- Valmistaja: Fratelli Revello
- Tyyppi: Punaviini, DOCG Barolo
- Maa: Italia
- Alue: Piemonte, Langhe, Barolo
- Rypäleet: Nebbiolo (100%)
- Koko: 0,375
- Hinta ostohetkellä: 18,40e (Maaliskuu 2012, Alko)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Tässä männäpäivänä tuli korkattua illallisen kumppaniksi puolipullon kokoinen Barolo, joita saapui Alkoon n. 1000 pullon erä tässä kuukausi takaperin. Tästä pullokoosta ei voi sanoa kuin vain hyvää, sillä Barolot ovat usein niin hinnakkaita, että kokonaisen pullon hinta ylittää arkiviinin kipurajan helposti. Sen sijaan puolet halvempi (ja pienempi) pullo on vielä hyvin kipurajan sisällä ja riittää hyvin kahdelle arkiseksi ruokajuomaksi.
Tämä Barolo on väriltään melko tumma, kypsän kirsikan punainen, eli melkein mustahko, mutta silti ei mitenkään paksu, vaan Nebbiololle tyypillisesti ohuehko ja läpinäkyvä. Aluksi tuoksussa tuttua Italian kirsikkaa, rypälelajikkeelle ominaista tervaa ja viekoittelevaa, hillittyä, selvän suklaista tammea. Viinin avautuessa kirsikkaisuuden ohelle tulee runsaampia tummia marjoja, mutta samalla tammi rupeaa ottamaan suurempaa dominanssia tuoksusta, tuoden mukanaan kevyen palaneita ja vaniljaisia sävyjä. Myös lämmetessään runsaammanpuoleinen alkoholi (15%) rupeaa tulemaan enemmän esiin tuoksussa.
Melko täyteläisessä maussa on anteliaan kirsikkainen sydän, jota ympäröi makea taatelisuus ja suklainen tammisuus. Viinin makea hedelmäisyys tuo hyvin tasapainoa melko runsaanpuoleisille ja karheille tanniineille sekä kuivalle hapokkuudelle.
Viinissä riittää jonkin verran tanniineja, mutta Piemonten Nebbiolojen yleiseen tasoon ja viinin "nuoreen" ikään verraten ne ovat suhteellisen vähäisiä, ja vaikka viini kuivattaakin suuta melkoisesti, ei se ole kovinkaan mahdoton tapaus sellaisenaan nautittavaksi. Viini kuitenkin on rakenteensa puolesta ensisijaisesti ruokaviini, ja tämän tontin viini hoiteleekin vallan kiitettävästi pippurisen pinaattilasagnen kumppanina.
Viinin happorakenne on vallan erinomainen: vaikka viini on tanniineistaan huolimatta suutuntumaltaan yllättävänkin pehmeä Baroloksi, on siinä kuitenkin hyvät ja eloisat hapot, jotka pitävät viinin miellyttävän pirteänä ja ryhdikkäänä.
Suurin ongelma viinissä onkin sen tammisuus, joka otti melko voimakkaan roolin kahden tunnin karahvi-ilmaamisen aikana. Tämä tammisuus on aromeiltaan oikein miellyttävää, tuoden vain aavistuksen vaniljaisuutta, ja pääasiassa paahteisen suklaista ja mokkaista aromia, mutta ikävä kyllä se peittoaa hyvin paljon niistä raikkaan marjaisista viinin aromeista, jotka olivat vielä hyvin esillä pulloa avatessa. Avauduttuaan tuoksun tervaisuus on yhdistynyt palaneen tammen kanssa elegantiksi savuisuudeksi, mutta maussa tammi on lähinnä peitonnut, ei pelannut yhteen. Ainoastaan makein kirsikkaisuus ja taatelisuus kykenee yltämään tammen kanssa tasoihin, muuten tyylikäs mutta runsas tammi dominoi.
Jälkimaussa kielelle jää kuiva, aromikas ja mokkainen tammisuus sekä tanniinien kitkerä puraisu hyvin pitkäksi aikaa samalla kun runsas alkoholi palaa kuvioihin lämmittämään voimakkaasti nielua ja suulakea. Kaikesta tammestaan huolimatta viini onnistuu jättämään todella positiivinen mielikuvan.
Kokonaisuutena viini on yllättävänkin hyvin nuorena lähestyttävä Barolo – jo viisivuotiaana terävin särmä on hiotunut pois ja vastaan tulee miellyttävän pehmeätä, kohtuullisen tanniinista hedelmää. Suurin ongelma lienee viinin tammisuudessa, joka on kyllä oikein hyvin integroitunut makuun, sulaen osaksi sitä, mutta pitäen turhan suurta haloota itsestään. Puhdasta Nebbiolo-elämystä viinistä ei saa johtuen juurikin sen peittoavasta tammesta, mutta jos hakusessa on italialaishenkisen ruoan seuraan yleishyvä ja astetta tasokkaampi, moniulotteinen viini jossa tammi saa maistua, on Revello erinomainen vaihtoehto. Harvoin nimittäin itselle on tullut vastaan yhtä aromikasta, moniulotteista ja maukasta tammen aromia viinissä. Tammi kehittyy alkumausta pitkälle jälkimakuun monin eri vivahtein, tuoden hyvin erilaisia sävyjä pitkin viinin ikää lasissa. Se ei hyökkää päälle tai ole liiallinen, vaan kuitenkin melko maltillinen. Ainoastaan viinin elegantti ja kepeähkö hedelmäisyys ei oikein jaksa vain pitää puoliaan sitä vastaan.
Lähestyttävyydestään huolimatta viini on lupaava tuttavuus myös kypsytystä ajatellen: itselleni jää toinen pullo odottamaan parempia päiviä. Valmistaja lupaa viinille oikein säilytettynä jopa 15 vuoden ikää vuosikerrasta, mikä ei kuulosta yhtään mahdottomalta siitä huolimatta, että viini tulee puolikkaassa pullossa, jossa viini kypsyy normaalia pulloa nopeammin.
Lyhyesti: Melko tanniininen, mutta erinomaisen tyylikäs ja tasapainoinen ruokaviini, jossa hyvin aromikas ja moniulotteinen tammisuus näyttelee pääosaa.
Arvio: Erittäin hyvä – siitä huolimatta, että olin melko pettynyt viinin puutteisiin Nebbiolon ominaisaromien rintamalla, olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siinä käytetyn tammen aromikirjosta sekä nuoresta iästään huolimatta miellyttävän lähestyttävästä ilmaisusta. Viini ei ole Nebbiolo-puristeille ehkä kovinkaan toimiva valinta, mutta uusia tuttavuuksia etsiville se kruunaa helposti melkeinpä minkä tahansa aterian, joka kaipaa särmikästä punaviiniä kylkeensä.
Hinnan (18,55e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Kiitos taas hyvästä tekstistä! Minusta tuntuu, että olen ainoa, joka ei ole pitänyt tästä viinistä. Inhoan tammen aromeita muutenkin, mutta erityisesti Nebbiolossa ne tuntuvat ärsyttävän normaaliakin enemmän! Usein minusta tuntuu, että tammisuus on vähän kuin korkkivika: jos sitä haistaa edes pikkuisen, se peittää kaikki muut aromit ja pilaa viinin. Noh, hyvä, että Sinulle maistui. :)
VastaaPoistaJuu, vähän pelottikin viini korkkaus luettuani arvostelusi. :D Itselleni taas tammi ei aiheuta suuri oireita, vaan enemmän tammituksen laatu. Pahinta on, jos tammi on teollisen oloista ja päälleliimattua uutosta, joka peittää kaikki aromit, eikä tunnu sopivan yhteen varsinaisen maun kanssa. Omaan makuuni sopivan tammen käytöstä en ole löytänyt vielä sopivia suuntaviivoja: toisiin viineihin sopii hento, tikkuinen puumaisuus, toisiin runsaampi aromikas vaniljaisuus. Tärkeintä itselleni kuitenkin on, että jos tammen aromeja löytyy, niiden pitää tuntua olevan osa viinin omia aromeja, ei selvän irrallisia.
PoistaYleensä toki suosin "puhtaita" viinejä, joissa tammea ei ole käytetty, tai kypsytys on tapahtunut niin isoissa tai vanhoissa astioissa, että kypsytyksen vaikutukset on saatu ilman suuresti havaittavaa tammea.
Nebbiolossa erityisesti suosin jos tammi maistuu vähän jos ollenkaan, johtuen lajikkeen omaperäisistä ja uniikeista aromeista, mutta vaikka tämä viini pettikin ne odotukset, onnistui se helposti ylittämään taas ne ennakkoluulot jotka sain lukiessani arvosteluasi ja yllättämään positiivisesti, sillä tällä kertaa tammisuus oli todella monisyistä, aromikasta, tyylillä tehtyä ja miellyttävää (vaikkakin runsaasti niitä lajikkeen omia aromeja peittävää.) Viini on päivänselvästi moderni, nuorena nautittavaksi tehty, tammivoittoinen Barolo, mutta mielestäni oikein hyvä sellainen. Monessa viiniasiassa olen melko puristi, mutta vaikka suosinkin tammettomia viinejä tammitettujen yli, ei tammisuus vielä estä minua nauttimasta viinistä, jos se on muuten kaikin puolin hyvä. :)