- Valmistaja: Lergenmüller
- Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
- Maa: Saksa
- Alue: Pfalz
- Rypäleet: Pinot Noir (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 15,99e (Huhtikuu 2012, Alko)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 13,39)
Saksan Viinitiedotuksen messuilla tuli vastaani pääasiassa täysin tuntemattomia tai vain ohimennen kuultuja viininvalmistajia ja heidän minulle täysin vieraita viinejään. Toisaalta oli mukava päästä tutustumaan täysiin vieraisiin viineihin, mutta toisaalta olisi myös ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan kattavasti minkälaista tavaraa monopolin hyllyillä on tarjolla. Onneksi tapahtumasta löytyi myös muutama tutummanpuoleinen tuote, kuten mm. Lergenmüllerin pitkään (15kk) valtaosin uusissa tammitynnyreissä kypsytetty Pinot Noir.
Lasiin kaatuu aavistuksen rusehtavaa, melko läpinäkyvää, karmiininpunaista viiniä, jonka tuoksu on hyvin marjainen, tarjoillen erityisesti kypsää karpaloa ja raikasta puolukkaisuutta. Seassa on myös kevyttä, puista tammisuutta.
Maussa onkin sitten tuoksua enemmän tammea, joka on enemmänkin mausteista ja aavistuksen vaniljaista kuin tiukan puista. Viini muotoutuu mielenkiintoisesti pitkin kieltä, alkaen kypsänmakeasta, konsentroituneesta marjaisuudesta, kehittyen saumattomasti kielen takaosassa tiukaksi, kuivan mausteiseksi tammeksi. Happoisuutta on jonkin verran, mutta siitä huolimatta viini on yllättävän pehmeä ja runsaan keskitäyteläinen, jopa täyteläinen. Kokonaisuudessa vaikuttaa olevan hyvin kehittymispotentiaalia arviolta noin puoleksi vuosikymmeneksi, mutta tuskinpa aivan tuhdimpien Saksan Ersters Gewächs- ja Bourgognen Grand Cru -viinien tasolle ylletään.
Jälkimaussa yli vuoden tammikypsytys tuntuu ja maistuu, mutta se ei pääse jyräämään marjaisuuden yli, vaan molemmat kilpailevat intensiteetillään. Rapsakka kokonaisuus tuo etäisesti mieleen vanhan mattolaiturin, mutta tässä tapauksessa siis ihan positiivisessa, jopa nostalgisessa mielessä. Viini ei ole halpa kopio-burgunderi, vaan paljon Bourgognesta lainannut, mutta selvästi itsensä näköinen, tuhti Saksan Pinot Noir. Miellyttävän ryhdikäs ja mausteinen tapaus, jota suosittelen erityisesti ronskimpien Pinot Noirien ystäville, mutta joka pehmeän marjaisuutensa vuoksi on myös hyvä vaihtoehto niin tyylikkääksi seurusteluviiniksi kuin kyytipojaksi mausteisemmalle riistaruoalle. Olen vakuuttunut tästä.
Ulkoviinilliset pisteet myös tyylikkäästä, perinteikkäästä pullosta.
Lyhyesti: Tuhdimmanpuoleinen, mausteisen tamminen, ryhdikäs ja kiinnostava Pinot Noir Saksanmaalta.
Arvio: Erittäin hyvä – usein kevyiden, marjaisten ja yhdentekevien saksalaispunaviinien joukossa Lergenmüllerin tuhti Pinot on oikein positiivinen esitys. Tammisuus on runsasta, mutta ei päälleliimatun ja ylikonsentroituneen oloista, vaan perinteiseen Burgundilaiseen tyyliin hyvin integroitunutta ja makua tyylikkäästi tukevaa.
Hinnan (16,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Nyt ei olla samoilla linjoilla! :D Tämä oli paksua, tuhtia tavaraa, joka saa jopa Cali Pinot't näyttämään kevyiltä ja eleganteilta. Tätä oli suorastaan vaikeaa saada kurkusta alas!
VastaaPoistaEi näköjään olla, todellakaan. :D Onhan tämä tuhtia Pinot-rintamalla, mutta en kyllä lähtisi yhtä massiivisia superlatiiveja hakemaan mitä omassa blogissasi käytit!
PoistaItselläni vertailukohtana kuitenkin oli tuolloin useampi erittäin roteva punainen Großes Gewächs, jotka olivat tuhtiudessaan samaa luokkaa tämän kanssa. Tässä viinissä vain oli niihin verrattuna tuntuvammin uutta tammea eikä yhtä tuntuvaa hapokkuutta, joka lisäsi viinin suutuntuman raskautta, muuten pyörittiin samoilla järeysasteilla.
Lisäksi tätä tuli verrattua myös maistamiini uusseelantilaisiin, tuhdisti tammitetuihin PN-viineihin, joista monet voivat olla taas suutuntumaltaan todella tasapainoisia, mutta omaan makuuni kovin tukahtuneen tammisia aromeiltaan. Tässä kuitenkin oli eloa ja syvyyttä aromipuolella, ei pelkästään yhden aromin tammea. Lisäksi messuilla tuli vastaan muutamia niin yhdentekeviä, pliisuja ja mehuisia viinejä, että tämä väkisinkin jäi mieleen positiivisesti.
Vihoviimeisenä asiaan vaikuttanee mieltymyseromme tammituksen kohdalla; itselleni kun runsaskaan tammen käyttö ei kuitenkaan ole joka viinissä absoluuttisen paha asia! :)