Château Raymond-Lafon 2002

Château Raymond-Lafon 2002

• Valmistaja: Château Raymond-Lafon
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
• Rypäleet: Sémillon (80%), Sauvignon Blanc (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: ~40e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: 28,60e / 0,375 (Tammikuu 2014, Alko)

Kuuluisien Château d'Yquemin ja Château Suduiraut'n kyljessä sijaitseva Château Raymond-Lafon on erikoinen tapaus Sauternes'n mittapuulla: viinitalon viinit nauttivat sekä korkeata arvostusta että korkeita hintoja, vaikka viinitalolla ei ole minkäänlaista luokitusta – kun Bordeaux'n viinitalot luokiteltiin vuonna 1855, oli Château Raymond-Lafon vasta 5 vuotta vanha, eikä näin ollen nauttinut tarpeeksi korkeata arvostusta saadakseen omaa laatuluokitusta.

Viinitarha koki kuitenkin melkoisen profiilinnousun vuonna 1972 Château d'Yquemin toiminnajohtaja Pierre Meslierin ostettua viinitalon. 1980-luvulle tultaessa kysyntä oli jo ylittänyt tarjonnan ja viinien hinnat rupesivat nousemaan huomattavasti. Raymond-Lafon on tätä nykyä melkoinen vedenjakaja kriitikoiden keskuudessa; toiset pitävät talon tuotoksia erinomaisina ja monien Cru-talojen rinnalla kilpailukykyisinä, kun taas toisten mielestä talon viinit ovat sekä yliarvostettuja että -hinnoiteltuja.

Viinissä on hieman keskimääräistä Sauternesia enemmän – n. viidesosa – Sauvignon Blancia. Ennen myyntiinlaskua viiniä kypsytetään kolme vuotta tammessa.

Väriltään viini on syvän kullankeltainen ja selvästi kahta edellistä viiniä (Carmes de Rieussec, Doisy-Daëne) tummempi.

Tuoksu on vaimeanpuoleinen ja sulkeutuneen oloinen. Lasista kohoaa kevyesti kuivattuja hedelmiä, kukkaisuutta ja hunajaa.

Maku on tuoksua paljon runsaampi mutta silti aromien voimakkuudessa hieman hillityn oloinen. Harmoninen, vivahteikas ja tyylikkään makea makumaailma tarjoaa kuivattuja hedelmiä, kypsänmakeata ananasta, kurpitsahilloketta, tammista mausteisuutta ja kardemummaista pullataikinaa. Viini on melko hapokas, miellyttävän tasapainoinen ja kaikin puolin nautinnollinen, joskin hieman vaisu.

Pitkä mutta kevyehkö jälkimaku tuo keskimakuun nähden paljon enemmän mielenkiintoa: tammisen mausteisuuden alta paljastuu pikku hiljaa hentoa, tuoretta hunajamelonia, joka hunajaisen makeuden kanssa taittuu kielellä viipyileväksi hedelmäkarkkisuudeksi.

Liekö viini ruvennut jo hiipumaan (vasta kymmenen vuoden iässä? ei kai) vai ollut vain sulkeutuneessa vaiheessa? Viini nimittäin vaikutti tietyllä tapaa hieman vaisulta esitykseltä, aivan kuin se ei olisi millään lailla pistänyt parastaan. Kokonaisuus on hyvin balanssissa ja aromien monisyisyys on ihailtavaa, mutta yleisesti viini vaikuttaa voimansa menettäneeltä ja heikoksikäyneeltä nuorukaiselta. Vaikka viini oli avattu jo useita tunteja aikaisemmin ja sitä maisteltiin muutaman tunnin ajan, vaikutelma pysyi samanlaisena.

Jos kyseessä on vain viinin hillitty tyyli, joutui se kärsimään muiden Sauternesien välissä, sillä kokonaisuus oli tarjolla olleista kaikkein kevyin. Viini kuitenkin oli samalla myös todella maukas, tasapainoinen, jopa kompleksi ja makeuteensa nähden sopivan raikas. Tässä kunnossa viini olisi varmasti paljon parempi esitys sellaisenaan, ilman verrokkeja, jossa viinin keveys korostuu.

Toisaalta, jos viini on nyt vain ns. "tyhmässä vaiheessa" (dumb phase), tullee se kehittymään positiivisesti tulevaisuudessa. Monisyinen hedelmä oli selvästi ruvennut jo kehittymään kymmenen vuoden kypsytyksen seurauksena, mutta uskon viinin silti olevan vasta matkansa alkutaipaleella. Rungon puolesta ainakin luulisi kypsytystä hyvin kestävän.

Huomioitavaa on, että millesimes.comista ei enää tätä viiniä saa, mutta Alkosta löytyy rajattu kertaostos 0,375-kokoisia pulloja vuosikertaa 2008 – niille, joita viinin varastointi ja kypsytys kiinnostaa.

Lyhyesti: Hieman hillitty, mutta miellyttävän raikas, harmoninen ja moniulotteinen Sauternes'n jälkuruokaviini arvostetun Cru-luokituksen ulkopuolelta. 5-10 vuoden lisäodottelulla viini saattaa nykyisen vaisuhkosta ilmaisustaan "puhjeta kukkaan" runsaammaksi ja voimakkaammaksi esitykseksi.

Arvio: Tyylikäs – erinomaisesta ei olla kaukana, mutta hillityllä, vaisuhkolla ilmaisullaan viini vaikutti hieman turhan vaatimattomalta muiden samantyylisten viinien rinnalla. Silti viinin tyyli paistoi hienosti läpi tässäkin kunnossa, joten viinin nauttima arvostus on ihan ymmärrettävissä.

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (28,60e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Château Doisy Daëne 2008

Château Doisy Daëne 2008

• Valmistaja: Pierre et Denis Dubordieu
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Barsac, Bordeaux 2e Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Barsac
• Rypäleet: Sémillon (89%), Sauvignon Blanc (11%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 48,90e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 50,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Akateemisen viiniseuran Sauternes-tilaisuuden toisena viininä oli ainoa Alkon valikoiman edustaja: 300 pullon rajoitettuna eränä Suomeen saapunut, Deuxiéme Cru -tasoinen Doisy Daëne. Ikävä kyllä viinissä täytyi olla jotain vikaa, sillä viinin tuoksu oli varsin tyrmäävä, eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Kyseessä oli todennäköisesti korkkivika, sillä minkään lukemani Doisy Daënen arvostelu ei kuvaile viinin tuoksua samanlaisena – vaikka viinin tuoksu ei kyllä muistuttanut varsinaiseti mitään aikaisemmin haistamaani korkkivikaista viiniä. Lisäksi viinin maku tuntui olevan varsin hyvässä kunnossa, eli varsinaisesti pilalla viini ei ollut – ainoastaan tuoksu ei houkutellut pistämään nenää viiniinlasiin.

Väriltään viini on ohuehko, sitruunankeltaiseen taittuva hailakan viherkeltainen.

Tuoksu on melko hyökkäävä ja tunkkainen – heti ensinuuhkaisulla voi todeta jonkin olevan pahasti pielessä. Yleisvaikutelma on hieman homeinen ja kevyen rikkinen, seassa on märkää koiraa sekä taustalla pysyttelevää hunajaa ja persikkaa. Tuoksu on varsin tympeä, eikä tuuletu juuri mihinkään vajaan neljän tunnin aikana, vaan pysyttelee loppuun asti varsin samanlaisena.

Onneksi maku ei kuitenkaan seuraa tuoksua millään tavalla, vaan viini vaikuttaa olevan varsin kunnossa tällä osa-alueella. Keskimaku on makean marmeladinen ja hunajainen, jalohomeisen paahteinen, leveä ja tyylikäs. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskihapokas. Viini on mehevä, miellyttävän monisyinen ja rauhallinen, mutta myöskin hieman raskaanpuoleinen.

Jälkimaussa on kuivaa puuta, hunajaa, jalohometta, miellyttävää paahteisuutta ja kuivattua aprikoosia.

Kokonaisuudesta jää hieman epätasainen fiilis. Tuoksu vihjailee viinin olevan viallinen, mutta maku tuntuu olevan täysin kunnossa. Viini tarjoilee todella paljon perinteisiä Sauternes'n aromeja ja makujen keskinäinen harmonia on erinomaisessa tikissä. Sen sijaan rakenne on hieman heikonpuoleinen, eikä onnistu tuomaan kokonaisuuteen sen kaipaamaa raikkautta ja intensiivisyyttä.

Yleisesti viini on perusmiellyttävä ja maukas esitys, mutta ei varsinaisesti mitenkään sen verran ihmeellinen että viini onnistuisi nousemaan perus-Sauternes'n yläpuolelle. Kypsytyksellä voinee saada viiniin vielä lisää rikkautta ja vivahteikkuutta, mutta hieman väsynyttä ilmaisua sekään tuskin pystyy pelastamaan.

Tuoksusta en rokota, sillä viini todettiin melko yhdessä tuumin sen osalta vialliseksi. Arvio perustuu siis tällä kertaa pelkästään viinin makupuoleen.

Lyhyesti: Varsin aromikas ja miellyttävä, mutta myös hieman ponneton ja yllätyksetön Sauternes. Viinin kannattaa antaa kehittyä vielä joitain vuosia, mutta pitkään säilytykseen viinin nykykunto ei varsinaisesti houkuttele.

Arvio: Hyvä – viini on perus-Sauternes'ta hieman harmonisempi ja miellyttävämpi esitys, mutta kuitenkin yllätyksettömyytensä ja heikon rakenteensa (sekä viallisen tuoksunsa) vuoksi viini päätyi Sauternes-tilaisuudessamme jumbosijalle.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Carmes de Rieussec 2009

Carmes de Rieussec 2009

• Valmistaja: Château Rieussec
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
• Rypäleet: Sémillon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 20,33e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: 20,33e (Joulukuu 2012, millesimes.com)

kuva: lafite

Akateemisen viiniseuran Sauternes-illan aloitti Château Rieussecin – yhden Sauternesin suurimmista tiloista – kakkosviini, Carmes de Rieussec. Tämän viinin rypälekoostumus on yleensä 80-90% Sémillonia ja loput Sauvignon Blancia ja Muscadellea, mutta poikkeuksellisesti vuosikerta 2009 on valmistettu 100% Sémillonista.

Väriltään viini on keskisyvä, hohtavan kellertävä ja hieman nuorekkaan vihertävä.

Tuoksu on hyvin voimakas ja tyypillisen puhdaspiirteisen sauternes-mainen: runsasta hunajaa, kuivattuja ananaksia, sitruunamarmeladia ja pullataikinaa. Kaikin puolin herkullinen ja kutsuva yleisvaikutelma.

Maultaan viini on todella persoonallinen yleensä hunajan ja kuivattujen hedelmien hallitsemien Sauternes-viinien joukossa: kielellä pyörii leivoksisuutta, kardemummaisuutta, jopa piparitaikinaisuutta ja vaniljaisen mausteista tammisuutta. Seassa on myös sopivan runsaasti mehevää, persikkahilloista hedelmää, mutta omaperäinen ja vivahteikas aromimaailma vie tehokkaasti huomion pois melko geneerisestä hedelmäisyydestä. Viini on melko täyteläinen, jopa raskaanpuoleinen, eikä kovinkaan hapokas sekä melko nuorekkaan oloinen, mutta silti varsin mieleenjäävä esitys.

Jälkimaku on lämmin, runsaan ja monisyisen mausteinen, kypsän mandariinisen sitrushedelmäinen, puisen tamminen ja miellyttävän pitkä sekä tuhtia keskimakua särmikkäämpi. Erityisesti tamminen vaniljaisuus nousee sopivasti esiin suun takaosissa.

Iästään huolimatta Carmes de Rieussec on varsin vaikuttava ja mainio, mutta lähinnä makunsa puolesta; rakenteensa ja suutuntumansa puolesta viini onkin epätasapainoisen oloinen ja jopa läskihkö, mitä hyvin runsas ja leveä makumaailma vain korostaa.

Lihavan ilmaisunsa puolesta viiniä ei voi varsinaisesti suositella jälkiruoille, mutta riittävä viilennys korostanee happoja tarpeeksi jotta viinistä tulee riittävän raikas sellaisenaan nautittavaksi. Yleisesti Carmes de Rieussec on varsin mainio ja omaperäinen esitys kakkosviiniksi – erityisesti kun talon sekä aiemmin että myöhemmin maistamani ykkösviini ei onnistunut vakuuttamaan samalla tavalla. Tämä kyllä johtunee siitä, että kakkosviinin voi korkata huoletta aikaisemmin, kun taas ykkösviinin pitäisi antaa kerätä riittävästi ikää ennen korkkaamista.

Lyhyesti: Todella persoonallinen, omaperäisellä tavalla kiehtovan aromikas ja runsas Sauternes, jonka Akilleen kantapää löytyy melko vähäisistä ja ponnettomista hapoista.

Arvio: Erittäin hyvä – jos vain viinistä olisi löytynyt paremmat hapot, olisi Carmes ollut lähes täydellinen nuori Sauternes. Nyt viini jäi mieleen persoonallisena, mutta hieman epätasapainoisena esityksenä. Silti, kiitos omaperäisen ilmaisun, viini jäi reilusti plussan puolelle. Tähän hintaan kun saa täysikokoisen pullon, en voi muuta kuin suositella!

Hinnan (20,33e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Taltarni Brut Taché 2009

Taltarni Brut Taché 2009

• Valmistaja: Taltarni Vineyards
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Australia
• Alue: Victoria (57%), South Australia (38%), Tasmania (5%)
• Rypäleet: Chardonnay (65%), Pinot Noir (30%), Pinot Meunier (3%), Cabernet Sauvignon (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,89e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 16,89e (Tammikuu 2014, Alko)

Erityisesti Champagnen kuohuviinejä tyylillisesti imitoiva Taltarni on yksi Australian suosituimmista ja arvostetuimmista laatukuohuviinien tuottajista ja esimerkiksi Taltarnin Taché on koko maan suosituin roséekuohuva hintaluokassaan.

Viinin nimi Taché, "tahrattu", on ranskaa ja viittaa viinin valmistustyyliin, jossa viiniin lisätään pieni tilkka punaviiniä tuomaan viinille väriä ja marjaisuutta. Pohjaviininä toimii hyvin Champagne-henkinen, pullossa 18 kk kypsytetty, Chardonnay-voittoinen blend, mutta en ole saanut selville viinin väriä antavan viinin alkuperää – Taltarnin kotisivut mainostavat, että viinin dosage, makeutus, suoritetaan 15ml annoksella makeata Cabernet Sauvignon -viiniä, mutta epäselväksi jää onko viini jo tässä vaiheessa "tahrattu", vai saako viini tästä dosagesta samalla värinsä.

Väriltään viini on elegantti, oranssiin taittuvan hailakan lohenpunainen; viini on todellakin tahrattu, sillä melko punertavien, tai jopa punaisten, roséekuohuviinien rinnalla tämä näyttää tosiaan peruskuohuviiniltä, jota on kaadettu lasiin, josta on juuri juotu punaviiniä.

Tuoksultaan viini on kevyehkö ja hienovarainen. Lasista kohoaa hennon vadelmaista marjaisuutta, paahteisuutta ja hillittyä ranskanleipäisyyttä.

Alkumaku on hyvin särmikäs, rapsakka ja hapokkaan karpaloinen. Keskimaussa osaset kuitenkin asettuvat hienosti paikoilleen ja kokonaisuus on hennon marjainen, tuntuvan sitruksinen, mukavasti tuoreen omenaisen hapokas ja sopivan harteikas. Hillitty dosage (8 g/l) tuntuu juuri ja juuri kypsänä hedelmäisyytenä; marjaisuus silti tuo lähinnä tuoretta karpaloa ja hentoa vadelmaisuutta. Pieni, mutta runsas ja pitkäkestoinen kuohu korostaa melko runsaasti viinin jo valmiiksi vahvaa runkoa ja hapokkuutta. Tyylillisesti Taché on selvästi enemmän vaalea kuohuva kuin marjainen rosée, vaikka hillittyä marjaisuutta on saatukin mainiosti framille.

Keskipitkä jälkimaku on miellyttävän kermainen, kevyen mineraalinen ja aromikkaan yrttinen. Yleisvaikutelma on varsin ronski, jopa suutasupistava intensiivisyydessään, mutta silti varsin tasapainoinen ja maukas.

Kokonaisuutena Taltarni Taché on varsin mainio, tyylikäs aussiskumppa. Tyylillisesti viini on kuitenkin melko kaukana Alkon marjavoittoisista roséekuohuvista; vaikka tästäkin löytyy marjaa, on viini tyylillisesti paljon lähempänä valkoisia kuin punertavia kuohuviinejä, ja sopiikin todennäköisesti paljon paremmin perinteisten, rutikuivien kuohuviinien kuin roséekuohuvien ystäville.

Viini on melko robusti, mutta silti voimakkuudestaan huolimatta varsin tyylikäs ja harmoninen esitys; kokonaisuus toimii mainiosti tervetulomaljana, mutta viinin runko kestää hyvin ruoan kanssa yhdistämisen – viini melkeinpä jopa kaipaa sellaista. Siksi kenties paras tilaisuus tarjota Taltarnia on sellainen, jossa viinillä voi aluksi kohottaa maljan, mutta tämän jälkeen siirtyä ruokailemaan Taché ruokajuomana. Viini kestää helposti runsaammatkin kasvisruoat ja merenelävät.

Lyhyesti: Rutikuiva, ronski, kevyen marjainen ja varsin tasapainoinen juuri-ja-juuri-roséekuohuviini. Varsin tyylikkäästä pullosta löytyvä tukeva valinta niin malja- kuin ruokaviiniksi.

Arvio: Erittäin hyvä – mainio, taiten tehty ja mukavan rapsakka kuohuviini, jossa marjaisuudelle on annettu hyvin tilaa sivuosassa, mutta pääosaa silti näyttelee tässä tapauksessa perinteinen, Champagne-henkinen kuohuviini.

Hinnan (16,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Albert Bichot Fixin 2009

Albert Bichot Fixin 2009

• Valmistaja: Maison Albert Bichot
• Tyyppi: Punaviini, AOC Fixin
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Nuits, Fixin
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,89e (Joulukuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 19,96e (Helmikuu 2014, Alko)

Pienen lautapeli-iltamme aikana tulimme korkanneeksi Pongráczin Rosén lisäksi myös Albert Bichot'n syksyllä Alkoon saapuneen mainion, Villages-tasoisen punaisen Burgunderin Fixinin (lausutaan "Fissin") kylästä. Viini on valmistettu sopimusviljelijöiden rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14-16 kuukautta tammitynnyreissä, joista 35% on uusia.

Väriltään viini on Pinot Noirille tyypillisesti ohut ja läpinäkyvä, mutta sävyltään verrattain melko tumman ja syvän rubiininpunainen.

Tuoksu on aluksi kepeä, etäisen karpaloinen ja sulkeutunut, mutta avautuu melko pian tarjoilemaan kypsää karpaloa, kevyttä mutta miellyttävän vivahteikasta tammisuutta, pippuria ja hentoa likaisuutta, joka tuo kokonaisuuteen miellyttävän rustiikkisen, jopa kevyen lantaisen säväyksen.

Maultaan viini on runsas ja melko hapokas, jopa kevyen kirpakka, ja hyvin eloisa. Nuorekas ja kypsähkö aromimaailma tarjoilee tuoretta puolukkaisuutta ja punaviinimarjaa, kevyen multaista maamaisuutta, runsasta ja hieman savuista mausteisuutta sekä aavistuksen verran luonnetta tuovaa, karhean puista ja kuivaa tammisuutta. Suutuntumaltaan viini on hieman täyteläisenpuoleinen mutta silti happojensa ansiosta mukavan kepeä, napakka ja aavistuksen tanniininen. Yleisvaikutelma on kaikin puolin harmoninen ja rapsakasta, nuorenkarheasta ilmaisustaan huolimatta miellyttävästi sopuisan elegantti.

Ryhdikäs ja pitkähkö jälkimaku on puolukkaisen kirpeä, raikkaan ja suutasupistavan hapokas ja hillitysti kuivan tamminen.

Yleisesti Bichot'n Fixin on varsin tasapainoinen ja pirteä punainen burgunderi: hapokas runko pitää viinin raikkaana ja ryhdikkäänä, mutta hedelmää löytyy riittoisasti tuomaan tarpeeksi lihaa luiden päälle; näin kokonaisuus ei jää pelkästään keveäksi hapokkaaksi marjaviiniksi (jollaisiksi Alkon edullisimpia burgundereita voisi luonnehtia.) Viinissä on luonnetta, makua ja persoonaa, mutta kaikkia varsin sopivassa suhteessa keskenään, jotta kokonaisuus vaikuttaa miellyttävän tyylikkäältä ja hiotulta, mutta silti sopivan särmikkäältä. Vaikka viini on varsin mainiosti jo nyt lähestyttävissä, on se kuitenkin aavistuksen verran turhan nuoren ja rauhattoman oloinen, joten viinille tehnee hyvää antaa sen rauhoittua ja kypsyä rauhassa vuoden parin ajan.

Lyhyesti: Rapsakan hapokas, puolukkainen, hillityn puinen ja varsin harmoninen Pinot Noir, jossa on sekä runkoa että hedelmää riittävästi, ilman minkäänlaista liioittelua millään osa-alueella.

Arvio: Tyylikäs – lämpimän vuoden burgunderiksi varsin lupaava esitys, joka toimii mainiosti niin sellaisenaan kuin tyylikkään aterian (kasviksia / kanaa / possua / pataa) ruokajuomana.

Hinnan (19,96e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Pongrácz Rosé

Pongrácz Rosé

• Valmistaja: Cave de Pongrácz
• Tyyppi: Kuohuviini, WO Western Cape
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape
• Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,98e (Elokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 15,89e (Tammikuu 2014, Alko)

Kesällä Alkon valikoimiin saapui jo aiemmin allekirjoittaneen verrattomalla kuohuviinillään valloittaneen Cave de Pongráczin roséekuohuviini – joka on viinitalon tyyliin shamppanjarypäleistä perinteisellä shamppanjamenetelmällä (paikallisille tunnettu nimellä Méthode Cap Classique) valmistettu tapaus. Viini tuli ostettua mielenkiinnosta melko pian sen hyllyille saapumisen jälkeen, mitä seurasikin melko pian Helsingin Sanomien Jouko Mykkäsen viiniä kehuva arvio. Ehdin jo hetken myhäillä, että onneksi ehdin ostaa omani pois ennen kuin tuote myydään loppuun koko maasta. Mutta katso! Viinin myynti ei räjähtänytkään käsiin, vaan jatkoi tasaisesti myymistään. Noh, mikäpä tässä.

Suurta korkkaamistarvetta ostamalleni pullolle ei tullut, sillä viini tuli testattua pariinkin otteeseen syksyn mittaan, eikä mielenkiinto näin ohjannut allekirjoittanutta pullon suuntaan. Lopulta viini kuitenkin koki kohtalonsa ystäväni soitellessa minulle päivänä eräänä tiedustellakseen illan suunnitelmia – jutustelun lomassa tuli kuultua myös merkitsevät sanat: "mun kyllä tekisi mieli vähän kuohuviiniä." Siis skumppapullo ja lautapelit kainaloon ja matkaan!

Väriltään viini on upean lohenpunainen, sävyltään jopa melko tummahko. Tuoksusta löytyy kypsää mansikkaa, paahteisuutta ja kevyen pistävää hikisyyttä; tämä jälkimmäinen aromi ei kuitenkaan ole mitenkään epämiellyttävä, vaan tekee tuoksusta varsin persoonallisen ja kiehtovan.

Maultaan viinin on runsas mutta hyvin kuiva ja napakka. Kielellä pyörii varsin hurmaava combo erilaisia roséekuohuvan aromeja: kermaisuutta, vohvelia, makeaa mansikkaa, kevyttä valkoherukkaa, hentoa mustikkaa, hapokasta sitruksisuutta... Mousse on hyvin pientä ja sopivan runsasta ja pitkäkestoista, tehden kokonaisuudesta mellyttävän ryhdikkään, hyvärunkoisen ja kuohkean.

Keskipitkä, paahteinen jälkimaku jättää kielelle maukkaan, briossisen hiivaisen ja marjaisan kypsän yleisvaikutelman, jota raikastaa napakka, veden kielelle kohottava hapokkuus ja kevyt, suutapuhdistava mineraalisuus.

Kokonaisuus on todella miellyttävä, tasapainoinen ja hyvin rapsakka. Viinitalon korkeat standardit näkyvät viinissä, joka on varsin puhdaspiirteinen ja rungoltaan mainio; monien edullisempien etelä-afrikkalaisten roséekuohuviinien limonadimaisesta rungosta tai esanssisesta marjaisuudesta ei ole tietoakaan. Tämähän on varsin klassinen, ryhdikäs ja siten ihan kovaakin kilpailua kestävä laatu-roséekupliva; ainoastaan aitojen laatu-Shamppanjoiden uskomaton syvyys ja vivahteikkuus puuttuu! Ainoan miinuksen voisi heittää prameasta pullosta, jonka muoto vaikeuttaa niin pullon sijoittelua viinikaapissa kuin myöhemmin avattuna jääkaapissa.

Yleisesti Pongráczin Rosé on sopivan helppo, maukas ja harmoninen kuohuva kuivien viinien ystäville tervetulo- tai maljakuohuvaksi, mutta runkoa riittää mainiosti jotta viini pärjää esimerkiksi kevyempien kala- ja kasvisaterioiden kumppanina.

Lyhyesti: Taiten tehty, ryhdikäs, tasapainoinen ja juuri sopivan marjavoittoinen kuiva roséekuohuva.

Arvio: Tyylikäs – viini on ehdottomasti yksi parhaista Alkon roséekuohuvista; tämä ei maistu heikkotasoiselta esanssilimonadilta, muttei myöskään punertavaksi värjätyltä peruskuohuvalta. Tasapaino punaisten marjojen aromin ja klassisten kuohuvain aromien välillä on erinomainen.

Hinnan (15,89e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Pirie South Estelle 2007

Pirie South Estelle 2007

• Valmistaja: Pirie
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Australia
• Alue: Tasmania
• Rypäleet: Riesling (40%), Gewürztraminer (35%), Pinot Gris (25%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,99e (Elokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 10,89e poistuessaan)

Tasmania on kerännyt mainetta erityisesti astetta parempien, tasokkaiden viinien tuottaja-alueena. Jättimäisen Brown Brothersin talliin juuri siirtyneen Pirien South Estelle ei vaikuta nyt parin testin jälkeen olevan poikkeus tähän sääntöön.

Kyseinen viini on varsin persoonallinen valkoinen blend: pääosaa näyttelee hapokasta runkoa tuova Riesling, mutta sekaan on laitettu lähes yhtä paljon aromaattista ja raskastekoista Gewürztramineria. Lopputulos on siistitty neljäsosalla moneen taipuvaa Pinot Gris'tä – kaikki kolme rypäleitä, joista valmistetaan yleensä lähinnä lajikeviinejä. Poikkeuksen tähän tekevät Alsacen – alueen, jossa juuri nämä kolme rypälettä ovat ylivoimaisesti suosituimpia – Gentil- ja Edelzwicker-viinit, joten vaikuttaa siltä, että Pirie yrittää saada tavoitettua Alsacen henkeä tällä esityksellä.

Väriltään viini on hieman perusvalkoviiniä syvemmän keltainen, sävyltään aavistukseen vihreään taittuva.

Tuoksussa kaikki kolme lajiketta ovat hienosti framilla: pääosaa näyttelee selvä, mutta kuitenkin sopivan hillitty, kehittyneen Rieslingin petrolisuus, minkä alla on kirjo hunajaisuutta, mehevää, trooppista hedelmää (erityisesti kypsää aprikoosia ja litsiluumua), kukkeaa parfyymiä sekä hieman merellistä mineraalisuutta. Tuoksu on runsas, muttei räjähtävä, ja upean aromikas, monikerroksinen ja houkutteleva.

Mehevän ja kypsähkön tuoksun jälkeen maku yllättää: viini on hyvin hapokas ja kirpeä, esimaku tarjoaa varsin karun Rieslingin sitruunaista tai jopa greippistä puraisua. Sitten mukaan saapuu petrolisuuden siivittämänä kukkeaa mausteisuutta, punaista omenaa, mehiläisvahaa ja trooppisempia hedelmän aromeita; kypsää persikkaa ja hunajamelonia. Viini on hyvän hapokkuutensa ja greippisen kirpakkuutensa todella kuivan oloinen, vaikka kypsä hedelmäisyys välillä vihjaileekin muuta. Raikkaudestaan huolimatta South Estellen suutuntuma on varsin öljyinen ja täyteläinen.

Jälkimaku on pitkähkö ja napakka, kielelle jää kukkean mausteisia, kirpeän greippisiä ja hennon petrolisia vivahteita sekä runsaasti suutapuhdistavaa mineraalisuutta.

Kokonaisuutena South Estelle on varsin mainio uuden maailman valkoinen: rypälesekoitus toimii mainiosti ja käytetyt suhteet tuovat kiitettävästi jokaisen rypäleen parhaita puolia esiin. Yleisesti viinissä on melko runsaasti trooppista hedelmää, ilman että viini vaikuttaa ylikypsältä, läskiltä tai raskaalta – kiitos hyvin raikkaan ja runsaan hapokkuuden. Aromit ovat runsaita, muttei yliampuvia ja viinissä rupeaa olemaan uuden maailman valkoviiniksi poikkeuksellisen runsaan ikänsä – pian 6 vuotta – johdosta runsaasti syvyyttä ja monikerroksisuutta. Viini pelaa ryhdikkään runkonsa ja eloisan hedelmäisyytensä puolesta mainiosti hyvin monenlaisille ruoille, mutta toimii mainiosti myös sellaisenaan kesäisenä viininä hapokkaankirpeiden valkoviinien ystäville.

Lyhyesti: Erittäin hapokas ja greippisen kirpeä, mutta myös tyylikkäästi kehittynyt, trooppisen hedelmäinen valkoviini laadukkaista viineistä tunnetusta Tasmaniasta.

Arvio: Erinomainen – todella mainio, ihastuttavan raikas ja ryhdikäs valkoviini, joka vahvistaa mielikuvaani Tasmaniasta Australian laadukkaimpien viinien alueena.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Franco Conterno Barolo "Pietrin" 2008

Franco Conterno Barolo "Pietrin" 2008

• Valmistaja: Franco Conterno
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Barolo
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Barolo
• Rypäleet: Nebbiolo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,37e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 29,37e (Joulukuu 2012, viinitkotiin.com)

kuva: franco conterno

Akateemisen viiniseuran järjestämän Italia-illan päättäjänä toimi viinitkotiin.comin uutuus, piemontelaisen pientuottaja Franco Conternon tuorein vuosikerta viinistä Barolo "Pietrin". Kyseinen viini on valmistettu rypäleistä joita on kerätty Castiglione Falletton, Novellon ja Monforte d'Alban kylien tarhoilta – mm. Monforte d'Alban kuuluisalta Bussia-tarhalta. Tämän jälkeen viinin annettiin käydä ja maseroitua 15 päivän ajan, minkä jälkeen viiniä on kypsytetty 2 vuotta slavonialaisissa 2000-3000 litran tammiastioissa ja vuoden ajan pullossa.

Väriltään viini on hyvin kauniin ja läpinäkyvän granaatinpunainen, reunoilta kevyesti palaneen tiilen sävyyn vaaleneva.

Tuoksultaan viini on ikävästi hieman tukkoinen ja vaisu, tarjoten lähinnä etäistä kirsikkaisuutta ja pienen aavistuksen tammista suklaisuutta. Yllättäen avautuessaan viinin hedelmä pysyy edelleen melko mykkänä, kun taas tammi ottaa selvästi suurempaa alaa, tehden tuoksusta makeamman vaniljasuklaisen.

Suussa viini on hyvin napakka ja kuiva. Hyvin hapokas maku tarjoilee hapankirsikkaa, kevyttä savuista maaperää, hieman puista tammen maustetta ja kohtuullisesta alkoholista (13,5%) huolimatta lämpöä. Viini on varsin sulkeutuneen oloinen ja yllätyksetön, vaisu. Tanniineja sen sijaan löytyy varsin runsaasti, kuten tämänikäiseltä Barololta voisi nyt odottaakin. Rakenne on varsin hyvin kunnossa, mutta hedelmä ei juurikaan onnistu antamaan sille täytettä.

Jälkimaku on lämmin ja tanniineista bitterisen karhea. Kielelle jää melko lyhyeksi aikaa kirsikkaisuutta, hennon puista maustetta ja maaperäistä mineraalisuutta.

Tämän maistelun perusteella Barolo "Pietrin" on hieman vaatimaton Barolo. Tosin ongelmana lienee sekä viinin auttamattoman nuori ikä (itse korkkaisin pullon vasta kun sillä on ikää n. 2 kertaa enemmän) että sen varsin lyhyeksi jäänyt dekantointiaika. Kun jaksaa antaa viinille tarpeeksi vuosia, jäänee nyt turhan innokkaasti framille pinnistellyt puinen tammi enemmän taustalle, ja rakenne kevenee antaen tilaa (toivottavasti vastaavalla tavalla monisyisemmäksi kehittyneelle) hedelmälle. Lisäksi viini tarvitsee selvästi aikaa auetakseen, sillä viini oli vielä pitkälle toista tuntia ensimaistamisen jälkeenkin nuhaisen tukkoinen.

Vaikea sanoa viinin laadusta nyt juuta tai jaata, mutta huonoimmillaankin kyseessä on varsin kelvollinen ja perinteinen, jos kohta hieman vaatimattoman oloinen Barolo; parhaimmillaan viini kehittyy kypsytellessä upeasti ja muutamien vuosien kuluttua pullosta löytyy helmiä ja timantteja.

Lyhyesti: Vielä varsin vaisu ja sulkeutunut Barolo, jossa hedelmä ei onnistu juurikaan loistamaan tiiviin rungon ja tammen alta. Lisäkypsyttely ja pitkä dekantointiaika tuonee helpotusta asiaan.

Arvio: Hyvä – viinistä on vaikea saada totuudenmukaista kuvaa nyt, sillä itse en nauttisi Baroloa näin nuorena ja näin lyhyesti ilmattuna. Rakenne lupaa hyvää, mutta vain aika näyttää lopputuloksen. Joka tapauksessa, viini on kuitenkin varsin hyvä jo nyt ja arvosana voi vain nousta.

Hinnan (29,37e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Montaribaldi Barbaresco Palazzina 2008

Montaribaldi Barbaresco Palazzina 2008

• Valmistaja: Montaribaldi
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbaresco
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Barbaresco
• Rypäleet: Nebbiolo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 27,85e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 29,59e (Toukokuu 2014, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin.com

Vuorossa Barbaresco piemontelaisen Neiven kylän alueelta. Montaribaldi valmistaa viininsä piemontelaisin melko hillittyinä – esimerkiksi tämä Barbaresco on maseroitunut vain 12 päivää (verrattuna perinteisten Barolon ja Barbarescon tuottajien maseroimisaikoihin jotka ovat voineet kestää n. 20 päivästä aina yli kuukauteen) minkä jälkeen sitä on kypsytetty vuoden verran pienissä barrique-tynnyreissä (joista kolmasosa uusia) ja vuoden verran pulloissa.

Väriltään viini on melko läpinäkyvän viininpunainen, mutta melko tummanpuhuva Nebbioloksi. Tuoksussa on päällimmäisenä kirsikkaa ja hentoa savua, alta löytyy multaa ja kevyttä orvokkista kukkeutta. Kaikkea tukee hennon vaniljainen tammisuuden vivahde.

Maultaan viini on runsas, tukeva ja melko täyteläinen. Kielellä pyörii kirsikkaisuutta, hentoa savua ja viehättävää yrttisyyttä. Voimakas ja nuorekas hapokkuus sekä tuntuva tanniinisuus luovat hyvin ryhdikkään rungon viinille. Kokonaisuus on hyvin kuiva ja melko tamminen – erityisesti avauduttuaan vaniljaisuus ja puinen mausteisuus nielaisee melko paljon viinin savuisuutta ja rypäleen omaa mausteisuutta.

Keskipitkä jälkimaku on kuivahko, hennon savuinen, miellyttävän kirsikkainen ja kypsän marjainen. Kielelle jää joksikin aikaa sopivan karheata bitterisyyttä, mutta yleisikutelma on viinin ikään nähden melko helppo ja harmiton.

Kokonaisuus on varsin tasapainoinen ja taiten tehty, mutta hieman nuorehko ja vaatimaton Nebbioloksi; itse odottaisin näin nuorelta viiniltä enemmänkin räyhää ja luonnetta. Lisäksi pienet tammitynnyrit ovat ikävästi jättäneet kokonaisuuteen sormenjälkensä ja lopputulos onkin hiukan turhan tamminen omaan makuuni, vaikkei tammen aromit pääsekään missään vaiheessa varsinaisesti dominoimaan. Runkoa riittää hieman pidempään kypsytykseen, jos kaipaa viiniltään syvyyttä ja Nebbiolon viehättäviä, kehittyneitä piirteitä, mutta viini ei varsinaisesti vaadi sitä johtuen astetta hillitymmästä ilmaisustaan.

Yleisesti viini on varsin maittava ruokaviini, mutta sellaisenaan hieman turhan karhea. Hintaansa nähden ehkä himpun verran turhan hintava, mutta vielä järkevän kehyksen puitteissa.

Lyhyesti: Nuori, mutta myös nuorena varsin helposti lähestyttävä, kevyenpuoleinen Barbaresco. Tasapainoinen, viehättävä kokonaisuus jota vaivaa himpun verran turhan voimakkaana puskeva tammisuus.

Arvio: Hyvä – hiukan tiukemmalla rungolla ja hillitymmällä tammisuudellaan viini olisi ollut varsin mainio, lupaava esitys. Nyt viini tarjoilee turvallista Nebbiolon eleganssia, mutta jäädään hieman jälkeen siitä, mitä olisi voinut olla tarjolla. Silti ihan kelvollinen, maistuva esitys.

Hinnan (27,85e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Amarone Selezione Antonio Castagnedi 2008

Amarone della Valpolicella Selezione Antonio Castagnedi 2008

• Valmistaja: Tenuta Sant'Antonio
• Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (20%), Croatina (5%), Oseleta (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36,49e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 36,79e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin.com

Tenuta Sant'Antonio on neljän Castagnedin veljeksen pitämä viinitalo, joka sijaitsee Valpolicellassa, Mezzane di Sotton kylässä. Tämä alue ei kuulu arvostetun ja maaperältään parempilaatuisen Valpolicella Classicon alueeseen, joten veljekset joutuvat kilpailemaan muulla kuin appellaation tuomalla arvostuksella. Kotisivuillaan viinitalo vakuuttaa panostavansa määrän sijaan laatuun käyttämällä mm. seuraavanlaisia keinoja: rypäleiden käsinpoiminta, pienet ja rajoitetut satomäärät, rypäleiden puhtaanapitääminen sadonkorjuun aikaan, vain pakon edessä vähäinen lannotteiden ja kastelun käyttö sekä mahdollisimman vähäisenä pidetty torjunta-aineiden käyttö.

Ja pakko myöntää, kyllä viinissä laatu tuntuu maistuvan, vaikkei tämä sieltä Classicosta tulekaan!

Väriltään viini on oikein tummanpunainen ja syvä, lähes läpinäkymätön. Reunoilta väri rupeaa taittumaan hennon punaruskeaksi, pysyen edelleen hyvin paksuna.

Tuoksultaan viini on erittäin runsas, kypsä ja makea. Lasista nousee makean suklaisia vivahteita, tehden kokonaisuudesta hyvin kirsikkasuklaakonvehtisen oloisen. Seassa on myös hillitysti savua ja pölyistä maamaisuutta.

Maku on hyvin mehevän ja kypsänmakean kirsikkainen. Seassa on myös tammista mausteisuutta, katkeranmakeata tummaa suklaata, tuoreita tummia luumuja ja hentoa savuisuutta. Suutuntuma on hyvin täyteläinen mutta silti melko hapokas, mikä tekee kokonaisuudesta varsin selväpiirteisen ja tasapainoisen. Tanniinit ovat kuitenkin melko vaatimattomia kokonaisuuteen nähden ja viiniä voisi luonnehtia korkeintaan keskitanniiniseksi – näin muhkeassa kokonaisuudessa runsaampikin tanniinisuus toimisi mainiosti, antaen viinille lisää hauista ja purutuntumaa. Yleisvaikutelma on runsas, miellyttävän harmoninen ja hedelmältään heikosti makeaan taittuvan kuivahko. Viini kehittyy ilahduttavasti niin lasissa kuin kielelläkin, tuoden aromaattista yrttisyyttä ja mustikkaisuutta jo valmiiksi monimuotoiseen kokonaisuuteen.

Jälkimaku on aromeiltaan tummanpuhuva ja kuivahko, tuoreen kirsikkainen ja hieman pölyisen oloinen. Runsaanpuoleinen alkoholi tuntuu ensi kerran kunnolla nielua ja nenän takaosia lämmittävänä tunteena. Yleisvaikutelma on miellyttävä, mutta ikävästi hieman lyhyenpuoleinen.

Tenuta Sant'Antonion Amarone on varsin mallikas ja tasapainoinen esitys. Kokonaisuus on perushyvä, eikä juuri mitään pahaa sanottavaa viinistä löydy – hintaa lukuunottamatta. Lähemmäs neljällä kympillä saa pelkästään Suomesta parhaimpia Valpolicella Classicon Amaroneja, perus-Amaroneista puhumattakaan. Pikainen googlailu paljasti viinin hinnan pyörivän normaalisti 20-25 euron tuntumassa ja jopa Jenkeistäkin viiniä saa n. 30 euron hintaan. Vaikka viini on varsin laadukas perus-Amarone, on sen hinnassa vajaan kympin verran ilmaa; kyseessä on varsin kelpo ostos nuorena nautittavaksi Amaroneksi, jos satut löytämään viiniä jostain järkevämpään hintaan.

Lyhyesti: Tasapainoinen, aromikas ja sopivan ryhdikäs Amarone; ilmaisussa ja rungossa voisi olla enemmänkin pontta, etenkin jos haluaisi kypsytellä viiniä, mutta nuorena juotavaksi viiniksi Selezione Antonio Castagnedi on varsin mainio – kunhan muistaa antaa viinin ensin hengittää vähintään 2-3 tuntia.

Arvio: Erittäin hyvä – viini osoittaa, että myös Valpolicella Classicon ulkopuolellakin osataan tehdä vakavastiotettavia, tasapainoisia Amaroneja. Huippuluokkaan ei ylletä, mutta kyllä kiitettäväksi kokonaisuutta voi hyvillä mielin kutsua.

Hinnan (36,79e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Ca' de' Rocchi Ripasso Monterè 2010

Ca' de' Rocchi Ripasso della Valpolicella Monterè 2010

• Valmistaja: Tinazzi
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (15%), Molinara (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 21,89e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 22,07e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Monterè Ripasso on perinteisellä Ripasso-menetelmällä tehty Valpolicellan punaviini – käsin poimituista rypäleistä tehtyä viiniä aluksi kypsytetään 4-5 kuukautta, minkä jälkeen viiniin lisätään Amaroneen käytettyjen rypäleiden kuoria, jotka käynnistävät uuden käymisen, jolloin viiniin tulee lisää syvyyttä, tanniinia ja potentiaalista alkoholia. Lopuksi viini on kypsytetty valtavissa slavonialaisissa tammiastioissa vuoden, puolentoista ajan.

Väriltään viini on hyvin tumman kirsikan punainen ja tasainen reunoille asti. Seassa on myös viinin nuoresta iästä kielivää sinertävyyttä.

Tuoksultaan viini on runsas, mehevä ja kirsikkahilloinen. Seassa on myös kypsää luumua ja hento vivahde mausteista tammea.

Maultaan viini on runsas ja miellyttävä. Kielellä pyörii kypsää kirsikkaisuutta, yrttisyyttä, kevyttä puisevuutta sekä hieman alkoholia, joka tuo myös hieman lämmön hohkaa suuhun. Avautuessaan tammisuus kehittyy puisevasta kohti tummaa suklaata hedelmäisyyden tarjotessa enemmän kypsiä tummia marjoja ja nahkaa. Hapokkuutta on sopivasti runkoon nähden ja tanniinejakin löytyy, vaikka melko vaatimattomasti viinityyliin nähden. Yleisesti viini on kuitenkin selvästi enemmän modernin hedelmävetoinen kuin tyylikkäämpi, perinteisempi ja vivahteikkuutta painottava italialainen.

Jälkimaku on pehmeä, tuoreen punamarjainen, kevyen suklainen ja alkoholisuudessaan lämpimänpuoleinen.

Kokonaisuus on varsin miellyttävä ja maistuva, mutta varsin yllätyksetön perus-Ripasso, joka on myöskin turhan epätasapainoisen oloinen alkoholisuudestaan johtuen. Tästä syystä viinin hinta on täysin epäsuhdassa sen laatuun nähden – Alkosta kun vastaavia saa kympin pintaan ja vielä alle kahdella kympilläkin irtoaa jo semmoisia tyylin huippuedustajia Valpolicella Classicosta kuin esimerkiksi Zenaton Ripassa. Yli 20 euroa näin tavanomaisesta Ripassosta ei kuulosta korviini mitenkään järkevältä ostokselta.

Lyhyesti: Miellyttävä, kypsän hedelmäinen ja mukavan rakenteikas perus-Ripasso. Todennäköisesti parempi nuorena nautittavaksi kuin pitkään kypsytettäväksi.

Arvio: Miellyttävä – kelvollinen, makean mehevä ja tyypillinen moderni perus-Valpolicella Ripasso arkiseen nautiskeluun. Huoleton, tuhdimman ja kypsemmän pään italialainen arkipunaviini.

Hinnan (22,07e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Poggio Gagliardo Malemacchie Riserva 2009

Poggio Gagliardo Malemacchie Riserva 2009

• Valmistaja: Fattoria Poggio Gagliardo
• Tyyppi: Punaviini, DOC Montescudaio Rosso
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Pisa, Montescudaio
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,50e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 18,65e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Montescudaio on pieni, muinainen toscanalaiskylä, jossa valmistetaan viiniä niin paikallisista (Sangiovese, Verdicchio, Vermentino) kuin kansainvälisistäkin lajikkeista (Cabernet Sauvignon, Chardonnay, Merlot, Sauvignon Blanc). Akateemisen viiniseuran Italia-illassa esitelty Malemacchie on Riserva-tasoinen (vähintään 24 kuukautta kypsytetty) 100% Sangiovese.

Väriltään viini on syvän kirsikanpunainen, taittuen reunoilta hieman vaaleammaksi ja rusehtavammaksi.

Tuoksu on hyvin mehevä ja lempeä: kypsää, lähes hillomaista kirsikkaisuutta, hentoa maustekaappia sekä yllättävästi hieman jugurttia (?!).

Maku on makeahkon kirsikkainen, pippurinen, rehevän hedelmäinen, runsaasta mausteisuudestaan ja kohtuullisesta hapokkuudestaan huolimatta melko pehmeä ja varsin hillityn tanniininen. Viini on kypsytetty lähinnä valtavissa tammisammioissa, minkä seurauksena viini ei ilahduttavasti maistu juurikaan tammelta pitkästä kypsytysajastaan huolimatta.

Korkeintaan keskipitkä jälkimaku on mausteinen ja kirsikkainen sekä hieman valjun ja onton oloinen.

Yleisesti Malemacchie jää vähän vaisuksi esitykseksi. Tyyliltään se on perus-toscanalaista hieman kosiskelevampi ja helpostilähestyttävämpi, minkä lisäksi se kyllä jää selvästi kahden edellisen Sangiovesen (Il Molino di Grace Chianti Classico ja Gratius) varjoon. Melko mutkaton ja simppeli Toscanan punainen, joka ei ole Riserva-merkinnästään huolimatta mitenkään hintansa väärti. Tyyliltään viini on lähempänä Alkon kympin viiniä.

Lyhyesti: Helppo, pehmeä ja tyylillisesti hieman vaatimaton Sangiovese Toscanan tuntemattomammilta viiniseuduilta.

Arvio: OK – melko harmiton lipittely-Sangiovese. Maistuu ihan hyvältä ja balanssikin on ihan kunnossa, mutta ei onnistu säväyttämään oikein millään akselilla.

Hinnan (18,65e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Il Molino di Grace Gratius 2005

Il Molino di Grace Gratius 2005

• Valmistaja: Il Molino di Grace
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 28,91e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 29,14e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Vuodesta 1994 asti pyörineen Il Molino di Gracen IGT Toscana, massiiviseen pulloon pakattu Gratius, on melko erikoinen tapaus; viiniä markkinoidaan yleensä ns. Supertoscanalaisena, mutta nämä Supertoscanalaiset ovat yleensä Sangiovese-viinejä, joihin on käytetty enemmän kansainvälisiä lajikkeita (yleensä Cabernet Sauvignonia) mitä DOCG-laki sallii. Sen sijaan tämä viini on luomuna tehty yhden tarhan 55-vuotiaista köynnöksistä tehty 100% Sangiovese. Tämän vuoksi viini olisi nykyään helposti luokiteltavissa DOCG Chiantiksi, mutta IGT Toscana -viinien nauttiman poikkeuksellisen suosion vuoksi voi olla kannattavampaa luokitella viini IGT-luokituksen alle kuin tiukempaan, mutta lähinnä perusviineille tarkoitettuun DOCG Chianti -luokituksen alle.

Väriltään viini on tumman granaattinen ja syvä, mutta väri kepenee ja ohentuu merkittävästi reunoilta.

Tuoksu on muhkea ja persoonallinen; hedelmäisyys on makeata, mutta silti enemmän tuoretta kuin makeankypsää, seassa on myös hentoa nahkaa, märkää puuta, tupakanpuruja, orvokkia ja kevyen suklaista tammea.

Maku on kuiva, syvä ja moniulotteinen. Alussa tuntuu vivahdus pehmeänmakeata kirsikkaa, mikä taittuu pian selvästi voimakkaampaan, kuivempaan, lihaisampaan ja hennon bitteriseen hedelmään. Seassa on myös maata, kevyttä savua, pippurista mausteisuutta ja hillitysti tumman suklaista tammea sekä purutuntumaa tuovia pölyisiä tanniineja. Kokonaisuus on rakenteeseen nähden mainion hapokas ja tasapainoinen. Runsas hedelmäisyys on hieman uuden maailman malliin hyvin framilla, mutta kiitos kuivan, tuoreen hedelmän ja tiukan rakenteen, viini on selvästi kyllä italialainen. Silti tyylillisesti Gratius on kyllä ehdottomasti lähempänä IGT Toscana-, kuin DOCG Chianti -viinejä, vaikka rypälesekoitus onkin periaatteessa sama kuin Chianteissa. Lisäksi viini jaksoi kehittyä mallikkaasti koko illan ajan ja oli lopuksi neljän tunnin jälkeen tuonut selvästi kypsempää hedelmäisyyttä esiin hellittämättä juurikaan napakasta otteestaan – lisäksi tammi onnistui pysymään riittävän taustalla koko viinin kehityskaaren ajan.

Jälkimaultaan viini on pitkähkö ja pippurisen mausteinen. Hento tanniininen bitterisyys jää kielelle pitkäksi aikaa tanniinien kuivattaessa voimakkaasti suuta.

Gratius on varsin mallikas esitys IGT Toscanaksi; viinissä on selvästi iän ja vanhojen köynnösten tuomaa syvyyttä, puhdasta ja tiukkaa Sangiovesen hedelmää jota ei ole kuristettu kuoliaaksi liialla tammella ja ihastuttavan ryhdikästä raamikkuutta. Parin tunnin dekantoinnilla viini on varsin maukas, salonkikelpoinen laatu-Toscanalainen, mutta runkoa ja hedelmää riittää helposti vielä useiden vuosien lisäkypsyttelyyn. Suosittelenkin odottamaan viinin 10-vuotispäivää aivan rauhassa – lisäksi dekantoidessa myös suositus varovaisuuteen: viini oli jo nyt onnistunut keräämään varsin kiitettävän sakkakakun pullon pohjalle.

Lyhyesti: Hyvin ryhdikäs ja puhdaspiirteinen IGT Toscana 100% Sangiovesesta. Tuhti ja mallikas viini, josta löytyy hedelmää, syvyyttä, runkoa ja tasapainoa varsin kilpailukykyiseen hintaan.

Arvio: Tyylikäs – vihdoinkin mallikas IGT Toscana, jossa selvästi näkyy perinteinen, Toscanalainen Chianti-tausta; viinin tähtäimessä ei ole uuden maailman tyyliin mahdollisimman suuri, kypsä ja täyteläinen hedelmä, vaan runsaaseen ilmaisuun yhdistetty (ja jopa jonkin verran ikää kaipaava) rakenne, runko ja balanssi, josta niin monet Toscanan DOCG-luokitellut huippuviinit juuri ovat tunnettuja.

Hinnan (29,14e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Il Molino di Grace Chianti Classico 2008

Il Molino di Grace Chianti Classico 2008

• Valmistaja: Il Molino di Grace
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (100%),
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,50e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine.com

Näköjään tässä vajaan parin kuukauden aikana meille Akateemisen viiniseuran Italia-illassa esitelty luomu-Chianti Classico on ottanut ja poistunut viinitkotiin.comin valikoimista. Sääli sinänsä, sillä omaan makuuni tämä taisi olla tilaisuudessa esitellyistä viineistä se ostamisen arvoisin.

Väriltään viini on aavistuksen verran mahonginruskeaan taittuvan kirsikanpunainen ja tyylille uskollisesti puolinäkyvä.

Tuoksu on viileä ja rauhallinen; lasista kohoaa sieraimiini Sangiovesen kirsikkaisuutta, savuista maaperää ja hillittyä tammea seetripuisena tai kevyen savuisena, sikarilaatikkoisena aromina.

Kepeä tuoksu ei anna odottaa hyvin napakkaa, intensiivistä ja varsin nuorekasta makua. Kielellä pyörii punaisia, kypsiä marjoja, hentoa savuisuutta, aromikkaita mausteita, seetristä puisevuutta sekä kevyttä suklaata ja vaniljaa taustalta. Suutuntuma on voimakas mutta silti miellyttävän kevyt ja ryhdikkään hapokas. Ainoastaan tanniinisuus jää melko vaatimattoman tuntuiseksi särmikkääseen suutuntumaan nähden.

Jälkimaku on hapokkaan ja kirpeän Morello-kirsikkainen, lämpimän mausteinen, puinen ja varsin pitkä. Yleisvaikutelma on varsin positiivinen ja tyylipuhdas; hyvä hapokkuus nostaa vettä kielelle ja jättää kevyesti suuta supistavan tunteen.

Il Molino di Gracen CC on todella mainio punaviini; hieman keskimääräistä simppelimpi ja kevyempi tyylinsä edustaja, mutta silti varsin tasapainoinen ja maukkaan aromikas esitys. Viini ei jäänyt viinitkotiin.comin hinnalla juurikaan jälkeen Alkon vastaavista, joten pieni sääli, että viini vaikuttaa valikoimista poistuneen.

Lyhyesti: Kevyehkön puoleinen, hapokas ja varsin nuorekas Chianti Classico, jossa osa-alueet puhaltavat hyvin yhteen hiileen. Klassinen toscanan punainen, jonka voi laittaa vuodeksi pariksi syrjään rauhoittamaan hapokkuutta ja keräämään hieman syvyyttä aromipalettiinsa.

Arvio: Tyylikäs – viini ei tuo tyylillisesti mitään uutta tai mielenkiintoista kentälle, mutta on silti sen verran tyylipuhdas tapaus, että sitä nauttii varsin mielellään. Luotettava valinta "talon viiniksi."

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Riff Pinot Grigio 2011

Riff Pinot Grigio 2011

• Valmistaja: Alois Lageder
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Terra Alpina delle Venezie
• Maa: Italia
• Alue: Friuli - Venezia - Giulia / Trentino - Alto Adige / Veneto
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,20e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 15,33e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Pinot Gris on yksi suosikeistani valkoisista rypäleistä, mutta harvoin pidän Pinot Grigion alle niputetuista viineistä – parhaimmat Pinot Gris't ovat runsaan hedelmäisiä, vivahteikkaita, täyteläisiä, kevyen pähkinäisiä ja silti riittävän hapokkaita, kun taas Pinot Grigiot ovat samasta rypäleestä tehtyjä viinejä, jotka ovat kuin aiemminmainitun tyylin vastakohtia: kepeitä, yksinkertaisia, suoraviivaisia, simppelin sitruksisia ja raikkaan hapokkaita – äärimmäisen tylsiä ja mielenkiinnottomia perusvalkkareita sellaisenaan lipitettäväksi tai arkisten ruokien kumppaniksi.

Yllä tullee selväksi miksi suhtaudun Lagederin Riff Pinot Grigioon terveellä epäilyksellä. Tämä viini ei ole minkään tietyn alueen viini, vaan rypäleet on kerätty kolmen eri Pohjois-Italian maakunnan laadukkailta viinitarhoilta. Viinin nimi "Riff" viittaa vedenalaiseen riuttaan (reef), jotka ovat Alppien kohotessa siirtyneet Välimerestä kuivalle maalle – ja aikojen kuluessa muodostaneet maaperän, jonka päälle on kasvatettu viinitarhoja, joiden tuotokset ovat lopulta päätyneet tähänkin pulloon.

Väriltään viini on nuorekkaan vihertävä, taittuen hieman neonkeltaiseen. Tuoksu on Pinot Grigioksi varsin runsaan hedelmäinen, mutta tarjoaa kuitenkin viinityylille ja rypäleelle tyypillisiä, tuttuja aromeita: kypsänmakeata omenaa, kypsiä sitruksia, päärynän kuorta.

Maultaan viini on kuiva, kepeä, pirtsakka ja melko hapokas. Kielellä pyörii kesäinen kombo sitruksisuutta, tuoretta, vihreätä omenaa ja hentoa, aromaattista yrttisyyttä. Raikas, simppeli ja tasapainoinen kokonaisuus.

Keskipitkä jälkimaku jättää kielelle raikasta sitruksisuutta, mineraalia ja viileätä yrttisyyttä.

Viini on varsin mukiinmenevä Pinot Grigio, mutta silti todella tyypillinen sellainen – raikas, kevyt ja simppeli. Aromisyvyyttä ja -kirjoa on hieman enemmän kuin tylsimmissä perusviineissä, mutta silti koko paketti on varsin yksiulotteinen eikä onnistu herättämään juuri mitään tunteita. Tosin en kyllä onnistu saamaan ikinä mitään kicksejä irti, vaikka olisi kuinka hyvää Pinot Grigioa nenän edessä – Alppien toisella puolella kun tehdään samasta rypäleestä niin moninkertaisesti parempia viinejä. Riff on kelvollinen simppeliksi hörpiskelyviiniksi kuumalle kesäpäivälle, mutta ei kyllä tunnu olevan hintansa veroinen – Alkossa kun vastaavat viinit ovat hinnaltaan n. 7-10 euroa.

Lyhyesti: Kevyt, yksinkertainen ja raikas valkoviini – varsin tyypillinen Italian Pinot Grigio.

Arvio: Tylsä – kyllähän tätä hörppii, mutta rupeaa kyllä kyllästyttämään jo ensimmäisen lasillisen loppupuolella. Viini ei onnistu saamaan käytetystä lajikkeesta mitään mielenkiintoa irti.

Hinnan (15,33e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Poggio Gagliardo Linaglia 2011

Poggio Gagliardo Linaglia 2011

• Valmistaja: Fattoria Poggio Gagliardo
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Montescudaio Bianco
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Pisa, Montescudaio
• Rypäleet: Vermentino (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,90e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 15,90e (Joulukuu 2012, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

No niin, elämäni ensimmäinen Vermentino. En tiedä yhtään mitä odottaa, joten tämä on sitten tavallaan hyppy tuntemattomaan.

Väriltään viini on tasaisen viherkeltainen ja ulkonäöltään hieman öljyinen.

Tuoksu on melko hento ja etäisen oloinen, tarjoillen kevyesti tuoretta hedelmää, kukkaisuutta ja hentoa mineraalia.

Maku onkin sitten paljon runsaampi mitä tuoksu antaa odottaa. Suutuntuma on pehmeähkö ja antava, mutta kuitenkin myös sopivan hapokas. Aromipuoleltaan viini on kuiva, tasapainoinen, hennon mausteinen ja mineraalinen. Runsaudestaan huolimatta viinin aromit ovat varsin kepeitä ja hillittyjä, eli mistään yliuuttuneesta hedelmäpommista tässä ei ole kyse, vaan melko hienovaraisesta, tasapainoisesta ja tietyllä tavalla karusta viinistä – vaikkakaan nyt ei olla vielä lähelläkään esimerkiksi joidenkin hyvin pelkistettyjen saksalaisten Rieslingien tyyliä.

Jälkimaku on yrttinen, voimakkaan mineraalinen, kevyen sitruksinen ja miellyttävän pitkähkö; viinistä jää mukava, suuta puhdistava yleisvaikutelma.

Linaglia on tasapainoinen, mutta aromeiltaan hieman persoonattoman perus-italialainen ruokaviini. Yksinään viini on mukavan raikas, mutta melko vaisu esitys; ruokaviininä sen sijaan viini toimii ryhdikkyytensä ja yleisesti hillitymmänpuoleisen mutta silti mukavan täyteläisen ilmaisunsa johdosta varsin mainiosti, minkä lisäksi viini kestää varmasti hieman tuhdimpaakin ruokaa ongelmitta.

Lyhyesti: Täyteläinen, raikkaan hapokas ja aromeiltaan melko hillitty toscanalainen valkoviini, joka toimii mainiosti arkisena ruokaviininä.

Arvio: Hyvä – viini on varsin maukas ja tasapainoinen esitys, mutta sen suurimmaksi ongelmaksi nousee sen hinta; viini on kalliimpi kuin lähes mikään italialainen valkoviini Alkossa, ja niistä moni on kuitenkin tätä viiniä tyylikkäämpi ja aromikkaampi esitys.

Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Ca' Vi-ti Prosecco VSAQ

Ca' Vi-ti Prosecco VSAQ

• Valmistaja: Ca' Vi-ti
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Italia
• Alue: ?
• Rypäleet: Glera (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,80e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 14,92e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Lokakuussa tulin käyneeksi Akateemisen viiniseuran järjestämässä Italia-tastingissa, joka oli tehty yhteistyössä viinitkotiin.com-nettikaupan kanssa. Tarjolla oli siis viinejä ympäri Italiaa ja tervetulomaljan virkaa toimitti tämä Prosecco VSAQ (tämä VSAQ-merkintä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että viini on käynyt kuplat synnyttävät toisen käymisen vähintään kuukauden ajan – VSQ-merkintä taas tarkoittaisi jo 9 kuukauden käymis-kypsytystä.) Viinin tehnyt talo, Ca' Vi-ti, lienee melko pieni, sillä cellartracker ei moista tunne ja Googlekin löytää vain harvakseltaan osumia – ja niistäkin valtaosa ohjautuu viinitkotiin.com-osoitteeseen.

Viini on väriltään kevyen oljenkeltainen hennolla vihertävällä sävyllä.

Tuoksultaan viini on melko hento, tarjoillen kypsää omenaa, valkoisia kukkia ja kevyttä banaanisuutta.

Maultaan viini on varsin kuiva ja miellyttävän hapokas. Mousse on hyvin hento ja kevyt, aromipuolelta löytyy lähinnä kypsää omenaa ja hentoa leipäisyyttä. Jäännössokeria on melko vähän, mikä tekee viinin mukavan kevyeksi ja raikkaaksi.

Pitkähkö jälkimaku on kuiva, kevyt, yrttinen ja kevyesti suun takaosia lämmittävä.

Yleisvaikutelmaksi tästä Proseccosta jää, että se ei ole läheskään niin paljon Gleran päärynäisyyttä kuin monissa muissa Proseccoissa, minkä lisäksi tämä viini on hieman tavanomaista kuivempi esitys. Kokonaisuudessaan tämä viini on hieman yksinkertainen, mutta harmoninen ja mukava kuohuva. Hinta on juuri ja juuri siedettävä, sillä vähän vierastan simppeleiden Proseccojen kovaa hinnoittelua, mutta toisaalta tämä on Alkon valikoiman Proseccoihin verrattuna asteen verran tyylikkäämpi, kuivempi ja vakavampi, minkä takia hinta on myös (ainakin osittain, muihin Proseccoihin verraten) perusteltu (kannattaa kuitenkin muistaa, että Alkosta löytyy kuitenkin edullisemmalla paljon vivahteikkaampiakin esityksiä.) Lisäksi viiniltä ei kannata odottaa suurta eleganssia ja vivahteikkuutta, sillä kyseessä on kuitenkin ihan arkisen simppeli, raikas lasienkilistely- / tervetulomaljaskumppa.

Lyhyesti: Hieman simppeli ja arkinen, mutta varsin tasapainoinen, kuiva ja raikas Prosecco.

Arvio: Miellyttävä – ihan perusmenevä, simppeli kuohuva; ei tällä kukaan hifistelisi, mutta hoitaa se silti näppärästi tervetulomaljan virkaa.

Hinnan (14,92e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Santa Helena Vernus Malbec 2008

Santa Helena Vernus Malbec 2008

• Valmistaja: Viña Santa Helena
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel, Colchagua (90%), Aconcagua (10%)
• Rypäleet: Malbec (85%), Syrah (10%), Petit Verdot (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 14,48e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: santa helena

Viimeisimmäksi arvioitavaksi Santa Helenan viiniksi olen jättänyt talon Gran Reserva -sarjaa paremman Vernus-sarjalaisen Malbecin. (Ja jälleen kerran jaksan ihmetellä chileläistä logiikkaa; muualla maailmassa Reserva- ja Riserva-viinit ovat yleensä perussarjalaisia selvästi parempia ja mahdolliset Gran Reserva -viinit ovat sitten talon huippuviinejä – Chilessä Gran Reserva on yleensä viinitalon normaalia keskikastia...)

Väriltään viini on mustanpuhuvan punainen, paksu ja lähes läpinäkymätön. Tuoksusta löytyy tummia ja hilloisen makeita marjoja, ylikypsiä mansikoita ja mustetta, sekä valtavat määrät konjakkimaista, vaniljaista tammea. Oikeasti, tammen määrässä ei ole tämän viinin tapauksessa mitään järkeä – edellämainitut tummat marjat olivat hädin tuskin erotettavissa massiivisen tammikäsittelyn alta.

Maultaan viini on roteva ja hyvin leveä, mutta melko vaatimattoman hapokas ja siksi varsin pehmeä. Kielellä pyörii uutoksista ja mehevän hilloista tummaa hedelmää sekä tammea kaikissa yliuuttuneissa muodoissaan: vaniljaa, kaakaota, mokkaa, suklaapirtelöä, konjakkia. Alkoholisuus on hyvin epätasapainossa suutuntuman kanssa; viini on todella lämmin ja tulisesti poltteleva.

Jälkimaku on kuiva, bitterisen mausteinen, pitkähkö ja eritysesti varsin lämmin.

Yleisesti tämä Vernus on todella tylsä, geneerinen, epätasapainoinen ja ennen kaikkea täydellisen ylitammitettu Malbec. Kokonaisuus on totaalisen tukkoon tammitettu, enkä yksinkertaisesti voi uskoa että viiniä olisi "pelkästään" kypsytetty vuoden ajan kerran käytetyissä tammitynnyreissä – tässä viinissä on enemmän tammea kuin pari vuotta uusissa tammitynnyreissä kypsytetyissä Riojalaisissa! Epäilyttää, että näissä Santa Helenan tammitynnyreissä on käytetty "varmuuden vuoksi" tammisauvoja ja/tai -lastuja tuomassa riittävää makua (ja varmaan vielä viimeistelty kokonaisuus tammiaromiuutteella), sillä eihän nyt kukaan tahdo koskeakaan punaviiniin, joka maistuu enemmän hedelmältä kuin tammelta!

Nyt perkele oikeasti. Tämähän on aivan naurettavaa pelleilyä. Tämä on ehdottomasti yksi elämäni tammisimmista koskaan maistamistani viineistä, ellei jopa tammisin. Muutoin viinissä ei olekaan sitten juuri mitään mainitsemisen arvoista; eipä nuo chileläiset tunnu hallitsevan Malbecia samaan malliin kuin ranskalaiset tai argentiinalaiset. Jätäpä tämä viini omaan arvoonsa.

Lyhyesti: Täysin tammella pilattu keskinkertainen tusinaviini. Ei jatkoon, ehei, ei lähimainkaan.

Arvio: Surkea – täysin tammettomana viini olisi ollut vain todella tylsä, mitäänsanomaton perus-chileläinen, mutta näin överiksivedetyllä tammisuudella viini on pilattu täysin. Tämä maistuu enemmän tammelta kuin Innis & Gunnin tammessa kypsytetty ale, joka maistuu käytännössä pelkästään tammelta.

Hinnan (14,48e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Santa Helena Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2010

Santa Helena Selección del Directorio Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2010

• Valmistaja: Viña Santa Helena
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel, Colchagua
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (85%), Syrah (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 10,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Mitä pidempi nimi, sitä parempi viini? Aivan varmasti.

Chilelle tyypillisesti tämä Cabernet Sauvignon on todellisuudessa 85% Cabernet Sauvignon. Jotenkin allekirjoittaneesta tuntuu siltä, että koska laki sallii min. 85% lajikkeen käytön ilman, että muista tarvitsee mainita sanallakaan, viinitalojen on sitten pakko tehdä viineistään 85% lajikeviinejä.

Väriltään viini on hyvin tumman kirsikanpunainen ja lähes läpinäkymätön. Tuoksu ei ole kovin runsas ja tarjoaa melko yksipuolisesti hilloisen kypsää mustaherukkaa, vaniljaa ja kaakaoista maitosuklaata.

Makupuoleltaan viini on tukeva, ylikypsän herukkainen ja hilloisen makea, jopa löysyyteen asti pehmeäntäyteläinen, vaniljainen, maitosuklainen ja melko hillityn tanniininen. Rakennetta ei löydy nimeksikään; aromeja hallitsevat ylikypsä hedelmä ja dominoiva, yliuuttunut uusi tammi.

Pitkähkö jälkimaku on mausteinen, herukkainen sekä hennon bitteriseen taittuvan yrttinen ja tumman suklainen.

Ainoa plussa viinille siitä, että alkoholi ei pääse lyömään missään vaiheessa läpi vaan pysyy hyvin balanssissa rakenteen kanssa. Muuten kokonaisuus on niin uskomattoman tylsä, mitäänsanomaton, geneerinen, rakenteeton ja tasapainoton, että adjektiivit loppuvat kesken. Pysy kaukana tästä, tähän hintaan saa parempia CS-viinejä jopa Chile-hyllystä.

Lyhyesti: Rakenteeton, aivan liian ylikypsä ja uskomattoman tylsä Cabernet Sauvignon.

Arvio: Huono – jos viinit joskus vapautetaan kotimaassamme maitokauppoihin, pelkään pahoin jonkun Pirkka-viinin maistuvan juuri tältä; teknisesti moitteeton esitys, mutta viinistä yhtään mitään rakennetta ja mielenkiintoa etsivälle lähes juomakelvoton.

Hinnan (10,49e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Santa Helena Gran Reserva Sauvignon Blanc 2010

Santa Helena Selección del Directorio Gran Reserva Sauvignon Blanc 2010

• Valmistaja: Viña Santa Helena
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel, Colchagua
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 10,49e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: santa helena

Jos olen jotain oppinut chileläisistä viineistä, se on Reserva- ja Gran Reserva -viinien logiikka. Koska kyseisellä merkinnällä ei ole mitään lainvoimaa Chilessä, kyseessä on yleensä lähinnä perusviinejä hinnakkaampi linjasto – joka on yleensä myös huonompi, sillä mitä "arvokkaampi" chileläinen viini on, sitä enemmän sitä tammitetaan. Toinen logiikka, jota chileläiset tuntuvat harrastavan, on se, että peruslinjaston rypäleet korjataan tuoreina (optimikypsyydessä; siinä missä ne korjataan lähes poikkeuksetta Euroopassa), Reserve- ja Reserva-viinien rypäleet hieman ylikypsinä, jolloin osa rypäleiden hapoista on muuttunut sokeriksi ja tuloksena on löysempi, hedelmävetoisempi ja kasvottomampi viini, ja Gran Reserve- ja Gran Reserva -viinien rypäleet korjataan jo niin ylikypsinä, että muualla maailmassa niistä tehtäisiin korkeintaan jälkiruokaviiniä. Mutta Chilessäpä niistä tehdään ne "parhaat" viinit, jotka ovat sitten lähinnä löysiä, valtavan raskaita ja hedelmähilloisia, sekä korkean sokeripitoisuutensa johdosta erittäin alkoholisia ja epätasapainoisia. Koska viinit ei maistu juuri muulta kuin samalta hedelmähillolta, rypälelajikkeesta riippumatta, koetetaan viiniin saada luonnetta tammettamalla sitä valtavan paljon, jolloin jäljellä on vain makea, yliuuttunut ja -alkoholinen uuden maailman viini, joita suomalaiset rakastavat – pääasiassa siksi, että ne ovat teollisen liukuhihnatuotantonsa (ja joissain tapauksissa kyseenalaisten työolosuhteiden) johdosta verrattain edullisia. Joten katsotaanpa onko Santa Helenan "Gran Reserva" yllätilitettyjen odotusteni mukainen!

Väriltään viini on tuoreen neonvihreä. Tuoksu on kevyehkö, hillitty, miellyttävän raikas ja tyypillinen uuden maailman Sauvignon Blanc -viinille: vastaleikattua ruohoa, passionhedelmää, herukanlehtiä, hentoa parsaa ja kepeä tuulahdus vaniljaista maustetta.

Maultaan viini on leveä, raskas ja varsin täyteläinen. Aromikkaasta ja kuivahkosta mausta löytyy todella paljon kypsää herukkaa, makeata sitruunaisuutta ja passionhedelmää, mutta varsin vähän rakennetta. Viini ei ole kovinkaan hapokas, minkä vuoksi kokonaisuus on hieman väsyneen ja lihavan oloinen. Tuoksun lupaamaa pirteyttä ei tunnu löytyvän mausta ollenkaan.

Keskipitkä jälkimaku on kuiva, trooppisen hedelmäinen ja tylsähkö.

Viini ei ollut yhtä hirveä tapaus kuin maalailemani kauhukuvat olisivat antaneet myöten, mutta ei tämä kyllä tarjoa juuri mitään sellaista mitä odotan Sauvignon Blancilta, oli kyseessä niin uuden kuin vanhan maailman tuotos. Pahin kardinaalimoka on rypäleelle ominaisen, ihastuttavan pirteän hapokkuuden vesittäminen ylikypsillä rypäleillä, mutta muutenkin kokonaisuus on haukotuttavan tylsä, ponneton ja ylivedetyllä hedelmäisyydellään lähinnä luotaantyöntävä. Ei tämä tuntunut pärjäävän oikein minkään ruoan kanssa.

Lyhyesti: Raskas ja vähähappoinen Sauvignon Blanc, joka pyrkii korvaamaan rakenteensa puutetta naurettavuuksiin asti korostetulla kypsällä hedelmäisyydellään. Tylsä tusinavalkoviini, joka kelvannee lähinnä hyvin viilennettynä sellaisenaan tarjottavaksi.

Arvio: Huono – melko ala-arvoinen suoritus Sauvignon Blanciksi.

Hinnan (10,49e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.