Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.5.14

Pehu-Simonet Blanc de Noirs

Pehu-Simonet Blanc de Noirs Grand Cru
  • Valmistaja: Champagne Pehu Simonet
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Montagne de Reims, Verzenay
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 49,50e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kun Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelussa oltiin esitelty perus-NV-shamppis ja äärettömän freesi Blanc de Blancs, oli loogisesti seuraavana tyylinä vuorossa Blanc de Noirs. Nämä viinit tehdään jommasta kummasta Champagnen sallitusta punaisesta rypäleestä (Pinot Meunier ja Pinot Noir) tai molempia sekoittamalla, mutta viinin ei anneta saada yhtään väriä rypäleiden kuorista, vaan puristettu mehu pidetään värittömänä ohjaamalla se heti omaan käymisastiaansa. Blanc de Noirs on hieman harvinaisempi tyyli kuin alueella suosittu sekoiteshamppanja tai viime aikoina suureen suosioon noussut, vain valkoisista rypäleistä valmistettu Blanc de Blancs, mutta varsinaisesti mistään harvinaisuudesta ei kuitenkaan ole kyse.

Pehu-Simonet on jo 4. sukupolvessa toimiva pienviinitalo, jota luotsaa tätä nykyä herra nimeltä David Pehu. Davidin isoisä myi viinejään Antonin Pehu -nimellä, kun taas nykyinen Pehu-Simonet nimi tuli käyttöön Davidin vanhempien mennessä naimisiin – naimakauppojen mukana nimittäin tuli Davidin äidin puolelta Grand Cru -tasoisia tarhoja Le Mesnil-sur-Ogerista. Muuten talo omistaa tarhoja lähinnä Grand Cru -tasoisen Verzenayn kylän ympäristöstä, mutta myös muista Montagne de Reimsin alueen kylistä talo omistaa yksittäisiä palstoja. Yhteensä talo omistaa n. 8 hehtaaria tarhoja (Pinot Noiria 78%, Chardonnayta 22%), joista vajaa 6 on Grand Cru -tasoisilla alueilla. Näiden tarhojen rypäleistä talo valmistaa kaikki viininsä, kun taas Grand Cru -luokituksen ulkopuoliset rypäleet talo myy alueen suuremmille tuottajille. Talon tyyliin kuuluu mm. malolaktisen käymisen välttäminen, silmiinpistävän värikkäät tai runsaalla kontrastilla varustetut etiketit ja joukosta erottuvat pullot.

Cuvée Clubin maistelussa esitelty – hiekkapuhallettuun, Freixenet/Castellblanc-henkiseen lestiin pullotettu – Blanc de Noirs on vain Verzenayn kylän vanhojen köynnösten Pinot Noir -rypäleistä valmistettu Blanc de Noirs, joka on käytetty vanhoissa, Verzyn alueen tammesta valmistetuissa barrique-tynnyreissä. Dosage, eli makealla viinillä saatu jäännössokeripitoisuus on viinissä 8 g/l, eikä happoja pehmentävää malolaktista käymistä ole talon tyyliin käytetty.

Väriltään viini on tasaisen vihertävä – jopa aavistuksen verran raaemman vihertävämpi kuin edelliset, piirun verran enemmän kellertävään taittuneet maistelun kuohuvat.

Tuoksu on runsas ja täynnä kypsää hedelmää – mehevää omenaa, keltaisia hedelmiä ja appelsiinivetoista sitruksisuutta – mutta se ei ole mitenkään päällekäyvän oloinen, vaan tuoksu kohoaa lasista varsin rauhallisesti, tasaisella itsevarmuudella. Seassa tuntuu myös kevyttä mausteisuutta ja hentoa paahteisuutta. Tuota kevyttä mausteisuutta lukuun ottamatta tuoksusta ei kuitenkaan löydy niitä perinteisiä vihjeitä – kermatoffeeta, suklaata, vaniljaa – mitkä voisivat paljastaa viinin käyneen tammessa, joten käytetyt tynnyrit taitavat olla kyllä toden teolla vanhoja!

Runsas tuoksu viittoo selkeästikin oikeaan suuntaan, sillä viinin maku on yhtä lailla runsas ja monisyinen. Kokonaisuudesta erottuu kypsää kaneliomenaa, maamaista mausteisuutta, hillittyä paahteisuutta ja taustalla väijyvää mineraalisuutta. Mousse on hyvin pieni, kuohkea ja pisteliäs, mutta malolaktisen käymisen puutteesta johtuen hapokkuus on varsin runsasta, mikä tekee suutuntumasta erittäin särmikkään ja intensiivisen. Viini on varsin roteva ja harteikas, mutta runsas hapokkuus keventää yleisilmettä kiitettävällä tavalla ja kokonaisuutena viini paljastuukin ensivaikutelmaa kepeämmäksi ja elegantimmaksi.

Malolaktisen käymisen puute nousee jälkimaussa entistä suurempaan osaan, kun hapot ja mineraalit pyyhkivät kypsät hedelmäisyyden piirteet pois suusta ja jättävät erittäin rapsakan, raa'ahkoa punaherukkaa ja kirpeää omenankuorisuutta muistuttavan, pitkäkestoisen jälkivaikutelman.

Hieman arveluttavasta, jopa tietyllä lailla halvasta ulkonäöstään huolimatta Pehu-Simonet'n satapinnainen Pinot Noir tykittää menemään täysin palkein ja kokonaisuus onkin varsin roteva ja intensiivinen tapaus, mutta kuitenkin samalla erittäin elegantti ja täynnä tasapainoa. Tammi varmasti tuo osansa viinin harteikkaaseen olemukseen, mutta aromien puolesta se pysyy täysin pois tieltä, mistä talo nappaa heti täydet kymmenen pinnaa. Kun lisäksi viini on varsin nuori, eikä se ole käynyt malolaktista käymistä, mutta se silti on kypsän hedelmän ja pienen dosagen ansiosta näin upeassa tasapainossa – eli täynnä rakennetta ilman ylenpalttista kireyttä – ansaitsee viini vielä papukaijamerkin kaupan päälle.

Pehu-Simonet'n Blanc de Noirs on todella upea, hurmaava ja vaikuttava nuori Blanc de Noirs, joka rotevalla ja intensiivisellä ilmaisullaan suorastaan kerjää pääsyä ruokapöytään. Näin harteikas kokonaisuus ei kavahda tuhtejakaan aterioita, joten viinille voi lapata melko huoletta eteen mitä mieleen sattuu. Lisäksi viinin kypsä, runsas hedelmä ja malolaktisen käymisen puute myös kääntyy takuuvarmaksi kypsytyspotentiaaliksi. Vaikka viini on nyt loistavassa tikissä, on tässä sellainen NV, jonka voi täysin huoletta unohtaa kellariin vaikka vuosikymmeneksi.

Lyhyesti: Rotevarakenteinen, särmikäs ja intensiivinen Pinot Noir -shamppis, joka runsaudestaan huolimatta ei ole mitenkään suurikokoinen tai robusti, vaan yllättävänkin kepeä ja elegantti. Varma valinta niin ruokapöytään kuin pidempäänkin kellarointiin.

Arvio: Erinomainen – nuorten Blanc de Noirs -shamppisten parhaimmistoa, helposti! Vaikka tammea on käytetty, ei se maistu; vaikka malolaktista ei ole käytetty, ei kokonaisuus kuitenkaan tunnu liian raa'alta tai kireältä, vaan mukavan helpostilähestyttävältä. Upeaa intensiteettiä erinomaisella tasapainolla.

Hinnan (49,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti