Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.3.13

Biohof Pratsch Grüner Veltliner Weinviertel DAC 2011

Biohof Pratsch Grüner Veltliner Weinviertel DAC 2011
  • Valmistaja: Biohof Stefan Pratsch
  • Tyyppi: Valkoviini, Weinviertel DAC
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Weinviertel
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,50e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 14,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Hedonistisen blini-illallisemme seuraava flight koostui valkoviineistä, jotka olivat Biohof Pratschin Grüner Itävallasta, Villa Marian Riesling Uudesta-Seelannsita ja vanha tuttuni, Trimbach Riesling Réserve. Trimbachin ollessa tuttu kuin omat taskuni, keskityin lähinnä ihmettelemään kahta muuta viiniä. Otetaan ensimmäiseksi syyniin oma ostokseni, suurin piirtein itseni ikäisen Stefan Pratschin luotsaaman viinitalon luomu-Grüner, joka on kypsynyt 6 kuukautta terästankeissa hiivasakkojen kanssa ennen pullotusta ja myyntiinlaskua.

Väriltään viini on tasaisesti limettisen vaaleanvihreä. Lasin reunoille muodostuu pienenpieniä kuplia, jotka voivat kieliä niin runsaasta hapokkuudesta kuin viiniin lisätystä pienestä määrästä hiilidioksidia.

Tuoksu on hyvin puhdaspiirteinen ja Grünerille tyypillinen: kukkea, tuoreen sitruksinen, hennosti makeaan omenaan ja trooppiseen hedelmään taittuva, hennon savuinen, sekä ihastuttavasti kevyen valkopippurinen – tuoksu ei ole varsinaisen pistävä ja intensiivinen, kuten voimakkaimmat Grünerit voivat olla, mutta tämä rypäleelle ominainen vivahde löytyy hienosti muiden vivahteiden keskeltä.

Makupuolella Pratsch GV tarjoilee kevyttä päärynäisyyttä ja tuoretta omenaa, mineraalia, melko intensiivistä pippuria ja kivistä mineraalisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on kuiva, hapokas, keskitäyteläinen ja runsas, sekä rypäleelle varsin tyypillinen. Avautuessaan hedelmä tulee mukavasti esiin ja erityisesti rehevä päärynäinen hedelmäisyys ottaa enemmän alaa.

Jälkimaku on melko ronskin pippurinen, sitruksisen hapokas ja kevyesti savuisen mineraalinen. Jälkimaun yhteydessä viini jättää lämmönhohkaa nieluun ja kitalakeen varsin hillitystä alkoholistaan (12,5%) huolimatta.

Kokonaisuutena Pratschin GV on rypäleelle varsin tyypillinen, tasapainoinen, rapsakka ja runsaudestaan huolimatta mukavan kevyenpuoleinen valkoviini, jos kohta hieman simppelin ja mutkattoman oloinen. Viini on varsin hyvin tehty, eikä siinä ole minkäänlaisia heikkoja kohtia, mutta varsinaiset huiputkin jäävät melko mataliksi. Yleisesti viini on varsin tasapaksu, perustoimiva ja mukavan intensiivinen tuttavuus laatuunsa nähden vielä ihan järkevällä hintalapulla. Blinien kanssa viini oli varsin varmaotteinen ja melko tasapaksu ottelija – runko kesti mainiosti kovimmatkin täytehaasteet ja makumaailma ei tuonut minkäänlaisia riitasointuja kokonaisuuteen, mutta suurimmat vau-elämyksetkin tuntuivat jäävän ohessa tarjoiltujen Rieslingien varjoon.

Jos luomutuotanto ei kuitenkaan ole aivan ehdoton asia viiniä etsiessä, suosittelen kääntymään Alkon valikoimasta löytyvän Steinschadenin Grünerin puoleen, joka onnistui osumaan paremmin ainakin omiin makumieltymyksiini: enemmän syvyyttä ja runsautta kolmanneksen edullisemmalla hintalapulla!

Lyhyesti: Lajikkeelle suht tyypilliseen tapaan mutkaton, mutta myöskin varsin intensiivinen, hapokas ja tiukan pippurinen valkoviini keveille ja suht runsasmakuisillekin ruoille. Tasapainoinen ja varma tapaus.

Arvio: Hyvä – huonoa Grüner Veltlineriä Itävallassa ei taidetakaan valmistaa! Vaikka tämä viini ei juuri suuria elämyksiä onnistu tarjoilemaan, ei siitä pahaakaan sanottavaa keksi ja plussan puolelle selvästi jäädään.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti