Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.5.14

Slottskällans Eight BIPA

Slottskällans Eight BIPA
  • Valmistaja: Slottskällans Bryggeri
  • Tyyppi: Olut, Black IPA
  • Maa: Ruotsi
  • Alue: Uppsala
  • Maltaat: Cara-, Carafa Special-, Pilsner-, suklaamallas
  • Humala: Columbus, Galaxy, Hallertauer Northern Brewer, Pacific Jade
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,00e (Tammikuu 2014, Ravintola Pikkulintu)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Uppsalalaisen Slottskällansin oluet ovat meikälle entuudestaan tuttuja, mutta ne ovat usein olleet melko "hit-or-miss" -tapauksia: parhaat ovat olleet oikein mainioita, mutta toiset eivät ole sytyttäneet lainkaan. Vuoden alussa olutravintola Pikkulinnussa käydessämme tuli kuitenkin napattua panimon kasipallo-Black IPA testiin, kun sen hinta oli vesivahinko-alennusten vuoksi poikkeuksellisesti kohtuulliset 5 euroa pullo.

Vuonna 1997 perustettu Slottskällans on yksi ruotsin vanhimpia ja merkittävimpiä pienpanimoita. Panimon Eight-nimeä kantava BIPA on panimon omien sanojen mukaan tavallinen, tuhti stout, jota on vain humaloitu reilulla kädellä – oman näkemykseni mukaan tällaisen menetelmän lopputuloksena on lähinnä jenkkityylinen stout, eikä niinkään Black IPA. Omasta mielestäni Black IPA:n kuuluu olla IPA:n tavoin kepeä ja raikas –oluen väri vain sattuu olemaan vaalean sijaan musta. Noh, tämmöinen termien välinen saivartelu sikseen ja ihmettelemään minkälaista tavaraa Slottskällans on tällä kertaa saanut aikaan!

Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa äärimmäisen runsaasti ja kestävästi vaalean kahvisella vaahdolla. Itse olut on väriltään kuparisenruskeaan taittuvan musta ja juuri ja juuri läpinäkyvä.

Lasista kohoava tuoksu on hyvin aromaattisen sitruksinen ja kukkea – ainakin tuoksun puolesta olut menee kyllä selkeästi enemmän IPA- kuin stout-osastoon, joskin taustalla häilyy myös kevyesti paahdetun maltaan tuomia tumman kahvisia ja suklaisia piirteitä.

Maku sen sijaan on voimakkaammin stoutmainen melko tuntuvan karvailla ja palaneilla piirteillään, joskaan kokonaisuus ei ole tuntuvan aromi- ja katkerohumalointinsa vuoksi stoutien tyyliin erityisen raskastekoinen ja tuhti, vaan ennemmin tasapainoisen raikas ja keskitäyteläinen. Humalointi tuo sekaan kukkeita, sitruksisia ja kevyen ruohoisia vivahteita, minkä lisäksi kärtsäisen maltaisuuden ohella tuntuu myös kepeämpää, vaalean maltaista keksisyyttä. Todennäköisesti oluelle nimen antanut 8% alkoholia pysyy hyvin sivussa alusta loppuun.

Jälkimaku on yhtäaikaa sekä voimakkaan IPA-henkinen että stoutmainen: siinä tuntuu sekä runsaasti paahteisia ja jopa palaneen kärtsäisiä aromeja että erittäin bitteristä katkerohumalaa, ja niin saippuaisena kuin aromaattisen greippisenä tuntuvaa aromihumalaa. Suuhun jää varsin pitkäkestoinen ja hyvin kuiva jälkivaikutelma.

Vaikka BIPA:ksi Slottskällansin Eight oli turhankin paahteinen ja kärtsäinen sopiakseen omaan makuuni, oli olut kokonaisuutena selkeästi enemmän "hit" kuin "miss"; vaikka oluesta löytyikin varsin reilusti stoutmaista kärtsää, oli myös humalaa käytetty jo sen verran reilusti, että oltiin hypätty jenkkiporttereista enemmän IPA-tyylin puolelle. Kokonaisuus pelasi siis varsin kelvollisesti ja olutta siemaili ihan ilokseen.

Mutta vaikka olut oli maistuva tuttavuus, ei se aivan täysi nappiosuma olut kuitenkaan ollut; kun oluessa on todella reilusti sekä paahteista kärtsää että katkerohumalaa, tulee nopeasti hieman tårta-på-tårta-fiilis – jos haluan kärtsää, otan mielummin porterin tai stoutin ja jos haluan reipasta humalointia, otan mielummin IPA:n. Tällaisena jenkkiportterin ja black IPA:n välimuotona olut toimi, mutta itse kaipaisin BIPA:ltani enemmän raikkautta ja keveyttä, en näin voimakasta kärtsää ja tuhtia runkoa.

Lyhyesti: Voimakkaan kärtsäinen ja reilusti humaloitu kuiva olut, josta kyllä tulee läpi reilusti IPA-tyylistä katkero- ja aromihumalointia, mutta yhtä lailla tukevaa stoutin paahteisuutta ja runkoa. Varsin bitterinen olut, joka panostaa enemmän tykitykseen kuin tasapainoon.

Arvio: Hyvä – paahteinen tykittelyolut Ruotsista katkeroihin ihastuneille hopheadeille. Ei se tasapainoisin tuttavuus, mutta kelpo esitys sellaisille, jotka eivät osaa päättää kaivataanko seuraavalta oluelta tuntuvaa paahteisuutta vai reipasta humalointia.

Hinnan (5,00e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti