Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.3.13

Spinifex Esprit 2005

Spinifex Esprit 2005
  • Valmistaja: Spinifex Wines
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Barossa Valley
  • Rypäleet: Grenache (40%), Syrah (34%), Cinsaut (12%), Mourvèdre (8%), Carignan (6%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 25,20e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Australialaiset punaviinit eivät tyypillisesti ole erityisen tunnettuja kypsytyskestävyydestään – maassa kun viineissä suositaan enemmän ylikypsään taittuvaa, hilloista hedelmää ja melko matalaa hapokkuutta. Poikkeuksiakin on, erityisesti kun hintaluokassa siirrytään ylöspäin, jolloin viineihin on todennäköisesti saatettu hakea enemmän balanssia eikä vain helppoa juotavuutta ja in your face -ilmaisua.

Spinifex on nuori, vasta vuonna 2001 perustettu viinitalo, joka on keskittynyt valmistamaan hyvin ranskalaistyylisiä huippuviinejä sopimusviljelijöiltä ostetuista mahdollisimman laadukkaista rypäleistä. Esprit on kuuluisan Châteauneuf-du-Papen alueen GSM-viinejä tyylillisesti jäljittelevä, 70-vuotiaan viinitarhan rypäleistä valmistettu punaviini, jota vielä muutama vuosi takaperin sai Alkon valikoimista melko tuhtiin 35 euron hintaan. Ystäväni kuitenkin oli napannut itselleen yhden pullon talteen viinin siirryttyä poistuviin tuotteisiin vajaan kympin edullisemmalla hintalapulla. Pullo päätyi lopulta korkatuksi Ranska-illallisemme jälkimainingeissa, jolloin kaikki aterian viinipullot olivat jo tyhjentyneet, mutta vieraat vielä tukevasti pöydän ääressä.

Väriltään viini on lähes mustanpunainen, reunoiltaan kevyesti tiilisen punaruskeaan taittuva ja kevyesti samea varovaisesta dekantoinnista huolimatta.

Tuoksu onnistuu yllättämään, sillä itse odotin melko mehevää, jopa hilloisen kypsää australialaista – ja tällainen mielikuva ystävällänikin oli viinistä. Lasista meitä tervehti kuitenkin varsin ronski, kuiva ja kulmikas tuoksu, jonka yleisilme oli hyvin palanut, savuinen, pippurinen, tupakanpuruinen, tervaisen kärtsäinen ja kevyen eläimellinen. Seasta löytyy myös tuoretta kirsikkaisuutta, punaista marjaisuutta ja kevyen tammista mausteisuutta. Savusta ja tervastaan huolimatta viini ei muistuta juurikaan Etelä-Afrikan kärtsäisiä viinejä, vaan enemmän maamaista ja sopivasti ikääntynyttä viiniä. Ystäväni oli hieman pettynyt viinin nykykuntoon, mutta itsehän olin melko fiiliksissä viinin tarjoamasta, yllättävästä aromimaailmasta, jossa kypsä ja mehevä hilloisuus on iän myötä kuivunut kasaan ja paljastanut makean hedelmän rinnalta runsaasti voimakkaita, tertiäärisiä aromeja.

Suussa viini on melko täyteläinen ja seasta löytyy makeankypsää, tummaa hedelmää, mutta se jää nopeasti ronskin pippurisuuden jalkoihin, minkä vuoksi yleisilme on hyvin kuiva. Kielellä pyörii salmiakkisuutta, hennon puisevaa, mausteista ja todella hillityksi jäävää tammea, kevyttä suolaheinäisyyttä, aavistus nahkaa ja pippuria. Viinin pölyiset tanniinit ovat vielä hyvin voimissaan – vaikkakin ne ovat pehmentyneet varsin miellyttäviksi – ja varsin runsaat hapot pitävät kokonaisuuden upeasti kasassa.

Viini ei kanna jälkimakuun asti enää yhtään hedelmää, vaan kielelle jää kevyttä savuisuutta, paahtuneen pölyistä maamaisuutta, pippurisuutta, hentoa tammen mausteisuutta ja rehevää, aromikasta ja kevyen bitteristä yrttisyyttä. Jälkivaikutelma on hyvin pitkä, kuiva, ronskin savuinen ja melko alkoholisen lämmin.

Muiden makuun Esprit tuntui olevan turhan ronski, persoonallinen ja kehittynyt, mutta itse taas olin varsin innoissani viinistä – vaikka viini oli "vasta" kahdeksan vuoden ikäinen, oli se upeasti kehittynyt uuden maailman esitys. Hedelmääkin vielä viinistä löyty, mutta ilahduttavasti melko vähän, kun taas varsin runsaat tertiääriaromit hallitsivat kokonaiskuvaa tyylikkäästi. Ymmärrän kyllä, ettei näin tuhti ja kehittynyt viini ole jokaisen makuun, mutta viini on ehdottomasti kokemisen arvoinen, jos vanhemmista viineistä pitää – vaikka viinin hedelmä oli iän myötä melko kuollutta, jäljellä oli vielä niin paljon kaikkea muuta ihasteltavaa, että itse viini oli edelleen hyvin hengissä. Viinin nykykunto myös selvästi osoittaa viinin olleen varsin tasapainoinen ja tasokas esitys nuoruudessaan – läskin hilloinen, vähähappoinen ja kosiskeleva tusina-Aussi ei varmasti olisi kestänyt tämänikäiseksi näin hyvin.

Viini kuitenkin edustaa selvästi senioripuoluetta, eli jos Espritejä vielä löytyy kaapistasi, suosittelen pikku hiljaa siirtymään niiden korkkailuun – viinissä on vielä paljon jäljellä, mutta lisää on tuskin enää tulossa ja ajan kuluessa viinin hedelmän lisäksi muutkin aromit tulevat haipumaan pois.

Lyhyesti: Vanhus Barossasta, josta löytyy vielä runsaasti lihasta ja pippuria – iän mukana ei ole tullut arvokkuutta, vaan pelkkää särmää, ronskiutta ja röyhkeyttä. Viinissä on vielä hiukan hedelmäpuolta jäljellä, mutta yleisilmeeltään viinin hedelmäpuoli on kuivunut kasaan jättäen jäljelle savuisia, maamaisia ja salmiakkisia tertiääriaromeja. Varsin upea uuden maailman nestori.

Arvio: Erinomainen – ronskiudessaan ei varmasti jokaisen juttu, mutta joka tapauksessa upea esimerkki siitä, miten uuden maailman viinejä voi kypsytellä. Tosin hauskaa tässä on se, että vanhan maailman viineille 8 vuotta ei ole vielä ikä eikä mikään.

Hinnan (25,20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti