Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.3.13

Michel Fonné Pinot Noir Tradition 2009

Michel Fonné Pinot Noir Tradition 2009
  • Valmistaja: Michel Fonné
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Jo toinen Alsacen viininäyttelyn viini Michel Fonnélta, jota Googlen mukaan ei ole olemassakaan. Silti kyllä muistan viiniä maistelleeni ja kirjoittaneeni siitä muistiinpanojakin! Uuden maailman viinintuottajissa on kyllä se hyvä puoli, että heidän kotisivuillaan yleensä löytyvät kaikki mahdolliset linjaston tuotteet sekä joka ikinen mahdollinen nippelitieto niistä; Michel Fonné sen sijaan kertoo sivuillaan suurpiirteisesti mitä rypäleitä hän tarhoillaan kasvattaa – that's it.

Väriltään viini on – kuten käytetyltä lajikkeelta odottaa saattaa – läpinäkyvän kuulas, mutta kuitenkin elsassilaiseksi poikkeuksellisen tumman ja verisen punainen. Lasissa huljuva viini on todella syvän ja kauniin punaista.

Tuoksusta löytyy kypsää, kevyesti makeaan taittuvaa karpaloa, havuista metsää ja märkää metsämaata. Viinin karpaloisuus rupeaa nopeasti lasissa huljuttelemalla taittumaan runsaammaksi sekamarjamehuisuudeksi.

Kypsästä ja makeaan taittuvasta tuoksustaan huolimatta viini on maultaan tuore, kuiva ja raikkaan punamarjainen: kielellä pyörii kirsikkaa, puolukkaa, karpaloa ja punaherukkaa. Viini on hapokas ja sopivan napakka, mutta silti yleisilmeeltään runsaanpuoleinen, mukavan rauhallinen ja pyöreä – mikä ei ole kovin yleistä normaalisti varsin keveissä mutta usein jopa kireän hapokkaissa elsassilais-Pinot Noireissa. Kokonaisuus ei ole kovinkaan ihmeellinen – punaisen marjaisuuden ohelta löytyy vain kevyttä mausteisuutta ja savuisuutta – mutta kuitenkin kaikin puolin miellyttävä ja hyvin tehty. Kokonaisuus on kevyen tanniininen ja freesin oloinen; hapokkuuden vastapainoksi löytyy mukava, runsaan keskitäyteläinen body, minkä ansiosta kokonaisuus on hyvin tasapainoinen ja sopusuhtainen.

Melko pitkä jälkimaku on varsin kirpeä ja napakka; kielelle jää aromikasta, mutta melko hapokasta puolukkaisuutta ja punaherukkaisuutta sekä kevyttä, hennon pippurista mausteisuutta.

Michel Fonnén Pinot Noir on varsin kelpo punaviini, ja Alsacelaiseksi hieman tyylin tuhdimpaa päätä edustava – viinissä tuntuu olevan hieman enemmän uutosta ja puruvastusta kuin alueen Pinot Noireissa yleensä on, mutta vain hyvällä tavalla. Viini vaikuttaa oikein ryhdikkäältä ja tasapainoiselta ruokaviiniltä, mutta sopusuhtaisen runsautensa vuoksi se ei tunnu varsinaisesti kerjäävän ruokaa, jotta sen aromit nousisivat esille – viini on varsin mainio sellaisenaan aurinkoisena kevätpäivänä nautiskeltavaksi.

Lyhyesti: Alsacelaiseksi Pinot Noiriksi melko runsas ja täyteläisenpuoleinen, mutta silti freesi ja napakka tapaus. Tyylillisesti Fonnén Pinot Noir Tradition on enemmän arkinen kuin elegantti, mutta sellaiseksi varsin mainio ja tasapainoinen viini.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin positiivinen esitys muiden vastaavien viinien rinnalla: viinistä löytyy mukavasti substanssia ilman että se vaikuttaa ylitehdyltä, raskaalta tai uutta maailmaa kosiskelevalta. Olisi mukavaa tietää mahtaako tämä olla viinitalon yleinen tyyli, vai liekö kiittäminen ainoastaan kuumaa vuosikertaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti