Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: alba. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: alba. Näytä kaikki tekstit

5.5.13

Andrea Oberto Barbera d'Alba 2010

Andrea Oberto Barbera d'Alba 2010
  • Valmistaja: Azienda Agricola Andrea Oberto
  • Tyyppi: DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,20e / 12cl (Maaliskuu 2013, Ravintola Smör, Turku)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Turun mökkeilyreissullamme kävimme myös syömässä ihan kunnon ravintolassa – melkein Tintån naapurissa sijaitsevassa ravintola Smörissä. Pääruoaksi tilatun lampaan kylkeen tilasin lasillisen Barberaa, joka iski silmääni lähinnä sen takia, että kyseinen tuottaja oli tuttu Alkon hyllyiltä (jo poistuneen) Barolon muodossa. Päädyin Barberaan lähinnä sen takia, että vaikka listalla oli melko monenlaisia viinejä, sai lasissa vain paria hassua viiniä (ja vajaasta kymmenestä ranskalaisviinistä ensimmäistäkään ei myyty laseittain!) – yksi yhteinen viinipullo olisi ollut hankala valinta erilaisten pääruokiemme vuoksi ja kaksi eri viinipullo olisi tuntunut turhan pahasti budjetissamme, opiskelijoita kun kaikki vielä olemme. Barbera kuitenkin on aina velko varma valinta melko monenlaiselle ruoalle.

Mutta niin. Olisihan se ravintolan viinitarjonta ollut kiva tietää etukäteen mm. ravintolan kotisivuilta, mutta ei – mistään tarjolla olevasta viinistä ei siellä mainita sanaakaan, kunhan lätistään ympäripyöreyksiä ravintolan viinivalikoimasta. Pikkujuttu sinänsä, mutta ei kuitenkaan ihan täysin triviaali tänä Internetin valtakautena.

Väriltään viini on hyvin tumman verenpunainen.

Tuoksu on varsin tasapainoinen, vaikkakin erityisesti aluksi melko hillitty. Lasista löytyy tuoretta metsämarjaisuutta, hieman kypsänmakeata kirsikkaa, savuisuutta ja hennon mausteista tammisuutta.

Kuiva ja Barberaksi melko konsentroitunut maku on tuoksun tavoin varsin tasapainoinen; hapankirsikkaa, pippuria, tuoretta punamarjaisuutta, hentoa savuisuutta, karhunvatukkaa ja kevyttä vaniljaa. Kokonaisuus on varsin vähäinen tanniineiltaan, mutta melko tuntuvat hapot pitävät kokonaisuuden mukavan raikkaana ja ryhdikkäänä.

Jälkimaultaan viini on korkeintaan keskipitkä, mutta miellyttävän pirteä; kevyen maamaista, tumman marjaista, bitteriseen taittuvan yrttistä ja kevyesti tammista jälkivaikutelmaa piristävät kevyen kirpeät ja raa'an marjaiset hapot. Alkoholi tuo hillittyä lämmön tuntua nieluun.

Kokonaisuutena viini oli hieman yllätyksetön (toisaalta, melkein kaikki Barberat tuntuvat olevan!) mutta samalla varsin miellyttävä, tasapainoisen pirteä, mukavan marjainen ja ryhdikäs tapaus, joka toimi moitteetta niin ruoan kanssa kuin ilmankin. Plussan puolelle siis jäätiin! Suurta gastro-oenologista elämystä viinistä en onnistunut saamaan, mutta ruoan ja viinin yhdistelmä toimi varsin moitteetta, eikä myöskään mitään pahaa sanottavaa löytynyt.

Yleisesti Andrea Oberto on tehnyt varsin miellyttävän, mutta turhankin perinteisen ja turvallisen perus-Barberan, joka toimii näppäränä arkiviininä. Helsingin ravintoloiden viinien hintatasoon tottuneena (vrt. esim. varsin samantasoinen perus-Barbera Toscaninissa röyhkeät 12,20e!) viinilasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen.

Lyhyesti: Tasapainoinen, ryhdikäs ja miellyttävän vivahteikas perusviini. Barberat ovat yleensä varsin luotettavia ruokaviinejä, eikä Andrea Oberto tuonut tähän linjaan poikkeusta.

Arvio: Hyvä – hyvin luotettava ja toimiva yleisviini monille ruoille, eli kelpo valinta tähän hintaan ravintolan viinitarjontaan. Olisi ollut mukavaa, jos Smörissä olisi saanut hieman parempiakin viinejä laseittain, mutta tälläkin pärjättiin varsin hyvin.

Hinnan (7,20e) ja laadun suhde: Ravintola Smörissä 12cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.

27.1.13

Renato Ratti Barbera d'Alba Torriglione 2010

Renato Ratti Barbera d'Alba Torriglione 2010
  • Valmistaja: Cantina Renato Ratti
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,90e (Maaliskuu 2012, Silja Lines Tax Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kävimme tässä viikonloppuna pyörähtämässä äitini luona, missä oli tarjolla ossobucoa sahramirisoton kera. Kaapista ilmestyi ruoan kumppaniksi Renato Rattin Torriglione-tarhan Barbera (jota ei tosin kutsuta enää tarhan nimellä vuosikerrasta 2011 eteenpäin, sillä tarha siirtyi osaksi DOCG Barolo -appellaatiota.) Viini on tehty n. 20-vuotiaiden Barbera-köynnösten rypäleistä ja kypsytetty 6 kuukautta ranskalaisessa tammessa.

Väriltään viini on erittäin tumman kirsikanpunainen ja lähes läpinäkymätön; reunoiltaan taas melko väritön ja hailakka.

Tuoksu on erittäin runsas ja puhdaspiirteinen; löytyy runsaasti karhunvatukkaa, kypsää kirsikkaa, tummaa luumuisuutta, kevyesti pölyistä ja tuhkaista maata, maustepippuria ja orvokkisen parfyymistä kukkeutta.

Suussa viini paljastuu paljon kevyemmäksi ja vähemmän kypsäksi mitä mehevä tuoksu antaa odottaa: kuiva ja marjaisen aromikas maku tarjoilee tuoretta hapankirsikkaa, kevyttä puolukkaisuutta, tuoreita tummia hedelmiä ja kevyttä yrttisyyttä. Rungoltaan viini on todella hapokas, eloisa ja kevyesti jopa kirpeään taittuva, mutta tanniinit ovat rypäleelle tyypillisesti hillittyjä ja kevyitä. Yleisilme on keskitäyteläinen, mutkaton ja hauska ja hyvin runsaan hapokkuutensa vuoksi erittäin pirteä.

Keskimaun tavoin pirteä jälkimaku jättää viipylevästi kielelle maamaisuutta, tuoreita metsämarjoja, ja kevyttä mausteisuutta melko pitkäksi aikaa. Yleisvaikutelma on mehukas ja melko intensiivinen.

Renato Rattin Barbera on todella mallikas suoritus ja onnistuu yhdistämään hienosti Barberan parhaat puolet: arkisen ja huolettoman ilmaisun ja piemontelaisten viinien tyylikkään aromikkuuden. Tarjotun ruoan kanssa viini sopi todella erinomaisesti; reilu hapokkuus ei lannistunut missään vaiheessa ja mehukkaat aromit komppasivat mainiosti ruoan omia makuja. Lisäksi käytetty tammi ei päässyt missään vaiheessa leikkaamaan rehevän aromikkuuden läpi, mikä on aina plussaa.

Yleisilmaisultaan viini on sen verran suoraviivainen, että se tuskin kovinkaan kummoisesti onnistuu kehittymään kypsyttelyllä, vaikka toki viinin runsas hedelmä ja hapokkuus toki pientä ikäännytystä varmasti kestäisivätkin. Reippaan rapsakan hapokkuutensa takia suosittelen nauttimaan viinin joko riittävän runsaan ruoan kanssa, tai sitten vain lämpimänä kesäpäivänä – vaikkakin mehevänmakeiden uuden maailman viinien ystävälle tämän tyylinen, freesi ja kevyehkö punaviini ei ehkä putoa. Nauti nyt tai seuraavan 4-5 vuoden sisällä.

Lyhyesti: Eloisan hapokas, varsin aromikas, arkisen mutkaton ja kaikin puolin miellyttävä Barbera. Ei ole tarkoitettu hienosteluun, vaan yksinkertaisesti ruoan kumppanina ihasteluun.

Arvio: Erittäin hyvä – ei tämä Viettin Barbera d'Asti La Crenan tasoista, maagista Barbera-elämystä tarjoile, mutta joka tapauksessa tyylipuhdasta, tasokasta ja kaikin puolin nautiskeltavaa Barberaa varsin kohtuulliseen hintaan.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

11.1.13

Malvirà Barbera d'Alba San Michele 2008

Malvirà Barbera d'Alba San Michele 2008
  • Valmistaja: Azienda Agricola Malvirà
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8e / 12cl (Marraskuu 2012, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Latvassa pyörähtäessämme tuli lasiin napattua Pohjois-Italian Barberaa – rypälettä, joka on usein mitä mainioin arkinen siemailu- ja/tai ruokaviini; rypäle harvoin tarjoaa mitään upeata tai ihmeellistä, mutta melkein poikkeuksetta sellaista viiniä, josta ei voi kuin olla iloinen. Tämä +1½ vuotta tammessa (tynnyreiden koosta tai iästä ei tietoa) kypsytetty Barbera tulee Roerossa sijaitsevan viinitalo Malviràn San Michele -tarhoilta, joilla kasvaa 80-vuotiaita Barbera-köynnöksiä.

Väriltään viini on tummanpunainen ja melko kevyesti läpinäkyvä.

Miellyttävän rustiikkisessa tuoksussa on tuoreita, tummia marjoja, kevyesti apteekkieetterinä tuoksuvaa alkoholia, bretagnelaissiiderit mieleeni tuovaa omenaisuutta, märkää metsäisyyttä ja hiven vanhaa tammea

Maultaan viini on kuiva ja miellyttävän aromikas, mutta myöskin vallan suoraviivainen: viinillä on hyvin persoonallinen ja vivahteikas aromien kirjo, mutta se tuntuu heittävän ne kerrallaan pureskeltaviksi ilman sen kummempaa hienostelua. Kielellä pyörii puolukkaista punaista marjaa, yrttejä, kypsää omenaa ja aavistus suklaata. Viinillä on sopivasti happoja, että runko pysyy kasassa, mutta silti viini on Barberaksi melko hillitty hapoiltaan ja kokonaisuus onkin melko pehmeä ja helppo; olisin odottanut hieman raikkaampaa esitystä. Tanniinit ovat melko hillittyjä ja hyvin lempeitä. Yleisesti viini on varsin maukas ja mukavan persoonallinen, mutta jopa Barberaksi viinistä tuntuu puuttuvan sekä syvyyttä että napakkuutta.

Lyhyehkö jälkimaku tarjoaa tummempia marjoja ja hyvin kevyesti aromikasta tammea, mutta se on samalla keskimakua huomattavasti hapokkaampi ja pirteämpi. Vaikka itse viinistä tuntuu hieman puuttuvan puhtia ja raikkautta, se jättää kielelle kuitenkin mukavan kepeän ja pirtsakan jälkimaun.

Yleisesti Malviràn Barbera on ihan kelvollinen siemailuviini, muttei kuitenkaan onnistunut juurikaan herättämään suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Viini kyllä oli yllättävän vähätamminen suhteessa sen tammessa viettämään ikään, mutta tästä huolimatta kokonaisuus jäi hieman vaisuksi. Aromeja oli miellyttävän paljon ja ne olivat varsin miellyttäviä, mutta kokonaisuudesta jäi selvästi puuttumaan se paras terä.

Lyhyesti: Miellyttävän aromikas, mutta kuitenkin suoraviivaisuudessaan ja pehmeydessään hieman puolitiehen jäävä Barbera. Persoonallinen tuoksu onnistuu tarjoamaan enemmän odotuksia mitä maku pystyy toteuttamaan.

Arvio: OK – perusmiellyttävä siemailuviini, muttei mitään sen kummoisempaa. Sääli, luulisi 80-vuotiaiden köynnösten pystyvän tuottamaan persoonallisempaakin tavaraa.

Hinnan (8e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

14.7.12

Ca' del Baio Dolcetto d'Alba Lodoli 2010

Dolcetto d'Alba Lodoli 2010
  • Valmistaja: Ca' del Baio
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Dolcetto d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Dolcetto (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,49e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta ennen valikoimasta poistumista: 10,89e (Heinäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Pitkän aikaa mielenkiintoani oli houkutellut Alkon hyllyillä nököttävä Ca' del Baion Dolcetto Lodoli. Viinin viehätys oli perustunut lähinnä siihen, että Pohjois-Italian Piemonte on mielestäni yksi Italian mielenkiintoisimpia viinialueita, mutta Dolcetto oli itselleni melko tuntematonta aluetta. Useat Dolcettot ovat tunnettu melko yksinkertaisina ja arkisina mutta myös aromikkaina ja ryhdikkäinä punaviineinä – mutta Alkon 14,96 euron hintalappu oli ollut juuri ja juuri sellaisella kipurajalla, että viini oli päässyt useasti jo käteen pyöriteltäväksi, muttei kuitenkaan ostettavaksi asti.

Kuitenkin kesäkuussa viini siirtyi valikoimasta poistuviin tuotteisiin ja samalla viinin hinnasta katosi reilu euro pois, joten viini sai mahdollisuuden tulla testatuksi. (Lisäksi heinäkuussa viinin hinta putosi edelleen hämmentävän edulliseen kymppiin.) Viini päätyikin lämpimänä heinäkuisena iltana kotona leivotun pizzan kyytipojaksi.

Väriltään viini on todella kaunis, kirkas ja syvän rubiininpunainen. Väri on kovin monelle piemontelaiselle punaviinille tyypillisen läpinäkyvä, mutta samalla tumma.

Tuoksu on värin tavoin ihastuttava: siinä on päällimmäisenä perinteisen italialaista kirsikkaa, mutta sitä tukee kevyt nokisuus ja savuisuus, etäisempi makea punamarjaisuus, vivahteikas paletti maanläheisiä aromeja ja hento lakritsijuuren tuoksu.

Suutuntumaltaan viini on hyvin eloisa ja ryhdikäs. Kepeä maku on hyvin kuiva ja napakan hapokas, siinä on kirpeätä hapankirsikkaa, lähi-idän mausteita, savua, pippuria, jälkimaussa jopa hunajaiseksi taittuvaa kukkeutta ja mineraalisuutta. Tanniineja on kevyenpuoleisesti, mutta ne tuovat pientä särmää ja purevuutta kevyen eläväiseen makuun. Viinissä tuntuu olevan kevyehköön makuun nähden yllättävänkin paljon syvyyttä ja luonnetta.

Jälkimaussa on aiemminmainitun hennon hunajaisuuden lisäksi voimakasta mineraalia, tiukkaa hapankirsikkaisuutta ja hennon bitteristä yrttisyyttä. Mineraalinen maku jatkuu kielellä todella pitkään hapokkuuden nostaessa vettä kielelle. Alkoholi jää lämmittämään kevyesti nielua lyhyeksi aikaa.

Italiaa osaavien ei kannata luottaa rypäleen nimeen (Dolcetto – pieni makea), sillä ainoa makeus mitä viinistä oli aistittavissa oli tuoksun kypsänmakeat marjaiset aromit. Muuten viini on hyvin erittäin kuiva ja paikoin jopa happamankirpeä. Lodoli on kepeältä tyyliltään melko arkinen ja sen särmikäs maku tekee siitä melko selvän ruokaviinin, mutta sellaiseksi viini onkin ilahduttavan tyylikäs, tasapainoinen ja vivahteikas. Lisäpisteitä todella tyylipuhtaasta aromikkuudesta – viini ei näe kypsytysvaiheessa sekuntiakaan tammea! Lopputuloksena on erittäin raikas, eloisa ja tyylipuhdas Dolcetto. Mi piace.

Lyhyesti: Kevyehkö, hapokas, mausteinen, kevyesti savuinen ja hapankirsikkainen ruokaviini, joka raikkaalla, kepeällä tyylillään sopii kevyesti viilennettynä erinomaisesti lämpimien kesäpäivien kepeisiin ruokiin.

Arvio: Erittäin hyvä – tuhtien ja kypsänmakeiden uuden maailman viinien ystävissä tämä viini aiheuttanee lähinnä nenän nyrpistelyä, mutta allekirjoittaneelle viinin kepeä ja raikkaan hapokas kokonaisuus toimi lämpöisenä kesäiltana kotikutoisen pizza Margheritan kumppanina vallan erinomaisesti. Ihastuttava pieni arkiviini, joka huokuu pohjoista Italiaa.

Hinnan (14,96e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (13,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Hinnan (10,89e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

20.6.12

Rivetto Barbera d'Alba Nemes 2009

Rivetto Barbera d'Alba Nemes 2009
  • Valmistaja: Rivetto
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Alba
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,20e / 12 cl, 57,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Toscanini, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Ravintola Toscaninissa Pääruokani (yrtti-valkosipuli-karitsaa) kumppaniksi valikoitui toinen Piemonten erikoisuus, Alban kaupungin tuntumasta peräisin oleva Barbera-punaviini.

Väriltään viini on melko läpinäkymätön ja viininpunainen, reunoilta hieman punaruskeampi ja läpinäkyvämpi. Tuoksussa kirsikkaa, tervaa, maata, yrttejä, tupakanpuruja ja pieni aavistus kahvista tammea.

Maultaan Nemes on kuiva, miellyttävän voimakas, kirsikkainen, melko pippurinen, suklainen ja kevyen savuinen. Keskitäyteläinen viini ei ole kovinkaan tanniininen, mutta juuri sopivan hapokas ollakseen hyvin ryhdikäs, eloisa ja ruokaan hyvin pureutuva.

Jälkimaku on suklainen ja kevyen punamarjainen, kielelle jää pyörimään sopivan pitkäksi aikaa kevyttä savua ja kinuskivanukasta. Yleisesti tämä Barbera d'Alba oli oikein miellyttävä ja tasapainoinen ruokaviini; mitään ei tuntunut puuttuvan ja kokonaisuus pelasi hienosti niin ruoan kanssa kuin sellaisenaan. Kaikin puolin viehättävä, keskitäyteläinen punaviini.

Miten sitten ravintolahinta-laatu-suhde? Kuten jo alkupalojen kanssa nautitun Arneisin kanssa totesin, ei Toscaninin viinien hinta ja laatu kulje mitenkään käsi kädessä. Ymmärtäisin hinnat, jos ravintolassa tarjoltaisiin Barbarescoja, Baroloja, tasokkaita Chianti Classicon Riservoja ja Brunello di Montalcino -viinejä, mutta herramunjee, viinilista on täynnä hyviä ja maistuvia ARKIVIINEJÄ. Maistetut viinit ovat olleet todella maistuvia ja perustellusti paikkansa viinilistalla ansaitsevia tapauksia, mutta hinnoiltaan täysin älyttömiä. Esimerkiksi tätä Rivetton Nemesiä, vieläpä samaa vuosikertaa, saa pullon Jenkeissä alle 12 eurolla, tässä ravintolassa sillä ei saa edes lasillista. Nyt jotain suhteellisuudentajua viinien hinnoitteluun, kiitos.

Lyhyesti: Hyvin tasapainoinen, miellyttävän moniulotteinen ja aromikas keskitäyteläinen pohjoisitalialainen.

Arvio: Tyylikäs – oikein tyylikäs ja ihastuttavan vivahteikas punaviini edustaakseen viinitalon edullisinta peruslinjastoa. Ei nipottamista.

Hinnan (12,20e) ja laadun suhde: Ravintola Toscaninissa 12 cl lasillisen hinnoittelu on täysin posketonta: yhden pullollisen ravintolahinnalla saat parhaimmillaan tilattua ulkomailta viiniä laatikollisen.