Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


24.4.12

Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder "aus dem Cabinetkeller" 2009

Kloster Eberbach Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder Qualitätswein Trocken "aus dem Cabinetkeller" 2009
  • Valmistaja: Hessische Staatsweingüter Kloster Eberbach
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Rheingau
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau, Assmannshausen
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 42,50-50,00e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, seuraavaksi vuorossa Saksan Viinitiedotuksen viinimessujen varsinainen nimihirviö: Hessische Staatsweingüter Kloster Eberbach Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder Qualitätswein Trocken "aus dem Cabinetkeller", eli kätevästi lyhennettynä HSKE AHSQT "adC". Kyseessä on siis Rheingaulaisen Assmannshausenin kylän lähistöllä sijaitsevan Kloster Eberbachin tilan kuiva Spätburgunder, eli ei-germaanisille tuttavallisemmin Pinot Noir. Kylä on pitkään ollut tunnettu laadukkaita, Bourgognen hengessä valmistettuja viinejä tuottavana viinialueena, ja Eberbach lienee alueen tuottajista tunnetuin (onkohan tässä alle tuhannen hengen kylän ympäristössä muita viinintuottajia laisinkaan?) (edit: Aaveelle kiitos tarkennuksista)

Lasissa viini näyttää olevan värin perusteella tyypillinen, vaikkakin tuhdimmanpuoleinen: väri on reunoille vaaleneva kirkas ja mustahko kirsikanpunainen. Väri on siis tumma ja syvä, mutta silti läpinäkyvä.

Lasista huokuu voimakas ja lähes päällekäyvä tuoksu, joka on yhtä aikaa niin mehevän hedelmäkarkkinen kuin vanhan maalainen. Tuoksussa on tammea, paljon kirsikkaa, se on yhtä aikaa niin kukkea kuin lantainenkin. Todella runsas, intensiivinen ja kompleksi kokonaisuus, jossa nuori kirsikkaisuus on päällimmäisenä, muttei kuitenkaan peitä runsasta aromikirjoa alleen.

Maku on kuiva ja mausteinen, melko selvät ja kantavat hapot tekevät viinin runsaudestaan huolimatta ihailtavan raikkaaksi. Aromikirjossa on kahvisuutta, lakrsitsisuutta, nahkaa ja hyvin nuorta, primääristä hedelmää, joka ilmenee kirsikkaisuutena ja puolukkaisuutena. Hedelmäisyys tuntuu kielen kärjessä lähes makeana puolukkahilloisuutena, vaikka viinissä onkin jäännössokeria tasan nolla grammaa. Kokonaisuus on keskitanniininen ja todella runsas. Hapot ovat hyvin tasapainossa kokonaisuuteen nähden, mutta uskomattoman runsas maku on vielä kovin nuoren oloinen, ja vaikka se onkin vaikuttava elämys jo nyt, tuntuu viini kaipaavan reilusti ikää kehittääkseen aromikirjoa entistä laveammaksi ja toisaalta myös hieman kevyemmäksi. Viini on nimittäin happojen puolesta kyllä raikas, mutta voimakas, nuori hedelmäisyys on hapoista huolimatta melko raskasta tekoa.

Suklainen ja mausteinen tammi sekä punamarjainen maku jatkuu kielellä todella pitkään. Näin upea esitys pistää väkisinkin hymyilemään. Takuuvarmasti yksi parhaista elämäni aikana maistetuista Pinot Noireista. Ainoastaan viinin hinta kirvoitti pienet ärräpäät kun tuli sitä tutkittua messujen jälkeen.

AHSQT"adC" on uskomattoman vaikuttava ja vakuuttava punaviini, joka on hämmentävän täyteläinen ja runsas jopa Pinot Noir -standardeilla, mutta nojaa silti vahvasti Bourgognelaiseen perinteeseen, viini on kaukana uuden maailman mehukkaista ja konsentroituneista tusina-Pinot Noireista, jotka nekin voivat joskus hämmentää täyteläisyydellään ja runsaudellaan. Tämä on kaikkea muuta. Tämä on voimaa ja eleganssia, röyhkeyttä ja kauneutta. Tämä viini ei ole kevyimpien ja herkimpien Pinot Noirien ystäville, mutta jos esimerkiksi tuhdit Gevrey-Chambertinin punaiset Burgunderit ovat lähellä sydäntäsi, ymmärtänet tämän viinin päälle. Tässä on todella lupaava saksalaisen punaviiniosaamisen taidonnäyte, joka lienee parhaimmillaan vasta 5 vuoden päästä, mutta kestänee hyvin vähintään vuosikymmenen siitä eteenpäin.

Lyhyesti: Vielä hyvin nuori, mutta uskomattoman harteikas, runsas ja tasapainoinen huippuluokan Pinot, joka pistää helposti hinnakkaampia Burgundereitakin hiljaiseksi.

Arvio: Täydellinen – harvoin tulee yhtä uskomatonta viiniä vastaan. Edes italialaisten joukosta, vaikka saapasmaan viinit koen kuitenkin sydäntäni lähimmiksi. Mahtavaa joskus löytää vakuuttavia punaviinejä Saksastakin.

Hinnan (42,50-50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

5 kommenttia:

  1. Hei Otto, olen käynyt tuolla Kloster Eberbachilla taannoin ja itse luostari ei sijaitse Assmannshausenissa, vaan ehkä kymmenisen kilometriä siitä itään/koilliseen. Kloster Eberbach on Hessenin osavaltiollinen jätti(laatu)tuottaja, jolla on kolme eri tilaa pitkin Rheingauta ja Hessische-Bergsgtrassea - Domäne Assmannshausen on näistä yksi. Tosin nämä Cabinetkeller-sarjan viinit on käsittääkseni vinifioitu luostarin vanhassa kellarissa. Luostarissa itsessään on myös vinoteekki, jossa saa maistelukaatoja ostosten tekemisen lomassa. Melkoinen turistipyydys, mutta vain osin viinin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei!

      Kiitos tarkennuksista! Itse joutuu monesti menemään arviointien ja arvailujen perusteella, kun Viinintekijän kotisivut, Wikipedia ja Google tarjoavat vain rajoitettua tietoa. Hyvä siis saada ensi käden faktoja pöytään.

      Mielenkiintoista myös kuulla viinitalon olevan jättituottaja; sen verran korkeatasoista tavaraa näyttävät puskevan pihalle. Toisaalta on niitä monia muitakin valtavia viinitaloja ja négocianteja tullut vastaan ympäri maailmaa, jotka valmistavat valtavan upeita viinejä. Kuitenkin surullisen usein tuntuu siltä, että suuret tuotantomäärät tuntuvat takaavan vain perushyvän laadun, mutta oikeasti vaikuttavat, persoonalliset viinit jäävät pienempien ja tuntemattomampien tekijöiden vastuulle.

      Itsekin olisi mahtavaa päästä tutustumaan Euroopan viinialueisiin ja -tekijöihin ihan paikan päälle, mutta vaatimattomalla opiskelijabudjetilla semmoiset haaveet joutunee hautaamaan vielä pariksi vuodeksi.

      Poista
  2. Mitä tulee alueen muihin tuottajiin, niin muistelisin August Kesseleriä kehutun. Mutta eipä siellä kyllä monia tiloja taida olla. Aika pienellä alueella Assmannshausenin tarhat ovat, jos vaikka toiselta puolen Rheinia katsoo. Lähes vieressä yläjuoksun puolella pienen mutkan takana ovatkin sitten kuuluisat Rüdesheimin rinnetarhat. Viinimatka Saksaan onkin siinä mielessä helppo, että nähtävää riittää hyvin pienin siirtymin, kun vain kulkee pitkin Rheinia ja sen sivujokia. Ja melko edullisestikin voi selvitä, kunhan onnistuu rajoittamaan tuliaisten suhteen ostohaluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä pistää tuo Kesseler heti ensteks korvan taakse.

      Ja kyllä tuo Saksa vaikuttaa sekä mielenkiintoiselta että helpolta kohteelta viinireissua ajatellen; Ranskassa ja Espanjassa viinialueet kun ovat levittäytyneet ympäri valtiota. Italiassakin hieman samaa vikaa, tosin suuri osa mielenkiintoisimmista alueista on joko pohjoisessa tai korkeintaan saappaan varren puolessa välissä. Saksassa taas kaikki alueet tuntuvat löytyvän näppärästi maan lounaisnurkasta.l

      Ja kai sitä nyt missä tahansa on mahdollista selvitä halvalla, mutta se tuliaishalujen hillitseminen tuppaa vain olemaan loppujen lopuksi niin vietävän vaikeata.

      Poista
  3. Juurikin Rheingaussa ja sattumalta otin lasiini Assmannhauserin Höllenberg Spatburgunderia, joskin Robert Königin pullottamaa ja vuodelta 2012.

    Mielestäni se oli kyllä jotenkin raaka, eikä muutenkaan ihmeellinen mutta ehken vain osaa nähdä potentiaalia punaviineissä.

    VastaaPoista