Ridge Geyserville 2010
- Valmistaja: Ridge Vineyards
- Tyyppi: Punaviini, AVA Alexander Valley
- Maa: Yhdysvallat
- Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Alexander Valley
- Rypäleet: Zinfandel (64%), Carignan (20%), Durif (12%), Alicante Bouschet (2%), Mourvèdre (2%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 40,30e (Helmikuu 2013, Alko, varattava tuote)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Nyt keväällä päätin ensimmäistä kertaa osallistua Alkon (toisaalta hieman arveluttavaan, mutta toisaalta kuitenkin melko reilunoloiseen) viiniarvontaan, jossa oli vuorossa muutama hinnakkaampi viini. Oman mielenkiinnon herätti Yhdysvaltalaisen Ridgen Geyserville 2010, jonka edellinen vuosikerta oli ollut viime vuonna arvonnassa lähes samaan hintaan – ja kerännyt melko lailla positiivista palautetta niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Mutta on Ridge kerännyt muutenkin mainetta; viinitalo on profiloitunut lähinnä tasokkaita huippuviinejä tuottavaksi taloksi ja tuli erityisen tunnetuksi vuonna 1976 järjestetystä suuresta Bordeaux-ja-Burgundi-vastaan-Kalifornia-mittelöstä, joka tunnetaan yleisesti suureellisella nimellä The Judgment of Paris; kilpailussa Ridgen Cabernet Sauvignon Monte Bello tuli sijalle 5, sekä oli arvioiduista Kalifornialaisviineistä 2. korkeimmalle sijoittunut. Vielä nykypäivänäkin Ridgen viinejä pidetään korkeassa arvossa; talo yleisesti pyrkii hakemaan viineihinsä enemmän balanssia ja puhdaspiirteisyyttä kuin raskautta, massiivista hedelmää, tolkutonta alkoholisuutta tai kaikenpeittävää tammea.
Ridgen Geyserville on viinitalon kenties arvostetuin Zinfandel-blend (joita talolla on 13 erilaista); monet talon Zinfandel-blendeistä ostetaan laadukasta jälkeä tekeviltä sopimusviljelijöiltä, mutta esimerkiksi Russian Riverin varrella seisovan Geyservillen alueen rypäleet tulevat Ridgen kolmelta omalta viinitarhalta, joista vanhimpien köynnökset ovat iältään n. 130 vuotta vanhoja. Kyseinen viini on ns. field blend, eli tarhoilla kasvaa Zinfandelin ohella muita rypäleitä, joiden suhteet viinissä voivat vaihdella vuosikerrasta toiseen (tosin itseä hämmentää, miksi Alkoon tulleista viinestä on poistettu maininta Alicante Bouschetista tai Mourvèdresta, kun taas yhtiön sivuilta löytyvästä etiketistä ne löytyvät.) Mikä parasta, vaikka viiniä kypsytetään yli vuoden verran tammessa, vain 10% tynnyreistä on uusia ja 12% on vain kerran käytettyjä – yli kolme neljäsosaa tynnyreistä on kolme- tai nelivuotiaita. Näiden mielenkiintoisten lähtökohtien lisäksi viinitalo mainitsee helteiden tuhonneen sadosta noin puolet, mikä yleensä merkitsee jäljellejäävien rypäleiden laadun paranemista entisestään; viini onkin ehtinyt kerätä mm. cellartrackerissa varsin positiivisia arvioita. Lopulta päädyin sitten varaamaan viiniä suoraan kaksi pulloa – toisen nyt testattavaksi ja toisen sitten ehkä joskus ensi vuosikymmenelle säästettäväksi. Tämä nuorikko tuli korkattua juuresgratiinin ja sinihomejuustolla täytettyjen herkkusienten kumppanina.
Viini ehti makoilla karahvissa avautumassa reilut pari tuntia ennen kuin allekirjoittanut edes ehti kotiin. Karahvissa makoilevalla viinillä on hyvin tummanpuhuva, reunoille asti tasaisen viininpunainen väri.
Tuoksu on reilun parin tunnin jälkeen persoonallinen, mikä voi olla seurausta melko vähäisestä kosketuksestani Zinfandeliin. Viinin melko muhkea nokka on makeankypsä, jopa hennon hillomainen, mutta silti varsin raikas; lasista kohoilevat aromit tarjoavat tummaa sekamarjaa, kirsikkalikööriä, kuivattuja tummia hedelmiä, lyijykynää ja setristä tammea, aavistuksen glögimäisen neilikkaista mausteisuutta ja kevyesti pölyistä, paahtunutta maamaisuutta. Runsaudestaan huolimatta tuoksu ei ole kuitenkaan paksu tai ylikypsä, vaan melko primäärisen nuorekas sekä kalifornialaiseksi jopa yllättävänkin tuoreen oloinen ja hieman hillitty. Vajaan kuuden tunnin jälkeen tuoksuun on noussut enemmän mausteista tammea, mutta kalifornialaiset aromit ovat siirtyneet reilusti Euroopan suuntaan; lasista löytyy lähes Rhônemaisesta GSM-viinistä menevää paahteista, tummaa hedelmäisyyttä.
Maultaan Geyserville on aluksi pehmeä, täyteläinen ja kevyesti makeaan hilloon taittuva, mutta ennenkuin viiniä erehtyy pitämään perus-kalifornialaisena Blockbusterina, tulee mukaan sopivan napakat hapot, jotka tuovat mainiosti ryhtiä ja keventävät kokonaiskuvaa. Viini on moniulotteinen ja tuoksun tavoin hyvin persoonallisen makuinen – sopivia, riittävän tarkasti kuvailevia adjektiiveja on vaikeata löytää. Tummien hedelmien ohelta löytyy jonkinlaista lihaisuutta sekä tammea, joka sen sijaan että se olisi kaiken yllä roikkuva aromivalli, tuntuukin menevän puisevan mausteisena ja kevyen kaakaoisena keskiäänenä viinin luoman sinfonian keskellä, jättäen sekä ala- että yläpuolelleen muille aromeille tilaa hengittää. Vielä melko primäärinen hedelmä tarjoaa punaviinimarjoja, kypsää karhunvatukkaa, hentoa savuisuutta, kevyttä maustepippuria sekä aavistuksen tummaa suklaata tai mokkaa. Viini pysyy alun makeudesta huolimatta varsin kuivana ja hillittynä pakettina – aromeja on paljon ja suutuntuma on runsas, mutta kokonaisuudessa mikään osa-alue ei ryhdy jyräämään, vaan harmonia säilyy alusta loppuun; on voimaa ja massaa, mutta myös selkärankaa ja energiaa. Tanniinit eivät ole kovinkaan runsaita, mutta tuovat kokonaisuuteen pientä karheutta ja bitteriä. Vaikka loppuvaiheessa (kuuden tunnin paikkeilla) tammi on selvemmin esillä, ei hedelmä missään vaiheessa huku tai muutu raskaan ylikypsäksi, vaan pysyy hyvin ohjaksissa – viini kuitenkin hieman tuntuu kadottavan pitkään avautuessaan parhaan persoonallisuutensa ja loppuillasta viinin viehättävimmät persoonallisuudet katoavat hieman geneerisemmän kokonaiskuvan ryhtyessä hallitsemaan.
Jälkimausta löytyy hentoa karvautta, tuoretta luumua, aavistus amerikkalaisen tammen vaniljaa, täyteläistä maitokahvia ja kypsiä punaisia marjoja. Varsin mehukas ja kevyen karhea jälkivaikutelma on maukas, moniulotteinen ja pitkään jatkuva. Tanniinit tuntuvat, mutta vain kevyesti ja alkoholi pysyy alusta loppuun asti mainiosti piilossa.
Geyserville 2010 on ehdottomasti parhaita maistamiani jenkkejä, ellei jopa paras – mistä osasyyllisenä on tietenkin vähäiset kokemukseni Yhdysvaltojen viineistä. Tämä ei kuitenkaan tee viinistä yhtään sen huonompaa, sillä jo näin nuorena viini on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja mieleenpainuvimpia punaviinejä vähään aikaan. Viinissä on selvästi Kaliforniaa (mistä suurin syy langennee Zinfandelin niskaan), mutta vastaavaa freesiyttä harvoin löytää jenkkiviineistä (ilahduttavana poikkeuksena mm. Birichinon mainiot viinit) – vaikka viini on selvästi kypsä, on sen hedelmä erityisesti lähempänä korkkausta vielä hyvin kirkasta ja puhdaspiirteistä, eikä hahmottoman ylikypsää tai tammeen hukutettua; lisäksi viinissä on kalifornialaiseksi mukavasti hieman kepeämpi alkoholiprosentti: normaalisti 15-15,5% viinien hallitessa markkinoita, on 14,3% alkoholilla varustettu viini pieni askel oikeaan suuntaan.
Viini oli todella mainio kokemus niin sellaisenaan kuin kermaisentäyteläisten ruokiemme kanssa. Tässä voi tyytyväisenä odotella, että toinen pullo ehtii kerätä riittävästi ikää – lähtökohdat ovat sen verran mainiot, että mielestäni on ihan perustellusti lupa odottaa jotain vielä parempaa seuraavalta!
Lyhyesti: Uskomattoman aromikas, persoonallinen tai taiten tehty punaviini Kaliforniasta; aromit ovat jenkkiviinin, jonka seassa on selvää Etelä-Rhônen henkeä, kun taas raikkan puhdaspiirteinen ilmaisu ja sopivan tiukka ryhti tuovat mieleen suuret Etelä-Euroopan viinit.
Arvio: Erinomainen – olihan viinillä hintaa, mutta jälkikäteenkään mietittynä ostos ei kaduta. Näin upeata jenkkiä kun harvoin tulee vastaan.
Hinnan (40,30e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti