Ca' Rugate Recioto di Soave La Perlara 2009

Ca' Rugate Recioto di Soave La Perlara 2009

• Valmistaja: Ca' Rugate
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto di Soave
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 23,10e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 23,70e (Tammikuu 2014, Alko)

Vaikkei kevätaurinkoa ole vielä juurikaan näkynyt, saapui Alkon valikoimiin mitä keväisin yllätys – jälkiruokaviini valkoviineistään tunnetusta Italian Soavesta! Paikallisilla leveyspiireillä tavatut Reciotot ovat olleet melkeinpä järjestään Valpolicellan punaisia viinejä, joten oli mukavaa vaihtelua saada vaihteeksi valkoistakin hyllyyn!

La Perlaraan käytetyt rypäleet kerätään viinitalon Soave Classicossa sijaitsevan Brognoligo di Monteforte d’Alponen alueen tarhojen parhaista rypäleistä. Niitä kuivatetaan aluksi varsin kiitettävät 6-7 kuukautta, minkä seurauksena niistä tulee todella makeita, pienikokoisia rusinoita. Tämän jälkeen niistä puristettu mehu käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla viiniksi ja kypsytetään 10-12 kuukauden ajan tammessa.

Jääkaappikylmän viini korkataan ja sen annetaan lämmetä parikymmentä minuuttia ennen sen pariin siirtymistä. Lasissa lepää paksunpuoleista viiniä, jolla on upean syvä, kevyesti kuparisen oranssiin taittuvan okrankeltainen väri.

Tuoksu on aluksi hieman hillityn hunajainen ja kuivatun hedelmäinen, mutta lämmetessään ja avautuessaan se muuttuu yhä runsaammaksi ja ilmaisuvoimaisemmaksi. Kypsän hedelmäinen ja selvästi tammisuuteen taittuva tuoksu tuo mieleen erityisesti tyylikkäästi tammitetut Sauternes'n jälkiruokaviinit – makean hunajaisten ja kuivatun hedelmäisten aromien ohella on kypsää aprikoosia ja mandariinia, makeata kukkaisuutta ja yrttejä, vaniljaa, kermatoffeeta ja kevyttä pähkinäisyyttä.

Viini on todella makea ja erittäin pehmeä, mutta runsaan (170 g/l) jäännössokerin tuomasta intensiteetistä huolimatta suutuntuma ei ole kovinkaan raskas tai massiivinen – melko tahmean siirappinen, kylläkin. Yllättävänkin kepeästä suutuntumasta on varmasti kiittäminen viinin runsasta ja raikasta hapokkuutta, jonka ansiosta viini on ihastuttavan freesi ja suorastaan rapsakka voimakkaasta makeudestaan huolimatta. Aromimaailma on varsin runsas ja monisyinen; kielellä pyörii sitruuna- ja appelsiinimarmeladia, aprikoosia, kukkeata hunajaisuutta, rypälemehua ja paljon tammen aromeita – pähkinäisyyttä, vaniljaa, kermatoffeeta ja bitteristä, makeata mausteisuutta. Yleisvaikutelma on upean harmoninen ja monisyinen, eikä ihme kyllä edes runsaan aromikas tammisuus onnistu tökkimään näin mainiossa kokonaisuudessa.

Lopuksi kielelle jää suutasupistavaa, kuivattujen hedelmien ja ananasmehun makeutta, mehukasta, ylikypsää trooppista hedelmäisyyttä ja tammen mausteisuutta melko pitkäksi aikaa, jonka jälkeen hento toffeisuus ja voimakkaan aromikas vaniljaisuus valtaavat alaa ja jättävät todella pitkäänjatkuvan, tyylikkään ja vivahteikkaan jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Ca' Rugaten Recioto di Soave on todella upea jälkiruokaviini vailla vertaa; aluksi suhtauduin melko skeptisesti viiniin sen verrattain kovan hinnan vuoksi, mutta päätinpähän kuitenkin ostaa, koska Recioto di Soavet ovat aina olleet niin hauskoja, tuttifruttimaisen hedelmäisiä viinejä, ettei niitä tee mieli jättää välistä.

No, La Perlara ei ollut hauska viini; se oli yllättävän vakavamielinen, salonkikelpoisen tyylikäs ja suorastaan poikkeuksellisen elegantti esitys. Edes varsin korkea jäännössokeri ei onnistunut tekemään säröä viinin upean harmoniseen ulkokuoreen, vaan kaikki osaset pelasivat upeasti yhteen hiileen ja kokonaisuus oli ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa. Kyllä tämmöistä monta kertaa mielummin nauttii kuin esimerkiksi saman hintaluokan Sauternes'ta!

Viini pistettiin appelsiinilla maustettujen belgialaisten vohveleiden kumppaniksi, ja se suoritti tehtävänsä leikiten. Viinin hapot leikkasivat helposti vohveleiden kanssa tarjotun kermavaahdon läpi, kun taas jäännössokerin tuoma makeus ei lannistunut vaaksaakaan vohveleiden tai kermavaahdon makeuden rinnalla; lisäksi viinin runsas aromimaailma ei peittänyt vohveleiden tyylikkään appelsiinista makua, vaan päinvastoin, sointui loistavasti niiden kanssa yhteen. Jälkiruoan ja jälkiruokaviinin liitto par excellence!

La Perlara on poikkeuksellisen upea, vaikkakin vielä nuori jälkiruokaviini, joka on varsin kelpo lisä Alkon vaatimattomanpuoleiseen jälkiruokaviinitarjontaan. Voin luottaa näin aromikkaan ja ryhdikkään viinin kehittyvän suotuisasti vielä kymmenisen vuotta, mutta se on kovasta hinnastaan huolimatta loisto-ostos, vaikka sen korkkaisi jo nyt.

Lyhyesti: Voimakkaan makea, erittäin vivahteikas, raikkaan hapokas ja poikkeuksellisen tyylikkään tamminen jälkiruokaviini Pohjois-Italiasta.

Arvio: Täydellinen – melko harvoin mikään näin nuori jälkiruokaviini onnistuu vakuuttamaan näin kertakaikkisen vakuuttavasti. Osasyyllinen voi tietenkin löytyä erinomaisesta viinin ja jälkiruoan liitosta, mutta La Perlara on tästä huolimatta poikkeuksellisen mallikas esitys. Olen myyty.

Hinnan (23,70e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cattin Pinot Noir Steinbach 2009

Cattin Pinot Noir Steinbach 2009

• Valmistaja: Joseph Cattin
• Tyyppi: Punaviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 22-30e (Tammikuu 2013, wine-searcher)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cattin

Kaksi kuohuviiniä – toinen kehno ja toinen erinomainen – ja kaksi makeata viiniä – toinen kehno ja toinen erinomainen – kun siirryn Cattinin ständillä talon punaviiniin, en enää tiedä yhtään mitä odottaa.

Viinitalo Cattin tarjoaa kolmea Pinot Noiria: terästankissa kypsytetyn perustason Pinot Noirin ja tammessa kypsytetyn Pinot Noir Vieilli en Fût de Chênen lisäksi löytyy myös tämä Pinot Noir Steinbach. Muut kaksi viiniä valmistetaan ympäri Alsacea korjatuista rypäleistä, mutta kun Etelä-Alsacessa sijaitsevan Steinbachin tarhan huomattiin tuottavan poikkeuksellisen laadukkaita ja persoonallisia Pinot Noir -rypäleitä, ryhdyttiin niistä valmistamaan talolle omaa, yhden viinitarhan punaviiniä. Muuten viini ei eroa talon tammitynnyrikypsytetystä Vieilli -viinistä.

Väriltään viini on todella tumman kirsikkainen, syvä ja kevyesti läpinäkyvä – ei kyllä siis ollenkaan sellaista, mitä yleensä odottaa elsassilaisilta Pinot Noireilta!

Viinin tuoksu on todella runsas ja vivahteikas: multaista maamaisuutta, kypsänmakeata karpaloa, hentoa eläimellisyyttä (eli kevyesti nahkaa ja paskaa), mausteista tammea ja mustapippurista mausteisuutta. Yleisvaikutelma on kypsän rehevä ja melko ronskinpuoleinen.

Maku on tuoksun tavoin melko runsas. Melko uutoksinen makumaailma on pippurinen, yrttinen, karpaloinen, voimakkaan mausteinen ja makeahkon kirsikkainen. Vaikka viini on kohtuuhapokas, on yleisvaikutelma viinistä melko pehmeä ja keskitäyteläinen, jopa täyteläinen. Aromaattista syvyyttä ja runsautta löytyy, mutta ehkä jopa liikaakin, noin Pinot Noiriksi? Lisäksi viinin makeankypsä hedelmäisyys häiritsee – kokonaisuus tuo mieleen hieman Australian mehevät ja lähes hilloiset Pinot't kuin Alsacen rutikuivat ja ryhdikkäätä punaviinit, vaikka aromit henkivätkin selvästi Elsassia.

Kuiva jälkimaku on kypsän karpaloinen, hapankirsikkainen, melko mausteinen ja varsin pitkä; jälkivaikutelma on varsin miellyttävä ja puhdaspiirteinen. Viinistä jää paljon klassisempi jälkimaku mitä keskimaku onnistuu olemaan.

Viinistä jää hieman ristiriitaiset fiilikset; toisaalta se on iso ja vakuuttava, erityisesti monesti niin kepeiden ja jopa raa'an hapokkaiden Alsacen Pinot Noirien rinnalla, mutta toisaalta se on jopa turhankin iso ja uuden maailman hyvin kypsää hedelmää uhkuva tapaus. Vaikkei viini varsinaisesti ollut hilloinen, sen mehevän makeasta hedelmästä oli vaikea sanoa, oliko se jo lähellä ylikypsyyttä, vai oliko seassa hienosti jäännössokeria tuomassa viinille runsautta ja suutuntumaa? Lisäksi tammi otti kyllä melko suuren roolin kokonaisuuteen nähden, mistä melko harvoin pidän.

Kuitenkin viini oli myös varsin miellyttävä tapaus, aromeiltaan melko perinteisen ranskalainen ja ihan tasapainoinenkin. Ehkä hieman modernimpaan, hedelmävetoiseen suuhun viini on mitä erinomaisin Pinot, mutta itse jään tässä vähän kysymysmerkiksi. Ei tämä kyllä nyt huonokaan ole, vaikkakin kypsähkö ja tamminen onkin. Kenties hieman vanhempana viini tarjoaisi enemmän hioutuneen kokonaisuuden, sillä nyt paketti tuntuu leviävän vähän joka suuntaan eikä viini osaa olla niin lintu kuin kalakaan. Mukavan ristiriitainen viini niin kovin vaihtelevan tasoisia viinejä tuottavalle viinitalolle!

Lyhyesti: Suurehko, kypsänmakea, pehmeä ja mehevä Pinot Noir, jonka sydän kuitenkin sykkii selvästi Ranskanmaalla. Suosittelemaan antamaan viinille ainakin muutaman vuoden lisää ennen korkkaamista.

Arvio: OK – vaikka viinistä itsestään on hieman vaikea olla mitään mieltä, niin onhan se ihan ookoo. Hieman turhan kypsä ja tamminen minun makuuni nyt, mutta tilanne saattaa olla toinen kunhan viini saa hieman ikää alleen.

Hinnan (22-25e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Hinnan (~26-30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Cattin Pinot Gris Vendanges Tardives 2007

Cattin Pinot Gris Vendanges Tardives 2007

• Valmistaja: Joseph Cattin
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 20e (Tammikuu 2013, wine-searcher)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cattin

Hieman yllättäen Cattinin makea Vendanges Tardives -viini ei ollutkaan tehty Gewürztraminerista, josta melkeinpä kaikki muut tapahtuman makeat viinit vaikuttavat olevan tehty, vaan toisesta Alsacen "jalosta rypäleestä", Pinot Gris'tä.

Väriltään viini on loistavan kullankeltainen. Makeutta ja täyteläistä suutuntumaa ennakoi viinin melko öljyisen oloinen viskositeetti.

Tuoksu on kevyesti kehittynyt, houkuttavan aromikas ja ylikypsän makea. Viinillä on todella upea, trooppisen hedelmähilloinen bouquet, josta löytyy myös kuivattua aprikoosia ja kevyen savuista mausteisuutta.

Maultaan viini on suuntäyttävän täyteläinen, runsas ja makea – aivan kuten viinin ulkonäkö ja tuoksu antoivatkin odottaa. Kielellä pyörii ananasmehua, kuivattuja hedelmiä, vaahterasiirappia, ylikypsää päärynää, makeata mausteisuutta ja hentoa savuisuutta. Mehevästä yleisvaikutelmastaan huolimatta viini on yllättävänkin hapokas ja vaikuttavan intensiivinen. Kokonaisuutena viini on todella maukas ja mainio.

Lopuksi viini jättää makean aprikoosisen hedelmäisen, jopa sokeriliemisen hedelmäsalaattisen jälkimaun, joka jatkuu kielellä melko pitkään.

Cattinin PG VT on rypäleelle varsin tyylipuhdas, aromikas ja miellyttävän makea esitys; viinistä löytyi paljon Pinot Gris'lle tyypillisiä piirteitä, mutta kaikesta runsaudestaan ja makeudestaan huolimatta viini ei hukkunut omaan aromien paljouteensa, vaan onnistui pysymään kiitettävän raikkaana ja ryhdikkäänä pakettina. Näin tasapainoisen makean viinin voi helposti parittaa monien makeiden ja rasvaisten jälkiruokien kanssa, aina ranskalaisista crêpes sucrées -letuista simppeliin suomalaispannariin.

Rakenteeltaan viini vaikuttaa olevan varsin hyvin kypsytyskestävä, kiitos raikkaan hapokkuuden ja runsaan hedelmän. Viinin kevyen kehittynyt aromikkuus antaa hyvin vihjeitä siitä, mihin suuntaan viini voi kehittyä ajan kanssa ja luottaisin viinin kestävän helposti vielä 10-15 vuotta, joten jos viini sattuu joskus tulemaan vastaan, suosittelen lipastamaan pullon tai pari ja kokeilemaan!

Lyhyesti: Klassinen makea Pinot Gris, jossa makeus, aromikas hedelmäisyys ja ryhdikäs hapokkuus luovat upean tasapainoisen kolminaisuuden; viinissä ei tunnu olevan mitään liikaa, eikä mitään liian vähän.

Arvio: Tyylikäs – todella mainio makea viini Alsacesta, joka on Pinot Gris'lle ominaisilla aromeillaan mukavaa vaihtelua alueelta lähinnä löytyviin makeisiin Gewürztraminereihin.

Hinnan (~20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cattin Gewurztraminer Grand Cru Hatschbourg 2011

Cattin Gewurztraminer Grand Cru Hatschbourg 2011

• Valmistaja: Joseph Cattin
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Hatschbourg
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: n. 20e (Tammikuu 2013, wine-searcher)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cattin

Parin kuohuviinin jälkeen oli aika tarkastaa viinitalo Cattinin muu osaaminen. Kuivista valkoviineistä talolla oli tarjolla ainoastaan perustason arkivalkkareita, joita oli tullut jo sen verran ihmeteltyä päivän aikana, että hyppäsin suoraan talon ainoaan tarjolla olevaan Grand Cru -viiniin: Hatschbourgin tarhan Gewürztramineriin. Kyseinen viini on käsinvalituista rypäleistä valmistettu makeahko (jäännössokeria 25 g/l) valkoviini, jolle taloa edutanut henkilö sanoi huipun tulevan vasta n. viiden vuoden päästä. Noh, kassotaan missä kunnossa viini on nyt!

Väriltään viini on raa'an vihertävä ja hyvin kevyt. Tuoksu sen sijaan on mehevähkö ja kohtuullisen runsaan hedelmäinen: makeata kukkaisuutta, kypsää omenaa ja päärynää sekä runsaasti Gewürztraminerille ominaista mausteisuutta.

Tuo tuoksun voimakas mausteisuus tuntuu hallitsevan myös makupalettia, sillä kokonaisuus on kielellä melko ronskin oloinen kaikessa mausteisuudessaan. Mausteisuuden alta paljastuu myös makeata litsiluumua, päärynäisyyttä, mangososetta ja hentoa hikisyyttä. Kokonaisuutena tämä puolimakea viini on hieman vähähappoinen, minkä vuoksi suutuntuma on runsas ja öljyisen täyteläinen; yleisvaikutelma on aromikas, mutta ponneton ja hieman valju.

Viinin jälkimaku on yllättävän runsas ja tuntuu jopa voimistujan keskimausta; kielelle jää makeata hunajaisuutta, voimakasta mausteisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä, mutta jälkivaikutelma jää kuitenkin melko lyhyeksi ja löysäksi.

Cattinin GC Gewurztraminerilla on ihan hyvät lähtökohdat, mutta se tuntuu kuitenkin jäävän puolitiehen; suurin ongelma on vähäisessä hapokkuudessa, mikä on toki odotettavaa kyseiselle rypälelajikkeelle, mutta mikä tuntuu näin runsaassa käsittelyssä jäävän vielä pahemmin rungon alle. Myönnettävä on, että viini oli ylivoimaisesti nuorin Gewürztraminer jota tilaisuudessa maistoin, ja kypsyttely voisi tuoda viiniin hieman enemmän syvyyttä ja parempaa tasapainoa; mutta en usko viinin hapokkuuden kasvavan vuosien odotuksella, joten epäilen että viini ei tule pääsemään tästä Akilleen kantapäästään eroon myöhemmällä iälläkään.

Niin monen mainion päivän aikana maistetun Gewurztraminerin jälkeen Cattinin Grand Cru ei onnistunut vakuuttamaan allekirjoittanutta. Osasyynä voi tietenkin aina olla viinin Grand Cru'lle poikkeuksellisen nuori ikä, mutta pääsyynä oli turhan epätasapainoinen, ponneton ja läskinpuoleinen kokonaiskuva.

Lyhyesti: Nuori, runsas ja erittäin mausteinen, mutta myös raskas ja veltonpuoleinen Grand Cru -tason Gewürztraminer.

Arvio: Keskinkertainen – harvoin Grand Cru -viinit saavat allekirjoittaneelta näin vaatimattomia arvosanoja, mutta tällä kertaa parempaan ei pystytty; ainoa ominaisuus, joka erottaa tämän viinin puolimakeasta perus-Gewürztraminerista, on sen poikkeuksellisen runsas ja intensiivinen hedelmäisyys – muuten kokonaisuus on turhan veltto ja arkinen.

Hinnan (~20e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Cattin Grande Cuvée Brut 2007

Cattin Grande Cuvée Brut 2007

• Valmistaja: Joseph Cattin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Crémant d'Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Pinot Blanc (80%), Chardonnay (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cattin

Googlen mukaan tämä viini on ainakin olemassa – sitä ei vain myydä missään. Arvioita ja artikkeleita löytyy, mutta viinin hintataso onnistui pysymään visusti mysteerinä. Noh, eipä siinä.

Grande Cuvée on viinitalo Cattinin huippu-Crémant, jota kypsytetään vähintään pullossa 2½ vuotta ennen myyntiinlaskua, mikä on melkoisesti enemmän kuin peruskuohuvilla, jotka yleensä makoilevat pullossa juuri ja juuri vuoden päivät. Viini on valmistettu käsinpoimituista rypäleistä ja käynyt ja kypsynyt vanhoissa tammitynnyreissä ennen kuplat aikaansaavaa pullokäymistä.

Väriltään viini on kevyesti kultaiseen taittuvan kellanvihreä, mutta siinä missä kuohuviinit ovat yleensä sävyltään melko ohuita, tämä on hieman paksumman sävyinen.

Aromikas tuoksu on todella syvä ja runsas. Viinin houkutteleva nokka tarjoaa runsaasti pidempäänkypsytetyn kuohuviinin vivahteita: hiivaista ranskanleipää, mantelia, sitruksenkuoria, hennosti rusehtavaa omenaa sekä raikkautta tuovaa mineraalia.

Todella runsas maku jatkaa aromikkaan tuoksun viitoittamalla tiellä. Kielellä pyörii kevyttä hunajaisuutta, kypsää omenaisuutta, hedelmäsalaattista trooppista hedelmää, kevyttä päärynähilloa, hentoa pähkinäisyyttä ja aavistuksen verran voimaisuutta. Aromikas yleisvaikutelma on todella mehevä, miellyttävästi kehittynyt ja tasapainoinen. Runsaalle kokonaisuudelle löytyy miellyttävän pehmeä, mutta riittävän särmikäs hapokkuus. Kuplat ovat pienikokoisia mutta runsaita, mitkä tekevät kokonaisuudesta sopivan kevyen ja kermaisen.

Jälkimaku on kuivahko, pitkä ja leveä; se jättää kielelle maalaisomenamehuisen jälkimaun, johon saapuu hiljaa mukaan hentoa mausteisuutta, paahtoleipäisyyttä ja lopuksi tuoreiden viinirypäleiden aromia.

Kokonaisuutena Cattinin huippu-Crémant on todellakin huipputuote – ehdottomasti paras päivän aikana maistamistani kuohuviineistä (no, ei niitä kovinkaan montaa ollutkaan) sekä varsin kelvollinen haastaja hieman tasokkaammille Shamppanjoille! Olisi mielenkiintoista tietää missä hintaluokassa viini mahtaa pyöriä, sillä melko harvoin tulee vastaan näin tasokkaita kuohuviinejä Champagnen ulkopuolelta – ja niistä saa sitten jo maksella.

Näin miellyttävästi kehittynyttä kuohuviiniä on turha miettiä ruoan kumppaniksi – vaikka viini varmasti kestäisi monet ruoat, jäisi sen upea vivahteikkuus helposti monien ruokien jalkoihin. Näin upeat kuohuviinit kannattaa nauttia ihan sellaisenaan, pienessä seurassa ja kaikessa rauhassa, jotta ne pääsisivät kunnolla loistamaan.

Lyhyesti: Hienosti kehittynyt, monisyinen ja erittäin aromikas Alsacen Crémant, joka ei kuitenkaan käy runsaudestaan huolimatta liian tuhdiksi tai raskaaksi – kiitos tasapainoisen moussen ja riittoisan hapokkuuden.

Arvio: Täydellinen – harvoin tulee vastaan yhtä sävähdyttäviä kuohuviinejä; ainakaan Champagnen alueen ulkopuolelta. Viinin kypsytyskestävyydestä en osaa sanoa, mutta tällä hetkellä viini tuntuu olevan mitä mainioimmassa tikissä!

Cattin Crémant d'Alsace Brut

Cattin Crémant d'Alsace Brut

• Valmistaja: Joseph Cattin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Crémant d'Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Noir, Riesling, Chardonnay
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10-15e (Tammikuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cattin

Viimeinen pöytä, johon jaksoin pysähtyä pidemmäksi aikaa Alsacen viininäyttelyssä, oli Etelä-Alsacesta tulevan tuottaja Joseph Cattinin pöytä, jonka pramean näköiset Crémant-pullot houkuttelivat minut paikalle. Ensimmäisenä testattavakseni päätyi talon perus-Crémant, josta edustaja sanoi viinin olevan tehty Pinot Blancista – sen sijaan mm. talon kotisivut heittävät sekaan neljä muuta rypälettä. Onkohan talon tyyli muuttunut ja sivut ovat vain ajastaan jäljessä, vai halusikohan vain edustaja pitää homman mahdollisimman yksinkertaisena?

Väriltään viini on kevyen kullankeltainen.

Tuoksu on kevyehkö ja simppeli: sitruksisuutta, kevyttä mineraalia, aavistus makeata omenaa.

Maultaan viini on melko kuiva ja tuoksun tavoin melko kevyehkö. Sen sijaan aromeissa löytyy enemmän syvyyttä: sitrusmoussea, kevyttä hunajaisuutta, paahteisuutta, aavistus paahtoleipää ja makeampaa hedelmäsalaattia. Suutuntumaltaan viini on melko hapokas ja pienen, kevyen kuohun ansiosta kevyen kermainen.

Jälkimaku on kuivan ja hapokkaan sitruksinen, melko kepeä ja raikas, mutta myös lyhyehkö.

Cattinin perustason Crémant on ihan hyvin tehty, mutta äärimmäisen yllätyksetön arkiskumppa. Viinistä ei varsinaisesti löydy mitään pahaa sanottavaa (ellei laske kevyenpuoleista makua ja lyhyttä jälkivaikutelmaa sellaisiksi), mutta eipä tästä tunnu löytyvän hirveästi muutakaan. Tarjoaa melko vähän haastetta mm. Alkon valikoimista löytyville Crémanteille, joten viini on hintansa väärti ostos korkeintaan siellä kympin päässä – 15 eurolla ei sitäkään.

Lyhyesti: Kuiva ja tasapainoinen, mutta varsin geneerinen ja turhankin kepeä perus-Crémant.

Arvio: Tylsä – kyllä tällaista siemailee vaikka vappuna tai lakkiaisisssa, mutta varsinaista fiilistelyä on melko vaikeata saada tämän kanssa aikaiseksi.

Hinnan (10-15e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ridge Geyserville 2010

Ridge Geyserville 2010

• Valmistaja: Ridge Vineyards
• Tyyppi: Punaviini, AVA Alexander Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Alexander Valley
• Rypäleet: Zinfandel (64%), Carignan (20%), Durif (12%), Alicante Bouschet (2%), Mourvèdre (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 40,30e (Helmikuu 2013, Alko, varattava tuote)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: ridge

Nyt keväällä päätin ensimmäistä kertaa osallistua Alkon (toisaalta hieman arveluttavaan, mutta toisaalta kuitenkin melko reilunoloiseen) viiniarvontaan, jossa oli vuorossa muutama hinnakkaampi viini. Oman mielenkiinnon herätti Yhdysvaltalaisen Ridgen Geyserville 2010, jonka edellinen vuosikerta oli ollut viime vuonna arvonnassa lähes samaan hintaan – ja kerännyt melko lailla positiivista palautetta niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Mutta on Ridge kerännyt muutenkin mainetta; viinitalo on profiloitunut lähinnä tasokkaita huippuviinejä tuottavaksi taloksi ja tuli erityisen tunnetuksi vuonna 1976 järjestetystä suuresta Bordeaux-ja-Burgundi-vastaan-Kalifornia-mittelöstä, joka tunnetaan yleisesti suureellisella nimellä The Judgment of Paris; kilpailussa Ridgen Cabernet Sauvignon Monte Bello tuli sijalle 5, sekä oli arvioiduista Kalifornialaisviineistä 2. korkeimmalle sijoittunut. Vielä nykypäivänäkin Ridgen viinejä pidetään korkeassa arvossa; talo yleisesti pyrkii hakemaan viineihinsä enemmän balanssia ja puhdaspiirteisyyttä kuin raskautta, massiivista hedelmää, tolkutonta alkoholisuutta tai kaikenpeittävää tammea.

Ridgen Geyserville on viinitalon kenties arvostetuin Zinfandel-blend (joita talolla on 13 erilaista); monet talon Zinfandel-blendeistä ostetaan laadukasta jälkeä tekeviltä sopimusviljelijöiltä, mutta esimerkiksi Russian Riverin varrella seisovan Geyservillen alueen rypäleet tulevat Ridgen kolmelta omalta viinitarhalta, joista vanhimpien köynnökset ovat iältään n. 130 vuotta vanhoja. Kyseinen viini on ns. field blend, eli tarhoilla kasvaa Zinfandelin ohella muita rypäleitä, joiden suhteet viinissä voivat vaihdella vuosikerrasta toiseen (tosin itseä hämmentää, miksi Alkoon tulleista viinestä on poistettu maininta Alicante Bouschetista tai Mourvèdresta, kun taas yhtiön sivuilta löytyvästä etiketistä ne löytyvät.) Mikä parasta, vaikka viiniä kypsytetään yli vuoden verran tammessa, vain 10% tynnyreistä on uusia ja 12% on vain kerran käytettyjä – yli kolme neljäsosaa tynnyreistä on kolme- tai nelivuotiaita. Näiden mielenkiintoisten lähtökohtien lisäksi viinitalo mainitsee helteiden tuhonneen sadosta noin puolet, mikä yleensä merkitsee jäljellejäävien rypäleiden laadun paranemista entisestään; viini onkin ehtinyt kerätä mm. cellartrackerissa varsin positiivisia arvioita. Lopulta päädyin sitten varaamaan viiniä suoraan kaksi pulloa – toisen nyt testattavaksi ja toisen sitten ehkä joskus ensi vuosikymmenelle säästettäväksi. Tämä nuorikko tuli korkattua juuresgratiinin ja sinihomejuustolla täytettyjen herkkusienten kumppanina.

Viini ehti makoilla karahvissa avautumassa reilut pari tuntia ennen kuin allekirjoittanut edes ehti kotiin. Karahvissa makoilevalla viinillä on hyvin tummanpuhuva, reunoille asti tasaisen viininpunainen väri.

Tuoksu on reilun parin tunnin jälkeen persoonallinen, mikä voi olla seurausta melko vähäisestä kosketuksestani Zinfandeliin. Viinin melko muhkea nokka on makeankypsä, jopa hennon hillomainen, mutta silti varsin raikas; lasista kohoilevat aromit tarjoavat tummaa sekamarjaa, kirsikkalikööriä, kuivattuja tummia hedelmiä, lyijykynää ja setristä tammea, aavistuksen glögimäisen neilikkaista mausteisuutta ja kevyesti pölyistä, paahtunutta maamaisuutta. Runsaudestaan huolimatta tuoksu ei ole kuitenkaan paksu tai ylikypsä, vaan melko primäärisen nuorekas sekä kalifornialaiseksi jopa yllättävänkin tuoreen oloinen ja hieman hillitty. Vajaan kuuden tunnin jälkeen tuoksuun on noussut enemmän mausteista tammea, mutta kalifornialaiset aromit ovat siirtyneet reilusti Euroopan suuntaan; lasista löytyy lähes Rhônemaisesta GSM-viinistä menevää paahteista, tummaa hedelmäisyyttä.

Maultaan Geyserville on aluksi pehmeä, täyteläinen ja kevyesti makeaan hilloon taittuva, mutta ennenkuin viiniä erehtyy pitämään perus-kalifornialaisena Blockbusterina, tulee mukaan sopivan napakat hapot, jotka tuovat mainiosti ryhtiä ja keventävät kokonaiskuvaa. Viini on moniulotteinen ja tuoksun tavoin hyvin persoonallisen makuinen – sopivia, riittävän tarkasti kuvailevia adjektiiveja on vaikeata löytää. Tummien hedelmien ohelta löytyy jonkinlaista lihaisuutta sekä tammea, joka sen sijaan että se olisi kaiken yllä roikkuva aromivalli, tuntuukin menevän puisevan mausteisena ja kevyen kaakaoisena keskiäänenä viinin luoman sinfonian keskellä, jättäen sekä ala- että yläpuolelleen muille aromeille tilaa hengittää. Vielä melko primäärinen hedelmä tarjoaa punaviinimarjoja, kypsää karhunvatukkaa, hentoa savuisuutta, kevyttä maustepippuria sekä aavistuksen tummaa suklaata tai mokkaa. Viini pysyy alun makeudesta huolimatta varsin kuivana ja hillittynä pakettina – aromeja on paljon ja suutuntuma on runsas, mutta kokonaisuudessa mikään osa-alue ei ryhdy jyräämään, vaan harmonia säilyy alusta loppuun; on voimaa ja massaa, mutta myös selkärankaa ja energiaa. Tanniinit eivät ole kovinkaan runsaita, mutta tuovat kokonaisuuteen pientä karheutta ja bitteriä. Vaikka loppuvaiheessa (kuuden tunnin paikkeilla) tammi on selvemmin esillä, ei hedelmä missään vaiheessa huku tai muutu raskaan ylikypsäksi, vaan pysyy hyvin ohjaksissa – viini kuitenkin hieman tuntuu kadottavan pitkään avautuessaan parhaan persoonallisuutensa ja loppuillasta viinin viehättävimmät persoonallisuudet katoavat hieman geneerisemmän kokonaiskuvan ryhtyessä hallitsemaan.

Jälkimausta löytyy hentoa karvautta, tuoretta luumua, aavistus amerikkalaisen tammen vaniljaa, täyteläistä maitokahvia ja kypsiä punaisia marjoja. Varsin mehukas ja kevyen karhea jälkivaikutelma on maukas, moniulotteinen ja pitkään jatkuva. Tanniinit tuntuvat, mutta vain kevyesti ja alkoholi pysyy alusta loppuun asti mainiosti piilossa.

Geyserville 2010 on ehdottomasti parhaita maistamiani jenkkejä, ellei jopa paras – mistä osasyyllisenä on tietenkin vähäiset kokemukseni Yhdysvaltojen viineistä. Tämä ei kuitenkaan tee viinistä yhtään sen huonompaa, sillä jo näin nuorena viini on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja mieleenpainuvimpia punaviinejä vähään aikaan. Viinissä on selvästi Kaliforniaa (mistä suurin syy langennee Zinfandelin niskaan), mutta vastaavaa freesiyttä harvoin löytää jenkkiviineistä (ilahduttavana poikkeuksena mm. Birichinon mainiot viinit) – vaikka viini on selvästi kypsä, on sen hedelmä erityisesti lähempänä korkkausta vielä hyvin kirkasta ja puhdaspiirteistä, eikä hahmottoman ylikypsää tai tammeen hukutettua; lisäksi viinissä on kalifornialaiseksi mukavasti hieman kepeämpi alkoholiprosentti: normaalisti 15-15,5% viinien hallitessa markkinoita, on 14,3% alkoholilla varustettu viini pieni askel oikeaan suuntaan.

Viini oli todella mainio kokemus niin sellaisenaan kuin kermaisentäyteläisten ruokiemme kanssa. Tässä voi tyytyväisenä odotella, että toinen pullo ehtii kerätä riittävästi ikää – lähtökohdat ovat sen verran mainiot, että mielestäni on ihan perustellusti lupa odottaa jotain vielä parempaa seuraavalta!

Lyhyesti: Uskomattoman aromikas, persoonallinen tai taiten tehty punaviini Kaliforniasta; aromit ovat jenkkiviinin, jonka seassa on selvää Etelä-Rhônen henkeä, kun taas raikkan puhdaspiirteinen ilmaisu ja sopivan tiukka ryhti tuovat mieleen suuret Etelä-Euroopan viinit.

Arvio: Erinomainen – olihan viinillä hintaa, mutta jälkikäteenkään mietittynä ostos ei kaduta. Näin upeata jenkkiä kun harvoin tulee vastaan.

Hinnan (40,30e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Michel Fonné Pinot Noir Tradition 2009

Michel Fonné Pinot Noir Tradition 2009

• Valmistaja: Michel Fonné
• Tyyppi: Punaviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Jo toinen Alsacen viininäyttelyn viini Michel Fonnélta, jota Googlen mukaan ei ole olemassakaan. Silti kyllä muistan viiniä maistelleeni ja kirjoittaneeni siitä muistiinpanojakin! Uuden maailman viinintuottajissa on kyllä se hyvä puoli, että heidän kotisivuillaan yleensä löytyvät kaikki mahdolliset linjaston tuotteet sekä joka ikinen mahdollinen nippelitieto niistä; Michel Fonné sen sijaan kertoo sivuillaan suurpiirteisesti mitä rypäleitä hän tarhoillaan kasvattaa – that's it.

Väriltään viini on – kuten käytetyltä lajikkeelta odottaa saattaa – läpinäkyvän kuulas, mutta kuitenkin elsassilaiseksi poikkeuksellisen tumman ja verisen punainen. Lasissa huljuva viini on todella syvän ja kauniin punaista.

Tuoksusta löytyy kypsää, kevyesti makeaan taittuvaa karpaloa, havuista metsää ja märkää metsämaata. Viinin karpaloisuus rupeaa nopeasti lasissa huljuttelemalla taittumaan runsaammaksi sekamarjamehuisuudeksi.

Kypsästä ja makeaan taittuvasta tuoksustaan huolimatta viini on maultaan tuore, kuiva ja raikkaan punamarjainen: kielellä pyörii kirsikkaa, puolukkaa, karpaloa ja punaherukkaa. Viini on hapokas ja sopivan napakka, mutta silti yleisilmeeltään runsaanpuoleinen, mukavan rauhallinen ja pyöreä – mikä ei ole kovin yleistä normaalisti varsin keveissä mutta usein jopa kireän hapokkaissa elsassilais-Pinot Noireissa. Kokonaisuus ei ole kovinkaan ihmeellinen – punaisen marjaisuuden ohelta löytyy vain kevyttä mausteisuutta ja savuisuutta – mutta kuitenkin kaikin puolin miellyttävä ja hyvin tehty. Kokonaisuus on kevyen tanniininen ja freesin oloinen; hapokkuuden vastapainoksi löytyy mukava, runsaan keskitäyteläinen body, minkä ansiosta kokonaisuus on hyvin tasapainoinen ja sopusuhtainen.

Melko pitkä jälkimaku on varsin kirpeä ja napakka; kielelle jää aromikasta, mutta melko hapokasta puolukkaisuutta ja punaherukkaisuutta sekä kevyttä, hennon pippurista mausteisuutta.

Michel Fonnén Pinot Noir on varsin kelpo punaviini, ja Alsacelaiseksi hieman tyylin tuhdimpaa päätä edustava – viinissä tuntuu olevan hieman enemmän uutosta ja puruvastusta kuin alueen Pinot Noireissa yleensä on, mutta vain hyvällä tavalla. Viini vaikuttaa oikein ryhdikkäältä ja tasapainoiselta ruokaviiniltä, mutta sopusuhtaisen runsautensa vuoksi se ei tunnu varsinaisesti kerjäävän ruokaa, jotta sen aromit nousisivat esille – viini on varsin mainio sellaisenaan aurinkoisena kevätpäivänä nautiskeltavaksi.

Lyhyesti: Alsacelaiseksi Pinot Noiriksi melko runsas ja täyteläisenpuoleinen, mutta silti freesi ja napakka tapaus. Tyylillisesti Fonnén Pinot Noir Tradition on enemmän arkinen kuin elegantti, mutta sellaiseksi varsin mainio ja tasapainoinen viini.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin positiivinen esitys muiden vastaavien viinien rinnalla: viinistä löytyy mukavasti substanssia ilman että se vaikuttaa ylitehdyltä, raskaalta tai uutta maailmaa kosiskelevalta. Olisi mukavaa tietää mahtaako tämä olla viinitalon yleinen tyyli, vai liekö kiittäminen ainoastaan kuumaa vuosikertaa?

Michel Fonné Gewurztraminer Grand Cru Marckrain 2008

Michel Fonné Gewurztraminer Grand Cru Marckrain 2008

• Valmistaja: Michel Fonné
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Marckrain
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Edelleen Alsacen viininäyttelyn satoa.

Kirotut pientuottajat. Koetin etsiä viinistä kuvaa ja jotain taustatietoja, mutta melkoisen tuloksetta: Singaporessa viiniä myydään noin kuudella kympillä – siinä suurin piirtein kaikki mitä viinistä pikainen etsiskely paljastaa (Systembolagetista kuitenkin löytyy monia muita Fonnén viinejä.) Onneksi tiskin takana seisovien ihmisten kanssa tuli kuitenkin juteltua sen verran, että sain tietooni viinin sisältävän 35-40 g/l jäännössokeria.

Väriltään viini on kullankeltainen, mutta hyvin vaalean hailakka, eli nyt ei puhuta mistään jälkiruokaviinien syvästä kultaisuudesta.

Tiivis, makea tuoksu on todella huumaava ja vyöryy hillityllä, mutta määrätietoisella lempeydellä lasista. Nyt puhutaan varsinaisesta Gewürztraminerin aromien ilotulituksesta: runsasta hunajaisuutta, mehevää litsiluumua, kypsiä kriikunoita, tuntuvaa, ruusuvetistä parfyymisyyttä ja kevyttä aasialaista mausteisuutta.

Kypsän hedelmäiseltä maultaan viini on tuoksulle hyvin uskollinen: aluksi kielelle vyöryy makeata hunajaisuutta ja kriikunaisuutta, sitten mukaan saapuu positiivisella tavalla karhea, mausteisempi elementti. Yleisilmettä hallitsee keltainen hedelmähilloisuus. Pieniä vivahteita ja aromeja tuntuu syntyvän jatkuvasti kielelle ja kokonaisuus kehittyy upealla tavalla viinin pyöriessä suussa; kokonaisuus on todella syvä ja monikerroksinen, vaikkakin melko vähähappoinen ja siksei kovinkaan intensiivinen. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen ja kevyen öljyinen, mutta makeaksi, vähähappoiseksi viiniksi ei kovinkaan raskas.

Lopullisen silauksen upealle paketille antaa kypsän hedelmäinen, melko voimakkaastikin mausteinen ja pitkänpuoleinen jälkimaku.

Kokonaisuutena Fonnén GC Gerwurztraminer on varsin mainio, vivahteikas paketti: freesiyttä puuttui, mutta se ei varsinaisesti haitannut, sillä tämä kuitenkin on melko odotettavissa oleva ominaisuus rypälelajikkeelta – sen sijaan viinin todella runsas, aromaattinen makumaailma oli vastaansanomatonta.

Makeutensa kanssa viini toimisi varmasti mausteisten tai kevyesti tulisten curryjen ja tandooriruokien parina, mutta viiniä maistellessani tuntui, että melkeinpä mikä tahansa ruoka vain tulisi minun ja viinin uskomattoman moniulotteisuuden tielle – siksi suosittelenkin vain tarjoilemaan viinin hyvin jäähdytettynä sellaisenaan pienelle seurueelle; kumppaniksi kannattaa korkeintaan pistää hillityn aromaattisia, pehmeitä tai puolikovia juustoja. Toki ymmärrän aivan hyvin, jos haluaa nautiskella näin upean viinin vain omassa seurassaan.

Lyhyesti: Todella upea, uskomattoman aromikas ja moniulotteinen puolimakea Gewürztraminer. Jos hillitty, mutta tuntuva makeus viinissä ei pelota, on tämä varmasti yksi upeimmista nuorista valkoviineistä mitä Alsacesta tulee.

Arvio: Täydellinen – parasta Gewürztramineria. Viinin voi kuvitella paranevan entisestään vielä joitain vuosia, mutta kun viini on näin upeata jo nyt, voi kypsyttely vaatia turhankin paljon kanttia. Hatunnosto viinintekijöille – nappisuoritus!

Michel Fonné Crémant d'Alsace

Michel Fonné Crémant d'Alsace

• Valmistaja: Michel Fonné
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Crémant d'Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin
• Rypäleet: Pinot Blanc (70%), Pinot Noir (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 136 SEK (~15,74e, Tammikuu 2013,
  Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: 136 SEK (~16,33e, Maaliskuu 2013,
  Systembolaget, beställningssortiment)

kuva: fine wine & good spirits

Jossain vaiheessa kesken Alsacen viininäyttelyä havahduin siihen, etten ollut maistanut ensimmäistäkään kuohuviiniä – eikä Alsacen viinitapahtuma voi olla täydellinen ilman lasia Crémant d'Alsacea! Joten etsimään pöytiä, joissa näyttää nököttävän kuohuviinipulloja. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui viinitalo Michel Fonné Etelä-Alsacesta, Bennwihrin kylästä. Alkosta viiniä ei löydy, mutta naapurimaamme monopolista tuote löytyi tilausvalikoimasta.

Väriltään talon Crémant on hyvin neutraali, vain aavistuksen verran vihertävään taittuva.

Tuoksu on lähes värittömään viiniin verrattuna varsin runsas ja miellyttävän aromikas: sitruksia, kevyttä kukkaisuutta, makeata omenaa, hunajaisuutta ja lopuksi hentoa hiivaleipäisyyttä. Varsin tyylipuhdas nokka viinillä!

Kuiva maku on varsin hillitty ja tyylikäs, kuten myös viinin pienikuplainen mousse. Aromit ovat kevyitä, mutta niitä tuntuu löytyvän niin runsaasti, että yksittäisten vivahteiden etsiskely on vaikeata – yleisvaikutelma on silti tyylikään hedelmäinen, kevyen paahteinen ja mukavan raikas. Kokonaisuus on melko hapokas, hyvin tasapainossa ja varsin miellyttävä – tämä Crémant on nuori peruskuohuva, mutta varsin tasokas ja hyvin tehty sellainen.

Jälkimaussa viinin jäännössokeri nousee enemmän pintaan ja raikkaat aromit väistyvät kypsän sitruksisten, makean omenaisten ja hennon hunajaisten aromien aromien tieltä. Jälkivaikutelma on keskipitkä, miellyttävä ja varsin aistikas.

Fonnén Crémant yllätti kertaheitolla – odotin satunnaisesti valitun kuohuviinin olevan yllätyksetön peruskuohuva, mutta viini olikin pykälän pari parempaa tasoa edustava kuplajuoma! Kyse ei ole mitenkään erityisen ihmeellisestä kuohuviinistä ranskalaisten skumppien viitekehyksessä, eli niitä hyviä Shamppanjoita tämä viini ei lähde vielä haastamaan, mutta esimerkiksi monet saman hintaluokan Cavat ja uuden maailman kuohuviinit jäävät tälle kakkoseksi. Kaiken kaikkiaan varsin positiivinen yllätys!

Lyhyesti: Varsin tyylikäs, tasapainoinen ja harmoninen Alsacen kuohuviini. Erittäin laadukas peruskupliva.

Arvio: Erittäin hyvä – todella mainio ja tasapainoinen kuohuviini, jossa on ryhtiä ja runkoa kevyempien ruokien pariksi, mutta toiminee parhaiten ihan sellaisenaan maljaviinina tai vaikkapa vappuna tai uutenavuotena.

Hinnan (16,33e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 1997

Willy Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 1997

• Valmistaja: Willy Gisselbrecht
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Muenchberg
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Bas-Rhin, Nothalten
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cdiscount

Testattuani Gisselbrechtin Grand Cru Riesling 2009:n Alsacen viininäyttelyssä, osui silmiini samanlaisilla teksteillä, mutta täysin toisenlaisella etiketillä varustettu pullo – viini paljastui saman viinin 12 vuotta vanhemmaksi vuosikerraksi. No mutta! Testiannos lasiin ja ihmettelemään mitä vuodet tekevät!

Väriltään viini on syvän vihertävänkeltainen.

Tuoksua hallitsee sitruksisuus – niin tuore, limettinen sitruksisuus, kuin makeampi sitruunamarmeladisuus – ja bensankäryiset petrolin aromit, joita on varsin runsaasti, muttei missään nimessä läpitunkevasti tai kaikenpeittoavasti.

Kuten teini-ikäiseltä Rieslingiltä odottaa saattaa, on petrolisuus levinnyt tuoksusta keskimakuun asti, ja ensivaikutelmaltaan viini on runsaan bensiininen. Petrolin alta rupeaa kuitenkin nopeasti löytymään raikasta sitruksisuutta, kevyesti savuiseen taittuvaa mineraalisuutta ja jopa hennon suolaista merellisyyttä, hunajaa, aavistus piparminttuista yrttisyyttä ja kukkaista mausteisuutta. Suutuntumaltaan viini on hapokkuudessaan varsin tuntuva, freesi ja intensiivinen, mutta samalla myös varsin lempeä ja kevyesti öljyisen oloisen täyteläinen – viini on selvästi rauhoittunut reilun kymmenvuotisen kellarissa makoiltuaan. Varsinaista jäännössokerisuutta viinistä ei kuitenkaan täyteläisestä suutuntumasta ja kevyestä hunajaisesta makeudesta huolimatta tahdo erottaa.

Jälkimaku on keskimakua kirpeämmän sitruksinen, mutta seasta löytyy myös sitruunamarmeladisuuttam kukkeutta ja kevyttä petrolisuutta. Jälkivaikutelma on todella monisyisen aromikas ja harmoninen.

Kokonaisuutena Gisselbrechtin teini-iän saavuttanut Grand Cru Riesling on todella mainio, maukas ja kaikin puolin vaikuttava valkoviini, joka antaa mainiosti osviittaa siitä, minkälaiseksi talon nuori GC tullee kehittymään. Viinissä on upeasti vanhan Rieslingin syvyyttä ja vivahteikkuutta, Grand Cru -viinien runsautta ja intensiteettiä sekä jokaiselle loistavalle viinille pakollista, napakkaa ja kokonaisuutta keventävää hapokkuutta.

Tässä ruvetaan olemaan melko lähellä sellaista vanhemman Rieslingin täydellisyyttä; viini oli ehdottomasti yksi parhaista päivän aikana maistetuista kuivista valkoviineistä, ellei jopa paras. Viini kyllä varmasti kestää lisää ikää ja kehittyy vielä lisävuosien kypsytyksestä, mutta varsinaista tarvetta sellaiselle ei ole – Gisselbrechtin Riesling GC Muenchberg 1997 on varsin tasapainoinen, harmoninen ja upeasti kehittynyt huippu-Riesling. Kannattaa napata mukaan jos joskus sattuu tulemaan vastaan!

Lyhyesti: Todella upeasti kehittynyt Riesling, jossa loputon aromikkuus ja suutuntuman runsaus saavat hienosti vastapainoa napakalta ja eloisalta hapokkuudelta.

Arvio: Täydellinen – suuri, mutta silti varsin kepeä ja kaikin puolin todella harmoninen Riesling; kaiken kaikkiaan mitä loistavin valkoviini, joka toimii niin sellaisenaan kuin monenlaisten ruokien kanssa.

Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2009

Willy Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2009

• Valmistaja: Willy Gisselbrecht
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace Grand Cru Muenchberg
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Bas-Rhin, Nothalten
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,68e (Tammikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 19,98e (Tammikuu 2014, Alko)

No niin, blinikekkereistä takaisin Alsacen viininäyttelyn sadon pariin. Seuraavana vuorossa Suomessakin tunnetun viinintuottaja Willy Gisselbrechtin Grand Cru -tasoinen Riesling, jonka voi bongata ihan Alkon hyllyiltäkin (tosin tällä hetkellä monissa myymälöissä saattaa vielä olla jäljellä viileän 2008-vuosikerran tavaraa!)

Väriltään viini on runsas ja melko vihertävä, kevyesti kuitenkin kullankeltaiseen taittuva.

Runsaassa tuoksussa on paljon kypsää omenaa ja makeata sitruksisuutta, mutta myös tuoreempaa, lähes kirpeätä sitruunaa. Hedelmän alta paljastuu valkoisia kukkia, kevyen savuista mineraalia ja hentoa, mutta selvää petrolia.

Maultaan Muenchberg Riesling on kuiva, erittäin runsas ja hyvin intensiivinen, jopa sähköinen kaikessa sähäkässä ja leukaperiä viiltävässä hapokkuudessaan. Runsaudestaan huolimatta viini on suussa ihastuttavan freesi ja kevyt, jopa leikkisä. Reilun kolmen vuoden iästään huolimatta viinin hedelmäpuoli on vielä hyvin nuorta ja hieman yksiulotteisen oloista – viini tarjoilee erittäin runsaalla ja voimakkaalla otteella lähinnä pirteätä sitrusta, teräksistä mineraalia ja tuoretta Granny Smith -omenaa; alta kuitenkin voi erottaa hillittyn aromaattista yrttisyyttä, aavistuksen petrolia ja hentoa, mantelimaista mausteisuutta.

Jälkimaku on voimakkaan mineraalinen, kypsän sitruksinen, hapokkaan omenainen ja hennosti hunajaan taittuva. Jälkivaikutelma on voimakas, nuorekas, kirpeä, voimakkaasti vettä kielelle nostava ja suutasupistava.

Kokonaisuutena Gisselbrechtin Grand Cru on todella mainio – jopa yksi parhaista nuorista Grand Cru Rieslingeistä, mitä tapahtumassa ehti maistaa! Viini on selvästi vielä hyvin nuori eikä ole ehtinyt kehittää juurikaan iän tuomaa syvyyttä hedelmäänsä, minkä lisäksi rungoltaan se on vielä todella tiukka ja intensiivinen, jopa armoton, mutta alta paistaa selvästi viinin orastava vivahteikkuus ja upea potentiaali tulevaisuutta ajatellen. Nykyisellään GC Muenchberg Riesling on todella voimakas, runsas ja tyylikkyydessään vaikuttava esitys, joka kaipaa ehdottomasti tarpeeksi runsasta ruokaa vastapainoksi. Viini kuitenkin tuntuu suorastaan huutavan lisää ikää alleen; suosittelenkin pistämään viinin talteen 3-5 vuoden ajaksi ja palaamaan sen pariin vasta vuosikymmenen loppupuolella – näin upeita viinejä on turha korkkailla menemään liian nuorina (oma Muenchberg 2008 saa siis vielä odotella vuoroaan kaappini perällä!)

Lyhyesti: Hyvin runsas, intensiivinen ja voimakas Riesling, josta löytyy reilusti napakan hapokkuuden tuomaa kepeyttä. Vaikuttava esitys, joka tuntuu vielä aivan liian nuorelta korkattavaksi. Tämä viini kaipaa kärsivällisyyttä sekä upean aterian, jonka se voi kruunata.

Arvio: Erinomainen – yksi upeimmista Rieslingeistä, mitä Alkon hyllyltä löytyy – kunhan vain jaksaa odottaa viinin kanssa. Nykykunnossakin viini hakkaa helposti monet kilpailijoistaan, mutta kypsytys kannattaa, jos haluaa saada täyden vastineen rahoilleen.

Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Churchill's Reserve Port

Churchill's Reserve Port

• Valmistaja: Churchill's
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Ruby Reserve
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Tempranillo, Tinta Barroca, Tinta Francisca, Tinto Cão, Touriga Franca, Touriga Nacional
• Koko: 0,2
• Hinta arviointihetkellä: 7,76e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 7,89e (Tammikuu 2014, Alko)

Blini-iltamme päätteeksi juhlien isäntä onnistui taikomaan jostain vielä makeita viinejä niistä kiinnostuneille – tarjolla oli Blandy'sin Madeiraa sekä juuri Alkon valikoimiin saapunut minipullo Reserve Ruby Portia, joista jälkimmäinen kiinnitti allekirjoittaneen huomion.

Reserve Portit ovat yleensä melko arvaamattomia osteltavia – parhaat ovat mitä mainioimpia järkevän hintaluokan Portviinejä, mutta useimmat ovat vain täysin geneerisiä ja yllätyksettömiä perus-Porteja, jotka erottaa tusina-Rubysta vain kovempi hintalappu. Tämä tapaus on arvostetun Churchill'sin viinitalon 4 vuotta tynnyrissä kypsytelty Port, joka on valmistettu näköjään vain T-kirjaimella alkavien rypäleiden field blendistä ja suodatettu ennen pullotusta (eli viiniä ei tarvitse dekantoida ennen tarjoilua, mutta se ei myöskään kypsyttämällä enää juurikaan kehity.)

Väriltään tämä sympaattisen tanakasta pullosta kaatuva viini on todella läpinäkymättömän sinipunaista.

Tuoksultaan viini on todella runsas, tumman marjahilloinen ja paksun musteinen. Seassa on myös kypsänmakeita punaisia marjoja, pippuria, viikunaa ja eetteristä alkoholisuutta.

Maultaan Churchill'sin Reserve on hyvin makean marjahilloinen ja kypsän boysenmarjainen. Seassa on myös keveämpää, trooppista hedelmää, kuten ananasmehua ja hedelmäsalaattia, mutta myös pippuria ja tulisuutta. Suutuntumaltaan viini on leveä, tulinen ja vähähappoinen – mikä tuntuu korostuneena pehmeytenä ja raskautena. Viini on monien Reserve Portien tapaan melko arkinen ja simppeli, mutta samalla myös varsin tuhti ja raskassoutuinen.

Vähäisistä hapoistaan ja korostuneesta makeudestaan johtuen viinin jälkimaku on melko lyhyehkö, makean kuningatarhilloinen, keitetyn luumuinen, kevyen pippurinen ja nielua poltteleva.

Churchill'sin Reserve on melko perus-ok arki-Port, mutta tavallisesta Rubyyn verratessa eroa tuskin löytäisi. Periaatteessa ei tässä mitään epäkelpoa ole, mutta viini on kyllä loppujen lopuksi todella harmiton ja Portviini-tasolla yllätyksetön tapaus. Siksi viinin hinta on melko kova, jopa poikkeuksellisen pienen pullon huomioon ottaen – vajaalla kympillä kuitenkin saa jo puolikkaan pullon varsin kelvollista Ferreiran LBV:tä, joka on tyylillisesti jo selvästi seuraavalla tasolla.

Lyhyesti: Pehmeä, jopa läskinpuoleinen, ja varsin geneerinen perus-Port todella pikkuisessa pullossa. Reserve-nimestään huolimatta eroa perus-Ruby-viineihin ei juuri löydy.

Arvio: Tylsä – paremmalla rakenteella viinistä olisi jo saanut huomattavasti enemmän irti, mutta nyt viini tarjoilee lähinnä nuoren Portviinin perusaromeita melko ponnettomassa ja raskasliikkeisessä rungossa. Vajaalla kympillä saa parempiakin pikkupulloja Portviiniä.

Hinnan (7,89e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Zenato Veneto Rosso 2010

Zenato Veneto Rosso 2010

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Punaviini, IGT Veneto Rosso
• Maa: Italia
• Alue: Veneto
• Rypäleet: Corvina (40%), Merlot (40%), Cabernet Sauvignon (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 10,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Noin vuosi sitten Alkon punaviinivalikoima kasvoi viinitalo Zenaton osalta jälleen yhdellä viinillä – kympin hintalapulla varustetulla Veneto Rossolla. Viini vaikutti olevan joka ruoka pöydän yleistyökalun, Zenato Valpolicella Superioren, uutta maailmaa yhdistelevä tusinaversio, sillä Valpolicellan perinteiseen Corvinaan on ympätty mukaan kahta jokapaikanrypälettä, Merlot'ta ja Cabernet Sauvignonia. Hauskana knoppina mainitsisin myös viinin hinnan pompanneen 10% (kympistä yhteentoista euroon) yhden prosenttiyksikön veronkorotuksen yhteydessä, samalla kun vanha kunnon Valpolicella Superiore nousi 12 eurosta 13 euroon.

Väriltään viini on mustikkaisen tumman sinipunainen ja melko läpinäkymätön.

Muhevan makea ja melko uuttunut tuoksu tuntuu olevan Merlot'n hallitsema: lasista kohoaa lähinnä luumuisuutta ja muita tummia hedelmiä sekä kypsempiä punaisia marjoja. Yleisesti tuoksu on melko geneerinen ja siitä tuntuu puuttuvan täysin monien italialaisten punaviinien tuoreet marjat ja kirsikkaisuus – sokkona en osaisi arvata viinin tulevan Venetosta. Lasissa auetessaan viinistä rupeaa pikku hiljaa erottumaan paahtunutta savuisuutta sekä myös vienoja toffesen tammisia juonteita.

Viinin suutuntuma on varsin mehevän täyteläinen ja pyöreä, se ei ilman ruokaakaan nautittuna hierrä tai kierrä, vaan soljahtelee mukavasti kielen päällä. Pehmeä ja kypsä hedelmäisyys tuo makeata luumuisuutta, kevyttä mustikkaisuutta, kypsänmakeata kirsikkaa ja kevyen pippurista mausteisuutta. Runko on melko pehmeän keskihapokas ja lempeän tanniininen, joten kokonaisuus on varsin helppo ja miellyttävä, mutta siitä tuntuu puuttuvan pientä potkua, jota viini kaipaisi. Yleisvaikutelma on melko geneerinen ja hieman yksinkertainen, mutta ihan maukas ja siemailtava.

Aromikas ja hieman lämmin jälkimaku jatkuu keskipitkänä jättäen kielelle kevyttä luumuisuutta, tuoreempia punaisia marjoja ja kevyttä savuista maamaisuutta.

Yleisesti viini on melko harmiton, arkinen punaviini, joka aromimaailmansa perusteella tuntuu olevan enemmän Merlot-vetoinen kuin viini paperilla antaa ymmärtää – viinin italialaisuus on melko hukassa ja tyylillisesti viini on alkuperältään melko yhdentekevä. Jos ei anna tämän häiritä, on Veneto Rosso ihan kelvollinen yleispunaviini. Itse olisin kaivannut enemmän luonnetta ja mielenkiintoa, sekä erityisesti enemmän Corvinan italialaisuutta kokonaisuuteen, mutta rypäleen hävitessä kansainvälisille lajikkeille suhteessa 2:3, eivät toiveeni saa vastausta.

Hilkun vaille kympin hinnalla viini oli varsin mainio esitys hintaluokassaan, mutta tuon maagisen rajan ylittäminen tekee mielikuvien tasolla paljon, ja viini on nykyhinnallaan niin lähellä entistä 12 euron kovista – Zenaton Valpolicella Superiorea – että hinta-laatusuhde romahtaa kovassa sarjassa juuri ja juuri sinne OK:n tasolle. Arkisille ruoille löytyy mielestäni mielenkiintoisempia ja ryhdikkäämpiä esityksiä edullisemmista hintaluokista, mutta sellaisenaan nautittavaksi Veneto Rosso on sen verran pehmeä ja huoleton esitys, että se pelittää ihan kelvollisesti – kunhan vain henkisesti varautuu jättämään toiveet raikkaasta pohjoisitalialaisesta heti kättelyssä narikkaan.

Lyhyesti: Tyyliltään melko kansainvälinen, pehmeänkypsä ja uuttunut tusinapunkku, joka ei tarjoa sen kummempia makuelämyksiä, mutta toimii ihan kivasti sellaisenaan. Viinipullo joka toimii hyvin viinikaapin suojana – sen voi huoletta korkata kun vieraat kaipaavat viiniä eikä huvittaisi availla niitä parempia pulloja.

Arvio: Keskinkertainen – viini on tyylillisesti lähinnä perustason Merlot-sekoite, jonka muut rypäleet eivät oikein onnistu paistamaan läpi. Helppo, miellyttävä, turvallinen, yllätyksetön.

Hinnan (10,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Chevalier Rosé

Chevalier Rosé

• Valmistaja: Chevalier
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Ranska
• Rypäleet: Gamay, Cinsaut, Cabernet Sauvignon, Sciacarello
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,47e (Tammikuu 2014, Alko)

Kun blini-iltamistamme ruoka vihdoin loppui, mutta vaikutti siltä, että vieraat eivät aikoneet heti poistua paikalta, kaivoi isäntä viinikaapista erilaisia hätävara-viinejä, joilla saatiin jatkettua illan istumista. Ensimmäiseksi pöytään saapui Alkon perusvalikoiman vanha tuttu Chevalier Rosé, josta on hyvin vaikeata löytää mitään tietoa Alkon tuotekuvauksen ulkopuolelta – esimerkiksi tuottajan sivuja ei taida olla olemassakaan, rypäleiden suhteet sekoituksessa ovat täysi mysteeri, rypäleiden alkuperä samoin (viini kyllä taitaa olla valmistettu sieltä sun täältä kasvatetuista rypäleistä, eli mitään aluetta edustavasta viinistä ei taida olla kyse) ja miksi viinissä on käytetty niinkin erikoista rypälettä kuin Korsikalla kasvatettavaa Sciacarelloa?

Väriltään viini on intensiivisen ja syvän mansikkaisen roséenpunainen. Lasissa viini kuohuu melko hillitysti.

Tuoksu on hillitysti mansikkaiseen taittuvan marjainen ja hennon sitruksinen. Freesi, mutta varsin yksiulotteinen yleisvaikutelma.

Maultaan viini on kirpakalla tavalla rapsakka ja melko kuiva, mutta kuohu on melko pientä ja kevyttä, eikä viini vaikuta happojensakaan puolesta kovinkaan intensiiviseltä. Kielellä pyörii melko kevyttä omenaa ja punaista marjaa, lähinnä kirpeätä karpaloa ja hieman vadelmaa. Yleisvaikutelma on varsin simppeli, eikä kepeänpuoleinen marjaisuus tunnu olevan tasoissa kirpakan rungon kanssa.

Kuivahkolta jälkimaultaan Chevalier Rosé on kevyen marjainen, hapokas, vadelmaisen marjainen, simppeli ja hieman vetinen.

Chevalier Rosé on melko tyypillinen halvan pään skumppa – aivan halvimpien juomien ponnettomuutta ja melkein kiljumaista ilmaisua viinistä ei löydy, mutta eipä tunnu löytyvän juuri muutakaan. Viinin tunnistaa kuivaksi kuohuviiniksi, mutta juuri mitään sen kummempaa viinistä ei oikein löydy. Kevyt marjaisuus on vaatimatonta ja runko vaikuttaa epätasapainoiselta; viini ei ole varsinaisesti mitenkään vastenmielinen, mutta ei tästä myöskään tunnu juuri mitään saavan irtikään. Jos hyvää roséekuohuvaa kaivataan, suosittelen etsimään niitä vasta vähintään kympin kieppeiltä – tällaiseen rahat tuntuvat menevän hukkaan.

Lyhyesti: Simppeli, kirpakka, kuivahko, hieman epätasapainoinen ja vaatimaton tusinaroséeskumppa. Ei varsinaisen huono tapaus, mutta ei myöskään oikeastaan ostamisenkaan arvoinen.

Arvio: Keskinkertainen – tylsä, ennalta-arvattava ja yksiulotteinen roséekuohuva. Siirrä katseesi muihin pulloihin.

Hinnan (9,47e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Villa Maria Cellar Selection Riesling 2011

Villa Maria Cellar Selection Riesling 2011

• Valmistaja: Villa Maria
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Uusi-Seelanti
• Alue: South Island, Marlborough
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,12e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 17,29e (Tammikuu 2014, Alko)

Kolmas blini-iltamme tarjolla ollut valkoviini (Trimbach Riesling Réserven ja Biohof Pratsch Grüner Veltlinerin ohella) oli uusseelantilaisen viinitalo Villa Marian keskitasoa edustavan Cellar Selection -sarjan Riesling.

Villa Maria on 60-luvulla perustettu viinitalo, joka lukeutuu Uuden-Seelannin arvostetuimpiin ja palkituimpiin – viinitalo on tullut tunnetuksi laadukkaista viineistään ja tinkimättömästä tyylistään jo silloin, kun uuden-Seelannin viiniteollisuudesta tuskin kukaan oli vielä kuullutkaan.

Väriltään viini vaalean neonvihreä; lasissa ei vaikuta olevan häivähdystäkään keltaisen suuntaan. Hetken aikaa lasissa asettuessaan rupeaa viini luomaan pikkuisia kuplia lasin sisäpinnalle.

Tuoksu on hillityn rehevä – kuivan Rieslingin tavoin se ei varsinaisesti räjähdä lasista naamalle, syvyyttä ja mielenkiintoa tuoksusta löytyy: kypsää sitrusta, valkoisia kukkia, appelsiininkuorta ja kevyehköksi petrolisuudeksi taittuvaa mineraalia.

Suussa viini on varsin rehevän ja täyteläisen oloinen, vaikka jäännössokeria löytyy vain 7 g/l ja alkoholiakin on vaatimattomat 12%. Yleisvaikutelmaltaan tämä kuivahko viini on kuitenkin varsin kypsä ja trooppinen, tuoden etäisesti mieleen vanhan maailman kuiviksi käytetyt late harvest -tyyliset Vendanges Tardives- ja Spätlesen-viinit. Kielellä pyörii runsaasti kypsää limettiä ja hieman hillitymmin kypsänmakeata omenaa, hieman runkoa tuovaa mausteisuutta ja mineraalia, sekä varsin tuntuvan hapokkuuden kanssa raikkautta tuovaa, kevyen kirpeähköä greippisyyttä. Hento petrolisuus tuo kokonaisuuteen syvyyttä, mielenkiintoa ja öljymäistä täyteläisyyttä. Runsaudestaan huolimatta viini on hyvin freesi ja napakan hapokas.

Keskipitkässä jälkimaussa jäännössokeri tulee paremmin esiin ja jättää hilelle hunajaista mausteisuutta kypsän omenaisuuden taittuessa makeammaksi omenahilloisuudeksi; eloisa hapokkuus ja viileä mineraalisuus pitävät kuitenkin huolta siitä, että jälkivaikutelma pysyy mukavan freesinä ja melko kuivana.

Kolmesta tarjolla olleesta valkoviinistä Villa Marian risukka oli runsain ja aromaattisin, sekä sellainen jota vallan mielellään pyöritteli niin nenän alla kuin suussa ihan sellaisenaan. Sen sijaan runsaiden ja melko raskaiden blinien kanssa Grüner Veltliner ja karumpi Riesling pelasivat paremmin yhteen – Villa Maria oli todella nautiskeltava sellaisenaan, mutta kypsä ja täyteläinen hedelmä tuppasivat olemaan turhan tasapaksua tavaraa rasvaisten lettujen ja paksujen täytteiden kanssa, jolloin viini ei päässyt leikkaamaan läpi vaan liiskaantui ruoan alle.

Villa Marian taso oli selvästi nähtävissä tässä viinissä samalla lailla kuin aikaisemmissa maistamissani talon viineissä, mutta ruoan ja viinin liitto ei tällä kertaa tässä tapauksessa osunut ihan kohdalleen. Sen sijaan kevyempien, öljyisten kiinalaisruokien, puhdasmakuisten japanilaisten ruokien tai ihan vain ruokaisten salaattien kanssa kevyellä jäännössokerilla varustettu täyteläinen Villa Marian Riesling voisi pelata paljon paremmin.

Lyhyesti: Kypsä ja täyteläinen mutta myöskin napakan hapokas ja vivahteikas uuden maailman laatu-Riesling.

Arvio: Erittäin hyvä – nuoresta iästään huolimatta viinistä rupeaa löytymään jo kevyttä petrolisuutta, mutta onneksi se ei hallitse kokonaisuutta, vaan seasta löytyy runsaasti muutakin mielenkiintoista. Yleisesti viini on varsin hyvä Riesling, sieltä viinityylin kypsemmästä ja hedelmäisemmästä ääripäästä.

Hinnan (17,29e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Biohof Pratsch Grüner Veltliner Weinviertel DAC 2011

Biohof Pratsch Grüner Veltliner Weinviertel DAC 2011

• Valmistaja: Biohof Stefan Pratsch
• Tyyppi: Valkoviini, Weinviertel DAC
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Weinviertel
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,50e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Hedonistisen blini-illallisemme seuraava flight koostui valkoviineistä, jotka olivat Biohof Pratschin Grüner Itävallasta, Villa Marian Riesling Uudesta-Seelannsita ja vanha tuttuni, Trimbach Riesling Réserve. Trimbachin ollessa tuttu kuin omat taskuni, keskityin lähinnä ihmettelemään kahta muuta viiniä. Otetaan ensimmäiseksi syyniin oma ostokseni, suurin piirtein itseni ikäisen Stefan Pratschin luotsaaman viinitalon luomu-Grüner, joka on kypsynyt 6 kuukautta terästankeissa hiivasakkojen kanssa ennen pullotusta ja myyntiinlaskua.

Väriltään viini on tasaisesti limettisen vaaleanvihreä. Lasin reunoille muodostuu pienenpieniä kuplia, jotka voivat kieliä niin runsaasta hapokkuudesta kuin viiniin lisätystä pienestä määrästä hiilidioksidia.

Tuoksu on hyvin puhdaspiirteinen ja Grünerille tyypillinen: kukkea, tuoreen sitruksinen, hennosti makeaan omenaan ja trooppiseen hedelmään taittuva, hennon savuinen, sekä ihastuttavasti kevyen valkopippurinen – tuoksu ei ole varsinaisen pistävä ja intensiivinen, kuten voimakkaimmat Grünerit voivat olla, mutta tämä rypäleelle ominainen vivahde löytyy hienosti muiden vivahteiden keskeltä.

Makupuolella Pratsch GV tarjoilee kevyttä päärynäisyyttä ja tuoretta omenaa, mineraalia, melko intensiivistä pippuria ja kivistä mineraalisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on kuiva, hapokas, keskitäyteläinen ja runsas, sekä rypäleelle varsin tyypillinen. Avautuessaan hedelmä tulee mukavasti esiin ja erityisesti rehevä päärynäinen hedelmäisyys ottaa enemmän alaa.

Jälkimaku on melko ronskin pippurinen, sitruksisen hapokas ja kevyesti savuisen mineraalinen. Jälkimaun yhteydessä viini jättää lämmönhohkaa nieluun ja kitalakeen varsin hillitystä alkoholistaan (12,5%) huolimatta.

Kokonaisuutena Pratschin GV on rypäleelle varsin tyypillinen, tasapainoinen, rapsakka ja runsaudestaan huolimatta mukavan kevyenpuoleinen valkoviini, jos kohta hieman simppelin ja mutkattoman oloinen. Viini on varsin hyvin tehty, eikä siinä ole minkäänlaisia heikkoja kohtia, mutta varsinaiset huiputkin jäävät melko mataliksi. Yleisesti viini on varsin tasapaksu, perustoimiva ja mukavan intensiivinen tuttavuus laatuunsa nähden vielä ihan järkevällä hintalapulla. Blinien kanssa viini oli varsin varmaotteinen ja melko tasapaksu ottelija – runko kesti mainiosti kovimmatkin täytehaasteet ja makumaailma ei tuonut minkäänlaisia riitasointuja kokonaisuuteen, mutta suurimmat vau-elämyksetkin tuntuivat jäävän ohessa tarjoiltujen Rieslingien varjoon.

Jos luomutuotanto ei kuitenkaan ole aivan ehdoton asia viiniä etsiessä, suosittelen kääntymään Alkon valikoimasta löytyvän Steinschadenin Grünerin puoleen, joka onnistui osumaan paremmin ainakin omiin makumieltymyksiini: enemmän syvyyttä ja runsautta kolmanneksen edullisemmalla hintalapulla!

Lyhyesti: Lajikkeelle suht tyypilliseen tapaan mutkaton, mutta myöskin varsin intensiivinen, hapokas ja tiukan pippurinen valkoviini keveille ja suht runsasmakuisillekin ruoille. Tasapainoinen ja varma tapaus.

Arvio: Hyvä – huonoa Grüner Veltlineriä Itävallassa ei taidetakaan valmistaa! Vaikka tämä viini ei juuri suuria elämyksiä onnistu tarjoilemaan, ei siitä pahaakaan sanottavaa keksi ja plussan puolelle selvästi jäädään.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Szigeti Grüner Veltliner Brut

Szigeti Grüner Veltliner Brut

• Valmistaja: Sektkellerei Szigeti
• Tyyppi: Kuohuviini, Österreichischer Sekt
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland, Neusiedlersee
• Rypäleet: Grüner Veltliner (~90%), Pinot Blanc (~10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,74e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 16,20e (Tammikuu 2014, Alko)

Kolmas blinifestareillamme tarjolla ollut kuplajuoma (Becker-Steinhauerin ja Janszin ohella) oli itävaltalainen, Grüner Veltlineristä valmistettu kuiva kuohuviini. Viinin 8,1 g/l jäännössokerista vastaa talon Pinot Blancista valmistaman Trockenbeerenauslesen ja liköörin dosage. Ennen kauppoihin saapumista tätä perinteisellä shamppanjamenetelmällä valmistettua viiniä on vielä kypsytelty 12 kuukautta pullossa.

Lasiin kaatuu vihertävää viiniä joka kuohuu voimakkaasti lasissa. Melko hedelmäisestä ja viileästä tuoksusta löytyy päärynämehua, tuoretta omenaa, mineraalisuutta, kevyen pippurista mausteisuutta, kukkaisuutta ja ruohoista yrttisyyttä.

Suussa viini jatkaa tuoksun viitoittamalla, viileällä ja ryhdikkäällä linjalla: vaikka viini on jo ehtinyt jo hetken aikaa laantua ja lämmetä lasissa, on viinin runsas kuohu edelleen todella rapsakka ja suutuntuma on todella kirpeä sekä napakan hapokas (eli en kyllä lähde allekirjoittamaan Alkon kuvausta "keskihapokkaasta" viinistä!) Varsin kuiva makumaailma on happaman sitruksinen, jopa lähes greippisen kirpeä, viheryrttinen ja pippurinen; yleisvaikutelma on todella tiukka ja rapsakka. Seassa on kyllä myös hieman kypsempää trooppista hedelmäisyyttä, mutta se jää lähinnä pientä mielenkiintoa tuovaksi tausta-aromiksi. Szigetin GV Brut voittaa intensiteetissä, raikkaudessa ja puhdaspiirteisyydessä sen, mikä menetetään syvyydessä ja moniuloitteisuudessa – viini ei siis ole erityisen elegantti, mutta sen sijaan sitäkin harteikkaampi esitys.

Aavistuksen lämmittävässä jälkimaussa kohdataan raikasta sitruksisuutta, hieman makeampaa omenaista hedelmää ja kevytta pippurisuutta.

Kokonaisuutena Szigetin Grüner Veltliner Brut on todella intensiivinen ja hyvin rapsakka kuohuviini, jota hallitsee sen hedelmäisyydestä huolimatta varsin tuntuva yrttisyys ja kevyt vegetaalisuus. Kuohuviini tuntuu paikoitellen olevan jopa niin voimakas ja rapsakka, että sellaisenaan lasillinenkin rupeaa tuntumaan jo pieneltä urakalta. Sen sijaan runsaiden, rasvaisten ja mössöisten blinien kanssa viini toimii vallan kiitettävästi – reipas hapokkuus ja tuhdit kuplat leikkaavat rasvan läpi ilman minkäänlaisia ongelmia ja keventävät raskasta ruokaa upealla tavalla.

Szigeti GV Brut vaikuttaakin olevan vallan mainio vaihtoehto silloin kun kaivataan lähinnä tasokkaiden Shamppanjoiden harteikkuutta, ilman tyylikästä ja moniulotteista makumaailmaa – hartiaa nimittäin tästä viinistä löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvyys edes hinnakkaampien kuohuviinien joukossa. Makupuoleltaan viini on toisaalta melko yksiulotteinen ja suoraviivainen, mutta toisaalta varsin lajikeuskollinen ja puhdaspiirteinen. Kepeäksi kesäkuplivaksi Szigeti voi olla turhan ärjy vaihtoehto, mutta silloin kun tarvitaan Grünerin hapokkuutta, pippuria ja napakkuutta, viini on ehdottomasti paikallaan; viini ei ole mitenkään helppo, jokapaikan skumppa, mutta oikeassa paikassa oikeaan aikaan se on vallan erinomainen ja tasokas tapaus.

Lyhyesti: Vihertävän yrttinen, pippurinen, napakan hapokas ja hyvin rapsakka kuohuviini, jonka voima ja intensiivisyys kaipaavat ruokaa tasapainottamaan kokonaisuutta.

Arvio: Hyvä – sellaisenaan rupeaa varmasti tökkimään ensimmäisen lasillisen jälkeen, mutta sopivan ruoan kanssa viiniä voisi ryystää läpi aterian. Tyylikäs, mutta tarkasti paritettava itävaltalaiskupliva.

Hinnan (16,20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Jansz Premium Cuvée Brut

Jansz Premium Cuvée Brut

• Valmistaja: Jansz
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Australia
• Alue: Tasmania
• Rypäleet: Chardonnay (52%), Pinot Noir (43%), Pinot Meunier (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,12e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 17,94e (Tammikuu 2014, Alko)

Kun blini-iltamamme olivat edenneet siihen pisteeseen, että pääsimme istumaan pöydän ääreen mättämään lettuja lautaselle, iskettiin pöytään myös ensimmäinen flight viinejä, eli kuohuviinipuoli. Tarjolla oli nyt arvioitavana oleva Jansz Cuvée Brut, Szigeti Grüner Veltliner sekä jo aimmein arvosteltu Becker-Steinhauer Riesling Brut.

Janszista on tullut kuultua melko ristiriitaista kommenttia – toiset sanovat sen olevan Alkon kuohuviinitarjonnan parhaasta päästä, toisten mielestä se on aivan liian iso ja överihedelmäinen uuden maailman skumppa, jolle löytyy paljon parempiakin kilvoittelijoita edullisemmista hintaluokista. Katsotaanpa mitä itse bloginpitäjä sattui olemaan mieltä!

Väriltään viini on melko vihertävän vaalea; kuohu on lasissa melko hillittyä mm. vieressä vimmalla kuohuvaan Szigetiin verrattuna.

Tuoksu on mukavan hedelmäinen ja tasapainoinen; persikkaa, Pommacin mieleeni tuovaa trooppisen sekahedelmäistä ja kevyesti kypsän omenaista meininkiä, sekä pullahiivaa. Shamppanjarypäleistä huolimatta tuoksu ei hirveästi muistuta mineraalisia, raikkaita ja leipäisiä Shamppanjoita, vaan Jansz on selvästi uutta maailmaa edustava, mutta tuoksu on silti varsin sopusuhtainen ja miellyttävän tasapainoinen.

Yleisvaikutelma on rehevän runsas, melko kuiva ja mukavan kirpeä; 10 g/l jäännössokeri on hyvin balanssissa rungon kanssa eikä tunnu tekevän kokonaisuudesta mitenkään liioiteltua. Maku on aromikas, raikkaan sitruksinen, miellyttävän omenainen, kevyesti manteliin taittuvan paahteisen hiivainen ja aavistuksen trooppisen hedelmäinen. Hapokkuutensa puolesta viini on runsaasta hedelmästään huolimatta mukavan freesi ja napakka, mitä korostaa pieni mutta runsas ja melko pitkäkestoinen mousse.

Jälkimaku on pitkä, hapokkaan rapsakka ja kuiva. Kielellä pyörii yrttisyyttä ja kevyttä trooppista hedelmäisyyttä; viinin mousse tuo jälkivaikutelmaan miellyttävän kermaisen loppusilauksen.

Oma mielipiteeni Janszista kallistuu sinne tasokkaamman puolelle; viini ei ollut läheskään niin massiivinen ja överihedelmäinen kuin joistain kuulopuheista olisin voinut odottaa, mutta ei se kyllä varsinainen Shamppanjakaan ollut, vaan melko selvästi uuden maailman kuohuva. Suurta persoonallisuutta viinistä ei löytynyt, eli se on melko tyypillinen uuden maailman Champagne-blend, mutta varsin mallikkaasti tehty ja tasapainoinen sellainen; ei tämän tarvitse hävetä vastaavan hintaluokan Shamppisten rinnalla, vaikkei sellaisia ihan 1:1 muistutakaan!

Viini toimi vallan mainiosti blinien ja hyvin sekalaisten, päälleladottavien oheissyötävien kanssa; runko kesti tuhdit ja paksut mössöt ja sörsselit, eikä hedelmä antanut periksi voimakkaampienkaan makujen rinnalla. Lisäksi sekä hapokkuus että kestoisa kuohu kevensivät mukavasti reippaan rasvaista ruokailua varsin kaivatulla tavalla. Hedelmän runsauden vuoksi Jansz tuntuu sopivan paremmin joko maljakuohuvaksi tai ruoan kumppaniksi kuin kahden hengen siemailukuplivaksi, sillä näin runsas viini voi pidemmän päälle ruveta tuntumaan raskaalta.

Lyhyesti: Tasokas, aromikas ja runsaudestaan huolimatta varsin tasapainoinen uuden maailman kuohuviini. Ei tarjoile suuria yllätyksiä, vaan tasaista, korkeaa laatua; perusluotettava laatukupliva.

Arvio: Tyylikäs – kaikin puolin mallikas esitys uudesta maailmasta; Tasmania on hienosti onnistunut profiloitumaan Australian kenties laadukkaimpia viinejä tuottavaksi alueeksi.

Hinnan (17,94e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.