- Valmistaja: Winzerverein Deidesheim
- Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Trocken
- Maa: Saksa
- Alue: Pfalz, Deidesheim
- Rypäleet: Dornfelder (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 6,50e (Huhtikuu 2012, Deidesheim)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Muutamia laadukkaita Spätburgundereita Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla maistettuamme ajattelimme tarkistaa minkälainen tilanne on maan muiden punaisten viinien puolella. Arpaonnen osuessa Winzerverein Deidesheimin kohdalle, päätimme tutustua yhteen saksan merkittävimmistä punaisista rypälelajikkeista, Dornfelderiin.
Väri on paksuhko, nuorehkon sinipunainen, musteinen. Tuoksussa on selvästi nuorta ja samalla turhankin kypsää punaista ja tummaa marjaa. Marjaisuutta ryydittää myös jonkinlainen teräksisyys tai mineraalisuus sekä kevyt, mausteinen tammisuus.
Keskitäyteläinen maku on pehmeän mausteinen mutta lähes kirpeähkön hapokas. Tammi kantaa selvästi enemmän kuin hedelmäisyys. Marjaisuudesta erottaa lähinnä vain sen ylikypsän makeat vivahteet, loput peittää melko yksiulotteinen, mausteinen tammisuus.
Jälkimaultaan viini on lähinnä mausteisen tamminen ja melko vaatimaton. Messuilla tuotteiden hintoja ei kerrottu, mutta viinin aromimaailma käytännössä huusi makuhermoilleni "edullinen, tylsä arkiviini!" Puolisokkona (=näen viinipullojen etiketit, mutta 95% tapauksissa ne eivät sano minulle mitään) maistellessa voi silti todeta, että laatu maksaa selvästi – nyt kun viinien hintoja joutuu etsimään blogipostauksia kirjoitellessa, huomaa kuinka hyvin usein viinin myöhemmin paljastunut hinta tuntuu kulkevan käsi kädessä aikaisemmin kirjoitettujen havaintojeni kanssa.
Lyhyesti: Hyvin tylsä, melko epätasapainoinen arkiviini, jossa tympeä tammisuus tukahduttaa viinin lähinnä liian kypsänmakean marjaisuuden. Ei jatkoon.
Arvio: Huono – enpä voi suositella edes heikkotasoisten tusinaviinien ystäville. Samalla hinnalla (plus/miinus euro) saa Alkon hyllyiltä parempaa.
Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Väri on paksuhko, nuorehkon sinipunainen, musteinen. Tuoksussa on selvästi nuorta ja samalla turhankin kypsää punaista ja tummaa marjaa. Marjaisuutta ryydittää myös jonkinlainen teräksisyys tai mineraalisuus sekä kevyt, mausteinen tammisuus.
Keskitäyteläinen maku on pehmeän mausteinen mutta lähes kirpeähkön hapokas. Tammi kantaa selvästi enemmän kuin hedelmäisyys. Marjaisuudesta erottaa lähinnä vain sen ylikypsän makeat vivahteet, loput peittää melko yksiulotteinen, mausteinen tammisuus.
Jälkimaultaan viini on lähinnä mausteisen tamminen ja melko vaatimaton. Messuilla tuotteiden hintoja ei kerrottu, mutta viinin aromimaailma käytännössä huusi makuhermoilleni "edullinen, tylsä arkiviini!" Puolisokkona (=näen viinipullojen etiketit, mutta 95% tapauksissa ne eivät sano minulle mitään) maistellessa voi silti todeta, että laatu maksaa selvästi – nyt kun viinien hintoja joutuu etsimään blogipostauksia kirjoitellessa, huomaa kuinka hyvin usein viinin myöhemmin paljastunut hinta tuntuu kulkevan käsi kädessä aikaisemmin kirjoitettujen havaintojeni kanssa.
Lyhyesti: Hyvin tylsä, melko epätasapainoinen arkiviini, jossa tympeä tammisuus tukahduttaa viinin lähinnä liian kypsänmakean marjaisuuden. Ei jatkoon.
Arvio: Huono – enpä voi suositella edes heikkotasoisten tusinaviinien ystäville. Samalla hinnalla (plus/miinus euro) saa Alkon hyllyiltä parempaa.
Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti