Dr. Heger Ihringer Winklerberg Muskateller Spätlese Trocken 2010

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Muskateller Spätlese Trocken 2010

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16-19e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kun Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla ajattelimme siirtyä maistelemaan makeita viinejä Dr. Hegerin pöydän ääressä, paljastuikin, että brosyyriin printattu Muskateller Spätlese olikin todellisuudessa Muskateller Spätlese Trocken; kuiva valkoviini. Noh, emme ajatelleet kuitenkaan ryhtyä kranttuilemaan: lasi ojoon ja maistamaan!

Viinin valmistuksessa käytetty Muskateller on paremmin tunnettu sen kansainvälisesti käytetyllä ranskankielisellä nimellä, Muscat Blanc à Petit Grains, joka on yksi Muscat-lajikkeen merkittävimpiä muotoja – toinen on erityisesti väkeviin viineihin käytetty Muscat of Alexandria. Varsinaista "aitoa" Muscat-lajiketta ei siis ole olemassa, vaan se on kattotermi monille samaan sukuun kuuluville, keskenään melko samanlaisille rypälelajikkeille.

Lasissa Muskateller Spätlese on hailakka, kevyesti vihertävän vetinen ja vaatimaton. Tuoksultaan se kuitenkin on selvästi voimakkaampi ja selväpiirteisempi: viini tuoksuu lajikkeelle tyypillisesti runsaasti kukilta ja rusinoilta, minkä lisäksi siinä on aprikoosin kiveä ja monia, kypsiä trooppisia hedelmiä.

Maku on viileän mineraalinen ja pehmeän rusinainen. Kypsä ja nuorekas hedelmäisyys on hyvin pinnassa, mutta taittuu hieman vaatimattomaksi loppua kohden. Hapokkuus on eloisaa ja pitää viinin hyvin raikkaana ja ryhdikkäänä.

Jälkimaku on lyhyehkä ja vaatimaton, yleisilmeeltään melko mineraalinen, taittuen lopuksi aromikkaaseen mausteisuuteen. Puutteistaan huolimatta viini jättää oikein positiivisen yleisvaikutelman aromikkaana, persoonallisena ja tasapainoisena valkoviininä, joka on varma valinta aromikkaille, pehmeille juustoille ja aasialaisille ruoille, joissa mausteita ei ole säästelty. Muutenkin viini tuntuu olevan hyvin luotettava yhdisteltävä mausteisemmanpuoleisille ruoille. Viinin ainoa varsinainen puute on sen kovemman puoleinen hinta – viini on perusmiellyttävä, mutta kuitenkin yleisvaikutelmaltaan melko arkinen. Päälle 15 euron hinnalla mielestäni voi odottaa jo tasokkaampia ja rodukkaampia esityksiä.

Lyhyesti: Lajikepuhdas, kuiva Muscat-viini, jossa hapokkuus ja yleinen rakenne ovat hyvin tasapainossa rehevän aromikkuuden kanssa.

Arvio: Miellyttävä – viini on ihastuttavan tasapainoinen ja miellyttävän vivahteikas, mutta kuitenkin loppujen lopuksi melko arkinen ja tavanomainen, kuiva Muscat.

Hinnan (16-19e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Grauburgunder Spätlese Trocken 2010

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Grauburgunder Spätlese Trocken 2010

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,50e (Huhtikuu 2012, Dr. Heger)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: dooyoo

Dr. Hegerin ständille siirtyessämme tarkoituksenamme oli maistaa makeita valkoisia, mutta ystävällinen esittelijä onnistui ylipuhumaan minut ja kollegani maistamaan ainakin yhtä kuivaa valkoista ennen siirtymistä makeiden puolelle. Sekunnin murto-osan miettimisen jälkeen hyväksyimme ehdotuksen ja valitsimme kuivaksi käytetyn Grauburgunder (Pinot Gris) Spätlesen. (Muista vaihtoehtoja olisivat olleet kuiva Kabinett Riesling ja tammitynnyrikypsytetty Pinot Blanc.)

Lasissa viini vaikuttaa olevan väriltään hyvin vaalean hailakka, lähes vetinen. Tuoksussa tuntuu hyvin kypsiä hedelmiä, erityisesti hunajamelonia, makeata omenaa ja päärynää, sekä mineraalia, mutta yleisesti tuoksu on viinin värin tavoin melko vaisu ja hillitty. Mitään ihmeellisiä kokemuksia viini ei ole ehtinyt vielä synnyttää.

Maku onkin paljon voimakkaampi, hedelmäisyys tuntuu hyvin makeana ilman sokerisuutta ja viini vaikuttaakin olevan yhtä aikaa sekä raikkaan kuiva että hedelmäisen makea! Kirjavan hedelmäinen viini on suutuntumaltaan melko täyteläinen ja runsas, mutta kuitenkin jollain tavalla hillitty; viini ei varsinaisesti räjähdä vaan tarjoilee aromikkuuttaan järkevästi ja maltilla. Hedelmäisyydessä tarjoillaan tuoksun hunajamelonia ja makeanpuoleista omenaa, mutta myös trooppisempia hedelmiä, kuten persikkaa ja häivähdys banaanisuutta. Hapokkuus on kohtalaisen paremmalla puolella, eli viini ei ole rapsakan ryhdikäs, vaan melko pehmeä, mutta happoja riittää sen verran että viini pysyy hyvin kasassa ja tuntuu makeasta hedelmäisyydestään huolimatta mukavan raikkaana ja eloisana.

Jälkimaku on kuivahko, trooppinen hedelmäkirjo haipuu hetken ajan kielellä, kunnes runsas mineraalisuus valtaa alaa ja peittää muut maut alleen. Kokonaisuutena viini on melkoisen vaikuttava tapaus. Ihringer Winklerberg on hyvin erilainen kuin esimerkiksi hillitymmät mutta hapokkaammat Alsacen Pinot Gris't; tässä viinissä on paljon enemmän voimaa ja kypsää runsautta, mutta raikas ja särmikäs hapokkuus on siirtynyt taka-alalle. Tämän vuoksi viiniä ei kannata yhdistää niinkään rasvaisten ja paksujen ruokien kumppaniksi, jossa hapokkuutta vaaditaan enemmän, vaan esimerkiksi runsasmakuisten pastaruokien tai esimerkiksi paistettujen merenelävien kumppaniksi. Runsasmakuisten valkoviinien ystäville viini on myös erinomainen vaihtoehto korkattavaksi seurusteluviininä kesäillan pimetessä.

Lyhyesti: Runsas, mehevän trooppisen hedelmäinen ja tasapainoinen kuiva valkoviini niin ruoan kumppaniksi kuin seurusteluunkin.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on tehty melko suoraviivaiseen, hedelmävetoiseen tyyliin, mutta siinä ollaan onnistuttu säilyttämään hienosti sekä hedelmäisyyden runsas kirjo, että hyvä hapokkuus, joka pitää viinin hyvin kasassa ja raikkaana.

Hinnan (16,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Spätburgunder Großes Gewächs "Barrique" 2007

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Spätburgunder trocken *** Großes Gewächs "Barrique" 2007

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Punaviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 39,80e (Huhtikuu 2012, Dr. Heger)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wein forster

Saksan Viinitiedotuksen viinimessujen pöytiä kierrellessämme osuimme Weingut Dr. Hegerin pöydän kohdalle, jonka tarjonnasta huomiomme vei talon toinen Großes Gewächs -Spätburgunder; vaikuttavan mehevä Schlossberg Spätburgunder kun oli tullut jo tutuksi MW Caro Maurerin viiniesittelyssä. Schlossberg Spätlesen maku yhä kielellämme pyysimme kohteliaasti maistiaiset Winklerbergistä, jotta pääsisimme vertailemaan viinien eroja.

Ihringer Winklerberg on tosiaan vuosikertaa 2007, eli muutamaa vuotta Schlossbergia vanhempi, ja tulee Inringen kylästä, Etelä-Saksasta, aivan Saksan ja Alsacen (Ranska) välisen rajan tuntumasta.

Lasissani pyörii ohuehkoa, punaruskeata viiniä; herkkiin ja heleisiin Pinot Noireihin verrattuna tämän viinin sävy vaikuttaa lähinnä likaiselta. Tuoksu on aavistuksen alkoholinen, mutta suurinta roolia siinä näyttelevät maustehyllyinen tammisuus ja lähes hillomainen kirsikkaisuus. Intensiivistä tuoksua sävyttää myös pidemmällä nuuhkimisella tammen alta löytyvä orvokkinen kukkaisuus. Viini täyttää ainakin tuoksun perusteella mielikuvani tammitynnyrikypsytetystä Pinot'sta.

Maku melko voimakas – jopa yllättävässä määrin – ja runsaan hapokas, lähes jopa kirpeä. Tuoksun lähes hillomainen kirsikkaisuus onkin maussa hyvin tuoretta, hapokasta hapankirsikkaisuutta ja kokonaisuudessa tuntuu jonkinlaista, jopa raa'ahkoa yrttistä vehreyttä. Tammisuus on melko voimakasta ja selvän mausteista, tanniineissa myös löytyy kohtalaisen paljon Pinot'ksi. Viini tuntuu olevan melko kovahko ja kulmikas vielä tässä iässä.

Jälkimaku on melko pitkä, mutta sitä hallitsee lähinnä kuivan mausteinen tammisuus ja tuntuva hapokkuus. Viinissä kyllä on voimaa, mutta ei vielä niinkään tasapainoa. Aromipuolelta Ihringer Winklerberg tuntuu olevan jo kohtalaisen hyvin kehittynyt, mutta tasapaino on vielä hieman hakusessa. Se on selvästi voimakas, harteikas Pinot, mutta soisin tämän muskelinpullistelun olevan hieman pehmeämpää, elegantimpaa ja paremmin tasapainossa viinin hedelmäisyyden kanssa. Voimannäytöksissä ei ole mitään pahaa, mutta onnistuneen lopputuloksen edellytyksenä on järkevä tasapaino.

Hyvin suurella todennäköisyydellä viini on nyt sulkeutuneessa vaiheessa, jossa se ei ole juurikaan edukseen; hedelmäisyys on hieman hajanaista ja vaisua, kehittyneet aromit eivät ole vielä nostaneet päätään vaikka nuoruuden suoraviivainen mehukkuus on haipunut, mutta raisu hapokkuus ja särmikäs tammisuus eivät ole lähteneet vielä mihinkään, minkä vuoksi ne eivät soinnu kokonaisuutena niin hyvin yhteen.

Jos haluaa päästä kokeilemaan nuorehkoa GG-tason saksalais-Pinot'ta, suosittelen tältä valmistajalta katsastamaan mielummin Schlossbergin. Sen sijaan jos aikaa ja kärsivällisyyttä löytyy, lupaa Winklerberg hyvää potentiaalia rotevasta ja arvokkaasti vanhentuneesta esityksestä muutaman vuoden päähän. Nykykunnossa viini on kuitenkin turhan raisu ja raa'an oloinen tarjotakseen varsinaista vastinetta rahalle.

Lyhyesti: Harteikas, tiukka ja tamminen Großes Gewächs -punaviini, jossa kovan haarniskan alta löytyy se herkkä ja hienostunut Pinot Noir'n sydän. Haarniskan riisuminen kyllä vielä vaatinee useamman vuoden.

Arvio: Tyylikäs – viini on roteva ja vaikuttava, mutta omaan makuuni turhan kulmikas ja päällekäyvä vielä vajaan viiden vuoden ikäisenä. Luotan viinin löytävän tasapainonsa ja samalla nostavansa hinta-laatusuhdettaan ollessaan n. 8-10 vuotta vanha vuosikerrasta.

Hinnan (39,80e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Barbazul 2010

Barbazul 2010

• Valmistaja: Huerta de Albalá
• Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra
• Maa: Espanja
• Alue: Andalusia, Cádiz
• Rypäleet: Graciano (50%), Syrah (35%), Merlot (10%), Cabernet Sauvignon (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,50e (Toukokuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 14,44e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: allaboutwine

Tässä päivänä eräänä sain yllätyskutsun tupaantulijaisiin. Yllätyskutsu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että minut oli unohdettu alkuperäiseltä vieraslistalta minkä seurauksena sain kutsun jälkijunassa viisi minuuttia juhlien alkamisen jälkeen. No, eipä tässä mikään hätä päässyt tulemaan – lähialkosta hakemaan pullo jotain mielenkiinnon herättävää viiniä josta voi tarjoilla kiinnostuneille oman maistelun lomassa.

Pohtiessa valintaani viinihyllyjen välissä sain avukseni myyjän auttamaan päätöksen teossa. Tai tässä tapauksessa myös vaikeuttamaan sitä – loppujen lopuksi vaihtoehtoni olivat kasvaneet neljään-viiteen erinomaiseen, varteenotettavaan vaihtoehtoon, joista yhtäkään en ollut aikaisemmin maistanut. Loppujen lopuksi päädyin valitsemaan mielenkiinnosta täysin ennalta tuntemattoman Barbazulin Etelä-Espanjan Cádiz'sta. Koska kyseessä on tilausvalikoiman tuote, ei hyllylapusta ollut juurikaan apua kuvailujen kanssa, eikä pullon etiketti kertonut sen enempää – etuetiketissä on hevosen kuva ja nimi "Barbazul", takaetiketissä lukee vuosikerta 2010 ja alc. 14,5%. That's it.

Suorastaan houkuttelevaa, kiusoittelevaa mystisyyttä!

Cádiz tosiaan sijaitsee Etelä-Espanjan kärjessä, siellä pienessä niemennokassa. Oletettavasti kyseessä siis on erittäin kuuman alueen paahtunutta ja mehevää punaviiniä. Pienellä tiedonhaulla paljastui myös viinin mystinen rypälesekoitus – puolet on paikallista, pääasiassa Sherryn alueen punaviinien valmistukseen käytettyä persoonallista, pientä satoa tuottavaa Tintilla de Rota- eli Graciano-lajiketta, toinen puolisko on täytetty Syrah-voittoisesti jokapaikan kansainvälisillä lajikkeilla.

Viini tuli sitten nautittua hyvässä seurassa perinteisellä pop'n'pour-metodilla, tosin melko rauhalliseen tahtiin parin tunnin aikana, joten jonkin verran ehti päästä seuraamaan viinin elinkaarta korkin irroittamisen jälkeen.

Väriltään viini on hyvin tumma verisenpunainen, muttei kuitenkaan niin paksu kuin osasin odottaa, vaan selvästi kevyen läpinäkyvä. Tuoksu on todella runsas ja paahteinen, taittuen kevyesti hillomaisuuteen. Tuoksu on kuitenkin selvästi enemmän marjaisuuteen kuin hedelmäisyyteen taittuva, tarjoillen hieman Cabernet'ta mieleentuovaa herukkaa ja runsaasti meheviä, tummia marjoja, erityisesti makeata mustikkaa ja karhunvatukkaa. Aluksi tuoksussa on aavistus makeata tammea, joka avauduttuaan rupeaa kehittymään paahtuneeksi ja suklaiseksi aromikkuudeksi.

Maussa tuntuu kevyttä ylikypsää hedelmäisyyttä, taittuen aina kohtalaiseksi hilloisuudeksi asti – kuuma kotiseutu on selvästi havaittavissa. Hedelmäisyys on tummaa, makeaa ja hyvin konsentroitunutta mustikkaa, viikunaa, luumua ja karhunvatukkaa. Ensimaussa viini on makean vaniljaisen tamminen, kehittyen jälkimakua kohti kitkerän puiseksi. Suutuntuma on pehmeä eikä erityisen hapokas. Muhkean hedelmäisyyden seasta kohtalaiset tanniinit eivät tunnu juuri yhtään, mutta suun limakalvot ovat muutaman lasillisen jälkeen kuivahtaneet melko tehokkaasti.

Keskipitkähkössä jälkimaussa maistuu kevyesti makea viikunaisuus ja luumuisuus, mutta pääosin jälkimakua hallitsee kuiva, bitterisen mausteinen tammisuus.

Kokonaisuutena viini on helppo, pehmeänmuhkea ja miellyttävä seurustelu- ja arkigrillausviini. Tuhdit espanjalaisaromit toimivat hyvin tuhdin punaisen lihan seuralaisena, mutta viini on sen verran pehmeä ja helpostilähestyttävä, ettei se tarvitse ruokaa pyöristämään kulmia.

Omaan makuuni viini ei ollut nappiosuma, sillä pidän hillitymmistä, aromeiltaan kuivemmista ja hapokkuudeltaan ryhdikkäämmistä tapauksista, mutta viini oli silti kokonaisuutena varsin hyvä VdlT-tason punaviini. Suurta "ahaa"- tai "vau"-elämystä viini ei kyennyt tarjoilemaan, mutta herätti ainakin alustavan mielenkiinnon Albalán korkeatasoisempiin viineihin. Kyllä tätä kuitenkin mielummin juo kuin n. kympin aussi- tai chileläispunkkuja, jotka ovat yhtä meheviä ja helppoja, mutta jäävät usein kauas tämän viinin runsaudesta. Silti sanoisin että viinin hinnassa on euron parin verran liikaa, sillä latomalla tusinan rahoja tiskiin saa jo pelkästään Alkon Espanja-hyllyltä useita erinomaisia VdlT-, DO-, ja DOQa-viinejä – Barbazul painii kovassa sarjassa.

Lyhyesti: Pehmeä, kevyen hilloinen, melko tamminen ja runsaan hedelmäinen Etelä-Espanjan punaviini.

Arvio: Miellyttävä – tuhdinmuhkeiden kuumien alueiden viinien ystäville Barbazul on varsin suosituksen arvoinen tuttavuus. Hapokkaammista ja ei-hilloisista viineistä pitäville varauksella – itselleni viini maistui tuparitilanteessa, mutta omaan makuuni ei varsinainen nappiosuma.

Hinnan (14,44e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Britzinger Sonnhole Gewürztraminer Auslese 2009

Britzinger Sonnhole Gewürztraminer Auslese 2009

• Valmistaja: Winzergenossenschaft Britzingen
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Markgräflerland
• Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 6,60e (Huhtikuu 2012, Britzingen)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: britzingen

Hetken kierreltyämme ständejä Saksan viineihin keskittyneillä messuilla, palasimme takaisin persoonallisella Gewürztraminer Spätlese Trockenilla vakuuttaneen Britzingenin pöydän ääreen. Tällä kertaa tähtäimessämme oli astetta makeampi, samasta rypäleestä tehty viini – Gewürztraminer Auslese. Erityisen makeasta viinistä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut kyse, jäännössokeria oli esittelijän mukaan n. 40-50 g/l. Tämä onkin melko väliinputoajaviini – sen voi tulkita niin erittäin makeaksi valkoviiniksi kuin kuivanpuoleiseksi jälkiruokaviiniksi. Itse päädyin kuitenkin jälkimmäiseen katsellessani jälkiruokaviinistandardit täyttävää 0,375-kokoista pulloa.

Lasiini kaatuu hailakan vaaleankeltaista viiniä, joka on viskositeetiltaan selvästi keskivertoa valkoviiniä paksumpaa. Tuoksu on tyypillinen Gewürztraminerille: on runsasta kukkakedon aromaattisuutta. Seassa on myös klassista jälkiruokaviinin hunajaisuutta, mutta varsin hillitysti – kukkeus hallitsee erittäin voimakkaana tuoksua.

Maku on yllättävänkin kuiva ja valkoviinimäinen, erityisesti ensivaikutelmaltaan, mutta sitten viinin mehevä persikkahilloinen hedelmäisyys taittuu enemmän jälkiruokaviinien kuivattujen hedelmien suuntaan. Maku on kuitenkin hillityn elegantti ja aromaattisuudessaan jopa kevyesti katkeroinen. Omaperäistä, vivahteikasta aromikkuuta kannattelee hyvä happoisuus, joka pitää viinin eloisana ja raikkaana.

Jälkimaussa tuntuu pitkään erityisesti viinin persoonallinen mausteisuus ja rapsakka hapokkuus. Kokonaisuutena Britzingerin Auslese on elegantti ja hillitty paketti, joka saa runsaasti miellyttävää omaperäisyyttä makuunsa aromikkaasta Gewürztraminerista. Erittäin terhakka ja persoonallinen, makeanpuoleinen viini, joka toiminee parhaiten ruoan jälkeen jälkiruokana sellaisenaan tai jonkun ei-makean jälkiruoan kanssa, sillä viinin jälkiruokaviiniksi alhainen jäännössokeri ei jaksa pistää kovinkaan paljon kampoihin makeammille jälkiruoille. Lisäksi viinin persoonallinen mausteisuus toiminee parhaiten sellaisenaan nautittuna ja saattaa jopa riidellä herkästi liian erilaisten makujen kanssa.

Lyhyesti: Persoonallisen mausteinen ja aromikas jälkiruokaviini hyvin hillityllä jäännössokerilla.

Arvio: Tyylikäs – tämä viini on malliesimerkki siitä, kuinka tehdä hyvin persoonallinen ja omaperäisen mausteinen viini tuomatta sen selvän persoonallisia vivahteita liian framille. Rypäleen persoonalliset aromit ovat tässä erinomaisella tavalla tasapainossa makeuden ja happojen kanssa, tehden kokonaisuudesta oikein hillityn ja tyylikkään paketin.

Hinnan (6,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Anselmann Huxelrebe Trockenbeerenauslese 2007

Anselmann Huxelrebe Trockenbeerenauslese 2007

• Valmistaja: Weingut Werner Anselmann
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Trockenbeerenauslese
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Huxelrebe (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Huhtikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: fioniavin

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla Alkon valikoimistakin tuttuja tuotteita oli muutaman muun viinin ohella viinitalo Anselmannin melkoisen harvinaisesta Huxelrebe-lajikkeesta valmistettu Trockenbeerenauslese-jälkiruokaviini. Tämän viinin vuosikerta 1999 oli vielä puoli vuosikymmentä sitten perusvalikoimassa varsin kohtuullisen 15 euron hintalapun kanssa, mutta siirtyi sittemmin tilausvalikoimaan nostaen samalla hintaansa reilulla kympillä. Lähes 100% hinnankorotus – hatunnoston arvoinen temppu maahantuojalta, pakko myöntää.

Lasuun kaatuu paksua ja hohtavan kullankeltaista viiniä. Tuoksussa on selvästi persikkaa, aprikoosia, kuivattua ananasta ja orvokkia, mutta ei juuri yhtään jalohomeisille viineille tyypillistä hunajaisuutta. Olen melkein hämmästynyt – onko tämä jalohomeinen viini lainkaan, vai minne ovat hunajan aromit karanneet?

Maku on todella makea, runsas ja intensiivinen. Syvässä ja vivahteikkaassa maussa on runsaasti kukkeutta, mausteisia aromeja, kuivattuja trooppisia hedelmiä sekä tuoksua selvemmin jalohomeista hunajamehuisuutta, tehden viinistä kokonaisuutena kuin erittäin aromikasta ja monisyistä hedelmäsalaatin sokerilientä. Suutuntumaltaan viini on paksuntäyteläinen, mutta happoja tuntuu suussa sen verran, että viini ei ole mitenkään löysä, vaan tasapaino on hyvin kohdallaan.

Jälkimaku ei ole kovinkaan pitkä. Pääpiirteiltään se on melko mausteinen, pehmeä, melko hunajainen ja erittäin aromikas.

Yleisvaikutelmaltaan Anselmannin TBA on oikein tyylikäs ja moniulotteinen, mutta kuitenkin kovin yllätyksetön jälkiruokaviini. Edes harvinainen Huxelrebe-lajike ei onnistunut tuomaan kovinkaan paljon omaperäisyyttä kokonaisuuteen, vaan viini pysyy perushyvänä esityksenä. Ikävä kyllä viinin nykyhinta ei vastaa ollenkaan viinin tasoa – valikoimasta kun löytyy mm. erinomainen Lenz Moserin TBA tasan kympin halvemmalla. Toisaalta tilausvalikoimassa on edelleen jäljellä vanhaa vuosikertaa 1999, joten on mahdollista, että kahdeksan vuotta tekee ihmeitä ja hinta onkin todella perusteltu tälle tuotteelle – pitänee itse tehdä tutkivan journalismin nimissä aiheesta selvitys ja tilata itselle pullo tuota vanhempaa tavaraa. Kuitenkaan tämän vuosikerran perusteella en arvioisi viinin muuttuvan kahdeksassa vuodessa maagiseksi ambrosiaksi, joten näppituntumalta sanoisin että hinnassa on viitisen euroa tilausvalikoiman ilmaa. Oikein hyvä, maistuva ja kaiken kaikkiaan hyvin tehty Trockenbeerenauslesehan tämä on, mutta ei kuitenkaan aivan hintansa veroinen. Jos sen sijaan satut löytämään edullisemmalla hintalapulla, suosittelen tutustumaan.

Lyhyesti: Todella mehevä, intensiivisen aromikas ja hillityn mausteinen Trockenbeerenauslese.

Arvio: Erittäin hyvä – viinin tasapaino on erinomaisesti kohdillaan ja sen hapot pitävät viinin hyvin kasassa huolimatta erittäin korkeasta jäännössokerimäärästä. Aromikkuus on syvää ja vivahteet sointuvat hyvin kokonaisuuteen, mutta mitään persoonallista viinissä ei ole, vaan se on loppujen lopuksi hyvin klassinen TBA-jälkiruokaviini.

Hinnan (27,30e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Lergenmüller Black Beard 2009

Lergenmüller Pirats of Palatinum Black Beard 2009

• Valmistaja: Lergenmüller
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,00e (Huhtikuu 2012, Lergenmüller)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: preisroboter

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla pysähdyimme Lergenmüllerin ständille maistelemaan viinitalon maittavaa Spätburgunderia ja juttelemaan niitä näitä viineistä ja viinitilasta yleensä viineistä itse vastuussa olevan henkilön, Stefan Lergenmüllerin kanssa. Tovin juteltuamme tämä mukava mustatukkainen herrasmies toteaa hänellä olevan pari pulloa hieman erityisempää tavaraa pöydän alla ja kysäisee olisimmeko kollegani kanssa kiinnostuneita maistamaan? Tottahan maar, ihan puhtaasti ammatillisessa mielessä tottakai.

Pöydän alta paljastuu mustanpuhuva pullo, jonka herra Lergenmüller selittää olevan viinitalon ns. Pfalzpiraten-sarjaa. Viinien maistelu, valmistaminen ja niistä keskustelu on kuitenkin usein itsensä turhan vakavastiottavaa, totista touhua, mutta selvästi Lergenmüllerin heput ovat halunneet tehdä tästä irtioton. Näihin "merirosvoviineihin" kuuluukin kolme erilaista viinityyppiä, jotka ovat jonkinlaisia irtiottoja niistä perinteisistä viineistä, joita tämä vanha viinitalo – jonka historia ulottuu lähes puolen tuhannen vuoden taakse – on yleensä valmistanut. On puolikuivaa ja kuplivaa Perlé de Palait -viiniä, niin roséena kuin valkoisena; on kuivaa Oak & Steel -viiniä, niin punaisena kuin valkoisena, sekä sarjan korkeimman tason viini, Black Beard. Herra Lergenmüller selittikin, että he halusivat valmistaa myös klassista Bordeaux-blendiä, mutta selkeästi omannäköisempänä, rennompana ja ei yhtä vakavana kuin esikuvansa. Mielenkiinnolla odotamme omia maistaisiamme, jotta pääsisimme arvioimaan onko viini vain hupsuna tusinapunkkuna kuitattava perusviini vaiko jollain lailla oikeasti varteenotettava Bordeaux-jäljennös!

Lopulta lasiimme kaatuu verisen punaista, syvää ja melko paksuhkon läpinäkymätöntä viiniä. Reunoilla välkehtivä sinertävä purppuraisuus kieli vielä viinin nuoresta iästä.

Tuoksu on selvästi ronskin rustiikkinen, maalaissävytteisiä aromeita täydentävät runsaat ja mehukkaat herukan sävyt, jotka kielivät melko runsaasta osuudesta Cabernet'ta. Tarkkaa rypäleiden sekoitussuhdetta emme kuitenkaan saaneet, viini oli ylimalkaisesti virkkeellä a blend in style of Bordeaux. Joka tapauksessa, henki tuntuu olevan melko helpon ja hieman uutta maailmaa henkivän Cabernet-blend viinin, mutta siihen on jätetty runsaasti rustiikkista persoonallisuutta, eli missään nimessä tylsästä ja hengettömästä perus-Cabbiksesta ei selvästikään tuntunut olevan kyse.

Maku on kuiva ja päivänselvästi herukkainen, mutta seassa on myös viileätä hedelmää. Viini on selvästi Bdx-henkeä hakeva, mutta osaa tehdä sen yllättävänkin tyylillä ja apinoimatta. Mehukas viini on suutuntumaltaan hapokas ja makuuni sopivasti melko tanniininen, hillitysti suun limakalvoja kuivaava. Viini on paljon perinteisempi kuin tuoksu antoi odottaa, vaikkakin tuoksun viehättävä, perinteinen rustiikkisuus tuntuu kutistuneen pääasiassa osaksi hillittyä tammisuutta, loppujen maalaisvivahteiden jäädessä mehevän herukkaisuuden alle. Yleisesti makua vaivaa kuitenkin tietynlainen nuoruuden vimma ja harteikkuus, eli viini tuntuu olevan vielä hyvin nuoressa tikissä. Pari kolme vuotta odottelua tehnee viinille oikein hyvää.

Jälkimaku on pitkä, leveä, hillityn herukkainen ja kevyesti puisevan tamminen. Kokonaisuutena olen yllättynyt: viini on yllättävänkin vakuuttavaa Bordeaux-tyyliä Saksasta. Jotenkin viinitalon pääkalloetiketillä ja hupsulla "Pirats of Palatinum" -nimikkeellä varustettu viinisarja ei vakuuta etukäteen, mutta loppujen lopuksi vastaan tulikin oikein miellyttävä, hyvärunkoinen ja tyylillä tehty Bdx-viini. Viini kuitenkin osaa olla ottamatta itseään tosissaan, eli minkään vakavahenkisten ja raskassoutuisten 1er Cru -viinien kanssa sitä ei kannata pistää samaan sarjaan. Sen sijaan kymmenen ja kahdenkymmenen euron yksinkertaistempien ja suorasukaistempien Bordeaux-viinien kanssa – niin perinteisten Bordeaux'n alueen tuotosten kuin uuden maailman kopioiden kanssa. Tässä on oikein näppärä, taidolla tehty punaviini, joka on erinomainen vaihtoehto tilanteeseen, jossa ei kaivata vakavaa eleganssia, vaan elämäniloista, rentoa meininkiä.

Lyhyesti: Leppoisan rento, mutta taidolla tehty, tasapainoinen, herukkainen ja vielä kovin nuorekas Bordeaux-blend Saksasta.

Arvio: Erittäin hyvä – Black Beard ei ole mitenkään tyylillä ja eleganssilla, vaan rennolla otteella ja erinomaisella tasapainolla pelaava, tuhdimmanpuoleinen punaviini joka toimii niin tyylikkäämpänä arkiviininä kuin vapaamuotoisempana ja leppoisampana juhlaviininä.

Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Lergenmüller Spätburgender "Angiolino" 2009

Lergenmüller Spätburgunder "Angiolino" 2009

• Valmistaja: Lergenmüller
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,99e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 13,39)

Saksan Viinitiedotuksen messuilla tuli vastaani pääasiassa täysin tuntemattomia tai vain ohimennen kuultuja viininvalmistajia ja heidän minulle täysin vieraita viinejään. Toisaalta oli mukava päästä tutustumaan täysiin vieraisiin viineihin, mutta toisaalta olisi myös ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan kattavasti minkälaista tavaraa monopolin hyllyillä on tarjolla. Onneksi tapahtumasta löytyi myös muutama tutummanpuoleinen tuote, kuten mm. Lergenmüllerin pitkään (15kk) valtaosin uusissa tammitynnyreissä kypsytetty Pinot Noir.

Lasiin kaatuu aavistuksen rusehtavaa, melko läpinäkyvää, karmiininpunaista viiniä, jonka tuoksu on hyvin marjainen, tarjoillen erityisesti kypsää karpaloa ja raikasta puolukkaisuutta. Seassa on myös kevyttä, puista tammisuutta.

Maussa onkin sitten tuoksua enemmän tammea, joka on enemmänkin mausteista ja aavistuksen vaniljaista kuin tiukan puista. Viini muotoutuu mielenkiintoisesti pitkin kieltä, alkaen kypsänmakeasta, konsentroituneesta marjaisuudesta, kehittyen saumattomasti kielen takaosassa tiukaksi, kuivan mausteiseksi tammeksi. Happoisuutta on jonkin verran, mutta siitä huolimatta viini on yllättävän pehmeä ja runsaan keskitäyteläinen, jopa täyteläinen. Kokonaisuudessa vaikuttaa olevan hyvin kehittymispotentiaalia arviolta noin puoleksi vuosikymmeneksi, mutta tuskinpa aivan tuhdimpien Saksan Ersters Gewächs- ja Bourgognen Grand Cru -viinien tasolle ylletään.

Jälkimaussa yli vuoden tammikypsytys tuntuu ja maistuu, mutta se ei pääse jyräämään marjaisuuden yli, vaan molemmat kilpailevat intensiteetillään. Rapsakka kokonaisuus tuo etäisesti mieleen vanhan mattolaiturin, mutta tässä tapauksessa siis ihan positiivisessa, jopa nostalgisessa mielessä. Viini ei ole halpa kopio-burgunderi, vaan paljon Bourgognesta lainannut, mutta selvästi itsensä näköinen, tuhti Saksan Pinot Noir. Miellyttävän ryhdikäs ja mausteinen tapaus, jota suosittelen erityisesti ronskimpien Pinot Noirien ystäville, mutta joka pehmeän marjaisuutensa vuoksi on myös hyvä vaihtoehto niin tyylikkääksi seurusteluviiniksi kuin kyytipojaksi mausteisemmalle riistaruoalle. Olen vakuuttunut tästä.

Ulkoviinilliset pisteet myös tyylikkäästä, perinteikkäästä pullosta.

Lyhyesti: Tuhdimmanpuoleinen, mausteisen tamminen, ryhdikäs ja kiinnostava Pinot Noir Saksanmaalta.

Arvio: Erittäin hyvä – usein kevyiden, marjaisten ja yhdentekevien saksalaispunaviinien joukossa Lergenmüllerin tuhti Pinot on oikein positiivinen esitys. Tammisuus on runsasta, mutta ei päälleliimatun ja ylikonsentroituneen oloista, vaan perinteiseen Burgundilaiseen tyyliin hyvin integroitunutta ja makua tyylikkäästi tukevaa.

Hinnan (16,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Van Volxem Goldberg Riesling Spätlese 2011

Van Volxem Goldberg Riesling Spätlese 2011

• Valmistaja: Weingut Van Volxem
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wawern
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 20e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vindoro

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla parkkeerasimme itsemme kollegani kanssa Van Volxemin pöydän läheisyyteen hieman pidemmäksi aikaa; monista pöydistä maistoimme yleensä yhden mielenkiintoisimman viinin, mutta Van Volxemilta kahlasimme läpi yli puolet pöydän tarjonnasta. Viimeinen maistantaan päätynyt viini oli Erste Lage -tasoiselta ("First Site") Goldbergin tarhalta peräisin oleva makeahko Spätlese.

Väriltään viini on vihertävän vetinen.

Tuoksu on melko hillitty, viileän teräksinen ja mineraalinen, seassa kevyenpuoleisesti trooppisia hedelmiä. Melku vaisun oloisia mielikuvia.

Maku saapuukin sitten täysin toisenlaisena kielelle: se on täyteläinen ja mehevä, hieman paksuhkokin. Aromeiltaan maku on melko makeahko, hunajainen, mutta selvästi valkoviininen – ei jälkiruokaviiniä muistuttavan hunajainen. Mineraalinen ja monisyinen aromikkuus tuo runsaasti erilaisia vivahteita koko ajan pyöriessään kielellä. Hapokkuus on hyvin tasapainossa täyteläisyyteen nähden ja kevyestä paksukaisuudestaan huolimatta viini pysyy ryhdikkäänä ja eloisana alkusta loppuun.

Ikävä kyllä jälkimaussa viinin jäännössokeri kääntyy aromeita vastaan: makea hedelmäisyys on todella maistuva ja vivahteikas, mutta se tuntuu nopeasti kääriytyvän sokerihuntuun ja valahtavan kurkusta alas, jättäen kielelle vain hennon mineraalisuuden. Jälkimaku on siis vivahteikas, mutta kestoltaan todella vaatimaton.

Viini on todella miellyttävä, tasapainoinen ja tyylikäs keskitason Spätlese, jonka teho piilee juurikin itse maussa; tuoksu ja jälkimaku ovat kovin vaatimattoman oloisia verrattuna mehevän hedelmäiseen ja syvään keskimakuun. Kokonaisuutena viini on toisaalta hyvin vaikuttava, runsas ja tyylikäs, mutta toisaalta hieman epäsopusuhtainen verrattaessa makua viinin muihin osa-alueisiin. Jos tarvitaan viiniä, jonka vahvuutena on erityisesti tasapainoinen ja tyylikäs maku, on Goldberg Riesling Spätlese vallan erinomainen vaihtoehto. Muussa tapauksessa se on hyvin tyypillinen, tasokas parin kympin Spätlese.

Lyhyesti: Mehevä, makeahko ja runsas Spätlese, jonka vaatimattomat tuoksu ja jälkimaku jäävät runsaan ja vivahteikkaan keskimaun varjoon.

Arvio: Tyylikäs – viini edustaa tyylikästä, tasapainoista ja perinteistä Moselin alueen Spätlese-viiniosaamista. Viinin maku on vaikuttavan moniulotteinen ja harmoninen, pienet miinustpisteet tippuvat vaisummanpuoleisesta tuoksusta ja jälkimausta.

Hinnan (n. 20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Van Volxem Rotschiefer Riesling Kabinett Feinherb 2011

Van Volxem Rotschiefer Riesling Kabinett Feinherb 2011

• Valmistaja: Weingut Van Volxem
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett Feinherb
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wiltingen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11-17e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weinhaus-bonn

No niin, pienen tauon jälkeen paluu saksalaisten valkoviinien, ja erityisesti upean Van Volxemin tuotosten pariin. Vuorossa on Rotschieferin viinitarhan Rieslingistä valmistettu Kabinett Feinherb, eli ns. puolikuiva laatuvalkoviini.

Väriltään viini on ohuehko viherkeltainen. Tuoksussa on tuoretta, vihreätä omenaa, makeahkon hapanta limettiä, mineraalia ja mehevää hunajaisuutta.

Ensimaku on rapsakan hapokas, runsas ja voimakkaan mineraalinen. Kielelle leviää runsas hedelmäisyys, mutta makeasta persikkaisuudestaan ja aprikoosisuudestaan huolimatta raikas ja särmikkään terävä.

Jälkimaku on keskipitkä, hapokas ja sitruksinen. Yleisvaikutelmana viinistä jää hyvin yleismiellyttävä ja tasapainoinen kuva. Kovinkaan erikoinen tai erityisen mieleenpainuva Rotschiefer Kabinett ei ole, mutta n. 15 euron tuntumassa se on oikein perushyvä, miellyttävä ja taiten tehty puolikuiva valkoviini, josta on käytännössä mahdotonta löytää pahaa sanottavaa.

Lyhyesti: Erittäin tasapainoinen, miellyttävä ja elegantti puolikuiva Riesling.

Arvio: Miellyttävä – viini on keskitason puolikuivaksi Rieslingiksi oikein tasapainoinen ja maittava. Kuitenkaan mistään kovinkaan erityisestä valkoviinistä ei ole kyse.

Hinnan (11-17e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Pasqua Prosecco

Pasqua Prosecco Frizzante Secco

• Valmistaja: Pasqua
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Prosecco
• Maa: Italia
• Alue: Veneto
• Rypäleet: Glera (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,48e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Kesän huomaa lähestyvän kun vastaan rupeaa ilmaantumaan yksinkertaisia ja mutkattomia "kesäviinejä." Yksi sellaisia on kiistattomasti Italian jokapaikanviini, Prosecco, jota saa Alkosta niin kuohuviininä kuin kevyesti kuplivana, pirskahtelevana valkoviininä. Tällä kertaa arvioitavana on italialaisen viinijätti Pasquan vuosikerraton valkoviini-Prosecco.

Väri on neutraali, aavistuksen vihertävän keltainen. Tuoksu on värin tavoin hyvin kevyt, pääasiassa sitruksinen, keväinen ja Proseccolle tyypillisesti päärynäinen.

Ensimaku on aavistuksen makeahko, pirskahtelevan raikas, limettisen sitruksinen, omenainen. Maku on melko geneerinen ja sen voisi tiivistää sanoihin "arkinen, helppo, ihan kiva." Yleisvaikutelmaltaan viini on kuivahko ja melko hapokas.

Jälkimaku on lyhyt, limettinen ja tylsähkö.

Pasquan Prosecco on klassinen "juo ja unohda" -viini, jonka voi napata hyvin jääkaapista mukaan piknikille. Evääksi voi laittaa käytännössä mitä vain, eikä viinin hillityn neutraali maku pääse riitelemään. Perusharmiton kesäviini, jolla kyllä soisi olevan himpun verran vähemmän hintaa, vaikkei viinin hinta nytkään päätä huimaa. Kuitenkin reilun euron halvemmalla saa hyvin samanhenkisiä, portugalilaisia Vinho Verde -viinejä.

Lyhyesti: Helppo, arkinen, kuivahko ja kevyesti pirskahteleva piknikvalkkari.

Arvio: OK – viini ei herätä suuria tunteita, mutta toisaalta se ei nyt olekaan tämäntyylisten viinien idea.

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Codorníu Selección Raventós Brut

Codorníu Selección Raventós Brut

• Valmistaja: Codorníu
• Tyyppi: Kuohuviini, DO Cava
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia
• Rypäleet: Chardonnay (30%), Parellada (30%), Xarel•lo (30%), Macabeo (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,98e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Vapun juhlistamista varten ostettiin talouteemme jo aiemminkin useaan otteeseen varmaksi valinnaksi todettu, Cava-jätti Codorníun peruslinjaston yläpään kuohuva, Reserva Raventós Brut.

Codorníu on siinä mielessä erikoinen tapaus, että vaikka useimmiten itse tulen löytäneeksi ne parhaimmat viinit pieniltä tuottajilta, jotka tekevät viinejä, jotka eivät ole aina niin tyylipuhtaita, mutta usein persoonallisia, omaperäisiä ja sitä kautta paljon mielenkiintoisempia kuin teknisesti erinomaiset mutta muuten melko hengettömät viinijättien tuotokset, ovat Codorníun tuotteet olleet kautta linjan vähintäänkin keskitasoa parempia – niin hintaluokkansa edustajina kuin sellaisenaankin; parhaimmat jopa vallan erinomaisia. Tämä on kuitenkin melko harvinaista suurten viinitalojen keskuudessa, ja Codorníu voitaneen laskea melko suureksi viinitaloksi – se on kuitenkin tällä hetkellä maailman suurin perinteisellä shamppanjametodilla kuohuviinejä valmistava viinitalo. Koostaan huolimatta Codorníun viinit ovat olleet omaan makuuni paljon mielenkiintoisempia ja tasokkaampia kuin Espanjan toisen Cava-jätin, Freixenetin (lausutaan "Freshenet", eikä esimerkiksi "Fraiksnet", "Freiksnee" tai "Fraisnee") tuotteet.

Jääkaappikylmän kuohupullon korkki on todella tiukassa, mutta lähtee lopulta helposti irti kunhan sen ensimmäisen millimetrin saa korkkia liikkumaan. Lasiin kaatuu runsaasti vaahtoavaa, hailakan kellervää ja aavistuksen vihreään taittuvaa kuohuviiniä.

Tuoksusta löytyy kevyttä limeä, viheromenaa, kevyesti hunajaan taipuvaa kukkeutta ja paahtoleivänmuruja. Näiden kuohuviineille tyypillisten tuoksujen alta voi myös erottaa joillekin Cavoille ominaisia vivahteita kumista ja savuisesta maaperästä. Tuoksu on yllättävän runsas ja miellyttävän kehittynyt edulliseksi kuohuviiniksi.
Maku on yleispiirteeltään raikas, lähes rutikuiva ja melko hapokas. Pirteä, tuoreenkirpeä omenaisuus keventää hapokkuudellaan viinin suutuntumaa, joka on sopivan leveä, täyteläinen ja kehittyneen monisyinen. Omenaisuuden ohella kielellä maistuu kevyttä, paahteista hedelmää sekä aavistus mineraalia. Kuohu on hyvin pientä mutta eleganttia, pitkäkestoista, täyteläistä.

Raventós Brutin jälkimaku on paahteinen, hapokas ja kukkean vivahteikas. Erityisesti jälkimaussa alkoholi saapuu enemmän framille, lämmittäen kevyesti nielua ja tuoden kevyttä alkoholin makua kielelle.

Jälleen kerran joudun toteamaan tämän viinin olevan hintaluokkansa ehdotonta parhaimmistoa. Viinin hillitty kuohu ei tee siitä sirkkeliä suussa ja sen paahteinen hedelmä, kukkea aromikkuus, hapokkuus ja täyteläisyys ovat loistavasti tasapainossa – kuivuudestaan huolimatta viini on erinomaisen tasapainoinen, miellyttävän raikas ja kuitenkin helpostilähestyttävä, pehmeähkö ja vivahteikas laatukuohuviini. Lisäksi on tullut todettua viinin maistuvan erinomaisesti jopa rutikuivia kuohuviinejä karttavien keskuudessa. Alle 15 eurolla Reserva Raventós on ehdottomasti tasokkaimpia peruskuohuvia mitä A-kaupan hyllyltä löytyy.

Lyhyesti: Loistavan tasapainoinen, runsas, täyteläinen, sopivan hedelmäinen ja tyylikäs perus-Cava. Vaikka viini on Brut, "erittäin kuiva", on se erittäin miellyttävä ja lähestyttävä myös vähemmän kuivaan makuun.

Arvio: Erinomainen – ei Raventós pärjää huippukuohuviineille tai hinnakkaammille Shampanjoille, mutta reilun kympin hintaluokassa se on ihastuttavan tasokas kuohuva, joka toimii niin juhlamaljana kuin ruokaviininä merenelävien kanssa.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Van Volxem Schiefer Riesling Trocken 2011

Van Volxem Schiefer Riesling Trocken 2011

• Valmistaja: Weingut Van Volxem
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Mosel-Saar-Ruwer Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Wiltingen
  
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,20-12,50e (Huhtikuu 2012, vinopedia.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine-searcher.com

Seuraavaksi arvostelussa on jo blogissa aiemmin mainitun, kohtalaista arvostusta keränneen Van Volxemin kuiva Moselin alueen Trocken Riesling. Tämän viinin, kuten muutkin Van Volxemin viinit, tekee erikoiseksi se, että viinintekijä Roman Niewodniscanski pyrkii tekemään viinejä mahdollisimman perinteisesti, 1800-luvun hengessä, jolloin viininvalmistuksessa viinintekijän vaikutus olisi mahdollisimman pieni – laadun on lähdettävä jo viinitarhoilta. Tämä tarkoittaa sitä, että Van Volxemin viinit ovat villihiivoilla käytettyjä, suodattamattomia, todella rehellisiä ja kompromissittomia valkoviinejä. Roman Niewodniscanski ei juurikaan välitä Saksan viiniluokittelusta viinejä tehdessään, minkä vuoksi muutamat talon viinit ovat jääneet kokonaan ilman laatuluokitusta huolimatta niiden huimaavasta laadusta, mutta esimerkiksi tämä viini sopii viinilakien QbA Trocken-luokitukseen.

Väriltään viini on hyvin hento ja kirkkaan vetinen, sävy taittuu kevyesti kellanvihreään. Lasista nouseva tuoksu on vaatimattoman hedelmäinen ja puhtaan mineraalinen. Rupeaa tässä vaiheessa heräämään pelko: ei kai tämäkin viini ole korkeintaan keskinkertainen, terävän hapokas Moselin Trocken, jonka hedelmä on hukassa jäännössokerin ollessa niin pieni? Sormet ristiin ja maistamaan.

No onhan se. Ensimaku tuo kielelle runsasta mineraalia ja voimakkaat hapot tuntuvat kielen reunoilla. Ja sitten yhtäkkiä, viini kääntää tilanteen päälaelleen: tuhtia mineraalisuutta seuraa kielelle kypsää sitruunaa ja hunajaisuutta, jotka antavat erinomaisesti vastapainoa hapokkuudelle ja leventävät suutuntumaa. Kun viini tasapainottuu suussa, jää yleisvaikutelmaksi keskitäyteläinen, sopivan hapokas, tasapainoisen hedelmäinen ja aavistuksen hiivainen kuva. Jos viinissä on jäännössokeria, se ei hapokkuuden alta pääse maistumaan.

Kuiva jälkimaku on kiitettävän pitkähkö, raikkaan ja mineraalisen hedelmäinen, tuoden mieleen sitruunalla maustetun kivennäisveden. Viinistä jää oikein positiivinen kuva ollakseen makeanpuoleisista viineistä tunnetun Moselin alueen hyvin kuiva valkoviini. Erinomainen perustason kuiva Riesling kevyiden arkiruokien, kuten salaattien ja merenelävien seuraan ja on myös oikein näppärä seurusteluviini kuivaan makuun.

Lyhyesti: Raikas, kuiva, tasapainoinen, miellyttävän vivahteikas ja ennen kaikkea tyylipuhdas perus-Riesling.

Arvio: Erinomainen – Schiefer Riesling ei ole sellaisenaan mitenkään erityisen järisyttävä kokemus, mutta hintaluokkansa edustajana (hinta keskimäärin n. 9,50e) se on vallan erinomainen tapaus. Taattua laatua erittäin kohtuulliseen hintaan – vielä kun löytyisi kotimaasta kaupan hyllyiltä!

Hinnan (8,20-12,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Georg Müller Edition PW Spätburgunder Trocken 2011

Georg Müller Edition PW Spätburgunder Trocken 2011

• Valmistaja: Weingut Georg Müller Stiftung
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Huhtikuu 2012)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weinbar st. pauli

Edellisessä postauksessani mainitsin mielikuvani saksalaisista punaviineistä: ne ovat mehumaisia, laihoja ja marjaisia liruja. Saksan viinimessuilla olin kuitenkin ruvennut tulemaan siihen uskoon, että mielikuvani olivat väärässä; vastaani oli tullut toinen toistaan vakuuttavampia Pinot Noir -viinejä, niin laatuviinien huipuista kuin arkisista perusviineistä. Sitten vastaani tuli Georg Müllerin Spätburgunder.

Viinin väri on todella hailakan heleä ja erittäin läpinäkyvä, sävyltään melko verenpunainen. Piti varmistaa vielä viinin etiketistä että kyseessä on todella punaviini, eikä roséeviini. Tuoksu kuitenkin muistuttaa jonkin verran perinteistä, burgunderimaista Pinot'ta; siitä löytyi maamaisuutta ja musteisuutta; olipa seassa kuitenkin myös nuorekasta vadelmaa ja metsämansikkaa.

Maultaan viini on kevyt ja raikkaan marjainen, mutta kohtalaisesta hapokkuudestaan huolimatta melko pehmeä. Viinissä on myös sopivaa mausteisuutta ja tasapaino on kohdillaan, mutta silti yleisvaikutelmaltaan viini on tuore, helppo ja vaatimaton.

Jälkimaku seuraa keskimaun viitoittamaa tietä: se on hennon karpaloinen, lyhyehkö ja tylsä.

Kokonaisuutena viini on todella kepeä, nuori ja mitäänsanomaton tusina-Pinot. Siinä on sentään rypäleen tuntuvaa hapokkuutta ja tuttuja aromeja, mutta kokonaisuus on niin kevyt ja geneerinen, että siitä on vaikea saada juuri mitään irti. Viini ei ole varsinaisesti huono tai luotaantyöntävä, ainoastaan haukotuttavan tylsä.

Lyhyesti: Äärimmäisen kepeä, marjainen ja tylsänpuoleinen tusina-Pinot.

Arvio: Tylsä – viini ei tarjoa mielenkiintoista kokemusta edes vasta-alkajalle. En suosittele.

Hinnan ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin, oli viinin hinta mikä tahansa.

Dr. Heger Schlossberg Spätburgunder Großes Gewächs 2009

Dr. Heger Schlossberg Spätburgunder Großes Gewächs 2009

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Punaviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Achkarren
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 40e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wein forster

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla Master of Wine Caro Maurerin pitämän laatuviiniluennon päättäjäksi MW Maurer oli valinnut pienen yllättäjän: Großes Gewächs -punaviinin Etelä-Saksasta, Badenin osavaltion Achkarrenista, joka on tunnettu erityisesti Großes Gewächs -tasoisista valkoviineistään.

Viinin väri on todella tumman syvä Pinot Noiriksi, sävy lähentelee melkein mustaa. Väri kuitenkin on syvyydestään huolimatta myös läpinäkyvä ja ohuehko. Mustan sävy kuitenkin taittuu hieman sinertävään musteiseen sävyyn, joka kielii melko nuoresta iästä.

Lasista nouseva tuoksu on melko hillitty, mutta melko rehevä ja nuorekkaan oloinen: siinä on aavistus luumuisuutta ja kohtalaisesti kypsää kirsikkaa. Kevyesti palanut tammi tuoksuu, mutta selkeästi kiinteänä osana tuoksua, tuoden siihen mokkaisia vivahteita.

Viinin maku on todella kypsä ja paahteinen, mutta kuitenkin melko viileä. Runsaassa maussa on hapankirsikkaa ja kypsää punamarjaisuutta, erityisesti vadelman ja punaherukan muodossa, mutta myös kahvisuklaisuutta ja aavistus mineraalia. Rakenteeltaan viini on melko hapokas ja kohtuullisen tanniininen, mutta Pinot'ksi todella mehevä. Viinin aromimaailma on modernin oloinen, mutta tyylikäs ja uskomattoman tasapainoinen, minkä lisäksi runsasta ja vielä erittäin nuorta hedelmäisyyttä siivittävät sorakuoppaisen karkeat ja maanläheiset, persoonalliset vivahteet – ihan puhtaasti positiivisessa mielessä.

Paahteinen ja mokkainen tammi maistuu pitkään kielellä vielä senkin jälkeen kun happamankirpeä punaherukkaisuus on haipunut.

Kokonaisuutena viini on moderni, mehevä ja vielä auttamattoman nuori, tuoden mieleen enemmänkin hillityn, korkealuokkaisen aussi-Cabernet'n, kuin vanhan maailman Pinot'n. On kyllä pakko myöntää, että viini edustaa vastakohtaa siitä kuvasta mitä olen saksalaisista punaviineistä saanut – nehän ovat helppoja, lyhyitä, makeahkoja, ohuita ja mehumaisia? Ei missään nimessä, ainakaan tämän viinin mukaan.

Dr. Hegerin Schlossberg Spätburgunderissa vanhan maailman (pääasiassa Bourgognen) henki ja aromikkuus kohtaa uuden maailman runsauden ja hedelmän harvinaisen hyvällä tavalla. Toisaalta hieman vierastan näin runsasta Pinot'ta, mutta toisaalta viini kyllä vie kielen mukanaan, halusi sitä tai ei. Suurimmalla todennäköisyydellä viini on vielä niin nuoressa kunnossa, että sen hedelmävetoisuus pääsee kaappaamaan kaiken huomion. Nyt kuitenkin viini on erittäin lähestyttävissä, ja todella maistuvaa tavaraa, mutta puhutellee erityisesti yleisöä, joka kaipaa viiniltään erityisesti tuhtiutta ja muhevaa hedelmää, viinin ruokaanyhdistämisen ollessa täysin toissijainen seikka. Viinin rakenne, tasapaino ja hedelmä ovat kuitenkin niin erinomaiset, että perinteisemmästä, Burgundereita lähellä olevasta tyylistä syttyvien kannattaa ottaa viini odottamaan talteen seuraavaksi 7-10 vuodeksi. Nykykunnossa viini tasapainottelee Erittäin hyvän ja erinomaisen välimaastossa, mutta kärsivällisellä ja sinnikkäällä odottelulla avautunee helposti vielä täydelliseksi tapaukseksi.

Lyhyesti: Modernin tuhti ja tukeva, mutta aromeiltaan klassinen ja tasapainoltaan erinomainen Etelä-Saksan Pinot Noir.

Arvio: Erinomainen – viini on nyt vielä armottoman nuori ja selvän hedelmävetoinen, mutta jo tässä iässä osoittaa vaikuttavaa syvyyttä ja potentiaalia. Mahtava laatuviini, joka kannattaa ottaa talteen erityisesti kypsymistä ajatellen.

Hinnan (40e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder "aus dem Cabinetkeller" 2009

Kloster Eberbach Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder Qualitätswein Trocken "aus dem Cabinetkeller" 2009

• Valmistaja: Hessische Staatsweingüter Kloster Eberbach
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Rheingau
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau, Assmannshausen
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 42,50-50,00e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: kloster eberbach

No niin, seuraavaksi vuorossa Saksan Viinitiedotuksen viinimessujen varsinainen nimihirviö: Hessische Staatsweingüter Kloster Eberbach Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder Qualitätswein Trocken "aus dem Cabinetkeller", eli kätevästi lyhennettynä HSKE AHSQT "adC". Kyseessä on siis Rheingaulaisen Assmannshausenin kylän lähistöllä sijaitsevan Kloster Eberbachin tilan kuiva Spätburgunder, eli ei-germaanisille tuttavallisemmin Pinot Noir. Kylä on pitkään ollut tunnettu laadukkaita, Bourgognen hengessä valmistettuja viinejä tuottavana viinialueena, ja Eberbach lienee alueen tuottajista tunnetuin (onkohan tässä alle tuhannen hengen kylän ympäristössä muita viinintuottajia laisinkaan?) (edit: Aaveelle kiitos tarkennuksista)

Lasissa viini näyttää olevan värin perusteella tyypillinen, vaikkakin tuhdimmanpuoleinen: väri on reunoille vaaleneva kirkas ja mustahko kirsikanpunainen. Väri on siis tumma ja syvä, mutta silti läpinäkyvä.

Lasista huokuu voimakas ja lähes päällekäyvä tuoksu, joka on yhtä aikaa niin mehevän hedelmäkarkkinen kuin vanhan maalainen. Tuoksussa on tammea, paljon kirsikkaa, se on yhtä aikaa niin kukkea kuin lantainenkin. Todella runsas, intensiivinen ja kompleksi kokonaisuus, jossa nuori kirsikkaisuus on päällimmäisenä, muttei kuitenkaan peitä runsasta aromikirjoa alleen.

Maku on kuiva ja mausteinen, melko selvät ja kantavat hapot tekevät viinin runsaudestaan huolimatta ihailtavan raikkaaksi. Aromikirjossa on kahvisuutta, lakrsitsisuutta, nahkaa ja hyvin nuorta, primääristä hedelmää, joka ilmenee kirsikkaisuutena ja puolukkaisuutena. Hedelmäisyys tuntuu kielen kärjessä lähes makeana puolukkahilloisuutena, vaikka viinissä onkin jäännössokeria tasan nolla grammaa. Kokonaisuus on keskitanniininen ja todella runsas. Hapot ovat hyvin tasapainossa kokonaisuuteen nähden, mutta uskomattoman runsas maku on vielä kovin nuoren oloinen, ja vaikka se onkin vaikuttava elämys jo nyt, tuntuu viini kaipaavan reilusti ikää kehittääkseen aromikirjoa entistä laveammaksi ja toisaalta myös hieman kevyemmäksi. Viini on nimittäin happojen puolesta kyllä raikas, mutta voimakas, nuori hedelmäisyys on hapoista huolimatta melko raskasta tekoa.

Suklainen ja mausteinen tammi sekä punamarjainen maku jatkuu kielellä todella pitkään. Näin upea esitys pistää väkisinkin hymyilemään. Takuuvarmasti yksi parhaista elämäni aikana maistetuista Pinot Noireista. Ainoastaan viinin hinta kirvoitti pienet ärräpäät kun tuli sitä tutkittua messujen jälkeen.

AHSQT"adC" on uskomattoman vaikuttava ja vakuuttava punaviini, joka on hämmentävän täyteläinen ja runsas jopa Pinot Noir -standardeilla, mutta nojaa silti vahvasti Bourgognelaiseen perinteeseen, viini on kaukana uuden maailman mehukkaista ja konsentroituneista tusina-Pinot Noireista, jotka nekin voivat joskus hämmentää täyteläisyydellään ja runsaudellaan. Tämä on kaikkea muuta. Tämä on voimaa ja eleganssia, röyhkeyttä ja kauneutta. Tämä viini ei ole kevyimpien ja herkimpien Pinot Noirien ystäville, mutta jos esimerkiksi tuhdit Gevrey-Chambertinin punaiset Burgunderit ovat lähellä sydäntäsi, ymmärtänet tämän viinin päälle. Tässä on todella lupaava saksalaisen punaviiniosaamisen taidonnäyte, joka lienee parhaimmillaan vasta 5 vuoden päästä, mutta kestänee hyvin vähintään vuosikymmenen siitä eteenpäin.

Lyhyesti: Vielä hyvin nuori, mutta uskomattoman harteikas, runsas ja tasapainoinen huippuluokan Pinot, joka pistää helposti hinnakkaampia Burgundereitakin hiljaiseksi.

Arvio: Täydellinen – harvoin tulee yhtä uskomatonta viiniä vastaan. Edes italialaisten joukosta, vaikka saapasmaan viinit koen kuitenkin sydäntäni lähimmiksi. Mahtavaa joskus löytää vakuuttavia punaviinejä Saksastakin.

Hinnan (42,50-50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Van Volxem Scharzhofberger Pergentsknopp 2009

Van Volxem Scharzhofberger Pergentsknopp Riesling 2009

• Valmistaja: Weingut Van Volxem
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Scharzhofberg
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26-39e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: pinard-de-picard.de

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla pidetyllä luennolla Master of Wine Caro Maurerin valitsemista 8 viinistä viimeinen valkoviini oli Weingut Van Volxemin yhden tarhan Riesling. Ihmettelin aluksi miksi kahden Großes Gewächs -viinin jälkeen listassa oli yksi laatuluokittelematon viini. MW Maurer avasi viiniin saapuessamme tätä valintaa esitellessään Weingut Van Volxemin viinifilosofiaa.

Viinimessuilla omia Van Volxemin viinejä esittelemään saapunut pitkänhuiskea Roman Niewodniscanski osti Van Volxemin tilan valmistaakseen sellaisia perinteisiä Saarin alueen viinejä, jotka olivat muinoin keränneet enemmän arvostusta ja suurempia hintalappuja kuin Bordeaux'n alueen punaviinit. Hän hylkäsi Saksan nykyaikaiset laatuluokitusjärjestelmät ja tutki vanhoista 1800-luvun kartoista minkälaisilla alueilla tilan viinitarhat olivat alunperin sijainneet. Nykyisin Niewodniscanski valmistaa viinejä, joiden hän uskoo tuovan alueen maaperää parhaiten esille ja jotka edustavat alueen alkuperäistä viinityyliä. Tämän vuoksi Van Volxemin viinit eroavat tyyliltään perinteisistä Moselin Erste Lage ja Großes Gewächs -viineistä, mutta monet pärjäävät vertailussa helposti parhaimpienkin sellaisten kanssa. Meille esittelyssä on villihiivoilla käytetty, luonnonmukaisesti valmistettu, hiivasakan päällä kypsytetty ja suodattamaton Großes Gewächs -tasoa vastaava yhden tarhan viini. Viini ei sovi Saksan laatuluokituksiin mm. jäännössokerinsa vuoksi, joka vaihtelee vuosikerrasta toiseen. Esimerkiksi vuosikerrassa 2009 on jäännössokeria n. 14 g/l, kun Großes Gewächs -viinissä korkein sallittu jäännössokerin määrä on 13,5 g/l.

Scharzhofberger Pergentsknopp on lasissa todella keltainen, jopa lähes kullan värinen, muistuttaen enemmän tammekasta Bourgognen Chardonnayta kuin saksalaista rieslingiä. Tuoksu on huumaava, kukkean makea, hunajainen, kevyen mantelinen ja silti jotenkin hillitty eikä kovinkaan runsas. Yleisvaikutelmaltaan tuoksu on todella elegantti, joka tietää, millä pelata, mutta osaa myös säästellä ässiä hihassaan.

Maku tarjoaa todella suuren paletin, muttei mitään liikaa. Siinä on hapokasta mausteisuutta, aavistus hunajaa, kevyesti ranskanleipäistä ja shamppanjan mieleen tuovaa hiivaisuutta, jonkinlaista kuivaa puun aromia, niin kypsiä persikoita kuin persikankiviäkin, ja mineraalia. Viini tuntuu yhdistävän kaikkien erilaisten saksalaisten viinityylien parhaat puolet yhteen pulloon.

Hapokkuus on loistavassa tasapainossa kohtalaisen jäännössokerin kanssa: viini on korkeintaan keskitäyteläinen ja makeus tuntuu lähinnä kypsinä aprikoosin ja hunajan vivahteina. Yleisesti viinistä on vaikeata sanoa onko se kuiva vai puolikuiva, niin hyvin makeat vivahteet toimivat koko harmonisen kokonaisuuden seassa.

Jälkimaku on aluksi limettinen ja mineraalinen, mutta kun muut maut haipuvat kieleltä pois, jää suuhun todella tyylikäs, leivosmainen hiivaisuus, jota maustavat kielen kärjellä tuntuvat hunajan vivahteet.

Viini on todella vaikuttava esitys; se on uskomattoman kompleksi ja loistavan tasapainoinen viini nautiskeluun. Viinin voimakas runko pärjää helposti ruoalle kuin ruoalle, mutta tämä on niin uskomattoman aromikas paketti, että ruoka saattaa kadottaa monet viinin vaikuttavista, persoonallisista vivahteista, jotka tekevät siitä niin uskomattoman hurmaavan ja moniulotteisen. Olen vaikuttunut, niin viinin täydellisestä harmonisuudesta, kuin viinintekijän kompromissittomasta lähestymistavastaan viineihin. Tämä viini kuuluu ehdottomasti illan kolmen parhaan viinin kärkikastiin ja jää varmasti korvan taakse. Tällä hetkellä houkutus on suuri tutustua viinin muihin vuosikertoihin ja katsella minkälaista vuosikertojen välinen vaihtelu on viinitalon tuotteissa. Todennäköisesti myös tämä viini tulee kehittymään upeasti vielä vähintään seuraavan vuosikymmenen ajan.

Jatkoon.

Lyhyesti: Syvyydessään, kompleksisuudessaan ja harmonisuudessaan yksinkertaisesti valloittava, kompromissiton valkoviini. Yksi parhaista, joita olen kuunaan maistanut. Orgasmi makuhermoissa. Kyllä.

Arvio: Täydellinen – superlatiivit loppuivat kesken. Lue ylempi kohta uudelleen, jos tarpeen.

Hinnan (26-29) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Hinnan (30-36) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (37-39) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Von Winning Kalkofen Großes Gewächs 2009

Von Winning Kalkofen Riesling Großes Gewächs 2009

• Valmistaja: Weingut Von Winning
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz, Deidesheim
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26,00e (Huhtikuu 2012, Von Winning)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: von winning

MW Caro Maurerin viiniluennolla viikon alussa pidetyillä Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla oli esittelyssä 8 viiniä Saksan eri viinialueilta. Kaikin puolin vaikuttavan St. Urbanshofin viinin ohella Von Winningin valkoviini edusti luennon Großes Gewächs -osastoa. Viinitalo vakuuttaa valmistavansa viininsä 100% luomuna. En tiedä, onko viinitalolla luomusertifikaattia, mutta ainakaan minulla ei ole mitään syytä epäillä näitä mukavanoloisia sakseja. Onhan kuitenkin vanhan (yli 150 vuotta) Von Winningin yksi aikaisemmista omistajista ollut perustamassa arvostettua Saksan huippuviinitalojen VDP-järjestöä. Tämän viinin hinta pyörii miellyttävän tasaisesti 26 euron tienoilla, niin muutamassa saksalaisessa viiniliikkeessä kuin itse valmistajan sivuillakin.

Viinin kuriositeetti on valmistajan poikkeuksellinen lähestymistapa Rieslingiin; toisin kuin käytännössä kaikki Rieslingit ympäri maailmaa, jotka tarkoituksella pidetään mahdollisimman "puhdasaromisina" käyttämällä ja kypsyttämällä ne terästankeissa, Von Winningin viinit käytetään erikokoisissa tammitynnyreissä. Tämän lisäksi viinit ovat spontaanikäytetty niiden omilla villihiivoilla eikä viinejä ole suodatettu. Toivon mukaan lasissa on yhtä alkukantaista tavaraa kuin tiedot viininvalmistajasta antavat odottaa!

Lasissa viinin väri on vaalea, oljenkeltainen, hieman vetinen. Omassa lasissani ei ollut mitään, mutta kollegallani taisi olla joko pari hippua sakkaa tai sitten vain roskia lasissa. Ensinuuhkaisu paljastaa tammen armottomasti: aikaisempiin, raikkaisiin valkoviineihin tottuneelle nenälle viini vaikuttaa tammisuudessaan todella tunkkaiselta. Sitten tammen alta rupeaa löytymään asioita: sitrusta, ananasta, mineraalia, hieman uuden tammen vaniljaa. Nopeasti joutuukin myöntämään, että tammi onkin kohtuullista, eikä se oikeastaan hyökkää lasista. Nenä vain teki tepposet.

Maussa on ensiksi uutta, aromikasta tammea sekä hillityn jäännössokerin (7 g/l) makeutta, jota tammi korostaa. Keskimaussa tulee erityisesti pippurisuutta, hunajaa ja mineraalia. Maku on enemmänkin aromikas ja viileän mineraalinen kuin runsaan hedelmäinen. Happoja on, mutta ne eivät niinkään tunnu vaan maistuvat, erityisesti mausteisessa jälkimaussa, jossa niin hunajaisuus kuin pippurinen mausteisuus korostuvat. Kokonaisuutena viini on miellyttävän persoonallinen ja suht kepeän ja eloisan oloinen huolimatta selvästä tammisuudestaan. Viinin tammisuus on kuitenkin jätetty onneksi riittävän hillityksi, eikä se peittoa viinin rikasta aromikkuutta, vaan ainoastaan täydentää ja leventää sitä.

Yllättävää kyllä: tammi + Riesling = ok! Viini on oikein maukas, elegantti ja hyvällä maulla tehty kokonaisuus, joka on tammesta huolimatta yllättävän raikas ja kepeä. Viini ei varmasti ole kaikkien Riesling-puristien makuun, mutta kokeilunhaluisille oikein miellyttävä ja omaperäinen tuttavuus.

Lyhyesti: Mahdollisimman luonnonmukaisesti tehty, tammikypsytetty Riesling, jossa lopputuloksena on miellyttävän omaperäinen, tyylikäs ja perinteistä poikkeava valkoviini.

Arvio: Tyylikäs – viini ei vielä voittanut sydäntäni puolelleen, mutta sai kuitenkin minut vakuuttumaan tammen toimimisesta Rieslingin kanssa sekä Von Winningin viineistä yleisellä tasolla. Kokonaisuutena viini on erittäin miellyttävä, tyylikäs ja tutustumisen arvoinen.

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

St. Urbans-Hof Laurentiuslay Großes Gewächs 2009

St. Urbans-Hof Laurentiuslay Riesling Großes Gewächs 2009

• Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Leiwen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 20-36e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vineshop24

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla Master of Wine Caro Maurer piti rajatulle osanottajistolle noin tunnin pituisen esitelmän, jossa käytiin kahdeksan viinin avulla läpi Saksan laatuluokituksia ja viinialueita. Toinen Moselia edustaneista viineistä oli viinitalo St. Urbans-Hofin korkeimman tason viini Leiwenin kylän Laurentiuslay-tarhalta. Erikoista kyllä, viini oli tosiaan Moselin alueelta, mutta silti Großes Gewächs -tasoinen, vaikka vanhojen käsitysteni mukaan Moselin alueella huipputason viinit nimetään Prädikatswein Erste Lage -merkinnällä. Tosin MW Maurer myös kertoi paljon päivittyvästä Saksan viinilaatuluokitusjärjestelmästä, joten saattaa olla mahdollista, että nykyisin Großes Gewächs koskee myös Moselia. En asiasta ole varma, keskityin sen verran kirjoittamaan havaintojani viineistä.

Tämän viinin väri on kuulaan kellervä ja jo lasissa se tuntuu huokuvan eleganssia. Viini kutsuu kokemaan tuoksuaan, joka jo ensi nuuhkaisulta paljastuu uskomattoman runsaaksi, syväksi ja monisyiseksi. Siinä on mehevää hunajaa, kuivattua ananasta ja jopa aavistus jalohomeisuutta – ensivaikutelmaltaan voisi luulla, että lasissa on Beerenauslesea. Tämän jälkeen tuoksun alta rupeaa erottumaan kevyt bensiininen juonne, johon liittyy pian appelsiininkuorta ja valkopippuria. Jo tässä vaiheessa olen valmis julistamaan viinin illan parhaaksi, vaikka MW Maurerin valitsema 8 viinin sarja on vasta puolessavälissä.

Suussa viinin maku kulkee kielen yli jatkuvasti kehittyen, alun kutsuvasta makeasta hunajaisuudesta lopun tiukankuivaan sitruksisuuteen. Tässä on todella mehevä Riesling, joka on ihailtavan kypsä, voimallinen ja intensiivinen. Se on uskomattoman harteikas, trooppisessa hedelmäisyydessään upean kirjava, tuoden kielelle kypsää limettiä, mandariinia ja tuoretta ananasta. Yleisvaikutelma on teräksisen puhdas ja suuta puhdistavan mineraalinen.

Jälkimaultaan viini on pitkä, intensiivisen aromikas, mausteinen ja suuta supistava. Terhakka hapokkuus nostaa pitkään vettä kielelle. Missään vaiheessa en olisi uskonut että viini on puolikuiva (jäännössokeria 12,5 g/l), sillä viini on tyylikkään raikas ja voimastaan huolimatta tyylikkään kepeä. Jäännössokeri lähinnä korostaa viinin hunajaisia ja trooppisen hedelmäisiä vivahteita. Viini on hedelmäisyydeltään vielä selvästi nuori, mutta hapokkuus on juuri sopivalla tasolla, että se ei hyökkää, vaan ainoastaan tukee viinin makeutta ja hedelmää.

Yleisesti viini on melko mahtava. Ehkei se loppujen lopuksi ollut koko illan paras, mutta vähintään kolmen parhaan joukossa. Tämän lisäksi viini on yksi upeimpia ja vaikuttavimpia Rieslingejä mitä vastaani on tullut. Se on uskomattoman vaikuttava jo nyt, mutta rakenne lupaa viinille helposti vuosikymmenen, jos toisenkin, ikää. Jos Mosel epäilyttää laadullaan, on tässä viini, joka varmasti tulee vakuuttamaan skeptisimmätkin tapaukset. Viini kantaa ruoan kuin ruoan läpi, mutta näin upea viini lähinnä ansaitsee tulla nautituksi sellaisenaan.

Lyhyesti: Uskomattoman vaikuttava, roteva, loputtoman moniulotteiselta tuntuva puolikuiva Moselin huipputason Riesling.

Arvio: Täydellinen – melko hiljaiseksi vetää. Taitaa ylläoleva arvostelu tiivistää kaiken oleellisen.

Hinnan (20-22) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Hinnan (22-29) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (30-36) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Erbacher Marcobrunn Riesling Erstes Gewächs 2009

Erbacher Marcobrunn Riesling Erstes Gewächs 2009

• Valmistaja: Weingut Schloss Reinhartshausen
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Erstes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau, Erbach
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 30-35e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weinschenker

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla MW Caro Maurerin pitämän viiniesittelyn ensimmäisen sarjan kolmesta viinistä viimeiseksi oli valittu Rheingaun huippua edustava Schloss Reinhartshausenin Erstes Gewächs ("Premier Cru") -viini. Saksalaiset korkeimman laatuluokituksen viinit tulevat lain mukaan aina yhdeltä tarhalta, joka joudutaan ilmoittamaan viinin etiketissä; tämä viini tulee Erbachin kylästä, Marcobrunnin viinitarhoilta.

Viini on väriltään ohuenkeltainen. Tuoksu on hyvin vaatimaton, mutta yllättävän kehittyneen oloinen: siinä on jonkinlaista sienimäisyyttä, savuista mineraalia sekä spriimäisenä tuoksuvaa alkoholia.

Ensimaku viinissä on melko vaatimaton ja kuiva, mutta se leviää nopasti makeammaksi ja täyteläisemmäksi, vivahteissa toistuvat kehittyneet aromit: viinistä löytyy hennon verigreippisyyden lisäksi savuista mineraalia, pähkinäisyyttä ja jonkinlaista voimaisuutta tai kermaisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on vakavamielinen ja raskastekoinen – aivan kuten vanha, saksalainen aatelinen. Viini on hyvin poikkeuksellinen ja omaperäinen; sitä hädin tuskin tunnistaa Rieslingiksi. Sokkomaistelussa viini olisi varma yllättäjä.

Hapot ovat kohtuullisen hyvät, mutta ne pääsevät kunnolla esiin vasta jälkimaussa. Muuten viinin kevyesti tuntuva jäännössokeri (13,5 g/l) tekee viinistä melko täyteläisen ja puolikuivan. Jälkimaku on pitkähkö, hieman sitruunamarmeladinen, hapokas ja vivahteiltaan kehittynyt.

En osaa arvioida, onko viini tarkoitettu nuorena juotavaksi, eli se kehittyy nopeasti ja samoin haipuu olemattomiin nopeasti, vai onko viini vasta alkanut kehittymään ja tulee kestämään sellaisena pitkään. Joka tapauksessa viini on hyvin persoonallinen tuttavuus, mutta tästä huolimatta se silti onnistuu yhdistelemään ilmaisuunsa perinteistä, aavistuksen makeaan taittuvaa saksalaista tyyliä. Viini ei missään nimessä ole raikas ja kepeä kesäpäivän Riesling, vaan juhlavalle mutta kevyenpuoleiselle aterialle vastapainoa tuova kehittynyt ja raskas laatuviini.

Lyhyesti: Kehittynyt, täyteläinen ja raskaanpuoleinen laatu-Riesling.

Arvio: Erittäin hyvä – viini aluksi herätti lähinnä hämmästystä muista Rieslingeistä poikkeavalla tyylillään, mutta siihen lähemmin tutustuessa sitä rupesi paremmin ymmärtämään viinin ideaa. Tämä Riesling ei missään nimessä sovi joka paikkaan, mutta oikeassa paikassa se pelaa korttinsa varmoin elein.

Hinnan (30-35e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.