Pétalos 2010

Pétalos 2010

• Valmistaja: Descendientes de José Palacios
• Tyyppi: Punaviini, DO Bierzo
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Bierzo
• Rypäleet: Mencía (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,98e (Toukokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 16,42e (Helmikuu 2014, Alko)

Tuhdeista ja rotevista punaviineistään tuttu Castilla y Leónin viinialue (jonka sisältä löytyy mm. sellaisia arvostettuja alueita kuin Ribera del Duero ja Toro) jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen! Tällä kertaa vuorossa on Espanjan luoteisnurkasta, Portugalin yläpuolelta löytyvältä Bierzon viinialueelta tuleva punaviini, Pétalos ("Terälehdet"). Viini on valmistettu kokonaan Mencia-rypäleestä, josta alueella on perinteisesti valmistettu kevyitä, nuorina juotavaksi tarkoitettuja arkipunaviinejä. Lukemani arvostelut viinistä kuitenkin antoivat ymmärtää, että kyseessä ei olisi aivan tämän tyyppinen tapaus, joten viini oli jossain vaiheessa ostettava, mielenkiinto se kun vain kasvoi kasvamistaan.

Viini päätyi lopulta pari kuukautta ostamisen jälkeen tulikasteeseen kesäisissä grilli-iltamissamme toisena kahdesta punaviinistä.

Väri on reunoille asti tummanpunainen, todella syvä ja vain aavistuksen tummanpunainen. Nuoresta iästä kielii hennot häivähdykset sinertäviä sävyjä.

Ensinuuhkaisu heti pullon avaamisesta tuo nenään jotain todella hämmentävää. "Mitäs helvettiä..." tuli useammasta suusta kuultua lasia nuuhkiessa. Se on jotain sellaista, mitä ei koskaan ennen ole tullut vastaan. Se on jotenkin makean kukkainen, paahteisen viikunainen, rustiikkinen ja ummehtuneen tunkkainen. Viini kuitenkin taisi olla vain vielä hyvin tukossa (tai reippaammin rikitetty), sillä tuoksu lähti aukenemaan hyvin pian korkkaamisen jälkeen ja sen kehittymistä pystyi hyvin seuraamaan tuoksun eläessä ja kehittyessä lasissa jatkuvasti. Avauduttuaan viini on tuoksultaan orvokkinen, puolukkainen ja parfyyminen, tuoden mieleen lähinnä Pinot Noir'n, mutta seassa on myös kevyemmissä määrin paahteista maata, makeata mustikkaa, raikasta sitruksisuutta, viikunaa ja rehtiä rustiikkisuutta ilman varsinaisia "likaisia" aromeita. Varsinainen sekametelisoppa nenälle!

Maku on kuuman paahteisesta tuoksustaan huolimatta kuiva ja napakka, kypsimmät makeat aromit tuntuvat lähinnä kevyen viikunaisina vivahteina kielen kärjellä. Muuten maku on ryhdikäs, tuoreen marjainen, nahkainen, pippurinen, jotenkin rasvaisen oloinen – jopa lihainen – ja hyvin tuhti. Viini on koostumukseltaan todella paksun oloinen, jopa pureksittavuuteen asti (mikä selittynee sillä, että viini on suodattamaton), mutta tuntuvien happojensa puolesta myös kepeä. Tammi tuntuu sopivana suklaisuutena, mutta intensiivinen hedelmä ei päästä sitä ottamaan juurikaan suurempaa jalansijaa.

Jälkimaku on keskipitkä, rapsakan mineraalinen, pippurisen mausteinen, mausteyrttinen, nahkainen ja kevyesti nielua ja kitalakea lämmittävä. Kokonaisuus on todella vaikuttava ja tasapainoinen.

Pakko myöntää, Pétalos pääsi yllättämään todella puun takaa. Yleisesti voisi tiivistää viinin muotoon "Steroideilla pumpattu Pinot Noir", mutta sekään ei tekisi oikeutta kokonaisuudelle. Viinistä kuitenkin tosiaan löytyy selviä Pinot-maisia piirteitä niin tuoksusta kuin maustakin, joita vielä korostaa viinin eloisa, kepeyttä tuova hapokkuus, mutta rakenteeltaan, väriltään ja tanniineiltaan viini on kaikkea muuta. Jopa modernien espanjalaisten keskuudessa Pétalos on todella omintakeinen, positiivinen yllätys, jota ei olla pilattu liiallisella tammella, kosiskelevan makealla hillomaisuudella tai muilla kansainvälisten makumieltymysten kiroilla. Pétalos on lihaksikas väkivaltaviini, josta löytyy tyyliä ja herkkyyttä.

Vain reilun vuoden ikäisena Pétalosin korkkaaminen tuntui lähes huonolta ratkaisulta, näin jälkijättöisesti. Ei missään nimessä sen takia, että viini olisi ollut liian nuori tai raaka (päinvastoin; viini oli oikein mukavasti jo nyt lähestyttävissä), vaan sen takia, että viinissä on niin roteva ja vaikuttava rakenne, että se suorastaan kerjää kellarointia ja kypsempää ikää. Tämä jos mikä moderni espanjalainen tulee vielä kehittymään. Kai sitä on käytävä ostamassa toinen pullo talteen?

Pétalos toimi loistavasti grilli-iltamme toisena ruokaviininä, pelaten erinomaisesti erityisesti tukevimpien grilliherkkujen kanssa yhteen. Aluksi se oli altavastaajan asemassa luotettavan halpis-Barbarescon vastustajana, mutta avauduttuaan viini onnistui helposti kääntämään sydämet puolelleen. Taas se on todettava: Castilla y León ei petä.

Lyhyesti: Todella omintakeinen, runsasrakenteinen ja vaikuttava moderni espanjalaispunaviini.

Arvio: Erinomainen – todella persoonallinen, tömäkkä ja ihastuttavan tasapainoinen punaviini, josta ei osaa sanoa onko se lintu vai kala, mutta joka onnistuu silti hurmaamaan.

Hinnan (16,42e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Casa Sant'Orsola Barbaresco I Siglati 2006

Casa Sant'Orsola Barbaresco I Siglati 2006

• Valmistaja: Casa Sant'Orsola
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbaresco
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Barbaresco
• Rypäleet: Nebbiolo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,26e (Maaliskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: casa sant'orsola

Alunperin viini päätyi varastoihini pyörähtäessäni Helsingin Stockmannin Alkossa, jossa Italia-hyllyltä silmiini osui naurettavan edullisella hintalapulla varustettu yksinäinen Barbaresco – yleensä kun tämän viinityylin edustajat maksavat Alkossa mitä tahansa 30 ja 150 euron väliltä. Järkeilin ostokseni kannattavuuden sekä sillä, että tähän hintaan Barbaresco saa olla aikamoista kuraa ettei se olisi rahan arvoista, että yleisellä journalistisella mielenkiinnolla – uusi mielenkiintoinen viini blogiini.

Noh, viinin päätyminen blogiini vei muutaman kuukauden, mutta päätyipähän nyt kuitenkin. Tässä viikonlopun alla tuli nimittäin taas järjestettyä grillailuilta pienellä kaveriporukalla. Kaapista mukaan tarttui kaksi punaviiniä, joista toinen oli tämä tilausvalikoiman "halpis-Barbaresco". Ennen ruokien valmistelun aloittelemista ja grillin pistämistä tulille molemmat viinit avattiin keräämään happea, ja pienen arpomisen jälkeen Barbaresco sai kunnian päästä talouden ainoaan viinikarahviin.

Väriltään viini on Nebbiololle tyypillisen läpinäkyvä, mutta melko syvä ja tumma. Sävyltään viini on upean tiilenruskea. Aluksi tuoksussa on hentoa nahkaa ja rustiikkia, mutta sen yleistä vaikutelmaa hallitsee voimakas kukkeus, joka ei tuo mieleen juuri ollenkaan punaviinin tuoksua, vaan ennemminkin jonkun tukevan ja voimakkaan aromikkaan valkoviinin. Myöhemmin tuoksun avautuessa tämä kukkaisuus peittyy runsaamman aromimaailman alle, joka tarjoilee melko selvästi Nebbiololle tyypillistä tervaa, mausteisuutta ja nahkaa. Samalla marjainenkin puoli rupeaa nostamaan päätä, tuoden esille hapankirsikkaisuutta ja karpaloa.

Maussa selvimpänä tuntuvat melko selvät hapot, jotka tekevät viinistä melko kepeän ja eloisan, suutuntuma on selvän keskitäyteläinen. Maussa on voimaa, mutta se ei niinkään täytä suuta, vaan enemmän tarraa kielen makunystyröihin tiukasti. Kielellä pyörii tuoksusta tuttuja elementtejä: hapankirsikkaa, tervaa, nahkaa, pippurista mausteisuutta – hyvin tyypillisiä Nebbiolon aromeja ilman sen kummempia krumeluureja. Tammen preesensin juuri ja juuri aistii, mutta se ei onneksi maistu käytännössä yhtään eikä pääse näin peittämään Nebbiolon ominaisvivahteita. Tanniineja sen sijaan on melko paljon, mutta Barbaresco-mittarilla mitattuna ei mitenkään erityisen runsaasti, vaan oikeastaan hieman keskimääräistä vaatimattomammin. Viini on siis ihan miellyttävä tapaus ilman ruokaakin – noin lasillisen tai kahden ajan. Sen jälkeen tanniinit rupeavat kiristämään melko tuntuvasti.

Jälkimaku on hyvin kuiva, tervainen, jopa savuinen ja melko lämmin. Erityisesti hento savuinen tervaisuus jää häilymään kielen takaosiin tanniinien jättäessä kevyen bitteristä karheutta kielelle.

Pari tuntia karahvissa vaikutti selvästi enemmän viinin tuoksuun kuin makuun; odottelun jälkeen viinin mausta tuntui terävin särmä vaihtuneen hieman pehmeämpään ilmaisuun ja punaiset marjat tulivat hieman paremmin framille, mutta muuten makumaailma pysyi melko muuttumattomana. Kokonaisuus ei juurikaan suuria hurraahuutoja tai muita ihastuneita äännähdyksiä seurueessamme herättänyt, mutta viini oli selvästi kaikkien makuun ja toimi erinomaisesti melkeinpä kaikkien grillipöydän antimien seurassa. Suurta Barbaresco-elämystä metsästävälle tämä viini ei käytännössä mitään kummempaa tarjoile – luulisi hintalapunkin jo kertovan tämän – mutta hieman arkisempaa ja silti vivahteikasta italialaista viiniä metsästävälle tässä on yksi ihan kelvollinen tapaus. Barbarescoksi viinin hinta oli melko minimaalinen, enkä joutunut varsinaisesti pettymään viiniin, vaikkei mitään yllätyksiäkään tullut. Itse kuitenkin pidin erityisesti siitä, että tammea ei oltu päästetty pääosaan, vaan se oli ymmärretty jättää statistin rooliin. Simppeli, mutta maittava, särmikäs ruokaviini. Varmasti paljon parempi ratkaisu yksin kertaisessa grillipöydässä kuin hienolla juhlaillallisella.

Lyhyesti: Arkinen ja yllätyksetön mutta hyvärakenteinen ja miellyttävä tusina-Barbaresco. Hyvä valinta jos Piemonten viineihin huvittaa tutustua "pienellä" sijoituksella.

Arvio: Hyvä – tottakai tältä viiniltä odotti vähän enemmän, mutta viinin hinta huomioituna ei sen melko arkinen ja Barbaresco-tasolla yksinkertainen ilmaisu kuitenkaan jättänyt kylmäksi. Kokonaisuutena ihan hyvärunkoinen ja tasapainoinen, vaikkakin myös simppeli ja kevyenpuoleinen Nebbiolo.

Hinnan (17,40e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Muehlforst Lieu-dit Riesling 2011

Muehlforst Lieu-dit Riesling 2011

• Valmistaja: Cave Vinicole de Hunawihr
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin, Hunawihr
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,97e (Toukokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,48e (Tammikuu 2014, Alko)

Kesäisin asunnossamme lämpötila nousee kuumimpina päivinä aivan naurettavan korkeaksi. Parveke meiltä löytyy, mutta koska taloudestamme löytyy myös pari kissaa, joutuu parvekkeen lasit pitämään jatkuvasti kiinni, joten asuntoa ei saa juurikaan tuuletettua. No, päätimme kaverini kanssa korjata tilanteen ja rakentaa parvekkeen ovelle kehikon, johon viritetään kanaverkko. Näin parvekkeen laseja voidaan pitää koko ajan täysin auki ilman että kissat pääsevät hyppäämään parvekkeelta alas (mikä olisi melko ikävä asia, sillä asustelemme 5. kerroksessa.) Sahaillessamme ja ruuvaillessamme kehikkoa kuntoon avautui nikkarointiviiniksi kehuttu ja monen luotettavaksi toteama Hunawihrin Riesling, joka on ns. Lieu-dit -viini, eli tietyltä appellaation sisällä sijaitsevalta tarhalta tai alueelta tuleva viini. Tässä tapauksessa Lieu-dit on Muehlforst, 300 metriä merenpinnan yläpuolella, hyvin kalkkipitoisella maalla sijaitseva kylä.

Viini on väriltään melko haalean viherkeltainen. Runsas hapokkuus luo pienenpieniä kuplia viinilasin reunoille. Tuoksu on todella runsas ja yllättää voimakkaalla vahamaisuudellaan. Persoonallinen ja monisyinen tuoksu tarjoilee mineraalia, passionhedelmää, tuoreita omenoita ja jotain, joka tuo mieleeni lähinnä tuoreen kurkun. Avauduttuaan ja lämmettyään viini rupeaa tuomaan enemmän klassisia Alsacen Rieslingien aromeita, kuten hunajaa ja kevytta ananaksisuutta. Yleisilme tuoksusta on todella runsas, persoonallinen ja hennon kukkea. Vaikuttavaa tavaraa, kunhan voimakkaan vahamaisuuden luomasta ensihämmennyksestä pääsee ylitse.

Maku on runsas ja keskitäyteläinen. Hento jäännössokeri (7 g/l) napakan hedelmäisyyden kanssa luo aluksi hämmentävän vaikutelman puolikuivasta Rieslingistä, mutta keskimaussa tuntuva mineraalisuus, kepeän vehreä yrttisyys ja napakka hapokkuus ottavat parketin haltuunsa ja viinistä katoaa makea aspekti lähes kokonaan. Intensiivinen ja napakka maku tarjoilee trooppisia hedelmiä, kuten passionhedelmää ja aprikoosia. Viinissä trooppisia hedelmiä muistuttava maku, jäännössokeri, hapokkuus ja mineraalisuus ovat kaikki oikein kohdillaan ja kokonaisuutena viini on uskomattoman tasapainoinen.

Jälkimaku on pitkähkö, mineraalinen, suuta supistava ja makean hunajaisen aromin myötä aavistuksen mehiläisvahamainen. Voimakas hapokkuus nostaa runsaasti vettä kielelle.

Lyhyesti: Voimakasmakuinen ja runsaan aromikas Riesling, joka tuo pöytään mitä mielenkiintoisimman tuoksu- ja makupaletin. Loistoviini kohtuullisesti viilennettynä niin kevyiden ruokien kanssa kuin sellaisenaankin.

Arvio: Erinomainen – vaikuttavan moniulotteinen ja vivahteikas Alsacen Riesling, erityisesti hintaluokka huomioon otettuna. Persoonallinen ja erittäin maistuva tuttavuus.

Hinnan (12,48e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Monsieur Pierre Rosé 2011

Monsieur Pierre Medium Sweet Rosé 2011

• Valmistaja: Domaines Pierre Chavin
• Tyyppi: Roséeviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Hérault
• Rypäleet: Grenache (60%), Syrah (40%)
• Koko: 1,0
• Hinta arviointihetkellä: 8,28e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Ja roséekausi sen kun jatkuu! Vuorossa on yksi Alkon kesän 2012 kausiroséista, Monsieur Pierren kätevässä ja ympäristöystävällisessä (kevyt pakkaus vähentää rahtikustannuksia valtavasti ja sen voi kierrättää) kartonkitetrassa tuleva puolimakea rosée.

Väriltään viini on tumman oranssi ja melko keskisyvä. Tuoksultaan se on malko vaatimaton, karkkimainen ja sulkeutunut. Ei kyllä nyt lupaa hyvää ainakaan tässä vaiheessa.

Maku on kohtuullisen tuntuvasta jäännössokeristaan (20 g/l) huolimatta vetinen ja vaimea. Makeahko maku ei tee kunniaa marjaisuudelle, joka maistuu lähinnä tympeältä ja esanssiselta. Yleisvaikutelmaltaan viini on hennon karkkinen. Hapot ovat vähäisiä, mikä korostaa viinin ryhditöntä, mehumaista rakennetta.

Jälkimaku on lyhyt, vaisu ja säilykekirsikkainen. Tympeä maku jättää kielelle karhean vadelma-esanssin aromin ja kosiskelevan imelän makeuden.

Lyhyesti Monsieur Pierre vaikuttaa olevan rosée sellaisille ihmisille, jotka eivät pidä viinistä. En voi ymmärtää, voiko joku oikeasti viiniä arvostava ihminen pitää näin teollisen oloisesta, heikkotasoisesta tekeleestä. Todella avuton esitys.

Lyhyesti: Tympeä, esanssinen ja makea tusinarosée, ei tutustumisen arvoinen.

Arvio: Huono – tämä rosée vaikutti lähinnä mehun ja marjaliköörin sekoitukselta, jota on jatkettu vedellä. Languedoc-Roussillon se jaksaa alueena tuottaa pettymyksiä kerran toisensa jälkeen.

Hinnan (8,28e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Yalumba The Scribbler 2009

Yalumba The Scribbler 2009

• Valmistaja: Yalumba
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: South Australia, Barossa Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (60%), Syrah (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,71e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavana vuorossa Australian vanhimman perheomisteisen viinitalon punaviini, joka saapui Alkon hyllyille viime kevään aikana. Viini on puolitoista vuotta tammessa kypsytelty Barossa Valleyn Cabernet-Shiraz, josta onneksi valtaosa on kypsynyt vanhoissa tammitynnyreissä – vain viidesosa kypsytyksessä käytetyistä tynnyreistä oli uusia, joten pitkästä tammikypsytysajasta huolimatta voisi odottaa hieman hillitympää tammisuutta. Lisäksi Yalumba mainostaa viinin olevan myös vegaaneille turvallinen vaihtoehto, eli sen valmistuksessa ei ole käytetty mitään eläinperäisiä aineita.

Väriltään viini on luumunpunainen, jonka seassa on aavistus musteista sinertävyyttä. Tuoksun perusteella viini on hyvin uskollinen alkuperälleen ja tyylilleen: siinä on ensisijaisesti luumuhilloa, lakritsaista mausteisuutta ja kevyttä savuisuutta, seassa on myös kypsiä, tummia kirsikoita, hentoa minttua ja tammen tuomaa kahvisuklaisuutta. Tuoksu ei kuitenkaan monien kuumien alueiden punaviinien tavoin ole hyökkäävän runsas, vaan sopivan tasapainoinen ja mukavan hillitty.

Maku on täyteläisen mehevä, vivahteikkaan mausteinen ja tuoksuun nähden paljon konsentroituneempi. Kielellä pyörii pääasiassa tummia kirsikoita, suklaista ja vaniljaista tammea ja kevyttä mustaherukkaa. Viinin hedelmäisyys on mehukasta ja aavistuksen makeata, mutta ilahduttavasti ei kuitenkaan allensahukuttavan hilloista. Tanniineissa on jonkin verran terhakkaa otetta, mutta ne eivät ole kovinkaan runsaita. Rakenteeltaan viini ei ole erityisen hapokas, vaan melko pehmeä.

Viipyilevässä jälkimaussa tulee vastaan mausta tuttuja aromeja kirsikkasuklaan muodossa, jättäen lopuksi kielelle puisen aromikkaan maun.

Kokonaisuutena The Scribbler on oikein positiivinen uuden maailman viini. Omaan makuuni se oli hieman turhan kypsä tyyliltään, makealla hedelmällään ja vaisulla happorakenteellaan, mutta tavallisten aussiviinien keskuudessa se oli oikein positiivinen esitys. Viini ei ole kuitenkaan kosiskelevan helppo tai lihavan ylikypsä, vaan miellyttävän tasapainoinen ja vivahteikas esitys, erityisesti hintaansa nähden. Tuskin tulee voittamaan vanhan maailman ystäviä puolelleen, mutta tuskin hekään voivat kiistää, että tässä on oikein hyvin tehty reilun kympin uuden maailman Cab-Shiraz. Suositeltava tuttavuus Argentiinan, Australian ja Chilen punaviinien ystäville.

Lyhyesti: Vivahteikas, maukas ja tyylilajissaan miellyttävän hillitty ja tasapainoinen punaviini yhdeltä Australian arvostetuimmista viinialueista.

Arvio: Erittäin hyvä – miellyttävä ja tyylikäs esitys kaiken kaikkiaan. Olisin kaivannut hieman ryhdikkäämpää rakennetta ja enemmän mielenkiintoa makuun, mutta nykyiselläänkin The Scribbler on oikein miellyttävä aussiviini.

Hinnan (14,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Väliaikatiedote #6: Arvostelut Alkon viineistä ja Alkon Top 100

Tervehdys kaikki lukijat; nyt erityisesti te Alkon hyllyiltä viinejä etsiskelevät!

Ajattelin tässä aikani kuluksi tehdä itselleni listan sadasta parhaasta viiniostoksesta, mitä Alkossa voi tehdä, mutta päätinkin tehdä siitä samalla julkaisukelpoisen version tänne blogiini. Viinit eivät siis ole absoluuttisen parhaita viinikokemuksia, vaan siellä on esimerkiksi paljon melko perustasoisia, mutta oikein kelvollisia viinejä, joita on siunattu varsin järkevällä hintalapulla. Toiset sitten taas ovat hieman hinnakkaampia, mutta joka tapauksessa vallan tutustumisen arvoisia, persoonallisia tai muuten vain upeita tuotteita. Tämä lista tullee elämään tulevaisuudessa kun löydän uusia rakkauksia, tutustun arvostamiini viineihin paremmin tai kehno vuosikerta pudottaa aikaisempien meriiteillä ratsastaneen pois. Listan perästä löytyy myös Bottom 10, eli kymmenen huonointa ostosta, joita hyviä viinikokemuksia kaipaava voi tehdä.

Samalla tein näitä samoja Alkon kassoja kuluttavia ihmisiä ajatellen oman sivun niistä arvostelluista viineistä, jotka tällä hetkellä ovat Alkon valikoimissa.

Toivottavasti nämä pienet lisäykset parantavat Alkon valikoimasta viinejä katselevien elämää (eivätkä niiden päivittäminen tee omastani liian vaikeata!)

Penfolds Rawson's Retreat Riesling 2011

Penfolds Rawson's Retreat Riesling 2011

• Valmistaja: Penfolds
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Australia
• Alue: South Eastern Australia
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 5,40 / 12 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Milenka, Helsinki), 8,98e (Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Kesäkuun viimeisinä päivinä tuli pyörähdettyä Hakaniemessä, ravintola Milenkassa. Viinilistalta osui silmiini australialainen Penfoldsin Riesling, jonka tiesin Alkosta tutuksi 9 euron viiniksi, joten reilun viiden euron hinnalla viinissä oli melkoisen kovat katteet. Viinilasillinen oli kuitenkin halvempi kuin useimmat paikan oluet, joten päätin ottaa sitä lasillisen journalistiset tarkoitusperät mielessäni.

Väriltään viini on nuorekkaan vihertävä. Tuoksussa on tuoreita sitruksia, kevyttä petrolisuutta, kynsilakanpoistoainetta ja vahaa.

Suutuntumaltaan viini on hyvin raikas, kevyen täyteläinen, hapokas ja kieltä kirpistävä, hedelmäisyydeltään kevyen petrolinen ja sitruksinen, tarjoillen lähinnä limettiä. Tuoksussa esiintynyt asetoni ei onneksi näytä seuraavan makuun.

Jälkimaku on taas selvän vahamainen, kevyen limettinen, hennon mineraalinen ja melko lämmin. Viini on yleisesti arveluttavista adjektiiveistaan huolimatta yllättävän mukava ja lähestyttävä; sen ainoat varsinaiset kauneusvirheet ovat tuoksun asetonisuus ja jälkimaussa dominoiva lämmin alkoholisuus, joka ei soinnu hyvin yhteen kepeän rakenteen kanssa. Mutta vaikka viinissä on yleisesti tasapainoinen ja mukavan raikas rakenne, jää se kuitenkin melko yksipuoliseksi, pääasiassa limettisyydellä pelaavaksi uuden maailman Rieslingiksi. Rawson's Retreat on ihan hörpittävä arkivalkkari kuumaan kesäpäivään, mutta taidan kyllä tulevaisuudessakin ostella omat arki-Rieslingit Keski-Euroopan suunnalta. Ei tämä saman hintaluokan Eurooppalaisille juurikaan vastusta tarjoa.

Lyhyesti: Raikas, hyvärakenteinen, hennon petrolinen ja melko yksiulotteisen limettinen uuden maailman Riesling.

Arvio: Miellyttävä – kyllä tätä ihan mielellään juo arkena kevyiden ruokien kanssa tai sellaisenaankin, mutta näin yksioikoinen viini tuppaa kyllä viimeistään toisen lasillisen kohdalla käymään tylsäksi.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Chapoutier Belleruche 2010

Chapoutier Belleruche Côtes du Rhône 2010

• Valmistaja: Maison M. Chapoutier
• Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Rhône
• Maa: Ranska
• Alue: Rhône, Etelä-Rhône
• Rypäleet: Grenache (50%), Syrah (50%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,95e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 13,09e (Tammikuu 2014, Alko)

Tässä päivänä eräänä syntyi yhtäkkinen tarve punaiselle piknikviinille. Etelä-Rhônen viinit ovat usein miellyttävyydessään ja melko mutkattomassa esiintymisessään oikein näppärä valinta tällaisiin tilanteisiin, joten Alkon Ranska-hyllyä selailemaan. Pienen pohdinnan jälkeen valinta kohdistui arvostetun M. Chapoutierin perus CdR-punaiseen, Bellerucheen, pääasiassa sen takia, että se on suljettu piknik-olosuhteisiin sopivalla kierrekorkilla.

M. Chapoutierin viinitalolla on historiaa Etelä-Ranskassa jo yli vuosisadan ajalta, mutta vasta 80-luvulla viinitalo on ruvennut keräämään maailmanlaajuista tunnustusta viiniensä tasosta ja nykyisin talo on yksi alueen suurimmista ja arvostetuimmista tuottajista. Lisäksi viinitalo tunnetaan useammista kuriositeeteista: viinit ensinnäkin pyritään valmistamaan mahdollisimman pitkälti luonnonmukaisesti, kuten miellyttävän monet ranskalaisviinit tätä nykyä, mutta koska viinitalo kasvattaa niin itse kuin ostaa kasvattajilta rypäleitä, eivät kaikki viinit ole luomusertifioituja, eli 100% luomua. Kaikki Chapoutierin omien tarhojen viinit ja luomutuottajilta ostetuista rypäleistä tehdyt viinit ovat luomusertifikoituja, mutta osa kasvattajilta ostetuista rypäleistä tehdyistä viineistä jää ilman sertifikaattia. Luomukasvatuksen lisäksi Chapoutier pyrkii mahdollisimman minimalistiseen ilmaisuun viineissään: jos appellaatio sallii viinin olevan tehty sekä sekoituksena että lajikeviininä, valmistaa viinitalo ensisijaisesti yhden lajikkeen viinejä. Lisäksi esimerkiksi Côtes du Rhône -viinit, jotka useimmiten valmistetaan vähintään kolmen rypäleen sekoituksina (Grenache-Syrah-Mourvèdre) tai suurempina, ovat perinteisesti Chapoutierilla yksinkertaisia kahden rypäleen (monesti 50-50) -blendejä. Viimeiseksi, Chapoutierin kaikissa viineissä on viinin nimi ja tiedot kirjoitettuna etikettiin myös braille-kirjoituksella (sokeiden pistekirjoitus.)

Väriltään viini on Grenache-vetoiseksi viiniksi tyypillisen läpinäkyvä mutta sävyltään hyvin syvä ja tumman viininpunainen, mikä taitaa olla Syrahin tekosia. Tuoksu on erehtymättömän Etelä-Rhônelainen: kypsää marjaisuutta, hapankirsikkaa, kevyttä luumuisuutta ja hentoa paahteisuutta. Tuoksusta kuitenkin puuttuu CdR-viineille usein tyypillinen auringossa paistunut makea kypsyys, viinin tuoksu on hieman yllättäen hyvin viileän ja tuoreen oloinen lajityyppinsä edustaja.

Maku on melko täyteläinen, mausteinen ja tuoksun tavoin yllättävän kuivahko. Maussa on kevyesti kypsää, tummaa luumua, joka tuntuu kielen kärjessä kevyenä makeutena, mutta muuten viini on hyvin kuivan ja tuoreen raikkaan oloinen, tarjoillen lähinnä hapankirsikkaa, kevyttä nahkaisuutta ja voimakasta pippurisuutta. Yleisesti Belleruche tuntuu usein niin kovin kypsänmakeiden ja monesti kovin paksujen, jopa löysien, CdR-viinien jälkeen hyvinkin hillityltä ja ryhdikkäältä esitykseltä. Ryhdikkäässä suutuntumassa on hyvät hapot ja kohtalaisesti tanniineja. Avauduttuaan viiniin tulee hennon mustikkainen sivujuonne, joka tasapainottaa särmikästä ja tyylikkään karvasta keskimakua.

Kuiva ja pitkähkö jälkimaku on tumman hedelmäinen, hyvin mausteinen, paahteinen ja hennosti savuisen tervainen. Viini on oikein miellyttävä sellaisenaan mutta se tuntuisi kaipaavan jotain tuhtia pääruokaa, sillä se on erityisesti heti avaamisen jälkeen hieman ohuen oloinen ilman ruokaa; ryhtiä ja rakennetta tukevia ruokia ajatellen viinistä kuitenkin vaikuttaa löytyvän. Kuitenkin tunnin avauduttuaan viinin hedelmäisyys rupeaa tasapainottamaan hapokasta ja tanniinista runkoa, minkä seurauksena viini tuntuu saavan lihaa luidensa päälle.

Paksua ja makeankypsää Côtes du Rhônen viiniä odottavalle Belleruche voi tulla karvaana yllätyksenä, mutta omaan makuuni viini vaikutti monia vastaavia viinejä tasapainoisemmalta, ryhdikkäämmältä ja tyylikkäämmältä esitykseltä. Kun kypsä, tumma hedelmäisyys ei dominoi palettia, pääsevät maun hienommat nyanssit esiin ja alusta loppuun toimiva tasapaino pääosaan. Viinin vahvuus on selvästi ruokapöydässä, jossa hillitympi aromimaailma ja hyvä tasapaino ovat eduksi, mutta viini oli oikein miellyttävä tapaus myös sellaisenaan – vaikkakin joku pehmeämpi ja mehevämpi viini olisi saattanut olla sellaisessa roolissa vahvemmilla.

Lyhyesti: Maultaan klassinen, mutta keskimääräistä hieman hillitympi Côtes du Rhône, jonka vahvuus on erinomaisessa hapokkuudessa, sopivasti tuntuvassa tanniinisuudessa ja miellyttävän vivahteikkaassa aromimaailmassa.

Arvio: Erittäin hyvä – oikein tyylikäs ja maukas perusatason Côtes du Rhône punaiselle lihalle ja pataruoille. Ilahduttavan ryhdikäs, särmikäs eikä niin suoraviivainen kuin monet CdR:t.

Hinnan (13,09e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Montalto Pinot Grigio 2011

Montalto Pinot Grigio 2011

• Valmistaja: Barone Montalto
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Sicilia
• Maa: Italia
• Alue: Sisilia
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 1,0
• Hinta arviointihetkellä: 8,72e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 9,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Pinot Grigio on tuon Alsacen helmen, Pinot Gris'n (joka toki on myös melko suosittu mm. Itävallassa ja Saksassa), italialainen klooni samasta rypäleestä. Samasta rypäleestä huolimatta nämä viinit ovat tyyliltään hyvin erilaisia: alsacelaiset Pinot Gris't ovat usein hyvin runsaan hedelmäisiä, täyteläisiä, kohtalaisen hapokkaita ja mausteisia siinä missä italialaiset Pinot Grigiot ovat usein hyvin kepeitä, raikkaita, hapokkaita ja puhdaspiirteisiä. Tästä syystä suosin usein mielummin Alsacen Pinot Gris'tä, vaikka Pinot Grigiolla on kyllä aika ajoin hyvin ansaittu paikka ruokapöydässä mm. salaattien ja merenelävien kumppanina. Pinot Grigio on Italiassa suosituimmillaan maan viileissä pohjoisosissa, joten katsotaan miten tämä etelän kuumasta Sisiliasta kotoisin oleva, kätevässä ja kevyessä litran muovipullossa tuleva luomu-Pinot Grigio pärjää.

Väri on hyvin neutraali, pienen aavistuksen vihertävä, muistuttaa lähinnä jotain sitruunavissyä ilman kuplia. Tuoksu on hyvin hento, lasista saa tuskin mitään kunnon nuuhkaisuillakaan. Yleisesti todella hentoa tuoksu tuo mieleen alppijärven: kukkaisuutta, mineraalia ja todella paljon vettä.

Maku on hapokas, rapsakka ja tuore, mutta hedelmäisyydeltään todella hento – kieleltä voi erittaa kevyttä omenaisuutta, siinä kaikki. Viini ei maistu juuri miltään. Nada. Zip. Nil. Nix. ничего.

Jälkimaku on hapokas, vaatimaton ja lyhyt.

Kokonaisuutena viini on todella vetinen, tylsä ja ankea. Kaikenlaisia retkiä ajatellen viinin pakkaus on kätevä, mutta sen sisältö ei kannusta missään nimessä palaamaan viinin ääreen. Montalton PG on jopa italialaiseksi Pinot Grigioksi naurettavan hento, ja hintaluokkansa edustajanakin ala-arvoinen esitys. Alkon ostossa lienee ollut hakusessa litran muovipullossa tuleva edukas valkoviini ilman sen kummempia kriteereitä ja tämä on tainnut olla ainoa tarjottu tuote, en oikein muuten ymmärrä miten tämmöistä tavaraa otetaan myyntiin.

Lyhyesti: Hyvin hento, mauton, vetinen ja ankea valkoviini näppärässä litran muovipullossa.

Arvio: Huono – kai tämän viiniksi voi laskea, koska tässä on alkoholia ja ihan viinirypäleistäkin taitaa olla tehty, mutta maun tai tuoksun puolesta en osaisi sitä arvata.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

La Chablisienne Chablis Le Finage 2011

La Chablisienne Chablis Le Finage 2011

• Valmistaja: La Chablisienne
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Chablis
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côtes d'Auxerre, Chablis
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 16,95e (Tammikuu 2014)

Tässä viileänä kesäpäivänä kävi kutsu tulla syömään lohta ja muuta kesäpöydän pikkutarjottavaa. Viinimaailman melkeinpä universaali faktahan on se, että Chardonnay ja lohi ovat aina toimiva klassikkoyhdistelmä. Bourgogne, tuttavallisemmin Burgundi, lienee maailman korkeimmalle arvostettu Chardonnayta tuottava viinialue, joten valinta lohen kumppaniksi ei ollut tässä tapauksessa kovinkaan vaikea. Kevyesti suolatulle uunilohelle kelpaa helposti niin raikas ja hapokas kuin tuhti ja tamminenkin Chardonnay; tällä kerralla mukaan päätyi raikkaan hapokas ja tammeamaton Chablis'n viini muiden niin oheissyötävien perusteella.

Viinin kotoalue, Chablis, on Bourgognen viinialueen pohjoisin osa, joka sijaitsee muuta viinialuetta selvästi pohjoisempana, erillisenä saarekkeena pohjoisen Champagnen viinialueen kainalossa. Chablis eroaa merkittävästi muun Bourgognen Chardonnay-viineistä siinä, että alueella käytetään viinin kypsytyksessä tammea hyvin vähän tai ei ollenkaan. Lisäksi alueen viileä ilmasto ja runsaan mineraalinen maaperä tekevät sen viineistä usein muita Burgundereita raikkaampia ja särmikkäämpiä. Viinin tuottanut La Chablisienne on yhtiön kotisivujen mukaan noin 300 pientuottajaa käsittävä valtava osuuskunta, jolla on viinitarhoja alueen jokaisessa appellaatiossa – jopa arvokkaimmilla Grand Cru -tarhoilla – ja joka tuottaa lähes 25% kaikista Chablis'ssa tuotetuista viineistä. Valtavasta koostaan huolimatta La Chablisiennea pidetään yleisesti korkeatasoisia, laadukkaita ja aluetta hyvin edustavia viinejä tuottavana osuuskuntana – mukavaa vaihtelua viinimaailmassa, jossa usein suuret viinintuottajat yhdistetään lähinnä hahmottomiin, yllätyksettömiin ja keskinkertaisiin viineihin.

Väriltään Le Finage on hailakan keltainen, hennon vihersävyinen. Runsaasta hapokkuudesta kielivät pikkuruiset kuplat, joita muodostuu viinilasin seiniin. Tuoksultaan viini on hyvin raikas, teräksinen, tuoreen hedelmäinen ja kevyen kukkaisa. Tuoksun seasta löytyvä voimakas mineraalisuus tekee viinin tuoksusta heennosti viileän ja suolaisen merellistä. Yleisvaikutelmaa hallitsee raikkaan makea omenaisuus.

Maultaan viini on erittäin raikas, selvä- ja puhdaspiirteinen, tuoreen viheromenainen ja sitruksinen. Kielen kärjessä tuntuu aavistus kypsää punaista omenaa, mutta muuten maku on rutikuiva ja rapsakka. Suutuntumaltaan viini on keskirunsas, hennon voimainen ja pehmeän täyteläinen mutta myös voimakkaan hapokas ja jopa hennon kirpeä. Täyteläisyydestään huolimatta viini on happojensa kantamana oikein kepeä ja eloisa esitys. Yleisvaikutelmaa sävyttää teräksinen särmikkyys ja tuntuva, hieman Champagnen kuohuviinejä mieleen tuova mineraalisuus.

Jälkimaku on raikkaan hapokas, suutapuhdistavan mineraalinen, kevyen lämmin ja melko pitkä. Sitruksinen hapokkuus jättää suutasupistavan tunteen viinin kadottua suusta. Erittäin puhdaspiirteinen ja ilmaisultaan viileän raikas viini vielä silloinkin, kun se on ehtinyt lämmetä huoneenlämpöiseksi.

Viini pelasi erinomaisesti niin raikkaiden ja kepeiden kesäpöydän antimien kuin paksujen ja rasvaisten kalojen kumppanina. Terävä hapokkuus sai viinin pysymään ihastuttavan eloisana kovassakin käsittelyssä samalla kun raikas ja vivahteikas aromimaailma tuki kiitettävästi kevyen aromikkaita ruoan aromeja.

Le Finage edustaa luokittelultaan alueen perustasoa, mihin verrattuna viini on hinnaltaan kovemmanpuoleinen. Se kuitenkin myös tarjoilee todella klassista, tyylikästä ja tasapainoista laatua, mikä selittää osaa hinnasta. Laatu maksaa, onhan tässä kuitenkin yksi ylivoimaisesti parhaita Alkon tammeamattomia Chardonnay-viinejä, mutta näkisin viinin silti mielellään euron pari edullisempana. Toisaalta nykyisellään viini kuitenkin tarjoaa yleisesti oikein hyvin vastinetta rahalle, ja raikkaiden Chardonnay-viinien ystävälle enemmänkin.

Lyhyesti: Todella raikas, eloisa, puhdaspiirteinen ja vivahteikas pohjoisen Burgundin klassikko, joka on parhaimmillaan nuorena ja raikkaana.

Arvio: Tyylikäs – Le Finage on todella loistava yhdistelmä voimaa ja kepeyttä, särmää ja eleganssia. Kyllä Chardonnay osaa olla hurmaava rypäle, kun turhat tammen aromit ja ylikypsä hedelmäisyys on siivottu tieltä.

Hinnan (16,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006

• Valmistaja: Geyser Peak Winery
• Tyyppi: Punaviini, AVA Alexander Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Alexander Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (70%), Merlot (13%), Malbec (9%),
  Petit Verdot (7%), Cabernet Franc (1%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 22,80e (Tammikuu 2014, Alko)

Toinen juhannusgrillailujemme kahdesta Cabernet-vetoisesta viinistämme oli uutta maailmaa edustava, yhdysvaltalaisen Geyser Peakin huippuviini, Reserve Alexandre Meritage. Meritage-termillä kuvataan amerikkalaisia viinejä, jotka pyritään tekemään mahdollisimman pitkälti Bordeaux'n perinteisten viinien hengessä. Tämä viini on reilun vuoden tammessa ja noin kaksi vuotta pullossa kypsytetty ennen myyntiin pistämistä, joten tarjolla pitäisi olla sopivasti kehittynyttä tavaraan. Vilkaistaanpa miten amerikkalaiset hallitsevat Bordeaux-kloonit!

Ps, näköjään Alkon hinta viinille on globaaliin hintatasoon nähden melko kohtuullinen – viini nimittäin maksaa Geyser Peakin omilla sivuilla $49 / pullo! Tämän lisäksi Wine-Searcher antaa viinin hinnan Jenkeissä akselille 26-35e. Eri asia onko sitten nuo hinnat, tai edes Alkon hinta, sopiva viinin tasoon nähden.

Ulkonäöltään viini on mustan tummanpunainen, lähes täysin läpinäkymätön ja tuhti. Muhkea ja kutsuva tuoksu on makeahkon mustaherukkahilloinen. Siinä on kevyttä viikunaisuutta ja maitosuklaista tammisuutta.

Maku on todella runsas ja perinteisesti amerikkalaiseen henkeen melkoisen kosiskeleva. Hedelmäisyys on hyvin makeata ja selvän herukkaista – pääasiallinen sekoitelajike Cabernet Sauvignon on selvästi framilla. Hyvin täyteläinen maku on runsaan mausteisen tamminen, luumuinen, aavistuksen lakritsinen, hennon vaniljainen ja hyvin vivahteikas, vaikkakin viinin puoli vuosikymmentä vanha ikä ei juurikaan suussa maistu. Aromipuolella turhan runsas kypsänmakea ja jonkin verran hilloinen hedelmäisyys on hieman liikaa itselleni, mutta muuten viini on yllättävän tyylikäs kaikessa runsaudessaan. Alexandren suuremmat ongelmat ovat sen ilmaisussa ja rakenteessa: viini on melko tanniininen, mutta vaikka ne tuovat sopivaa otetta kokonaisuuteen, tarvitsisi näin muhkea ja runsas esitys voimakkaampaa happorakennetta pysyäkseen ryhdikkäänä. Nyt viini on monoliittisen massiivinen, mutta samalla hyvin raskas ja melkoisen hahmoton. Lisäksi viini ei tunnu kehittyvän suussa tai lasissa juuri yhtään, vaan se iskee koko tarjontansa heti pöytään. Viinin lämmin ja suoraviivainen ilmaisu voisi toimia melko selkeämakuisista, simppeleistä ruoista koostuvassa grillipöydässä, mutta viinin tämänkertainen kilpakumppani Finca Moncloa tuntuu alleviivaavan viinin kömpelyyttä.

Jälkimaultaan Alexandre Meritage on mausteisen tamminen, roteva, lämmin, tanniiniensa puolesta kevyen katkeroinen ja yleisvaikutelmaltaan ei juuri hilloinen; jälkimaku on miellyttävän kuiva ja tyylikäs. Kokonaisuutena viini on hyvin kypsänmakea ja muhkea, mutta myös mutkaton ja helpostilähestyttävä. Ei-kyllä-nyt-Bordeaux-mutta-ihan-jees -viini; selkeästi uuden maailman edullisempia perusviinejä tyylikkäämpi ja parempi, mutta myös selkeästi uuden maailman viini ilmaisultaan ja rakenteeltaan. Vähän vähemmän kypsänmakeana ja hapokkaampana tämä olisi voinut olla oikein erinomainen iso viini, mutta nyt se jäi perusmiellyttäväksi grilliviiniksi, joka tuntuu rantautuneen valaan tavoin jäävän oman painonsa liiskaamaksi.

Lyhyesti: Amerikkalaisten näkemys Bordeaux'n viineistä: todella massiivinen, kypsänmakea, suklaisen tamminen ja tuhtiin suutuntumaan nähden ei kovinkaan hapokas Cabernet-blend. Viini on aromeiltaan hyvä uuden maailman viiniksi, mutta hintaansa ja edustamaansa Bordeaux-tyyliinsä nähden se vetää ilmaisussaan turhankin paljon mutkia suoriksi. Tyylikäs vaihtoehto Australian ja Chilen punaviinien faneille.

Arvio: Erittäin hyvä – hilloiseksi ja tukevaksi Jenkki-Cabiksi. Ei tämä laadukkaille ja tasapainoisille Euroopan klassikoille pärjää eleganssissa, mutta onhan tämä nyt ihan kelpo esitys paksuksi uuden maailman viiniksi. Jos niistä pitää, ei Alexandre Meritage tuota pettymystä.

Hinnan (19,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (22,80e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hintansa luomia odotuksia.

Finca Moncloa 2006

Finca Moncloa 2006

• Valmistaja: González Byass
• Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra
• Maa: Espanja
• Alue: Andalusia, Cádiz
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (51 %), Syrah (36 %), Merlot (12 %),
  Tempranillo (1%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,08e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tarjonnaltaan erittäin sekalaiseen juhannusgrillipöytäämme nappasin kellaristani kaksi yleisesti hyvinä grilliviineinä tunnettua Cabernet-blendiä, yhden vanhasta maailmasta ja yhden uudesta, molemmat vuosikertaa 2006. Vanhaa maata edusti lähinnä Sherryistään tunnetun espanjalaistuottaja González Byassin Vino de la Tierra -tasoinen punaviini, Finca Moncloa. Myynnissä ollessaan viini oli Alkon perusvalikoimassa, mutta sitä oltiin ostettu vain muutamien satojen pullojen kokoinen erä, mistä syystä mielenkiinto heräsi viiniä kohtaan. Ostopäätös lopulta syntyi, kun netistä tuli luettua lähinnä positiivisia arvioita viinistä ja sen kypsytystäkin kestävästä rakenteesta. Tulipa myöhemmin ostettua toinenkin pullo tätä samaa viiniä pidempiaikaiseen säilyttelyyn, kun se siirtyi poistuviin tuotteisiin ja sen hinta putosi varsin kohtuulliseen 13,69 euroon.

Finca Moncloa on tosiaan Cádizin alueen viini, eli sieltä samalta Espanjan eteläisimmän niemen kärjen alueelta, mistä reilu kuukausi sitten arvioimani Barbazul oli peräisin. Tämä viini eroaa Barbazulista siinä, että tässä on käytetty vain kansainvälisiä lajikkeita, pääosin Cabernet'ta, kun taas puolet Barbazuliin käytetyistä rypäleistä oli paikallista, Sherryn valmistuksessa merkittävämpää Tintilla de Rotaa. Nyt sitten katsomaan kuinka erilainen tämä Cádizin viini on Barbazuliin verrattuna, ja kuinka tämä pärjäsi kahden Cabernet-sekoitteen nokittelussa.

Väriltään viini on hyvin syvä, tumman rubiininpunainen ja melko läpinäkymätön, muttei aivan kokonaan. Runsas tuoksu on mausteinen, melko kypsän hedelmäinen, mustaherukkainen ja kevyen puisevan tamminen. Tuoksua yleisesti sävyttää miellyttävä, hillitty Espanjan paahteisuus.

Täyteläinen maku on mausteinen ja aromikas. Hedelmäisyydeltään viinissä on kypsiä vadelmia ja kevyttä herukkaisuutta, mutta kypsyydestä huolimatta viini on kaukana hillomaisesta makeudesta. Happoja on kohtuullisesti, mutta tanniinipuolella ollaan aika vaatimattomia. Hedelmäisyyttä korostaa kevyt tamminen vaniljaisuus, Syrah'n mustapippurisuus ja paahteinen mehukkuus. Viini on moderninpuoleinen espanjalainen, mutta miellyttävän kuivanviileä ja monipuolinen ilmaisultaan.

Keskipitkä jälkimaku on kuivan herukkainen, mausteinen, kevyen pippurinen ja aavistuksen puiseva; melko klassinen Cabernet-blend aromeiltaan.

Kahdesta grilliviinistämme tämä tuntui olevan kuivemmalla aromikkuudellaan ja hieman hillitymmällä ilmaisullaan suurempi suosikki ja se loppuikin melko nopeasti. Finca Moncloa on varsin vakuuttava moderninpuoleinen espanjalainen, jota on kyllä melko vaikea varsinaisesti yhdistää Espanjaan – tämän tyylisiä Cabernet-vetoisia viinejä kun tuntuu tulevan joka maailman kolkasta. Juurettomuudestaan huolimatta viini on varsin hyvin tehty ja se välttää kaikki modernien Cabernet-viinien sudenkuopat (ylitsevuotavan runsas, yliuutettu hedelmäisyys; ylikypsän makea hilloisuus; massiivisuudessaan kovin yksipuolinen ja tylsä aromimaailma; paksunlöysä rakenne). Jos on tilausta yleishyvälle grilliviinille, eikä niinkään klassisen espanjalaiselle punaviinille, hoitaa Finca Moncloa tonttinsa moitteetta.

Palataan muutaman vuoden päästä aiheeseen kun tarkastellaan miten tämä tapaus kehittyy ajan kanssa.

Lyhyesti: Iso, täyteläinen ja moderni Cabernet-vetoinen viini, joka pelaa runsaalla punamarjaisuudellaan, herukkaisuudellaan ja tasapainoisella ilmaisullaan.

Arvio: Erittäin hyvä – moderni, mutta hyvin tehty punaviini, joka on iso, muttei liian iso.

Hinnan (17,08e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Vouvray 'Tête de Cuvée' Brut 2009

Vouvray 'Tête de Cuvée' Brut 2009

• Valmistaja: Cave des Producteurs de Vouvray
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Vouvray
• Maa: Ranska
• Alue: Loire, Touraine, Vouvray
• Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Juhannuksena kokoonnuimme grillailemaan ja pelailemaan lautapelejä pienellä porukalla. Herkuttelu- ja huvitteluillan aloitti mukanani saapunut ranskalainen klassikkoviini Loiren laaksosta: alueella erittäin suositusta Chenin Blancista valmistettu kuohuviini.

Väriltään viini on neutraali, hailakan vihertävä. Tuoksu on kevyt ja vaatimaton, siinä on kevyttä sitruksisuutta, kuivia olkia ja hiivaisuutta.

Maultaan viini on kuiva, muttei rutikuiva, elegantti, kevyesti kypsän sitruksinen, kukkaisa, yrttinen, kirpeän viheromenainen ja hienostuneelta hiivaisuudeltaan kevyen ranskanleipäinen. Suutuntumaltaan viini on hyvin miellyttävä, kermaisen täyteläinen. Sopiva jäännössokeri (13 g/l) maistuu kohtuullisen hapokkuuden alta juuri ja juuri, tuoden yleisesti hyvin kuivaan viiniin miellyttävän makean sivujuonteen. Kuohu on pitkä, mutta kuplat ovat todella pieniä ja hentoja.

Jälkimaku on pitkähkö, sitruksisen ja mineraalisen raikas ja hiivaisen aromikas. Kokonaisuutena Tête de Cuvée Brut on upea, elegantti ja tyylikäs klassikkokuohuviini. Sen hedelmäisyys on melko hentoa, mikä antaa hienosti tilaa miellyttävälle ja tasapainoiselle rakenteelle ja hillityille vivahteille. Tässä on oikein tyylikäs ranskalaiskuohuva, joka antaa paljon paremmin vastinetta rahalle kuin esimerkiksi Alkon edullisen pään tusinashamppanjat, jotka tarjoavat harvoin juuri mitään persoonallista – kunhan ovat keskimääräistä hinnakkaampia peruskuohuvia alueelta, jossa pieni maapläntti viinin viljelyyn maksaa tuhottomasti.

Tête de Cuvée on rakenteeltaan niin hento, että se ei juurikaan ruoille pärjää, ellei nyt puhuta aivan kepeistä pikkunaposteltavista. Sen sijaan roolinsa juhannusgrillailujemme aloitusmaljana se hoiti oikein moitteetta. Lisäksi viini on niin kepeä ja pirteä, ettei se käy raskaaksi useammankaan lasillisen jälkeen. Tyylipuhdas esitys yhdestä Ranskan arvostetuimmista viinialueista.

Lyhyesti: Hento, elegantti, tasapainoinen ja kaikinpuolin helpostilähestyttävä klassikkokuohuviini. Loistava valinta maljojen kilisyttelyyn.

Arvio: Tyylikäs – todella elegantti ja miellyttävä esitys alle 15 euron hintaluokassa. Viinistä jää oikein positiivinen yleisvaikutelma ollakseen alueen suurimman tuottajan perustuote.

Hinnan (14,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Sileni Cellar Selection Pinot Gris 2011

Sileni Cellar Selection Pinot Gris 2011

• Valmistaja: Sileni Estates
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Uusi-Seelanti
• Alue: North Island, Hawke's Bay
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,97e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 11,96e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa mm. melko tammisesta mutta tasapainoisesta Chardonnaystaan ja tyylipuhtaasta Sauvignon Blancistaan tutun Sileni Estatesin Pinot Gris.

Viini on haalean kellervä väriltään. Tuoksu on hieman vaisuhko mutta moniulotteinen: siinä on raikasta sitruksisuutta, viinikumisuutta, kukkaketoa ja runsaasti trooppisia hedelmiä, erityisesti kypsänmakeata persikkaa.

Melko täyteläinen maku on hyvin hedelmäinen ja vivahteikas. Seassa on kevyttä sienimäisyyttä, mausteisuutta, makeankypsää trooppista hedelmää ja aavistus karkkisuutta (ei kuitenkaan semmoista esanssista Etelä-Afrikan nallekarkkia). Kirpakka omenahappoisuus tuo viiniin kaivattua, rapsakkaa raikkautta.

Keskipitkässä jälkimaussa on eloisaa hapokkuutta, makeata mangoa ja aavistus alkoholin lämpöä. Kokonaisuutena Silenin Pinot Gris on turvallinen ja varma brunssiviini sekä näpsäkkä valinta kesän kevyemmille grillailuille, kuten mm. kasvikset ja merenelävät. Oikein mukiinmenevä tapaus, jolla on oikein järkevän oloinen hintalappu laatuun nähden. Hintaluokassaan Silenin Pinot Gris on yllättävänkin vivahteikas ja moniulotteinen viini, joka on kelpo valinta niin ruoan kumppaniksi kuin sellaisenaan nautiskeluun.

Lyhyesti: Trooppisella hedelmäisyydellä hurmaava runsaan aromikas ja tasapainoinen uuden maailman valkoviini.

Arvio: Erittäin hyvä – hyvin tasapainoinen ja miellyttävä esitys jo aikaisemminkin tasokkailla viineillään vakuuttaneelta viinitalolta; tämä Pinot Gris jatkaa totutulla linjalla. Se ei ole sen parempi tai huonompi kuin vastaavan hintaluokan Alsacen Pinot Gris't, ainoastaan virkistävän erilainen.

Hinnan (11,96e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ballet Carte Noire Demi-Sec

Ballet Carte Noire Demi-Sec

• Valmistaja: Sovidis
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Ranska
• Alue: –
• Rypäleet: ?
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 7,29e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 7,19e (Tammikuu 2014, Alko)

Tähän skumppaan tuli tehtyä tahaton palaaminen (sitten teini-iän uusienvuosien) viime syksynä kun kävin pokkaamassa Helsingin yliopistolta kandin paperini. Publiikkitilaisuuden jälkeen oli tarjolla kuohuviinitarjoilu; kävin poimimassa lasin ja lähdin pöydän ääreen ihmettelemään notta minkälaiset paperit sitä sitten tuli saatua. Siemaisin lasistani – ja järkytyin. Publiikissa puhuttiin kuohuviinistä, olinko ottanut lasillisen limonadia? Sen verran äitelää tavara tuntui olevan.

Vastaus tuli kun näin pitopalvelun henkilökunnantäyttävän lasirivistö Balletin puolikuivalla. Eh. Kyllähän tässä tuntee olonsa juhlavaksi siemaillessaan jotakuinkin halvinta, makeata skumppaa. Ei nyt ilmaisista viineistä valittaa saisi, mutta kyllä tämmöinen tavara syö ainakin omaa juhlavuuden tuntua. Ei varmaankaan kuivaa Balletia olisi voinut tarjota, kun sitten kaikkien mummot valittaisivat kuinka viini on "niin kauhean hapanta?"

Noh juu. Uusi comeback viinille tuli tuossa eilispäivänä kun parempi puoliskoni kävi nappaamassa samanlaisessa tilaisuudessa samanlaiset paperit (tosin omiani paremmilla arvosanoilla!) Lopuksi taas samanlainen kuohuviinitarjoilu samalla viinillä. Tällä kertaa koetin saada myös jotain muistiin viinistä.

Väriltään hyvin perinteinen kuohuviini: aavistuksen kellervä, neutraali. Tuoksu melko vaisu ja hillitty, lähinnä tarjoillen tuoreita omenoita ja makeata omenamarmeladia.

Ensimaussa makeus saapuu kielelle lailla pommikonelaivueen. Oikeasti, inhan äitelä maku. Monet viinit, joissa on paljon enemmän jäännössokeria kuin tässä viinissä (40 g/l) eivät ole yhtä makeita, kiitos kuulunee Balletin matalalle hapokkuudelle ja vaisulle mousselle. Maku on melko tunkkainen, eikä se johdu yksinomaan jäännössokerin tuomasta raskaudesta – siinä on jotain märkää tekstiiliä, kiljumaista hiivaa (älä nyt sekoita tätä hiivasakkojen päällä kypsytettyjen kuohuviinien eleganttiin, briossiseen hiivaisuuteen) ja epämäärisen paksua mauttomuutta. Seassa on ylikypsän pehmeätä omenaa ja hentoa sitruksisuutta. Hapot ovat vähäisiä ja isot kuplat heikkoja ja nopeasti katoavia – viinistä puuttuu käytännössä kokonaan se raikkaus, jota kuohuviiniltä odottaisin. Kokonaisuudessaan viinistä puuttuu vivahteet täysin – siinä on vähän sitä makeata omenaa säälittävän heikon kuplan seassa, siinä koko juttu.

Jälkimausta ei jää juuri mitään käteen. Eli kielelle. Kevyt, tuore omenaisuus heipuu heikosti kielellä ennen katoamistaan. Viinin makeus yhdistettynä raikkauden puutteeseen rupeaa tökkimään jo yhden lasillisen aikana. Melkoisen toisenlaista verrattuna makeaan mutta silti ihailtavan pirteään Veuve Cliquot'n puolikuivaan Shamppanjaan – nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ymmärtää miksi viineillä voi olla kuusinkertainen hintaero.

En kyllä tätä tavaraa voisi suositella juuri kenellekään. Muistelin jo Balletin kuivan kuohuviinin olleen melkoinen pettymys vaisulla maullaan ja riipivän terävällä mutta lyhytkestoisella moussellaan, mutta se nyt sentään muistutti kuohuviiniä ja oli ihan juotava tapaus – toisin kuin tämä. Jos haluat makeata kuplivaa, osta joko oikeasti rahan arvoista tavaraa tai sekoita viinaa Pommaciin; molemmista tulee parempi mieli kuin tästä. Tämä tuntuu vain ylihinnoitellulta, limupohjaiselta viiniltä – kuten melkeinpä kaikki edukkaat, runsaammalla jäännössokerilla varustellut kuohuvat.

Johtuuko se vain niistä makeanhampailla varustelluista mummoista, että Helsingin yliopiston juhlatilaisuuksissa tarjoillaan näin heikkoa tavaraa? Alle kahdeksalla eurolla saa kuitenkin esimerkiksi ihan mukiinmenevää Cavaa. Tai sitten kyse on vain Suomen "viinikulttuurista."

Lyhyesti: Melko mauton, äitelän makea, kiljuisen oloinen ja tasapainoton tusinaskumppa.

Arvio: Huono – jos mietin mitä ominaisuuksia kuohuviiniltäni haluaisin, arvioisin näppituntumalta niiden olevan täysin päinvastaiset Balletin Demi-Secissä.

Hinnan (7,19e) ja laadun suhde: Surkea – samalla hinnalla saa paljon parempaakin.

Rivetto Barbera d'Alba Nemes 2009

Rivetto Barbera d'Alba Nemes 2009

• Valmistaja: Rivetto
• Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Alba
• Rypäleet: Barbera (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,20e / 12 cl, 57,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Toscanini, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: rivetto

Ravintola Toscaninissa Pääruokani (yrtti-valkosipuli-karitsaa) kumppaniksi valikoitui toinen Piemonten erikoisuus, Alban kaupungin tuntumasta peräisin oleva Barbera-punaviini.

Väriltään viini on melko läpinäkymätön ja viininpunainen, reunoilta hieman punaruskeampi ja läpinäkyvämpi. Tuoksussa kirsikkaa, tervaa, maata, yrttejä, tupakanpuruja ja pieni aavistus kahvista tammea.

Maultaan Nemes on kuiva, miellyttävän voimakas, kirsikkainen, melko pippurinen, suklainen ja kevyen savuinen. Keskitäyteläinen viini ei ole kovinkaan tanniininen, mutta juuri sopivan hapokas ollakseen hyvin ryhdikäs, eloisa ja ruokaan hyvin pureutuva.

Jälkimaku on suklainen ja kevyen punamarjainen, kielelle jää pyörimään sopivan pitkäksi aikaa kevyttä savua ja kinuskivanukasta. Yleisesti tämä Barbera d'Alba oli oikein miellyttävä ja tasapainoinen ruokaviini; mitään ei tuntunut puuttuvan ja kokonaisuus pelasi hienosti niin ruoan kanssa kuin sellaisenaan. Kaikin puolin viehättävä, keskitäyteläinen punaviini.

Miten sitten ravintolahinta-laatu-suhde? Kuten jo alkupalojen kanssa nautitun Arneisin kanssa totesin, ei Toscaninin viinien hinta ja laatu kulje mitenkään käsi kädessä. Ymmärtäisin hinnat, jos ravintolassa tarjoltaisiin Barbarescoja, Baroloja, tasokkaita Chianti Classicon Riservoja ja Brunello di Montalcino -viinejä, mutta herramunjee, viinilista on täynnä hyviä ja maistuvia ARKIVIINEJÄ. Maistetut viinit ovat olleet todella maistuvia ja perustellusti paikkansa viinilistalla ansaitsevia tapauksia, mutta hinnoiltaan täysin älyttömiä. Esimerkiksi tätä Rivetton Nemesiä, vieläpä samaa vuosikertaa, saa pullon Jenkeissä alle 12 eurolla, tässä ravintolassa sillä ei saa edes lasillista. Nyt jotain suhteellisuudentajua viinien hinnoitteluun, kiitos.

Lyhyesti: Hyvin tasapainoinen, miellyttävän moniulotteinen ja aromikas keskitäyteläinen pohjoisitalialainen.

Arvio: Tyylikäs – oikein tyylikäs ja ihastuttavan vivahteikas punaviini edustaakseen viinitalon edullisinta peruslinjastoa. Ei nipottamista.

Hinnan (12,20e) ja laadun suhde: Ravintola Toscaninissa 12 cl lasillisen hinnoittelu on täysin posketonta: yhden pullollisen ravintolahinnalla saat parhaimmillaan tilattua ulkomailta viiniä laatikollisen.

Correggia Roero Arneis 2011

Matteo Correggia Roero Arneis 2011

• Valmistaja: Azienda Agricola Matteo Correggia
• Tyyppi: Valkoviini, DOCG Roero Arneis
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Roero
• Rypäleet: Arneis (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,80e / 12 cl, 51,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012,
  Ravintola Toscanini, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wiredforwine

Tässä kesäkuun puolessa välissä piipahdimme syömässä ravintola Toscaninissa, Helsingissä. Ravintolan viinilistalta valikoitui lasi Piemonten pohjoisosista, Roerosta, peräisin olevaa valkoviiniä alkupaloiksi tilaamieni italialaisen kinkkulajitelman kumppaniksi.

Väriltään Correggian Arneis on oljenkeltainen. Tuoksultaan se on hento, mineraalinen, omenainen ja miellyttävän raikas.

Maultaan viini on melko neutraali ja miellyttävän puhdaspiirteinen. Siinä on kevyttä yrttisyyttä, tuoreen hapokasta omenaisuutta, teräksisyyttä ja eloisaa raikkautta. Viinistä tulee etäisesti mieleen hieman ohuempi ja yrttisempi Chablis kaikessa raikkaudessaan, teräksisyydessään ja omenaisuudessaan. Siitä puuttuu Chardonnayn leveys ja runsaus, mutta vastapainona viini tarjoilee miellyttävää kepeyttä ja raikkautta yllättävän samantyyppisellä makupaletilla.

Kokonaisuuden viimeistelee keskipitkä, pehmeä, yrttisen puhdas ja hennosti lämmittävä jälkimaku. Yleisesti Correggian Arneis on oikein miellyttävä, sopivalla tavalla neutraali ruokaviini.

Entä sitten hinta-laatu-suhde? No eihän tässä ole mitään järkeä. Kyseessä on kuitenkin melko tavanomainen, arkinenkin ruokaviini. Viinin hinnasta kertoo jotain se, että kotomaassaan se maksaa n. 7-8 euroa pullo, ja wine-searcher antaa viinille hintahaarukaksi 11-15 euroa Yhdysvalloissa – maassa, jossa eurooppalaiset viinit eivät järjestään ole kovinkaan edukkaita. Jopa Yhdysvaltojen korkeimmalla hinnalla tässä ravintolassa on yli kolminkertainen hinta, eli joko maahantuojalla on naurettavat hinnat tai ravintolassa katteet kohdillaan. Vaikka viini olisi kuinka erinomainen esitys, ei näin tavanomaiselta viiniltä tuollaisessa hinnassa ole järkeä laisinkaan. Edes perisuomalaisilla ravintolahinnoilla, joihin muutenkin pitäisi saada jotain järkeä.

Lyhyesti: Raikas, miellyttävän puhdaspiirteinen ja eloisa italialaisvalkoviini.

Arvio: Miellyttävä – kelpo viini, mutta aivan naurettavalla tavalla ylihinnoiteltu.

Hinnan (10,80e) ja laadun suhde: Ravintola Toscaninissa 12 cl lasillisen hinnassa ei ollut mitään järkeä.

Joseph Scharsch Gewurztraminer 2010

Joseph Scharsch Gewurztraminer 2010

• Valmistaja: Domaine Joseph Scharsch
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,00e / 12 cl, 35,90e / 75 cl (Kesäkuu 2012,
  Kahvila TinTin Tango, Helsinki),
  120,00 SEK (~13,57e, Kesäkuu 2012, Systembolaget, Beställningssortiment)
• Hinta nyt: 120,00 SEK (~13,57e, Kesäkuu 2012,
  Systembolaget, Beställningssortiment)

Tässä kuun alkupuolella pyörähdin pari ystäväni kanssa kahvilla Töölössä, kahvila TinTin Tangossa, missä tiskiltä tarttui mukaani lasillinen tätä Alsacelaista Gewurztia.

Väriltään viini on kellervä, aavistuksen vihreä. Tuoksu on runsaan päärynäinen, mausteinen ja täynnä ruusuista kukkeutta.

Suutuntumaltaan viini on pehmeän täyteläinen, tasapainotellen makeudeltaan puolikuivan ja puolimakean välimaastossa (jäännössokeria näköjään 14 g/l.) Maku tarjoaa runsaasti mausteita, ruusun terälehtiä, kevyttä päärynähilloa ja hentoa mineraalisuutta. Hapokkuus on melko vaatimatonta.

Jälkimaku on leivontamausteinen, kypsän hedelmäinen, oikein aromikas ja todella pitkä. Erittäin miellyttävän aromaattinen ja runsas viini, jonka ainoa varsinainen sudenkuoppa on melko hento hapokkuus – viini on hyvin viilennettynäkin melko raskas ja turhan pyöreänpuoleinen. Sellaisenaan viinistä nautiskellessani olisin voinut kaivata hieman enemmän raikkautta ja särmiä. Sen sijaan kevyen mutta hyvin mausteisen tai tulisen ruoan kanssa tässä olisi ollut mitä upein vaihtoehto.

Paha tästä viinistä on mitään varsinaisesti valitettavaa keksiä. Oikein nautiskeltava aromipommi.

Lyhyesti: Runsaan aromikas, pehmeän täyteläinen, keskihapokas ja makeaan taittuva valkoviini mausteisille ruoille.

Arvio: Tyylikäs – hyvin elegantti ja klassinen Alsacen Gewurztraminer.

Hinnan (6,00e) ja laadun suhde: Kahvila TinTin Tangossa 12 cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (13,57e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Fonseca Alambre 20 Anos

Fonseca Alambre 20 Anos

• Valmistaja: Jose Maria da Fonseca Vinhos
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, DOC Moscatel de Setúbal
• Maa: Portugali
• Alue: Península de Setúbal, Setúbal
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (>70%), Arinto, Boais, Malvasia
• Koko: 0,5
• Hinta arviointihetkellä: 23-35e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: fonseca

Viimeinen Portugalin viinimessuilla maistamamme viini löytyi puna-, valko- ja väkeviä viinejä tuottavan Jose Maria da Fonsecan (huom. ei siis Portviinitalo Fonseca!) ständiltä. Kyseessä oli Fonsecan Moscatel-viini, joka on saanut nimensä "Alambre" viinitalon ensimmäiseltä viinitarhalta, johon istutettiin Muscat-rypäleitä. Toisin kuin esimerkiksi ikämerkityissä Tawnyissa, joissa viinin annettu ikä merkitsee sekotteiden keskimääräistä ikää, viittaa Fonsecan "20 Anos" rypäleiden minimi-ikään; tähän Alambreen on käytetty n. 20-40 vuotta tammitynnyreissä kypsytettyjä Moscateleja. Viiniä ei ole kypsytetty sen jälkeen enää pullossa, sillä viinitalon mukaan se on näin pitkän happikontaktin jälkeen täysin turhaa. Asia saattaa todella ollakin niin, mikä myös tarkoittanee sitä, että tämän viinin pitäisi pysyä pitkään melko muuttumattomana pullossa korkkaamisen jälkeenkin.

Lasissani pyörii läpinäkyvän syvänruskeata, meripihkan väristä väkevää viiniä. Sen tuoksu on hyvin aromikas, toffeinen, kevyen vaahterasiirappinen, hyvin vienosti hapettuneen pähkinäinen ja yleisesti täynnä kuivattuja hedelmiä.

Maussa on karamellisoituja hedelmiä, rusinoita, puisevaa ja kuivaa mausteisuutta, aavistus pähkinäisyyttä, kermatoffeeta ja todella vaikuttavaa aromien syvyyttä. Makeutta on, mutta juuri sopivasti; viini on sopivan kevytliikkeinen eikä yhtään imelä, kiitos riittävän hapokkuuden.

Jälkimaku on todella kestävä, mausteisen tamminen, melko hapettunut ja makean vaahterasiirappinen. Viinin aromit tuntuvat leijailevan eteerisesti kielellä vielä useita minuutteja sen jälkeen kun olemme poistuneet Fonsecan pöydästä. Alambre on todella vaikuttava ja elegantti Moscatel, kaiken kaikkiaan erinomainen viini, joka helposti kisailee vanhojen, laadukkaiden Tawny Portien kanssa. Tästä viinistä puuttuu se terävin Portviinien voima ja pippuri, mutta sen vastapainona tästä löytyy upeata syvyyttä, tasapainoa ja eleganssia. Loistokamaa.

Lyhyesti: Uskomattoman aromikas, tyylikäs, kehittynyt ja pitkä Moscatel. Hedonistinen tuote nautiskeluun.

Arvio: Täydellinen – jos tämmöinen ei iske, niin mikä sitten? Upea viini, joka armoa kyselemättä vie kielen mennessään.

Hinnan (23-35e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Maculan Madoro 2009

Maculan Madoro 2009

• Valmistaja: Maculan
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Passito
• Maa: Italia
• Alue: Veneto
• Rypäleet: Marzemino (80%), Cabernet Sauvignon (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,50e / 8 cl, 40,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Kitchen & Co.)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: dp.trade

Illallistaessamme pienellä seurueella ravintola Kitchen & Co:ssa onnistuimme syömään alku- ja pääruokamme niin, että jäljelle jäi vielä tilaa jälkiruoille. Itselleni jälkiruoaksi valikoitui suklaabrownie, jolle sitten pyysin tarjoilijalta jälkiruokaviinisuositusta. Ehdotukseksi tuli italialainen passito, eli rusinoiksi kuivatuista rypäleistä valmistettu makea punaviini, Madoro. Tarjoilija kuvaili sitä kuin kevyeksi, runsaan herukkaiseksi portviiniksi, joten miksikäs ei? Yksi sellainen, kiitos.

Eteeni tuodaan jälkiruokaviinilasi, jossa makoileva viini on väriltään reunoille asti paksun punamustaa ja läpinäkymätöntä. Valoa vasten viinissä erottuu purppuraista sinertävyyttä.

Tuoksu on hennonpuoleinen, mutta silti melko yllättävä: siinä on todella runsaasti makeata mustaherukkaa. Voisi luulla, että kyseessä on joku Créme de Cassis -pohjainen juoma, eikä oikea jälkiruokaviini. Hyvin miellyttävän ja persoonallisen tuoksun viimeistelee kevyt maitosuklaisuus.

Maku on hyvin makea, herukkahilloinen, luumukiisselinen, kevyen boysenmarjainen ja hieman mausteinen. Runsas jäännössokeri (165 g/l) tekee viinistä todella makean oloisen ja viskositeetiltaan paksun, mutta viini on silti selvästi kepeämpi ja hennompi kuin esimerkiksi rotevat Portviinit – tämä lienee niitä vähäisemmän (n. 16%) alkoholin ja runsaan hapokkuuden tekosia. Hapokkuus ei varsinaisesti tunnu paksun viinin seasta, mutta se silti onnistuu keventämään sitä ihailtavasti. Maun kruunaavat hyvin pehmeät ja kevyet, mutta selvät tanniinit.

Jälkimaku on keskipitkä, kinuskisuklainen, kevyesti lämmittävä ja todella miellyttävä. Kokonaisuutena Madoro ei ole niinkään hämmentävän upea tai aromeiltaan erityisen syvä viini itsessään, mutta se on todella persoonallinen ja omaperäinen esitys – hyvin erilainen verrattuna mihinkään aikaisempiin maistamiini passito- ja vin de paille -viineihin; tällainen massojen keskeltä erottuvaksi tekevä omaleimaisuus on omissa silmissäni paljon suurempi meriitti kuin teknisesti virheetön ja mallikirjan esimerkin mukainen kokonaisuus. Madoro on pienestä yksinkertaisuudestaan huolimatta todella persoonallinen ja miellyttävä tuttavuus, joka ei ole edes ravintolahinnallaan täysin naurettavasti hinnoiteltu – vinopedia antaa 0,75-kokoiselle viinipullolle hintaa 20-35e!

Ja mainittakoon, että viini toimi oikein erinomaisesti suklaabrownien kanssa. Suussasulavia molemmat erikseen, jotain vielä enemmän yhdistelmänä.

Lyhyesti: Voimakkaan herukkainen, runsaan makea, todella pehmyt ja paksu mutta kepeä ja kaikin puolin valloittava, mukavan omaperäinen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – Madoro tuntuu olevan Valpolicellan kuuluisten Reciotojen yksinkertaisempi mutta persoonallisempi pikkuserkku. Simppeliä, mutta silti niin mahtavaa tavaraa.

Hinnan (8,50e / 40,00e) ja laadun suhde: Ravintola Kitchen & Co:ssa lasillinen viiniä on melko kohtuuhintainen ja pullollinen ihan järkevän hintainen.