Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.6.12

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello 2003

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello di Montalcino 2003
  • Valmistaja: Casanova di Neri
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montalcino
  • Rypäleet: Sangiovese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Toukokuu 2012, Ca' del Vin, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tämä postauksesn yhteydessä blogissani tuli ohitettua kolme virstanpylvästä: a) Tämä on 150. arvostelemani punaviini. b) Tämä on 300. blogissa arvostelemani viini. c) Tämän ja edellisen postauksen välissä rikkoutui käsittämätön 20 000 sivulatauksen raja, kiitokset kaikille täällä pyörähtäneille! Ensimmäiset 10 000 latausta tulivat täyteen neljässä kuukaudessa, nämä seuraavat kolmessa, eli tahti on ollut kiihtyvä! Katsotaan nyt rupeaako tahti pysymään vakiona, eli onko blogini saavuttanut vakiokävijämäärän. Joka tapauksessa, oli tilanne mikä hyvänsä, tämän pienimuotoisen etapin merkeissä tulee astetta kovemman viinin arvostelu!

Syntymäpäivänäni, ravintolaillallisen jälkeen, lähdimme pyörimään Bardolinon katuja ristiin rastiin, kuten monena päivänä aikaisemmin. Sattuessamme viinibaari Ca' del Vinin kohdalle päätimme, että nyt voisi olla hyvä sauma katsastaa paikan tarjonta, sen verran monta kertaa tämä oli käynyt mielessä sen ohi kävellessä.

Viinipullojen armada baarin seinillä oli melkoisen vaikuttava näky, pakko myöntää. Mutta vasta useamman kymmentä sivua kattava viinilista veti miehen hiljaiseksi. Toinen toistaan upeampia viinejä täysin käsittämättömän edullisiin hintoihin, näin Suomen hintoihin tottuneena – monet pullot olivat edullisimmillaan lähes saman hintaisia Alkon vastaaviin verrattuna. Valikoiman kruunasi n. 15 vuosikertaa käsittävä vertikaali Tignanelloa (tai Sassicaiaa, jompikumpi näistä Supertoscanalaisista) parinkymmenen vuoden ajalta, alkaen 80-90-lukujen taitteesta. Muutamia muitakin viinejä sai useampaa eri vuosikertaa, mutta pääasiassa kaikista oli vain uusin tarjolla.

Laseittain tarjolla oli "vain" muutamia kymmeniä punaisia ja valkoisia viinejä. Niissäkin kyllä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin koko viinibaarin kalleimpaan laseittain myytävään viiniin – vuoden 2003 Casanova di Nerin Brunelloon, joka maksoi jollain käsittämättömällä logiikalla 8,50 euroa – jos oikein väärään paikkaan päädyt Helsingissä, tällä rahalla et saisi edes lasillista Yellow Tailia. Tämä oli siis se kallein viinilasillinen koko baarissa. Niin käsittämätön on Italian hintataso viineissä.

Ja millainen viinilasillinen se olikaan! Brunello tuotiin pöytään viinilasissa, jonka malja taistelee Riedelin Sommelier-sarjan Bordeaux Grand Cru -lasia vastaan kokonsa älyttömyydessä. Olisin voinut rehellisesti asettaa molemmat käteni lasin maljaan ja heilutella sormiani siellä, elleivät baarin omistajat olisi ihmetelleet että piruako nyt teen.

Viinin väri on mustanpuhuva ja lähes läpinäkymätön, reunoiltaan selvästi tiilenpunaiseen taittuvan tummanruskea. Tuoksusta pystyy päättelemään jotain jo siitä, että pöydän toisesta päästä – metrin etäisyydeltä – sain jo kommenttia viinin tuoksusta.

Tuoksu on käsittämättömän tuhti ja tömäkkä. Siinä on tuhdisti nahkaista satulaa, hevosen hikeä ja tallia, mutta ei kuitenkaan yhtään tämmöisiin maalaisiin aromeihin yhdistyvää lantaisuutta. Tuon tukevan olfaktorisen turpaanvedon jälkeen lasista rupeaa löytymään tuoretta karhunvatukkaa, hapankirsikkaa, mustikkaa, kuivatettua taatelia ja vanhoja viikunoita. Myöhemmin viiniä nuuskiessa seasta rupeaa löytymään tupakkaa, palanutta tammea ja maata. Todella tyrmäävä tuoksu, joka vain leijailee lasista ulos ja täyttää ympäristönsä. Jösses.

Maku on todella kuiva, nahkaisen kehittynyt, voimakkaan mausteinen, vivahteikas ja intensiivinen. Sangiovesen hapankirsikkaa tuntee, mutta muuten varsinaiset hedelmäiset aromit ovat hyvin piilossa ja suun täyttää tyylikkäästi kehittyneiden aromien kirjo. Suussa pyöritellessä viinin jo valmiiksi roteva maku tuntuu vain hetki hetkeltä voimistuvan. Rakenteeltaan viini on melko hapokas ja hyvin tanniininen, mutta silti silkkisesti kielellä liukuva. Täyteläisessä maussa tuntuu myös suklaista tammisuutta, aavistus makeata taatelia ja hennon lantaisia maatalon aromeita.

Nahkainen, suklainen, mausteisen tamminen ja tanniineista karvas maku jatkuu kielellä puoliloputtomiin. Suu kuivuu mutta vettä nousee kielelle. Viini on puhdas upeus. Loistavasti ikääntynyt Brunello, jossa rakennetta riittää vielä pitkäksi aikaa kehittymistä ajatellen. Paras reissulla maistetuista viineistä, tähän asti maistamistani Brunelloista, ja yksi vaikuttavimmista koskaan maistamistani viineistä. Ehdottomasti loistovalinta syntymäpäiväillan päätteeksi.

Lyhyesti: Älyttömän voimakas ja roteva viini niin tuoksultaan, maultaan kuin rakenteeltaan. Viini on todella lihaksikkaassa kunnossa nyt vajaan kymmenen vuoden iässä, mutta on silti erittäin hyvin nautittavissa. Kehittyy myös helposti vielä pitkään. Dekantoi useita tunteja jotta viini pääsee todella oikeuksiinsa.

Arvio: Täydellinen – viinin nauttiminen on kaikkien aistien jatkuvaa turpaanvetoa. Pelkästään hyvässä.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ca' del Vinissä 12 cl viinilasillisen hinnassa ei ollut mitään järkeä. Hyvä jos tällä hinnalla saa Suomessa edes juomakelpoista viiniä.

14.6.12

Esporão H.E. Late Harvest 2011

Herdade do Esporão H.E. Late Harvest 2011
  • Valmistaja: Herdade do Esporão
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Sémillon (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 13-14e (Toukokuu 2012)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Maistellessamme Esporãon viinejä viinitalon ständillä Portugalin viinimessuilla, kaivoi viinitaloa edustanut herrasmies pöydän alta pienen pullollisen jälkiruokaviinin oloista viiniä esitelläkseen sitä eräälle hänen kanssaan keskustelleelle henkilölle. Messubrosyyria vilkuilemalla ei Esporãon tarjonnasta paljastunut ensimmäistäkään jälkiruokaviiniä, joten edustajalta kainosti kyselemään mistähän viinistä mahtaa olla kyse. Vastauksena viini oli viinitalon uunituore jälkiruokaviini, Sémillon-pohjainen H.E., viime vuoden vuosikertaa. Kuulemma viiniä oli otettu mukaan yksi pullo jokeriksi hihaan, minkä jälkeen tulikin odotettu kysymys: "would you like to have a taste?" "Why, certainly!"

Väriltään viini on kullankeltainen, mutta kuitenkin ehkä hieman keskimääräistä jälkiruokaa vaaleampi ja hailakampi. Puhdaspiirteinen tuoksu on raikkaan hunajainen, sitruksenkuorinen, kukkea ja ananasmehuinen.

Makea maku on eloisa, kuivatun hedelmäinen, hunajainen, aavistuksen viikunainen ja melko kepoisa. Hedelmäisyydessä on jonkin verran intensiteettiä, mutta viini on otteeltaan rauhallisempi kuin esimerkiksi tammisemmat Sauternes't ja intensiiviset Beerenauslesen-viinit. Ensivaikutelmaltaan viini on pehmeä, hennon mausteinen ja mukavan helppo, mutta pian kuvaan astuu rapsakka hapokkuus, joka keventää miellyttävästi kohtuullista (n. 80 g/l) jäännössokeria.

Ananaksinen jälkimaku on pitkähkö ja miellyttävä. Kokonaisuudessaan H.E. on miellyttävä, kevyemmänpuoleinen ja tasapainoinen jälkiruokaviini, vaikkakin hieman geneerinen ja unohdettava. Plussaa kuitenkin tammituksen puutteesta johtuvasta puhdaspiirteisyydestä – viini vaikuttaakin nuorelta, tammesta puhdistetulta Sauternes'lta.

Lyhyesti: Hieman kevyemmänpuoleinen, puhdaspiirteinen, vivahteikas ja tasapainoinen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – periaatteessa hieman yllätyksetön tapaus, mutta toisaalta sen verran tasapainoinen, aromikas ja hyvin tehty, että ihan iloinen olisin jos jälkiruoan kanssa tätä tarjottaisiin. Ihan rahansa arvoinen tapaus.

Hinnan (13-14e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Esporão Reserva Tinto 2009

Esporão Reserva Tinto 2009
  • Valmistaja: Herdade do Esporão
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Tempranillo (40%), Tinta Amarela (40%), Cabernet Sauvignon (10%), Alicante Bouschet (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,90e (Toukokuu 2012)
  • Hinta nyt: 20,20e (Tammikuu 2014, Alko)

Kun kerran Esporãon Reserva-valkoviini tuli maistettua, pitihän sitä myös tehdä tuttavuutta tämän punaiseen sisarukseen.

Väri on paksunsyvä, maustansininen ja reunoille asti läpinäkymätön (Alicante Bouschet taas hommissaan, arvaan ma.) Ryhdikäs tuoksu on hyvin kypsä mutta ikäisekseen myös kevyesti kehittynyt, pahin nuoruuden terä tuntuu olevan tuoksusta takanapäin. Siinä on luumua, karhunvatukkaa, hyvin integroitunutta tammea ja soraista maata.

Kypsästä tuoksustaan huolimatta maku on mukavan kuiva. Paahtuneen hedemäisyyden ohella on kuivaa, integroitunutta tammisuutta, luumua ja pippuria. Suutuntumaltaan viini on leveä ja roteva.

Jälkimaku on pitkä, kuiva, voimakas, tiukan mausteinen ja vaniljaisen tamminen. Kokonaisuutena viini on tuhti, mutta tasapainoinen ja runsaudestaan huolimatta helpostilähestyttävä. Runsas maku on voimakas ja intensiivinen, mutta siitä on vaikeata erottaa yksityiskohtia; kokonaisuus on jo tässä iässä miellyttävän harmoninen. Onhan näin suuri viini melko kömpelö, eli mitään kepeätä eleganssia siitä on turha hakea, mutta kokonaisuus pelaa tästä huolimatta oikein hyvin, suorastaan erinomaisesti. Runsas viini runsaille ruoille. Viinitalo onnistuu vakuuttamaan tasollaan.

edit: Ja kappas, viini saapuikin heinäkuussa Alkon valikoimiin! Mikä mukava yllätys!

edit: Ja pokkasi Viini-lehden vuoden viini 2012 -palkinnon. Jösses!

Lyhyesti: Tuhti, harteikas, tasapainoinen ja yleisesti kovin miellyttävä Portugalin punainen. Hyvä valinta kun kaivataan lihasmassaa viinilasiin.

Arvio: Erittäin hyvä – lempeä jättiläinen.

Hinnan (20,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

13.6.12

Esporão Reserva Branco 2011

Esporão Reserva Branco 2011
  • Valmistaja: Herdade do Esporão
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Antão Vaz, Arinto, Roupeiro, Sémillon
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 14,00 e (Toukokuu 2012, wine-searcher)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Yksi Portugalin viinimessuilla vastaantulleista valmistajista oli Esporão, jonka horeca-myynnissä ollut Private Selection -valkoviini oli juuri pamahtanut Alkon valikoimiin. 20 euron hintalappu herättää toki mielenkiintoa, mutta myös jonkinlaisia odotuksia viinitalon suhteen, joten oli mielenkiintoista päästä katsastamaan vastasivatko ne todellisuutta.

Tuoksu on aromikkaan kukkea, melko pähkinäisten ja vaniljaisen tamminen – viini kuulemma viettää ensimmäistä vuottaan uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä – ja rehevä, tarjoillen moniulotteisessa hedelmäisyydessään mm. makeita trooppisia hedelmiä.

Kuivassa maussa tulee vastaan uuden maailman kypsää trooppista hedelmää, mutta myös paljon kermaista ja puista tammea. Aluksi viini tuntuu todella tuhdilta ja raskaalta, mutta pian tuntuva hapokkuus saapuu esiin, tehden kokonaisuudesta yllättävänkin ryhdikkään ja jopa kirpeän. Hiivasakan kanssa tapahtunut kypsytys tuo jo valmiiksi runsaaseen makuun vaikuttavaa syvyyttä ja aromikkuutta.

Jälkimaku on pitkä, kevyesti bitterisen tamminen, mehevän hedelmäinen ja kuivan hapokas. Tukeva alkoholi pääsee vasta nyt runsaan hedelmäisyyden alta esiin, tuntuen runsaana lämpönä nielussa.

Tammen paljouden vastapainona viinissä on paljon kaikkea muuta, mutta tästä huolimatta tuntuu, että tämä "kaikki muu" joutuu sinnittelemään kaikilla voimillaan tammea vastaan ja kokonaisuus vaikuttaa hieman tukahtuneelta. Viini onkin selvästi ruokaviini, jossa ruoan tulee hillitä tammea ja korostaa hedelmäisyyttä, jotta päästäisiin lähemmäs parempaa tasapainoa. Ainakin ilman ruokaa ja tässä iässä viini on omaan makuun turhankin rotevasti tammitettu. Kenties muutamien vuosien kypsytys ajaisi vähän tammea alaspäin ja toisi viiniin kaivattua tasapainoa? Rakennetta tähän kypsyttelyyn viinistä ainakin tuntuu löytyvän.

edit: Tarkistelin messujen brosyyristä, että tarjolla ollut viini taisikin olla viinitalon keskitason Reserva-tason viini, eikä alun perin väärin tarkistamani Alkon valikoimasta löytyvä viinitalon paremman tason Private Selection. Toisin sanoen Alkon valikoimissa olevaa viiniä en ollutkaan päässyt maistamaan. My bad!

Lyhyesti: Todella tuhti ja tömäkkä mutta myös vaikuttavan runsas ja aromikas valkoviini runsaille ruoille.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini ei varsinaisesti ollut omaan makuuni varsinainen napakymppi, on se silti selvästi tasokas ja taiten tehty tapaus. Messuilla nähtyyn portugalilaiseen tyyliin nähden tämä viini on enemmänkin ranskalaishenkinen, mutta steroideilla. Todennäköisesti suurten valkoviinien ystävien uusi rakkaus.

Hinnan (n. 14,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintisekseen kelpo ostos.

Zeni Amarone Classico 2009

Zeni Amarone della Valpolicella Classico 2009
  • Valmistaja: Cantina Fratelli Zeni
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (60%), Rondinella (30%), Molinara (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,50e (Toukokuu 2012, Vinoteca Zeni, Bardolino)
    42,60e (Kesäkuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeinen viini, joka meille esiteltiin Zenin vinoteekissa kolmen paremman viinin tastingissa, oli yksi viinitalon neljästä Amaronesta (muut ovat Riservaa vastaava Vigne Alte; tammitynnyrikypsytetty Riserva, Barrique; ja Nino Zeni Amarone, jota on valmistettu vain 1870 pullon erä – pullo tätä tavaraa maksoi vinoteekissa n. 90 euroa.)

Viinin väri on mustan viininpunainen ja hyvin syvä. Väri on aavistuksen läpinäkyvä ja reunoilta kirkastuva. Muhevanpuoleinen tuoksu on tuhti ja kypsän marjainen, kevyen kirsikkahilloinen, parfyyminen, kevyesti maamainen, mitä pienimmän aavistuksen puinen ja hennon alkoholinen.

Maku on suorastaan silkkisen täyteläinen, kypsän kirsikkainen, aavistuksen luumuinen, mehukas, kuningatarhilloinen, hennosti suklaisen tamminen kevyen rusinaisen makealla sivujuonteella ja tanniininen. Mehukkaan makeasta marjaisuudestaan huolimatta viinissä on kevyen bitteristä yrttisyyttä, joka tekee kokonaisuudesta ryhdikkään ja maku pysyy kielen kärkeä lukuun ottamatta hyvin kuivana ja vakavana.

Jälkimaku on todella pitkä, runsas, makean viikunainen ja aavistuksen tamminen. Seassa tuntuu kevyttä maitokahvisuutta ennen bitteristä, pitkäksi aikaa kielelle jäävää yrttistä loppua.

Kokonaisuutena viini on todella upea, vaikkakin hyvin tömäkänpuoleinen ja nuori Amarone, jossa on mitä parhaimmat elementit nautiskelu- ja meditaatioviiniksi. Jopa italialaisessa hintatasossa 15 euroa Amaronesta, erityisesti näin hyvästä, on uskomattoman vähän, enkä epäilisi hetkeään korkata sitä. Sen sijaan Alkon tilausvalikoiman hinnalla viinin hinta-laatu-suhde nykykunnossa on vielä melko niin ja näin; itse pistäisin viinin 5-7 vuodeksi rauhoittumaan ja hakemaan ilmaisuvoimaisempaa tasapainoa jotta viini tarjoaisi todella vastinetta rahalle. Tällä hinnalla kuitenkin saa monia tasokkaita perusvalikoiman Amaroneja ja säästää vielä vitosen setelin (sen sijaan jos säästät kympin, olet suurella todennäköisyydellä ostanut jotain ei-niin-rahan arvoista...)

Joka tapauksessa, viini oli peruslinjaston tuotteena ja edullisella hintalapullakin vakuuttavamman pään Amarone; jopa siinä määrin, että marssin tastingin jälkeen nappaamaan itselleni (toivottavasti) vielä parempaa tasoa edustavan Amarone Vigne Alten hyllystä.

Lyhyesti: Nuorekkaan tuhti, intensiivinen, moniulotteinen ja kaikin puolin vakuuttava klassinen Amarone.

Arvio: Erinomainen – Oikein tyylikäs ja nautittava Amarone; hyvä runko pidempää kypsytystä ajatellen, mutta nykyiselläänkin oikein nautittavassa kunnossa.

Hinnan (15,50e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.
Hinnan (42,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

12.6.12

Zeni Ripasso "Marogne" 2010

Zeni Ripasso "Marogne" Valpolicella Classico Superiore 2010
  • Valmistaja: Cantina Fratelli Zeni
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (60%), Rondinella (30%), Molinara (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,50e (Toukokuu 2012, Vinoteca Zeni, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Seuraava viini joka meille esiteltiin Zenin vinoteekin erikois-tastingissa, oli Zenin Ripasso, joka kuuluu viinitalon keskitason "Marogne"-linjastoon. Rypäleet ovat peräisin Valpolicellan arvostetulta Classico alueelta, kun taas nimen Superiore viittaa viinin saamaan vuoden tammitynnyrikypsytykseen. Ripasso taas tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että viini on Ripasso, eli Valpolicella Superiore -viini, jossa on käymisvaiheessa uutettu Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden kuoria, jotka antavat viinille enemmän runsautta, tanniineja ja aromeja perus-Valpolicellaan nähden.

Väriltään viini on tummanpunainen, reunoilta hieman vaaleneva, yleisesti aavistus läpinäkyvyyttä. Tuoksu on Ripassoksi yllättävänkin hento, vaikkei erityisen elegantti. Makeankypsässä tuoksussa kohdataan tuoreita punaisia marjoja, lakritsia, kevyttä nahkaa, hentoa karvasmantelia ja aavistus alkoholisuutta.

Keskitäyteläinen maku on melko tuoreen marjainen, perinteisen hapankirsikkainen, yrttinen, kepeähkö, keskitanniininen, makean ja suklaisen tamminen ja hieman alkoholinen. Hapokkuus on kohtalaista, tehden viinille melko pehmeän samettisen rungon.

Jälkimaussa kielellä jatkuu melko pitkään punaisia, kypsiä marjoja, aavistus tammea ja hennon pippurista maustetta.

Kokonaisuutena tämä tuntuu kuitenkin olevan hieman pettymys Ripassoksi. Periaatteessa hyvin tehty viini, mutta se ei tarjoa mitään mielenkiintoista viinityyliin, minkä lisäksi se kalpenee äsken maistetun Bardolino Superioren rinnalla – asia, mitä en Ripassosta heti menisi uskomaan. Viinitalon omasta myymälästä ostettuna ihan kohtuullisen hintainen tuote, mutta ei erityisesti hintansa arvoinen yli kympin hinnalla.

Lyhyesti: Kevyenpuoleinen, tyypillinen ja hieman vaatimaton Ripasso.

Arvio: OK – hyvin tehty, mutta Ripassoksi melko vaisuhko ja yllättävänkin yllätyksetön.

Hinnan (9,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Zeni Bardolino Superiore 2010

Zeni Bardolino Classico Superiore 2010
  • Valmistaja: Cantina Fratelli Zeni
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Bardolino Classico Superiore
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Garda, Bardolino, Bardolino Classico
  • Rypäleet: Corvina (50%), Rondinella (30%), Corvinone (10%), Molinara (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,50e (Toukokuu 2012, Vinoteca Zeni, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Päivää ennen lähtöämme Italiasta päätimme pyörähtää Bardolinon kaupungin laitamilla sijaitsevassa Zenin yhdistetyssä viinitalossa, viinimuseossa ja vinoteekissa. Muutamien kilometrien patikointi korkean mäen huipulle oli paahtavassa auringossa (varjossa tuolloin siedettävät ~26°C) melkoinen uroteko, mutta kannattava (eikä vähiten siitä syystä, että viinimyymälässä myytiin myös styroksiputkiloita, joihin sain turvallisesti pakattua kymmenisen viinipulloani lentokoneen ruumaan menevään matkalaukkuuni ilman pelkoa niiden hajoamisesta!)

Museossa esiteltiin sekä Bardolinon että Zenin viininvalmistuksen historiaa aina 1800-luvun lopulta nykypäivään ja Zenin nykyaikasta pullotuslinjastoa kun taas vinoteekissa oli myynnissä koko viinitalon linjasto sekä tarjolla maisteltavaksi Zenin peruslinjasto (I Classici) sekä myöhään kypsyneiksi jätetyistä laadukkaista rypäleistä valmistettujen viinien linjasto (Selezione Vigne Alte.) Paikan päällä sekä viinien naurettavan halpoja hintoja että niiden etikettejä ihmetellessä tuli huomattua, että kaikki appellaatio-luokitellut viinit tulivat järjestään appellaatioiden Classico-alueilta. Hyvin näyttää olevan yhtiöllä pullat (/ pullot) uunissa.

Maistelimme aluksi kourallisen eri I Classici- ja Vigne Alte -sarjan viinejä, joista en totta puhuen jaksanut kirjoittaa ylös sen kummempia havaintoja, minkä jälkeen siirryimme pieneen erikois-tastingiin, jonka saimme ilmaiseksi majoituspaikasta saamallamme nähtävyyslipukkeella. Tämän kolmen astetta tasokkaamman viinin maistelun aloitti Zenin Bardolino Superiore, joka on Bardolinon pienen Classico-ydinalueen rypäleistä valmistettu viini. Sitä kypsytetään vähintään vuoden verran tammitynnyreissä, toisin kuin vain lyhyen aikaa terästankeissa kypsytettyä perus-Bardolinoa.

Viini on lasissa melko läpinäkyvää, sävyltään sinipunaista. Tuoksu on Bardolinoksi yllättävän rujo ja miellyttävän likainen: tuhdihkon marjaisuuden seassa on maata, kevyesti lantaista rustiikkisuutta ja hentoa, puista tammea.

Suutuntumaltaan viini on pehmeähkö ja keskitäyteläinen, mutta pehmeydestään huolimatta se on luonteikkaan särmikäs. Tammisuus on pehmentänyt jonkin verran yleensä hapokasta Bardolinoa, mutta viini on silti miellyttävän eloisa ja melko tanniininen. Mausteinen, tumman kirsikkainen ja kevyen, palaneen tamminen maku on yllättävänkin roteva. Hedelmäisyys tuntuu ajoittain kielellä hyvin tuoreelta ja voimakkaalta, välillä taas hyvin makeankypsältä. Erittäin vivahteikas keskimaku.

Pitkä jälkimaku on rustiikkinen, tuoreen punamarjainen ja tummassa suklaisuudessaan karvas. Kokonaisuus on erinomaisesti tasapainossa eikä erinomaisesti integroitunut tammi pääse dominoimaan niin tuoksussa kuin maussakaan, vaan tukee erinomaisesti keskimaun parhaimpia puolia.

Todella positiivisesti yllättävä Bardolino; hakkaa perus-Valpolicellat mennen tullen, kilpaillen parhaimpien Valpolicella Superiore -viinien kanssa. Erittäin suositeltava keskitäyteläinen viini runsaammin maustettujen, perinteisten italialaisten ruokalajien kanssa.

Lyhyesti: Hyvin roteva, mausteinen, särmikäs ja persoonallinen Bardolino.

Arvio: Erinomainen – viini, joka kannustaa tutustumaan enemmän Bardolinon alueen punaviineihin. Vaikka perus Bardolinot ja Bardolino Classicot harvoin tarjoavat suuria yllätyksiä, oli tämä Bardolino Superiore vähintään yhtä tasokas kuin monet Valpolicella Superioret ja monta piirua luonteikkaampi.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Tarapacá Santa Cecilia Chardonnay 2011

Tarapacá Santa Cecilia Chardonnay 2011
  • Valmistaja: Videma, Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,58e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 6,89e (Tammikuu 2014, Alko)

Viimeinen Tarapacá tasting -tilaisuudessa vastamani viini oli pikkupurtavien ohella tarjolla ollut Santa Cecilia Chardonnay, josta en kyllä saa tolkkua onko se Tarapacán viini, sillä viinin valmistajaksi niin Alko kuin Google antavat Videma SA -yhtiön, mutta taas toisaalta etiketissä on Tarapacán nimi ja viini oli kyllä esillä Tarapacán tilaisuudessa – vaikka siitä ei virallisesti kukaan maninnutkaan oikeastaan mitään.

Joka tapauksessa, viiniä arvioimaan. Väri on hyvin tyypillinen kellanvihreä. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, tuoden nenään pääasiassa mehevän kypsää omenaa. Yleisesti melko yllätyksetön.

Maku on keskitäyteläinen, puhtaan teräksinen, raikas ja melko hapokas. Kuitenkin myös hyvin yllätyksetön ja perus. Aromeissa kevyttä, geneeristä omenaa ja sitrusta.

Jälkimaku hapokkaan raikas, kevyen limettisen sitruksinen ja tuoksun ja maun hengessä yllätyksetön.

Ihan passeli viini hintaisekseen, mutta muuten ei. Plussaa raikkaudesta, useimmat tämän hintaluokan Chardonnayt ovat pilattu antamalla huonolaatuisten rypäleiden kypsyä ylikypsiksi, jotta niihin saataisiin tarpeeksi hedelmäisyyttä, minkä kääntöpuolena viinit ovat aivan liian vähähappoisia, tylsiä ja makean hedelmäisiä. Vaikka tässä aromit olivat tylsiä, viinin rakenne oli hyvin kunnossa. Hörpittävä budjetti-Chardonnay kevyiden kalaruokien kumppaniksi.

Lyhyesti: Hyvin geneerinen ja yllätyksetön kolmetoista tusinassa-Chardonnay mukavan raikkaalla ja ryhdikkäällä rungolla.

Arvio: Tylsä – aromeiltaan Santa Cecilia on hyvin vaisu ja yllätyksetön. Huvittavaa, kuinka tästä huolimatta se hakkaa monet reilusti hinnakkaammatkin Chilen Chardonnayt hyvällä tasapainollaan.

Hinnan (6,89e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Tarapacá Santa Cecilia Sauvignon Blanc 2011

Tarapacá Santa Cecilia Sauvignon Blanc 2011
  • Valmistaja: Videma, Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,58e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 6,89e (Tammikuu 2014, Alko)

Tarapacá tasting -tilaisuudessa meille ei varsinaisesti esitelty Santa Cecilia -sarjan viinejä, mutta niitä oli tarjolla pikkupurtavien kanssa muutamien Tarapacán tuotteiden kanssa. En oikein tarkkaan tiedä mikä on Tarapacán ja Santa Cecilian yhteys, sillä viini kantaa etiketissään Tarapacán nimeä, mutta viinin tuottajaksi mainitaan yhtiö nimeltä Videma SA. Ainakaan Tarapacán sivuilta ei löydy Santa Cecilia -linjastoa, ja Google-hakukin antaa vain pohjoismaista tietoa. Kyseessä lienee siis Fennoskandian maita varten tarkoituksella "ammattikäyttäjien" kulutukseen valmistetty erittäin edukas bulkkichileläinen.

Väriltään viini on hailakan limettinen. Tuoksu on keskirunsas ja vehreä, siitä löytyy hyvin tyypillisiä uuden maailman Sauvignon Blancin aromeita: vastaleikattua nurmikkoa, parsaa, passionhedelmää ja kevyttä mangoa.

Raikkaassa mutta hieman vaisuhkossa maussa tuntuu hennosti pistelevää hapokkuutta, yleisvaikutelmaltaan se on vehreä, melko hedelmäinen, passioinen ja eloisa, mutta yleisesti kevyen mauton.

Jälkimaku on teräksinen, raikas ja lyhyt.

Olen hämmentynyt. Muutaman "laadukkaan" valkoviinin jälkeen kuuden euron Santa Cecilia putsaa potin. Se on melko tylsä ja yllätyksetön perusvalkkari, mutta paljon raikkaampi ja ryhdikkäämpi kuin kumpikaan kahdesta edellisestä löysästä esityksestä. Kyllä tästä Sauvignon Blancin tunnistaa. Melko perustylsä esitys, mutta on viini oikeasti ihan rahansa arvoinen jos viiniin ei seitsemää euroa enempää uskalla tuhlata. Hintaluokassaan positiivinen yllätys, kaiken kaikkiaan.

Lyhyesti: Hintaansa nähden yllättävänkin ryhdikäs ja tyylipuhdas, vaikkakin hieman mauton ja lyhyt uuden maailman Sauvignon Blanc.

Arvio: OK – hyvin yllätyksetön perusvalkkari.

Hinnan (6,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

11.6.12

Bertani Le Nogare Bardolino 2010

Bertani Le Nogare Bardolino 2010
  • Valmistaja: Bertani
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Bardolino
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Garda, Bardolino
  • Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15,00e (Toukokuu 2012, La Taverna del Cantore, Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Italianreissullamme pyörähdimme syntymäpäivänäni upeassa Sirmionen linnakaupungissa päivällä, mutta illaksi saavuimme takaisin majoillemme Bardolinon ja Gardan kylien välimaastoon. Illalla seikkailimme jälleen kerran Bardolinon keskustaan, kuten melkeinpä jokaisena aikaisempanakin päivänä (poikkeuksena päivä, jolloin seikkailimme Gardan kylään, sekä päivä, jolloin pyöräilimme läpi Bardolinon ja Valpolicella Classicon viinitarhojen aina Sant'Ambrogio di Valpolicellan kaupunkiin ja takaisin – emme yllättäen tuona iltana enää jaksaneet tehdä tuota 2 km kävelyä Bardolinoon ja takaisin.)

Syntymäpäiväillallistamme varten valikoitui Bardolinon keskustan etelälaidalla sijaitseva La Taverna del Cantore, jossa itselleni valikoitui paikalliseen tyyliin valmistettua possua kasvisten kanssa, kumppanilleni gnoccheja Gorgonzolakastikkeen kanssa. Molemmille sopivan viinin keksiminen oli haasteellista, sillä listoilla olevat valkoviinit olivat liian kevyitä porsaalle, kun taas liian tuhti punaviini jyräisi gnocchit. Lopulta intuitiivisin vaihtoehto oli ottaa keveä mutta hapokas Bardolino, jonka hapokkuus leikkaa hyvin tanakkaa juustokastiketta, mutta missä on myös sopivasti runkoa vaalealle lihalle. Olivathan annoksemme myös mitä klassisinta paikallista cuisinea, joten paikallinen viini oli melko looginen vaihtoehto. Lisäksi onhan sitä aina mielenkiintoista ihmetellä minkälaista viiniä on niillä tarhoilla tehty, minkä vierestä on pyöräillyt vasta edellisenä päivänä.

Väriltään viini on reunoille asti tumman viininpunainen mutta melko kirkkaan läpinäkyvä. Yleisesti kepeähkö tuoksu on kypsän kirsikkainen, punamarjainen ja rehevä, mutta siinä on myös voimakkaita maamaisia ja rustiikkisia vivahteita, jotka tuovat viiniin miellyttävää persoonallisuutta. Tammea ei tuoksussa ole ollenkaan, mikä korostaa miellyttävästi viinin marjaisia ja maalaisia piirteitä.

Kuiva maku on kepeä, hapokas ja hedelmäisyydeltään kypsän kirsikkainen. Seassa on myös vivahteikasta mausteisuutta ja aavistus mineraalisuutta. Miellyttävän moniulotteinen ja sopivan vivahteikas Bardolinoksi.

Jälkimaku on lyhyehkö, yrttinen, kevyen mineraalinen ja aavistuksen karpaloinen. Yleisesti Le Nogare on perushyvä, yleiskäyttöinen ja mukavan tasokas perus-Bardolino, toimi moitteettomasti illallisemme kanssa. Tämä viini toimi hyvänä esimerkkinä siitä, miten toisin kuin muualla Italiassa, DOC Bardolinon ja DOC Bardolino Classicon välillä ei ole merkittävän suurta, tai edes juuri ollenkaan havaittavaa, laadullista eroa.

Viini on ehdottomasti ruokaviini, sellaisenaan se on hyvä mutta melko yllätyksetön, mutta ruoan kanssa sen rakenne pelittää moitteetta ja aromit komppaavat hyvinkin erilaisia ruokalajeja. Ravintolan viineistä vastaava henkilö on hyvin valintansa tehnyt.

Lyhyesti: Miellyttävän vivahteikas, hyvärunkoinen ja monikäyttöinen perus-Bardolino.

Arvio: Miellyttävä – hyvin vaivaton, tasapainoinen ja aavistuksen verran persoonallinen ruokaviini.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Grand' Arte Alicante Bouschet 2009

Grand' Arte Alicante Bouschet 2009
  • Valmistaja: DFJ Vinhos
  • Tyyppi: Punaviini, VR Lisboa
  • Maa: Portugali
  • Alue: Lisboa
  • Rypäleet: Alicante Bouschet (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15-17e (Toukokuu 2012, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeisenä DFJ Vinhosin valikoimista valikoitu viini oli viinitalon toiseksi korkeinta laatulinjastoa edustavan Grand' Arten 100% Alicante Bouschet.

Alicante Bouschet on erityisen tunnettu rypälelajike siitä, että se tuottaa erittäin tummaa ja paksua viiniä. Monet viininvalmistajat käyttävät Alicante Bouschet'ta pääasiassa viinisekoitteissa pieniä määriä antamaan viinille tummempaa ja intensiivisempää ulkonäköä. Sen sijaan rypäle on melko harvinainen tuttavuus 100-prosenttisena lajikeviininä, sillä rypäleestä saadaan usein vain keskinkertaisia, löysiä ja yllätyksettömiä punaviinejä. Mielenkiinnolla kuitenkin piti tutustua viiniin, sillä tämänlaiset 100% lajikeviinit eivät ole kovinkaan yleisiä tapauksia – Alkon valikoimistakin löytyy vain 2 kpl Alicantea.

Ei kovinkaan yllättäen viini on reunoille asti hyvin mustanpuhuva ja paksu, aavistuksen sävyltään sinertävään taittuva. Viiniä pyöritellessä ymmärtää sen ansiot värjäämisessä.

Tuoksussa on runsaasti makeita, tummia hedelmiä: viikunaa, luumua ja karhunvatukkaa. Varsinaiseksi hillomaisuudeksi tuhti tuoksu ei kuitenkaan onneksi onnistu yltämään. Seassa on myös puista ja mausteista tammea, ja kokonaisuus tuo elävästi mieleen hyvin tyypillisen Ruby- tai LBV-Portviinin.

Intensiivisen voimakas maku on pehmeäntäyteläinen, kuiva ja roteva. Viinistä löytyy ihan kohtalainen hapokkuus, mutta se ei riitä puskemaan muhkean suutuntuman läpi vaan jää jalkoihin. Viini ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen löysä ja hahmoton, ainoastaan hyvin tukeva. Mausta löytyy runsaasti tuoreita mustikoita, karhunvatukkaa ja luumua. Tanniineja on melko runsaasti, tuoden viiniin myös kevyen karvaan puraisun. Tammisuus tuntuu maussa hyvin kokonaisuuteen integroituneena.

Keskipitkä jälkimaku on intensiivinen, tammisen mausteinen ja tanniineista karvas. Kokonaisuutena viini on ihan hyvä, mutta omaan makuuni ehkä jopa turhankin runsas ja tuhti suhteuteutettuna viinin suorasukaiseen ilmaisuun. Silti tämä Alicante onnistui ylittämään odotukseni – viinissä ei ole valittamista. Uskon että viinin suurin ongelma itseni kanssa oli sen hyvin nuori ikä. Luotan pidemmän kypsytyksen ajavan voimallista primäärihedelmää ja tammea hillitymmäksi ja tuovan viiniin lisää kaivattua syvyyttä ja ulottuvuutta; hedelmän lisäksi myös tanniinien ja happojen puolelta viinistä tuntuu löytyvän hyvin rakennetta hieman pidempäänkin kypsyttelyyn. Vaikkei varsinaisesti ihan osunut ja uponnut, on Grand' Arte -sarjan Alicante vaikuttava VR-tasoinen viini ja tutustumisen arvoinen tapaus.

Lyhyesti: Todella intensiivinen, roteva ja tanakka punaviini, joka tuntuu olevan vielä turhan nuoressa iskussa. Elokuvien peruskorsto: isokokoinen, lihaksikas ja melko yksinkertainen. Ajan kanssa oppinee tavoille ja tullee elegantimmaksi.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikkei viini ihan omaan makuuni ollutkaan, oli se silti selvästi astetta parempi portugalilainen. Todennäköisesti nappiosuma todella tuhtien punaviinien ystäville.

Hinnan (15-17e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Fonte do Beco 2008

Fonte do Beco 2008
  • Valmistaja: DFJ Vinhos
  • Tyyppi: Punaviini, VR Península de Setúbal
  • Maa: Portugali
  • Alue: Península de Setúbal
  • Rypäleet: Periquita (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,20e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,47e (Tammikuu 2014, Alko)

Toinen Portugalin viinimessuilla DFJ Vinhosin pöydässä testatuista Alkon "klassikoista" oli kympin keskikastia edustava Fonte do Beco, joka on kokonaan paremmin Periquitana tunnetusta Castelãosta valmistettu eteläportugalilainen. Castelãosta valmistetaan usein melko tanniinisia ja kypsytystä vaativia punaviinejä, mutta mahtava perstuntumani sanoi minulle jo ennen maistamista että tämä viini hyvin suurella todennäköisyydellä ei ole semmoinen...

Väriltään viini on aavistuksen rusehtavan punainen ja yllättäen melko läpinäkyvä. Ei luokkaa Nebbiolo tai Pinot Noir, mutta ei myöskään missään nimessä niin paksu mitä portugalilaisilta olen tottunut odottamaan.

Tuoksu on kepeä, virkeä ja vaniljaisen punamarjainen, tuoden erityisesti tuoreita vadelmia ja mansikoita.

Maku on aromikas, leveä, kypsänpehmeä, kevyen rustiikkinen ja makean tamminen. Kevyt tanniinisuus ja kohtalainen mutta tuntuva hapokkuus pitävät kuitenkin rakenteen hyvin kasassa. Suutuntumaltaan viini ei kuitenkaan ole erityisen ryhdikäs vaan melkoisen helponpyöreä.

Jälkimaku on yllättävänkin pitkähkö ja tuoksuun/makuun nähden aromikas. Tiivistettynä Fonte do Beco on pehmeä, helppo ja kiva, mutta myös miellyttävän vivahteikas ruoka- tai seurusteluviini. Yllättävän hyvälaatuista tavaraa edullisella hinnalla. Kova kilpailija saman hintaluokan Quinta das Setencostasille; tämän valitsisin kevyemmille ruoille tai kesäisempään seurusteluun, Setencostasin hieman tukevammille aterioille ja talviseksi lämmikkeeksi.

Mutta ennakko-odotukseni osuivat oikeaan: ei tämä Castelão ollut kovinkaan tanniininen ja suuria kypsytyksiä kaipaava tapaus. :D

Lyhyesti: Pehmeä ja ystävällinen perus-portugalilainen joka ei kuitenkaan sorru ylilyönteihin tai kosiskeluun. Tässä marjaisen vaniljaisessa punaviinissä perusasiat ovat hyvin kunnossa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini ei ole tajuntaaräjäyttävä viinikokemus, mutta alle kympin viitekehyksessään kaiken kaikkiaan oiva tuttavuus. En voi olla suosittelematta.

Hinnan (9,47e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

10.6.12

Portada 2009

Portada 2009
  • Valmistaja: DFJ Vinhos
  • Tyyppi: Punaviini, VR Lisboa
  • Maa: Portugali
  • Alue: Lisboa
  • Rypäleet: Caladoc (50%), Tempranillo (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,44e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 7,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Yksi viimeisistä pöydistä, johon pysähdyimme Portugalin viinimessuilla oli myös Alkoon muutamia tuttuja ja turvallisia portugalilaisia valmistavan DFJ Vinhosin ständi. Ensimmäisenä päätimme katsastaa vanhan tutun Portadan uusimman vuosikerran kunnon.

Väriltään Portada on tasaisen viininpunainen. Tuoksu on hennon sinimarjaisen hilloinen, kevyen maamainen ja yksinkertainen.

Maku on rehellisesti sanottuna yksinkertainen. Siinä on makeata kirsikkaisuutta ja sinimarjaisuutta, mietoa mausteisuutta ja kevyttä vaniljaisuutta. Höttöinen ja helppo maku on keskitanniininen ja keskihapokas. Kohtalainen jäännössokeri (9g/l) korostaa turhan paljon viinin marjahilloisuutta ja paisuttaa jo valmiiksi rakenteetonta runkoa.

Jälkimaku on makeahkon marjainen ja lyhyt. Kokonaisuus on aika vaatimaton, mutta viini on kuitenkin vielä juotavissa siihen nähden, että kyseessä on yksi Alkon perusvalikoiman edullisimman kymmenyksen punaviineistä. Viini on ihan kohtuullinen valinta ruoanlaittoon, jos viinistä jää jotain yli juotavaksi mutta pelkästään seurusteluun tai ruoan kanssa juotavaksi suosittelen vilpittömästi jotain hieman parempaa.

Lyhyesti: Melko tylsä, yksinkertainen ja hahmoton peruspunkero.

Arvio: Kehno – eipä tästä viinistä hullua hurskaammaksi tule. Kokemus, jota ilmankin viininystävä pärjää.

Hinnan (7,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Tarapacá Tara•Pakay 2008

Tarapacá Tara•Pakay 2008
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo, Isla de Maipo
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (58%), Syrah (42%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 46,90e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 34,49e poistuessaan)


Viimeinen meille esitelty viini Tarapacá tasting -tilaisuudessa oli viinitalon lippulaiva ja kruununjalokivi, Tara•Pakay, eli "Piilotettu Puu." Viini on 14 kuukautta tammessa kypsytetty yhden viinialueen (ei yhden viinitarhan!) viini, joka on valmistusvaiheessa suodatettu muttei kirkastettu ja jolle viinitalo povailee jopa 20 vuoden kypsytyspotentiaalia.

Väri on hyvin paksu ja läpinäkymätön, mutta reunoilta ohuempi ja kirkkaampi. Sävyltään se on tasaisen tummanpunainen missä on hyvin kevyt rusehtava sävy.

Tuoksu on ensinuuhkaisulla melkeinpä yllättävä: siinä on hyvin persoonallinen ja jopa kevyesti pistävän hikinen eläimellinen vivahde, joka aluksi tuntuu peittävän kaiken muun tuoksusta. En osaa päättää, tekeekö tämä aromi viinistä mielenkiintoisen ja omintakeisen, vai onko se liian hyökkäävä ja luotaantyöntävä. Pienen odotuksen jälkeen nenä kuitenkin rupeaa tottumaan ja tuoksusta rupeaa löytymään kevyttä lakritsisuutta, makeata luumua, eukalyptusta ja kypsää kirsikkaa. Tammi tuoksuu hillitysti tuoden mokkaisia ja suklaisia aromeita.

Maku on makean suklainen, suutuntumaltaan paksun täyteläinen, jopa läski. Keskimaussa mukaan rupeaa tulemaan pippurista mausteisuutta, nahkaisuutta, vaniljaa ja makeata kirsikkaa. Kokonaisuus on melko tamminen muttei kovinkaan tanniininen, viini tuntuu suussa samettiselta mutta melko raskaalta; hapot eivät tunnu jaksavan tukevan hedelmäisyyden alla. Annan viinille myönnytysplussan siitä, että makeankypsästä hedelmäisyydestään huolimatta kokonaisuus ei pääse taittumaan hilloisuuteen asti ja tammeakin on onnistuttu käyttämään varsin kohtuudella.

Jälkimaku on miellyttävän vivahteikas, leivontamausteinen ja tamminen mutta myös ylikypsän makea ja alkoholisuudessaan melko lämmin nielussa ja kitalaessa.

Tara•Pakay on yksi parhaista maistamistani chileläisistä, mutta se ei ikävä kyllä kerro paljoa viinin kokonaislaadusta. Tämä viini on toki tyylikäs ja runsas esitys, muttei mitenkään hintansa arvoinen. Vastaavaa tavaraa saa Espanjasta, Italiasta tai Ranskasta puoleen hintaan; tämän viinin hinnalla saa useamman oikeasti upean viinin tai yhden ilmiömäisen tasokkaan arvoviinin. On melkein huvittavaa kuinka viinitalo yhden tasokkaan viinin tehdessään yrittää heti hinnoitella itsensä ulos.

Jos viini olisi ilmaisultaan elegantimpi, rakenteeltaan tasapainoisempi (erityisesti happojen puolelta) ja kokonaisuudeltaan kehittyneempi, ymmärtäisin hintalapun paremmin. Nyt viini on kuitenkin melko geneerinen hedelmäpommi (vaikkakin miellyttävän moniulotteinen ja omassa viitekehyksessään sopivan omintakeinen), mutta hyvin tasapainoton ja auttamattoman nuori. Oikeasti kehittyneeseen ja arvokkaan ilmaisuun viiniä tulisi kypsyttää vielä vuosia, mutta vaatimaton hapokkuus ja tanniinisuus eivät vala minuun uskoa, että viini oikeasti kestäisi semmoista erityisen pitkään. Pahimmassa tapauksessa viinin hedelmäisyys vain ryhtyy haipumaan ja viini lässähtää kokoon. Olisi toki hauskaa, jos joku todistaisi minut väärässä tässä asiassa.

Alkon hinnoilla en kannusta tutustumaan viiniin; se ei yllä mitenkään vastaavanhintaisten eurooppalaisten (tai esimerkiksi hyvien australialaisten) tasolle. Sen sijaan viini kannattaa katsastaa, jos joskus löytyy joku muu tilaisuus siihen – kyseessä on kuitenkin chileläiseksi miellyttävän tasokas punaviini.

Lyhyesti: Omaperäinen, runsas ja moniulotteinen lippulaivaluokan punaviini, jonka Akilleen kantapääksi muodostuu sen raskaus, epätasapainoisuus ja auttamattoman nuori ikä.

Arvio: Tyylikäs – Tara•Pakay valaa uskoa siihen, että vielä joskus Chilessä osataan tehdä oikeasti laadukkaita ja arvostettavia viinejä, mutta tämä viini ei vielä ole sitä. Chilen huippuviinit ovat tyyliltään edelleen liian hedelmävetoisia ja massoja kosiskelevan helppoja että niitä voisi erottaa vastaavista kympin viineistä.

Hinnan (46,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Tarapacá Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2010

Tarapacá Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2010
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo / Valle Central, Rapel, Alto Cachapoal
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (89%), Petit Verdot (8%), Carménère (2%), Syrah (1%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Toiseksi viimeinen meille Tarapacá tasting -tilaisuudessa esitelty viini oli heti viinitalon lippulaivaviinien alapuolella olevan korkeatasoisimman perusvalikoiman, prameisiin pulloihin pakattujen Gran Reserva -linjaston, Cabernet Sauvignon. Kerronpa aluksi vähän minkälaisia ajatuksia nimi Gran Reserva Cabernet Sauvignon minussa herättää.

Jos viini on nimeltään Cabernet Sauvignon, voisin olettaa sen sisältävän edellämainittua rypälettä. Jos viini on jonkun tietyn appellaation edustaja, voin varautua siihen, että sekoite voi sisältää jonkin verran muita rypäleitä. Muuten voisin odottaa, että muut rypäleet mainitaan viinissä. Mutta uudessa maailmassa viiniin voi käyttää jopa 15% muita rypälelajikkeita ilman että niistä tarvitsee mainita sanallakaan missään. Ai kun mukavaa!

Sitten se Gran Reserva. Se tuo heti mieleeni Espanjalaiset viinit, muualla maailmassa ei tätä nimikettä käytännössä käytetä. Nimike edellyttää, että viini valmistetaan vain parhaista rypäleistä, monien viinitalojen tyyliin vain parhaista vuosikerroista muutaman kerran vuosikymmenessä.Tämän lisäksi viinejä tulee kypsyttää vähintään viisi vuotta ennen myyntiä. Mutta ei Chilessä, jossa ei ktännössä ole viinilainsäädäntöa ja kuka tahansa voi lätkäistä esimerkiksi Gran Reserva -nimen viiniinsä ilman että se oikeastaan tarkoittaa mitään! Esimerkiksi vuonna 2012 näkyvä Gran Reserva 2010 aiheuttaa lähinnä huvitusta allekirjoittaneessa.

Kun tiedustelin viinintekijä Flahertylta "Gran Reservan" merkitystä, sain ympäripyöreätä kuvailua viinin korkeasta laadusta sekä viinin edustamasta tyylistä, jollaista asiakas osaa jo pelkän nimen perusteella viiniltä odottaa. Totta maar, Gran Reserva -nimikkeellä varustetulta viiniltä voisin odottaa hyvin kypsytettyä, rotevaa ja kehittynyttä viinityyliä! Jotenkin vain epäilen viinin edustavan hyvin toisenlaista tyyliä mitä tässä odotan.

Viinin väri on paksu, lähes läpinäkymätön ja tasaisen tummanpunainen. Reunoilta viinin väri kirkastuu verisenpunaisemmaksi, mutta pysyy silti hyvin paksuna. Tuoksu on keskirunsas ja tarjoilee tasapainoisesti tummaa herukkaa, karhunvatukkaa, luumua ja makeata kirsikkaa hyökkäämättä varsinaisesti naamalle. Yllätyksekseni mehevähkö tuoksu ei ole erityisen hilloinen, vaikka onkin jo melko makeankypsä. Viini on kuvausten mukaan viettänyt yli vuoden tammitynnyreissä, mutta tammi tuntuu esiintyvänä vain hentona vaniljaisuutena tummasävytteisen hedelmäisyyden yllä.

Pehmeä ja lähes ylikypsän makea maku on lakritsainen, mausteinen, säilykekirsikkainen ja tanakka. Tammea löytyy, mutta se ei tunnu pääsevän paksun makeankypsän hedelmäisyyden alta esiin kuin silloin tällöin häivähtelevinä suklaisen ja mausteisen vivahteina. Yleisvaikutelmaltaan viini on samettisen pehmeä mutta hyvin geneerinen ja yllätyksetön. Viini ei mielestäni missään nimessä edusta mitään "Gran Reserva" -tyyliä, vaan vaikuttaa lähinnä halvalta ja massoihinvetoavalta. Kohtalainen hapokkuus ei kykene juuri ollenkaan pitämään viinin rakennetta yllä, vaan pääsee esiin vasta myöhemmin jälkimaussa hedelmäisyyden kadotessa suusta. Melko hyvin tuntuvat tanniinit pitävät viinin ryhtiä joten kuten yllä, mutta kokonaisuus on silti melko hahmoton ja raskas.

Jälkimaku on keskipitkä. Makeat hedelmät huuhtoutuvat hetkessä kurkusta alas ja jäljelle jää lähinnä tympeä, tikkuisen puinen tammisuus.

Tähän hintaan viini ei missään nimessä ole omissa silmissäni hintansa arvoinen "laatuviini" vaan geneerinen, yliuutoksinen perus-chileläinen. Viini on selvästi tasokkaampi verrattuna kymmenen euroa halvempiin budjettipunkeroihin runsaalla maullaan ja suuntäyttävällä täyteläisyydellään, mutta se ei tarjoa oikeastaan mitään sellaista, mita vajaata puolet halvemmat arkiset aussi- ja chileläisviinit eivät tarjoaisi. Lisäksi Tarapacán sivujen mainitsema 15 ikäännyttämispotentiaali lähinnä naurattaa.

Lyhyesti: Melko hyvin tehty ja runsas, mutta loppujen lopuksi hyvin yllätyksetön ja turhan raskas punaviini.

Arvio: Tylsä – Gran Reservat kannattaa vastedes jättää espanjalaisten harteille.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Tarapacá La Cuesta 2010

Tarapacá Terroir La Cuesta Cabernet Sauvignon Syrah 2010
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo, Isla de Maipo
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (70%), Syrah (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavana vuorossa Tarapacá tasting -tilaisuudessa oli lafkan varsinainen hittituote Suomen markkinoilla; Terroir-sarjan, eli yhden viinialueen Cabernet-vetoinen viini, jota on jatkettu Syrahilla (viinin nimessä ei lue trendikkäästi "Shiraz" – tämä siis ainakin antaa odottaa viinin edustavan perinteisempää, hillittyä ranskalaista tyyliä kuin hedelmävetoista australialaistyyliä.)

Viini on siis yhden viinialueen (Isla de Maipossa sijaitseva La Cuesta) eikä yhden viinitarhan (Tarapacán sivuilla puhutaan kahden eri tilan yhteensä viidestä viinitarhasta) viini, eli kyseessä ei ole mikään "hämmästyttävän halpa single vineyard -viini, vaan speksien mukaan melko tyypillisen oloinen chileläispunkero.

Väriltään viini on tasaisen verenpunainen ja keskipaksu, eli viinissä on kuikenkin kevyttä läpinäkyvyyttä. Reunoilta väri ohenee hieman vaaleammaksi. Tuoksu sen sijaan onnistuu yllättämään positiivisesti: perinteisen hillopommituksen sijasta se on yllättävänkin elegantti. Tuoksu tarjoaa tuoretta herukkaisuutta, kevyesti hillomaisen makeata karhunvatukkaa, makeata lähi-idän mausteisuutta, hentoa ja hieman tunkkaista tammea, savuisuutta ja kaakaota (en tiedä viitataanko viinin nimen "Syrah'lla" viinin Pohjois-Rhônen Syrah-viinejä etäisesti muistuttavaan savuisuuteen, mutta yleisesti viinin tyyli kuitenkin muistuttaa enemmän tyypillisiä uuden maailman "Shiraz"-viinejä.)

Maku on muhevan paahteinen, kypsän luumuinen, kevyen mustaherukkainen ja aavistuksen mausteisen tamminen. Maku kuitenkin on melko yksiulotteinen: ensimaku tarjoaa heti kaiken mitä viinillä on tarjottavanaan, eikä se kehity sen kummoisemmaksi niin suussa pyöritellessä kuin happea viinille antamallakaan. Suutuntumaltaan viini on kypsänpehmeä eikä kovinkaan tanniininen, mutta siitä löytyy sentään vähän yritystä pitää rakennetta kasassa, eikä kokonaisuus pääse täysin lässähtämään suuhun.

Jälkimaku on melko pitkä ja pippurinen, kevyt luumuisuus häilyy jonkin aikaa kielellä, mutta koonaisuus jää melko yksipuoliseksi.

Viini ei ollut oikein minun juttuni: ilmaisultaan se on turhan helppo ja kosiskeleva, mutta sen tyylin ystäville La Cuesta on ihan varteenotettava tuttavuus. Viinejä enemmän harrastaneelle tämä ei tarjoa käytännössä mitään uutta ja viini onkin todennäköisesti enemmän tai vähemmän pettymys, mutta jos kokemuksia on lähinnä chileläisistä punaviineistä, voi La Cuesta niiden keskellä vaikuttaa oikein positiiviselta esitykseltä. Helposta ja tasapainoisesta kokonaisuudesta johtuen tässä on kelvollinen valinta aloittelijalle; viini on ihan miellyttävä sellaisenaan, mutta rakenteen puolesta sen uskaltaa pistää myös tukevampien ruokien kumppaniksi. Omasta mielestäni kympin voi kyllä Alkossa hassata kymmeniin mielenkiintoisempiinkin viineihin.

Lyhyesti: Melko kypsänmehevä ja helppo punaviini, jossa on kuitenkin paksuntäyteläisen rungon lisäksi myös pientä särmää ja rakennetta. Tasapainoinen mutta hyvin ennalta-arvattava Cabernet-Shiraz.

Arvio: OK – toisin kuin hyvin monet muut kympin chileläiset, tämä jää tuuman verran plussan puolelle. Vaikka viini on tyyliltään tyypillisen chileläisen hedelmävetoinen, siihen ei ole yritetty saada kaikkea mahdollisimman paljon, vaan tasapainoa on selvästi yritetty hakea.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

9.6.12

Tarapacá Cabernet Sauvignon Merlot 2011

Tarapacá Cabernet Sauvignon Merlot 2011
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (60%), Merlot (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,99e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 7,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Tarapacá tasting -tilaisuudessa ensimmäinen punaviini, joka osanottajille esiteltiin oli viinitalon klassikkotuote, huokeata hintaluokkaa edustava Cabernet Sauvignonin ja Merlot'n sekoite, eli ns. klassisten Bordeaux'n rypäleiden sekoite. Tarapacán sivut kuvailevat kuinka viinissä on 'Merlot'n hedelmäisyyttä ja Cabernet'n tanniineja' ja kuinka 'viini on "ollut kosketuksissa" amerikkalaisen tammen kanssa 4 kuukautta "viinin hedelmäisyyden säilyttämiseksi".' Koska kuvauksessa ei puhuta tynnyreistä sanallakaan, vaikuttaa siltä, että viiniin ei ole viitsitty käyttää kalliita tammitynnyreitä, vaan viiniin on vain lisätty kypsytysvaiheessa tammilastuja tammen aromin aikaansaamiseksi. Lisäksi tammen käyttö hedelmäisyyden säilyttämiseksi kuulostaa melko mielenkiintoiselta ainakin omaan korvaani. Noh, arvioimaan mars!

Viinin väri on syvän punertava ja melko läpinäkymätön, mutta reunoilta kevyesti kirkastuva ja sinertävään taittuva. Tuoksu on keskivahva ja sitä hallitsee hyvin voimakas mustaherukkahillokkeen sävy. Seassa kevyttä maamaisuutta tai integroitumatonta tammisuutta, hennosti valkopippuria ja salmiakkia sekä aavistus raakaa paprikaisuutta.

Maku on keskeltä ontto, kolkko ja tympeä. Viini on keskitanniinen ja melko pehmeä. Hedelmäisyydessä on kevyesti Merlot'n punaisia marjoja, savuisuutta ja aavistus raa'an paprikaista vivahdetta.

Jälkimaku on lyhyehkö ja kevyen savuinen. Tammisuus muodostuu vasta jälkimaussa selvemmäksi, tarjoillen kevyttä suklaisuutta. Kevyt herukkaisuus jää kielelle hetken pidemmäksi kun muut aromit livahtavat kieleltä pois.

Helpostijuotava mutta tympeä tusinapunkero. En ymmärrä miksi chileläisiä punaviinejä pidetään näppärinä pihviviineinä – näin tönkkö tapaus jäisi maustamattoman wienerschnitzelinkin alle.

Lyhyesti: Hahmoton, kolkko ja mielikuvitukseton punaviini. Viini on Chilestä ja hintaa on alle kahdeksan euroa – mitä oikein kuvittelet saavasi?

Arvio: Huono – :(

Hinnan (7,98e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Provenza Lugana Prestige 2011

Provenza Lugana Prestige 2011
  • Valmistaja: Cà Maiol
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Lugana
  • Maa: Italia
  • Alue: Lombardia, Brescia, Garda, Lugana
  • Rypäleet: Verdicchio (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 10,00e (Toukokuu 2012, Trattoria La Fiasca, Sirmione)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Syntymäpäiväni tuli vietettyä Italian-reissussamme, suurin osa siitä ihastuttavassa Sirmionen linnoituskaupungissa. Siellä pyöriessä rupesi tulemaan lounasaikaan nälka seurueen molemmille jäsenille, joten jokin ruokapaikka oli etsittävä. Monilla ravintoloilla oli kyllä kattava tarjonta upeita ruokalajeja ja mahtavat puitteet, mutta hinnat myös melkoisen turistitasoa. Siis pikkukujille seikkailemaan!

Loppujen lopuksi ruokapaikka löytyikin hyvin läheltä yhtä kaupungin muutamasta päätiestä, pienenpuoleinen Trattoria La Fiasca, jonka asiakaskunta näytti koostuvan lähinnä italialaisista, paikallisistakin, kenties? Luotimme siihen, että kotimaan asukit tietävät paremmin kuin saksalaiset ja brittiläiset turistit, joten marssimme viimeiseen vapaaseen pöytään luottavin mielin.

Lisähuomiona hyvin mielenkiintoinen pikku asia: valtaosa ruokapaikan viineistä oli tarjolla kätevissä 0,375-kokoisissa pulloissa! Viinilistalta löytyi myös täysikokoisia pulloja, mutta painotus oli selvästi puolikkaissa pulloissa, jotka olivat hinnoiteltu varsin järkevästi – edullisimmat n. 5 euron kieppeille, tasokkaat viinit kympin tuntumaan ja Amaronet noin pariin kymppiin! Loistavasti toimiva ratkaisu, kun ei kuitenkaan halua esiintyä julkisesti hutikassa puolilta päivin kun pohjalla on vain kevyt aamiainen sekä paikan päällä syöty lounas.

Tosiaan se lounas. Syötäväkseni valikoitui kepeä ja maittava merenelävä-pasta, seuralaiselleni aavistuksen tulinen kasvispasta, juotavaksemme valikoitui pieni pullo Provenzan Luganaa.

Variltään viini on hieman vihertävän oljenkeltainen, kuten jotakuinkin käytännössä jok'ikinen Pohjois-Italian valkoviini.

Tuoksussa on sekä tuoreita ja raikkaita että kypsempiä ja makeampia hedelmiä, päällimmäisenä makea omena, kevyt persikka ja hento päärynä. Klassinen, miellyttävä Luganan perustuoksu.

Maku on raikas, leveä ja hedelmäinen. Kypsää omenaisuutta ja melko kevyttä, mutta mehevää persikkaisuutta tukee sopiva hapokkuus, joka tekee viinistä miellyttävän ryhdikkään. Hedelmäistä makua tasapainottaa selvä, vehreä yrttisyys.

Jälkimaku on kevyehkö ja melko lyhyt, siinä kielelle jää lähinnä yrttisyyttä, mineraalia ja hentoa hapokkuutta. Alkoholi nostaa kevyesti päätään lämmittäen hennosti nielua viinin kadottua kieleltä.

Kokonaisuutena viini on perushyvä Lugana, joka toimii miellyttävänä ruokaviininä: se on hyvin tasapainoinen ja paikoin sopivan hillitty, paikoin sopivan voimakas. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuva esitys, mutta positiivisen yleisvaikutelman tekevä; oikein toimiva ratkaisu arkisen lounaan kanssa.

Lyhyesti: Perinteisen hedelmäinen, yrttinen ja tasapainoinen Lugana.

Arvio: Hyvä – muttei ihmeellinen.

Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Suavia Soave Classico 2010

Suavia Soave Classico 2010
  • Valmistaja: Azienda Agricola Suavia
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
  • Rypäleet: Garganega (95%), Trebbiano di Soave (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,89e (Huhtikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Yksi vahvimmista Alkon valikoiman italovalkkareista, Pieropan Soave Classico, poistui harmikseni valikoimasta keväällä (tosin kirjoitushetkellä viiniä löytää vielä muutamasta Helsingin Alkosta naurettavan edulliseen kympin hintaan), mutta tilalle ehti saapua toinen oikein vakuuttavan oloinen Soave Classico tilalle. Pullo tätä viiniä tuli pian saapumisen jälkeä ostettua talteen ihan vain luottamuksesta Soaven pääasiassa laadukkaita valkoviinejä tuottavaan Classico-alueeseen, mutta pian oston jälkeen pääsin tutustumaan viiniin lasillisen verran, joka antoi varmistuksen todella laadukkaasta viinistä. Tässä ehti kuitenkin vierähtää tovi jos toinenkin ennen kuin viini sai sopivan tilaisuuden päästä tositoimiin. Tänään kuitenkin urkeni sellainen hetki kun päivälliseksi tarjoillun pinaatti-chévre-pastan muodossa, joten sopivan viileä pullo auki ja aterioinnin jälkeen arviota kirjoittamaan!

Väriltään viini on melko hailakka kellanvihreä. Tuoksultaan viini on aluksi melko vaisuhko ja sulkeutuneen oloinen, tarjoillen lähinnä kevyttä sitrusta ja yrttejä, mutta se aukeaa vajaassa puolessa tunnissa hyvin vaikuttavaksi ja moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, tuoden sitrusten ja yrttien ohelle Soaven viineille tyypillistä olkimaisuutta sekä persoonallisen, mitä hennoimman vivahteen lagermaisuutta tai pilsnermäisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on toisaalta hyvin leveä ja lähes öljyinen, mutta toisaalta todella särmikkään ja tuntuvan hapokas ja ryhdikäs – tuntuvan hapokkuuden vuoksi 5 g/l jäännössokeria ei erota käytännössä ollenkaan. Hapokkuus tuntuu hennon pistelevänä tunteena kielellä, eikä tämä pistely lähde viinistä odottamalla ja huljuttelemalla, joten kyseessä on selvästikin tuntuva hapokkuus, eikä esimerkiksi mahdollinen jälkikäyminen tai lisätty hiilidioksidi.

Intensiivinen ja hyvin kuiva maku on todella syvä ja moniulotteinen, aloittaen hyvin selväpiirteisellä, greippisen napakalla sitrushedelmällä ja yrttisyydellä, leviten aluksi aprikoosisen hedelmäisyyden suuntaan ja päätyen hyvin suutapuhdistavaan, italialaisittain jopa voimakkaanpuoleiseen mineraalisuuteen. Jos viiniä pyörittelee pidempään suussa, rupeaa viinin pitkän sakkakypsytyksen tuoma aromikkuus nostamaan päätään: keskimaku tuntuu kuin levenevän suussa yhä laajemmaksi kirjoksi, tuoden kielelle hentoa pähkinäisyyttä ja kevyttä leipätaikinaa. Viinin ehdoton plussa on kuitenkin se, miten sen maku on todella intensiivinen ja jopa suuta supistava, muttei siltikään mitenkään liian voimakas, kaiken alleen peittävä ja ns. in-your-face. Viinillä on selvästi kovat panokset hihassa, mutta se myös ymmärtää käytellä niitä säästellen.

Jälkimaussa tuo aiemmin mainittu pähkinäisyys ja tuoksusta tuttu olkisuus tuntuvat korostuvan voimakkaan mineraalisuuden ohelle peittäen nopeasti jälkimaun hillityn hedelmäisyyden. Tämä vivahteikas, kuiva jälkimaku jaksaa jatkua kielellä ihastuttavan pitkään eikä viini kerjää heti uutta hörppyä, kun edellisessä on vielä niin paljon hämmästeltävää.

Viini oli jankin päivällisemme kanssa hieman kaksiteräinen miekka – toisaalta sen napakka hapokkuus ja intensiivinen aromikkuus sekä leikkasi paksun ruoan rakenteen läpi että komppasi melko voimakas- ja selkeämakuista vuohenjuustoa loistavasti, mutta toisaalta viinin paras puoli – sen syvä ja vaikuttava vivahteikkuus – tuli esille parhaiten vasta ruoan jälkeen sellaisenaan nautittuna. Oli tilanne mikä tahansa, viini tuntuu sopivan siihen ongelmitta.

Pakko myöntää – tämän viinin jälkeen Pieropanin menetys ei kirpaise juuri ollenkaan – samasta hintaluokasta on nyt löytynyt uusi, todella vaikuttava Soave Classico, joka on toisaalta hyvin omintakeinen, moderni ja hurmaavan persoonallinen, mutta toisaalta todella klassinen ja perinteistä tyyliä edustava. Tämä viini on Sinulle, jos pidät kuivista ja intensiivisistä valkoviineistä (ja erityisesti jos italialaisten valkoviinien taso epäilyttää – tämä viini lyö vaivatta ennakkoluulot kumoon!) Lisäksi viini todennäköisesti tullee kehittymään entisestään helposti vielä muutaman vuoden ajan. Osta – kyseessä on viini, joka on sekä harteikas ruokaviini että harmoninen nautiskeluviini yhdessä pullossa.

Lyhyesti: Vakuuttavan persoonallinen, runsaan aromikas ja kaikin puolin erinomainen valkoviini, jossa kaikki osaset tuntuvat olevan juuri oikeassa paikassa ja oikeassa suhteessa toisiinsa.

Arvio: Erinomainen – äskettäisen Italian-reissun jälkeenkin tämä viini jaksaa edelleen vakuuttaa allekirjoittaneen. Kuivien ja aromikkaiden valkoviinien ystäville ehdoton suositus.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

8.6.12

Kim Crawford Sauvignon Blanc 2011

Kim Crawford Marlborough Sauvignon Blanc 2011
  • Valmistaja: Kim Crawford Wines
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: South Island, Marlborough
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 7,99e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Taas testissä Alkon uusia, parempaa laatua edustavia puolikkaita pulloja – tällä kertaa vuorossa on Uuden-Seelannin Sauvignon Blancia.

Tuoksultaan tämä kevyen vihertävä viini on mitä tyypillisin Uuden-Seelannin Sauvignon: runsaassa tuoksussa on päällimmäisenä murskattua mustaherukan lehteä, mutta seassa on myös leikattua nurmea, nokkosta ja kevyttä karviasta. Lopuksi kevyttä melonisuutta.

Erittäin kuiva maku on hyvin raikas ja vehreä, tuoden hyvin paljon melkein raakoja, nokkosellisia, herukanlehtisiä ja nurmikkoisia aromeja. Seassa on myös Uuden-Seelannin trooppisia hedelmiä, kuten passionhedelmää ja mangoa, mutta vain kevyt, makeaan vivahtava aavistus. Vaikka viini on suutuntumaltaan leveänpuoleinen ja keskitäyteläinen, hyvin voimakas hapokkuus hallitsee suutuntumaa ja pitää viinin todella särmikkäänä ja eloisana.

Jälkimaku on hyvin kirpeä ja hapokkuudeltaan eloisa, jättäen kielelle bitteristä yrttisyyttä ja kevyttä mineraalisuutta melko pitkäksi aikaa.

Kokonaisuutena viini on harvinaisen vehreä, yrttinen ja kuiva usein runsaamman hedelmäisten Uuden-Seelannin Sauvignon Blancien keskuudessa. Paistetuille kasviksille viini sopi oikein hyvin vihreiden aromiensa ja tuntuvan hapokkuutensa puolesta, mutta sellaisenaan viini on turhankin kirpeä tapaus. Lisäksi viini edustaa maan hyvää perustyyliä, muttei kuitenkaan ole niiden keskuudessa erityisen ihmeellinen, joten viinin hinta pienehköön kokoon nähden on turhan kovanpuoleinen, omaan makuuni menee yläkanttiin eurolla puolellatoista. Nyt viini on hyvä puolikas arki-illalle, mutta vain reilun parin euron lisäpanostuksella rupeaa vastaan tulemaan jo sen verran hyviä Sauvignoneita, että viini tuppaa jäämään niiden varjoon.

Lyhyesti: Hyvin raikas, särmikäs, yrttinen ja vehreä Sauvignon Blanc Uudesta-Seelannista puolikkaassa pullossa.

Arvio: Hyvä – viini on melkeinpä poikkeuksellisen särmikäs ja viherarominen jo valmiiksi raikkaiden Uuden-Seelannin Sauvignoneiden joukossa, mutta sen tyyli ei onnistu korvaamaan sen heikkouksia laadussa ja tasapainossa. Tämä saattaa johtua enemmänkin Uuden-Seelannin viinien yleisesti tasokkaasta laadusta, kuin tämän viinin puutteista.

Hinnan (7,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.