Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.5.12

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011

St. Urbans-Hof Wiltingen Riesling Alte Reben 2011
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wiltingen
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,50-10e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla tutustuttuamme MW Caro Maurerin luennolla viinitalo St. Urbans-Hofin kaikin puolin mahtavaan Laurentiuslay Großes Gewächs -viiniin, emme yksinkertaisesti voineet jättää viinitalon muita viinejä maistamatta. Tarjolla oli yksi kuiva perustason Riesling, kuiva Spätlese ja kolme makeata Moselin taidonnäytettä. Olimme jo täysin vakuuttuneita viinitalon viiniosaamiseen kuivien viinien parissa, mutta halusimme nähdä miten tango taittuu Moselin perinteisempien, makeiden viinityylien kanssa. Aloitimme niistä vähiten makeasta, vanhojen köynnösten (Alte Reben) hedelmistä valmistetusta Kabinettista.

Väri on hyvin hailakka, lähes väritön. Viskositeetiltaankin viini on melko ohut; ulkonäön perusteella viini ei juurikaan vedestä eroa.

Tuoksussa rupeaa olemaan jo enemmän jotain: on kevyttä petrolia, raikasta limettiä, appelsiininkuorta ja tuoretta sitruunaruohoa.

Maussa on hyvin makeutta, limettiä, kypsänmakeata persikkaisuutta ja mineraalia mutta myös kirpakkaampaa yrttisyyttä ja hyvin rapsakkaa hapokkuutta. Viini kuitenkaan ei onnistu leviämään erittäin runsaaksi ja tuhdiksi paketiksi, vaan tuntuu hillitsevän itseään.

Jälkimaku on hieman hapokas ja voimakkaan, suuta puhdistavan mineraalinen. Limettinen hapokkuus jatkuu kielellä melko pitkään.

Kokonaisuus on ihan ok, mutta mielestäni hieman vaisuhko ja turhan perus. Wiltingen Kabinett on oikein miellyttävä puolimakea seurusteluviini, mutta hieman turhan vaisuhko yleiskäyttöiseksi ruokaviiniksi. Oikeanlaisen ruoan (mausteinen aasialainen?) viini saattaisikin oikeasti avautua kunnolla ja "lähteä lentoon", mutta viini ei jaksanut innostaa niin paljon allekirjoittanutta, että jaksaisin itse lähtiä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Ei jatkoon.

Lyhyesti: Puolimakea, mineraalinen ja todella hapokas perus-Kabinett. Hintaisekseen oikein hyvä, mutta silti melko yllätyksetön.

Arvio: Tylsä – viini ei varsinaisesti ole mitenkään huono. Se vain ei jaksa yllättää millään akselilla. Erittäin tyypillinen alle kympin makeahko moselilainen.

Hinnan (7,50-10e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti