Ninth Island Sauvignon Blanc 2009

Ninth Island Sauvignon Blanc 2009

• Valmistaja: Kreglinger Wine Estates
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: Tasmania
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,99e (Joulukuu 2010, Alko)
• Hinta nyt: 16,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuosi sitten kevättalvella saimme kutsun tulla syömään; tarjolla kuulemma oli mm. kalaa paksun kastikkeen kanssa. Koska viinikaapissa ei ollut osuvampaakaan tuotetta, lähti vierailulle mukaan Tasmanian hieno valkoinen, Ninth Island.

Haalean kellanvihreän viinin rehevä tuoksu kertoo heti ilmiselvästi viinin olevan Sauvignon Blancia, vaikkakin rypäleen ominaisin tuoksu – herukanlehti – onkin viinissä melko hento. Sen sijaan viinistä löytyy runsaasti leikattua nurmea, nokkosta ja karviaismehuisuutta, joiden seassa on runsaasti kypsää ja makeata trooppista hedelmää.

Maku on todella intensiivinen, mutta myös hämmentävä yhdistelmä: on sekä kuivaa ja rapean hapokasta Sauvignonia, joka tarjoilee herukkaisuutta ja karviaismaisuutta, mutta samalla on todennäköisesti pienen jäännössokerin (5g/l) nostamaa räjähtävän kypsää hedelmää ja makeata aromikkuutta, jonka vaikutuksesta viini vaikuttaa paikka paikoin lähes puolikuivalta. Viini on todellinen aromipommi, jossa runsas maku seuraa tuhtia tuoksua. Ainoastaan jälkimaku jää hieman lyhyehköksi verrattuna makujen tuomaan ilotulitukseen.

Sanotaan, että Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc't osaavat yhdistää parhaiten maailmassa Ranskan Sauvignonien raikkaan hapokkuuden uuden maailman eksoottiseen hedelmäisyyteen. Pakko todeta, että Australian Tasmania ei kyllä kalpene tässä vertailussa, ja tuntuukin, että Ninth Island yhdistää hyvin Uuden-Seelannin ja muun uuden maailman sauvignonien parhaat puolet: seassa on runsaasti makeata hedelmää, jotka ovat melko tasapainossa perinteisempien Sauvignonin aromien kanssa, vaikkakin pienessä etulyöntiasemassa, mutta viini ei sorru useimpien uuden maailman SB-viinien ongelmaan: tämä viini ei ole vetinen ja löysä hedelmäpommi, eikä tätä ainakaan ole pilattu ylimääräisellä tammikypsytyksellä. Ninth Islandin rehevää ja makeaan taittuvaa makua kantavat hyvin alusta loppuun reilut ja eloisat hapot ja viini pysyy raikkaana ja tyylikkään ronskina hedelmäpommina.

Maku on Sauvignonien tapaan melko suoraviivaisen mutkaton, joka ei viivyttele ja himmaile, vaan iskee räjähtävän makupaletin kerralla pöydälle. Omassa ruokapöydässämme viinin happorakenne leikkasi loistavasti paksun kastikkeen läpi viinin aromien tukiessa mausteista kalaa hienosti. Yleisesti viini on erinomainen valinta voimakkaamman makuisille mereneläville tai esimerkiksi rapusalaatille. Hennommat maut viini jyrännee varsin helposti.

Hinta-laatusuhteesta sen verran, että viinin laadusta huolimatta viittätoista euroa lähentelevä hinta rupeaa olemaan mielestäni turhan paljon tehdäkseen viinistä erinomaisen hinta-laatusuhteen viiniä. Vielä vanhalla 14 euron hinnalla viini sellainen oli selvästi. Joka tapauksessa viini on kuitenkin edelleen selvästi ostamisen arvoinen.

Lyhyesti: Reilun hapokas, räjähtävän ja makean hedelmäinen Sauvignon Blanc viineistään arvostusta keränneeltä Tasmanian saarelta.

Arvio: Erinomainen – kuiviin ja mineraalisiin Loiren Sauvignoneihin tottuneelle Ninth Island saattaa olla liiankin makean hedelmäinen pommi, mutta yleisesti uuden maailman Sauvignon Blanceista tämä viini on kaikin puolin erinomainen esitys ja melkeinpä ainoa, joka tarjoaa Uuden-Seelannin viineille haastetta.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (16,49e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Masi Brolo di Campofiorin 2005

Masi Brolo di Campofiorin 2005

• Valmistaja: Masi Agricola
• Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 21,50e (Toukokuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 21,90e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)

kuva: meik98wines.com

Alunperin Campofiorin tunnettiin maailman ensimmäisenä Ripasso-viininä, mutta nykyisin se on hieman toisella lailla valmistettu "Supervenetolainen." Kun Ripassot valmistetaan lisäämällä Amarone-viiniin käytettyjen rypäleiden kuoret käyvään Valpolicella-viinin rypälemassaan, Campofiorin valmistetaan lisäämällä alunperin Amaroneen tarkoitettuja, puristamattomia rypäleitä punaisista veronalaisrypäleistä valmistettuun, käyvään rypälemassaan. Tämän metodin tarkoituksena on saada viiniin Amaronelle ominaisia, kypsän rusinaisia aromeja ilman Ripassoille tyypillisiä runsaita, tiukkoja tanniineja. Toisin kuin nykyisin myytävä Campofiorin, joka valmistetaan rypäleistä ympäri Veronan aluetta, Brolo di Campofiorinin rypäleet tulevat edelleen vain ja ainoastaan siitä samasta tarhasta, josta aluperäinen vuosikerran 1964 Campofiorin valmistettiin.

Viinin väri on selvästi syvempi ja tummempi kuin tavallisessa Campofiorinissa, makean marjaisesta tuoksusta erottuu sekä kypsää mansikkaa että mustikkaa. Enemmän nuuhkimalla alkaa myös erottua tuoksuja makean vaniljaisesta tammesta ja rusinoista, mutta ne eivät hallitse viinin tuoksua.

Maku on leveä ja pehmeä, mutta samalla myös ryhdikkään hapokas ja tanniinien vuoksi myös hillityn kitkerä. Kuivan tiukkaan Campofioriniin verrattuna Brolo tuntuu selvästi mehevämmältä ja jopa kevyen hillomaiselta, vaikka on myös itsekin kuiva viini. Viinin terhakkaat tanniinit tarttuvat vielä tässäkin iässä voimalla suun limakalvoihin ja Brolo tuntuukin kaipaavan hieman ruokaa tai pikkupurtavaa pehmittääkseen niitä.

Maun aromimaailmasta erottuu mehevistä Ripassoista ja Amaroneista tuttua, aiemmin mainittua kypsää kuningatarhilloisuutta ja rusinaisuutta, mutta mukana on myös mausteisuutta, ajan tuomaa nahkaista patinaa sekä Valpolicellamaista hapankirsikkaa. Nielun kautta nenään pyörähtää kohtuullinen tuulahdus tammen vaniljaisuutta ja melko pitkässä, hapokkaan bitterisessä jälkimaussa alkoholin maku nousee esille samalla kun alkoholisuus jää lämmittämään nielua.

Viini on selvästi moniulotteisempi ja mehevämpi kuin ns. perus-Campofiorin, mutta viinin hinta on asteen verran kova Ripasso-henkiseksi viiniksi – halvemmalla hinnalla Alkosta lähtee mukaan mm. vaikuttava ja muhkea Zenato Ripassa tai tyylikkään ronski Tommasi "Ripasso". Viini yleisesti on vaikuttava ja kompleksi esitys, mutta tällä hinnalla viini tasapainottelee hiuksen hienosti OK:n ja heikon hinta-laatusuhteen välillä. Nykyisellään viinille voisi antaa heikon, mutta viinin rakenne lupaa vielä hyvää kypsytyskestävyyttä (valmistaja lupaa jopa 20 vuoden kestävyyttä) sekä oikeata suuntaa kehittyä ja hillitä räyhäkkää rakennettaan, minkä turvin uskallan hilata hinta-laatusuhteen heikoksi OK:ksi. Silti näkisin tämän viinin mielummin alle 20 euron hintalapulla, jotta voisin sanoa olevan puhdasverisesti hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Mehevä, mausteinen, tanniininen ja moniulotteinen "Supervenetolainen."

Arvio: Erittäin hyvä – viini peittoaa perus-Campofiorinin mennen tullen korostaen sen jokaista puolta ja tuoden esiin enemmän viinin Amaronemaista puolta kuin Valpolicellamaista puolta.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Villa Antinori Rosso 2006

Villa Antinori Rosso 2006

• Valmistaja: Antinori
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana
• Rypäleet: Sangiovese (55%), Cabernet Sauvignon (25%), Merlot (15%), Syrah (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,69e (Kevät 2011, Alko)
• Hinta nyt: 17,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Villa Antinori on ikään kuin köyhän miehen Supertoscanalainen – se on enemmän tai vähemmän samanlaisena pitkään valmistuksessa ollut Toscanan viini, jota on valmistettu vastoin alueen määräämiä laatuluokituksia ja vasta vuonna 2001 viini sai IGT Toscana -appellaation suojan. Statuksettomuudestaan huolimatta viini on kerännyt arvostusta ympäri maailmaa, mutta sen hinta ei siltikään ole noussut kuuluisien "Supertoscanalaisten" tasolle – tämä johtunee siitä, että Villa Antinori ei ole saavuttanut samanlaista kulttistatusta. Idea viinin takana on joka tapauksessa sama kuin monissa Supertoscanalaisissa: hapokasta ja kirsikkaista Sangiovesea on tukevoitettu jyhkeämmällä Cabernet Sauvignonilla.

Viinin puolen vuosikymmenen ikä rupeaa näkymään jo rusehtavan verenpunaisessa värissä. Tuoksu on tumman marjainen ja syvä, mutta toisaalta myös selvän tamminen. Tammesta tulee haistimiini sekä vaniljaisuutta että puisuutta marjojen sekaan.

Maussa tuntuu Sangiovese selvänä hapokkuutena ja Toscana-henkisenä kirsikkaisuutena, mutta siinä on lisäksi selvää, pisteliästä mausteisuutta. Pisteliään ja hapokkaan ensimaun jälkeen mausta rupeaa erottamaan selvemmin muita aromeja, ja makuun saapuukin palaneen puinen ja kuivan nahkainen elementti. Jälkimaku on pitkähkö, tamminen, hapokkaan marjaisa ja sylkeä kielelle nostattava. Yleisvaikutelmaksi viinistä jää melko tanniininen ja tamminen, hapokas, mehevän marjainen ja voimakkuudestaan huolimatta melko pehmeä kuva.

Kokonaisuus on siis melko mehukas, hapokas ja tasapainoinen, mutta viinissä on kuitenkin omaan makuuni jopa turhankin paljon tammea peittämässä rypäleiden omia aromeita. Tammisten ja tiukkojen viinien ystäville Villa Antinori on näppärä, asteen verran parempi ruokaviini, tai kunnolla ilmattuna jopa seurusteluviini, mutta itse säästäisin pennin pari ja ottaisin mielummin hieman hillitymmän Chianti Classicon tämän sijaan.

Lyhyesti: Tamminen, hapokas ja mehevä punaviini Toscanan auringon alta.

Arvio: Hyvä – viinillä on puolensa ja puolensa. Toisaalta siinä on Toscanan viinien miellyttäviä ominaisuuksia, mutta toisaalta se on turhan tamminen. Yleisesti Villa Antinorissa on kuitenkin sopivasti syvyyttä ja ulottuvuutta, eli viini ei ole mikään mutkaton uuden maailman tammipommi.

Hinnan (17,97e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Penfolds Bin 23 Pinot Noir 2009

Penfolds Bin 23 Adelaide Hills Pinot Noir 2009

• Valmistaja: Penfolds
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: South Australia
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26,40e (Kesä 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 35,30e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: penfolds

Viinin väri on verenpunainen, jopa yllättävän syvä, ja läpinäkymätön. Epäilykset rupeavat heräämään siitä, onko lasissa Pinot'ta lainkaan. Tuoksu on hieman tyypillisempi – löytyy punaherukkaa, karpaloa sekä enemmän australialaisviineille kuin Pinot'lle ominaista tervaa ja kevyttä eukalyptusta.

Maku onkin varsinainen yllätys. Se on tuhdihko, happoisuus on kohtuullista, makuun nähden kenties jopa vaatimatonta, ja maussa on runsaasti kypsän makeata hedelmää. Suutuntuma on hyvin pehmeä ja vähätanniininen, viini pyörii suussa ja soljuu nieluun silkkisesti. Jälkimaku on melko lyhyt, kevyen mineraalinen ja melko runsaan marjainen. Lopuksi viinistä jää sekava ja hieman epätasapainoinen vaikutelma, sillä monet viinin osa-alueet eivät tunnu olevan keskenään sopusuhtaisessa balanssissa.

Mielestäni Bin 23 on melko ristiriitainen. Viinin suht kovalla hinnalla saa jo laadukkaita Bourgognen ja Uuden-Seelannin elegantteja Pinot Noireja, joitakin jopa useamman kappaleen; miksi siis ostaa mehukkaan paksu Pinot, joka tuntuu olevan enemmänkin helppo, lipittelyviini kuin vakavastiotettava ruokaviini? Lisäksi, jos haluaa paksuhkoa ja makean hedelmäistä viiniä, miksi tehdä se hankalastikasvatettavasta Pinot Noir'sta, josta tehdyt viinit ovat parhaimmillaan kevyinä, hapokkaina ja elegantteina ruokaviineinä? Viini oli loppujen lopuksi melko miellyttävä, mutta sen käyttötarkoitus jäi minulle hieman hämärän peittoon.

edit: Vuodenvaihteessa 2014 viinin hinta hyppäsi jo toistamiseen n. viitosen verran. Mitä helvettiä viinin hinnoittelussa oikein tapahtuu? Oletetaanko jossain viinin muuttuvan sitä paremmaksi, mitä ylihintaisemmaksi se hinnoitellaan? Ehh.

Lyhyesti: Mehukas ja kypsän hedelmäinen Pinot Noir, joka on parhaimmillaan hieman viilennettynä sellaisenaan.

Arvio: Miellyttävä – viini ei missään nimessä ole tyypillinen Pinot Noir, mutta mehukkaiden uuden maailman viinien ystävälle vallan miellyttävä paketti.

Hinnan (35,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Vicarage Lane Sauvignon Blanc 2010

Vicarage Lane Sauvignon Blanc 2010

• Valmistaja: Vicarage Lane Wines
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Uusi-Seelanti
• Alue: South Island, Marlborough
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,99e (Toukokuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 12,35e (Tammikuu 2014, Alko)

Arvioitava viini päätyi allekirjoittaneen matkaan illanistujaisiin viime keväänä. Koska tiedossa oli vain sekalaista pikkupurtavaa, oli turha miettiä mitään täsmäohjusta viinin puolesta. Koska kevätpäivät olivat myös ryhtyneet taittumaan lämpimämpään päin, vaikutti raikas Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc olevan nappivalinta. Viinin valmistanutta Vicarage Lane Winesia hallinnoi mm. suomalainen Satu Lappalainen ja viinin etiketin on suunnitellut suomalainen Sirpa Alalääkkölä. Tässähän tuntee melkein tukevansa suomalaista ostaessaan toiselta puolelta maapalloa kiikutetun viinin!

Haaleanvihertävä viini on tuoksultaan selvä Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc: siinä on runsaasti herukkaisuutta, nokkosta ja leikattua nurmea. Tuoksu on kuin nuuhkaisu lähestyvän kesän raikkaita aromeja.

Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla linjalla – lajityypillinen herukkaisuus hallitsee, mutta sekaan astuu myös Sauvignon Blanc'lle ominaista karviaista sekä erityisesti paikallisista valkoviineistä tuttua, mehukasta trooppista hedelmää. Kaikkea pitää kuitenkin tiukasti otteessaan kirpeä ja eloisan runsas hapokkuus, joka ei anna runsaan raikkaan hedelmäisyyden vallata alaa ja lässähtää.

Kypsän hedelmäinen maku saa viinin tuntumaan aika ajoin jopa puolikuivalta, vaikkei viinissä ole tietojeni mukaan grammaakaan sokeria. Hieman lyhyehkössä jälkimaussa tämä piirre yrittää ottaa hieman enemmän jalansijaa, kunnes voimakas happoisuus ottaa ohjat käsiinsä ja raikastaa suun jääden kiristämään leukaperiä.

Viini on todella raikkaan hapokas ja nuorekas paketti, jossa on kaikki loistavat puolet mitä Uuden-Seelannin Sauvignon Blancilta voi odottaakin – on niin perinteistä herukkaa ja ruohoa kuin paikallista kypsää hedelmää ja räjähtävyyttä. Viini ei kuitenkaan ole kovinkaan omalaatuinen esitys, vaan ennemminkin tyylipuhdas ja hieman yllätyksetön kaikessa varovaisessa varman päälle pelaamisessaan.

Lyhyesti: Tyylipuhdas, raikkaan herukkainen, karviaismainen ja runsaan hapokas Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc joka toimii niin monien ruokien parissa kuin sellaisenaankin.

Arvio: Erittäin hyvä – Vicarage Lane on vallan kelpo viini, erityisesti hintaisekseen, mutta siitä jää puuttumaan se omaperäinen oma jippo, joka olisi tehnyt viinistä meikäläisen kirjoissa "erinomaisen."

Hinnan (12,35e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Steininger Riesling 2009

Steininger Riesling 2009

• Valmistaja: Weingut Steininger
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,97e (Talvi 2011, Alko)
• Hinta nyt: 11,48e (Helmikuu 2012, Alko)

Tuoksu on todella rikas ja raikas, siinä on paljon sitrusta, omenaa, mineraalia, sekä hieman kypsempääkin trooppista hedelmää. Yleisesti tuoksu on kuivalle Rieslingille hyvin tyypillinen, vaikkakin kypsä hedelmäisyys vihjaakin pientä mielikuvaa makeammasta saksalaisviinistä.

Viinistä aavistuksen verran löytyvä jäännössokeri maistuu viinin osuessa kieleen tuoksusta tuttuna trooppisena hedelmäisyytenä, joka ei kuitenkaan tunnu mitenkään ylikypsän makealta, vaan ainoastaan runsaan hedelmäiseltä. Viinin levittäytyessä kielenkärjeltä koko suun alueelle hedelmäisyys kuitenkin taittuu Rieslingille enemmän ominaiseen hapokkaaseen sitruksisuuteen, jossa voi havaita häivähdyksiä niin limetistä kuin greipistäkin. Tasainen mutta eloisa hapokkuus tasapainottaa viinin voimakasta hedelmäisyyttä erinomaisesti. Pitkä, mineraalinen jälkimaku taittaa hedelmäisyyttä kirpeään omenaisuuteen happojen nostaessa sylkeä kielelle. Kokonaisuutena viini on vallan erinomainen, lajiketyypillinen Riesling-viini ruoille, jotka kaipaavat raikkaita ja hapokkaita makuja.

Viinin aavistuksen verran hedelmäisyydessä tuntuva jäännössokeri tuntuu tasapainottavan viiniä erinomaisesti: erittäin kuivana, sitruksisena ja voimakkaan hapokkaana viini saattaisi olla turhankin ohkainen ja kireä, mutta pieni hitunen sokeria tekee rutikuivasta viinistä vain kuivan, lisää sen täyteläisyyttä ja tasapainottaa hapokasta sitruksisuutta hieman trooppisemmallakin hedelmäkorilla. Lopputulos on vallan tasapainoinen ja elegantti.

Lyhyesti: Raikkaan hapokas, kuiva ja sitruksinen ruokavalkoviini Itävallasta.

Arvio: Erinomainen – viini on vallan tyylipuhdas esitys Riesling-lajikkeen parhaista aromeista, joita ennakoidaan miellyttävällä hedelmäisellä sisääntulolla.

Hinnan (11,54e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

La Caliera Moscato d'Asti 2009

La Caliera Moscato d'Asti 2009

• Valmistaja: Borgo Maragliano
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Moscato d'Asti
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
  
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 6,98e (Kevät 2011, Alko)
• Hinta nyt: 7,38e (Helmikuu 2012, Alko)

Moscato d'Asti -viinit ovat Astin viinialueella tehtäviä kuplivia viinejä, jotka eroavat Astin makeista kuohuviineistä lähinnä kevyemmällä, pirskahtelevalla kuplivuudellaan. Astin kuohuviineja voidaan käyttää niin kuohu- kuin jälkiruokaviineinä kun taas Moscato d'Asti -kuohuviinejä pidetään käytännössä yksinomaan jälkiruokaviineinä.

Pienestä pullosta lasiin kaatuva neste näyttää hyvin kuohuviininoloiselta ja sen tuoksu muistuttaa vahvasti Astin kuohuviinejä – seassa on runsaasti sekä huumaavaa kukkaisuutta sekä makeaa rusinaa.

Maku on kuitenkin äärimmäisen positiivinen yllätys – maku on runsaasta makeudestaan huolimatta kaikin puolin kevyt ja raikas, todennäköisesti johtuen sekä viinin kuplista että miellyttävästä hapokkuudesta. Makupalettia hallitsee Astin kupliville viineille ominainen rusinan aromi sekä hennon hunajainen hedelmäisyys. Viinin vähäinen (5%) alkoholipitoisuus tekee siitä myös melko kevyen ja helpon, yleisvaikutelmaltaan viini muistuttaakin siiderin ja jälkiruokaviinin välimuotoa. Jälkimaku on lyhyehkö, päärynäinen ja makean rusinainen.

Viiniä on nautittu sekä vappuna tippaleipien kanssa että muuten vain hauskana jälkiruokaviininä lettujen kanssa. Molemmat tapaukset viini on suorittanut kunnialla ja se tuntuukin olevan kotonaan melko yksin kertaisten ja makeanrasvaisten jälkiruokien seuralaisena. Viini on oikein miellyttävä tuttavuus Alkon jälkiruokaviinihyllyn edukkaimpana edustajana. On kuitenkin syytä muistaa viini hyvin viilennettynä, sillä lämpimänä sen raikkaat kuplat katoavat nopeasti, jolloin viini väljähtyy. Lisäksi viileys hillitsee makean astimista, mikä pitää huolen siitä, ettei viini pääse maistumaan imelältä.

Lyhyesti: Makea, hennosti pirskahteleva, siiderimäinen Astin viinialueen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – viini on hauska ja yksinkertainen, mutta toisaalta paljon enemmän mitä näin edulliseen hintaan odottaa saavansa. Mahtava valinta yksinkertaiseksi jälkiruokaviiniksi sekä pieneksi juhlajuomaksi.

Hinnan (6,94e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Zenato Valpolicella Superiore 2008

Zenato Valpolicella Superiore 2008

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina Veronese (80%), Rondinella (10%), Croatina, Oseleta
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,99 (Talvi 2011, Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Viinin nimessä esiintyvä "Superiore" ei varsinaisesti viittaa viinin laatuun, vaan siihen, että viini on DOC Valpolicella -viini, jonka alkoholipitoisuus ylittää 12% ja jota on kypsytetty vähintään vuosi tammitynnyrissä. Katsotaanpa, ulottuisiko "Superiore" kuvaamaan kuitenkin myös viinin laatua.

Viinin väri on Valpolicellaksi melko tumma ja syvä ja melko kauttaaltaan punainen. Nuorten perus-Valpolicellojen haaleasta, siniseen taittuvasta väristä ei ole tietoakaan. Tuoksu on runsaan marjainen, taittuen kypsään kirsikkaan ja karpaloon, mutta kypsytyksen tuomaa tammisuutta on korkeintaan pieni häivähdys tuoksussa. Mistään tammipommista ei ainakaan tuoksun perusteella ole kyse.

Itse maku on sen sijaan melkoinen muutos tuoksusta – kypsän makea kirsikkaisuus onkin muuttunut tiukan kirpeäksi hapankirsikkaisuudeksi, jota sävyttää kevyt mutta pippurisen mausteinen tammi. Keskitäyteläisen maun seassa on myös kevyesti kypsänmakeata marjaa, mutta viinin voimakas hapokkuus peittää nämä aromit alleen melko voimakkaasti. Jälkimaku on pitkähkö ja sitä hallitsee Valpolicellan viinien peruselementti; hapankirsikkaisuus, sekä aavistus mausteista tammea ja bitterisyyttä. Voimakas happoisuus jää nostamaan sylkeä kielelle samalla kun melko vähäiset mutta terhakkaat tanniinit pyrkivät kuivattamaan suun limakalvoja.

Sellaisenaan ja heti avaamisen jälkeen nautittuna Zenaton Valpolicella oli turhankin tiukka ja hapokas seurusteluviini lautapeli-illan pikkunaposteltavien kanssa, etenkin kun itse oli ennakoinut hieman kevyempää ja pehmeän marjaisempaa Valpolicellaa. Etiketin Superiore ainakin viitannee muita Valpolicelloja rotevampaan rakenteeseen. Tästä tuhtiudestaan huolimatta viinin suutuntumaa ei kuitenkaan kuvaa osuvasti Alkon hyllylapun "täyteläinen", vaan viini on omaan makuuni enemmän voimakkaan mausteinen ja hapokas kevyehkö tai korkeintaan keskitäyteläinen viini.

Viinin aromimaailma oli mitä erinomaisin ja toi tyylipuhtaasti esille monia Valpolicellan viineihin yhdistämiäni aromeja hennon tammisuuden ryydittämänä. Viini kuitenkaan ei ollut nappivalinta lyhyen varoitusajan seurusteluviiniksi, sillä viini olisi selvästi kaivannut enemmän aikaa ja ilmaa pyöristyäkseen ja pehmetäkseen. Viini vaikuttaakin olevan enemmän yleiskäyttöinen ruokaviini, joka vaatii tunnin parin dekantoinnin karahvissa.

Lyhyesti: Astetta ronskimpi, runsaan hapokas ja hapankirsikkainen Valpolicella erinomaiseksi arkiruokien kumppaniksi.

Arvio: Tyylikäs – viini on melkeinpä parasta Valpolicellaa mitä Alkon hyllyt tarjoavat, mutta seurustelukäyttöön varauksella ja riittävän pitkällä ilmauksella.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ca' del Bosco Cuvée Prestige

Ca' del Bosco Cuvée Prestige

• Valmistaja: Ca' del Bosco
• Tyyppi: Kuohuviini, DOCG Franciacorta
• Maa: Italia
• Alue: Lombardia, Franciacorta
• Rypäleet: Chardonnay (75%), Pinot Noir (15%), Pinot Blanc (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 24,90e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 30,40e (Tammikuu 2014, Alko)

Halusin vaihtelua perinteisten shamppanjoiden tilalle uuden vuoden juhlimisessa, joten vuodenvaihteen juhlakuohuvaksemme valikoitui jo aiemmin pikaisesti maistamani ja silloin jo hurmannut Ca' del Bosco Italian kuuluisalta Franciacortan kuohuviinialueelta. Viini on perinteisellä shamppanjamenetelmällä valmistettu ja se on levännyt hiivasakan päällä yli kaksi vuotta, mitkä tekevät siitä hyvin Shamppanjankaltaisen, mutta siinä on toisaalta myös hyvin paljon omaa luonnetta.

Tämä kuohuva on väriltään hailakan vihreänkeltainen ja sen yleistuoksu on perinteisen kuohuviinimäinen: paahtoleipämäistä hiivaisuutta ja kevyttä sitrusta tulee heti ensivaikutelmassa. Seasta löytyy kuitenkin myös aavistus kevyttä viljaisuutta ja nurmikkoa. Kun lopulta tunkaisin klyyvarini syvälle lasiin ja nuuhkaisin kunnolla, leipäisyys muuttui hyvin omaperäiseksi ja viehättäväksi leivosmaiseksi, rinkeliä muistuttavaksi tuoksuksi.

Viinin maku on hillitty, mutta todella miellyttävän tasapainoinen. Alun dominoivan mutta ohimenevän hiivaisuuden jälkeen esiin nousee maku, joka on kypsän sitruksinen, paahteinen, rinkelimäinen, voimakkaan mineraalinen ja miellyttävän hapokas. Kuplat ovat runsaita, mutta kuitenkin myös pieniä ja melko pehmeitä. Maun lopulla, juuri jälkimaun kynnyksellä, viini vilauttaa vielä aavistuksen uuden maailman hedelmäisyyteen viittaavaa kypsää Chardonnayta. Jälkimaku on yllättävänkin pitkä, runsaan mineraalinen, yrttinen ja raikkaan sitruksinen.

Viiniä säästyi vielä kolmannespullollinen seuraavaan päivään, jolloin viini maistui edelleen yhtä tasapainoiselta ja kuplat olivat jääkaapissa vietetyn vuorokauden jälkeen edelleen varsin runsaita. Juhlaviininä Ca' del Bosco on oikein miellyttävä kokonaisuus, joka ei jyrää rotevuudellaan vaan hillityllä ja tasapainoisella aromimaailmallaan. Viini ei ole yhtä harteikas kuin monet shamppanjat, minkä vuoksi se ei ole paras vaihtoehto ruoan kanssa, mutta sellaisenaan se on maljakuohuvana elegantimpi juoma kuin yksikään vastaavan hintaluokan shamppanja mitä itselleni on tullut vastaan. Kyseessä on valloittava tyylitietoisen laatukupliva vielä vallan järkevään hintaan. Tässä viinissä laatu ja hinta kohtaavat ostajalle varsin edullisesti.

Lyhyesti: Elegantti, tasapainoinen, pehmeähkö ja miellyttävän leivosmainen kuiva kuohuviini Italian arvostetulta Franciacortan kuohuviinialueelta.

Arvio: Tyylikäs – viini on niin hintaluokassaan kuin yleisestikin keveiden ja kuivien kuohuviinien parhaimmistoa ja toimii erittäin tyylikkäänä merkkitapahtumien juhlajuomana.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (30,40e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Lombardia

Yleistä

Pohjois-Italiassa, Sveitsin rajalla, Piemonten, Trentino-Alto Adigen ja Veneton maakuntien välissä sijaitseva Lombardia on erityisen tunnettu tyylikkäistä kuohuviineistään, Nebbiolo-punaviineistään sekä valkoviineistään. Viiniensä laadusta huolimatta Lombardia jää usein ympäröivien Veneton Valpolicellan ja Piemonten maailmanlaajuisesti arvostettujen viinien varjoon.

Rypäleet

Alueella valmistetaan viinejä pääasiassa paikallisista rypälelajikkeista, mutta myös muutamia kansainvälisiä lajikkeita käytetään esimerkiksi Bordeaux-henkisissä punaviineissä sekä Bourgogne-henkisissä valkoviineissä.

Merkittävimmät punaiset lajikkeet:

• Barbera – merkittävä lajike erityisesti Oltrepò Pavesen viiniappellaatiossa, jossa rypäleestä tehdään sekä punaviinejä että pirskahtelevia viinejä. Muissa Lombardian alueissa Barbera on usein osa sekoiteviinejä.'
• Chiavennasca (muualla maailmassa Nebbiolo) – erityisesti Lombardian pohjoisin viinialue Valtellina tuottaa naapurimaakuntaansa Piemontea vähätanniinisempia ja kevyempihappoisempia Nebbiolo-viinejä, jotka ovat usein melko kevyitä, yksinkertaisia ja nuorena juotaviksi tarkoitettuja.
• Lambrusco – Lombardian etelärajalla sijaitsevassa Lambrusco Mantovanon viiniappellaatiosta tästä lajikkeesta tehdään punaisia kuohuviinejä.
• Pinot Nero (muualla maailmassa Pinot Noir) – alueella valmistetaan rypäleestä pääasiassa Bourgogne-henkisiä punaviinejä, minkä lisäksi rypäle toimii Oltrepò Pavesen kuohuviineissä pääasiallisena sekoiterypäleenä.

Merkittävimmät valkoiset lajikkeet:

• Chardonnay – Franciacortan alueen kuohuviinien merkittävin lajike sekä tärkeä lajike Oltrepò Pavesen valko- ja kuohuviineissä. Lisäksi alueella valmistetaan Chardonnaysta paljon tammitettuja, Bourgogne-henkisiä viinejä.
• Moscato (muualla maailmassa Muscat) – merkittävä rypäle makeiden jälkiruokaviinien valmistuksessa ympäri Lombardiaa.
• Pinot Bianco (muualla maailmassa Pinot Blanc) – yksi Franciacortan ja Oltrepò Pavesen kuohuviinien merkittävimpiä sekoitelajikkeita.
• Trebbiano – rypälelajike, josta valmistetaan Garda-järven rannalla sijaitsevassa Luganan viiniappellaatiossa mehukkaita ja kypsän hedelmäisiä valkoviinejä.

Viinialueet ja -appellaatiot

Lombardiassa sijaitsee 3 DOCG-tasoista, 15 DOC-tasoista ja 13 IGT-tasoista viiniappellaatiota. Niistä merkittävimmät ovat mielestäni seuraavat:

• Franciacorta – erityisesti tyylikkäistä, shamppanja-tyylisistä, DOCG-tasoisista kuohuviineistään tunnettu alue. DOCG Franciacorta -kuohuviinit valmistetaan pääasiassa Chardonnaysta ja Pinot Biancosta ja ne saattavat olla aavistuksen makeampia kuin vastaavat Champagnen viinit. Vuosikertamerkitsemättömiä viinejä tulee kypsyttää hiivasakan kanssa 18 kuukautta, vuosikertamerkittyjä 30 kuukautta, jonka lisäksi vuosikertamerkittyjen viinien rypäleiden tulee olla vähintään 85% merkitystä vuosikerrasta. Lisäksi alueella valmistetaan DOC-tasoisia valko- ja punaviinejä (DOC Terre di Franciacorta) sekä kevyempihiilihappoisempia, pehmeitä kuohuviinejä (Satén.)
• Lambrusco Mantovano – yksi viidestä Italian viiniappellaatiosta, jossa valmistetaan kuohuvaa punaista Lambrusco-viiniä – loput neljä appellaatiota sijaitsevat eteläisemmässä Emilia-Romagnan maakunnassa.
• Lugana – Garda-järven rannalla sijaitseva viiniappellaatio, joka sijaitsee puoliksi Lombardiassa ja puoliksi Veneton maakunnassa. Alueella tuotetaan mehevän hedelmäisiä ja keskihapokkaita valkoviinejä.
• Oltrepò Pavese – Lombardian merkittävin viiniappellaatio, jossa tuotetaan yli puolet koko alueen viineistä. Alueella valmistetaan sekä puna- että valkoviinejä monista eri lajikkeista, minkä lisäksi alueella valmistetaan runsaasti pirskahtelevia viinejä ja kuohuviinejä. Metodo classico -viinit ovat perinteisellä shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) valmistettuja kuohuviinejä, Buttafuoco-viinit ovat kuivia, pirskahtelevia punaviinejä ja Sangue di Giuda -viinit ovat makeita tai puolimakeita, pirskahtelevia punaviinejä.
• Valtellina – Maakunnan pohjoislaidalla, Alpeilla, sijaitseva viinialue on tunnettu erityisesti Nebbiolosta valmistetuista DOC Valtellina -viineistään. Arvostetuimmilla viinialueilla voidaan valmistaa DOCG Valtellina Superiore -viinejä, joita tulee kypsyttää vähintään kaksi vuotta, tai DOCG Valtellina Superiore Riserva -viinejä, joita tulee kypsyttää vähintään neljä vuotta. Tämän lisäksi alueella valmistetaan rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä Amarone-tyylisiä, voimakkaita DOCG Sforzato -viinejä.

Lombardia Alkon hyllyllä

Lombardia on melko lapsipuolen asemassa tällä hetkellä Alkon tuotteista. Melkeinpä ainoa lombardialainen punaviini on Nebbiolosta valmistettu, DOCG Valtellina Superiore -tasoinen Nino Negri Mazèr Inferno. Valkoviineistä ei tule mieleen ainoatakaan, mutta Veneton alueelta tulevat Zenato Lugana San Benedetto ja Lugana Riserva edustavat samaa tyyliä kuin Lombardialaiset Luganat. Kuohuviineistä hyllyille ovat päätyneet vallan erinomaiset Franciacortan Ca' del Bosco Cuvée Prestige ja Satén.

Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition 2010

Willy Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition 2010

• Valmistaja: Willy Gisselbrecht
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,99e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 13,69e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämä puolikuivan ja puolimakean välimaastossa tasapainotteleva valkoviini valikoitui hieman aasialaishenkisen, mangolla maustetun kanan seuraksi. Gisselbrechtin tuoksu on Traminerille ominaisen kukkea ja avoin, mutta viinin kohtuullisenpuoleinen jäännössokeri nousee tuoksuun asti mehevällä aprikoosihilloisuudellaan ja hunajaisuudellaan. Väri on haalean kullankeltainen.

Maku on voimakas ja suuntäyttävä, runsaan aromikas ja suutuntumaltaan melko paksun täyteläinen, sokerisuuden tuoman paksun viskositeettinsä myötä jopa kevyen öljyinen. Gewürztiksi viini on myös yllättävänkin hapokas, joka tuo siihen miellyttävää karheutta ja särmää. Lisäksi maun hunajaisuuden vuoksi viini on yllättävän samanoloinen aromeiltaan kuin esimerkiksi saksalaiset, melko makeat Auslesen-viinit ja muut vastaavan makeat jälkiruokaviinit, vaikkei viini yllä makeudellaan lähellekään samoja tasoja.

Gisselbrechtin jälkimaku on melko pitkä ja se on edelleen siinäkin makean hunajainen, mutta esiin nousee enemmän myös pistävää pippurisuutta sekä aiemmin jo esillä ollutta hapokkuutta.

Yleisesti tämä kevyen makeahko viini oli varsinainen nappihankinta hieman makeamman ja maustetun mutta kuitenkin melko kevyen kanan ryydittäjänä, sen aromit komppasivat ruoan aromeja ja viinin makeus kesti erinomaisesti ruoan mausteisen ja makeahkon kastikkeen. Viini on Alsacen viineistä matalampaa keskihintaluokkaa, mutta laatu ja aromimaailma oli siinä hintaan nähden vallan kohdallaan. Viini ei kuitenkaan vaikuta rakenteeltaan kovinkaan pitkäikäiseltä ja se lieneekin parhaimmillaan nuorena, jolloin sen aromikkuus ja hedelmäisyys on runsaimmillaan. Kelpo ostos miedoille juustoille ja Aasian makeille, tulisille tai mausteisille ruoille.

Lyhyesti: Hunajainen, runsaan aromikas ja makean hedelmäinen Alsacen valkoviini aasialaisille ruoille. Viinin särmikäs happorakenne saa sen kestämään hyvin öljyisempiä ja kermaisempiakin ruokia.

Arvio: Tyylikäs – viini ei makeudestaan huolimatta ole kosiskeleva ja helppo lipittelyviini, vaan luonteikas ja runsaan aromikas jälkiruokaviini, joka muistuttaa ajoittain jopa hämmentävästi jälkiruokaviinejä aromeiltaan.

Hinnan (13,69e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Willi Opitz Beerenauslese Cuvée 2007

Willi Opitz Beerenauslese Cuvée 2007

• Valmistaja: Willi Opitz
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Beerenauslese
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland, Neusiedlersee
• Rypäleet: Welschriesling, Scheurebe
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 12,59e (Joulu 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 12,89e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: the corkscrew

Vuodenvaihtumisen kunniaksi piskuisessa pöydässämme oli muutamia mietoja, pehmeitä juustoja, joiden seuralaiseksi valikoitui pikaisten arpajaisten jälkeen itävaltalaisen, biodynaamisia viinejä viljelevän Willi Opitzin Beerenauslese Cuvée Alkon tilausvalikoimasta. Viinin kuvauksessa mainittu "vähähappoinen" toisaalta oli melkoinen peloite allekirjoittaneelle, mutta aiemmin maistetun Opitzin Pinot Noir -viinin omaperäinen, savuinen erinomaisuus sekä tämän viinin edukas hintalappu olivat omiaan kääntämään ostopäätöksen loppujen lopuksi myönteiseksi päätökseksi.

Jääkaapista viini päätyi lämpiämään huoneenlämpöön puoleksi tunniksi ennen nauttimista. Ensivaikutelma tuoksun perusteella oli melko vaisu ja sulkeutunut; tämä ei kuitenkaan ollut mikään suuri yllätys, eikä jälkiruokaviinejä tulisi tuomita niiden tuoksun perusteella.

Ensimaun perusteella ymmärsin mitä Alkon hyllylapun "vähähappoisuus" tarkoitti – viinissä on kyllä varsin hyvin happoja, mitkä tulevat erityisesti jälkimaussa esille, mutta melko viileänäkin viini oli rakenteeltaan hyvin täyteläinen ja jopa melko öljyinen suutuntumaltaan, mikä peittoaa helposti runsaammatkin hapot viinistä. Viini siis on kaikkea muuta kuin vähähappoinen, mutta se ei selvästikään ole jälkiruokaviinien raikkaimmasta päästä.

Runsas maku tuo melko intensiivistäkin kuivattua aprikoosia ja kypsänmakeaa appelsiinia, hunajaa ja hunajamelonia. Maun voimakkuus kulkee käsi kädessä viinin täyteläisen suutuntuman kanssa ja vaikka lopuksi jälkimaku putoaakin hyvin nopeasti melko hennoksi, kielelle jää erittäin pitkäksi aikaa raikastava, kirpeäkin happoisuus ja hillitty kypsän hedelmäinen makeus, joita ryydittää sekä Grüner Veltlineriä mieleen tuova pippurisuus että jalohomeen hento, hieman hunajainen ominaisaromi.

Hieman enemmän lämmettyään myös viinin tuoksu aukeni paljon runsaammaksi, tarjoten erityisesti aprikoosin kiveä, sekoitusta kuivattuja hedelmiä sekä hunajaa. Maku sen sijaan pysyi lämpötilasta riippumatta muuttumattomana, eikä sen makeus muuttunut viinin lämmetessä taittumaan imelään suuntaan.

Viini olisi toisaalta saattanut kaivata happovoittoisempaa ja raikkaampaa suutuntumaa kermaisten ja valkohomeisten juustojen peittoamiseen, minkä roolin viini täytti vain joten kuten, mutta toisaalta paremmin harkitussa roolissa ja viinin rakenne huomioon ottaen Willi Opitzin Beerenauslese on oikein tyylikäs ja miellyttävän luonteikas jälkiruokaviini, joka on laatuunsa nähden lähes naurettavan halpa.

Lyhyesti: Keskimääräistä täyteläisempi jälkiruokaviini jossa häivähtelee hyvin omaleimainen pippurisuus.

Arvio: Tyylikäs – Kevyemmille, makeille jälkiruoille viini on päivänselmä täsmäohjus.

Hinnan (12,89e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Quinta da Garrida Touriga Nacional 2007

Quinta da Garrida Touriga Nacional 2007

• Quinta da Garrida
• Tyyppi: Punaviini, DOC Dão
• Maa: Portugali
• Alue: Beiras, Dão
• Rypäleet: Touriga Nacional (100%)
  
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,98e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 15,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Kuvausten perusteella tiedossa tuntui olevan hyvinkin tömäkkä viini, joten korkkauksen jälkeen viini siirtyi suosiolla karahviin vartomaan. Ensimaistaminen tapahtui kuitenkin varsin pian, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen.

Viini on todella tummanpunainen ja läpinäkymätön, reunoiltaan kuitenkin aavistuksen sineen taittuvan purppurainen. Tuoksu on todella runsas, antava, kypsän luumuinen ja tamminen. Lisäksi valmistuksessa käytetty rypäle ilmiantaa itsensä tuoksumalla aavistuksen verran portviinimäisesti makean taateliselta.

Ensimmäisen maistamisen perusteella maku on todella tiukka, voimakkaan maustepippurinen, kuiva, hyvin tumman marjainen ja tanniininen. Voimakkaasti suuta kuivattavan tunteen lisäksi tanniinit jopa tuntuvat maistuvan asteen verran karvaalta. Erityisesti pitkässä jälkimaussa tanniinien karvaus korostuu bitterisen mausteisuuden kanssa.

Parin tunnin odottelun jälkeen viini tuntuu selvästi auenneen ja tuoksussa esillä ollut tammi on saapunut hyvin esiin myös makuun tarjoillen pyöreätä, aromikasta, kevyesti makeaan vaniljaan taipuvaa tammea. Lisäksi tanniinien tiukkuus ja katkeroisuus ovat tehneet tilaa paahteisemman makeaksi muodostuneelle tummalle marjasadolle. Jälkimaku on pyöristynyt ja muuttunut selvästi tammisemmaksi ja marjaisemmaksi.

Viini on melko massiivinen ja tuhti paketti, joka noin 15 euron hinnallaan painii kovassa sarjassa, mutta pärjää siellä myös vallan hyvin. Se kuitenkin vaatii reilusti aikaa avautuakseen, sillä vielä kahden kolmen tunnin paikkeilla viini tuntui vielä edelleen vaativan hengittelyä karahvissa.

Lyhyesti: Roteva, tamminen ja tanniininen väkivaltaviini Portugalista.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on mehevä ja tanniininen elämys erityisesti kärsivälliselle rotevien punaviinin ystävälle.

Hinnan (15,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Thill's Pinot Blanc 2010

Thill's Pinot Blanc 2010

• Valmistaja: Domaine Thill
• Tyyppi: Valkoviini, AC Moselle Luxembourgeoise Grand Premier Cru
• Maa: Luxemburg
• Alue: Moselle
• Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,49e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 8,89 poistuessaan)

Joulupöydän valkoinen on usein punaista helpompi valita, sillä moni joulupöydän herkku on yleisesti kovin valkoviiniystävällinen. Kuitenkin esimerkiksi graavatun lohen kanssa viinin tulee olla riittävän hapokas pärjätäkseen kalan rasvalle, minkä lisäksi pieni makeus kantaa viiniä paremmin kalan suolauksen parissa. Itse päädyin valitsemaan jouluvalkkariksi piskuisen Luxemburgin taidonnäytteen, Thill'sin. Viini edustaa Luxemburgin korkeinta appellaatioluokitusta, Grand Premier Cru'ta, joka ei nimensä samankaltaisuudesta huolimatta ole samanlainen kuin esimerkiksi Bordeaux'n tai Bourgognen appellaatio.

Viinin tuoksu on kypsän hedelmäinen; hedelmistä eniten esille nousevat raikas greippisyys ja kevyt päärynäisyys.

Tuoksusta tuttu greippisyys jatkuu myös itse makuun, joka on kuivahko, hyvin raikas, mineraalinen ja terävän hapokas. Viinin melko kypsä hedelmäisyys on hyvin tasapainossa raikkaan hapokkaan greippisyyden ja mineraalisuuden kanssa.

Jälkimaku on lyhyehkö, kirpeän hapokas, mineraalinen ja tuoreen viheromenainen.

Yleisesti viini on todella raikas ja monikäyttöisen oloinen ruokaviini, erittäin samantyyppinen monien raikkaampien Alsacen viinien kanssa. Alkon hyllylappu luokittelee Thill'sin puolikuivaksi sen 10 gramman jäännössokerin perusteella, mutta viinin jäännössokeri ei tunnu juuri ollenkaan maussa kypsää hedelmäisyyttä lukuunottamatta ja loppuviimein viini on omasta mielestäni enneminkin kuiva.

Thill's ei ole järin omalaatuinen Pinot Blanc, vaan melko lajiketyypillinen viini, mutta oikein hyvin tehty ja toimiva sellainen. Hinta on viinin laatuun nähden varsin kohdallaan.

Lyhyesti: Lajityypillinen, puhdaspiirteinen, hapokas ja mineraalinen Pinot Blanc -viini monille raikasta valkoviiniä kaipaaville ruoille.

Arvio: Hyvä – viinillä ei ole varsinaisesti mitään omaa jippoaan hihassa, mutta toisaalta on kaikin puolin hyvin tehty, perinteinen kuiva ja rakennevetoinen Pinot Blanc, jossa osaset ovat hyvin kohdallaan.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Château de Mercey Maranges 1er Cru 2008

Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots 2008

• Valmistaja: Antonin Rodet
• Tyyppi: Punaviini, AOC Maranges 1er Cru Les Clos Roussots
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Cheilly-lès-Maranges
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,46e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 22,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Joulupöydässä punaviinin virkaan ei kannata asettaa liian muhkeata ja jyräävää viiniä, tai lopputuloksena jouluherkuista ei maista mitään. Lisäksi kevyemmälle kinkulle, kalalle ja laatikolle olisi hyvä, jos viini on myös maultaan kevyempi, mutta rakenteeltaan vastaavasti hapokkaampi, jotta se jaksaa "leikata" ruoan läpi. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin valitsemaan valmistusalueensa, Bourgognen, perusteella tällaiset kriteerit täyttävän Château de Merceyn joulupöytämme punaiseksi.

Viinin väri on keskisyvän viininpunainen. Tuoksussa on paljon raikasta punaista marjaa, kuten karpaloa ja puolukkaa, mutta seassa on myös orvokkisuutta, alkoholisuutta ja kevyttä, mutta selvää vaniljaista tammea.

Viinin maku on kepeähkö, mutta hyvin ryhdikkään ja raikkaan hapokas. Maku tuo paljon tuoretta punaherukkaa, vadelmaa, sekä aavistuksen kosteata syksyn metsää ja kevyen pippurista mausteisuutta.

Tanniineja viinissä on Pinot Noir'lle tyypillisesti melko vähän, mutta kuitenkin sentään joten kuten tuntuen. Jälkimaku on pitkä, hapokas ja vadelmainen.

Yleisesti viini oli oikein miellyttävä ja tasapainoinen esitys. Kevyestä maustaan huolimatta Château de Mercey ei ollut missään nimessä pliisu tai vetinen, vaan miellyttävän ryhdikäs ja raikas. Se ei jyrännyt joulupöydän antimia alleen, muttei myöskään joutunut niiden liiskaamaksi. Nappisuoritus tyylikkäältä burgundilaiselta, hinta on viinillä juuri kohdallaan.

Lyhyesti: Perinteisen tyylikäs, hillitty, tyylikkäästi tammitettu kevyehkö ruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viini ei ole niinkään seurusteluviini, mutta sen sijaan ruokapöydässä sopivan miedonmakuisten ruokien parissa tämä elegantti viini pääsee oikeuksiinsa.

Hinnan (22,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Bourgogne

Yleistä

Keski-Ranskassa, Rhône-joen sivuhaaran ympärillä sijaitseva Bourgognen viiniappellaatio (myös saksalaishenkisesti Burgundi) on noussut maailmanlaajuiseen suosioon erityisesti laadukkailla Pinot Noir- ja Chardonnay-viineillään. Bourgognen alueella sijaitsevat myös kuuluisa ja arvostettu Chablis'n valkoviinialue sekä nuorekkaista ja kevyistä punaviineistään tunnettu Beaujolais'n alue, mutta niitä ei yleensä pidetä varsinaisina Bourgognen alueen viineinä, ns. Burgundereina, vaan ne yleensä luetaan omiksi viinialueikseen.

Alueella on arvioidaan valmistetun viiniä jo yli kahden tuhannen vuoden ajan ja ensimmäiset kirjalliset merkinnät alueen viineistä ovat jo 500-luvulta. 1300-luvulle tultaessa alueen viinit saavuttivat huomattavaa tunnustusta saavuttaessaan kirkollishallinnon tunnustuksen laadukkaana viininä. Samoin jo 1300-luvulla havaittiin, että eri viinitarhat tuottivat samasta rypäleestä hyvin erilaisia ja eri tasoisia viinejä, mikä loi pohjan Bourgognessa nykyisin erittäin vahvana elävälle, maaperän merkitystä painottavalle terroir-ajattelulle.

Bourgognen viinien taso pysyi korkeana ja arvostettuna läpi keskiajan ja esimerkiksi 1700-luvulla Bourgogne kilpaili viineillään naapurimaakunta Champagnen vastaavanlaisia, kevyitä punaviinejä vastaan tuottoisista Pariisin markkinoista. Bourgognen ja Champagnen viininvalmistajat pysyivät riitaisina kilpailijoina aina siihen asti, että Champagne ryhtyi painottamaan viininvalmistustaan kuohuviinien suuntaan.

1800-luvulla alueelle kehitettiin alustava jako viiteen eri tason viiniluokitukseen tunnustuksena sille, että alueen viinien laatu tuntui vaihtelevan todella paljon maaperän, terroir'n, mukaan. Vuonna 1936 tätä jakoa hieman yksinkertaistettiin ja alueelle luotiin yksin Ranskan ensimmäisistä lainvoimaisista AOC-appellaatioista. Bourgognessa monet alueen sisäiset appellaatiot saattavat terroir'n hengessä osoittaa vain yhtä tiettyä viinitarhaa. Tällöin sadan metrin päässä sijaitseva naapuritarha saattaa olla ilman appellaatiota tai omata täysin toisen appellaation johtuen sen erilaisesta maaperästä.

Toisen maailmansodan aikana alueen viininviljelijät pakenivat alueelta ja viinitilojen kunto romahti. Kun sodan jälkeen viljelijät palasivat tiloilleen tavoitteenaan palauttaa tilan kunto entiselleen, monet lannoittivat maaperän kaliumilla, mikä teki maaperästä todella ravinteikasta ja sai köynnökset tuottamaan erittäin runsaasti hedelmää, minkä seurauksena viinit olivat pitkään melko laimeita, yksiulotteisia ja vaatimattomia. Vasta 80- 90-lukujen taitteessa köynnökset olivat kuluttaneet maaperän ravinteet loppuun, minkä seurauksena ne ryhtyivät tuottamaan vähemmän satoa, mutta samalla intensiivisempiä ja voimakkaampia viinejä. Tällä hetkellä Bourgognesta tulee yksiä maailman arvostetuimmista, tyylikkäimmistä ja - vähemmän yllättäen - myös maailman kalleimmista puna- ja valkoviineistä.


Rypäleet

Valkoisista rypäleistä alueella viljellään lähes yksinomaan Chardonnayta. Chablis'n alueen Chardonnayt ovat yleensä täysin tammettomia tai korkeintaan kevyesti tammitettuja, kun taas muualla Bourgognessa Chardonnayt ovat usein paljon selvemmin tammitettuja. Alueella viljellään myös hapokkaampia ja neutraalimpia valkoviinejä tuottavaa Aligoté-lajiketta, mutta se on melko harvinainen, ja monien alueiden valkoviinituotanto on 100% Chardonnayta.

Punaisista rypäleistä ylivoimaisesti merkittävin on Pinot Noir, josta valmistetaan 100% Côte d'Or'n punaisista viineistä. Toinen alueella käytetty rypäle on Gamay, jota viljellään hyvin harvakseltaan muualla, mutta käytännössä kaikki Beaujolais'n viinit ovat Gamaysta valmistettuja.


Viinialueet

Bourgognen viinialue jakaantuu kuuteen ala-alueeseen, jotka jakautuvat edelleen yhä pienempiin viiniappellaatioihin. Nämä kuusi ala-aluetta sijaitsevat pystysuorassa linjassa Lyonin kaupungin pohjoispuolella ja niistä kaksi kuuluisinta muodostavat legendaarisen Côte d'Or'n viinialueen, jossa sijaitsee Chablis Grand Cru'ta lukuunottamatta kaikki alueen korkeimman luokan Grand Cru -appellaatiot.

Bourgognen kuusi ala-aluetta ovat pohjoisesta etelään lueteltuna seuraavat:

• Chablis (Côte d'Auxerre) – Bourgognen pohjoisin viinialue, joka on tunnettu yksinomaan 100% Chardonnay-viineistään. Chablis'n Chardonnay-viinejä pidetään lajikepuhtaimpina viineinä, sillä alueen viininvalmistus suosii mahdollisimman netraaleja aromeja tuottavia menetelmiä, mm. tammitynnyrikypsytystä ei käytetä juuri ollenkaan, toisin kuin muualla Bourgognessa. Alueen valkoviinit ovat pääasiassa hyvin raikkaan hapokkaita, viheromenaisia, piikivisen mineraalisia, teräksisiä ja hillityn tyylikkäitä. Parhaimmat ja voimakkaimmat Chablis Grand- ja Premier Cru -viinit ovat harvoja viinejä, joita saatetaan kypsyttää tammitynnyrissä ja nämä viinit ovat rakenteeltaan usein yksiä maailman pitkäikäisimmistä Chardonnay-viineistä, kestäen jopa yli kymmenen vuoden kypsytystä.
• Côte de Nuits – kuuluisan Côte d'Or'n viinialueen pohjoinen puolisko, jossa valmistetaan lähes yksinomaan maailmanlaajuisesti arvostettuja Pinot Noir -viinejä. Vaikka alueella valmistetaan lähes samoin menetelmin samasta lajikkeesta viinejä, alueen viinien väleillä saattaa olla hyvinkin suuria eroja johtuen Pinot Noir'n tavasta ilmentää voimakkaasti alueen maaperän tuomia ominaisaromeja, terroiria. Côte de Nuits'n alueella sijaitsee 24 alueen 27:stä punaviini-Grand Cru -appellaatiosta.
• Côte de Beaune – kuuluisan Côte d'Or'n viinialueen eteläinen puolisko, jossa valmistetaan pääasiassa legendaarisia Chardonnay-viinejä, sekä pienissä määrin myös Pinot Noir -viinejä, kuten esimerkiksi Volnayn alueelta tulevat hyvin kevyet ja hennot punaviinit. Côte de Beaunessa sijaitsevat muutamat maailman legendaarisimmista valkoviinialueista, kuten esimerkiksi Montrachet ja Meursault, joista jälkimmäisessä hieman yllättäen ei sijaitse ensimmäistäkään Grand Cru -tasoista appellaatiota. Alueella sijaitsee kolme punaviini-Grand Cru-appellaatiota sekä Chablis'ta lukuunottamatta kaikki Bourgognen valkoviini-Grand Cru-appellaatiot.
• Côte Chalonnaise – Bourgognen viinialueen keskellä sijaitseva viinialue, josta ei löydy ensimmäistäkään Grand Cru -tasoista appellaatiota, mutta runsaasti arvostettuja Premier Cru -appellaatioita, kuten mm. tyylikkäitä valkoisia viinejä tuottava Rullyn alue, elegantteja punaisia valmistava Mercureyn alue sekä AOC Bouzeron, joka on Bourgognen ainoa appellaatio, joka sallii Aligoté-lajikeviinien valmistuksen. Lisäksi alueelta tulee suurin osa Bourgognen geneerisistä puna- ja valkoviineistä.
• Mâconnais – tyylikkäitä Chardonnay-valkoviinejä tuottava viinialue Bourgognen eteläpuolella. Erityisesti alueella sijaitsevan Pouilly-Fuissén tammiset Chardonnay-viinit ovat erityisen suosittuja siitäkin huolimatta, että tällä alueella ei sijaitse ensimmäistäkään Grand- tai Premier Cru -appellaatiota.
• Beaujolais – Bourgognen viinialueen etelälaidalla sijaitseva Beaujolais on koko viinialueen suurin ala-alue ja tuottaa enemmän viiniä kuin viisi muuta aluetta yhteensä. 99% alueen viinistä on Gamay-rypäleestä valmistettua hailakkaa, kevyttä ja hapokasta punaviiniä, loput 1% on Chardonnaysta ja Aligotésta valmistettua valkoviiniä. Alueen punaviinejä ei pidetä juurikaan samanarvoisina kuin muita Bourgognen punaviinejä, ja käytännössä voimakkaimmat ja arvostetuimmatkin Beaujolais'n viinit suositellaan yleensä nauttimaan kolmen vuoden kuluessa vuosikerrasta. Alue on erityisen kuuluisa ns. Beaujolais Nouvea -viineistä, jotka ovat vuosikerran ensimmäiset valmistetut viinit ja ne vapautetaan markkinoille marraskuun kolmantena torstaina. Nämä viinit eivät säily kuin muutamia kuukausia ja ne ovat hyvin hentoja, kevyitä ja esterisen makuisia. Viiniekspertti Karen MacNeil on kirjoittanutkin että ne ovat maailman ainoita punaviinejä, jotka vain sattuvat olemaan valkoisia, ja Beaujolais Nouveau -viinejä yleensä suositellaan käyttämään ruokien kanssa valkoviinien tapaan.

Appellaatiot

Bourgognen appellaatiot jakautuvat kolmeen eri järjestelmään: Beaujolais'n appellaatioihin, Chablis'n appellaatioihin sekä lopun Borgognen käsittäviin yleisappellaatioihin.

Côte Chalonnais'n, Côte d'Or'n ja Mâconnais'n käsittävä yleisappellaatio:

• Grand Cru – alueen korkealuokkaisin appellaatio. Viinit kehittyvät pitkään ja niitä suositellaankin nauttimaan vasta vähintään 5-7 vuoden iässä. Viinit voivat kypsyä helposti toista kymmentä vuotta. Etiketissä vaaditaan appellaatio edellyttää merkintää vain viinitarhasta sekä appellaatiomerkintää Grand Cru (esim. Montrachet Grand Cru.) Grand Cru't tuottavat 2% alueen viineistä.
• Premier Cru – arvostetuilta viinitarhoilta tulevat viinit, jotka eivät ole saavuttaneet Grand Cru -tilojen prestiisiä. Näitä viinejä suositellaan nauttimaan vasta 3-5 vuoden iässä ja viinit voivat kypsyä jopa yli kymmenen vuoden ikäisiksi. Etiketissä edellytetään merkitsemään kylän nimi, appellaatiomerkintä Premier Cru, sekä viinitarhan nimi (esim. Volnay 1er Cru Les Caillerets.) Jos viinitarhan nimeä ei anneta, viiniin käytetyt rypäleet ovat tulleet useammalta viinitarhalta. Premier Cru't tuottavat 14% alueen viineistä.
• Village – useampien alueiden viinitilojen viineistä tehty sekoite tai jopa yhden luokittelemattoman viinitarhan rypäleistä valmistettu viini, jonka pidetään ilmentävän tietyn kylän viinityyliä. Viinit suositellaan nauttimaan 2-4 vuoden ikäsinä, mutta monet viinit saattavat kestää hyvin paljon pidempäänkin. Etiketissä lukee usein kylän nimi, sekä viinitilan nimi, jos viiniin käytetyt rypäleet ovat yhdeltä tilalta peräisin (esim. Beaune Clos Saint-Désiré.)
• AOC Bourgogne – koko Bourgognen viinialueelta tulevista rypäleistä valmistettu, usein arkiviinitasoinen viini, joka suositellaan nautittavaksi n. 3 vuoden kuluessa vuosikerrasta. Jos ala-alueen kylällä ei ole omaa Village-appellaatiota, voi kylä valmistaa viinit "alueellisen" appellaation alla (esim. AOC Côtes-de-Nuits), mikä on spesifimpi appellaatio kuin koko Bourgognen käsittävä appellaatio.

Chablis'n appellaatio:

• Chablis Grand Cru – selvimmin alueen maaperää, terroiria, ilmentävä appellaatio, jonka viinit ovat usein moniulotteisia, tyylikkäitä, hapokkaan hedelmäisiä ja joskus kevyen tammitettuja. Chablis'n alueella sijaitsee seitsemän Grand Cru -viinitarhaa ja ne tuottavat 3% koko alueen viinituotannosta.
• Chablis Premier Cru – melko pitkäikäisiä, tyylikkäitä, voimakkaita ja mineraalisia valkoviinejä tuottava appellaatio. Alueella sijatsee 40 Premier Cru -viinitarhaa.
• AOC Chablis – Chablis'n ydinalueella sijaitseva appellaatio, joka tuottaa suurimman osan alueen viineistä. Tämän appellaation sisällä laadun vaihtelu on suurinta viinien valmistajien ja vuosikertojen välillä.
• AOC Petit Chablis – Chablis'n reuna-alueilla sijaitseva viiniappellaatio, jonka viinit ovat usein hieman kevyempiä ja yksinkertaisempia kuin korkeammin luokitellut Chablis'n viinit.

Beaujolais'n appellaatio:

• Cru Beaujolais – Beaujolais'n korkein appellaatio. Toisin kuin muualla Bourgognessa, termi Cru ei käsitä vain yhtä tiettyä, arvostettua viinitarhaa, vaan kokonaisen viinialueen. Cru Beaujolais -viinit ovat usein muun Beaujolais'n viinejä tummempia, täyteläisempiä ja pitkäikäisempiä, eivätkä tämän appellaation tilat saa valmistaa Nouveau-viiniä. Alueen arvostetuin Cru on Moulin-à-Vent, jossa valmistetaan poikkeuksellisen ryhdikkäitä, kevyesti tammitettuja ja pitkäikäisiä Beaujolais-viinejä.
• AOC Beaujolais-Villages – tiettyjen 39 kylän ympäristössä kasvatettuja ja valmistettuja viinejä, joita pidetään muuta alueen viinejä parempitasoisena, voidaan merkitä Villages-appellaatiolla. Jos viini tulee yhdeltä tarhalta, voidaan appellaatiomerkinnän yhteyteen merkitä tarhan tai kylän nimi. Viinit suositellaan nautittaviksi 2-3 vuoden sisällä vuosikerrasta.
• AOC Beaujolais – geneerinen appellaatio, joka käsittää lähes koko Beaujolais'n punaviinituotannon. Viinin minimialkoholipitoisuus on oltava yli 9%, ja jos viinin alkoholipitoisuus ylittää 10%, viinin saa merkitä appellaatiolla AOC Beaujolais Supérieur.
• AOC Beaujolais Blanc, AOC Beaujolais Rosé – alueella valmistetut valko- ja roséeviinit.

Bourgogne Alkon hyllyllä

• Punaviinit: Alueen viineistä löytyy varsin mukavasti valinnanvaraa Alkossa; on edullisempia AOC Bourgogne ja Beaujolais -viinejä, arvostetumpien alueiden Village- ja 1er Cru -viinejä sekä todella hinnakkaita, legendaarisia Grand Cru -viinejä, jotka kannattaa pistää kaappiin odottamaan vähintäänkin muutamaksi vuodeksi, mieluiten 5-10 vuodeksi. Yleisesti Bourgognelaiset viinit ovat hyvä valinta, kun kaivataan kevyempää mutta riittävän hapokasta ja ryhdikästä punaista ruokapöytään, eivätkä ne ole parhaimmillaan sellaisenaan. Alkosta kannattaa ostella kuitenkin lähinnä niitä arkisempia ja yksinkertaisempia viinejä, joiden järkevä hintaluokka alkaa vajaasta kympistä ja hintansa veroisia saa vielä ainakin pariin kymppiin asti. Sitä kalliimpien kanssa rupeaa olemaan hieman tuuripeliä saako rahalleen riittävästi vastinetta, sillä laadukkaat Burgunderit tuppaavat maksamaan melko runsaasti monopolissamme. Tästä syystä oikeasti arvostettuja ja runsaita punaisia Burgundereita kannattaa metsästää mielummin nettikaupoista ja ulkomailta kuin Alkosta.
  
  Suosittelen: Cave de Lugny Pinot Noir, Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots, Joseph Drouhin Moulin-á-Vent, La Buxynoise Bourgogne Réserve, Roger Sauvestre Côte de Beaune Villages


• Valkoviinit: Bourgognelaisten valkoviinien valikoima on myös melko kiitettävä, painottuen eniten raikkaan mineraalisiin Chablis'n viineihin. Seassa on kuitenkin myös muita, tammisempiakin Burgundereita. Lähes kaikki alueen valkoviinit ovat nappivalinta melkeinpä mille tahansa lohiruoalle ja hyvän hinta-laatusuhteen luokka alkaa reilun kympin kieppeiltä. Koska Bourgognen alueella sijaitsee suuri määrä maailman parhaimpiin luettuja viinitarhoja, voi kuitenkin viineistä pulittaa useita kymppejä ja silti saada rahalle runsaasti vastinetta.
  
  Suosittelen: Blason de Bourgogne Mâcon-Villages, Bouchard Hautes-Côtes de Beaune 'Les Prieurés', Chassagne-Montrachet Clos Devant, Joseph Drouhin Laforet, Joseph Drouhin Rully, La Chablisienne Chablis "le Finage", La Soufrandise Pouilly-Fuissé Vieilles Vignes, Vincent Girardin Meursault Vieilles Vignes


• Kuohuviinit: Noh, mitä tähän nyt voi sanoa? Alkon valikoimissa on yksi Crémant de Bourgogne, mutta yleisesti Crémant-viinit ovat ihan rahan arvoisia. Osta jos haluat tutustua, ei kuitenkaan rahat tule hukkaan menemään.

Quinta das Setencostas 2008

Quinta das Setencostas 2008

• Valmistaja: Casa Santos Lima
• Tyyppi: Punaviini, DOC Alenquer
• Maa: Portugali
• Alue: Lisboa, Alenquer
• Rypäleet: Periquita (50%), Camarate (30%), Tinta Miúda (10%), Preto Martinho (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,44e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 9,88 (Tammikuu 2013, Alko)

Melko syvänpunaisen viinin tuoksussa on selvästi esillä Portugalin henki: kypsän mehukkaan ja mausteisen tuoksun seasta voi erottaa punaisista portviineistä tuttua viikunaisuuden aromia. Yleisesti tuoksu on runsas ja lupaa hyvää tulevasta.

Maun ensivaikutelma on runsas, melko pehmeä ja suht täyteläinen. Alkoholi on melko vahvasti mukana, mutta ei kuitenkaan hallitse mehevää makumaailmaa. Seassa on sopivasti makean vaniljaista tammea, kypsiä tummia marjoja, tuoksusta tuttua viikunaa ja kevyen pippurista mausteisuutta. Tanniineja ei ole erityisen paljon, mutta ne ovat selvästi vielä kovin terhakoita ja tarttuvat kirpeinä hanakasti suun limakalvoille.

Happoja on jonkin verran, mutta ovat täyteläiseen suutuntumaan nähden sen verran vähäisiä, että viini soljuu pyöreänä kielenkärjestä nieluun huolettomasti. Jälkimaussa kielellä jää pitkään leijumaan pisteliäs ja miellyttävä bitterinen mausteisuus sekä kuiva, puinen tammi.

Täyteläisten viinien ystäville viini on oikein kelpo valinta luonteikkaaksi seurusteluviiniksikin, mutta tanniinipelkoisille viini kannattaa yhdistää esimerkiksi riistan tai lampaan kumppaniksi pehmentämään viinin terävimpiä puolia.

Alle kympin hintaluokassa viini on oikein miellyttävä esitys, joka on helppo muttei kuitenkaan yksinkertainen tai miellyttämisenhaluinen. Jälleen yksi loistoesimerkki Portugalin viiniosaamisesta, jossa laadukas lopputulos ja järkevä hintalappu lyövät kättä sulassa sovussa.

Lyhyesti: Kypsän luumuinen, tanniininen ja pippurinen punaviini Euroopan länsilaidalta.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on yllättävänkin luonteikas ja miellyttävä esitys hintaluokkansa edustajaksi. Parhaita punaisia mitä Alkosta saa alle kympillä.

Hinnan (9,88e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

• Valmistaja: Casa de la Ermita
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DO Jumilla
• Maa: Espanja
• Alue: Murcia, Jumilla
• Rypäleet: Mourvèdre (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 12,41e (Syksy 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; 8,89e poistuessaan)

Valmistaja Casa de la Ermita mainostaa viinin olevan valmistettu yli 60 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä, joten tässä nyt ihmetellään näkyykö tämä ikä viinin moniulotteisuutena tai muuten vain erinomaisuutena.

Ensimmäiset lasilliset tulivat nautittua pullosta, joka oli otettu vain tovi pari etukäteen jääkaapista, mikä osoittautui hieman ongelmalliseksi: viinin viileys oli kyllä painanut viinin reipasta alkoholia jonkin verran alaspäin, mutta enemmän oli heikentynyt viinin makea hedelmäisyys. Itse hieman kyseenalaistaisin tuottajan suosituksen, joka sanoo viinin tarjoilulämpötilan olevan n. 7-8 asteessa. Viilennettynä viini vain maistui täyteläiseltä mutta melko yksiuloitteiselta, makealta punaviiniltä, jossa oli aivan liian paljon alkoholia.

Viinin alettua lämpeämään alkoi tasapaino löytymään niin tuoksun kuin maunkin osalta. Tuoksu oli hyvin Mourvèdremäisen tumman marjainen, mutta viinin runsas makeus muutti tuoksun paksun hillomaiseksi. Runsas alkoholisuus kuitenkin leikkasi edelleen tuoksun lävitse.

Viinin maku oli kuitenkin paljon tasapainoisempi ja miellyttävämpi: kypsä ja makea hedelmäisyys oli kasvanut sopimaan viinin korkeaan alkoholipitoisuuteen ja täyteläisen paksuun suutuntumaan. Aromimaailma oli tuoksua myötäillen hyvin makea ja kuningatarhilloinen, mutta mukana oli myös raikasta mausteisuutta, joka tuki viinin mehevää suutuntumaa happojen ja tanniinien loistaessa poissaolollaan.

Jälkimaussa makeus jäi vain hentona tunteena kielelle siinä missä tammi otti tuntuvan niskalenkin nielusta samalla kun mausteisuus pääsi vapaaksi hilloisen marjaisuuden ikeestä. Alkoholi ei lämmenneessä viinissä päässyt juuri dominoimaan, vaan pysyi hyvin ruodussa ja jäi jälkimaussakin vain lämmittämään miellyttävästi niin suuta kuin nielua.

Kokonaisuutena viini on miellyttävä, mutta myös hieman yksipuolinen ja helppo, eikä se tarjoa juurikaan vastusta arvokkaammille makeille viineille. Toisaalta tämä myös heijastuu viinin hintaan, mikä on varsin kohtuullinen – etenkin 0,5l pullolle. Viinin hinta on siis jotakuinkin viinin veroinen.

Helppo valinta suklaisten hetkien viinikumppaniksi tai esimerkiksi runsaampien homejuustojen pariksi.

Lyhyesti: Hieman yksiulotteinen mutta toisaalta oikein miellyttävä makea punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Keskinkertainen –Viini on melko yksinkertainen jälkiruokaviiniksi, mutta toisaalta on perin edullinen viini melko harvinaisten makeiden punaisten jälkiruokaviinien keskuudessa. Jos tarpeena on makea, punainen viini ilman sen suurempaa eleganssia, on Casa de la Ermitan Dulce oikein onnistunut valinta.

Hinnan (12,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Trimbach Pinot Gris Réserve 2007

Trimbach Pinot Gris Réserve 2007

• Valmistaja: Maison Trimbach
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,98e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 16,98e (Kesäkuu 2012, Alko)

Trimbach on yksi Alsacen arvostetuista, huippuviinejä valmistavista viinitaloista, jonka viineistä merkittävä osa tulee Grand Cru -viinitiloilta, mutta Trimbach kuitenkin luokittelee viininsä mielummin normaalin AOC Alsace -appellaation mukaisesti. Réserve-tason viinit eivät ole vielä Trimbachin lippulaivatuotteita, mutta askeleen verran parempia talon perustason Classique-sarjasta. Viinitalo lupaakin valkoviineilleen jopa 10 vuoden kypsytyskestävyyttä, mikä on merkittävästi, sillä valkoviinit yleensä nautitaan n. vuoden tai kahden sisällä vuosikerrasta. Viinin ikä näkyy pelkästään hyllyillä olevan viinin iästä – Pinot Gris Réserven edellinen vuosikerta on 2008 ja Alkon valikoimista löytyy edelleen kohta puoli vuosikymmentä vanha 2007.

Viini on väriltään todella hunajankeltainen ja värin puolesta melkein voisi jo luulla lasista löytyvän nestemäistä kultaa.

Olen kaksi kertaa aiemminkin maistanut tätä viiniä ja molemmilla kerroilla lasissa on ollut vastassa todella hämmentävä, ilmiselvä herkkusienen tuoksu (joka onneksi ei ole seurannut viinin makuun!) Tällä kertaa herkkusienet puuttuivat tuoksusta täysin ja sen sijaan viinin valloittava tuoksu tarjoili nokkaani raikasta, runsaan kukkeaa ja kevyen greippistä aromia sekoittuneena huumaavan makeaan hunajaiseen tuoksuun. Viini on ostamisen arvoinen jo pelkästään valloittavan tuoksunsa vuoksi.

Viinin maku on melko vahva, kuiva ja raikkaan hapokas, mutta samalla myös kevyesti makeaan, kuivattuihin trooppisiin hedelmiin taittuva ja näin hapokkaaksi viiniksi suorastaan hämmentävän täyteläinen. Valloittava ja aromikas maku taittuu hennon ja tyylikkään jalohomeisen vivahteen siivittämänä pitkään, tasapainoiseen, hapokkaaseen ja makean hedelmäiseen jälkimakuun.

Pinot Gris Réserve on melko hinnakas valkoviiniksi, mutta se tarjoilee niin uskomattoman, omintakeisen ja vastaansanomattoman makuelämyksen, että jo ensi lasillisen jälkeen tässä joutuu toteamaan viinin olevan selvästi enemmän kuin rahansa väärti. Hurmaava valkoviiniosaamisen taidonnäyte.

Lyhyesti: Uskomattoman moniulotteinen, hunajainen, kypsän hedelmäinen ja täyteläinen valkoviini mereneläville ja vaalealle lihalle. Myöskin täydellinen valkoviini seurusteluun ja nautiskeluun.

Arvio: Täydellinen – alle kahdella kympillä vastaani ei ole tullut yhtä hurmaavan herkullista valkoviiniä. Viini on tyylikkäästi vuosien saatossa kehittynyt, mutta varmasti tulee kehittymään edullisesti edelleen vielä vähintään toiset samanmoiset.

Hinnan (16,98e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Alsace

Yleistä

Alsace, myös saksalaisittain Elsass, on Ranskan itärajalla, Saksan kyljessä sijaitseva viinialue, joka on tunnettu maailmanlaajuisesti raikkaista valkoviineistään, jotka pullotetaan pitkiin ja hoikkiin viinipulloihin (flûtes d'Alsace.)

Alsace on historian aikana ollut useampaan otteeseen myös osa Saksan valtiota, minkä johdosta alsacelaiset valkoviinit ovat tyyliltään huomattavasti saksalaishenkisempiä kuin valtaosa ranskalaisviineistä.

Rypäleet

Alueella puna- ja roséeviinejä valmistetaan käytännössä yksinomaan Pinot Noir'sta, mutta niiden osuus on Alsacessa on todella pieni, sillä vuosittain alueen viineistä keskimäärin 90% on valkoista. Alsace sen sijaan on erityisen tunnettu todella tyylikkäistä ja aromikkaista Riesling-, Gewürztraminer- ja Pinot Gris -viineistään.

Alueen merkittävimmät valkoiset rypäleet ovat mielestäni seuraavat:

• Auxerrois Blanc – rypälelajike, joka on merkittävä erityisesti alueen arvostetuissa sekoiteviineissä sekä Crémant d'Alsace -kuohuviineissä.
• Gewürztraminer – usein hieman vähähappoisempia, mutta runsaan aromikkaita ja kukkeita valkoviinejä tuottava lajike. Monet viinikriitikot pitävät Alsacea maailman parhaimpia Gewürztraminereita tuottavana viinialueena, ja Gewürztraminer onkin Alsacen toiseksi viljellyin lajike.
• Muscat Blanc à Petits Grains – kevyt, mutta aromikas, kukkea ja rusinainen rypälelajike, josta valmistetaan Alsacessa niin kuivia valkoviinejä kuin makeita jälkiruokaviinejä.
• Pinot Blanc – rypälelajike, joka tunnetaan Alsacessa myös nimellä Klevner. Usein melko täyteläisiä, raikkaita, sitruksisia tai viheromenaisia viinejä tuottava lajike.
• Pinot Gris – myös nimellä Tokay kulkeva rypälelajike, josta valmistetaan Alsacessa erityisesti todella runsaita, voimakkaita ja aromikkaita valkoviinejä sekä makeita jälkiruokaviinejä. Vuosikerrasta 2007 Tokay-nimen käyttäminen etiketissä on ollut kiellettyä.
• Riesling –yli 20% osuudellaan Alsacen merkittävin rypälelajike, josta valmistetaan pääasiassa raikkaita, hapokkaita, mineraalisia ja voimakkaita valkoviinejä. Alsacen Riesling ei ole koskaan tammitynnyrikypsytettyä ja parhaimmat alueen Riesling-viinit ovat todella pitkäikäisiä ja voivat kestää useamman vuosikymmenen kypsytystä.

Muut Alsacen alueella sallitut lajikkeet ovat:

• Chardonnay
• Chasselas
• Chasselas Rosé
• Muscat Ottonel
• Muscat Rosé à Petits Grains
• Savagnin eli Traminer
• Savagnin Rosé eli Klevener
• Sylvaner

Viinityylit

• Alsacen valkoviinit ovat usein hyvin raikkaita, mineraalisia ja mausteisia, ja koska viinejä ei juuri koskaan kypsytetä tammitynnyrissä, ovat ne hyvin puhdasaromisia. Saksan vaikutuksesta Alsacen viinit ovat perinteisesti olleet hyvin saksalaishenkisiä, aina viineissä käytettyjä rypälelajikkeita myöten. Toisen maailmansodan jälkeen merkittävin ero saksalais- ja alsacelaisviinien välille syntyi siitä, että Saksassa ryhdyttiin valmistamaan keskimäärin kevyempiä ja makeampia viinejä, kun taas Alsacessa viinien annettiin käydä kokonaan kuiviksi ja ne olivat luonteeltaan voimakkaampia ja alkoholipitoisempia, jolloin niitä oli helpompi yhdistää ruoan kanssa. Tämä ero on kuitenkin kadonnut Saksan palatessa viinintuotannossaan suurelta osin yhä kuivempiin ja voimakkaampiin viineihin, siinä missä monet Alsacelaiset viininvalmistajat ovat alkaneet jättää pieniä määriä jäännössokeria viiniin tuomaan lisää runsautta ja hedelmäisyyttä. Alueen keskimäärin hyvin lämpimän ja aurinkoisen ilmaston vuoksi Alsacen viinit ovat kuitenkin saksalaisia verrokkeja hieman kypsempiä ja raskastekoisempia, tyylillisesti ehkä lähempänä Itävallan muhkeampia kuin Saksan linjakkaampia viinejä.
• Historiallisesti Alsacen punaviinejä on pidetty melko vaatimattomina ja väriltään ohkaisina esityksinä, jotka muistuttavat enemmän syvää roséeviiniä kuin varsinaista punaviiniä. Ilmaston lämmetessä tilanne on kuitenkin muuttunut melkoisesti ja Pinot Noirista voidaankin tätä nykyä tehdä varsin vakuuttavia punaviinejä myös Alsacessa. Omasta mielestäni parhaat esitykset kuitenkin ovat usein kepeitä ja leikkisiä, tyylillisesti enemmän happo- ja mineraalivoittoisia. Tämä johtuu siitä, että Alsacessa myös yritään haastaa Burgundin arvostettuja Pinot Noireja, mutta usein tähän tyyliin valmistetut viinit tuntuvat lähinnä liian kypsiltä, liian tammitetuilta ja tasapainoltaan hieman kömpelöiltä. Vaikka alueelta löytyy erinomaisia valkoviinejä, tuntuu, että monelta osin Alsacella on edelleen opittavaa vakavasti otettavien punaviinien tuotannossa.
  
• Alsace on myös kuuluisa laadukkaista kuohuviineistään, jotka tunnetaan nimellä Crémant d'Alsace. Kuohuviinejä on valmistettu alueella jo 1900-luvun alusta ja niitä koskevat hyvin pitkälti samat säädökset kuin Champagnen kuohuviinejäkin. Crémantiin käytettävät rypäleet poimitaan käsin ja aikaisemmin kuin muihin viineihin tarkoitetut rypäleet. Viinit tulee valmistaa ns. shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) ja etiketissä tulee ilmoittaa samat tiedot kuin shamppanjankin (esimerkiksi erittäin kuivat viinit merkinnällä brut, vuosikertaviinit merkinnällä millésimé, jne.) Crémant d'Alsacet ovat hyvin shamppanjahenkisiä, mutta Champagnen viineihin verrattuna usein hieman vähemmän mineraalisia ja niiden hedelmäisyys on hieman runsaampaa ja saattaa aromeiltaan taipua jopa trooppisiin hedelmiin.


• Lisäksi Alsacessa valmistetaan makeampia viinejä sekä jopa varsinaisia jälkiruokaviinejä. Vendange Tardive -viinit (VT) ovat myöhään korjatuista, kevyesti rusinoituneista rypäleistä tehtyjä viinejä ("late harvest"), joissa on melko paljon sokeria, lähtien puolimakeista Riesling-viineistä melko makeisiin Gewürztraminer-viineihin. Nämä viinit eivät pääasiassa ole vielä jälkiruokaviinejä, vaan viinejä ruokalajeille, jotka edellyttävät selvästi makeampaa viiniä. Sélection de Grains Nobles -viinit (SGN) ovat jalohomeisista rypäleistä tehtyjä, selvästi makeita jälkiruokaviinejä. Nämä viinit ovat usein hengeltään Saksan ja Itävallan samanlaisia Beerenauslesen-viinit, mutta niissä on pääasiassa Beerenauslesen-viinejä vähemmän sokeria ja vastaavasti enemmän alkoholia. Erittäin runsaat, makeat ja intensiiviset, Trockenbeerenauslese-tyyppiset Alsacen jälkiruokaviinit voidaan merkitä nimellä Quintessence de Grains Nobles (QGN), mutta tällä merkinnällä ei ole varsinaista lain suojaa. Tällaiset viinit kuitenkin käytännössä vastaavat aina korkealaatuisimpia Trockenbeerenauslesen-viinejä.

Appellaatiot ja viinilainsäädäntö Alueella käytännössä kaikki valmistettu viini on laatuluokiteltua. Alsacella ei ole IGP / VdP -tasoista alueviinien laatuluokitusta, joten viinit jotka eivät täytä matalimpia AOC-tason kriteerejä, luokitellaan automaattisesti vuosikerta- ja aluemerkitsemättömiksi pöytäviineiksi. Alueella valmistetuista viineistä 78% oli AOC Alsace -tasoista, 18% AOC Crémant d'Alsace -tasoista ja 4% AOC Alsace Grand Cru -tasoista.

• AOC Alsace – alueen perusappellaatio, johon kuuluvat kaikki minimivaatimukset täyttävät puna-, rosée ja valkoviinit. Viinit on valmistettava n. 15 sallitusta rypälelajikkeesta. Sekoiteviinien etiketissä saa lukea vain joko yhden pääasiallisen lajikkeen nimi tai erityinen sekoitteen nimi (Edelzwicker = kaikki sallitut lajikkeet, Klevner = kaikki erilaiset Pinot-lajikkeet sekä Auxerrois Blanc, Gentil = korkeatasoinen Edelzwicker, josta vähintään 50% on oltava Grand Cru -tason neljää arvolajiketta.)
• AOC Alsace Grand Cru – vain arvostetuimmat, AOC Alsace -tasot täyttävät vanhat viinitarhat, jotka sijaitsevat alueella 200 ja 300 metrin välillä merenpinnasta voivat valmistaa tiukat laatuvaatimukset edellyttävää Grand Cru -tasoista viiniä. Tämän vuonna 1975 perustetun huippuappellaation viinit ovat aina valkoisia ja ne tulee valmistaa neljästä arvolajikkeesta (Gewürztraminer, Muscat, Pinot Gris, Riesling.) Viinien tulee olla aina lajikeviinejä, mutta viinit voivat olla myös makeampia Vendange Tardive- tai Sélection de Grains Nobles -viinejä. Vain kaksi viinitarhaa (Altenberg de Bergheim, Kaefferkopf) saavat valmistaa appellaation alla historiallisista syistä myös sekoiteviinejä. Nykyisin on olemassa 51 Alsace Grand Cru -tasoista viinitarhaa.
• AOC Crémant d'Alsace – vuonna 1976 perustettu appellaatio, joka suojelee Alsacen kuohuviinien alkuperää. Viinit tulee valmistaa perinteisellä shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) AOC Alsacen edellyttämistä rypälelajikkeista ja viini tulee pullottaa shamppanjapulloihin. Lisäksi Crémant d'Alsace on ainoa Alsacen viiniappellaatio, joka hyväksyy Chardonnayn käytön viinissä.

Alsace Alkon hyllyllä

• Punaviinit: tällä hetkellä valikoimissa on peräti yksi (1) Alsacelainen punaviini: Wolfberger Pinot Noir. Alsacelaiset punaviinit ovat ymmärtääkseni usein melko hentoja ja marjaisia, mutta omaa kokemusta tästä Wolfbergeristä ei ole.
• Valkoviinit: valkoviinit ovat Alsacen erikoisalaa. Ne ovat erinomainen valinta lähes mille tahansa mereneläville, mutta monet toimivat myös loistavasti mm. pastojen, salaattien ja aasialaisten ruokien kanssa.
  
  Suosittelen: André Stenz Riesling, Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition, Jean-Baptiste Adam Pinot Gris Réserve, Jean-Baptiste Adam Riesling Letzenberg Cuvée, Muehlforst Riesling Lieu-dit, Trimbach Pinot Gris Réserve, Trimbach Pinot Gris Réserve Personelle, Trimbach Riesling Réserve, Wolfberger Riesling, Wolfberger Riesling-Pinot Gris
• Kuohuviinit: Alkon hyllyiltä löytyy vain pari hassua Crémant d'Alsacea, mutta ne ovatkin sitten järjestään laadukkaita ja rahan arvoisia kuohuviinejä.
  
  Suosittelen: Wolfberger Crémant d'Alsace
• Roséeviinit: Alkon hyllyille saapuu usein kesän kausiroséeksi myös ainakin yksi rosée Alsacesta. Ne saattavat olla mitä tahansa runsaista ja tasapainoisista viineistä hentoihin ja kireän hapokkaisiin. Testailua omalla vastuulla.