Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.3.13

Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel 2011

Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel 2011
  • Valmistaja: Maison M. Chapoutier
  • Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays des Côteaux d'Ardèche
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Ardèche, Mirabel
  • Rypäleet: Viognier (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,04e (Helmikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 12,49 poistuessaan)

Viognier, tuo Ranskan erikoinen rypäle, joka 1960-luvulla oli jo sukupuuton partaalla; silloin sitä valmistettiin vain muutamia tuhansia pulloja Pohjois-Rhônen kuuluisiksi tulleilla Condrieun ja Château Grillet'n alueilla. Sittemmin rypäleen suosiota onnistuttiin kasvattamaan merkittävästi ja nykyisin sitä kasvatetaan Ranskan ulkopuolella monissa uuden maailman maissa – Australia, Chile ja Yhdysvallat etunenässä. Tämä Viognier ei kuitenkaan tule Pohjois-Rhônen kuuluisilta Viognier-alueilta, vaan Etelä-Rhônen luoteiskulmassa sijaitsevasta Mirabelin kylästä – mikä on hieman erikoista, sillä Etelä-Rhônessa harvemmin tavataan Viognier-lajikeviinejä, vaan rypälettä löydetään pääasiassa sekoiteviineistä.

Viinin on valmistanut yksi Rhônen lempiviinitaloistani, Michel Chapoutierin luotsaama Maison M. Chapoutier, jonka varsinaiseen tyyliin ei kuulu se kuuluisa, ns. talon oma tyyli, vaan joka pyrkii valmistamaan viinit niin, että ne edustavat erinomaisesti juuri alueelle ominaista tyyliä – mikä on varsin mukavaa, sillä Chapoutier tuntuu omistavan tarhoja ympäri Rhônen laaksoa (sekä tätä nykyä myös Alsacea), minkä lisäksi yhtiö toimii négociant-periaatteella, eli valmistaa viinejä myös sopimusviljelijöiltä ostetuista rypäleistä. Tämä IGP-tasoinen biodyny/luomu-Viognier saapui Alkoon alkuvuodesta, jolloin tuli monen erilaisen biodynaamisen viinin kertaostos – esimerkiksi tätä viiniä Suomeen roudattiin 2700 pullon erä. Ja kun Chapoutierilta tulee jotain uutta hyllyyn, on sen päädyttävä testattavakseni ennemmin tai myöhemmin (ja mielummin aina ennemmin.) Erityisesti kun kokemukseni Viognierista ovat melko vähäiset ja rajoittuneet pääasiassa uuden maailman tekeleisiin – sitä suuremmalla syyllä Rhônen Viognier houkuttaa!

Väriltään viini on melko neutraalin vaaleanvihreä; ei mitään suuria yllätyksiä tällä sektorilla.

Lasia nuuhkiessani rupean ihmettelemään onko lasissani sittenkin Etelä-Ranskan Chardonnayta. Tuoksusta puuttuu aiempien kokemusteni perusteella yhdistämäni kukkeus ja ronski mausteisuus lähes kokonaan; yleisvaikutelma on kypsähkö, makean omenainen ja aprikoosinen – eli musituttaa melko paljon ylikypsää Chardonnayta. Enemmän nuuhkimalla (ja viinin lämmetessä lasissa) rupeaa löytymään myös kevyttä, kukkaista aromaattisuutta, hentoa mausteisuutta ja erityisesti Etelä-Rhônen valkoviineille ominaisen oloista asetonia. Lisäksi seasta löytyy jotain erikoista, kurkkumaista aromia. Yleisvaikutelma ei ole kuitenkaan erityisen massiivinen, mutta lasin silti onnistuu täyttämään todella, muhkean aromaattinen ja persoonallisen eteerinen tuoksu.

Maku onkin sitten suorastaan perverssissä ristiriidassa tuoksun kanssa – kevyen, Chardonnaymaisen hedelmäisen tuoksun jälkeen viinin ronski ja suuntatäyttävä mausteisuus sekä kukkeus tulee kuin puun takaa. Tähän mausteisuuteen kieli kuitenkin tottuu nopeasti ja jokaisen siemauksen jälkeen se tuntuu yhä vähemmän; maun muut elementit alkavat hahmottua paremmin. Kielellä pyörii makeata omenaisuutta ja appelsiinista sitruksisuutta, päärynää ja savuisuutta; kypsästä ja makean kanssa vihjailevastä hedelmästä huolimatta yleisilme on varsin kuiva. Hapot eivät pomppaa silmille, vaan pitävät homman kasassa taustalla; tämän vuoksi viinillä on varsin pyöreäntäyteläinen, jopa kevyen öljyinen suutuntuma, mutta se onnistuu pysymään silti sopivan freesinä ja rakenteikkaana. Yleisilme on runsas ja moniulotteinen, mutta myös ranskalaisella tavalla hillitty ja tasapainoinen verrattuna aikaisempiin kokemuksiini rypäleestä.

Viinin jälkimaku on melko pitkä, kevyesti (mutta sopivan miellyttävästi) lämmin, päärynämehuinen, poltetun mausteinen ja kevyesti karvas. Runsas ja mausteinen jälkimaku jättää kevyesti tanniinisen karhean jälkivaikutelman.

Chapoutier ei onnistunut vieläkään pettämään odotuksiani: Domaine des Granges de Mirabel on varsin tasapainoinen ja miellyttävä Viognier, joka on rypäleelle tyypillisesti varsin runsas, muttei mitenkään överi. Viini toimii varsin mukavasti sellaisenaan seurusteluviiniksi – erityisesti jos sattuu pitämään mausteisista, runsaista ja täyteläisistä valkoviineistä – mutta pelittipä se mainiosti myös runsaan mustapippurisen pinaattilasagnemme kumppanina (vaikkakin viinin mausteisuus korosti ehkä turhan paljon lasagnen pippurisuutta ja toisinpäin...) Kyseessä on siis ihan luotettava kumppani mm. pastalle, aasialaiselle ruoalle tai vaikkapa runsaammin maustetulle vaalealle lihalle. Viini ei ole erityisen ihmeellinen tai juhlava esitys, mutta kaikin puolin hyvin tehty ja maukas paremman pään arkiviini.

Lyhyesti: Voimakkaan mausteinen, kypsä, runsaan täyteläinen ja silti ranskalaisittain hillityn charmikas Etelä-Rhônen luomu-Viognier.

Arvio: Erittäin hyvä – mainio tuttavuus kaiken kaikkiaan; hillityn hapokkaat Viognierit eivät yleensä erityisemmin kehity ikääntyessään, vaan hiljalleen menettävät aromaattisuutensa. Tuottaja lupaa viinilleen kestävyyttä vuoteen 2016, mutta suosittelen nauttimaan tämän mielummin aiemmin kuin myöhemmin.

Hinnan (17,29e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti