Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.3.13

Reichsgraf von Kesselstatt Juffer-Sonnenuhr Riesling Spätlese 2007

Reichsgraf von Kesselstatt Brauneberger Juffer-Sonnenuhr Riesling Spätlese 2007
  • Valmistaja: Reichsgraf von Kesselstatt
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,10e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,60e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa on taas perinteinen nimihirviö – mistäs muualta kuin – Saksasta. Kyseessä on siis Moselin alueen makea Spätlese Riesling, jonka nappasin ystäväni kanssa pidetyille Ranska-illallisille. Myönnetään, Mosel ei ole Ranskassa, mutta ei ole varma oliko jälkiruoaksi tarjoiltu kolmen eri hyydykkeen jälkiruoka-annos myöskään.

Viinin valmistaneella Reichsgraf von Kesselstatt -talolla on varsin kiitettävä historia – ensimmäiset merkinnät siitä ja sen viineistä löytyvät jo 1300-luvun puolessavälistä. Talo viimeksi vaihtoi omistajaa vuonna 1978, kun saksalainen Günther Reh osti tämän perinteikkään tilan ja remontoi sen kuntoon. Nykyinen tilanjohtaja, Rehin tytär Annegret Reh-Gartner, on luotsannut taloa vuodesta 1983, minkä lisäksi hänet on nimetty jopa vuoden viinintekijäksi vuonna 1989. Lisäksi viinitalo on osa arvostettua, n. 200 viinitaloa käsittävää VDP-laatuviiniyhteisöä. Tämä kyseinen viini tulee Moselin rannalta, Braunebergin kylän tuntumassa sijaitsevalta 10 hehtaarin Juffer-Sonnenuhr-tarhalta, josta viinitalo omistaa neljänneksen.

Väriltään viini on kevyestin kellertävään taittuvan raa'an sitruunan vihertävä.

Tuoksu on hedelmältään varsin nuorekas, vaikkakin reilu viiden vuoden odottelu onkin tuonut kokonaisuuteen varsin tasapainoisen petrolisen hunnun kaiken ylle. Erittäin kypsä, nuorekas hedelmäpuoli tarjoilee runsaasti hunajaa, mehevää aprikoosia, hedelmäsalaattia ja sitruksenkuoria.

Ensivaikutelmaltaan viini on hyvin makea, petrolisen täyteläinen ja mineraalinen. Kuitenkin pian paksun rungon alta rupeaa löytymään hapokkuutta, joka tuo yleisilmeeseen mukavaa kepeyttä ja jopa pirteätä pistelevyyttä kielelle. Aromipuolelta löytyy lähinnä makeata hunajaisuutta, mehukasta sitruksisuutta ja sitruunamarmeladia, aprikoosia ja hentoa mausteisuutta. Kokonaisuutena viini on melko runsaan (85 g/l) jäännössokerinsa vuoksi melko täyteläinen, mutta samalla pirteä ja mukavan eloisa; erityisesti alhainen 8,5% alkoholi tuo viiniin kaivattua ilmavuutta.

Vaikka jälkimaussa aluksi kielelle jää hallitsevaksi aromiksi makeaa hunajaisuutta, on yleisvaikutelma raikkaan mineraalinen, napakan sitruksinen ja yllättävänkin kuiva – jälkivaikutelman perusteella olisi melko mahdotonta sanoa, oliko nyt kyseessä kuiva vai makea Riesling. Raikas, pirteä ja kuiva jälkimaku puhdistaa paletin mainiosti ja jättää himoitsemaan uutta siemausta.

Vaikka Reichsgraf von Kesselstattin makea Riesling oli varsin mainio sellaisenaan, oli vasta yhdistelmä hyydykejälkiruoan kanssa todella taivaallinen! Viinin ja hyydykkeen makeus tuntui olevan lähes samalla tasolla, minkä seurauksena viini ja hyydykkeet tuntuivat kuin sulautuvan suussa yhteen ja luovan yhdessä täysin uusia makujen harmonioita – mitä varmasti edisti entisestään viinin hyydykkeen sekaan sointuva, kepeä ja raikas rakenne.

Yleisesti Juffer-Sonnenuhr Riesling Spätlese on varsin erinomainen makea valkoviini Alkon hyllyiltä. Odotin lämpimältä vuosikerralta 2007 paljon raskaampaa ja täyteläisempää ilmaisua, minkä vuoksi viinin varsin kepeä ilmaisu ja freesiys onnistui yllättämään positiivisesti! Onhan viini jopa Spätleseksi melko kypsä ja täyteläinen, mutta happoja riittää varsin hyvin ihan nyt korkattavaksi, mutta myös kypsytystä ajatellen. Jos hedelmään kaipaa syvyyttä ja vivahteikkuutta nykyisen nuorekkaan hedelmäisyyden ja melko hillityn petrolisuuden tilalle, suosittelen palaamaan viiniin vasta 10-15 vuoden päästä vuosikerrasta – nämä makean saksalaiset kyllä kestävät sen helposti.

Lyhyesti: Runsas, makea, varsin kypsä ja erittäin tasapainoinen, mutta myös vielä varsin nuori Riesling Spätlese. Todella mainio kumppani kevyille ja kuohkeille jälkiruoille tai esimerkiksi mausteisille aasialaisille ruoille.

Arvio: Erinomainen – tämä on sitä parasta, mitä Moselilla on tarjota. Viini on nyt todella hurmaava esitys, mutta iän myötä se tulee vain paranemaan. Makeiden viinien ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen esitys.

Hinnan (20,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

3 kommenttia:

  1. Tämä oli ihan hauska Mosel. Mutta mielestäni lämmin vuosi näkyi tässä hyvin selvästi: hapot olivat mielestäni aika pehmeät. Mutta uskoisin että kunhan tämä ikääntyessään vähän kuivahtaa, niin sit viiniin tulee parempi tasapaino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viinin happorakennetta pelkäsinkin kun olin lukenut niin teikäläisen kuin muutaman muunkin toimesta tästä + kuuma vuosi 2007 kyseessä. Viini kuitenkin oli yllättävänkin freesi ja hapoiltaan paljon raikkaampi kuin olin odottanut. En tiedä johtuiko tämä aiemminsyömästämmä/juomastamme, pullokohtaisesta erosta vai mistä, mutta itselläni kyllä ei hapoista ollut pahaa sanottavaa, enkä lähtisi niitä pehmeiksi kutsumaan! Tiedä hänestä mistä on ollut kyse.

      Poista
  2. On ne pehmeitä! :D Kokeile joitain muita, viileämpiä vuosia, niin sit huomaat. Moseleissa on aina happoja, mutta pitää maistaa viileitä ja lämpimiä "hyviä" vuosia että saa käsityksen kumpi on kumpi. Kokeile vaikkapa 1996 ja 2003 vierekkäin!

    VastaaPoista