Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.3.13

Zenato Veneto Rosso 2010

Zenato Veneto Rosso 2010
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Veneto Rosso
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto
  • Rypäleet: Corvina (40%), Merlot (40%), Cabernet Sauvignon (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 10,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Noin vuosi sitten Alkon punaviinivalikoima kasvoi viinitalo Zenaton osalta jälleen yhdellä viinillä – kympin hintalapulla varustetulla Veneto Rossolla. Viini vaikutti olevan joka ruoka pöydän yleistyökalun, Zenato Valpolicella Superioren, uutta maailmaa yhdistelevä tusinaversio, sillä Valpolicellan perinteiseen Corvinaan on ympätty mukaan kahta jokapaikanrypälettä, Merlot'ta ja Cabernet Sauvignonia. Hauskana knoppina mainitsisin myös viinin hinnan pompanneen 10% (kympistä yhteentoista euroon) yhden prosenttiyksikön veronkorotuksen yhteydessä, samalla kun vanha kunnon Valpolicella Superiore nousi 12 eurosta 13 euroon.

Väriltään viini on mustikkaisen tumman sinipunainen ja melko läpinäkymätön.

Muhevan makea ja melko uuttunut tuoksu tuntuu olevan Merlot'n hallitsema: lasista kohoaa lähinnä luumuisuutta ja muita tummia hedelmiä sekä kypsempiä punaisia marjoja. Yleisesti tuoksu on melko geneerinen ja siitä tuntuu puuttuvan täysin monien italialaisten punaviinien tuoreet marjat ja kirsikkaisuus – sokkona en osaisi arvata viinin tulevan Venetosta. Lasissa auetessaan viinistä rupeaa pikku hiljaa erottumaan paahtunutta savuisuutta sekä myös vienoja toffesen tammisia juonteita.

Viinin suutuntuma on varsin mehevän täyteläinen ja pyöreä, se ei ilman ruokaakaan nautittuna hierrä tai kierrä, vaan soljahtelee mukavasti kielen päällä. Pehmeä ja kypsä hedelmäisyys tuo makeata luumuisuutta, kevyttä mustikkaisuutta, kypsänmakeata kirsikkaa ja kevyen pippurista mausteisuutta. Runko on melko pehmeän keskihapokas ja lempeän tanniininen, joten kokonaisuus on varsin helppo ja miellyttävä, mutta siitä tuntuu puuttuvan pientä potkua, jota viini kaipaisi. Yleisvaikutelma on melko geneerinen ja hieman yksinkertainen, mutta ihan maukas ja siemailtava.

Aromikas ja hieman lämmin jälkimaku jatkuu keskipitkänä jättäen kielelle kevyttä luumuisuutta, tuoreempia punaisia marjoja ja kevyttä savuista maamaisuutta.

Yleisesti viini on melko harmiton, arkinen punaviini, joka aromimaailmansa perusteella tuntuu olevan enemmän Merlot-vetoinen kuin viini paperilla antaa ymmärtää – viinin italialaisuus on melko hukassa ja tyylillisesti viini on alkuperältään melko yhdentekevä. Jos ei anna tämän häiritä, on Veneto Rosso ihan kelvollinen yleispunaviini. Itse olisin kaivannut enemmän luonnetta ja mielenkiintoa, sekä erityisesti enemmän Corvinan italialaisuutta kokonaisuuteen, mutta rypäleen hävitessä kansainvälisille lajikkeille suhteessa 2:3, eivät toiveeni saa vastausta.

Hilkun vaille kympin hinnalla viini oli varsin mainio esitys hintaluokassaan, mutta tuon maagisen rajan ylittäminen tekee mielikuvien tasolla paljon, ja viini on nykyhinnallaan niin lähellä entistä 12 euron kovista – Zenaton Valpolicella Superiorea – että hinta-laatusuhde romahtaa kovassa sarjassa juuri ja juuri sinne OK:n tasolle. Arkisille ruoille löytyy mielestäni mielenkiintoisempia ja ryhdikkäämpiä esityksiä edullisemmista hintaluokista, mutta sellaisenaan nautittavaksi Veneto Rosso on sen verran pehmeä ja huoleton esitys, että se pelittää ihan kelvollisesti – kunhan vain henkisesti varautuu jättämään toiveet raikkaasta pohjoisitalialaisesta heti kättelyssä narikkaan.

Lyhyesti: Tyyliltään melko kansainvälinen, pehmeänkypsä ja uuttunut tusinapunkku, joka ei tarjoa sen kummempia makuelämyksiä, mutta toimii ihan kivasti sellaisenaan. Viinipullo joka toimii hyvin viinikaapin suojana – sen voi huoletta korkata kun vieraat kaipaavat viiniä eikä huvittaisi availla niitä parempia pulloja.

Arvio: Keskinkertainen – viini on tyylillisesti lähinnä perustason Merlot-sekoite, jonka muut rypäleet eivät oikein onnistu paistamaan läpi. Helppo, miellyttävä, turvallinen, yllätyksetön.

Hinnan (10,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti