Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: periquita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: periquita. Näytä kaikki tekstit

11.6.12

Fonte do Beco 2008

Fonte do Beco 2008
  • Valmistaja: DFJ Vinhos
  • Tyyppi: Punaviini, VR Península de Setúbal
  • Maa: Portugali
  • Alue: Península de Setúbal
  • Rypäleet: Periquita (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,20e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,47e (Tammikuu 2014, Alko)

Toinen Portugalin viinimessuilla DFJ Vinhosin pöydässä testatuista Alkon "klassikoista" oli kympin keskikastia edustava Fonte do Beco, joka on kokonaan paremmin Periquitana tunnetusta Castelãosta valmistettu eteläportugalilainen. Castelãosta valmistetaan usein melko tanniinisia ja kypsytystä vaativia punaviinejä, mutta mahtava perstuntumani sanoi minulle jo ennen maistamista että tämä viini hyvin suurella todennäköisyydellä ei ole semmoinen...

Väriltään viini on aavistuksen rusehtavan punainen ja yllättäen melko läpinäkyvä. Ei luokkaa Nebbiolo tai Pinot Noir, mutta ei myöskään missään nimessä niin paksu mitä portugalilaisilta olen tottunut odottamaan.

Tuoksu on kepeä, virkeä ja vaniljaisen punamarjainen, tuoden erityisesti tuoreita vadelmia ja mansikoita.

Maku on aromikas, leveä, kypsänpehmeä, kevyen rustiikkinen ja makean tamminen. Kevyt tanniinisuus ja kohtalainen mutta tuntuva hapokkuus pitävät kuitenkin rakenteen hyvin kasassa. Suutuntumaltaan viini ei kuitenkaan ole erityisen ryhdikäs vaan melkoisen helponpyöreä.

Jälkimaku on yllättävänkin pitkähkö ja tuoksuun/makuun nähden aromikas. Tiivistettynä Fonte do Beco on pehmeä, helppo ja kiva, mutta myös miellyttävän vivahteikas ruoka- tai seurusteluviini. Yllättävän hyvälaatuista tavaraa edullisella hinnalla. Kova kilpailija saman hintaluokan Quinta das Setencostasille; tämän valitsisin kevyemmille ruoille tai kesäisempään seurusteluun, Setencostasin hieman tukevammille aterioille ja talviseksi lämmikkeeksi.

Mutta ennakko-odotukseni osuivat oikeaan: ei tämä Castelão ollut kovinkaan tanniininen ja suuria kypsytyksiä kaipaava tapaus. :D

Lyhyesti: Pehmeä ja ystävällinen perus-portugalilainen joka ei kuitenkaan sorru ylilyönteihin tai kosiskeluun. Tässä marjaisen vaniljaisessa punaviinissä perusasiat ovat hyvin kunnossa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini ei ole tajuntaaräjäyttävä viinikokemus, mutta alle kympin viitekehyksessään kaiken kaikkiaan oiva tuttavuus. En voi olla suosittelematta.

Hinnan (9,47e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4.6.12

Monge Bruto 2008

Monge Bruto 2008
  • Valmistaja: Casal Branco
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Ribatejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Ribatejo
  • Rypäleet: Periquita (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,74e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kartoittaessamme parin kollegani kanssa Portugalin viinimessujen kuohuviinitilannetta (se oli tarjonnan kokoon nähden melko heikkoa), tuli vastaan Alkon hyllyiltä tuttu, hinnakkaammanpuoleinen, punaisesta Periquitasta (eli Castelãosta) valmistettu vuosikerta-Blanc de Noirs, Monge. Olihan viini testattava – erityisesti sen takia, että se oli tuoreempaa vuosikertaa 2008 (Alkosta löytyy tällä hetkellä vuosikertaa 2007.)

Haalean kellertävän kuohuviinin tuoksu on hillitty, kevyen hedelmäinen ja vivahteikas.

Kuiva maku on yllättävän moniulotteinen ja persoonallinen: siinä on makeata trooppista hedelmää, mineraalia, leipämäisyyttä ja omintakeista, kukkeahkon mausteista aromikkuutta. Viinin kuplat ovat todella pieniä ja runsaita, tehden viinistä pehmeänpuoleisen ja pörröisen sen melko tuntuvasta hapokkuudesta huolimatta. Erityisen pitkäkestoiset viinin kuplat eivät ole, valmistuksessa käytetystä perinteisestä shampanjamenetelmästä huolimattal.

Jälkimaku on keskipitkä, vivahteikas, hennon katkeroinen ja kevyen mineraalinen.

Kokonaisuutena viini on miellyttävä, yleispositiivinen ja mukavan persoonallinen tuttavuus. Mitenkään erikoinen viini ei kuitenkaan ole, ja hintakin on melko kovanpuoleinen, erityisesti verratessa Mongea muutamiin melko tasokkaisiin kuohuviin, joita Alkon valikoimista löytyy vajaalla 15 eurolla. Tästä huolimatta on mukava havaita, että a) Portugalissa osataan tehdä miellyttäviä, omintakeisia ja kansainvälistä vertailuakin kestäviä kuohuvia b) jopa kotoiseen Monopoliimme on päätynyt semmoista – vaikkakin melko ronskilla hintalapulla. Yksi kollegani tosin mainitsi, että hänen muistikuviensa mukaan Mongen aikaisemmasta vuosikerrasta olisi jäänyt runsaampi ja rotevampi vaikutelma – tämä viini ei hedelmäisyydestään ja aromikkuudestaan huolimatta mitenkään erityisen tanakka tapaus ollut, vaan melko keskitien kulkija. Saattaa olla että 2007 oli tuhdimpi tapaus, tiedä häntä. Joka tapauksessa, Monge 2008 on oikein toimiva ratkaisu niin maljaviininä, kahden jaettuna juhlistuskuohuvana kuin kepeiden aterioiden raikkaan aromikkaana ruokaviininä.

Lyhyesti: Miellyttävän persoonallinen, vivahteikas ja aromikas kuohuva Portugalista.

Arvio: Tyylikäs – viinissä on mukavasti vivahteikkuutta, persoonallisuutta ja eleganssia, joilla se kestää hyvin vertailua tunnetumpiin kuohuviinityyleihin ja -valmistajiin. Ei niinkään ihmeellinen tapaus, mutta miellyttävästi tutustumisen arvoinen.

Hinnan (18,04e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.