Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes 2010

Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes 2010

• Valmistaja: Henri Bourgeois
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Sancerre
• Maa: Ranska
• Alue: Loire, Sancerre
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 159,00 SEK (~17,71e, Joulukuu 2011, Systembolaget),
  19,95e (Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 20,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima),
  161,00 SEK (~18,11e, Systembolaget)

kuva: cellartracker

Jouluna rajan yli pyörähtäessäni tuli sikäläisestä alkoholimonopolista poimittua mukaan myös oman monopolimme tilausvalikoimasta löytyvä Les Baronnes, jonka on tuottanut Loiren laakson laatuviinien jättiläinen, Henri Bourgeois. Viini tarttui mukaani hetken mielijohteesta – ainahan kaapissa on tilaa yhdelle laadukkaalle valkoviinille. Yllätys olikin mieluinen kun kotona asioita tarkastellessa huomasi samalla tehneensä säästöä kokonaiset pari euroa ja rapiat päälle tukiessaan naapurimaan alkoholikauppaa.

Viini ehti makoilla kaapin pohjalla vain puolisen vuotta ennen korkkaamista. Viini päätyikin täyttämään roolin ruokapöytien klassikkoyhdistelmässä Chévre ja Sauvignon Blanc: Les Baronnes nautittiin herkullisen vuohenjuustosalaatin kumppanina.

Väriltään viini on hyvin hailakka, aavistuksen vihreään taittuvan kalpea. Tuoksu sen sijaan on reippaasti väriä värikkäämpi: sitä hallitsee erityisesti vihreät elementit, joista vastaleikattua nurmea löytyy paljon, mutta seassa on myös hieman herukanlehteä, parsaa ja jopa aavistus kurkkua. Vihreitä vivahteita ryydittävät aavistukset savuisesta mineraalista, kivipölystä ja hunajaisen makeantuoksuisista kukista. Avauduttuaan tuoksuun tulee myös kevyt voinen vivahde.

Viinin erittäin kuiva maku on Loiren Sauvignoneille tyypillisesti uuden maailman vastaavanlaisia viinejä leveämpi ja täyteläisempi. Hapokkuus on rypäleelle ominaisesti toki voimakasta, jopa leukaperiin asti kiristävää, mutta aromikkuuden runsaus ja suutuntuman täyteläisyys tekee silti viinistä jollain tavalla esimerkiksi Uuden-Seelannin hedelmäisiä ja eloisia Sauvignoneita pyöreämmän ja tuhdimman.

Viini ei kuitenkaan ole missään nimessä raskas tai läski, sillä sen hapokkuus on erittäin voimakasta ja pirteää, mikä sopii tyylillisesti hyvin yhteen viinin aromien kanssa: varsinaista hedelmäisyyttä viinissä edustavat vain hillityt karviaisen ja vihreän omenanaromit, kun taas makupalettia hallitsevat vahva, kevyesti savuinen mineraalisuus, voimakas yrttisyys ja hyvin kevyt, vihreä nurmikkoisuus. Avautuessaan viini rupeaa tarjoilemaan enemmän aluksi piilossa olleita trooppisten hedelmien vivahteita ja kypsempää sitruksisuutta, mutta edelleenkin viinin aromipalettia hallitsevat hyvin vehreät aromit ja voimakas mineraalisuus.

Jälkimaku on intensiivinen, hapokas ja piikivisessä mineraalisuudessaan pitkänpuoleinen; hapokkuus nostaa runsaasti vettä kielelle. Ainoa kauneusvirhe tulee lähinnä alkoholista, jota raikkaan särmikäs jälkimaku ei onnistu peittämään vaan joka jää lämmittämään voimakkaasti nielua.

Kokonaisuutena Henri Bourgeois'n Les Baronnes on oikein ihastuttava esitys. En voisi kuvitella juovani näin raikasta ja ryhdikästä valkoviiniä kun lumi on maassa, mutta heti siitä hetkestä kun aurinko rupeaa oikeasti paistamaan siihen hetkeen kun lehdet rupeavat putoamaan puista, on Bourgeois'n Les Baronnes todellinen nappivalinta. Tässä on aivan erinomainen, raikas ja virkistävän mineraalinen valkoviini sekä verannalle auringon ihmettelyyn että kesäisten ruokien seuraan. Hinta on kovemmanpuoleinen, mutta kuivien valkoviinien ystäville viini antaa rahalle reilusti vastinetta.

Lyhyesti: Hyvin hapokas ja kuiva valkoviini, jonka aromeja hallitsevat erityisesti mineraalisuus ja raikkaan vehreät aromit. Tyyliä kevät- tai kesäpäivään.

Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on voimaa ja särmää, mutta ne eivät nouse liian pintaan viinin runsauden keskeltä, vaan kokonaisuus jää oikein harmoniseksi ja kaikin puolin miellyttäväksi esitykseksi.

Hinnan (18,11-20,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2011

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2011

• Valmistaja: Miguel Torres
• Tyyppi: Roséeviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99 (Toukokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 9,98 (Tammikuu 2014, Alko)

Tässä viime viikkoina on pariinkin otteeseen tullut maistettua Vanha Kunnon Santa Digna Rosé, joten kai se on hyväksyttävä tosiasia, että roséekausi on saapunut. Santa Digna on espanjalaisen viinijätti Torresin chileläisten viinien linjasto, josta löytyy roséen ohella myös pari valkoista ja yksi punainen Alkon hyllyiltä.

Santa Digna on pysytellyt hinnan- ja veronmuutoksista huolimatta tasaisesti sentin verran kipurajan alapuolella, 9,99 euron hinnassa jo hyvin pitkään. Tämä on ollut oikein mukava asia, sillä tämä viini on aiemminkin vakuuttanut minut käyttökelpoisuudellaan niin seurusteluun kuin ruokailuunkin.

Väriltään Santa Digna on hyvin kirkas, karkkisen punertava ja roséeksi todella syvä. Tuoksu on todella marjainen. TODELLA todella marjainen, erityisesti mansikkainen. Siinä on runsaasti tuoretta metsämansikkaa, mutta myös aavistus makeampaa mansikkahilloisuutta.

Maku on todella voimakkaan marjainen, tuoden kielelle niin kirpeätä, tuoretta metsämansikkaa kuin makeankypsää vadelmaa. Kuivan ja puolikuivan välimaastossa tempoileva maku on voimakas ja runsas, jopa överi, mutta makeankypsillä vivahteillaan myös helppo ja lähes kosiskeleva. Siinä on myös sopivasti tuntuvaa mausteisuutta sekä miellyttävästi ryhtiä tuovaa runsasta hapokkuutta, mutta ilman ruokaa alkoholi kuitenkin pääsee ajoittain hieman puskemaan aromipaletista läpi.

Pitkä jälkimaku on puolukkainen ja selvästi kuivankirpeän punaherukkainen. Kokonaisuutena viini on perinteisen chileläinen: runsas, helpostilähestyttävä ja suorastaan överi. Tässä tapauksessa homma kuitenkin toimii edelleen, sillä tämä rosée ei ole valkoviinien kanssa flirttaileva hailakka viini; tämä viini on erityisesti tilanteisiin, joissa punaviini on liian tuhti, mutta kaivattaisiin silti jotain punaista tavaraa. Alkon hyllyiltä lähin verrokki on todella tuhti Tavelin alueen Château de Ségriès, joka on kuitenkin selkeästi kuivempi, elegantimpi ja selkeästi hinnakkaampi vaihtoehto.

Torresin Santa Digna ei ole elegantti ja fiini, vaan ronski ja helppo, mutta hoitaa roolinsa moitteettomasti. Kevyt jäännössokerin tuoma makeus tuo viinille sopivaa helppoutta seurustelutarkoituksiin, mutta myös samalla makeutta, jota esimerkiksi mausteiset tai jopa tuliset aasialaiset ruoat kaipaavat. Samalla mausteisuus ja rapsakka, särmikäs hapokkuus tuo viinille ryhtiä, jota niin monet jäännössokerilla varustetut roséet kaipaisivat, sillä ilman happoja viinistä tulee pääasiassa vain löysää mehua, jonka yhdistäminen ruokaan on käytännössä mahdotonta.

Mutta kuten valtaosa roséeviineistä, myöskään tätä ei viiniä ei kannata ottaa vakavasti. Se on arkinen, helppo ja mehevä rosée, joka on ehdottomasti parhaimmillaan lähes jääkaappikylmänä, jolloin sen marjaisuuden makeus on parhaiten tasapainossa muun viinin kanssa.

Lyhyesti: Runsas, ryhdikäs ja makean mansikkainen rosée niin arkiruoalle kuin piknikeille ja seurusteluun.

Arvio: Hyvä – roséeviinien kohdalla ei ole niin justiinsa onko viini kuinka elegantti ja harmoninen, kun kuitenkin ne ovat melko harmittomia piknikviinejä tai haasteellisen aasialaisruoan kumppaneita. Santa Digna on mehevä ja kosiskeleva, mutta oman tonttinsa hyvin handlaava perusrosée.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

St. Urbans-Hof Goldtröpfchen Auslese 2007

St. Urbans-Hof Piesporter Goldtröpfchen Riesling Auslese 2007

• Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Piesporten
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 14-16e (wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: belvini

Journalistinen tutkimuksemme St. Urbans-Hofin pöydässä sai tyylikkään päätöksen valitessamme kollegani kanssa viimeiseksi maistiaiseksi tilkan Piesportenin kylän Goldtröpfchenin viinitarhan rypäleistä tehtyä makeata Auslesea.

St. Urbans-Hofin nettisivut kertovat Goldtröpfchenin olevan koko viiniyrityksen hienoin ja arvokkain viinitarha – alueella kasvavien köynnösten ikää ei tiedetä tarkalleen, mutta ne ovat arvioitu n. 80 vuoden ikäisiksi. Tämän lisäksi köynnökset ovat erittäin harvinaisia ihan maailmanlaajuisessa mittakaavassa: ne ovat säästyneet kokonaan viinikirvalta, eli niitä ei ole vartettu kiinni viinikirvalle vastustuskykyiseen törmäviinin runkoon.

Väriltään viini on melko kevyen keltainen ja hyvin tyypillinen hieman makeammalle ja vanhemmalle valkoviinille. Tuoksussa on runsaasti niin mineraalia kuin myrskylyhtyistä petroliakin, kypsää sitruunaa, omenaa ja aavistus hunajaa. Tuoksu on upea yhdistelmä viileätä raikkautta ja makeata runsautta.

Maussa on hunajaa, petrolia, persikkaa, ananasta ja yleistä makeutta. Makeus kuitenkin on vain lähinnä maku, ei tunne, sillä runsas hapokkuus ja matala alkoholipitoisuus pitävät viinin hyvin kepeänä ja eloisana, eikä jäännössokeri (n. 100 g/l) tunnu viinissä juuri ollenkaan. Maun runsaus kehittyy kielellä viinin kulkiessa kohti nielua samalla kun voimakas aromikkuus ja tuntuva hapokkuus jättää suuhun lähes supistavan intensiivisyyden tunteen.

Jälkimaku on melko riittoisa, reilun keskipitkä, hyvin hapokas ja raikas, jättäen kielelle mineraalin ohelle fiinin sitruunamarmeladisen vivahteen.

Kokonaisuutena viinistä löytyy nyt – 5 vuoden jälkeen vuosikerrasta – upeata eleganssia ja ihailtavaa tasapainoa. Aromirikkaus tarjoaa reilusti ihasteltavaa vaikka viini on makeiden viinien mittapuulla vielä nuorehko, mutta aromikkuus tulee varmasti syvenemään entisestään viinin kerätessä ikää ja värin tummentuessa. Tämä Auslese on todella tyylikäs esitys, joka jätti erittäin positiivisen vaikutelman. Tykkään.

Lyhyesti: Rakenteeltaan kepeän eloisa mutta aromeiltaan voimakas, syvä ja erinomaisen tasapainoinen makea jälkiruokaviini.

Arvio: Erinomainen – viini on loistovalinta niille, jotka kaipaavat kepeätä ja intensiivistä jälkiruokaviiniä, mutta eivät pidä jalohomeen mukanaan tuomasta persoonallisesta vivahteesta sekä usein jalohomeisista viineistä löytyvistä rusinaisista aromeista. Viini on kuitenkin loistava esimerkki Moselin alueen jälkiruokaviiniosaamisesta, ja suosittelemisen arvoinen tuttavuus kaikille makeiden viinien ystäville.

Hinnan (14-16e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

St. Urbans-Hof Bockstein Riesling Spätlese 2011

St. Urbans-hof Ockfener Bockstein Riesling Spätlese 2011

• Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Ockfen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 15e (wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine-searcher

Maistettuamme kollegani kanssa miellyttävän mutta kuitenkin hieman keskinkertaisen Wiltingen Kabinettin, siirryimme St. Urbans-Hofin pöydän tarjonnassa makeusasteikossa ylöspäin. Seuraavana vuorossa oli tämän viinitalon erittäin kypsistä rypäleistä puristettu makea Spätlese.

Väriltään viini on melko hailakka, vaatimattoman vihertävä. Tuoksu on sen sijaan runsas, ollen tasapainoinen sekoitus pirteätä raikkautta, makeata aprikoosisuutta, petrolia ja savuista mineraalisuutta.

Maku on makeudestaan huolimatta hyvin vehreä ja raikas, sekä jopa pisteleväksi asti yltyvän rapsakan hapokas. Hedelmäisyys on erityisesti hyvin ananaksinen ja kevyesti hunajaan taittuva; mukana on myös tuoksusta löytynyttä savuista tai piikivistä mineraalia. Kokonaisuutena viini tuntuu kuitenkin vielä liian nuorelta ja jopa hieman raa'an oloiselta, niin hedelmänsä kuin riipivän hapokkuutensa puolesta.

Jälkimaku on makean aprikoosinen ja mineraalinen, mutta voimakkuudeltaan melko vaatimaton ja kestoltaan ikävän lyhyt. Hapokkuus tuntuu myös kasvavana kiristyksenä kielellä viinin kadotessa suusta.

Yleisesti viinistä on todettava että rakennetta siitä ainakin löytyy. Hedelmäisyys on hyvin kunnossa, mutta se silti on kovassa seurassa hyvin särmikkään ja ryhdikkään hapokkuuden rinnalla. Viini tuntuukin olevan nyt aivan liian nuori niin ruokaviiniksi kuin seurusteluun ja suosittelen sille pitkää kypsytystä. Hapot todennäköisesti kevenevät järkevämmälle tasolle 5-10 vuoden päästä vuosikerrasta, mutta tässä on myös oikein kelpo viini jos haluaa valkoviiniä oikein pitkään kypsytykseen: runko on tehty kestämään ja viinin runsas makeus auttaa pitämään viinin erinomaisessa tikissä vaikka kypsytysvuodet venyisivätkin vuosikymmeniksi.

Bockstein Spätleseä on hieman vaikeata arvioida nykykunnossa; hintaansa nähden se on oikein hyvä, ellei parempikin, mutta rakenne ja viinin potentiaali huomioon otettuna niin arvosana kuin hinta-laatu-suhde kohoavat entisestään. Sanoisin viinin olevan loisto-ostos makeista valkoisista pitävälle, jos löytyy kärsivällisyyttä odottaa viinin korkkaamista. Tuoretta kuivaa viiniä kaipaavien kannattaa sen sijaan kääntää katseensa muualle.

Lyhyesti: Terävän hapokas, runsas, vehreä ja vielä armottoman nuori makea saksalainen. Oikein hyvä ostos kaappiin tai kellariin.

Arvio: Erittäin hyvä – arvio perustuu enemmän viinin lupaamaan potentiaaliin kuin tähän hetkeen. Viini on nyt jo oikein maistuva, mutta selvästi vielä kehittyvässä vaiheessa. Suosittelen odottamaan viinin kanssa vielä muutamia vuosia jotta siitä saa parhaat palat irti.

Hinnan (n. 15e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011

St. Urbans-Hof Wiltingen Riesling Alte Reben 2011

• Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wiltingen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 7,50-10e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: winelibrary

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla tutustuttuamme MW Caro Maurerin luennolla viinitalo St. Urbans-Hofin kaikin puolin mahtavaan Laurentiuslay Großes Gewächs -viiniin, emme yksinkertaisesti voineet jättää viinitalon muita viinejä maistamatta. Tarjolla oli yksi kuiva perustason Riesling, kuiva Spätlese ja kolme makeata Moselin taidonnäytettä. Olimme jo täysin vakuuttuneita viinitalon viiniosaamiseen kuivien viinien parissa, mutta halusimme nähdä miten tango taittuu Moselin perinteisempien, makeiden viinityylien kanssa. Aloitimme niistä vähiten makeasta, vanhojen köynnösten (Alte Reben) hedelmistä valmistetusta Kabinettista.

Väri on hyvin hailakka, lähes väritön. Viskositeetiltaankin viini on melko ohut; ulkonäön perusteella viini ei juurikaan vedestä eroa.

Tuoksussa rupeaa olemaan jo enemmän jotain: on kevyttä petrolia, raikasta limettiä, appelsiininkuorta ja tuoretta sitruunaruohoa.

Maussa on hyvin makeutta, limettiä, kypsänmakeata persikkaisuutta ja mineraalia mutta myös kirpakkaampaa yrttisyyttä ja hyvin rapsakkaa hapokkuutta. Viini kuitenkaan ei onnistu leviämään erittäin runsaaksi ja tuhdiksi paketiksi, vaan tuntuu hillitsevän itseään.

Jälkimaku on hieman hapokas ja voimakkaan, suuta puhdistavan mineraalinen. Limettinen hapokkuus jatkuu kielellä melko pitkään.

Kokonaisuus on ihan ok, mutta mielestäni hieman vaisuhko ja turhan perus. Wiltingen Kabinett on oikein miellyttävä puolimakea seurusteluviini, mutta hieman turhan vaisuhko yleiskäyttöiseksi ruokaviiniksi. Oikeanlaisen ruoan (mausteinen aasialainen?) viini saattaisikin oikeasti avautua kunnolla ja "lähteä lentoon", mutta viini ei jaksanut innostaa niin paljon allekirjoittanutta, että jaksaisin itse lähtiä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Ei jatkoon.

Lyhyesti: Puolimakea, mineraalinen ja todella hapokas perus-Kabinett. Hintaisekseen oikein hyvä, mutta silti melko yllätyksetön.

Arvio: Tylsä – viini ei varsinaisesti ole mitenkään huono. Se vain ei jaksa yllättää millään akselilla. Erittäin tyypillinen alle kympin makeahko moselilainen.

Hinnan (7,50-10e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Quinta dos Termos Fonte Cal Reserva 2010

Quinta dos Termos Fonte Cal Reserva 2010

• Valmistaja: Quinta dos Termos
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Beira Interior Reserva
• Maa: Portugali
• Alue: Beiras, Beira Interior
• Rypäleet: Fonte Cal (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,50e (Toukokuu 2012, Quinta dos Termos)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: garrafeira nacional

Portugalin viinejä esitelleillä messuilla tuli maistettua kymmeniä erilaisia, toinen toistaan viehättävämpiä viinejä (joiden yleinen ominaisuus tuntui olevan naurettavan edullinen hinta – kansainväliset hinnat pyörivät keskimäärin akselilla 6-15 euroa!), mutta aivan ensimmäiseksi tahtoisin nostaa esille viinin, joka jäi mieleen ylitse muiden: Espanjan rajan tuntumassa sijaitsevan Quinta dos Termosin Fonte Cal Reserva.

Päädyimme tutustumaan viiniin kun kollegoideni kanssa messuja kierrellessämme eräs mies kysäisi olemmeko koskaan maistaneet Fonte Calista tehtyä viiniä. Vastakommenttina jouduimme toteamaan ettemme koskaan olleet kuulleetkaan mainitusta rypälelajikkeesta. Tässä vaiheessa portugalilaismiehen viiksekkäille huulille levisi ovela hymy: "tietenkään ette; olemmehan maailman ainoa viinitila, joka tekee lajikkeesta lajikeviiniä!"

Saimme kuulla tältä viiksekkäältä portugalilaisherralta, João Santosilta, Fonte Calin olevan lajike, jota viljelevät vain muutamat pienet viinitilat Beirasissa, lähellä Espanjan rajaa, mutta luomuviljelyyn keskittynyttä Quinta dos Termosia lukuunottamatta kaikki muut viinitarhat joko sekoittavat sitä muihin viineihin tai myyvät suuremmille osuuskunnille. Rypälelajike on niin tuntematon, että edes Google tai Wikipedia eivät osaa auttaa allekirjoittanutta lajikkeen kanssa. Joka tapauksessa – tilanne on erittäin houkutteleva: nyt on mahdollisuus päästä maistamaan kaiken kaikkiaan uniikkia rypälelajiketta!

Lasissa viini on melko kellertävä, ei kovin syvä, vaan hailakka, mutta värissä ei tunnu olevan juurikaan valkoviinien vehreyttä. Tuoksu on todella persoonallinen, kehittynyt, mutta jopa juustoisen oloinen; erityisesti mieleen nousee nuori valkohomejuusto, tai vanha ja kova Manchego. Aluksi tuoksu on kevyt, yrttinen ja herkkä, mutta avautuessaan rupeaa tuomaan yhä kukkeampia ja vivahteikkaampia elementtejä esille. Kunnolla avauduttuaan tuoksu on voimakkaampi, rehevä ja persoonallisen kukkea.

Maku on hyvin runsas eikä tunnu seuraavan yhtään persoonallista, mutta vaisuhkoa tuoksua: se on hyvin runsas, hyvin kuiva, vivahteikas, kukkea ja aromikirjoltaan syvä ja tuoreen vehreä. Hedelmäisyys on raikasta, persoonallista ja hyvin Soavea muistuttavasti olkista. Aromikas viini tuntuu kehittyvän kielellä sitä mukaa kun viini kulkee sitä pitkin. Hyvin persoonallisesta aromikkuudesta on vaikea löytää kiinnekohtia muuhun viinimaailmaan, mutta lähimmäksi pääsee, jos kuvittelee hyvin aromikkaan Soave Classicon, jossa on runsaasti kypsää hedelmäisyyttä, hiivaista vivahteikkuutta, supistavaa ja kiehtovaa yrttisyyttä, sekä mitä hennoimpaan hapettuneisuuteen vihjailevaa kehittyneisyyttä. Hapokkuus on oikein hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa – vaikka viini ei ole esimerkiksi perus-Rieslingien tapaan terävän ja rapsakan hapokas, on se silti pirteä ja ryhdikäs kokonaisuus.

Mausteinen ja aromikas jälkimaku on todella pitkä ja vaikuttava, jatkuen suussa todella pitkään ja tuoden täysin uusia aromeita vielä pitkään viinin kadottua kieleltä.

Kokonaisuutena viini oli melko lailla persoonallinen ja mieleenpainuva. Oli uskomattoman mielenkiintoista päästä tutustumaan kokonaan täysin tuntemattomaan lajikkeeseen, sekä siitä tehtyyn viiniin, joka todella paljastui erittäin omaperäiseksi ja luonteikkaaksi. Viini on yleisesti melko voimakas ja mausteinen, joten kevyimpien ja herkimpien ruokalajien kanssa hyvin aromikas Fonte Cal riitelee melko todennäköisesti. Sen sijaan voimakasmakuisten merenelävien ja hapokkaiden salaattien, tai jopa mausteisen valkoisen lihan kanssa viini sopinee erinomaisesti.

Lyhyesti sanottuna viini oli tyrmäävä: nappitapaus. Tottahan toki viini oli voimakas ja suoraan asiaan menevä, mutta kyseessä ei missään nimessä ollut yksinkertainen uuden maailman hedelmäuutos, vaan todella roteva, vivahteikas, sydämellä tehty periportugalilainen valkoviini, josta löytyy niin erinomaista tasapainoa kuin tiukkaa hauista. Suosittelen tutustumaan jos persoonalliset, voimakkaat valkoviinit ovat sydäntä lähellä!

Viinin esitellyt João Santos kertoi heidän viinitalonsa olevan ylpeä Fonte Calista, enkä epäile yhtään; tuntien nyt rypäleen meriitit. Hän mainitsi myös heidän pyrkivän tuomaan rypälelajiketta suurempaan huomioon ettei tämä lähes sukupuuton partaalla oleva lajike pääsisi katoamaan kokonaan. Täytyy toivoa heidän onnistumistaan; sen verran vivahteikkaan viinin ovat saaneet puskettua ulos, että sääli olisi jos vastaavanlaisia ei enää löytyisi! Tästä viinistä en pysty lupaamaan että se olisi seuraava Iso Juttu, mutta ainakin vilpittömästi toivoisin niin käyvän.

Tarjoilua varten suosittelen jäähdyttämään viinin jääkaappikylmäksi, jonka jälkeen viini kannattaa dekantoida karahvissa, jotta sen kukkea runsaus pääsee hyvin esille. Viini on tarjoiluvalmis ollessaan erinomaisimmillaan n. 9-12 asteen lämpöisenä.

Lyhyesti: Hyvin vaikuttava ja erittäin persoonallinen aromipommi Portugalin sisämaasta. Vie kielen mennessään.

Arvio: Täydellinen – viinistä on hyvin vaikea tiivistää mitään oleellista tähän; uskon yllä olevan arvostelun kertoneen kaiken oleellisen, enkä kykene sitä enää tiiviimmin ilmaisemaan. Viini on enemmän kuin erinomainen jo nyt, mutta luotan sen kehittyvän helposti vielä seuraavan 3-5 vuoden ajan entistä aromikkaammaksi ja vivahteikkaammaksi.

Hinnan (9,50e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA HETI.

Väliaikatiedote #2

Tervehdys, arvon lukijani!

Tänään tapahtui kaksi hienoa asiaa:

a) Palautin vihdoin ja viimein yliopistolle yli puoli vuotta minua riivanneen tutkielmani. (Itse asiassa tämä blogi oli alun perin keino prokrastinoida tutkielman tekemisen sijaan; lupaan kuitenkin jatkaa blogaamista, vaikka tutkielmani ei enää vainoakaan minua takaraivossani!) Tämä siis oli päivän suurin uutinen, sillä vielä pari viikkoa sitten uskoin etten saisi runnottua tutkielmaa loppuun ja olin valmis heittämään hanskat naulaan. Onnistuin kuitenkin keräämään voimavarani kasaan ja pinnistämään tutkielmani loppuun, mistä olen nyt äärettömän ylpeä!

b) Piipahdin Portugalilaisten viinien messuilla, jotka olivat todella kokonaisuutena todella mielenkiintoiset ja enologisia horisontteja avartavat: pääsin tutustumaan erittäin moneen uuteen, ennestään tuntemattomaan viinilajikkeeseen sekä päivittämään tietojani muutamista vanhoista, tutuista tuotteista. Päivän tärppi oli kuitenkin joka tapauksessa Beiran alueelta tulevan Quinta dos Termosin luonnonmukaisesti viljellyt, todella vivahteikkaat puna- ja valkoviinit, jotka onnistuivat hurmaamaan minut ja muutaman mukana olleen kollegani 29 muun viinintuottajan / -tuojan joukosta! Viinit olivat niin upeita ja mielenkiintoisia, että palasimme lopulta ensivierailumme jälkeen kolmesti Termosin pöydän ääreen - viimeisellä kerralla vain juttelemaan niitä näitä viinejä esitelleen mukavan João Santosin kanssa.

Lähden tässä reilun viikon päästä pyörähtämään Italiassa, akselilla Bardolino - Valpolicella, mutta kunhan kesä koittaa, tulevat niin loput Saksan viinimessuilla maistetut viinit, kuin nämä uudet Portugalin viinimessujen viinit kommentoitua blogiin - toki unohtamatta kaikkia muita viinejä joita satun tänä aikana maistamaan!

Kippistä ja pitkää ikää!

Deidesheimer Hofstück Dornfelder "Im Holzfass" 2009

Deidesheimer Hofstück Dornfelder "Im Holzfass" 2009

• Valmistaja: Winzerverein Deidesheim
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz, Deidesheim
• Rypäleet: Dornfelder (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 6,50e (Huhtikuu 2012, Deidesheim)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: deidesheim

Muutamia laadukkaita Spätburgundereita Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla maistettuamme ajattelimme tarkistaa minkälainen tilanne on maan muiden punaisten viinien puolella. Arpaonnen osuessa Winzerverein Deidesheimin kohdalle, päätimme tutustua yhteen saksan merkittävimmistä punaisista rypälelajikkeista, Dornfelderiin.

Väri on paksuhko, nuorehkon sinipunainen, musteinen. Tuoksussa on selvästi nuorta ja samalla turhankin kypsää punaista ja tummaa marjaa. Marjaisuutta ryydittää myös jonkinlainen teräksisyys tai mineraalisuus sekä kevyt, mausteinen tammisuus.

Keskitäyteläinen maku on pehmeän mausteinen mutta lähes kirpeähkön hapokas. Tammi kantaa selvästi enemmän kuin hedelmäisyys. Marjaisuudesta erottaa lähinnä vain sen ylikypsän makeat vivahteet, loput peittää melko yksiulotteinen, mausteinen tammisuus.

Jälkimaultaan viini on lähinnä mausteisen tamminen ja melko vaatimaton. Messuilla tuotteiden hintoja ei kerrottu, mutta viinin aromimaailma käytännössä huusi makuhermoilleni "edullinen, tylsä arkiviini!" Puolisokkona (=näen viinipullojen etiketit, mutta 95% tapauksissa ne eivät sano minulle mitään) maistellessa voi silti todeta, että laatu maksaa selvästi – nyt kun viinien hintoja joutuu etsimään blogipostauksia kirjoitellessa, huomaa kuinka hyvin usein viinin myöhemmin paljastunut hinta tuntuu kulkevan käsi kädessä aikaisemmin kirjoitettujen havaintojeni kanssa.

Lyhyesti: Hyvin tylsä, melko epätasapainoinen arkiviini, jossa tympeä tammisuus tukahduttaa viinin lähinnä liian kypsänmakean marjaisuuden. Ei jatkoon.

Arvio: Huono – enpä voi suositella edes heikkotasoisten tusinaviinien ystäville. Samalla hinnalla (plus/miinus euro) saa Alkon hyllyiltä parempaa.

Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Muskateller Spätlese Trocken 2010

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Muskateller Spätlese Trocken 2010

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16-19e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kun Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla ajattelimme siirtyä maistelemaan makeita viinejä Dr. Hegerin pöydän ääressä, paljastuikin, että brosyyriin printattu Muskateller Spätlese olikin todellisuudessa Muskateller Spätlese Trocken; kuiva valkoviini. Noh, emme ajatelleet kuitenkaan ryhtyä kranttuilemaan: lasi ojoon ja maistamaan!

Viinin valmistuksessa käytetty Muskateller on paremmin tunnettu sen kansainvälisesti käytetyllä ranskankielisellä nimellä, Muscat Blanc à Petit Grains, joka on yksi Muscat-lajikkeen merkittävimpiä muotoja – toinen on erityisesti väkeviin viineihin käytetty Muscat of Alexandria. Varsinaista "aitoa" Muscat-lajiketta ei siis ole olemassa, vaan se on kattotermi monille samaan sukuun kuuluville, keskenään melko samanlaisille rypälelajikkeille.

Lasissa Muskateller Spätlese on hailakka, kevyesti vihertävän vetinen ja vaatimaton. Tuoksultaan se kuitenkin on selvästi voimakkaampi ja selväpiirteisempi: viini tuoksuu lajikkeelle tyypillisesti runsaasti kukilta ja rusinoilta, minkä lisäksi siinä on aprikoosin kiveä ja monia, kypsiä trooppisia hedelmiä.

Maku on viileän mineraalinen ja pehmeän rusinainen. Kypsä ja nuorekas hedelmäisyys on hyvin pinnassa, mutta taittuu hieman vaatimattomaksi loppua kohden. Hapokkuus on eloisaa ja pitää viinin hyvin raikkaana ja ryhdikkäänä.

Jälkimaku on lyhyehkä ja vaatimaton, yleisilmeeltään melko mineraalinen, taittuen lopuksi aromikkaaseen mausteisuuteen. Puutteistaan huolimatta viini jättää oikein positiivisen yleisvaikutelman aromikkaana, persoonallisena ja tasapainoisena valkoviininä, joka on varma valinta aromikkaille, pehmeille juustoille ja aasialaisille ruoille, joissa mausteita ei ole säästelty. Muutenkin viini tuntuu olevan hyvin luotettava yhdisteltävä mausteisemmanpuoleisille ruoille. Viinin ainoa varsinainen puute on sen kovemman puoleinen hinta – viini on perusmiellyttävä, mutta kuitenkin yleisvaikutelmaltaan melko arkinen. Päälle 15 euron hinnalla mielestäni voi odottaa jo tasokkaampia ja rodukkaampia esityksiä.

Lyhyesti: Lajikepuhdas, kuiva Muscat-viini, jossa hapokkuus ja yleinen rakenne ovat hyvin tasapainossa rehevän aromikkuuden kanssa.

Arvio: Miellyttävä – viini on ihastuttavan tasapainoinen ja miellyttävän vivahteikas, mutta kuitenkin loppujen lopuksi melko arkinen ja tavanomainen, kuiva Muscat.

Hinnan (16-19e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Grauburgunder Spätlese Trocken 2010

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Grauburgunder Spätlese Trocken 2010

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,50e (Huhtikuu 2012, Dr. Heger)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: dooyoo

Dr. Hegerin ständille siirtyessämme tarkoituksenamme oli maistaa makeita valkoisia, mutta ystävällinen esittelijä onnistui ylipuhumaan minut ja kollegani maistamaan ainakin yhtä kuivaa valkoista ennen siirtymistä makeiden puolelle. Sekunnin murto-osan miettimisen jälkeen hyväksyimme ehdotuksen ja valitsimme kuivaksi käytetyn Grauburgunder (Pinot Gris) Spätlesen. (Muista vaihtoehtoja olisivat olleet kuiva Kabinett Riesling ja tammitynnyrikypsytetty Pinot Blanc.)

Lasissa viini vaikuttaa olevan väriltään hyvin vaalean hailakka, lähes vetinen. Tuoksussa tuntuu hyvin kypsiä hedelmiä, erityisesti hunajamelonia, makeata omenaa ja päärynää, sekä mineraalia, mutta yleisesti tuoksu on viinin värin tavoin melko vaisu ja hillitty. Mitään ihmeellisiä kokemuksia viini ei ole ehtinyt vielä synnyttää.

Maku onkin paljon voimakkaampi, hedelmäisyys tuntuu hyvin makeana ilman sokerisuutta ja viini vaikuttaakin olevan yhtä aikaa sekä raikkaan kuiva että hedelmäisen makea! Kirjavan hedelmäinen viini on suutuntumaltaan melko täyteläinen ja runsas, mutta kuitenkin jollain tavalla hillitty; viini ei varsinaisesti räjähdä vaan tarjoilee aromikkuuttaan järkevästi ja maltilla. Hedelmäisyydessä tarjoillaan tuoksun hunajamelonia ja makeanpuoleista omenaa, mutta myös trooppisempia hedelmiä, kuten persikkaa ja häivähdys banaanisuutta. Hapokkuus on kohtalaisen paremmalla puolella, eli viini ei ole rapsakan ryhdikäs, vaan melko pehmeä, mutta happoja riittää sen verran että viini pysyy hyvin kasassa ja tuntuu makeasta hedelmäisyydestään huolimatta mukavan raikkaana ja eloisana.

Jälkimaku on kuivahko, trooppinen hedelmäkirjo haipuu hetken ajan kielellä, kunnes runsas mineraalisuus valtaa alaa ja peittää muut maut alleen. Kokonaisuutena viini on melkoisen vaikuttava tapaus. Ihringer Winklerberg on hyvin erilainen kuin esimerkiksi hillitymmät mutta hapokkaammat Alsacen Pinot Gris't; tässä viinissä on paljon enemmän voimaa ja kypsää runsautta, mutta raikas ja särmikäs hapokkuus on siirtynyt taka-alalle. Tämän vuoksi viiniä ei kannata yhdistää niinkään rasvaisten ja paksujen ruokien kumppaniksi, jossa hapokkuutta vaaditaan enemmän, vaan esimerkiksi runsasmakuisten pastaruokien tai esimerkiksi paistettujen merenelävien kumppaniksi. Runsasmakuisten valkoviinien ystäville viini on myös erinomainen vaihtoehto korkattavaksi seurusteluviininä kesäillan pimetessä.

Lyhyesti: Runsas, mehevän trooppisen hedelmäinen ja tasapainoinen kuiva valkoviini niin ruoan kumppaniksi kuin seurusteluunkin.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on tehty melko suoraviivaiseen, hedelmävetoiseen tyyliin, mutta siinä ollaan onnistuttu säilyttämään hienosti sekä hedelmäisyyden runsas kirjo, että hyvä hapokkuus, joka pitää viinin hyvin kasassa ja raikkaana.

Hinnan (16,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Spätburgunder Großes Gewächs "Barrique" 2007

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Spätburgunder trocken *** Großes Gewächs "Barrique" 2007

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Punaviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 39,80e (Huhtikuu 2012, Dr. Heger)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wein forster

Saksan Viinitiedotuksen viinimessujen pöytiä kierrellessämme osuimme Weingut Dr. Hegerin pöydän kohdalle, jonka tarjonnasta huomiomme vei talon toinen Großes Gewächs -Spätburgunder; vaikuttavan mehevä Schlossberg Spätburgunder kun oli tullut jo tutuksi MW Caro Maurerin viiniesittelyssä. Schlossberg Spätlesen maku yhä kielellämme pyysimme kohteliaasti maistiaiset Winklerbergistä, jotta pääsisimme vertailemaan viinien eroja.

Ihringer Winklerberg on tosiaan vuosikertaa 2007, eli muutamaa vuotta Schlossbergia vanhempi, ja tulee Inringen kylästä, Etelä-Saksasta, aivan Saksan ja Alsacen (Ranska) välisen rajan tuntumasta.

Lasissani pyörii ohuehkoa, punaruskeata viiniä; herkkiin ja heleisiin Pinot Noireihin verrattuna tämän viinin sävy vaikuttaa lähinnä likaiselta. Tuoksu on aavistuksen alkoholinen, mutta suurinta roolia siinä näyttelevät maustehyllyinen tammisuus ja lähes hillomainen kirsikkaisuus. Intensiivistä tuoksua sävyttää myös pidemmällä nuuhkimisella tammen alta löytyvä orvokkinen kukkaisuus. Viini täyttää ainakin tuoksun perusteella mielikuvani tammitynnyrikypsytetystä Pinot'sta.

Maku melko voimakas – jopa yllättävässä määrin – ja runsaan hapokas, lähes jopa kirpeä. Tuoksun lähes hillomainen kirsikkaisuus onkin maussa hyvin tuoretta, hapokasta hapankirsikkaisuutta ja kokonaisuudessa tuntuu jonkinlaista, jopa raa'ahkoa yrttistä vehreyttä. Tammisuus on melko voimakasta ja selvän mausteista, tanniineissa myös löytyy kohtalaisen paljon Pinot'ksi. Viini tuntuu olevan melko kovahko ja kulmikas vielä tässä iässä.

Jälkimaku on melko pitkä, mutta sitä hallitsee lähinnä kuivan mausteinen tammisuus ja tuntuva hapokkuus. Viinissä kyllä on voimaa, mutta ei vielä niinkään tasapainoa. Aromipuolelta Ihringer Winklerberg tuntuu olevan jo kohtalaisen hyvin kehittynyt, mutta tasapaino on vielä hieman hakusessa. Se on selvästi voimakas, harteikas Pinot, mutta soisin tämän muskelinpullistelun olevan hieman pehmeämpää, elegantimpaa ja paremmin tasapainossa viinin hedelmäisyyden kanssa. Voimannäytöksissä ei ole mitään pahaa, mutta onnistuneen lopputuloksen edellytyksenä on järkevä tasapaino.

Hyvin suurella todennäköisyydellä viini on nyt sulkeutuneessa vaiheessa, jossa se ei ole juurikaan edukseen; hedelmäisyys on hieman hajanaista ja vaisua, kehittyneet aromit eivät ole vielä nostaneet päätään vaikka nuoruuden suoraviivainen mehukkuus on haipunut, mutta raisu hapokkuus ja särmikäs tammisuus eivät ole lähteneet vielä mihinkään, minkä vuoksi ne eivät soinnu kokonaisuutena niin hyvin yhteen.

Jos haluaa päästä kokeilemaan nuorehkoa GG-tason saksalais-Pinot'ta, suosittelen tältä valmistajalta katsastamaan mielummin Schlossbergin. Sen sijaan jos aikaa ja kärsivällisyyttä löytyy, lupaa Winklerberg hyvää potentiaalia rotevasta ja arvokkaasti vanhentuneesta esityksestä muutaman vuoden päähän. Nykykunnossa viini on kuitenkin turhan raisu ja raa'an oloinen tarjotakseen varsinaista vastinetta rahalle.

Lyhyesti: Harteikas, tiukka ja tamminen Großes Gewächs -punaviini, jossa kovan haarniskan alta löytyy se herkkä ja hienostunut Pinot Noir'n sydän. Haarniskan riisuminen kyllä vielä vaatinee useamman vuoden.

Arvio: Tyylikäs – viini on roteva ja vaikuttava, mutta omaan makuuni turhan kulmikas ja päällekäyvä vielä vajaan viiden vuoden ikäisenä. Luotan viinin löytävän tasapainonsa ja samalla nostavansa hinta-laatusuhdettaan ollessaan n. 8-10 vuotta vanha vuosikerrasta.

Hinnan (39,80e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Barbazul 2010

Barbazul 2010

• Valmistaja: Huerta de Albalá
• Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra
• Maa: Espanja
• Alue: Andalusia, Cádiz
• Rypäleet: Graciano (50%), Syrah (35%), Merlot (10%), Cabernet Sauvignon (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,50e (Toukokuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 14,44e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: allaboutwine

Tässä päivänä eräänä sain yllätyskutsun tupaantulijaisiin. Yllätyskutsu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että minut oli unohdettu alkuperäiseltä vieraslistalta minkä seurauksena sain kutsun jälkijunassa viisi minuuttia juhlien alkamisen jälkeen. No, eipä tässä mikään hätä päässyt tulemaan – lähialkosta hakemaan pullo jotain mielenkiinnon herättävää viiniä josta voi tarjoilla kiinnostuneille oman maistelun lomassa.

Pohtiessa valintaani viinihyllyjen välissä sain avukseni myyjän auttamaan päätöksen teossa. Tai tässä tapauksessa myös vaikeuttamaan sitä – loppujen lopuksi vaihtoehtoni olivat kasvaneet neljään-viiteen erinomaiseen, varteenotettavaan vaihtoehtoon, joista yhtäkään en ollut aikaisemmin maistanut. Loppujen lopuksi päädyin valitsemaan mielenkiinnosta täysin ennalta tuntemattoman Barbazulin Etelä-Espanjan Cádiz'sta. Koska kyseessä on tilausvalikoiman tuote, ei hyllylapusta ollut juurikaan apua kuvailujen kanssa, eikä pullon etiketti kertonut sen enempää – etuetiketissä on hevosen kuva ja nimi "Barbazul", takaetiketissä lukee vuosikerta 2010 ja alc. 14,5%. That's it.

Suorastaan houkuttelevaa, kiusoittelevaa mystisyyttä!

Cádiz tosiaan sijaitsee Etelä-Espanjan kärjessä, siellä pienessä niemennokassa. Oletettavasti kyseessä siis on erittäin kuuman alueen paahtunutta ja mehevää punaviiniä. Pienellä tiedonhaulla paljastui myös viinin mystinen rypälesekoitus – puolet on paikallista, pääasiassa Sherryn alueen punaviinien valmistukseen käytettyä persoonallista, pientä satoa tuottavaa Tintilla de Rota- eli Graciano-lajiketta, toinen puolisko on täytetty Syrah-voittoisesti jokapaikan kansainvälisillä lajikkeilla.

Viini tuli sitten nautittua hyvässä seurassa perinteisellä pop'n'pour-metodilla, tosin melko rauhalliseen tahtiin parin tunnin aikana, joten jonkin verran ehti päästä seuraamaan viinin elinkaarta korkin irroittamisen jälkeen.

Väriltään viini on hyvin tumma verisenpunainen, muttei kuitenkaan niin paksu kuin osasin odottaa, vaan selvästi kevyen läpinäkyvä. Tuoksu on todella runsas ja paahteinen, taittuen kevyesti hillomaisuuteen. Tuoksu on kuitenkin selvästi enemmän marjaisuuteen kuin hedelmäisyyteen taittuva, tarjoillen hieman Cabernet'ta mieleentuovaa herukkaa ja runsaasti meheviä, tummia marjoja, erityisesti makeata mustikkaa ja karhunvatukkaa. Aluksi tuoksussa on aavistus makeata tammea, joka avauduttuaan rupeaa kehittymään paahtuneeksi ja suklaiseksi aromikkuudeksi.

Maussa tuntuu kevyttä ylikypsää hedelmäisyyttä, taittuen aina kohtalaiseksi hilloisuudeksi asti – kuuma kotiseutu on selvästi havaittavissa. Hedelmäisyys on tummaa, makeaa ja hyvin konsentroitunutta mustikkaa, viikunaa, luumua ja karhunvatukkaa. Ensimaussa viini on makean vaniljaisen tamminen, kehittyen jälkimakua kohti kitkerän puiseksi. Suutuntuma on pehmeä eikä erityisen hapokas. Muhkean hedelmäisyyden seasta kohtalaiset tanniinit eivät tunnu juuri yhtään, mutta suun limakalvot ovat muutaman lasillisen jälkeen kuivahtaneet melko tehokkaasti.

Keskipitkähkössä jälkimaussa maistuu kevyesti makea viikunaisuus ja luumuisuus, mutta pääosin jälkimakua hallitsee kuiva, bitterisen mausteinen tammisuus.

Kokonaisuutena viini on helppo, pehmeänmuhkea ja miellyttävä seurustelu- ja arkigrillausviini. Tuhdit espanjalaisaromit toimivat hyvin tuhdin punaisen lihan seuralaisena, mutta viini on sen verran pehmeä ja helpostilähestyttävä, ettei se tarvitse ruokaa pyöristämään kulmia.

Omaan makuuni viini ei ollut nappiosuma, sillä pidän hillitymmistä, aromeiltaan kuivemmista ja hapokkuudeltaan ryhdikkäämmistä tapauksista, mutta viini oli silti kokonaisuutena varsin hyvä VdlT-tason punaviini. Suurta "ahaa"- tai "vau"-elämystä viini ei kyennyt tarjoilemaan, mutta herätti ainakin alustavan mielenkiinnon Albalán korkeatasoisempiin viineihin. Kyllä tätä kuitenkin mielummin juo kuin n. kympin aussi- tai chileläispunkkuja, jotka ovat yhtä meheviä ja helppoja, mutta jäävät usein kauas tämän viinin runsaudesta. Silti sanoisin että viinin hinnassa on euron parin verran liikaa, sillä latomalla tusinan rahoja tiskiin saa jo pelkästään Alkon Espanja-hyllyltä useita erinomaisia VdlT-, DO-, ja DOQa-viinejä – Barbazul painii kovassa sarjassa.

Lyhyesti: Pehmeä, kevyen hilloinen, melko tamminen ja runsaan hedelmäinen Etelä-Espanjan punaviini.

Arvio: Miellyttävä – tuhdinmuhkeiden kuumien alueiden viinien ystäville Barbazul on varsin suosituksen arvoinen tuttavuus. Hapokkaammista ja ei-hilloisista viineistä pitäville varauksella – itselleni viini maistui tuparitilanteessa, mutta omaan makuuni ei varsinainen nappiosuma.

Hinnan (14,44e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Britzinger Sonnhole Gewürztraminer Auslese 2009

Britzinger Sonnhole Gewürztraminer Auslese 2009

• Valmistaja: Winzergenossenschaft Britzingen
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Markgräflerland
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 6,60e (Huhtikuu 2012, Britzingen)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: britzingen

Hetken kierreltyämme ständejä Saksan viineihin keskittyneillä messuilla, palasimme takaisin persoonallisella Gewürztraminer Spätlese Trockenilla vakuuttaneen Britzingenin pöydän ääreen. Tällä kertaa tähtäimessämme oli astetta makeampi, samasta rypäleestä tehty viini – Gewürztraminer Auslese. Erityisen makeasta viinistä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut kyse, jäännössokeria oli esittelijän mukaan n. 40-50 g/l. Tämä onkin melko väliinputoajaviini – sen voi tulkita niin erittäin makeaksi valkoviiniksi kuin kuivanpuoleiseksi jälkiruokaviiniksi. Itse päädyin kuitenkin jälkimmäiseen katsellessani jälkiruokaviinistandardit täyttävää 0,375-kokoista pulloa.

Lasiini kaatuu hailakan vaaleankeltaista viiniä, joka on viskositeetiltaan selvästi keskivertoa valkoviiniä paksumpaa. Tuoksu on tyypillinen Gewürztraminerille: on runsasta kukkakedon aromaattisuutta. Seassa on myös klassista jälkiruokaviinin hunajaisuutta, mutta varsin hillitysti – kukkeus hallitsee erittäin voimakkaana tuoksua.

Maku on yllättävänkin kuiva ja valkoviinimäinen, erityisesti ensivaikutelmaltaan, mutta sitten viinin mehevä persikkahilloinen hedelmäisyys taittuu enemmän jälkiruokaviinien kuivattujen hedelmien suuntaan. Maku on kuitenkin hillityn elegantti ja aromaattisuudessaan jopa kevyesti katkeroinen. Omaperäistä, vivahteikasta aromikkuuta kannattelee hyvä happoisuus, joka pitää viinin eloisana ja raikkaana.

Jälkimaussa tuntuu pitkään erityisesti viinin persoonallinen mausteisuus ja rapsakka hapokkuus. Kokonaisuutena Britzingerin Auslese on elegantti ja hillitty paketti, joka saa runsaasti miellyttävää omaperäisyyttä makuunsa aromikkaasta Gewürztraminerista. Erittäin terhakka ja persoonallinen, makeanpuoleinen viini, joka toiminee parhaiten ruoan jälkeen jälkiruokana sellaisenaan tai jonkun ei-makean jälkiruoan kanssa, sillä viinin jälkiruokaviiniksi alhainen jäännössokeri ei jaksa pistää kovinkaan paljon kampoihin makeammille jälkiruoille. Lisäksi viinin persoonallinen mausteisuus toiminee parhaiten sellaisenaan nautittuna ja saattaa jopa riidellä herkästi liian erilaisten makujen kanssa.

Lyhyesti: Persoonallisen mausteinen ja aromikas jälkiruokaviini hyvin hillityllä jäännössokerilla.

Arvio: Tyylikäs – tämä viini on malliesimerkki siitä, kuinka tehdä hyvin persoonallinen ja omaperäisen mausteinen viini tuomatta sen selvän persoonallisia vivahteita liian framille. Rypäleen persoonalliset aromit ovat tässä erinomaisella tavalla tasapainossa makeuden ja happojen kanssa, tehden kokonaisuudesta oikein hillityn ja tyylikkään paketin.

Hinnan (6,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Anselmann Huxelrebe Trockenbeerenauslese 2007

Anselmann Huxelrebe Trockenbeerenauslese 2007

• Valmistaja: Weingut Werner Anselmann
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Trockenbeerenauslese
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Huxelrebe (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Huhtikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: fioniavin

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla Alkon valikoimistakin tuttuja tuotteita oli muutaman muun viinin ohella viinitalo Anselmannin melkoisen harvinaisesta Huxelrebe-lajikkeesta valmistettu Trockenbeerenauslese-jälkiruokaviini. Tämän viinin vuosikerta 1999 oli vielä puoli vuosikymmentä sitten perusvalikoimassa varsin kohtuullisen 15 euron hintalapun kanssa, mutta siirtyi sittemmin tilausvalikoimaan nostaen samalla hintaansa reilulla kympillä. Lähes 100% hinnankorotus – hatunnoston arvoinen temppu maahantuojalta, pakko myöntää.

Lasuun kaatuu paksua ja hohtavan kullankeltaista viiniä. Tuoksussa on selvästi persikkaa, aprikoosia, kuivattua ananasta ja orvokkia, mutta ei juuri yhtään jalohomeisille viineille tyypillistä hunajaisuutta. Olen melkein hämmästynyt – onko tämä jalohomeinen viini lainkaan, vai minne ovat hunajan aromit karanneet?

Maku on todella makea, runsas ja intensiivinen. Syvässä ja vivahteikkaassa maussa on runsaasti kukkeutta, mausteisia aromeja, kuivattuja trooppisia hedelmiä sekä tuoksua selvemmin jalohomeista hunajamehuisuutta, tehden viinistä kokonaisuutena kuin erittäin aromikasta ja monisyistä hedelmäsalaatin sokerilientä. Suutuntumaltaan viini on paksuntäyteläinen, mutta happoja tuntuu suussa sen verran, että viini ei ole mitenkään löysä, vaan tasapaino on hyvin kohdallaan.

Jälkimaku ei ole kovinkaan pitkä. Pääpiirteiltään se on melko mausteinen, pehmeä, melko hunajainen ja erittäin aromikas.

Yleisvaikutelmaltaan Anselmannin TBA on oikein tyylikäs ja moniulotteinen, mutta kuitenkin kovin yllätyksetön jälkiruokaviini. Edes harvinainen Huxelrebe-lajike ei onnistunut tuomaan kovinkaan paljon omaperäisyyttä kokonaisuuteen, vaan viini pysyy perushyvänä esityksenä. Ikävä kyllä viinin nykyhinta ei vastaa ollenkaan viinin tasoa – valikoimasta kun löytyy mm. erinomainen Lenz Moserin TBA tasan kympin halvemmalla. Toisaalta tilausvalikoimassa on edelleen jäljellä vanhaa vuosikertaa 1999, joten on mahdollista, että kahdeksan vuotta tekee ihmeitä ja hinta onkin todella perusteltu tälle tuotteelle – pitänee itse tehdä tutkivan journalismin nimissä aiheesta selvitys ja tilata itselle pullo tuota vanhempaa tavaraa. Kuitenkaan tämän vuosikerran perusteella en arvioisi viinin muuttuvan kahdeksassa vuodessa maagiseksi ambrosiaksi, joten näppituntumalta sanoisin että hinnassa on viitisen euroa tilausvalikoiman ilmaa. Oikein hyvä, maistuva ja kaiken kaikkiaan hyvin tehty Trockenbeerenauslesehan tämä on, mutta ei kuitenkaan aivan hintansa veroinen. Jos sen sijaan satut löytämään edullisemmalla hintalapulla, suosittelen tutustumaan.

Lyhyesti: Todella mehevä, intensiivisen aromikas ja hillityn mausteinen Trockenbeerenauslese.

Arvio: Erittäin hyvä – viinin tasapaino on erinomaisesti kohdillaan ja sen hapot pitävät viinin hyvin kasassa huolimatta erittäin korkeasta jäännössokerimäärästä. Aromikkuus on syvää ja vivahteet sointuvat hyvin kokonaisuuteen, mutta mitään persoonallista viinissä ei ole, vaan se on loppujen lopuksi hyvin klassinen TBA-jälkiruokaviini.

Hinnan (27,30e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Lergenmüller Black Beard 2009

Lergenmüller Pirats of Palatinum Black Beard 2009

• Valmistaja: Lergenmüller
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,00e (Huhtikuu 2012, Lergenmüller)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: preisroboter

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla pysähdyimme Lergenmüllerin ständille maistelemaan viinitalon maittavaa Spätburgunderia ja juttelemaan niitä näitä viineistä ja viinitilasta yleensä viineistä itse vastuussa olevan henkilön, Stefan Lergenmüllerin kanssa. Tovin juteltuamme tämä mukava mustatukkainen herrasmies toteaa hänellä olevan pari pulloa hieman erityisempää tavaraa pöydän alla ja kysäisee olisimmeko kollegani kanssa kiinnostuneita maistamaan? Tottahan maar, ihan puhtaasti ammatillisessa mielessä tottakai.

Pöydän alta paljastuu mustanpuhuva pullo, jonka herra Lergenmüller selittää olevan viinitalon ns. Pfalzpiraten-sarjaa. Viinien maistelu, valmistaminen ja niistä keskustelu on kuitenkin usein itsensä turhan vakavastiottavaa, totista touhua, mutta selvästi Lergenmüllerin heput ovat halunneet tehdä tästä irtioton. Näihin "merirosvoviineihin" kuuluukin kolme erilaista viinityyppiä, jotka ovat jonkinlaisia irtiottoja niistä perinteisistä viineistä, joita tämä vanha viinitalo – jonka historia ulottuu lähes puolen tuhannen vuoden taakse – on yleensä valmistanut. On puolikuivaa ja kuplivaa Perlé de Palait -viiniä, niin roséena kuin valkoisena; on kuivaa Oak & Steel -viiniä, niin punaisena kuin valkoisena, sekä sarjan korkeimman tason viini, Black Beard. Herra Lergenmüller selittikin, että he halusivat valmistaa myös klassista Bordeaux-blendiä, mutta selkeästi omannäköisempänä, rennompana ja ei yhtä vakavana kuin esikuvansa. Mielenkiinnolla odotamme omia maistaisiamme, jotta pääsisimme arvioimaan onko viini vain hupsuna tusinapunkkuna kuitattava perusviini vaiko jollain lailla oikeasti varteenotettava Bordeaux-jäljennös!

Lopulta lasiimme kaatuu verisen punaista, syvää ja melko paksuhkon läpinäkymätöntä viiniä. Reunoilla välkehtivä sinertävä purppuraisuus kieli vielä viinin nuoresta iästä.

Tuoksu on selvästi ronskin rustiikkinen, maalaissävytteisiä aromeita täydentävät runsaat ja mehukkaat herukan sävyt, jotka kielivät melko runsaasta osuudesta Cabernet'ta. Tarkkaa rypäleiden sekoitussuhdetta emme kuitenkaan saaneet, viini oli ylimalkaisesti virkkeellä a blend in style of Bordeaux. Joka tapauksessa, henki tuntuu olevan melko helpon ja hieman uutta maailmaa henkivän Cabernet-blend viinin, mutta siihen on jätetty runsaasti rustiikkista persoonallisuutta, eli missään nimessä tylsästä ja hengettömästä perus-Cabbiksesta ei selvästikään tuntunut olevan kyse.

Maku on kuiva ja päivänselvästi herukkainen, mutta seassa on myös viileätä hedelmää. Viini on selvästi Bdx-henkeä hakeva, mutta osaa tehdä sen yllättävänkin tyylillä ja apinoimatta. Mehukas viini on suutuntumaltaan hapokas ja makuuni sopivasti melko tanniininen, hillitysti suun limakalvoja kuivaava. Viini on paljon perinteisempi kuin tuoksu antoi odottaa, vaikkakin tuoksun viehättävä, perinteinen rustiikkisuus tuntuu kutistuneen pääasiassa osaksi hillittyä tammisuutta, loppujen maalaisvivahteiden jäädessä mehevän herukkaisuuden alle. Yleisesti makua vaivaa kuitenkin tietynlainen nuoruuden vimma ja harteikkuus, eli viini tuntuu olevan vielä hyvin nuoressa tikissä. Pari kolme vuotta odottelua tehnee viinille oikein hyvää.

Jälkimaku on pitkä, leveä, hillityn herukkainen ja kevyesti puisevan tamminen. Kokonaisuutena olen yllättynyt: viini on yllättävänkin vakuuttavaa Bordeaux-tyyliä Saksasta. Jotenkin viinitalon pääkalloetiketillä ja hupsulla "Pirats of Palatinum" -nimikkeellä varustettu viinisarja ei vakuuta etukäteen, mutta loppujen lopuksi vastaan tulikin oikein miellyttävä, hyvärunkoinen ja tyylillä tehty Bdx-viini. Viini kuitenkin osaa olla ottamatta itseään tosissaan, eli minkään vakavahenkisten ja raskassoutuisten 1er Cru -viinien kanssa sitä ei kannata pistää samaan sarjaan. Sen sijaan kymmenen ja kahdenkymmenen euron yksinkertaistempien ja suorasukaistempien Bordeaux-viinien kanssa – niin perinteisten Bordeaux'n alueen tuotosten kuin uuden maailman kopioiden kanssa. Tässä on oikein näppärä, taidolla tehty punaviini, joka on erinomainen vaihtoehto tilanteeseen, jossa ei kaivata vakavaa eleganssia, vaan elämäniloista, rentoa meininkiä.

Lyhyesti: Leppoisan rento, mutta taidolla tehty, tasapainoinen, herukkainen ja vielä kovin nuorekas Bordeaux-blend Saksasta.

Arvio: Erittäin hyvä – Black Beard ei ole mitenkään tyylillä ja eleganssilla, vaan rennolla otteella ja erinomaisella tasapainolla pelaava, tuhdimmanpuoleinen punaviini joka toimii niin tyylikkäämpänä arkiviininä kuin vapaamuotoisempana ja leppoisampana juhlaviininä.

Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Lergenmüller Spätburgender "Angiolino" 2009

Lergenmüller Spätburgunder "Angiolino" 2009

• Valmistaja: Lergenmüller
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,99e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 13,39)

Saksan Viinitiedotuksen messuilla tuli vastaani pääasiassa täysin tuntemattomia tai vain ohimennen kuultuja viininvalmistajia ja heidän minulle täysin vieraita viinejään. Toisaalta oli mukava päästä tutustumaan täysiin vieraisiin viineihin, mutta toisaalta olisi myös ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan kattavasti minkälaista tavaraa monopolin hyllyillä on tarjolla. Onneksi tapahtumasta löytyi myös muutama tutummanpuoleinen tuote, kuten mm. Lergenmüllerin pitkään (15kk) valtaosin uusissa tammitynnyreissä kypsytetty Pinot Noir.

Lasiin kaatuu aavistuksen rusehtavaa, melko läpinäkyvää, karmiininpunaista viiniä, jonka tuoksu on hyvin marjainen, tarjoillen erityisesti kypsää karpaloa ja raikasta puolukkaisuutta. Seassa on myös kevyttä, puista tammisuutta.

Maussa onkin sitten tuoksua enemmän tammea, joka on enemmänkin mausteista ja aavistuksen vaniljaista kuin tiukan puista. Viini muotoutuu mielenkiintoisesti pitkin kieltä, alkaen kypsänmakeasta, konsentroituneesta marjaisuudesta, kehittyen saumattomasti kielen takaosassa tiukaksi, kuivan mausteiseksi tammeksi. Happoisuutta on jonkin verran, mutta siitä huolimatta viini on yllättävän pehmeä ja runsaan keskitäyteläinen, jopa täyteläinen. Kokonaisuudessa vaikuttaa olevan hyvin kehittymispotentiaalia arviolta noin puoleksi vuosikymmeneksi, mutta tuskinpa aivan tuhdimpien Saksan Ersters Gewächs- ja Bourgognen Grand Cru -viinien tasolle ylletään.

Jälkimaussa yli vuoden tammikypsytys tuntuu ja maistuu, mutta se ei pääse jyräämään marjaisuuden yli, vaan molemmat kilpailevat intensiteetillään. Rapsakka kokonaisuus tuo etäisesti mieleen vanhan mattolaiturin, mutta tässä tapauksessa siis ihan positiivisessa, jopa nostalgisessa mielessä. Viini ei ole halpa kopio-burgunderi, vaan paljon Bourgognesta lainannut, mutta selvästi itsensä näköinen, tuhti Saksan Pinot Noir. Miellyttävän ryhdikäs ja mausteinen tapaus, jota suosittelen erityisesti ronskimpien Pinot Noirien ystäville, mutta joka pehmeän marjaisuutensa vuoksi on myös hyvä vaihtoehto niin tyylikkääksi seurusteluviiniksi kuin kyytipojaksi mausteisemmalle riistaruoalle. Olen vakuuttunut tästä.

Ulkoviinilliset pisteet myös tyylikkäästä, perinteikkäästä pullosta.

Lyhyesti: Tuhdimmanpuoleinen, mausteisen tamminen, ryhdikäs ja kiinnostava Pinot Noir Saksanmaalta.

Arvio: Erittäin hyvä – usein kevyiden, marjaisten ja yhdentekevien saksalaispunaviinien joukossa Lergenmüllerin tuhti Pinot on oikein positiivinen esitys. Tammisuus on runsasta, mutta ei päälleliimatun ja ylikonsentroituneen oloista, vaan perinteiseen Burgundilaiseen tyyliin hyvin integroitunutta ja makua tyylikkäästi tukevaa.

Hinnan (16,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Van Volxem Goldberg Riesling Spätlese 2011

Van Volxem Goldberg Riesling Spätlese 2011

• Valmistaja: Weingut Van Volxem
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wawern
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 20e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vindoro

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla parkkeerasimme itsemme kollegani kanssa Van Volxemin pöydän läheisyyteen hieman pidemmäksi aikaa; monista pöydistä maistoimme yleensä yhden mielenkiintoisimman viinin, mutta Van Volxemilta kahlasimme läpi yli puolet pöydän tarjonnasta. Viimeinen maistantaan päätynyt viini oli Erste Lage -tasoiselta ("First Site") Goldbergin tarhalta peräisin oleva makeahko Spätlese.

Väriltään viini on vihertävän vetinen.

Tuoksu on melko hillitty, viileän teräksinen ja mineraalinen, seassa kevyenpuoleisesti trooppisia hedelmiä. Melku vaisun oloisia mielikuvia.

Maku saapuukin sitten täysin toisenlaisena kielelle: se on täyteläinen ja mehevä, hieman paksuhkokin. Aromeiltaan maku on melko makeahko, hunajainen, mutta selvästi valkoviininen – ei jälkiruokaviiniä muistuttavan hunajainen. Mineraalinen ja monisyinen aromikkuus tuo runsaasti erilaisia vivahteita koko ajan pyöriessään kielellä. Hapokkuus on hyvin tasapainossa täyteläisyyteen nähden ja kevyestä paksukaisuudestaan huolimatta viini pysyy ryhdikkäänä ja eloisana alkusta loppuun.

Ikävä kyllä jälkimaussa viinin jäännössokeri kääntyy aromeita vastaan: makea hedelmäisyys on todella maistuva ja vivahteikas, mutta se tuntuu nopeasti kääriytyvän sokerihuntuun ja valahtavan kurkusta alas, jättäen kielelle vain hennon mineraalisuuden. Jälkimaku on siis vivahteikas, mutta kestoltaan todella vaatimaton.

Viini on todella miellyttävä, tasapainoinen ja tyylikäs keskitason Spätlese, jonka teho piilee juurikin itse maussa; tuoksu ja jälkimaku ovat kovin vaatimattoman oloisia verrattuna mehevän hedelmäiseen ja syvään keskimakuun. Kokonaisuutena viini on toisaalta hyvin vaikuttava, runsas ja tyylikäs, mutta toisaalta hieman epäsopusuhtainen verrattaessa makua viinin muihin osa-alueisiin. Jos tarvitaan viiniä, jonka vahvuutena on erityisesti tasapainoinen ja tyylikäs maku, on Goldberg Riesling Spätlese vallan erinomainen vaihtoehto. Muussa tapauksessa se on hyvin tyypillinen, tasokas parin kympin Spätlese.

Lyhyesti: Mehevä, makeahko ja runsas Spätlese, jonka vaatimattomat tuoksu ja jälkimaku jäävät runsaan ja vivahteikkaan keskimaun varjoon.

Arvio: Tyylikäs – viini edustaa tyylikästä, tasapainoista ja perinteistä Moselin alueen Spätlese-viiniosaamista. Viinin maku on vaikuttavan moniulotteinen ja harmoninen, pienet miinustpisteet tippuvat vaisummanpuoleisesta tuoksusta ja jälkimausta.

Hinnan (n. 20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Van Volxem Rotschiefer Riesling Kabinett Feinherb 2011

Van Volxem Rotschiefer Riesling Kabinett Feinherb 2011

• Valmistaja: Weingut Van Volxem
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett Feinherb
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wiltingen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11-17e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weinhaus-bonn

No niin, pienen tauon jälkeen paluu saksalaisten valkoviinien, ja erityisesti upean Van Volxemin tuotosten pariin. Vuorossa on Rotschieferin viinitarhan Rieslingistä valmistettu Kabinett Feinherb, eli ns. puolikuiva laatuvalkoviini.

Väriltään viini on ohuehko viherkeltainen. Tuoksussa on tuoretta, vihreätä omenaa, makeahkon hapanta limettiä, mineraalia ja mehevää hunajaisuutta.

Ensimaku on rapsakan hapokas, runsas ja voimakkaan mineraalinen. Kielelle leviää runsas hedelmäisyys, mutta makeasta persikkaisuudestaan ja aprikoosisuudestaan huolimatta raikas ja särmikkään terävä.

Jälkimaku on keskipitkä, hapokas ja sitruksinen. Yleisvaikutelmana viinistä jää hyvin yleismiellyttävä ja tasapainoinen kuva. Kovinkaan erikoinen tai erityisen mieleenpainuva Rotschiefer Kabinett ei ole, mutta n. 15 euron tuntumassa se on oikein perushyvä, miellyttävä ja taiten tehty puolikuiva valkoviini, josta on käytännössä mahdotonta löytää pahaa sanottavaa.

Lyhyesti: Erittäin tasapainoinen, miellyttävä ja elegantti puolikuiva Riesling.

Arvio: Miellyttävä – viini on keskitason puolikuivaksi Rieslingiksi oikein tasapainoinen ja maittava. Kuitenkaan mistään kovinkaan erityisestä valkoviinistä ei ole kyse.

Hinnan (11-17e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Pasqua Prosecco

Pasqua Prosecco Frizzante Secco

• Valmistaja: Pasqua
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Prosecco
• Maa: Italia
• Alue: Veneto
• Rypäleet: Glera (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,48e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Kesän huomaa lähestyvän kun vastaan rupeaa ilmaantumaan yksinkertaisia ja mutkattomia "kesäviinejä." Yksi sellaisia on kiistattomasti Italian jokapaikanviini, Prosecco, jota saa Alkosta niin kuohuviininä kuin kevyesti kuplivana, pirskahtelevana valkoviininä. Tällä kertaa arvioitavana on italialaisen viinijätti Pasquan vuosikerraton valkoviini-Prosecco.

Väri on neutraali, aavistuksen vihertävän keltainen. Tuoksu on värin tavoin hyvin kevyt, pääasiassa sitruksinen, keväinen ja Proseccolle tyypillisesti päärynäinen.

Ensimaku on aavistuksen makeahko, pirskahtelevan raikas, limettisen sitruksinen, omenainen. Maku on melko geneerinen ja sen voisi tiivistää sanoihin "arkinen, helppo, ihan kiva." Yleisvaikutelmaltaan viini on kuivahko ja melko hapokas.

Jälkimaku on lyhyt, limettinen ja tylsähkö.

Pasquan Prosecco on klassinen "juo ja unohda" -viini, jonka voi napata hyvin jääkaapista mukaan piknikille. Evääksi voi laittaa käytännössä mitä vain, eikä viinin hillityn neutraali maku pääse riitelemään. Perusharmiton kesäviini, jolla kyllä soisi olevan himpun verran vähemmän hintaa, vaikkei viinin hinta nytkään päätä huimaa. Kuitenkin reilun euron halvemmalla saa hyvin samanhenkisiä, portugalilaisia Vinho Verde -viinejä.

Lyhyesti: Helppo, arkinen, kuivahko ja kevyesti pirskahteleva piknikvalkkari.

Arvio: OK – viini ei herätä suuria tunteita, mutta toisaalta se ei nyt olekaan tämäntyylisten viinien idea.

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Codorníu Selección Raventós Brut

Codorníu Selección Raventós Brut

• Valmistaja: Codorníu
• Tyyppi: Kuohuviini, DO Cava
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia
• Rypäleet: Chardonnay (30%), Parellada (30%), Xarel•lo (30%), Macabeo (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,98e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Vapun juhlistamista varten ostettiin talouteemme jo aiemminkin useaan otteeseen varmaksi valinnaksi todettu, Cava-jätti Codorníun peruslinjaston yläpään kuohuva, Reserva Raventós Brut.

Codorníu on siinä mielessä erikoinen tapaus, että vaikka useimmiten itse tulen löytäneeksi ne parhaimmat viinit pieniltä tuottajilta, jotka tekevät viinejä, jotka eivät ole aina niin tyylipuhtaita, mutta usein persoonallisia, omaperäisiä ja sitä kautta paljon mielenkiintoisempia kuin teknisesti erinomaiset mutta muuten melko hengettömät viinijättien tuotokset, ovat Codorníun tuotteet olleet kautta linjan vähintäänkin keskitasoa parempia – niin hintaluokkansa edustajina kuin sellaisenaankin; parhaimmat jopa vallan erinomaisia. Tämä on kuitenkin melko harvinaista suurten viinitalojen keskuudessa, ja Codorníu voitaneen laskea melko suureksi viinitaloksi – se on kuitenkin tällä hetkellä maailman suurin perinteisellä shamppanjametodilla kuohuviinejä valmistava viinitalo. Koostaan huolimatta Codorníun viinit ovat olleet omaan makuuni paljon mielenkiintoisempia ja tasokkaampia kuin Espanjan toisen Cava-jätin, Freixenetin (lausutaan "Freshenet", eikä esimerkiksi "Fraiksnet", "Freiksnee" tai "Fraisnee") tuotteet.

Jääkaappikylmän kuohupullon korkki on todella tiukassa, mutta lähtee lopulta helposti irti kunhan sen ensimmäisen millimetrin saa korkkia liikkumaan. Lasiin kaatuu runsaasti vaahtoavaa, hailakan kellervää ja aavistuksen vihreään taittuvaa kuohuviiniä.

Tuoksusta löytyy kevyttä limeä, viheromenaa, kevyesti hunajaan taipuvaa kukkeutta ja paahtoleivänmuruja. Näiden kuohuviineille tyypillisten tuoksujen alta voi myös erottaa joillekin Cavoille ominaisia vivahteita kumista ja savuisesta maaperästä. Tuoksu on yllättävän runsas ja miellyttävän kehittynyt edulliseksi kuohuviiniksi.
Maku on yleispiirteeltään raikas, lähes rutikuiva ja melko hapokas. Pirteä, tuoreenkirpeä omenaisuus keventää hapokkuudellaan viinin suutuntumaa, joka on sopivan leveä, täyteläinen ja kehittyneen monisyinen. Omenaisuuden ohella kielellä maistuu kevyttä, paahteista hedelmää sekä aavistus mineraalia. Kuohu on hyvin pientä mutta eleganttia, pitkäkestoista, täyteläistä.

Raventós Brutin jälkimaku on paahteinen, hapokas ja kukkean vivahteikas. Erityisesti jälkimaussa alkoholi saapuu enemmän framille, lämmittäen kevyesti nielua ja tuoden kevyttä alkoholin makua kielelle.

Jälleen kerran joudun toteamaan tämän viinin olevan hintaluokkansa ehdotonta parhaimmistoa. Viinin hillitty kuohu ei tee siitä sirkkeliä suussa ja sen paahteinen hedelmä, kukkea aromikkuus, hapokkuus ja täyteläisyys ovat loistavasti tasapainossa – kuivuudestaan huolimatta viini on erinomaisen tasapainoinen, miellyttävän raikas ja kuitenkin helpostilähestyttävä, pehmeähkö ja vivahteikas laatukuohuviini. Lisäksi on tullut todettua viinin maistuvan erinomaisesti jopa rutikuivia kuohuviinejä karttavien keskuudessa. Alle 15 eurolla Reserva Raventós on ehdottomasti tasokkaimpia peruskuohuvia mitä A-kaupan hyllyltä löytyy.

Lyhyesti: Loistavan tasapainoinen, runsas, täyteläinen, sopivan hedelmäinen ja tyylikäs perus-Cava. Vaikka viini on Brut, "erittäin kuiva", on se erittäin miellyttävä ja lähestyttävä myös vähemmän kuivaan makuun.

Arvio: Erinomainen – ei Raventós pärjää huippukuohuviineille tai hinnakkaammille Shampanjoille, mutta reilun kympin hintaluokassa se on ihastuttavan tasokas kuohuva, joka toimii niin juhlamaljana kuin ruokaviininä merenelävien kanssa.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.