai myöhemmin. Sitkeyttä, perästä nähdään & sitä rataa! :)
PoistaOnneksi olkoon 200 arvostelun johdosta!
VastaaPoistaLöysin sivuston ihan sattumalta kun etsin arvioita joistakin viineistä. Arvostan todella paljon sitä asiaa että kuvailet erittäin hyvin ja perusteellisesti viinien ominaisuuksia. Aivan liian usein viiniarviot ovat hyvin lyhyitä.
Keep up the good work!
Kiitos sekä onnitteluista että kehuista!
PoistaMukava tietää, että muutkin arvostavat arvosteluissa perusteellisuutta! Itsekin tykkään lukea lähinnä sen verran kattavia arvosteluita, että viinistä saa maistamattakin riittävän hyvän kuvan. Onhan se mukava kuulla jos viini on hyvä ja maistui broilerin kanssa, mutta eipä se kerro vielä mahtaako viini olla sen tyylinen että se sopii omaan makuuni.
Tästä syystä kattavien muistiinpanojen kirjoittaminen tuli luontevasti valittua itselle kirjoitusformaatiksi. Tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän, kirjoita sellaista blogia, minkälaista haluaisit itse lukea, jne. :)