Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.5.12

Barbazul 2010

Barbazul 2010
  • Valmistaja: Huerta de Albalá
  • Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra
  • Maa: Espanja
  • Alue: Andalusia, Cádiz
  • Rypäleet: Graciano (50%), Syrah (35%), Merlot (10%), Cabernet Sauvignon (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,50e (Toukokuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,44e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Tässä päivänä eräänä sain yllätyskutsun tupaantulijaisiin. Yllätyskutsu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että minut oli unohdettu alkuperäiseltä vieraslistalta minkä seurauksena sain kutsun jälkijunassa viisi minuuttia juhlien alkamisen jälkeen. No, eipä tässä mikään hätä päässyt tulemaan – lähialkosta hakemaan pullo jotain mielenkiinnon herättävää viiniä josta voi tarjoilla kiinnostuneille oman maistelun lomassa.

Pohtiessa valintaani viinihyllyjen välissä sain avukseni myyjän auttamaan päätöksen teossa. Tai tässä tapauksessa myös vaikeuttamaan sitä – loppujen lopuksi vaihtoehtoni olivat kasvaneet neljään-viiteen erinomaiseen, varteenotettavaan vaihtoehtoon, joista yhtäkään en ollut aikaisemmin maistanut. Loppujen lopuksi päädyin valitsemaan mielenkiinnosta täysin ennalta tuntemattoman Barbazulin Etelä-Espanjan Cádiz'sta. Koska kyseessä on tilausvalikoiman tuote, ei hyllylapusta ollut juurikaan apua kuvailujen kanssa, eikä pullon etiketti kertonut sen enempää – etuetiketissä on hevosen kuva ja nimi "Barbazul", takaetiketissä lukee vuosikerta 2010 ja alc. 14,5%. That's it.

Suorastaan houkuttelevaa, kiusoittelevaa mystisyyttä!

Cádiz tosiaan sijaitsee Etelä-Espanjan kärjessä, siellä pienessä niemennokassa. Oletettavasti kyseessä siis on erittäin kuuman alueen paahtunutta ja mehevää punaviiniä. Pienellä tiedonhaulla paljastui myös viinin mystinen rypälesekoitus – puolet on paikallista, pääasiassa Sherryn alueen punaviinien valmistukseen käytettyä persoonallista, pientä satoa tuottavaa Tintilla de Rota- eli Graciano-lajiketta, toinen puolisko on täytetty Syrah-voittoisesti jokapaikan kansainvälisillä lajikkeilla.

Viini tuli sitten nautittua hyvässä seurassa perinteisellä pop'n'pour-metodilla, tosin melko rauhalliseen tahtiin parin tunnin aikana, joten jonkin verran ehti päästä seuraamaan viinin elinkaarta korkin irroittamisen jälkeen.

Väriltään viini on hyvin tumma verisenpunainen, muttei kuitenkaan niin paksu kuin osasin odottaa, vaan selvästi kevyen läpinäkyvä. Tuoksu on todella runsas ja paahteinen, taittuen kevyesti hillomaisuuteen. Tuoksu on kuitenkin selvästi enemmän marjaisuuteen kuin hedelmäisyyteen taittuva, tarjoillen hieman Cabernet'ta mieleentuovaa herukkaa ja runsaasti meheviä, tummia marjoja, erityisesti makeata mustikkaa ja karhunvatukkaa. Aluksi tuoksussa on aavistus makeata tammea, joka avauduttuaan rupeaa kehittymään paahtuneeksi ja suklaiseksi aromikkuudeksi.

Maussa tuntuu kevyttä ylikypsää hedelmäisyyttä, taittuen aina kohtalaiseksi hilloisuudeksi asti – kuuma kotiseutu on selvästi havaittavissa. Hedelmäisyys on tummaa, makeaa ja hyvin konsentroitunutta mustikkaa, viikunaa, luumua ja karhunvatukkaa. Ensimaussa viini on makean vaniljaisen tamminen, kehittyen jälkimakua kohti kitkerän puiseksi. Suutuntuma on pehmeä eikä erityisen hapokas. Muhkean hedelmäisyyden seasta kohtalaiset tanniinit eivät tunnu juuri yhtään, mutta suun limakalvot ovat muutaman lasillisen jälkeen kuivahtaneet melko tehokkaasti.

Keskipitkähkössä jälkimaussa maistuu kevyesti makea viikunaisuus ja luumuisuus, mutta pääosin jälkimakua hallitsee kuiva, bitterisen mausteinen tammisuus.

Kokonaisuutena viini on helppo, pehmeänmuhkea ja miellyttävä seurustelu- ja arkigrillausviini. Tuhdit espanjalaisaromit toimivat hyvin tuhdin punaisen lihan seuralaisena, mutta viini on sen verran pehmeä ja helpostilähestyttävä, ettei se tarvitse ruokaa pyöristämään kulmia.

Omaan makuuni viini ei ollut nappiosuma, sillä pidän hillitymmistä, aromeiltaan kuivemmista ja hapokkuudeltaan ryhdikkäämmistä tapauksista, mutta viini oli silti kokonaisuutena varsin hyvä VdlT-tason punaviini. Suurta "ahaa"- tai "vau"-elämystä viini ei kyennyt tarjoilemaan, mutta herätti ainakin alustavan mielenkiinnon Albalán korkeatasoisempiin viineihin. Kyllä tätä kuitenkin mielummin juo kuin n. kympin aussi- tai chileläispunkkuja, jotka ovat yhtä meheviä ja helppoja, mutta jäävät usein kauas tämän viinin runsaudesta. Silti sanoisin että viinin hinnassa on euron parin verran liikaa, sillä latomalla tusinan rahoja tiskiin saa jo pelkästään Alkon Espanja-hyllyltä useita erinomaisia VdlT-, DO-, ja DOQa-viinejä – Barbazul painii kovassa sarjassa.

Lyhyesti: Pehmeä, kevyen hilloinen, melko tamminen ja runsaan hedelmäinen Etelä-Espanjan punaviini.

Arvio: Miellyttävä – tuhdinmuhkeiden kuumien alueiden viinien ystäville Barbazul on varsin suosituksen arvoinen tuttavuus. Hapokkaammista ja ei-hilloisista viineistä pitäville varauksella – itselleni viini maistui tuparitilanteessa, mutta omaan makuuni ei varsinainen nappiosuma.

Hinnan (14,44e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti