Cà Maiol Groppello 2012

Cà Maiol Groppello 2012

• Valmistaja: Cà Maiol
• Tyyppi: Punaviini, DOC Garda
• Maa: Italia
• Alue: Lombardia, Brescia, Garda
• Rypäleet: Groppello (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 18,67e (Kesäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 18,67e (Marraskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)

kuva: belvini

Italiasta taitaa nykytiedon valossa löytyä maailman viinimaista kaikista suurin määrä paikallisia alkuperäislajikkeita: siinä missä Jancis Robinsonin Wine Grapes -opus listaa 1,368 erilaista rypälelajiketta, on Italiassa viljelty arviolta 2,000 erilaista rypälelajiketta! Näistä toki monet ovat kahdella tai useammalla nimellä kulkevia päällekkäisyyksiä (esim. Trebbiano di Soave & Verdicchio tai Prugnolo & Sangiovese), mutta osa on todella lajikkeita, joille ei ole synonyymiä ja joita vain yksi tai kaksi pienviljelijää yhdellä häviävän pienellä alueella viljelee koko maailmassa.

Gardan rannoilta löytyvä Groppello ei ole aivan täysin obskuuri lajike, sillä sitä viljellään yli 500 hehtaarin alueella. Sekavuutta asiaan kuitenkin liittyy, sillä Gardan rannoilta löytyy kahta eri Groppelloa; Groppello Gentileä ja Groppello di Mocasinaa, jotka ovat läheistä sukua toisilleen. Trentinosta löytyy myös pieniä määriä Groppello di Revò -lajiketta, joka ei kuitenkaan ole sukua edellämainituille lajikkeille. Lisäksi eräissä lähteissä venetolaisen Rossignolan epäillään olevan synonyymi jommalle kummalle Groppellolle. Tämän ohella Pignola Valtellinese -lajike tunnetaan Venetossa nimellä Groppello Breganze ja Groppello di Revò -lajikkeen lähisukulainen Nosiola kulkee myös nimellä Groppello Bianco. 

Italia nyt jumalauta.

Jotta homma ei menisi tästä helpommaksi, on myös todettava, että Groppellosta harvemmin valmistetaan lajikeviininä; usein Groppello Gentile- ja Groppello di Mocasina -rypäleitä sekoitetaan Gardan punaviineissä muiden paikallisten lajikkeiden kanssa. Muutamat, harvat tuottajat kuitenkin tuottavat myös puhtaita Groppello-viinejä, kuten mm. nyt arvioitavan viinin tuottanut Cà Maiol / Provenza. Tämä perhetalo on tuottanut nykymuotoisesti viiniä vuodesta 1967, mutta talo katsoo historiansa alkaneen jo vuonna 1710, jolloin notaari Sebastiano Maioli rakennutti sen suvussa periytyneen rakennuksen, jossa perheyritys toimii edelleen. Talo aloitti toimintansa 1960-luvulla 12 viljelyshehtaarilla, mutta nykyisin omistuksessa on peräti 140 hehtaaria viinitarhoja ja Cà Maiol on yksi alueen merkittävimmistä tuottajista.

Cà Maiol ei kotisivuillaan juurikaan tästä viinistä valmistusteknistä dataa kerro. Lisäksi kun talo kertoo viinin olevan Groppello Mocasina Gentile -lajikkeesta valmistettu, niin ei hullukaan ota nyt tästä tolkkua. Ainakin viini on Groppello.

Viini on läpinäkyvähköltä väriltään tumman ja hennosti granaattiin taittuvan kirsikanpunainen.

Tuoksu on selvästi italialainen (sellainen todella tunnistettava kirsikkaisuus hallitsee tuoksua) mutta samalla jotenkin jännä: hapankirsikan ja kirsikan rinnalta löytyy kuningatarhillomarjoja ilman hillomaista makeutta, murskattua aroniamarjaa, leivonnaismausteista vivahteikkuutta ja kevyttä neilikkaa. Erityisesti vastaavanlaista tummaa marjaisuutta tapaa harvemmin pohjoisitalialaisissa punaviineissä.

Suussa viinillä on keskitäyteläinen, mukavan hapokas ja sulavalinjainen olemus – jälkimmäistä varmasti avittaa 7 g/l jäännössokeria. Suhteellisen intensiivistä makumaailmaa hallitsevat kypsä kirsikkaisuus ja melko runsas mausteisuus. Näiden pääsävyjen rinnalta erottuu hieman hillitympinä piirteinä hillittyä kuningatarmarjaisuutta, kohtalaista bitterisyyttä, kevyttä hapankirsikkaisuutta, hentoa kriikunaa ja aavistus maamainen. Kokonaisuus on melko lempeä, eli korkeintaan keskitanniininen, mutta tasapainoinen hapokkuus antaa viinille hyvin ryhtiä.

Jälkimaussa korostuvat keskimausta löytyneet karvaus ja hapankirsikkaisuus hallitsevimmiksi piirteiksi. Jännässä, moniulotteisessa ja pitkäkestoisessa jälkivaikutelmassa jää kuitenkin häilymään näiden piirteiden rinnalle kypsää kirsikkaisuutta, sinisiä metsämarjoja, aroniamarjaa, kevyttä leivontamausteisuutta, ujoa nahkaisuutta ja aavistus sikaria.

Yleisesti Cà Maiolin Groppellossa on paljon samaa kuin monissa Gardan ja Valpolicellan punaviineissä, erityisesti rakenteellisesti, mutta aromimaailmassa on paljon sellaista sinimarjaisuutta ja persoonaa, joita alueen perinteisissä, Corvina-vetoisissa viineissä ei ole tottunut tapaamaan. Kokonaisuus ei ole ehkä se kaikkein vaikuttavin ja suurin tyyliltään, sillä tämmöinen kepeämmänpuoleinen ja pienellä jäännössokerilla varustettu tapaus on enemmän yleiskäyttöinen arkiviini, mutta sellaisena se onkin vallan mainio ja mukavan persoonallinen. Tämä on hurmaava pikku viini, joka on mainio ensikosketus Groppello-lajikkeeseen (kun vielä tietäisi mihin niistä) ja kevyesti viilennettynä varsin luotettava valinta niin kepeämmille aterioille kuin ihan sellaisenaan seurusteluun. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta vain 12 pullon laatikoittain tilattavana, mutta muutamista handeleista sen voi bongata myös hyllytavarana.

Lyhyesti: Miellyttävän persoonallinen ja vivahteikas, sinertävää marjaisuutta ja perinteistä kirsikkaisuutta yhdistelevä Gardan punaviini.

Arvio: Miellyttävä – tämä on kyllä maukas, monipuolinen, mukavan tasapainoinen ja luonteikaskin tuttavuus; jos Groppello toimii näin kivasti ihan sellaisenaan, mikseivät alueen tuottajat tahdo valmistaa siitä useammin puhtaita lajikeviinejä?

Hinnan (18,67e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Tommasi Il Grigio Ramato 2011

Tommasi Il Grigio Ramato 2011

• Valmistaja: Tommasi Viticoltori
• Tyyppi: Oranssi viini, IGT delle Venezie
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,99e (Heinäkuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 12,28e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: tommasi

Kesällä Arkadian Alkossa pyöriessäni silmiini osui valkoviinihyllyn keskeltä kumman punertava pullo: Tommasin Il Grigio Ramato. Kyseessähän on siis ns. oranssi viini, eli valkoisista rypäleistä valmistettu roséentapainen. Periaatteessa kyllä hieman ihmetyttää oranssin viinin heittämistä valkoviinien keskelle pelkästään sillä perusteella, että se on valmistettu valkoisista rypäleistä – tämähän on hieman sama asia kuin roséeviinit sijoitettaisiin punaviinien keskelle, koska ne ovat valmistettu punaisista rypäleistä. Ainakin omasta mielestäni kävisi enempi järkeen jos tämä viini sijaitsisi roséehyllyssä...

Il Grigio Ramato on yksi Tommasin single vineyard -sarjalaisista; se valmistetaan Garda-järven tuntumassa sijaitsevan Fossa Granara -tarhan Pinot Grigio -rypäleistä. Rypäleiden kevyesti punertavien / harmahtavien kuorten annetaan maseroitua viinin kanssa 36 tunnin ajan, jolloin viini saa tavallisesti melko väritöntä Pinot Grigio -viiniä syvemmän värinsä. Tämän jälkeen viiniä käytetään ja kypsytetään teräksessä 4 kuukauden ajan.

Lasissa viinillä on kaunis, kevyesti oranssiin taittuva vadelmanpunainen väri, jonka kirkkailta reunoilta väri tuntuu pakenevan tyystin. Lasin seistessä pidemmän aloillaan alkavat viinin hapot luoda kuplia lasin sisäpinnalle.

Tuoksultaan viini tuo paljon kypsää Pinot Gris'n hedelmää pinnalle: makeaa trooppisuutta, ananasta, mandariininkuorisuutta, kevyttä yrttisyyttä, aasialaista mausteisuutta ja makeaa persikkaisuutta. Mukavan maltillisesta (12%) alkoholistaan huolimatta tuoksu on hieman alkoholinen.

Vaikka viini on valkoisista rypäleistä valmistettu, tuntuu sen maussa kevyesti myös hieman punaisempaakin marjaisuutta. Yleisesti kuivahkoa makumaailmaa kuitenkin hallitsevat valkoisen Pinot Grigion aromit: sitruksisuus, persoonallinen mausteisuus, hieman bitterinen yrttisyys ja aavistuksen mantelimainen keltaisten hedelmien kivien aromi. Pinot Gris'lle ominaisesti viini on keskihapokas, melko pehmeä ja täyteläisenpuoleinen.

Viini jättää kielelle suorastaan yllättävän pitkän, kevyen mausteisen, kypsän aprikoosisen, mineraalinen ja kevyen karviaismaisen jälkimaun. Viinistä jää rehevähkö, miellyttävän moniulotteinen, hieman karhea ja aavistuksen savuinen jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Il Grigio Ramato on kuin mehevä ja rehevä Pinot Grigio: vaikka italialaista Pinot Grigioisuutta viinistä löytyykin, on kokonaisuudessa niin paljon enemmän syvyyttä ja runsautta sekä keski-eurooppalaisista Grauburgunder- ja Pinot Gris -viineistä tuttua trooppisuutta ja mehevyyttä, että sokkona olisi vaikea keksiä mikä viini mahtaisi olla kyseessä. No, itse asiassa, viinin näkeminen tuskin auttaisi, sillä kevyestä punamarjaisuudestaan huolimatta ei kokonaisuus muistuta varsinaisesti mitään roséetakaan.

Vaikka viini on melkoisen uniikki ilmaisultaan, ei se ole kuitenkaan millään lailla haastava esitys. Oma pullo meni pienessä seurassa lautapelejä vääntäessä, mutta voin kuvitella viinin pelaavan hyvin yhteen esimerkiksi kevyiden kanaruokien tai ruokaisempien salaattien kyljessä. Vaikkei viini ole roséeviini, kannattaa siihen käyttötarkoitusten puolesta suhtautua sellaisena.

Lyhyesti: Mehevänpuoleinen, runsas, mausteinen ja helpostilähestyttävä oranssi viini tunnetulta ja luotettavalta pohjoisitalialaiselta tuottajalta. Varsin näppärä valinta niin seurusteluun kuin ruokapöytään yleisviiniksi.

Arvio: Hyvä – varsin jännittävä ja mielenkiintoinen viini, joka yhdistää valkoviinin aromeja roséeviiniseen yleisilmeeseen ja ilmaisuun. Ei aivan pärjää Scarbolon mainiolle Ramatolle, mutta silti varsin mielenkiintoinen ja yleiskäyttöinen tuttavuus.

Hinnan (12,28e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Santa Cristina Cabernet Sauvignon 2009

Santa Cristina Cabernet Sauvignon 2009

• Valmistaja: Tenuta Santa Cristina, Zenato
• Tyyppi: Punaviini, DOC Garda
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (85%), Cabernet Franc (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,90e (Joulukuu 2012, Weinhandel-Italien)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: italvino

Pohjois-italialainen Santa Cristinan viinitalo (eli ei siis mm. Alkosta löytyvä toscanalainen Santa Cristina) on ymmärtääkseni juuri se viinitalo, josta nykyinen Veneton viinijättiläinen Zenato on saanut alkunsa; alunperin Sergio Zenato ryhtyi viljelemään Trebbiano di Luganaa Gardan eteläosissa, Peschieran kaupungin eteläosissa, perinteistä alueen Lugana-viiniä varten. Myöhemmin Santa Cristinan viinitalo hankki viinitarhoja kansainvälisiä lajikkeita, kuten Chardonnayta, Cabernet Francia ja Cabernet Sauvignonia varten – sekä rupesi laajentamaan toimintaansa Valpolicellan alueen suuntaan, minkä seurauksena syntyi se kaikkien tuntema viinitalo, Zenato.

Weinhandel-Italienista viime vuoden lopulla hankkimani Santa Cristinan Cabernet Sauvignon tuli korkattua ystäväni syntymäpäivän merkeissä pidetyssä illanvietossa, aiemminkorkatun Château Musarin loputtua.

Väriltään viini on todella paksun sinipunainen, tummanpuhuva ja käytännössä läpinäkymätön.

Heti korkatessa viinin tuoksu on todella paksu ja äärettömän runsas; lasista löytyy voimakasta mustaherukkaisuutta, mustikkaisuutta ja musteisuutta. Alta löytyy hieman makeampaa, punaista marjaisuutta, hento vivahde marjajogurttisuutta ja kevyttä nahkaisuutta. Illan mittaan viinin auetessa yleisvaikutelma muuttuu hieman maamaisemmaksi ja vähemmän överiksi – runsaimmat tumman marjaiset vivahteet asettuvat aloilleen ja kokonaisuudesta tulee hieman tasapainoisemman oloinen.

Tuoksu johdattelee varsin hyvin keskimaun suuntaan, sillä eroa niiden välillä ei hirveästi ole; kokonaisuus on kypsän mustaherukkainen, kuivan mausteinen, pehmeäntäyteläinen ja keskihapokas. Seassa on myös kevyttä nahkaisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Yleisilmeeltään viini muistuttaa lähinnä uuden maailman Cabernet Sauvignon -viinien tyylistä herukkapommia, mutta kokonaisuus on kohtuullisen kypsästä hedelmästään ja pehmeästä rungostaan varsin kuiva, eli varsinaisesta hillomaisuudesta ei ole tietoakaan, ja viini on tyylillisesti lähempänä enemmän vanhaa kuin uutta maailmaa. Tanniinit ovat melko vähäisiä ja lempeitä, eli mitään pikkupurtavaa lukuunottamatta viini ei varsinaisesti ruokaa vierelleen kerjää. Santa Cristinan Cabernet on helppo, mutta varsin miellyttävä ja tasapainoinen tapaus.

Kypsä ja runsas jälkimaku nostaa kielelle kypsää mustikkaa, makeata suklaisuutta ja tuoreempia tummia metsämarjoja. Jälkivaikutelma on varsin miellyttävä, pehmeä ja sopivan pitkä.

Jos tämä viini olisi isketty eteeni ilman tietoa etiketistä, en olisi kyllä italialaiseksi arvannut. Ensivaikutelman puolesta olisin veikannut uutta maailmaa ja suussapyörittelyn jälkeen ehkä modernia Bordeaux'ta tai vastaavaa. Melko yllätyksetönhän tämä viini on, mutta varsin maukas ja sopivan helppo. Ellei viini olisi päätynyt vertailtavaksi hetkeä aikaisemmin nautitun upean Château Musarin kanssa, olisi se saattanut saada jopa paremmatkin arviot. Nyt viini toimi oikein mukavasti sellaisena illanistujaisviininä, jolle ei odotuksia hirveästi ladata, kunhan vain hyvältä maistuisi. Santa Cristina CS kuitenkin toimii melko varmasti myös erilaisten possu-, pata- ja grilliruokien kumppanina.

Lyhyesti: Italialainen pehmeä ja muhkea herukkapommi.

Arvio: Hyvä – ei tämä mitenkään perinteinen italialaisviini ole, mutta kympin perus-Cabbisten joukossa varsin nautittava tapaus; tosin herukkaisuutta karsastavien suosittelen jättämään viinin omaan arvoonsa.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Santa Cristina Lugana Massoni 2011

Santa Cristina Lugana Massoni 2011

• Valmistaja: Tenuta Santa Cristina, Zenato
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Lugana
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda, Lugana
• Rypäleet: Verdicchio (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 3,50e / 12 cl (Toukokuu 2012, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: santa cristina

Viimeisenä päivänä ennen lähtöämme Italiassa etsimme Bardolinosta sopivaa ravintolaa, joka olisi auki keskellä siestaa ja mistä saisi jotain kevyempää lounaantapaista. Lopulta löysimme yhden sopivan oloisen, minkä nimen olen onnistunut kadottamaan ja/tai unohtamaan tässä kesäkuun aikana. Tilasimme lajitelman paikallisia juustoja, minkä kanssa itselleni valikoitui lasillinen Luganaa.

Viinin valmistaja on yksi ainakin kahdesta Italian Tenuta Santa Cristinasta (en löytänyt pikaisella googlailulla niitä sentään enempää); toinen niistä sijaitsee Toscanassa, tämä taas on yksi viinijätti Zenaton alla toimivia viinitaloja – sekä ymmärtääkseni se viinitalo, josta Zenaton nykyisenmallinen toiminta on alkunsa saanut. Viini on ns. single vineyard -viini, joka on valmistettu Massonin viinitarhan n. 25-vuotiaiden köynnösten Trebbiano di Lugana (eli Verdicchio) -rypäleistä. Viiniä kypsytetään terästankeissa ja pulloissa n. 6-8 kuukautta, joten tämä vuosikerta on ehtinyt myytäväksi ihan vasta kuukauden parin sisällä.

Viinin väri on tyypillisen vihertävänkeltainen, kevyen olkinen. Tuoksussa on miellyttävän makean hedelmäinen, tarjoillen kevyttä päärynää, aavistuksen hunajamelonia ja hieman sitruunamarmeladia.

Maku on makeasta tuoksustaan huolimatta kuiva, mutta selvästi maistamistani Luganoista pehmeämmästä päästä keskihapokkaalla rakenteellaan. Maku on voimakkuudeltaan kevyenpuoleinen, mutta melko mehevähkö, kypsän omenainen, vivahteikas ja hillityn yrttinen.

Jälkimaku on mieto, hedelmäinen ja lempeä. Kokonaisuutena viini on todella miellyttävä ja helpostilähestyttävä, mutta kypsän omenaisuutensa alla myös miellyttävän moniulotteinen. Rakenteensa puolesta viinissä olisi voinut olla omaan makuuni enemmänkin raikkautta ja särmää, mutta yleismiellyttävä aromimaailma antaa viinille paljon anteeksi. Kuitenkaan mistään kovinkaan suuresta ja ihmeellisestä Luganasta ei ollut kyse; viini on yleismiellyttävä arkivalkoviini kesäpäiviin.

Lyhyesti: Mukavan vivahteikas, pehmeän hedelmäinen ja yleismiellyttävä Pohjois-Italian valkoviini.

Arvio: Hyvä – muttei sen enempää. Miellyttävä sellaisenaan ja mukava kumppani kevyille ruoille.

Hinnan (3,50e) ja laadun suhde: Viinilasillisen hinta tässä ravintolassa oli oikein kohtuullinen. Olisipa Suomen ravintoloissa perusmiellyttävän arkivalkoviinin hinta lasilta yhtä järkevä.

Zeni Bardolino Superiore 2010

Zeni Bardolino Classico Superiore 2010

• Valmistaja: Cantina Fratelli Zeni
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Bardolino Classico Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda, Bardolino, Bardolino Classico
• Rypäleet: Corvina (50%), Rondinella (30%), Corvinone (10%), Molinara (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,50e (Toukokuu 2012, Vinoteca Zeni, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: zeni

Päivää ennen lähtöämme Italiasta päätimme pyörähtää Bardolinon kaupungin laitamilla sijaitsevassa Zenin yhdistetyssä viinitalossa, viinimuseossa ja vinoteekissa. Muutamien kilometrien patikointi korkean mäen huipulle oli paahtavassa auringossa (varjossa tuolloin siedettävät ~26°C) melkoinen uroteko, mutta kannattava (eikä vähiten siitä syystä, että viinimyymälässä myytiin myös styroksiputkiloita, joihin sain turvallisesti pakattua kymmenisen viinipulloani lentokoneen ruumaan menevään matkalaukkuuni ilman pelkoa niiden hajoamisesta!)

Museossa esiteltiin sekä Bardolinon että Zenin viininvalmistuksen historiaa aina 1800-luvun lopulta nykypäivään ja Zenin nykyaikasta pullotuslinjastoa kun taas vinoteekissa oli myynnissä koko viinitalon linjasto sekä tarjolla maisteltavaksi Zenin peruslinjasto (I Classici) sekä myöhään kypsyneiksi jätetyistä laadukkaista rypäleistä valmistettujen viinien linjasto (Selezione Vigne Alte.) Paikan päällä sekä viinien naurettavan halpoja hintoja että niiden etikettejä ihmetellessä tuli huomattua, että kaikki appellaatio-luokitellut viinit tulivat järjestään appellaatioiden Classico-alueilta. Hyvin näyttää olevan yhtiöllä pullat (/ pullot) uunissa.

Maistelimme aluksi kourallisen eri I Classici- ja Vigne Alte -sarjan viinejä, joista en totta puhuen jaksanut kirjoittaa ylös sen kummempia havaintoja, minkä jälkeen siirryimme pieneen erikois-tastingiin, jonka saimme ilmaiseksi majoituspaikasta saamallamme nähtävyyslipukkeella. Tämän kolmen astetta tasokkaamman viinin maistelun aloitti Zenin Bardolino Superiore, joka on Bardolinon pienen Classico-ydinalueen rypäleistä valmistettu viini. Sitä kypsytetään vähintään vuoden verran tammitynnyreissä, toisin kuin vain lyhyen aikaa terästankeissa kypsytettyä perus-Bardolinoa.

Viini on lasissa melko läpinäkyvää, sävyltään sinipunaista. Tuoksu on Bardolinoksi yllättävän rujo ja miellyttävän likainen: tuhdihkon marjaisuuden seassa on maata, kevyesti lantaista rustiikkisuutta ja hentoa, puista tammea.

Suutuntumaltaan viini on pehmeähkö ja keskitäyteläinen, mutta pehmeydestään huolimatta se on luonteikkaan särmikäs. Tammisuus on pehmentänyt jonkin verran yleensä hapokasta Bardolinoa, mutta viini on silti miellyttävän eloisa ja melko tanniininen. Mausteinen, tumman kirsikkainen ja kevyen, palaneen tamminen maku on yllättävänkin roteva. Hedelmäisyys tuntuu ajoittain kielellä hyvin tuoreelta ja voimakkaalta, välillä taas hyvin makeankypsältä. Erittäin vivahteikas keskimaku.

Pitkä jälkimaku on rustiikkinen, tuoreen punamarjainen ja tummassa suklaisuudessaan karvas. Kokonaisuus on erinomaisesti tasapainossa eikä erinomaisesti integroitunut tammi pääse dominoimaan niin tuoksussa kuin maussakaan, vaan tukee erinomaisesti keskimaun parhaimpia puolia.

Todella positiivisesti yllättävä Bardolino; hakkaa perus-Valpolicellat mennen tullen, kilpaillen parhaimpien Valpolicella Superiore -viinien kanssa. Erittäin suositeltava keskitäyteläinen viini runsaammin maustettujen, perinteisten italialaisten ruokalajien kanssa.

Lyhyesti: Hyvin roteva, mausteinen, särmikäs ja persoonallinen Bardolino.

Arvio: Erinomainen – viini, joka kannustaa tutustumaan enemmän Bardolinon alueen punaviineihin. Vaikka perus Bardolinot ja Bardolino Classicot harvoin tarjoavat suuria yllätyksiä, oli tämä Bardolino Superiore vähintään yhtä tasokas kuin monet Valpolicella Superioret ja monta piirua luonteikkaampi.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Bertani Le Nogare Bardolino 2010

Bertani Le Nogare Bardolino 2010

• Valmistaja: Bertani
• Tyyppi: Punaviini, DOC Bardolino
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda, Bardolino
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Toukokuu 2012, La Taverna del Cantore, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: the fine wine company

Italianreissullamme pyörähdimme syntymäpäivänäni upeassa Sirmionen linnakaupungissa päivällä, mutta illaksi saavuimme takaisin majoillemme Bardolinon ja Gardan kylien välimaastoon. Illalla seikkailimme jälleen kerran Bardolinon keskustaan, kuten melkeinpä jokaisena aikaisempanakin päivänä (poikkeuksena päivä, jolloin seikkailimme Gardan kylään, sekä päivä, jolloin pyöräilimme läpi Bardolinon ja Valpolicella Classicon viinitarhojen aina Sant'Ambrogio di Valpolicellan kaupunkiin ja takaisin – emme yllättäen tuona iltana enää jaksaneet tehdä tuota 2 km kävelyä Bardolinoon ja takaisin.)

Syntymäpäiväillallistamme varten valikoitui Bardolinon keskustan etelälaidalla sijaitseva La Taverna del Cantore, jossa itselleni valikoitui paikalliseen tyyliin valmistettua possua kasvisten kanssa, kumppanilleni gnoccheja Gorgonzolakastikkeen kanssa. Molemmille sopivan viinin keksiminen oli haasteellista, sillä listoilla olevat valkoviinit olivat liian kevyitä porsaalle, kun taas liian tuhti punaviini jyräisi gnocchit. Lopulta intuitiivisin vaihtoehto oli ottaa keveä mutta hapokas Bardolino, jonka hapokkuus leikkaa hyvin tanakkaa juustokastiketta, mutta missä on myös sopivasti runkoa vaalealle lihalle. Olivathan annoksemme myös mitä klassisinta paikallista cuisinea, joten paikallinen viini oli melko looginen vaihtoehto. Lisäksi onhan sitä aina mielenkiintoista ihmetellä minkälaista viiniä on niillä tarhoilla tehty, minkä vierestä on pyöräillyt vasta edellisenä päivänä.

Väriltään viini on reunoille asti tumman viininpunainen mutta melko kirkkaan läpinäkyvä. Yleisesti kepeähkö tuoksu on kypsän kirsikkainen, punamarjainen ja rehevä, mutta siinä on myös voimakkaita maamaisia ja rustiikkisia vivahteita, jotka tuovat viiniin miellyttävää persoonallisuutta. Tammea ei tuoksussa ole ollenkaan, mikä korostaa miellyttävästi viinin marjaisia ja maalaisia piirteitä.

Kuiva maku on kepeä, hapokas ja hedelmäisyydeltään kypsän kirsikkainen. Seassa on myös vivahteikasta mausteisuutta ja aavistus mineraalisuutta. Miellyttävän moniulotteinen ja sopivan vivahteikas Bardolinoksi.

Jälkimaku on lyhyehkö, yrttinen, kevyen mineraalinen ja aavistuksen karpaloinen. Yleisesti Le Nogare on perushyvä, yleiskäyttöinen ja mukavan tasokas perus-Bardolino, toimi moitteettomasti illallisemme kanssa. Tämä viini toimi hyvänä esimerkkinä siitä, miten toisin kuin muualla Italiassa, DOC Bardolinon ja DOC Bardolino Classicon välillä ei ole merkittävän suurta, tai edes juuri ollenkaan havaittavaa, laadullista eroa.

Viini on ehdottomasti ruokaviini, sellaisenaan se on hyvä mutta melko yllätyksetön, mutta ruoan kanssa sen rakenne pelittää moitteetta ja aromit komppaavat hyvinkin erilaisia ruokalajeja. Ravintolan viineistä vastaava henkilö on hyvin valintansa tehnyt.

Lyhyesti: Miellyttävän vivahteikas, hyvärunkoinen ja monikäyttöinen perus-Bardolino.

Arvio: Miellyttävä – hyvin vaivaton, tasapainoinen ja aavistuksen verran persoonallinen ruokaviini.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Provenza Lugana Prestige 2011

Provenza Lugana Prestige 2011

• Valmistaja: Cà Maiol
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Lugana
• Maa: Italia
• Alue: Lombardia, Brescia, Garda, Lugana
• Rypäleet: Verdicchio (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 10,00e (Toukokuu 2012, Trattoria La Fiasca, Sirmione)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: drink service

Syntymäpäiväni tuli vietettyä Italian-reissussamme, suurin osa siitä ihastuttavassa Sirmionen linnoituskaupungissa. Siellä pyöriessä rupesi tulemaan lounasaikaan nälka seurueen molemmille jäsenille, joten jokin ruokapaikka oli etsittävä. Monilla ravintoloilla oli kyllä kattava tarjonta upeita ruokalajeja ja mahtavat puitteet, mutta hinnat myös melkoisen turistitasoa. Siis pikkukujille seikkailemaan!

Loppujen lopuksi ruokapaikka löytyikin hyvin läheltä yhtä kaupungin muutamasta päätiestä, pienenpuoleinen Trattoria La Fiasca, jonka asiakaskunta näytti koostuvan lähinnä italialaisista, paikallisistakin, kenties? Luotimme siihen, että kotimaan asukit tietävät paremmin kuin saksalaiset ja brittiläiset turistit, joten marssimme viimeiseen vapaaseen pöytään luottavin mielin.

Lisähuomiona hyvin mielenkiintoinen pikku asia: valtaosa ruokapaikan viineistä oli tarjolla kätevissä 0,375-kokoisissa pulloissa! Viinilistalta löytyi myös täysikokoisia pulloja, mutta painotus oli selvästi puolikkaissa pulloissa, jotka olivat hinnoiteltu varsin järkevästi – edullisimmat n. 5 euron kieppeille, tasokkaat viinit kympin tuntumaan ja Amaronet noin pariin kymppiin! Loistavasti toimiva ratkaisu, kun ei kuitenkaan halua esiintyä julkisesti hutikassa puolilta päivin kun pohjalla on vain kevyt aamiainen sekä paikan päällä syöty lounas.

Tosiaan se lounas. Syötäväkseni valikoitui kepeä ja maittava merenelävä-pasta, seuralaiselleni aavistuksen tulinen kasvispasta, juotavaksemme valikoitui pieni pullo Provenzan Luganaa.

Variltään viini on hieman vihertävän oljenkeltainen, kuten jotakuinkin käytännössä jok'ikinen Pohjois-Italian valkoviini.

Tuoksussa on sekä tuoreita ja raikkaita että kypsempiä ja makeampia hedelmiä, päällimmäisenä makea omena, kevyt persikka ja hento päärynä. Klassinen, miellyttävä Luganan perustuoksu.

Maku on raikas, leveä ja hedelmäinen. Kypsää omenaisuutta ja melko kevyttä, mutta mehevää persikkaisuutta tukee sopiva hapokkuus, joka tekee viinistä miellyttävän ryhdikkään. Hedelmäistä makua tasapainottaa selvä, vehreä yrttisyys.

Jälkimaku on kevyehkö ja melko lyhyt, siinä kielelle jää lähinnä yrttisyyttä, mineraalia ja hentoa hapokkuutta. Alkoholi nostaa kevyesti päätään lämmittäen hennosti nielua viinin kadottua kieleltä.

Kokonaisuutena viini on perushyvä Lugana, joka toimii miellyttävänä ruokaviininä: se on hyvin tasapainoinen ja paikoin sopivan hillitty, paikoin sopivan voimakas. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuva esitys, mutta positiivisen yleisvaikutelman tekevä; oikein toimiva ratkaisu arkisen lounaan kanssa.

Lyhyesti: Perinteisen hedelmäinen, yrttinen ja tasapainoinen Lugana.

Arvio: Hyvä – muttei ihmeellinen.

Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Zenato Bardolino Chiaretto 2011

Zenato Bardolino Chiaretto 2011

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Roséeviini, DOC Bardolino Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda, Bardolino
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 5,90e (Toukokuu 2012, Fiaschetteria del Corso, Bardolino)
• Hinta nyt: 10,96e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: yopi

Bardolinossa viikon verran majaillessamme ei voinut olla huomaamatta kuinka roséekausi on alkanut Italiassakin – päivisin ihmiset istuivat kahviloissa rosée (tai Spritz) -lasilliset edessään ja kaikkialla mainostettiin kesäkuun ensimmäisinä päivinä pidettäviä Chiaretto-juhlia.

Chiaretto on siis Bardolinon viinialueen (joka on siis paljon, paljon laajempi kuin Bardolinon kaupunki ympäristöineen) oma erikoisuus, normaaleista DOC Bardolino -punaviineihin käytetyistä rypäleistä valmistettu roséeviini. Viinityyli tuli tutuksi bongatessani Alkon hyllyiltä Zenaton Chiaretton tilausvalikoimasta. Roséet ovat aina hieman arpapeliä – hyvästä roséesta kymppi ei ole vielä paljoa rahaa, mutta keskiverrosta perusroseesta aivan liikaa. Koska Chiaretto oli itselleni täysin vieras viinityyli, jäi pullo hyllyyn. Tämä ei tietenkään haitannut, sillä Chiarettoa löytyi Bardolinosta joka myymälästä pariakymmentä eri sorttia. Halvimmat viinin irtosivat n. 2-3 euron hintaan kun taas Zenaton Chiaretto edusti selvästi hinnakkainta päätyä, pullojen hinnan pyöriessä myymälästä riippuen akselilla 5,50-7 euroa. Päätellessäni hinnan olevan (toivottavasti edes jonkinlainen) laadun mittari, Zenato valikoitui mukaamme hotellihuoneen jääkaappiin muutamien päivien brunsseillamme nautittavaksi.

Väriltään Zenato Chiaretto on kauniin keskisyvä, hailakan punainen. Tuoksu on melko hillitty mutta oikein miellyttävä roséeksi, siinä on vadelmaa, viinimarjoja, pullataikinaa ja mansikkamehutiivistettä.

Heti korkattua viinissä tuntuu olevan mitä kevyintä, kielellä pirskahtelevaa hiilihappoisuutta, mutta se haihtui viinistä muutamassa minuutissa. Kuiva maku on hieman miedohko, kypsän punamarjainen, yrttinen, miellyttävä ja raikas. Napakka hapokkuus tekee viinistä miellyttävän kepeän ja eloisan ja se pärjääkin moitteettomasti monille erilaisille kepeämmille ruokalajeille. Hennosti makeata vadelmaisuutta ja kypsää kirsikkaisuutta keskimaussa tarjoileva viini on kaiken kaikkiaan mutkattoman sympaattinen.

Jälkimaku on kuiva, aavistuksen yrttinen ja vadelmainen. Se ei ole hedelmältään erityisen pitkä, mutta kevyt mineraalisuus jää miellyttävän pitkäksi aikaa kielelle.

Kokonaisuutena Zenaton Chiaretto on mukavan raikas, helppo ja tasapainoinen arkirosée kuumalle kesäpäivälle. Vaikkei viini ole mitenkään erityinen ilmestys roséiden keskellä, on se hyvin taiten tehty ja vielä Suomenkin hinnalla ihan hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Aromikas, miellyttävä, tasapainoinen ja monikäyttöinen kuiva rosée piknikille, mereneläville tai kasviksille.

Arvio: Erittäin hyvä – Alkon valikoimassa Zenaton Chiaretto edustaa sitä tasokkainta ja monikäyttöisintä rosée-edustusta hintaluokassa 10 euroa plusmiinus euro. Kesäisten arkijuomien parhaimmistoa.

Hinnan (5,90e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Hinnan (10,96e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ca' Vegar Lugana 2011

Cantina di Castelnuovo Ca' Vegar Lugana 2011

• Valmistaja: Cantina di Castelnuovo del Garda
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Lugana
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda, Lugana
• Rypäleet: Verdicchio (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Toukokuu 2012, ravintolahotelli Gardassa)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cantina di castelnuovo

Italian-reissullamme teimme kävelyretken läheiseen Gardan kaupunkiin, jossa myös päädyimme syömään. Hyvää, järven rannassa sijaitsevaa ravintolaa etsiessämme (niitä on kaupungissa vieri vieressä reilusti päälle puolisenkymmentä) päädyimme lopulta, epähuomiossa kahden tähden hotellin ravintolaan syömään. Ravintolassa hinnat olivat ihan kohdallaan ja palvelu mukavaa, mutta ruokien taso taisi vetää koko reissun pohjanoteerauksen. Joka tapauksessa, tilaamillemme risotoille valikoitui listalta lupaavan oloinen Lugana, joka edusti viinilistan valkoviinien kallenta päätä, ja tässä myöhemmin netistä silmäillessäni myös paikallisen valmistaja Cantina di Castelnuovon viinilinjaston parempaa ja perinteisempää päätä.

Viini on väriltään kevyt ja vihertävä. Tuoksu on melko lailla hennonpuoleinen. Lasista nouseva kevyt tuoksu on aromeiltaan raikkaan hedelmäinen ja hieman mineraalinen, seassa on myös aavistus hieman kypsempää, makeata omenaa.

Kuiva maku on kevyt, melko hapokas ja raikas. Miedossa maussa on makeata omenaisuutta ja kevyttä päärynää. Rakenne on ihan kunnossa ja viini on melko tasapainoinen kokonaisuus, mutta kepeän hillityn ilmaisun sijaan viini ei tarjoile upealla tavalla kehittyvää tai uskomattoman moniulotteista aromikkuutta, vaan lähinnä kevyttä, mutkatonta ja yksiulotteista hedelmää.

Jälkimaku on raikas, mineraalinen ja supistavan hapokas, muttei kovinkaan pitkä.

Yleisesti viini on melko perus keskitason italialaisvalkkari. Se toimi ihan kohtuullisen hyvänä ruokajuomana, mutta on kokonaisuudessaan loppujen lopuksi melko unohdettava tapaus. Vaikka viinipullon hinta oli suomalaiseen hintatasoon nähden todella edullinen, sai paikan päältä samalla rahalla paljon parempiakin tapauksia, joten siihen verraten viinin ravintolahinta oli melko korkea. Ruokakauppojen 6,00-7,50 euron hinta onkin viinille sopivampi. Hyvin perus, yllätyksetön Lugana.

Lyhyesti: Kevyehkö, raikas, tasapainoinen, kuiva ja melko yksiulotteinen valkoviini Gardajärven rannoilta.

Arvio: Tylsä – rakenteeltaan viini sopi erinomaisesti ravintolassa syödyn (vaikkakin melko tasottoman) sienirisoton kumppaniksi, mutta kokonaisuutena viini on melko yhdentekevä tuttavuus.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Zenato Lugana Riserva 2008

Zenato Lugana Sergio Zenato Riserva 2008

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Lugana Riserva
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Garda, Lugana
• Rypäleet: Verdicchio (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 23,90e (Lokakuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 27,30e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: cellartracker

Lugana Riserva Sergio Zenato on Alkon normaalivalikoimassa olevan Trebbiano di Luganasta, eli yleisemmin Verdicchio-rypäleestä, valmistetun Lugana San Benedetto -viinin runsaasti tammikypsytetty Riserva-versio, jota löytyy tällä hetkellä vain Alkon tilausvalikoimasta.

Viinin väri on todella syvä kullankeltainen. Lasista nouseva tuoksu on todella mehevä, hunajainen ja kypsän hedelmäinen, erityisesti kevyt päärynäisyys ja ylikypsä ananas tulevat mieleen. Lisäksi seassa on runsasta kukkaisuutta ja kevyttä toffeen tuoksua.

Maku on yllättävän hillitty verrattuna paksun aromikkaaseen tuoksuun. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja todella miellyttävä, kevyen paahteinen, mausteinen ja lämmin. Seassa maistuu kevyt vaniljan ja kermatoffeen välillä tasapainotteleva tammi, joka on tyylikkäästi integroitunut kypsään omenan makuun. Hapot sen sijaan ovat vähäiset, mikä kyllä korostaa maun pehmeyttä ja hedelmäisyyden makeutta mutta myö viinin pientä rakenteettomuutta. Viinin maku on toisaalta ihastuttavan monipuolinen, kompleksi ja silti sopivan kevyt aromeiltaan, mutta toisaalta hieman raamiton ja raskas johtuen kevyistä hapoista ja melko runsaasta tammesta.

Jälkimaku on lyhyehkö ja tammeen vivahtavan mausteisen hedelmäinen. Viini tuntuu olevan kotonaan sellaisenaan nautittuna viilennettynä tai korkeintaan kevyiden naposteltavien kanssa, mutta kestänee makean hedelmäisyytensä kanssa tarpeen tullen jopa aasialaisten ruokien kevyttä tulisuutta. Rasvaisemmat ja raskaammat ruoat saattavat lässäyttää viinin allensa.

Lugana Riserva on todella miellyttävä nautiskeluvalkoviini, joka on kaikesta huolimatta ehkä hieman turhan hinnakas kokonaisuuteensa nähden – ottaen huomioon normaali-Luganan kymmenen euron kieppeillä pyötivän hinnan, sopiva hinta Riservalle olisi omasta mielestäni alle 20 euroa, ja alle 15 euron hinnalla viini olisi selvästi loisto-ostos ja ansaitsisi allekirjoittaneelta hinta-laatusuhteeseensa täydet pisteet.

edit 01/2014: viinin hinta otti ja pomppasi useita euroja reilusta parista kympistä vajaaseen kolmeen kymppiin vuodenvaihteessa; hinta-laatusuhde korjattu "heikosta" "surkeaksi".

Lyhyesti: Runsaan tamminen, kypsän hedelmäinen ja täyteläinen valkoviini sellaisenaan nautiskeluun.

Arvio: Tyylikäs – viini on mielenkiintoinen vaihtoehto erityisesti tammisten Chardonnay-viinien ystäville.

Hinnan (27,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.