Emrich-Schönleber Halenberg Riesling Auslese 2011

Emrich-Schönleber Monzinger Halenberg Riesling Auslese 2011

• Valmistaja: Weingut Emrich-Schönleber
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
• Maa: Saksa
• Alue: Nahe, Monzingen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 32,50e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: pinard de picard

Akateemisen Viiniseuran Riesling-ilta päättyi loogisesti illan makeimpaan viiniin, Nahen yläjuoksulta peräisin olevaan Ausleseen. Kyseinen viini oli – kuten kaikki muutkin illan viinit – plokattu Pinard de Picard -nettimyymälästä, mutta arvostelun kirjoitushetkellä viini on päässyt sieltä jo loppumaan.

Viinin on tuottanut pienen, vain nelihenkisen saksalaisperhe Schönleberin luotsaama Emrich-Schönleberin viinitalo, jolla on historiaa Emrich-nimen alla peräti 1700-luvun puolesta välistä. Emrichien johdolla tämä tila tuotti erilaisia maataloustuotteita, mutta Wilhelm Schönleberin siirryttyä tilan johtoon vuonna 1965 siirtyi tila tuottamaan yksinomaan viinejä.

Viinin tuottanut, yksinomaan Rieslingille omistettu Halenbergin tarha on Monzingenin alueen pienin ja valtaosa siitä on Emrich-Schönleberin omistuksessa. Sadevesi valuu hyvin nopeasti tarhan maaperästä pois, minkä ansiosta tarhan köynnökset tuottavat hyvin pienikokoisia ja aromeiltaan konsentroituneita rypäleitä.

Viinin väri on intensiivisen syvän vihreä. Lasissa makoillessaan lasin sisäpinnalle rupeaa muodostumaan kohtalaisen taajaan tahtiin pienenpieniä happokuplia.

Tuoksultaan Halenberg Auslese on intensiivinen, mehevän hedelmäinen ja ihastuttavan runsas. Makeassa tuoksussa tuntuu kypsää omenaa ja sitrusta, kukkeutta, kevyttä hunajaisuutta, hillittyä mineraalisuutta ja hentoa aprikoosia.

Makea mutta ihastuttavan raikas maku on tuoksun lailla runsas ja voimakas: hunajaisuutta, hedelmäsalaattia, ananasta, mineraalia, aprikoosimarmeladia ja taustalle jättäytyvää greippistä kirpeyttä. Kaikkea tätä makeiden hedelmien tykitystä tukee todella rapsakka hapokkuus, joka sekä tuo pientä nipistelevyyttä, särmää ja aromejakorostavaa intensiteettiä että upeata selkärankaa ja rakennetta. Runsaan (108 g/l) jäännössokerinsa vuoksi viini on selkeästi täyteläinen, mutta hapokkuutensa ja matalanpuoleisen (8%) alkoholinsa vuoksi aivan uskomattoman tasapainoinen ja todella kepeäliikkeinen.

Kielelle jäävä, runsas jälkimaku on kypsän persikkainen, mehevän ananaksinen, voimakkaan hunajainen, mausteisen kukkea, vivahteikas ja pitkään kielellä kehittyvä – ylläkuvaamiani aromeja tuntuu vain tulevan ja menevän toinen toisensa jälkeen.

Kyllä AVS:n Riesling-ilta sai arvoisensa päätöksen tämän viinin muodossa. Vaikka osa viinin vaikutuksesta toki perustui siihen, että se oli selvästi muita makeampi, oli se myös erittäin vaikuttava ja vakuuttava esitys myös jälkiruokaviininä noin yleisesti. Parasta viinissä kuitenkin oli se, että se ei vaikuta mitenkään turboahdetulta, superkonsentroituneelta Rieslingiltä, vaan varsin sopusuhtaiselta ja erittäin moniulotteiselta Rieslingiltä, jossa suurin runsaus ja voimakkuus tulee viinin todella tuntuvista, jopa kirpakoista hapoista ja niiden kanssa upeassa balanssissa olevasta jäännössokerista.

On sanomattakin selvää, että vaikka Halenberg Auslese oli jo nyt todella upea esitys, on se ennen kaikkea lupaava tapaus kypsytystä ajatellen. Viini ei missään nimessä vaadi väkisin lisää ikää – toisin kuin muutamat muut maistelussa testatut Rieslingit – mutta voin kuvitella viinin kehittyvän huomattavasti jos sen antaa odotella joitain vuosia. Potentiaalia kyllä löytyy helposti tätäkin pidempään ikäännyttämiseen; jos rahaa on, voi laatikollisen helposti unohtaa kellariin vaikka vuosikymmeniksi ilman sen suurempia tunnontuskia. Kannattaa kuitenkin toimia nopeasti, sillä niissä nettikaupoissa, joista viiniä vielä löytyy, tuntuu pullojen hinta nousseen jo jonkin verran parin kuun takaiseen.

Lyhyesti: Todella ihastuttava, moniulotteinen, särmikkään hapokas ja kaikin puolin harmoninen jälkiruoka-Riesling. Varsin verraton esitys tyylilajissaan.

Arvio: Täydellinen – nuoreksi Riesling Ausleseksi on enää vaikea odottaa parempaa esitystä. Parasta tässä viinissä on se, että voin kuvitella sen lähtevän tästä vain ylöspäin. Upea viini, piste. Vastaväitteitä ei suvaita.

Hinnan (32,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Dönnhoff Hermannshöhle Riesling Spätlese 2011

Dönnhoff Niederhäuser Hermannshöhle Riesling Spätlese 2011

• Valmistaja: Weingut Dönnhoff
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
• Maa: Saksa
• Alue: Nahe, Niederhausen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,95e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: klwines

Nahen Spätleseillä jatketaan. Akateemisen Viiniseuran Riesling -illassa palasimme jälleen tuottaja Dönnhoffin pariin, jolta olimmekin jo aiemmin illalla maistaneet maukkaan Oberhäuser Leistenberg Kabinettin.

Jyrkkärinteinen Niederhäuser Hermannshöhle, yksi alueen arvostetuimmista tarhoista, on Nahe-joen keskijuoksulla sijaitseva Großes Gewächs -tasoinen viinitarha, joka asettuu kätevästi joenmutkassa etelään viettävän niemen kärkeen – näin tarha saa maksimaalisen määrän aurinkoa sekä suorana paisteena, että epäsuorasti heijastuksena joen pinnasta koko päivän ajan. Jyrkkien rinteittensä vuoksi tarhan rypäleet joudutaan keräämään käsin.Tältä tarhalta kerätyistä rypäleistä Dönnhoff tuottaa tämän Spätlesen lisäksi makeaa Auslesea ja kuivaa Großes Gewächsiä. Dönnhoff tyypillisesti käyttää viininsä normaalia korkeammassa lämpötilassa; lisäksi hän käyttää yleensä villihiivoja käyttämiseen ja villihiivoja ainoastaan makeammille viineille. Tästä viinistä en kuitenkaan muuta valmistusteknistä dataa kuin että se on käytetty ja kypsytetty terästankeissa.

Väriltään viini on kevyesti kullankeltaiseen taittuvan neonvihreä.

Kepeähkö tuoksu on hieman sulkeutuneen oloinen – nokassa tuntuu lähinnä raakaa omenaa, hentoa sitruksisuutta ja aavistus makeampaa hedelmää. Kokonaisuus kuitenkin jää melko vaatimattomaksi ja raikkauden puutteessa hieman tunkkaisen oloiseksi.

Hermansshöle Spätlesen makupuoli sen sijaan on varsin hyvässä iskussa: raikas ja intensiivinen makumaailma tarjoilee kypsää, hieman makeaan taittuvaa omenaa, suolaisen merellistä ja kevyen kiniinistäkin mineraalia, raakaa sitruksisuutta, hillittyä yrttisyyttä ja taustalla lymyilevää aprikoosia. Yleisilme on äärettömän freesi, hyvin tiukka ja hapokkuudessaan varsin kirpakka, jopa poskipäitä viiltävä. Aivan kevyimmästä päästä viini ei kaikesta jäntevyydestään huolimatta ole, vaan tällä keskitäyteläisellä viinillä on kuitenkin kohtalainen suupreesens. Alkoholi (9%) kuitenkin pysyy tyylikkäästi täysin piilossa.

Viini jättää jälkeensä pirtsakan, makean omenaisen ja mineraalisuudessaan märkää kiveä muistuttavan, viileän jälkivaikutelman, joka jatkuu melko pitkään.

Todella mainion Diel Pittermänchen Spätlesen rinnalla tämä Dönnhoffin pullote ei häpeä piirun vertaa. Tosin siinä missä Diel vaikutti hieman ujohkolta, sulkeutuneen oloiselta ja lisää ikää kaipaavalta, tuntuu tämä viini kaipaavan ikää selvästi enemmän – yleisilme on kireä kuin viulun kieli ja äärettömän primäärinen, minkä lisäksi hieman tukkoisen oloinen. Viini kuitenkin vaikuttaa siltä, että siitä voidaan vielä odottaa suuria asioita.

Jos viini löytyy kaapistasi, ei sen kanssa ole mitään kiirettä. Antamalla sen makoilla vähintään kolme neljä vuotta voi odottaa selkeästi ilmaisuvoimaisempaa ja tasapainoisempaa esitystä. Jos viinin veitsenterävä hapokkuus arveluttaa, kannattaa silloinkin pelata varman päälle ja naittaa viini riittävän rasvaisen ruoan kumppaniksi happojen taltuttamiseksi. Muussa tapauksessa tarjoile viini hyvin viilennettynä sellaisenaan auringon lämmittäessä – sydäntalvella näin viileä ja raikas Spätlese ei varmastikaan pääse oikeuksiinsa. Jos nyt korkkaat, anna viinin hengitellä rauhassa melko pitkään – tupladekantointi ei missään nimessä vaikuta liioittelulta tämän viinin tapauksessa.

Lyhyesti: Makeuden kanssa flirttaileva, viiltävän hapokas, tiukkarakenteinen ja hyvin nuorekas Spätlese, joka tuntuu kerjäävän lisää ikää – nykykunnossa viini on hieman tukkoisen ja mykän oloinen. Kokonaisuus on kuitenkin rakenteeltaan erittäin tasapainoinen ja kypsytystä ajatellen erittäin lupaava.

Arvio: Erittäin hyvä – ja tämä arvosana kuvastaa viiniä vasta tässä vaiheessa. Voin kuvitella viinin yltävän helposti korkeampiinkin arvioihin vaivattomasti viinin "auetessa".

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Diel Pittermännchen Riesling Spätlese 2011

Diel Dorsheimer Pittermännchen Riesling Spätlese 2011

• Valmistaja: Schlossgut Diel
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
• Maa: Saksa
• Alue: Nahe, Dorsheim
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,90e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: belvini

Neljän kuivan / kuivahkon Rieslingin jälkeen siirryttiin Akateemisen Viiniseuran järjestämässä, Pinard de Picardin Rieslingeihin keskittyneessä maistelussa makeampiin pullotteisiin. Koska edellinen setti päättyi kuivaan Pittermännchen Großes Gewächs Rieslingiin, oli luontevaa jatkaa seuraavaa settiä samasta pisteestä: makeammat Rieslingit siis aloitti saman Pittermännchen -tarhan rypäleistä valmistettu, makeahko Spätlese.

Viinin väri on kepeä, mutta intensiivisen kellanvihreä.

Viini tuoksuu siltä, miltä se näyttääkin: kepeältä, raikkaalta, mineraaliselta ja hillityn sitruksiselta; seassa tuntuu myös Rieslingin valkoisia kukkia. Hillitynpuoleinen kokonaisuus on hennon makeahko, mutta varsin nuoren ja freesin oloinen.

Pittermännchen Spätlese jatkaa vaivattomasti tuoksusta suoraan intensiiviseen ja nuorekkaaseen makuun, jossa tuntuu ylikypsää omenaisuutta, mineraalia, hentoa greippisyyttä, aavistus hunajaa ja hieman makeaa ananasmehua. Viinin runsaat hapot tuntuvat jopa kevyesti kieltänipistävinä ja kokonaisuudessa on reippaasti sekä kirpeyttä että rakennetta. Varsin maltillinen (8,5%) alkoholi ja tuntuvat, jäännössokerin pois häivyttävät hapot tekevät viinistä ylettömän kevyen, tasapainoisen ja verrattoman freesin esityksen.

Suht hedelmäinen jälkimaku on makeudestaan huolimatta varsin raikas ja ihastuttavan puhdaspiirteinen. Viinistä jää melko pitkään jatkuva, mehukkaan omenainen ja kevyen mineraalinen jälkivaikutelma.

Tämä Dielin huipputarhan rypäleistä valmistettu myöhäisemmän sadonkorjuun viini on kaiken kaikkiaan todella tyylikäs ja moniulotteinen esitys, mutta kuitenkin turhan nuoren oloinen ja hieman ujohko – intensiteettiä löytyy etenkin happopuolelta, mutta viini vaikuttaa paikoin sulkeutuneenkin oloiselta. Tämä ei varsinaisesti ole mikään yllätys ottaen huomioon viinin nuoren iän – Dielin viinien yhteydessä usein mainitaan sekä niiden kypsytyskestävyys, että se, kuinka monet talon viinit todella tarvitsevat jonkin verran ikää päästäkseen kunnolla loistamaan.

Pittermännchen Spätlese on todella lupaava ja jo nyt, nuoresta iästään huolimatta, varsin hurmaava tapaus, jonka voi helposti kuvitella merenelävien, kermaisten juustojen tai jopa kevyesti tulisten salaattien kylkeen, mutta ensisijaisesti suosittelisin antamaan viinille selvästi enemmän ikää. Viinissä on sen verran hapokkuutta, että iän myötä tapahtuva pieni happojen haihtuminen tuskin tekee sille mitään pahaa ja voisivatpa viinin omat aromit päästä samalla paremmin pintaan. Jos kuitenkaan kärsivällisyys ei riitä, kokkeile kylkeen jotain sopivan oloista, tarjoile riittävän-muttei-liian kylmänä ja valmistaudu upeaan happojen ja jäännössokerin yhteistyöhön.

Lyhyesti: Upean tasapainoinen, makeahko Riesling, jossa tiukan hapokkuuden vuoksi jäännössokeria ei kuitenkaan juurikaan aisti. Todella herkullinen, mutta niin nuori Spätlese, että sen paikka on vielä muutaman vuoden ajan kellarissa.

Arvio: Tyylikäs – todella mainio ja vakuuttava myöhäisen sadonkorjuun Riesling, mutta omalla laillaan myös ujohko ja sulkeutunut tapaus tällä hetkellä. Kourallinen vuosia ja viini varmasti aukeaa toden teolla kukkaansa.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Diel Pittermännchen Riesling Großes Gewächs 2011

Diel Dorsheimer Pittermännchen Riesling Großes Gewächs 2011

• Valmistaja: Schlossgut Diel
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Nahe, Dorsheim
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 31,90e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: dooyoo

Akateemisen Viiniseuran Riesling-illassa ensimmäisen maisteluerän viimeisen viinin kanssa palattiin takaisin piskuiselle Nahen viinialueelle. Vuorossa oli siis Dielin Großes Gewächs -tasoinen Riesling Dorsheimin kylässä sijaitsevalta Pittermännchen-tarhalta.

Viinin tuottanut Schlossgut Diel on yksi Nahen alueen arvostetuimpia tuottajia. Dielin suvusta löytyy mainintoja jo 1600-luvun puolesta välistä, mutta vasta Dorsheimissa sijaitsevan Layenin linnan siirtyessä Dielin suvulle, heidän merkityksensä viininviljelyssä realisoitui. Dielin suku omistaa Dorsheimissa, aivan Nahe-joen alajuoksulla – juuri ennen kuin joki yhdistyy Reinjokeen – useita Großes Gewächs -tasoisia tarhoja, joista valmistetaan suvun linnassa sijaitsevassa viinitalossa arvostettuja Rieslingejä.

Pittermännchen GG Riesling on väriltään keskisyvä ja intensiivisen kellanvihreä – kuitenkin selkeästi vaaleampi kuin kaksi edellistä, syvemmän keltaista Rieslingiä.

Vaikka viinin tuoksu on hieman etäinen ja kevyehkö, on siinä myös sopivalla lailla intensiivisyyttä ja rohkeutta. Yleisilme on makean omenainen ja kevyen hunajainen, mutta seasta löytyy myös kypsää sitruksisuutta, raastettua sitruunankuorta ja aavistus mukavaa kirpeyttä. Tämä ei ole sellainen tuoksu, joka ottaa nokasta ja vääntää, mutta selkeästi silti hyvin nuorekas ja terhakka.

Jos viinin tuoksu on hyvin nuorekas, on makumaailma tätä toisessa potenssissa: yleisilme on todella kuiva, erittäin kirpeä ja hyvin intensiivinen. Greippisen sitruksinen, kypsän omenainen, voimakkaan mineraalinen ja hennon savuinen makumaailma on omalla laillaan jopa karuhko, mutta samalla rapsakan hapokas ja erittäin rakenteikas. Vaikka viini on nuoren ikänsä puolesta jopa kireän oloinen, on se samalla ylettömän freesi, puhdaspiirteinen ja kaikin puolin herkullinen.

Pitkähkö ja rapsakka jälkimaku jättää kielelle greippisen hapokasta sitruksisuutta, sitruunamehua, merellisen suolaista mineraalisuutta, valkoisia kukkia ja hennon kaurakeksisenä tuntuvaa hunajaisuutta.

Maistelussa aikaisemmin maistettuun, saman vuosikerran BattenfeldSpanieriin verrattuna Diel on päällisin puolin hyvin saman oloinen – kirpeän greippinen, tuntuvan mineraalinen ja melko karuhko – mutta siinä missä BattenfeldSpanier vaikuttaa olevan sävyltään synkkä ja hajanainen, on Diel kirkaspiirteinen ja äärimmäisen fokusoitunut. Pittermännchen GG 2011 on todella intensiivinen ja erittäin rakenteikas happohyökkäys, joka ei yritä millään lailla mielistellä maistajaansa, mutta juuri tässä rehellisyydessään ja suorastaan rujon kireässä ilmaisussaan viini hurmaa.

En voi varsinaisesti suositella viiniä vielä korkattavaksi – edes sopivien ruokien kanssa – sillä viini on vielä niin nuorekas ja erittäin primäärinen, että se huokuu kypsytyspotentiaalia metrien päähän. Sopivalla ruoalla voinee hyvin taltuttaa viinin sähäkintä hapokkuutta maltillisemmaksi, mutta viini vaikuttaa selvästi sellaiselta, että se tulee tarjoamaan parastaan vasta vuosien päästä: nyt korkattuna viini tuntuu jopa menevän hukkaan! Suosittelenkin kellaroimaan viiniä hyvin ja palaamaan sen pariin aikaisintaan 5 vuoden päässä vuosikerrasta – runkoa kuitenkin riittää helposti vuosikymmenen jos toisenkin kypsyttelyyn, jos kärsivällisyyttä vain löytyy.

Hurmaavan ja vakuuttavan Leitz Kaisersteinfels Alte Rebenin jälkeen on vaikea mennä sanomaan tätä, mutta Diel lopulta korjasi potin kotiin AVS:n maistelussa. Vaikka tämä viini oli enemmän lupaava kuin maistamishetkellä hurmaava, oli se silti mielestäni kaikki osa-alueet huomioon otettuna illan paras kuiva Riesling. Mahtikamaa.

Lyhyesti: Todella nuorekas, mutta erittäin vakuuttava, rakenteikas, intensiivinen ja tuntuvan mineraalinen Großes Gewächs Riesling. Valkoviini, joka on tarkoitettu kypsytettäväksi – mieluiten pidemmäksikin aikaa.

Arvio: Erinomainen – todella lupaava huippu-Riesling, joka vaivatta selvittää miksi Dielin viinitaloa pidetään niin korkeassa arvossa. Tämä viini tulee vielä muuttumaan nestemäiseksi kullaksi ajan kanssa.

Hinnan (31,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Leitz Berg Kaisersteinfels Riesling Alte Reben 2008

Leitz Rüdesheimer Berg Kaisersteinfels Riesling Alte Reben 2008

• Valmistaja: Weingut Leitz
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Rheingau
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau, Rüdesheim
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,50e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: systembolaget

Viinitalo Leitz on kerran aikaisemminkin tullut vastaan; Saksan viinitiedotuksen messuilla MW Caro Maurer esitteli Saksan vuosikerran 2009 parhaimmistoa ja yksi esitellyistä viineistä oli Leitzin Rüdesheimer Berg Roseneck Trocken, joka oli kaikin puolin vakuuttava ja tasapainoinen esitys, muttei oikein onnistunut säväyttämään niin paljoa, että viinin n. neljännessatasen hinta olisi tuntunut perustellulta.

Nyt Leitz tuli uudestaan vastaan, tällä kertaa Akateemisen Viiniseuran Riesling-illassa. Tämä tarjolla ollut Riesling tulee samasta Rüdesheimin kylästä mistä aikaisempikin testaamani Leitzin Riesling, mutta eri tarhalta: Berg Roseneckin länsipuolelta löytyvältä Berg Keisersteinfels -tarhalta.

Vuonna 2011 Vuoden saksalaiseksi viinintekijäksi valittu Johannes Leitz on pelkästään Rieslingiin keskittynyt viinintuottaja Rheingausta, joka ylläpitää sukunsa varsin pitkälle ulottuvia perinteitä viinin parissa – ensimmäiset merkinnät Leitzin viineistä ovat vuodelta 1744! Johannes Leitz on luotsannut viinitaloa vuodesta 1985 ja moninkertaistanut tänä aikana talon viljelyalan vaatimattomasta 3 hehtaarista nykyiseen 40 hehtaariin. Talon viininvalmistusfilosofia nojaa vahvasti perinteisiin, joten viinit valmistetaan vanhoissa, neutraalista tammesta valmistetuissa sammioissa ja käytetään luonnonhiivoilla. Pinard de Picardilta sekä tämä että tätä seurannut vuosikerta ovat jo loppuunmyytyjä. Systemistä viini löytyi perusvalikoimasta vielä semikohtuulliseen 299 SEK (33,95e) hintaan, mutta sieltäkin viini on nyttemmin jo kadonnut.

Väriltään viini on syvä ja intensiivinen, sävyltään kevyen hunajaisen sitruunankeltainen.

Tuoksu on todella ekspressiivinen ja moniulotteinen: hunajaa, hennon savuista mausteisuutta, kypsää sitruunaa ja raastettua sitruunankuorta, mineraalia, kevyttä aniksisuutta ja hentoa, taustalla häilyvää ja hienosti kokonaisuuteen sulautuvaa bensiinisyyttä.

Kuiva maku jatkaa saumattomasti tuoksun aromeista, mutta siinä missä viinin tuoksu oli varsin rauhallinen ja kuulas, on maku erittäin eloisa ja sähäkkä. Suussa tuntuu intensiivistä hunajaisuutta, hyvin runsaana tuntuvaa mineraalia, omenaisuutta, valkeita kukkia, kevyttä mausteisuutta ja vihjeitä makeudesta. Suutuntumaltaan tämä vivahteikas viini on runsas mutta ei raskas, vaan korkeintaan keskitäyteläinen ja rakenteeltaan suorastaan kirpeän hapokas. Viiden vuoden iästään huolimatta kokonaisuus on valkoviiniksi erittäin nuorekas.

Jälkimaku on keskimakua kuivempi ja myöskin kirpeähkö. Viini jättää pitkän, erittäin raikkaan ja napakan jälkivaikutelman, jossa tuntuu hyvin voimakasta, kirpeää omenaisuutta, sitruksista hapokkuutta, mineraalia ja hennosti häilyvää savuisuutta.

Tiivistettynä tämä vanhojen köynnösten tuotos Berg Kaisersteinfelsiltä menee heittämällä ohitse aiemmintestatusta Berg Roseneckista – tosin tällä viinillä on ollut maistamishetkellä huomattavasti enemmän ikää, mikä voi toki aina vaikuttaa asiaan. Joka tapauksessa, tämä viini on todella upea, harmoninen ja ihastuttavan moniulotteinen esitys, joka tuntuu selkeästi enemmän hintansa väärtiltä kuin Berg Roseneck. Vaikka Rheingaun viinit tunnetaan yleensä melko rotevastakin ilmaisusta, on tämä viini kaikesta runsaudestaan huolimatta myös kohtalaisen kepeä ja mukavan sopusuhtainen tapaus.

Mutta kuten mainitsin aiemmin, viini on myös varsin nuorekas tapaus aromimaailmaltaan, joten viinille voi turvallisin mielin povata varsin pitkää ikää kellarissakin. Ruokaviiniksi viin sopii kuitenkin jo nyt varsin mainiosti – kiitos pienen, mutta kevyesti erottuvan jäännössokerin ja rapsakan hapokkuuden tuoman, laserintarkan fokuksen, viini on helppo yhdistää monille eri ruoille. Voin kuvitella tämän sopivan niin rasvaisille, leivitetyille leikkeille kuin ruokaisammille salaateille tai öljyisille aasialaisruoille.

Lyhyesti: Erittäin tyylikäs, moniulotteinen, maukas ja harmoninen laatu-Riesling. Paljon kaikkea erittäin sopusuhtaisessa paketissa.

Arvio: Tyylikäs – maukas ja monisyinen esitys, jonka voi turvallisesti jättää kypsymään kaapin perälle, mutta joka loistaa jo nyt ruokapöydässä. Kannattaa tarjoilla perinteistä valkoviinilasia isommasta lasista, jotta viinin aromit pääsevät oikeuksiinsa.

Hinnan (29,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

BattenfeldSpanier Frauenberg Riesling Großes Gewächs 2011

BattenfeldSpanier Frauenberg Riesling Großes Gewächs 2011

• Valmistaja: BattenfeldSpanier
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Rheinhessen, Wonnegau
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,00e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weinrefugium

Saksalaiseen laatutuottajayhdistys VDP:hen kuuluvan viinitalo BattenfeldSpanierin pääjehu Hans Oliver Spanier tuottaa luonteikkaita Rieslingejä erityisesti menneinä vuosina makeisiin bulkkiviineihin yhdistetyllä Rheinhessenin alueella. Mies kuitenkin puhuu Rieslingistä niin tunteella ja asenteella, että mistään geneerisestä bulkkiviinistä ei voi uskoa olevan kyse. Mies ei nimittäin valmista mitä tahansa valkoviiniä, vaan hän omien sanojensa mukaan valmistaa "kiviviiniä" (stone wine), kuvastaen hänen asennettaan terroirin Rieslingissä ilmentämään mineraalisuuteen. Joudun myös arvostamaan miehen asennetta muutenkin nykyisin niin markkinointiorientoituneessa maailmassa: "I am a tenacious person; my wines should be, too. They should be edgy and must not please everyone." Eli selvästikään tässä ei tehdä viiniä massoille, vaan niille, jotka kaipaavat viineiltään särmää ja mineraalia.

Tämä Akateemisen Viiniseuran Riesling-illassa esitelty viini on peräisin Wonnegaun alueella sijaitsevalta, Großes Gewächs -tason Frauenberg-tarhalta, jota pidetään yhtenä Rheinhessenin parhaista tarhoista. BattenfeldSpanierin omistaman alan rypäleet ovat kasvatettu täysin luonnonmukaisin menetelmin, niistä puristettu viini on käytetty villihiivoilla ja kypsytetty osittain terästankeissa, osittain vanhoissa tammisammioissa.

Viereisessä lasissa majailevaan, vaatimattoman väriseen Dönnhoff Kabinettiin verrattuna BattenfeldSpanier Frauenberg on varsin syvä ja intensiivisen sitruunankeltainen. Melkoista happohyökkäystä ennakoi se, miten viini muodostaa jatkuvasti melkoisella innolla pieniä kuplia lasin sisäpinnalle – selkeästi enemmän kuin kolme muuta ensimmäisen erän viiniä.

Tuoksu on tuhti, hunajainen ja kevyen mausteinen. Seasta löytyy melko paljon auringon lämmittämiä hedelmiä, kuten ylikypsää omenaa ja ananasta, sekä mineraalia, joka taittuu mitä hennoimmin petrolisuuteen, ja valkoisia kukkia. Kaikin puolin siis varsin klassinen laatu-Rieslingin tuoksu!

Kypsän ja kohtalaisen hedelmävetoisen tuoksun jälkeen makupuoli ottaa melkoisen käännöksen viinin ilmaisussa: kielellä viini on hyvin kuiva, kepeä ja todella karu. Kevyehköstä makumaailmasta löytyy hentoa sitruksisuutta, kohtalaista hunajaisuutta, mineraalia ja pomeloista kirpeyttä. Yleisilmeestä puuttuu selväpiirteisyyttä ja kokonaisuus tuntuu olevan hieman tukkoinen. Vaikka viini on tiukkarakenteinen kuin äärimmilleen pingotettu vieteri, ei se ole kuitenkaan ylettömän hapokas, vaan varsin kohtuullisesti kokonaisuuteen nähden.

Jälkimaku on varsin hento, suorastaan vaatimaton, ja melko synkkäpiirteinen kepeäksi Rieslingiksi. Kevyessä, mutta verrattain pitkässä jälkimaussa tuntuu kiniinistä mineraalisuutta ja greippistä karvautta sekä aavistus hunajaista makeutta.

BattenfeldSpanierin GG Frauenberg ei onnistu nyt varsinaisesti vakuuttamaan, mutta se ei vaikuta missään nimessä kehnolta viiniltä, vaan siltä, että se on korkattu aivan vauvana. Ymmärrän hyvin tuottaja Spanierin teesejä ja sitä, miksi hän kutsuu itseään "kiviviinin" tekijäksi – viinistä huokuu selkeästi läpi maaperän mukanaan tuomat, voimakkaan mineraaliset vivahteet. Yleisilme on kuitenkin niin tiukka, karu ja nuorekkaan primäärinen, että viini vaikuttaa olevan vasta matkansa alkutaipaleella, hädin tuskin kynnystä ylittäneenä.

Tyylillisesti tämä jäntevä viini on selvästi karua päätä edustava, eli hedelmää siitä on melko turha lähteä etsimään – viini puhuu enemmän rakenteen ja mineraalin kieltä. Tässä kunnossa kokonaisuus tuntuu kuitenkin vielä niin nuorekkaalta ja hajanaiselta, että ilman ruokaa viini mennee hukkaan. Ruoan kanssa voin kuvitella Frauenbergin suoriutuvan paremmin, mutta luotan viinin olevan oikeasti hyvässä tikissä vasta vähintään 4-5 vuoden kuluttua. Potentiaalia kypsytykseen riittää kuitenkin selkeästi tätä pidemmälle.

Lyhyesti: Jäntevä, karu, voimakkaan mineraalinen ja vielä hyvin primäärinen GG-tason viini Rheinhessenin parhailta tarhoilta. Vielä kovin vaatimaton esitys, mutta lupaava tulevaisuutta ajatellen.

Arvio: Hyvä – tässä upean mineraalisessa viinissä on potentiaalia vaikka mihin, kunhan se pääsee yli vaikeasta lapsuudestaan. Nykyisellään vielä vaatimaton esitys hintatasoonsa nähden ja vaatii selvästi aikaa saadakseen hinta-laatusuhteensa kohdilleen – en kuitenkaan epäile etteikö viini siihen pystyisi. Älkää siis tuijottako orjallisesti vain antamiani arvosanoja!

Hinnan (35,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Dönnhoff Leistenberg Riesling Kabinett 2011

Dönnhoff Oberhäuser Leistenberg Riesling Kabinett 2011

• Valmistaja: Weingut Dönnhoff
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
• Maa: Saksa
• Alue: Nahe, Oberhausen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,50e (Syyskuu 2013. Pinard de Picard)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: klwines

Syksyn alussa Akateeminen Viiniseura järjesti pikkuisen Riesling-tilaisuuden, jossa tutustuttiin hieman Pinard de Picard -nettikaupan tarjontaan saksalaisten Rieslingien osalta. Kenties kesän viimeisten auringonsäteiden alkaessa haipumaan ei hetki ollut maailman paras näille kepeille ja raikkaille valkoviineille, mutta toisaalta Riesling-hetki voi olla joka hetki! Toivottavasti tässä nyt tulisi sitten muutamia hyvä tärppejä blogin Rieslingejä rakastaville lukijoille!

AVS:n maistelu oli jaettu kahteen osioon, joista ensimmäisessä olivat kuivemmat ja toisessa makeammat Rieslingit. Ensimmäinen setti alkoi tällä Nahelaisella Kabinettilla, joka paljastui muita kierroksen viinejä makeammaksi.

Viinin tuottanut Weingut Dönnhoff on viininviljelijä Helmut Dönnhoffin vuonna 1971 Naheen, Oberhausenin kylän tuntumaan perustama viinitalo. Viinitalolla on paljon tarhoja Nahe-joen pohjoisrannalla, jotka avautuvat etelään, mutta tämä viini tulee aivan Oberhausenin kylän tuntumassa tulevalta Leistenbergin tarhalta, joka sijaitsee Nahen etelärannalla. Tämä 25-30-vuotiaita köynnöksiä puskeva tarha kuitenkin viettää kaakkoon, joten sekin saa osansa auringosta – tosin ilman pohjoisrannan tarhojen veden pinnasta saamaa auringon heijastusta.

Tämä kyseinen viini on aluksi käytetty luonnonhiivoilla normaalia (18 °C) korkeammassa lämpötilassa (25–30 °C) vanhoissa, 1000-2000-litraisissa tammisammioissa, joista viini on siirretty käymisen jälkeen kypsymään terästankkeihin sakkojen päälle. Lopuksi viini on kevyesti suodatettu ja pullotettu.

Lasissa viini on hyvin neutraalin vaaleanvihreä, suorastaan väritön.

Viinin tuoksu on erittäin raikas ja intensiivinen. Tuoksussa tuntuu kirpeätä sitrusta, jopa kevyesti limettiin taittuen, hillittyä persikkaa ja mitä hennoin aavistus päärynää, mutta kokonaisuutta kuitenkin hallitsee merellinen mineraalisuus, joka tuo kokonaisuuteen suolaista kivisyyttä ja murskattuja simpukankuoria. Varsin valloittavaa tavaraa tuoksun perusteella!

Viinin puolikuiva tai jopa puolimakea maku yllättää – kirpeä ja merellinen tuoksu olisi antanut odottaa paljon kuivempaakin tapausta! Makeuden asteesta on yllättävän vaikea saada kiinni, sillä yleisilme on intensiivisen, jopa sähköisen hapokas ja tiukka. Kuitenkin viinin melko runsas ja täyteläinen suutuntuma puhuisi sen puolesta, että viinistä löytyy enemmän sokeria kuin kieli antaa ymmärtää – hapot vain onnistuvat häivyttämään viinin makeuden loistavasti taustalle. Nuorekkaasta makumaailmasta löytyy makeaa sitruksisuutta, tuoretta – jopa raa'ahkoa – viheromenaisuutta ja merellisen suolaista mineraalia. Vaikka jäännössokeri tekee kokonaisuudesta melko täyteläisen, ei viini tunnu tippaakaan raskaalta, vaan hapot ja mukavan matala (9%) alkoholi pitävät kokonaisuuden ihastuttavan tasapainoisena ja kepeäliikkeisenä.

Raikas jälkimaku toistaa paljon tuoksu ja keskimaun elementtejä: on pirteätä omenaisuutta, makeaa sitruksisuutta, melko tuntuvaa mineraalisuutta ja kevyttä limettiä. Viinistä jää kevyehkö mutta pitkä ja harmoninen jälkivaikutelma, joka saa hymyn huulille. Tämä on loistokamaa.

Allekirjoittaneen Dönhoffin Leistenberg Kabinett hurmasi täysin – viinissä on todella upeassa balanssissa hedelmä, mineraali, makeus ja hapokkuus. Kokonaisuus on ylettömän hyvällä kulautuskertoimella varustettu, yleiskäyttöinen perus-puolikuiva/makea valkoviini. Suurta syvyyttä tai kompleksisuutta viinistä ei löydy – onhan kyseessä on kuitenkin verrattain edullinen perustason Kabinett – mutta viini ei tunnu sellaista edes kaipaavan, vaan se pelaa omilla vahvuuksillaan. Tällaisen viinin voi kuvitella menevän melkein minkälaisen ruoan kanssa, joka vain valkoviiniä kaipaa, minkä lisäksi viini todistettavasti pelaa mainiosti ihan sellaisenaan. Todennäköisesti Leistenberg Kabinettia voi vallan huoletta jättää kypsymään suhteellisen pitkäksikin aikaa – pullosta löytyy sen verran hedelmää ja rakennetta, että se ei varmasti tule väsähtämään lähiaikoina – mutta tätä se ei kuitenkaan missään nimessä kaipaa. Viinin voi aivan huoletta korkata vaikka heti ja pistää esimerkiksi pieteetillä tehdyn sushi-lautasen kylkeen.

Lyhyesti: Nuori, hurmaava, makeahko ja tuntuvan mineraalinen Kabinett-tason Riesling. Jos jäännössokeri ei pelota, on tässä mitä valloittavin esitys piskuiselta Nahen viinialueelta.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini on vasta vauva, on se jo nyt melkoinen hurmuri. Todella monikäyttöinen ja harmoninen esitys pikkurahalla.

Hinnan (13,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Castiglioni Chianti 2011

Castiglioni Chianti 2011

• Valmistaja: Marchesi de' Frescobaldi
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (90%), Merlot (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 11,39e (Helmikuu 2014, Alko)

Firenzeläinen Frescobaldin suku on melko suuri tekijä Toscanan alueella, niin politiikassa kuin viininteossa – suvusta on merkintöjä 1000-luvun alusta ja viiniä Frescobaldit ovat ryhtyneet tekemään jo vunna 1308. Viinitalon kuuluisimpia asiakkaita ovat olleet mm. Englannin kuningas Henrik (Henry) kahdeksas ja taidemaalari Michelangelo. Nykyisin Frescobaldin suvun kuuluisimpia viinejä ovat legendaarinen Ornellaia ja yhdysvaltalaisen, jo edesmenneen Robert Mondavin kanssa yhteistyössä tuotettu Luce. Muita arvostettuja viinejä ovat mm. Alkostakin löytyvät Nipozzano Chianti ja CastelGiocondo Brunello.

Alkon perusvalikoimasta löytyvä Castiglioni Chianti on Frescobaldin Tenuta di Castiglionin tuottama perus-Chianti, jossa Chianteille tyypillistä Sangiovese-pohjaa on pehmennetty kymmenyksellä Merlot'ta. Viini ei ole nähnyt tippaakaan tammea kypsytysaikanaan, vaan sitä on kypsytetty 6 kuukauden ajan terästankeissa, rakennetta pehmentävää mikrohapetusta käyttäen.

Väriltään Castiglioni on tumman ja hennon läpinäkyvän viininpunainen.

Aluksi viini tervehtii klassisilla Toscanan hapankirsikkaisilla sekä hennon multaisilla piirteillä, mutta sitten seasta rupeaa erottumaan melko paljon eetteristä ja paikoitellen jopa suorastaan viinaista alkoholia, mikä rokottaa melko paljon yleisvaikutelmaa.

Kuiva maku on melko yksioikoinen, tarjoillen lähinnä hapankirsikkaa, hentoa luumuisuutta ja kevyesti savuisen maamaista mausteisuutta. Melko hapokkaan selkärangan kannattelema runko on mukavan ryhdikäs ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Tanniinisuus on kevyttä, mutta kohtalaisen nuorekasta ja hillitysti tuntuvaa.

Lopuksi viinistä jää melko ohut, multaisen maamainen ja paikoitellen jopa kirpeän marjainen jälkimaku. Viinillä on hieman vaatimaton, alkoholin (14%) hallitsema ja todella lämmin jälkivaikutelma.

Castiglioni ei vakuuta juurikaan. Viinin tunnistaa selvästi Chiantiksi, mutta siihen se jääkin – yleisilme on todella vaatimaton ja yksiulotteinen, jopa perus-Chiantien mittapuulla. Lisäksi viinin ronski alkoholisuus tuntuu olevan pahasti epätasapainossa sen muuten kevyemmän ja hennomman yleisilmeen kanssa. Viini jää tyylillisesti kauas esimerkiksi saman tuottajan yhtä tasoa paremmasta, varsin hurmaavasta Nipozzano Chiantista.

Hyvin viilentämällä voi Castiglionin alkoholisuutta hillitä ja saada kokonaisuudesta ihan kelvollisen arkiviinin, mutta kokonaisuus on silti hieman turhan tasapainoton ja vaatimaton. Yleisesti viini ei ole kovinkaan kummoinen ostos ja samalla rahalla saa paljon parempia viinejä Alkon Italia-hyllyltä.

Lyhyesti: Mutkaton, yksiulotteinen ja häiritsevän alkoholinen perustason Chianti.

Arvio: Keskinkertainen – viini ei juuri mitään ihmeempiä elämyksiä tarjoa ja ruoan kumppaniksi löytyy parempiakin tarjokkaita. Epätasapainoista alkoholia lukuunottamatta viini ei ole varsinaisesti huono, muttei siitä tunnu hirveästi hyvääkään löytyvän.

Hinnan (11,39e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Plevna Siperia Imperial Stout 2013

Plevna Siperia Imperial Stout 2013

• Valmistaja: Panimoravintola Plevna
• Tyyppi: Olut, Imperial Stout
• Maa: Suomi
• Alue: Pirkanmaa, Tampere
• Maltaat: Karamelli-, paahdettu, pale ale-, pilsner-, wiennamallas
• Humala: Amarillo, Columbus, Simcoe
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,50e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 4,60e (Tammikuu 2014, Alko)

Tähän asti olen pyrkinyt perkaamaan lipastonlaatikoista löytyviä viiniarvioitani kronologisessa järjestyksessä, vihdoin päästen syyskuussa maistamiini viineihin ja olusiin, mutta Alkon jouluoluet saapuivat eilen hyllyille ja niillä on tapana (ainakin osalla) huveta melkoista haipakkaa, joten lienee perusteltua poiketa totutusta linjasta ja heittää tähän väliin hieman tuoreempaakin arvostelua. Tulee tässä myös heitettyä toinenkin periaate sivuun – olen nimittäin pyrkinyt välttämään kahta peräkkäistä olutarviota, viiniblogihan tämä nyt kuitenkin on!

Plevnan Siperia lienee Suomen ylivoimaisesti kehutuimpia oluita, ellei peräti jopa kehutuin, joten oli hienoa että saimme sitä vihdoin valtakunnalliseen myyntiin – on ihan mukavaa, että ihmiset, joilla ei ole mahdollista (tai ainakaan kätevää) päästä paikan päälle Tampereen panimoravintolaan nauttimaan Plevnan tarjonnasta, saavat testata myös tämän pikku hiljaa jo legendaarisen aseman saavuttaneen oluen.

Itse olen kerran aikaisemmin testannut Siperian, peräti ihan tänä vuonna, käydessäni Tampereella pyörähtäessäni myös Plevnan tarjontaa ihmettelemässä. Muistiinpanoja en oluesta tehnyt, mutta ainakin silloin ymmärsin, mistä oluen hehkutus on peräisin. Nyt kuitenkin on hanatuotteen sijaan ihan oluen pulloversio, joita Alkoon on saapunut hiljattain muutaman tuhannen kappaleen erä.

Oluella on läpinäkymätön, pikimusta väri, jonka päälle kohoaa maitokahvinruskea, melko tiivis ja kestävä vaahto.

Siperialla on ihastuttavan moniulotteinen ja vivahteikas tuoksu, jossa yleisilmettä ajoittain hallitsee sitruksinen ja kevyesti havuinen jenkkihumalaisuus, ajoittain taas lakritsi, espresso, paahteinen mallas ja palanut ruislimppu.

Maku on varsin kuiva, tummapaahtoisen kahvinen, kärtsäisen maltainen ja voimakkaasti katkerohumaloitu. Suht täyteläistä, jopa kermaista suutuntumaa kannattelee kohtalaisen maltillinen hiilihappoisuus. Kielen kärjessä tuntuu hetken aikaa makeata, maitosuklaista maltaisuutta kunnes voimakas katkeroisuus kuivaa hela hoidon. Tämä tukeva humalointi tuo kokonaisuuteen paljon greippistä sitruksisuutta ja tekee karvaudellaan oluen tummanpuhuvaan makumaailmaan bitteristä, hyvin tummaa suklaisuutta. Mitä lämpimämmäksi olut käy, sitä enemmän mallas pääsee puskemaan humalan alta esiin, mutta kokonaisuutta hallitsee tästä huolimatta erittäin tuore ja voimakas humalointi.

Jälkimaku on todella, todella pitkä, voimakkaasti katkerohumaloitu, kevyen pähkinäinen, palaneen maltainen, kevyen jälkiuunileipäinen, yrttinen ja raakasuklainen. Alkoholi (8%) pysyy mainiosti piilossa alusta loppuun.

Pähkinänkuoressa Siperia on jylhä, tuhti ja erittäin voimakkaasti humaloitu imperial stout, joka on todella vakuuttava ja moniulotteinen, mutta vielä äärimmäisen nuoren oloinen – todella karvas ja tuntuva jenkkihumalointi jättää hyvin vähän varaa oluen muille, maltaisemmille piirteille tulla esiin. Kenties ikääntyessään oluen humalointi hellittää otettaan ja paahteinen, suklainen ja lakritsinen monimuotoisuus pääsee paremmin framille? Ainakin Plevna tuntuu uskovan oluen ikääntymispotentiaaliin, sillä oluelle on sen korkkiin merkitty parasta ennen -päivämäärä vuodelle 2017.

Tästä huolimatta Siperia puolustaa helposti paikkaansa Suomen yhtenä parhaimmista stouteista ja porttereista – tosin perinteisempiin, brittityylisesti humaloituihin stouteihin ja portereihin tottuneelle Siperian voimakas, amerikkalaiset DIPA:t mieleen tuova, tuntuvan katkeroinen ja aromaattinen humalointi voi pelästyttää. Vaikea mennä lupaamaan että tässä olisi Suomen paras stout, mutta kaapissani on tällä hetkellä vielä neljä pulloa Siperiaa kypsymässä. Saattaapi siis olla, että kunhan viimeinen tulee joskus korkatuksi, saatan joutua tällaisen lupauksen tekemään.

Suosittelen kaikkia voimakkaan katkeroisten oluiden ystäviä käymään hakemassa Siperiaa muutaman pullon talteen vielä kun sitä on tarjolla.

Lyhyesti: Todella voimakkaasti katkero- ja aromihumaloitu, moniulotteinen, tanakka ja tasapainoinen imperial stout, jossa hallitsee makeamman hedelmäisyyden sijaan kuiva, kärtsäinen maltaisuus ja bitteri. Siperia on olut joka haastaa mainion Koffin Portterin paikan – ja vieläpä rökittää sen. Tässä on mahdollisesti paras suomalainen stout / porter.

Arvio: Täydellinen – upea, maailmanluokan olut, joka on nyt jo vakuuttava – ei massallaan, vaan tasapainollaan ja moniulotteisuudellaan – ja henkii puhdasta potentiaalia hieman pidempäänkin kypsytykseen.

Hinnan (4,60e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Chouffe Houblon

Chouffe Houblon

• Valmistaja: Brasserie d'Achouffe
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale / Tripel
• Maa: Belgia
• Alue: Vallonia, Luxembourg, Houffalize, Achouffe
• Maltaat: Pale ale
• Humala: Amarillo, Columbus, Saaz
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,99e (Elokuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,30e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuodesta 1982 Belgiassa olutta pannut, tonttu-etiketeistään tunnettu Achouffen panimo pamauttaa varsin jännittävän kombon pöytään tässä täysimittaisessa shamppanjapullossa: Alkonkin valikoimista löytyvä, vuonna 2006 lanseerattu Houblon Chouffe on panimon omien sanojensa mukaan Dobbelen IPA Tripel, eli olut, jossa yhdistyy jenkkiläinen (Double), brittiläinen (IPA) ja belgialainen (Tripel) oluenpanotaito. Olut on siis pohjimmiltaan Tripel, eli tuhti, vaalea belgialaisale, joka on humaloitu perus-Tripeliä tuhdimmin tsekkiläisellä jalohumalalla (Saaz) ja jenkki-IPA-tyyliin amerikkaisilla Amarillo- ja Tomahawk (Columbus) -humalilla.

Vaikka Double IPA -oluissa on yleensä reilusti voltteja, on niissä myös yleensä reilusti humalaa. Sen sijaan vaikka Chouffe Houblonista löytyy peräti 9% alkoholia, on siinä "vain" 45 IBU:a, minkä johdosta itse kutsuisin sitä ennemmin IPA-Tripeliksi ilman "Doublea" – Tripel kun yleensä automaattisesti tarkoittaa korkeita voltteja oluessa ja DIPA-tasoista humalointia oluesta ei mielestäni löydy. Noh, koska rajat ovat olutmaailmassa hyvin häilyväisiä, joten ei se niin tarkkaa ole. (Itselläni on vaikeuksia pitää oluen nimen numeraalisia termejä erillään ja olla kutsumatta sitä 6xIPA:ksi.)

Suurikokoisesta pullosta kaatuu lasiin hyvin kevyen sameaa, vaalean lagerin tai kevyesti hefen vehnäoluen väristä, sitruksenkeltaista olutta, jonkä päälle jää nököttämään runsas, höttöinen ja kestävä vaahtolakki.

Tuoksussa tuntuu lagerin kevyttä, makean viljaista maltaisuutta ja yrttisyyttä, humalan sitrusta ja ruohoa, kevyttä voisuutta ja maamaisuutta.

Kohtalaisen hiilihappoinen maku on sitruksisen kirpakka, runsas ja raikas. Tuoksun makeudesta huolimatta kokonaisuus on varsin kuiva ja jopa aavistuksen vehnäolutmaisen hapahko. Kohtalaisesti katkerohumaloitu yleisilme on kepeä, hillityn vaalean maltainen, ruohoinen ja hennon viljainen, mutta kepeydestään huolimatta oluen alkoholi (9%) puskee paikoitellen turhan paljon esiin, syöden hieman oluen raikkautta ja tehden siitä aavistuksen tunkkaisen.

Vaikka jälkimaku on kevyehkö ja rapean humalainen, on se keskimaun tavoin myös hieman tunkkainen ja kohtalaisen lämmin. Muuten oluesta jää melko humalavetoisen ruohoinen, hennon pihkainen ja aavistuksen saippuaisen karvas, pitkään jatkuva jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Chouffe Houblon on varsin mielenkiintoista kamaa, mutta vaikka oluesta löytyy sekä tripeliä että IPA:a, eivät puolikkaat keskustele keskenään aivan sulassa sovussa. Vaikka olutta siemailee ihan mielikseen, taidan tulevaisuudessa pitää mielummin IPA:t ja tripelit erillään – ellei jostain ilmesty nyt uutta tuttavuutta, joka onnistuisi vakuuttamaan toisin.

Suuren pullokokonsa vuoksi olutta ei kannata lähteä tyhjentämään omin voimin – tästä pullollisesta kun löytyy alkoholia suurin piirtein viiden kolmosoluen verran. Sen sijaan (kuten panimo itsekin mainitsee) tämä suuri pullo on tarkoitettu sosiaalisempiin tilaisuuksiin jaettavaksi oluen ystävien kesken. Sellaiseen tämä sopii vallan mainiosti, kuten itse sain loppukesän mökkeilyreissulla todeta! Suuren kokonsa vuoksi myös oluen litrahinta on vielä kohtuullisella tasolla.

Lyhyesti: Mielenkiintoinen ja kohtalaisen hyvin tehty tripelin ja IPA:n yhdistelmä, jossa 1 + 1 ei kuitenkaan onnistu olemaan ainakaan enempää kuin kaksi. Koska olut on suodattamaton eli hiivojen kanssa pullotettu, kenties kohtalaisella (n. vuosi) kypsytyksellä oluesta saisi enemmän tripelisyyttä ja balanssia paremmin hienosäädettyä kohdalleen?

Arvio: Miellyttävä – mukava, nautiskeltava ja rapsakan kesäinen olut, jossa yhdistyy sekä raikkaus että tuhtius. Ei saa sukkia pyörimään jalassa, mutta menee mainiosti kurkusta alas mökkielämästä nautiskellessa.

Hinnan (9,30e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Yellowglen Pink

Yellowglen Pink

• Valmistaja: Yellowglen
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Australia
• Alue: South Eastern Australia
• Rypäleet: Chardonnay (78%), Pinot Noir (20%), Syrah (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,99e (Elokuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Valtavan Treasury Wine Estatesin omistuksessa oleva, vanhasta, hylätystä kultakaivoksesta nimensä saanut Yellowglen on yksi Australian kuuluisimpia kuohuviinitaloja – Yellowglen tuottaa mm. Australian eniten myytyä kuohuviiniä.

Viinitalon on perustanut viinintekijä Ian Home vuonna 1971, jolloin hän ryhtyi tuottamaan 5 tarhahehtaarillaan rypäleitä kuohuviinintuotantoa varten. Ensimmäinen myyntiinlaskettu vuosikerta oli vuonna 1975 ja tästä lähtien Yellowglen on pyrkinyt tuottamaan perinteisellä, ns. shamppanjamenetelmällä laadukkaita, tyyliltään selkeästi australialaisia kuohuviinejä kohtuulliseen hintaan. Alkon valikoimista löytyvä Yellowglenin kuohuva on muuttunut ulkonäöltään hieman aussiversiota hillitymmäksi ja tunnetaan nimen "Pink Soft Rosé" sijaan simppelisti vain nimellä "Pink", mikä ainakin omiin korviini kuulostaa vetoavammalta.

Väriltään Pink on nimestään huolimatta hennosti oranssiin taittuvan keskisyvän lohenpunainen sekä tasaisesti ja kohtalaisen runsaasti lasissa kuohuva.

Lasista tervehtää melko runsas, makean marjainen, hillityn paahteinen ja kevyen sitruksinen tuoksu. Erityisesti makeata mansikkaisuutta ja vadelmaa erottuu tuoksun marjaisuudesta.

Pinkin maku on runsas ja yleisilmeeltään kuivahko tai puolikuiva. Kypsän marjainen, makean vadelmainen ja kevyen sitruksinen maku on hennon paahteinen. Vaikka hapokkuudeltaan viini on melko maltillinen ja lempeä, tuo viinille hyvin raikkautta sen pienet kevyet ja melko pitkäkestoiset kuplat.

Melko kuiva ja freesi jälkimaku on melko pitkä ja siitä erottuu raikasta sitruksisuutta, makeata karpaloa ja muuta kypsää marjaisuutta sekä kevyesti tuoretta punaherukkaisuutta. Maltillinen alkoholi (11%) tuo jälkimakuun hennon lämpimän vivahteen.

Pähkinänkuoressa Pink on varsin mainio, omalla laillaan simppeli ja helppo, mutta samalla varsin tyylipuhdas ja tasapainoinen roséekuohuva, joka on selvästi marjainen rosée – eikä monien roséekuohuvien tyyliin vain punertava perusskumppa. Maltillisesta hapokkuudestaan ja kohtalaisesta (25 g/l) jäännössokeristaan huolimatta kokonaisuus on mukavan raikas ja rakenteikas arkiskumppa. Kun katsoo minkälaisia roséekuohuvia Alkon hyllyiltä tällä hetkellä saa kympin setelillä, voin helposti väittää Pinkin olevan omalta osaltaan jopa hinta-laatusuhteeltaan paras valinta Alkosta.

Lisäksi Pink on omalla laillaan varsin sopiva yleiskuohuva suurempiin maljannostamisiin: viini on mukavan tasokas vaikkei hinta päätä huimaa, minkä lisäksi kokonaisuus on riittävän kuiva kuivan ystäville mutta samalla jäännössokeria on sen verran ettei viini ole täyttä hiekkapaperia makeammasta pitäville. Ruokaa viini ei varsinaisesti kylkeensä kaipaa, mutta se suoriutunee mm. erilaisista, mahdollisesti hedelmillä höystetyistä salaateista ja muista kesäisistä, kepeistä ruoista.

Lyhyesti: Runsas, mehevän marjainen, ryhdikäs ja mukavan raikas, kesäinen roséekuohuva.

Arvio: Hyvä – vaikka viini on huoleton, helppo ja arkinen, on se makuuni selkeästi luonteikkaampi ja mielenkiintoisempi kuin monet vastaavat esitykset Alkossa. Australialaisittain hedelmävetoinen skumppa, joka ei sorru turhaan kosiskeluun.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Saison Dupont Biologique

Saison Dupont Biologique

• Valmistaja: Brasserie Dupont
• Tyyppi: Olut, Saison
• Maa: Belgia
• Alue: Vallonia, Hainaut, Leuze-en-Hainaut
• Maltaat: Pilsner
• Humala: Hallertau
• Koko: 0,25
• Hinta ostohetkellä: 3,01e (Elokuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 3,08e (Tammikuu 2014, Alko)

Alunperin Belgiasta lähtöisin oleva saison on oluttyyli, joka oli vuosituhannen loppua lähestyttäessä muuttumassa yhä harvinaisemmaksi, mutta oluttyylin kerättyä viime aikoina suosiota erityisesti pienpanimoskenessä ympäri maailman on siitä tullut varsin suosittu ja hyvin tunnettu tyyli. Kyseessä on siis erityinen pale alen alatyyli, joka on tyypillisesti hedelmäinen, kohtalaisen tuntuvasti humaloitu ja melko mausteinen – joskus voidaan jopa käyttää lisättyjä mausteita.

Vaikka saison-tyylistä olutta on Belgiassa pantu iät ja ajat, ei oluelle ole ollut mitään varsinaista yhtä tiettyä määritelmää. Kuitenkin nykymuotoisen saisonin kantaisänä voidaan pitää vuonna 1950 perustetun Brasserie Dupont'n olutta, joka tunnettiin alun perin nimellä Saison Vieille Provision, mutta jonka nimi on nykyisin yksinkertaisesti Saison Dupont. Tämän nykyisellään jo legendaarisen maineen saavuttaneen oluen saatavuus on täällä pohjoisen monopolivaltiossa hieman hankalaa, mutta oluen kevyempi (alkoholia on 5,5% alkuperäisen 6,5% sijaan), luonnonmukaisista ainesosista valmistettu Saison Biologique (alun perin Foret Saison) kuitenkin löytyy ihan Alkon hyllyiltäkin.

Lasiin kaatuvan oluen väri on kevyen samean viljankeltainen, päälle kohoaa hennon vaaleata, höttöistä vaahtoa.

Kukkeasta tuoksusta voi erottaa vehnäoluista tuttua, hennon banaanista esterisyyttä, aavistuksen hunajaista mausteisuutta, kevyen sitruunaista hedelmää ja aavistus hiivaleipää.

Maku jatkaa tuoksun viitoittamaan suuntaan: on sitruksista hedelmää, hentoa hiivaisuutta, vivahde banaanista esterisyyttä ja aavistus hunajaisen makeata maltaisuutta kielen kärjessä. Yleisilmeeltään olut on raikas, kepeä ja tasaisen, kevyen hiilihappoinen.

Hyvin freesi jälkimaku on keskimakua kuivempi, happamankirpeä, saippuaisen katkera, kevyen mausteinen ja hennon hiivainen. Erityisesti humaloinnin karvaus ja freesi, sitruksinen happamuus jatkuvat varsin pitkään suussa tehden kokonaisuudesta varsin kepeän ja raikkaan, jopa kohtalaisen kirpeän oloisen.

Yleisesti tämä Saison Dupontin kevennetty luomuversio on helppo, huoleton ja aurinkoisen kesäinen olut. Tyylillisesti se muistuttaa kenties eniten hyvin humaloitua blondea, jonka seassa on kohtalaisen tuntuvastikin vehnäolutmaisia piirteitä, kuten happamuutta ja banaaniesterisyyttä. Oluesta tuntuu hieman puuttuvan 0,75-kokoisessa pullotetun originaali-Saisonin kompleksisuutta ja runsautta, mutta tästä huolimatta kyseessä on varsin tyylipuhdas ja korkealla nautittavuudella varustettu Saison.

Nyt syyssateiden ja lähestyvien lumikausien aikaan Saison Bio on tuskin olut paikallaan, mutta kunhan taas lumet keväällä sulavat ja silmut alkavat puissa ja pensaissa vihertämään, on tämä olut mitä mainioin väline kutsua kevättä takaisin. Tämän raikkaan, aurinkoisen oluen ainut miinuspuoli on sen hinta – vaikka 3 euroa olutpullosta ei ole mahdottoman paljon, on pullokoko myös varsin pieni: vain 0,25 litraa. Tämä siis tarkoittaa jo kuuden euron hintaa 0,5 litran pullolle, mikä kääntyykin monen mielessä jo astetta kalliimmaksi. Vaikka siis olut on erittäin näppärä sessioimisolut – kiitos sen kohtalaisen matalan alkoholipitoisuuden ja pienen pullokoon – ei olutta tee mieli ostaa kovinkaan montaa kappaletta sen käydessä turhan pahasti lompakolle pullomäärän kasvaessa...

Lyhyesti: Raikas ja kesäinen olut, jossa yhdistyvät vehnäoluen happamuus ja banaanisuus vaalean alen hedelmäisyyteen ja humalointiin.

Arvio: Hyvä – mainio, kesäinen janonsammuttaja. Ei pärjää originaalille Saison-isoveljelleen, mutta eipä tästä nokan koputtamistakaan löydy. Luomusta vain plussaa.

Hinnan (3,08e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Lat42 Gran Reserva 2000

Lat42 Gran Reserva 2000

• Valmistaja: Torre de Oña
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Álava, Rioja, Rioja Alavesa
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 99 SEK (~11,60e, Elokuu 2013, Systembolaget)
• Hinta nyt: 99 SEK (~11,22e, Marraskuu 2013, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Loppukesästä Ruotsin puolella pyörähtäessämme tuli vastaan Systemin hyllyiltä varsin hämmentävä tapaus: 13 vuoden ikäinen Riojan Gran Reserva reilun kympin hintaan! Järkeilin viinin olevan joko maailman parhaimman hinta-laatusuhteen espanjalainen tai sitten aivan epäkelpo esitys, sillä täällä pohjoisessa Riojan viinit tuppaavat oletusarvoisesti maksamaan vähintään kympin ja ne viinit ovat sitten niitä nuorimpia perustason DOCa Rioja- tai Crianza-viinejä. Riskillä siis rahat tiskiin ja pottu plakkariin!

Valtaosa Riojan viinialueesta sijaitsee La Riojan maakunnassa, mutta piskuinen osa tätä viinialuetta sijaitsee baskinkielisessä Álavan maakunnassa. Tällä viinialueella, Rioja Alavesassa, sijaitsee viinin tuottanut Torre de Oñan viinitalo. Tämä kyseinen viini, Lat42, on saanut nimensä Rioja Alavesan läpi kulkevan 42. leveyspiirin mukaan ja se on pelkästään Ruotsin markkinoille tuotu erikoispullote – esimerkiksi viinitalon kotisivuilta ei viiniä löydy.

Viiniin käytetyt, käsinkorjatut rypäleet tulevat pelkästään viinitalon yhdeltä Finca San Martin -tarhalta. Viinin annetaan käydä, maseroitua ja kypsä teräksessä, jonka jälkeen viini siirretään aluksi vuodeksi vanhoihin amerikkalaisiin tammitynnyreihin ja sitten vuodeksi uusiin ranskalaisiin tammitynnyreihin. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä pullossa niin kauan kuin talo sopivaksi näkee. Viinilaki määrää pullokypsytyksen minimiajaksi 3 vuotta, mutta Torre de Oña kypsyttää selkeästi viinejään pidempään, jos kerran nyt on vasta vuosikerta 2000 meneillään!

Väriltään viini on tumman kirsikanpunainen ja kohtalaisen läpinäkyvä. Yllättävästi viinin väristä ei tunnu löytyvän vielä häivähdystäkään iän tuomasta ruskeudesta.

Erityisesti viinin voimakkaan vaniljainen tuoksu on käsittämättömän ilmaisuvoimainen: lasissa makoilevan viinin vaniljaisuuden voi erottaa peräti toiselta puolelta huonetta! Viinin erittäin vaniljainen ominaistuoksu tekee kokonaisuudesta voimakkaan viskimäisen – mieleeni tulee vahvasti mielikuvia 12-vuotiaasta Jamesonista. Vaniljaisen tammisuuden alta löytyy kuitenkin paljon kaikkea muuta, kunhan vain jaksaa etsiä: kirsikkahilloa, hillittyä nahkaisuutta, kevyttä lantaisuuttakin, makeata luumua, viikunahilloketta, hennon tillistä yrttisyyttä sekä rankalaisen tammen hillittyä kaakaojauhetta ja paahdettua mausteisuutta.

Maku on selvästi tuoksua kuivempi, mutta myös kevyempi ja suoraviivaisempi. Kielellä pyörii kirsikkaa, pölyistä ja paahtunutta maata, tummaa viikunaa, ikääntyneen Tempranillon kevyttä kukkaisuutta ja – ei missään tapauksessa yllättävästi – voimakasta tammen vaniljaa. Suutuntumaltaan Lat42 on kevyen pään keskitäyteläinen. Viinin runko on kohtalaisen hapokas ja freesi; tanniineja ei tunnu kokonaisuudesta erottuvan käytännössä ollenkaan vaikka niitä kuinka etsisi.

Lopuksi viinistä jää hieman lyhyehkö, kuiva ja melko suoraviivainen jälkimaku, joka jättää kielelle kirsikkaisia, suklaisen tammisia ja paahtuneen maamaisia piirteitä. Ainoastaan jenkkitammen vaniljaisuus jatkuu erittäin pitkään kielellä, jopa minuutteja.

Omalla laillaan Lat42 on ihan mielenkiintoinen esitys – en nimittäin varmaan koskaan ole maistanut yhtä vaniljaista viiniä! Melko vaatimattomasta hinnastaan huolimatta viini on kuitenkin melko tasokas ja elegantti riojalainen, mutta kiitettävästä iästään huolimatta myös suht mutkaton esitys.

Hassusti viinin hallitseva vaniljaisuus ei kuitenkaan missään vaiheessa vaikuttanut mitenkään päälleliimatulta, vaan yllättävänkin hyvin melko kepeään runkoon sointuvalta ominaisaromilta. Viinin melko kevyen ilmaisun ja bodyn vuoksi viiniä ei kannata parittaa kovinkaan runsaille tai voimakkaille ruoille, vaan melko kepeille tarjottaville, kuten miedosti maustetuille possu-, kana- tai kasvisruoille. Voin myös esimerkiksi kuvitella viinin sopivan mainiosti myös joulupöytään. Oma putelimme meni hyvin elokuvaa katsellessa – viinistä kun ei löytynyt tanniineja, joita olisi tarvinnut tapella vastaan ruoan avulla.

Tammiallergikot ja vaniljan viholliset älkööt vaivautuko!

Lyhyesti: Överivaniljainen, kepeähkö, miellyttävästi kehittynyt ja positiivisella lailla mutkaton Rioja Gran Reserva. Ei varmasti pärjää vertailussa vakavahenkisemmille ja moniulotteisemmille Gran Reservoille, mutta toisaalta on myöskin laatuunsa ja ikäänsä nähden varsin edullinen ostos.

Arvio: Hyvä – kunhan nokka ja kieli tottuvat viinin vaniljan määrään, paljastuu alta varsin miellyttävä, kevyt ja omalla laillaan hienostunut perus-riojalainen.

Hinnan (11,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Clerico Capisme-E Langhe Nebbiolo 2011

Clerico Capisme-E Langhe Nebbiolo 2011

• Valmistaja: Cantina Domenico Clerico
• Tyyppi: Punaviini, DOC Langhe Rosso
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe
• Rypäleet: Nebbiolo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,70e / 12cl (Elokuu 2013, Viiniravintola Latva)
• Hinta nyt: 37,80e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: clerico

Cantina Domenico Clerico syntyi kun vuonna 1976 nykyisen viinintekijä Domenico Clericon isä kysyi pojaltaan haluaisiko tämä jatkaa hänen jalanjäljissään viininviljelijänä. Domenico toki halusi jatkaa viininviljelijänä, mutta ei myyden niitä paikalliselle osuuskunnalle, vaan tuottaen omia viinejään. Niin hän otti isänsä 4 hehtaarin viinitilukset ja ryhtyi päämäärätietoisesti kehittämään niistä korkealaatuisia viinejä tuottavaa viinitaloa. Domenico osti tarhoja ympäri Barolon alueen kuuluisimpia alueita ja nykyisin talon viljelemä pinta-ala on kasvanut peräti 21 hehtaariin.

Tämä viini tuli vastaani eräs loppukesän ilta lempiviinibaarissani, Latvassa, jossa tarjolla oli jäljellä vain viimeinen, vajaa 20 tuntia aikaisemmin avattu ja kohtalaisesti jo tyhjentynyt pullo. En antanut tämän kuitenkaan lannistaa – Nebbiolo kun monesti tuntuu vaativan melko pitkääkin hengittelyä loistaakseen!

Capisme-E on valmistettu Barolon alueeseen kuuluvan Monforte d'Alban kylän lähettyvillä sijaitsevilta Manzonin tarhojen Nebbiolo-rypäleistä. Viiniä kuitenkaan ei voida luokitella Baroloksi johtuen sen verrattain vaatimattomasta, "vain" 10 kuukautta kestävästä kypsytyksestä, joka kaiken lisäksi tapahtuu yksinomaan terästankeissa, ei tammessa (Baroloksi luokiteltavan Nebbiolon tulee kypsyä ennen myyntiinlaskemista vähintään kolme vuotta, joista kaksi tammessa).

Väriltään viini on reunoille asti ulottuvan tasaisen tumman kirsikanpunainen ja hieman läpinäkyvä.

Kevyehkönpuoleisesta, jopa hillitystä tuoksusta erottuu makean metsämarjaisuuden ja kevyen multaisen maamaisuuden ohella hentoa kumisuutta tai paperiliimaisuutta. Tämä vivahde yhdistettynä makeaan, hieman vadelmaiseen marjaisuuteen tuo kokonaisuuteen häivähdyksen viinikumimaista karkkisuutta.

Tuoksun makea karkkisuus kuitenkin johtaa harhaan: Capisme-E:n maku on kuiva, varsin hapokas ja intensiivinen. Hapankirsikkainen ja tuntuvan tanniininen makumaailma on suht karvas ja melko täyteläinen. Viini tuntuu yleisesti olevan täynnä luonnetta ja moniulotteisuutta: aavistus makeaa vadelmaa, pölyistä kivisyyttä ja ilahduttavaa ilmeikkyyttä yhdistyy luontevasti kaikin puolin helpostilähestyttävään kokonaisuuteen – viinin tuntuvista hapoista ja tanniineista huolimatta. Missään vaiheessa en edes tajua ihmetellä tammen puutetta kun olen niin keskittynyt ihastelemaan viinin hedelmän puhdaspiirteisyyttä.

Jälkimaussa tuntuu tuulahdus kevyen tervaista mausteisuutta, jonka takaa nousee niin makeampaa kirsikkaa kuin tiukempaa hapankirsikkaa, aavistus mineraalisuutta, makeaa vadelmaa, punaherukkaa ja lopuksi tanniinien mukanaan tuomaa, kielen takaosiin linnoittautuvaa karvautta. Viinistä jää todella napakka, ihastuttavan puhdaspiirteinen, hieman kireä ja suutakuivaava jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Capisme-E on kaikin puolin varsin positiivinen Langhen nebbiolo – erittäin tasapainoinen ja sopivalla tavalla nöyrä esitys, josta kaikesta huolimatta – tai juuri siksi löytyy paljon syvyyttä ja luonnetta. Viini ei selvästikään yritä olla suuri ja vaikuttava Barolo, vaan harmoninen nuori Nebbiolo, minkä vuoksi viini juuri onnistuukin vetoamaan. Vaikka viini on Nebbioloksi varsin nuori esitys, ei se tunnu millään tavalla liian raa'alta – joskin viinin tiukahkon tanniinit ja rapsakka hapokkuus saavat suun kaipaamaan jotain mutustettavaa viinin kylkeen.

Näin jälkikäteen viinin dataa ihmetellessä ei ihmetytä miksi viini oli niin hyvä kuin se olikin – kyseessähän oli käytännössä terästankeissa kypsytetty Barolo! Kyllähän viinistä puuttui pidempään kypsyneen Nebbiolon kompleksisuutta, mutta kun nykyisin tuntuu olevan niin vaikea löytää Baroloita tai Barbarescoja, joissa tammi ei näyttele pääosaa, oli todella ihastuttavaa tavata Nebbiolo, jossa esillä oli itseisarvoisesti tämä Italian viinirypäleiden korkein kuninkaallinen!

edit 10/01/16: Viini näköjään on saapunut visiitille Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan vuosikerralla 2013. Sille on isketty hintaa piirun verran vajaa neljä kymppiä. Onhan viini kyllä ihan kelvollisen Barolon veroista tavaraa, jos tässä pari vuotta nuoremmassa vuosikerrassa on tyyli pysynyt samana, mutta on kyllä mielestäni melko paksua hinnoitella viini sellaiseksi. Aivan kelvolliseen hinta-laatusuhteeseen ei tällä siis ylletä.

Lyhyesti: Todella ihastuttava, terästankeissa kypsytetty Nebbiolo, jonka rypäleet tulevat Barolon alueen tarhoilta. Puhdaspiirteinen, luonteikas ja harmoninen esitys, joka on varsin nuoresta iästään mainiosti lähestyttävissä jo nyt. Viini kuitenkin tulee varmasti kehittymään vain parempaan suuntaan vähintään seuraavan viitisen vuoden ajan.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin ihastuttava nuori Nebbiolo. En voi muuta tässä tehdä kuin antaa lämpimät suositteluni.

Hinnan (8,70e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Hinnan (37,80e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Brooklyn East India Pale Ale

Brooklyn East India Pale Ale

• Valmistaja: Brooklyn Brewery
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: New York, Brooklyn
• Maltaat: British Pale Ale, vehnä
• Humala: Centennial, East Kent Golding, Northdown, Willamette
• Koko: 0,355
• Hinta ostohetkellä: 22,90 SEK (~2,63e, Elokuu 2013, Systembolaget)
• Hinta nyt: 3,31e (Tammikuu 2014, Alko)

kuva: brooklyn brewery

Loppukesästä tuli pyörähdettyä Haaparannan Systembolagetissa poimimassa laatikollinen aiemmin tilaamiani mielenkiintoisia viinejä. Ennen kassalle siirtymistä plokkasin mukaani myös pari tutun panimon vierasta olutta – toinen niistä olikin Brooklyn Breweryn näkemys IPA-tyylin oluesta, nimeltään East India Pale Ale. Kävi kuitenkin niin hassusti, että tämä samainen olut tulee lähipäivinä Alkon uutuuksiin, eli pienellä kärsivällisyydellä ja kyvyllä nähdä tulevaisuuteen olisin voinut napata jonkun toisen vieraan oluen tämän sijaan. Noh, tulipahan säästettyä 60 senttiä! Jes!

Olut on panimon mukaan saanut inspiraatiota alkuperäisistä, Intiaan rahdatuista 1800-luvun IPA-oluista, minkä vuoksi se on valmistettu brittiläisistä maltaista ja humaloitu brittiläisiä Golding- ja Northdown-humalilla. Aivan tyylipuhdas britti-IPA tämä ei kuitenkaan ole, sillä seasta löytyy myös jenkkihumalia, joista ei oltu kuultukaan vielä 1800-luvulla: jokapaikan IPA-humala Centennial ja hieman tuntemattomampi Willamette.

Oluella on varsin kirkas, aavistuksen punaruskeaan taittuva kauniin kullankeltainen väri. Reippain ottein kaataessa oluen päälle nousee hillitty, valkoinen ja tiivis vaahtokukka.

Lasista nousee todella aromaattinen, runsas ja suorastaan viehko tuoksu, jossa runsas maltaisuus ja tukeva humala ovat ihastuttavasti tasapainossa. Todella freesiä, sitruksista ja jopa kevyen päärynäistä trooppista hedelmää, hillittyä hunajaa, kukkaisuutta, hentoa juureksellisuutta ja hieman makeaan taittuvaa mallasta. Ei tämä kyllä ihan tyylipuhtaalta britti-IPA:lta tuoksu, mutta olutta nuuhkisi vaikka kuinka pitkään ihan omaksi ilokseen.

Maku on raikas, jopa keveähkö ja hieman vaatimattomankin hiilihappoinen. EIPA aloittaa makumaailmansa hillityllä, hieman hunajakaurakeksimäisellä, aavistuksen makealla maltaisuudella, siirtyy aromihumalan sitruksisiin ja männynpihkaisiin vivahteisiin ja lopuksi muuttuu selkeästi kuivemmaksi, jättäen kielelle greippistä, saippuaista ja pihkaista katkerohumalaa. Yleisilmeeltään olut on kyllä varsin freesi, mutta hieman vaisuhko ja turhan varovaisen oloinen.

Kohtalaisesta humaloinnistaan (47 IBU) huolimatta jälkimaku on hieman vaatimaton ja yksiulotteinen. Pikaisen loppupuraisun jälkeen suuhun jää lähinnä kevyttä katkeroa, Centennialin sitrusta sekä suht tukevan (6,9%) alkoholin tuomaa lämpöä.

Tuoksu lupasi todella hyvää, mutta kokonaisuus ei onnistu ihan pääsemään tuoksun lupaamien odotusten tasolle. Kohtalaisen kovista volteistaan huolimatta olut on jopa hieman vaatimaton rungoltaan sekä yllättävän hillitty yleisilmeeltään – tämä ei ole selvästikään siihen totuttuun jenkkityyliin valmistettu blockbuster, vaan juurikin jenkki-twistillä aromihumaloitu britti-tyylin IPA. Loppupeleissä olut olisi saattanut olla hieman matalammalla alkoholilla jopa hieman tasapainoisempi tapaus.

Uusia elämyksiä etsivä hophead tuskin hirveästi kostuu tästä Brooklynin IPAsta, mutta hillitympiin britti-IPA-oluisiin ihastunut voi saada tästä enemmän kosketuspintaa jenkkityylin oluisiin kuin monista todella reippaalla kädellä humaloiduista katkeropommeista. Silti allekirjoittaneen tämä olut jätti hieman kylmäksi – itse tykkään IPA-skenessä pitää jenkit överiaromaattisina jenkkeinä ja britit astetta bitterisempinä bittereinä.

Lyhyesti: Varsin helppo, raikas ja kepeähkö, jos kohta hieman vaatimaton brittityyliä tavoitteleva jenkki-IPA, jonka muut osa-alueet eivät pärjää hurmaavan aromaattiselle tuoksulle.

Arvio: Miellyttävä – sessioitavaa peruskamaa niille, jotka pitävän tavan oluita humaloidummista tapauksista.

Hinnan (3,31e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Stag's Leap Artemis Cabernet Sauvignon 2010

Stag's Leap Artemis Cabernet Sauvignon 2010

• Valmistaja: Stag's Leap Wine Cellars
• Tyyppi: Punaviini, AVA Napa Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (88%), Merlot (12%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: $55,00 (~40,30e, Elokuu 2013, Stag's Leap)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine library

Stag's Leap Wine Cellars Kalifornian Napa Valleysta on niitä viinitaloja, jotka ovat sattuneet olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Warren Winiarski perusti tämän alunperin 18 hehtaarin tilan vuonna 1970 innostuttuaan Italiassa käydessään viininviljelystä. Viinitalon ensimmäinen markkinoille asti päätynyt vuosikerta oli 1972.

Vuonna 1976 järjestettiin yksi viinimaailman historian merkittävimpiä tapahtumia, ns. Judgment of Paris, brittiläisen viinikauppias Steven Spurrierin järjestämä maistelu, jossa olivat vastakkain Kalifornian punaviinejä Bordeaux'n kuuluisimpien punaviinien ja Kalifornian valkoviinejä Bourgognen kuuluisimpien valkoviinien kanssa. Kisaan päätyi muiden viinien ohella myös Stag's Leap Cabernet Sauvignon 1973 (siis vasta viinin toinen kaupallinen vuosikerta!) joka lopulta päätyi kymmenen punaviinin joukosta sijalle 3 – korkeimmalle sijalle kuudesta kalifornialaisesta viinistä. Tämän tapahtuman seurauksena viinimaailman fokus siirtyi ensi kertaa kunnolla Yhdysvaltain viinintuotantoon, etenkin Kaliforniaan, ja siellä Napa Valleyn tuotantoon. Kaiken tämän huomion keskipisteessä sijaitsi nyt jo legendaarinen Stag's Leap.

Nykyisin nimellä Cask 23 tunnettua voittajaviiniä valmistetaan talon kahden kuuluisimman viinitarhan rypäleistä ja vain parhaimpina vuosina. Winestaten Yhdysvallat viinimaana -tilaisuudessa esitelty Stag's Leap Artemis Cabernet ei kuitenkaan ollut tämän voitokkaan viinin tuore versio, vaan talon tuottama keskitason viini, jonka rypäleet korjataan tarhoilta ympäri Napa Valleyta. Nimestään huolimatta viini ei ole 100% Cabernet, vaan Bordeaux'n hengessä valmistettu, Cabernet-vetoinen cuvée. Viinin on annettu kypsyä ranskalaisissa tammitynnyreissä peräti 18 kuukauden ajan; tynnyreistä vain 12,5% oli uusia.

Väriltään vini on tasaisesti sinertävään taittuvan viininpunainen ja syvä, mutta useamman lähes täysin läpinäkymättömän viinin jälkeen Artemis on jopa kohtalaisen läpinäkyvä.

Lasista tervehtii hieman hajanainen tuoksu, jossa tuntuu mustaherukkaa, luumua, kahvia, kevyttä kirsikkaa, hieman setrisen puista mausteisuutta ja vienosti tummaa suklaata. Kokonaisuus on miellyttävästi melko hillitty ja viileähkö.

Ensisiemaus yllättää erittäin positiivisesti: alkumaku on pirteä ja raikas. Kieleltä löytyy aluksi tuoretta, freesiä marjaisuutta, jonka alta vasta alkaa paljastumaan tiivis, moniulotteinen ja tumman hedelmäinen body. Kielellä pyörii tummia marjoja, kuten mustaherukkaa ja karhunvatukkaa, luumua, kevyttä paprikaisuutta, hillitysti minttua ja hyvin integroitunutta, hennosti suklaista tammea, joka tanniinien karvauden kanssa sulautuu tumman suklaiseksi bitterisyydeksi. Kokonaisuus on melko kypsän oloinen, mutta tästä huolimatta mukavan ryhdikäs ja kuivahko; kohtalainen tanniinisuus tuo yllättävän hillittyyn ja tyylikkääseen yleisilmeeseen mukavaa tiiviyttä ja purutuntumaa. Ainoastaan (verrattain matala, 13,5%) alkoholi tuntuu paikoitellen hentona lämpönä.

Viini jättää jälkeensä pitkän, aromikkaan ja rehevän jälkimaun, jossa tuntuu tuoretta tummaa marjaisuutta, kuten vastapoimittuja mustaherukoita, kevyttä mausteisuutta, hennon vihertävää yrttisyyttä, steristä tammea ja häivähdys makeampaa kirsikkaa ja luumua. Viinistä jää todella vivahteikas ja tyylikäs jälkimaku, jossa alkoholikaan ei nosta päätään ja kaikki osa-alueet tuntuvat nivoutuvan yhteen varsin hurmaavaksi kokonaisuudeksi.

Viini yllätti allekirjoittaneen todella positiivisesti: olisin odottanut, että maistelun loppuun olisi jätetty joku todella massiivinen ja ylikypsähkö super-Cabernet, mutta Artemis ei yllättäen ollutkaan missään tapauksessa niin tykitystä kuin olisi Napa Cabilta voinut odottaa. Pakko kyllä paukuttaa plussaa tälle, sillä vaikka yleensä uuden maailman (ja monesti myöskään vanhan maailman) Cabernet't eivät puhuttele, onnistui Artemis hurmaamaan meikäläisen. Ihailtavalla tavalla tasapainossa oleva yhdistelmä Kaliforniaa ja Bordeaux'ta; niin alkoholi kuin rypäleiden kypsyysaste ovat varsin maltillisella tasolla ja kokonaisuus tuntui useammin olevan enemmän kuin osiensa summa.

Viini oli varsin helpostilähestyttävissä jo nyt, eikä se iästään huolimatta ollut – kuten monet muut nuorena korkatut ns. huippuviinit – millään tavalla kehittymättömän tai yksiulotteisen oloinen, joten sen voi suoraan kiikuttaa ruokapöytään sen kummempia miettimättä. Luotan viinin kuitenkin tarjoavan parastaan vasta useamman vuoden kypsyttelyn jälkeen; hyvällä tuurilla viinin ikääntyessä kypsin ja paksuin hedelmäkin onnistuisi kuivumaan pois tieltä ja paljastamaan altaan jotain entistä mielenkiintoisempaa. Itse voisin veikata viinin olevan huipullaan 7-10 vuoden päästä vuosikerrasta.

Lyhyesti: Tyylikkäällä otteella tehty, sopivan hillitty ja erittäin harmoninen, Bordeaux'n suuntaan kumartava Napa Cabernet. Ei missään nimessä itseisarvoisen suurikokoinen tai massallaan vaikuttava viini, vaan tasapainoinen, rakenteikas ja sopusuhtainen esitys; varma valinta niin juhlapöytään kuin viinikellariin.

Arvio: Erinomainen – todella hurmaavan tasapainoinen Napa Cab, jossa yhdistyy upealla tavalla jenkkiläinen aromimaailma eurooppalaiseen ilmaisuun.

Hinnan (40,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.