Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.4.12

Chavy Puligny-Montrachet 1er Cru Les Perrières 2006

Jean-Louis Chavy Puligny-Montrachet 1er Cru Les Perrières 2006
  • Valmistaja: Jean-Louis Chavy
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Puligny-Montrachet 1er Cru Les Perrières
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Puligny-Montrachet
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 28-36e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Puligny-Montrachet on yksi maailman arvostetuimpia valkoviinialueita lähes millä tahansa mittapuulla mitattuna, mikä myös heijastuu viinien hintoihin: pelkästään tämän 1er Cru -tasoisen viinin hinta pomppii nettikaupoissa useiden kymppien arvoisena, kun taas korkeimmille luokiteltujen Grand Cru -tarhojen viinien hinnat saattavat helposti rikkoa useampien satasten rajapyykkejä.

Tuottaja Jean-Louis Chavy omistaa osia useista 1er Cru -tasoisista viinitarhoista (muualla maailmassa yksi viinitalo omistaa yhden tai useamman viinitarhan, kun taas Burgundissa taas on legendaarisia viinitarhoja, joista pelkästään yksi ainoa tarha saattaa olla jaettu kymmenien omistajien kesken), joista tämä viini on valmistettu pelkästään 1er Cru -tasoisen Les Perrières'n tarhan 20-vuotiaiden köynnösten tuottamista rypäleistä.

Viinin väri on paksuhko, kuulas kullankeltainen, jossa on aavistus vihertävyyttä. Tuoksussa on hillittyä mutta melko mehevää trooppista hedelmää ja yrttisyyttä, sekä tuhtia, paahteista ja toffeista tammea. Tammi dominoi melko runsaalla kädellä tuoksua, tehden siitä hyvin paksun ja hyökkäävän. Useamman tunnin jälkeen, kun viini on päässyt avautumaan kunnolla, on tammi muuttunut vielä runsaammaksi, tuoden palaneilla ja voisilla elementeillä selvää popcornmaista aromia viiniin.

Viinin maussa on paksua kermaisuutta ja aavistus popcornia. Hedelmäisyys tuntuu piirtävän pääasiassa maulle vain raamit, jotka tammi täyttää; se ei itse pääse juurikaan näyttämölle. Tuntuukin, että viini on tovi pari sitten ohittanut parhaat hetkensä ja hedelmäisyys on pullokypsytyksen myötä ryhtynyt hiipumaan. Tätä mielikuvaa vahvistaa aavistuksen madeirisoituneet vivahteet, jotka silloin tällöin häivähtelevät tammen alta.

Viini on melko raskas ja sen hapot vaikuttavat keventyneen sen verran, että viini tuntuu aavistuksen löysähköltä. Jälkimaku on keskipitkä ja siinä tuntuu voisen tammen lisäksi ensi kertaa kunnolla selvää hedelmäisyyttä happaman sitruksisuuden muodossa.

Viini vaikuttaa siltä, että se on ollut vielä vuosi pari sitten todella runsas ja aromikas esitys, mutta pitkä pullokypsytys on antanut hedelmäisyyden ryhtyä vaimenemaan tuhtiin tammisuuteen nähden sekä keventänyt hapokkuutta hieman turhan paljon. Viini oli maisteluporukasta suurimman osan mielestä illan paras valkoviini, mutta omaan makuuni nähden viini oli ehtinyt menettää paljon raikkauttaan ilman että tilalle olisi tullut erityisen moniulotteista aromimaailmaa tilalle. Jos tätä vuosikertaa löytyy kaapistasi, suosittelen korkkaamaan sen melko pian, sama myös vuotta tai paria nuoremmille vuosikerroille (tosin on huomautettava, että tämän vuosikerran viinistä löytyy myös melko tuoreita arvosteluja, joissa kehutaan viinin runsasta ja raikasta hedelmäisyyttä, mikä todistaa sen, että pullot ovat yksilöitä.)

Lyhyesti: Hyvin tamminen ja hapoiltaan hillitty valkoinen Burgunderi, joka on ruvennut jo siirtymään ikänsä ehtoopuolelle.

Arvio: OK – viini olisi todennäköisesti ollut muutama vuosi takaperin hurraahuutoja nostattava erinomainen esitys, mutta nyt se tuntui olevan jo heikonpuoleinen vanhus, joka pelaa lähinnä ronskilla tammellaan. Pakko todeta, että tyylikkäämpiäkin tammitettuja Chardonnay-viinejä on tullut maistettua, mutta niiden etuna on ollut nuorekas ikä.

Hinnan (n. 32e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti