Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.4.12

Georg Müller Edition PW Spätburgunder Trocken 2011

Georg Müller Edition PW Spätburgunder Trocken 2011
  • Valmistaja: Weingut Georg Müller Stiftung
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Huhtikuu 2012)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Edellisessä postauksessani mainitsin mielikuvani saksalaisista punaviineistä: ne ovat mehumaisia, laihoja ja marjaisia liruja. Saksan viinimessuilla olin kuitenkin ruvennut tulemaan siihen uskoon, että mielikuvani olivat väärässä; vastaani oli tullut toinen toistaan vakuuttavampia Pinot Noir -viinejä, niin laatuviinien huipuista kuin arkisista perusviineistä. Sitten vastaani tuli Georg Müllerin Spätburgunder.

Viinin väri on todella hailakan heleä ja erittäin läpinäkyvä, sävyltään melko verenpunainen. Piti varmistaa vielä viinin etiketistä että kyseessä on todella punaviini, eikä roséeviini. Tuoksu kuitenkin muistuttaa jonkin verran perinteistä, burgunderimaista Pinot'ta; siitä löytyi maamaisuutta ja musteisuutta; olipa seassa kuitenkin myös nuorekasta vadelmaa ja metsämansikkaa.

Maultaan viini on kevyt ja raikkaan marjainen, mutta kohtalaisesta hapokkuudestaan huolimatta melko pehmeä. Viinissä on myös sopivaa mausteisuutta ja tasapaino on kohdillaan, mutta silti yleisvaikutelmaltaan viini on tuore, helppo ja vaatimaton.

Jälkimaku seuraa keskimaun viitoittamaa tietä: se on hennon karpaloinen, lyhyehkö ja tylsä.

Kokonaisuutena viini on todella kepeä, nuori ja mitäänsanomaton tusina-Pinot. Siinä on sentään rypäleen tuntuvaa hapokkuutta ja tuttuja aromeja, mutta kokonaisuus on niin kevyt ja geneerinen, että siitä on vaikea saada juuri mitään irti. Viini ei ole varsinaisesti huono tai luotaantyöntävä, ainoastaan haukotuttavan tylsä.

Lyhyesti: Äärimmäisen kepeä, marjainen ja tylsänpuoleinen tusina-Pinot.

Arvio: Tylsä – viini ei tarjoa mielenkiintoista kokemusta edes vasta-alkajalle. En suosittele.

Hinnan ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin, oli viinin hinta mikä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti